The Project Gutenberg eBook of Tehtaan tytöt, by Maria

Eräänä syysiltana, kun Tervolan torpan emäntä ja hänen vanhin tyttärensä
Miina istuivat rukkiensa ääressä, sanoi Miina yhtäkkiä:

"Niin, täällä kotona olen raatanut pienestä pahasesta, seitsemän, kahdeksan vanhasta asti, ensin hoitanut lapsia, sitten elukoita, tehnyt raskasta maatyötä ja nyt tahdon päästä paremmille ja helpommille päiville."

"Luuletko sinä, että tehdastyö sitten on helpompaa?" virkahti Liisa sisko, joka karstasi villoja uunin ääressä. "Minä puuhaan puutarhassa, lypsän lehmiä tahi teen mitä tahansa mieluummin kuin menen tehtaaseen."

Miina puuhaili rukkinsa ääressä ja sanoi: "Nivalan Leena oli kotona juhannuksena, hän tekee työtä villatehtaassa ja sinne minäkin tahdon."

Antti ei koskaan jutellut turhia ja siksipä hän nytkin vain katseli tytärtään,

"Niin", sanoi Miina, "tehtaassa on kymmentuntinen työpäivä ja päiväpalkka voi nousta kahteen markkaan viiteenkymmeneen penniin saakka. Pyhäpäivät saa olla vapaana. Täällä kotona täytyy pyhinäkin keittää ruokaa, lypsää lehmät ja ruokkia elukat. Ja Leenalla oli niin hienot nappikengät ja ne tehtaantytöt syövät vain kahvia ja vehnäleipää."

"Ja minä olen kuullut, että niiden täytyy *seistä* kaiket päivät", sanoi
Liisa.

"Enhän minä tiedä", sanoi Miina jurosti. Hän huomasi, että kaikki olivat häntä vastaan.

"Jos he aamuisin nousevat neljältä tai viideltä, niin ovathan he jo viimeistään kello kolmelta lopettaneet työnsä."

"En minä luule, että he nousevat niin aikaisin aamusella," sanoi Miina, "he tekevät työtä vain vähän keskipäivällä ja iltaisin he menevät tansseihin tai kokouksiin."

"Sitten en minä usko, että heillä on niin suurta palkkaa", sanoi Antti päättävästi. "Vai kymmenen tuntia…"

"Onpahan, isä", innostui Miina sanomaan, "ja täällä kotona meidän täytyy nousta kello neljältä ja ahertaa koko päivä myöhään iltaan, yhdeksään asti ja kesäkiireellä kymmeneen, jopa yhteentoistakin saakka."

Antti katsella tuijotti taas tytärtänsä ja sanoi hitaasti: "sinä et ainakaan näytä siltä, kuin olisit tehnyt liiaksi työtä. Punainen ja pyöreä olet. Pulskemmaksi et voi tulla kahvista ja vehnäleivästä. Mutta mene vaan tehtaaseen, koska et huoli Lintulan Kasperista, talollisen pojasta."

"Isä, kuinka voit sanoa niin", huudahti äiti, "kyllähän Miina tarvitaan kotonakin ja ne tehtaantytöt ovat niin kelvottomia."

"En minä aio tulla kelvottomaksi", sanoi Miina, "Liisa voi auttaa äitiä, hänhän on jo seitsemännellätoista ja pojat auttavat isää."

"Niin, kyllähän täällä toimeen tullaan", sanoi Antti ja katseli tyytyväisenä suurikasvuisia, reippaita poikiaan. "Niin, ja saattaahan se olla hyväkin, että joku lapsista ansaitsee rahaa."

Isä riisui märjät saappaat jalastaan ja Liisa toi hänelle heti kuivat, lämpimät sukat ja eheät tallukat. Sitten hän ripusti isän märjät sukat nuoralle uunin taakse kuivamaan, sulloi saappaat täyteen heiniä ja pani ne märkiä jalkineita varten laitetulle telineelle, joka oli kiinnitetty kattoon.

Kaikki olivat tänä iltana jotenkin hiljaiset. Miinan tehtaaseen meno heitä huolestutti. Vain nelivuotias Tiina jutteli nukkensa ja kissansa kanssa.

Mutta äiti oli levoton ja päätti mennä pappilaan puhumaan papinrouvan kanssa.

Toimitettuaan aamuaskareensa seuraavana päivänä, silitti emäntä hiuksensa, sitoi parhaan huivin päähänsä, pani puhtaan esiliinan eteensä ja meni pappilaan muka viemään lämpimäisiä papinrouvalle.

"Nyt äiti menee kertomaan papinrouvalle, että Miina aikoo lähteä tehtaaseen", sanoi Matti-veli silmät veitikkamaisessa hymyssä katsellen äitiä ikkunasta.

"Menköön vaan, ei papinrouva voi kieltää minua lähtemästä", uhmaili
Miina.

"Mutta et suinkaan sinä mene tehtaaseen, jos se papinrouvan mielestä on tuhmasti tehty?" kysyi Liisa.

Sisarukset vaikenivat. He olivat tottuneet täydellisesti luottamaan papinrouvan viisauteen ja hyvyyteen, rouvahan oli antanut äidille niin monta hyvää neuvoa ja oli ollut perheen ystävä niin hyvin surussa kuin ilossa. — —

Tervolan emäntä istui papinrouvan kanssa pappilan ruokasalissa. Rouva huomasi kyllä, että hänellä oli jotain sydämellään, mutta ei tahtonut kysyä, mitä se oli. Kylläpähän kertoo, kun ennättää, arveli rouva. Kun kahvit oli juotu ja rouva taas oli ottanut työn käteensä, virkahti Anna:

"Miina!" huudahti rouva. "Hänenhän on niin hyvä olla kotona ja onhan hän ollut hyväksi avuksi sekä sinulle että miehellesi."

"Niin, onhan hän ollut, mutta hänen mielestään hänellä on kotona liiaksi työtä", naurahti Anna.

"Eipähän tahtonut", sanoi Anna hymyillen. "Kas, meidän tyttöjen on niin hyvä olla kotona. Vaikka meillä on vain torppa, ja tytöt ovat saaneet tehdä aika lailla työtä, niin on heidän elämänsä tyyni ja huoleton. On vallan toista tehdä työtä vierasten luona. Isä on ryyppäämätön ja hyvänluontoinen, eikä kaikilla torpantytöillä ole niin hauskaa kotia eikä puutarhaa, eikä niin hyvää ruokaa kuin meidän tytöillä on. Miina kyllä tietää, että elämä olisi vallan toisellaista, jos hänellä olisi suuri talous ja ankara anoppi. Ja jos sanon täyden totuuden, niin on koko Lintulan talo kuin suuri roskaläjä."

"Niinhän tuo tahtoo, se Nivalan Leenahan hänet siihen on viekoitellut. Leena oli kesällä pari päivää kotona ja näytteli Muualle kauniita puseroitaan ja nappikenkiään ja puhui kahvista ja vehnäleivästä."

"Minä pelkään enimmin huonoa esimerkkiä", sanoi Anna, "Olen kuullut, että kaikki tehtaantytöt ovat huonoja ihmisiä."

"Eihän toki, Anna", sanoi papinrouva vakavasti, "mutta ne raukat tulevat usein niin nuorina ja kokemattomina tehtaaseen. Ne, joilla ei ole kotia, asuvat yhdessä toisten yhtä nuorten ja lukemattomien, ehkäpä jo turmeltuneiden tyttöjen kanssa. He ovat ilman turvaa, joutuvat helposti huonoon seuraan, eivätkä ymmärrä arvostella ihmisiä. Heillä ei ole ketään, jolta kysyisivät neuvoa, ei ketään, jonka puoleen voisivat kääntyä. Siksi he helposti joutuvat kiusaukseen ja lankeevat. Mutta heidän joukossaan on monta hyvää ja kunnollista tyttöä. Ja onhan Miina saanut kasvaa kahdeksannentoista ikävuoteensa asti hyvässä kodissa. Hänen pitäisi voida pysyä hyvillä teillä. Ja sitä paitsi hän on vakava ja kelpo tyttö."

"Niin, onhan hän", myönsi Anna, "mutta eikö rouva kumminkin kieltäisi häntä menemästä tehtaaseen? Menköön ennemmin palvelukseen, jos tahtoo pois kotoa."

"Minä en tekisi oikein, jos sekaantuisin asiaan", sanoi papinrouva ystävällisesti taputtaen Annaa olkapäälle. "Miina on kesästä saakka ajatellut tätä asiata, ja vaikka hän minunkin mielestäni tekee tyhmästi jättäessään hyvän kotinsa, jossa hänellä on tarpeeksi työtä, niin on parasta, että nuoret saavat koettaa, miltä tuntuu maailmallaolo, kun eivät enää viihdy kotona. Jos on kasvattanut lapsensa Jumalan pelvossa ja hyvissä tavoissa ja opettanut heitä tekemään työtä, niin voi tyyneesti lähettää heidät maailmalle. Jos sinä nyt kieltäisit häntä menemästä, niin hän ehkä tekisi tyytymättömästi työnsä täällä kotona ja toivoisi vain pois ja kuvittelisi, että olo tehtaassa olisi niin paljon parempaa. Mutta jos annat hänen koettaa, niin on mahdollista, että hän tulee takaisin jonkun ajan kuluttua. Juuri siksi, että Miinalla on niin hyvä koti ja että hän on niin järkevä tyttö, toivon minä kaiken käyvän hyvin."

Anna huokasi syvään. Hän oli todellakin toivonut, että papinrouva sekaantuisi asiaan, neuvoisi Miinaa, niin, vieläpä kieltäisikö häntä menemästä tehtaaseen. Mutta kotimatkalla hän ajatteli tarkemmin asiata ja tuli lopulta vakuutetuksi siitä, että rouva oli oikeassa.

Kun hän astui tupaan, seisoi Liisa uunin ääressä laittamassa ruokaa, Miina kirnusi voita ja pikku Tiina nukkui sängyssä. Isä ja pojat olivat metsässä.

Molemmat tytöt katselivat uteliaina äitiä, kun hän pani huivinsa arkkuun ja otti esiin rukkinsa.

"Rouva arveli, että antaa vaan Miinan mennä, kosk'ei hän enää viihdy kotona", sanoi äiti tyyneesti.

Miina näytti hieman nololta. Hän oli varustautunut vastarintaan, eikä sitä nyt tarvittukaan. Nivalan Leena oli maininnut, että Pyhäinmiesten päivästä tuli yksi paikka tehtaassa vapaaksi, nyt täytyi vain kirjoittaa sinne ja laittaa Miinan vaatteet kuntoon. — —

Viimeistä yötä makasi Miina kotona vanhassa sängyssä Liisan vieressä. Kyyneleet tulivat hänen silmiinsä ja hänen sydäntänsä ahdisti, kun hän ajatteli tuntematonta tulevaisuuttaan, häntä pelotti lähteä yksin vierasten ihmisten pariin. Kuinka hän saattoikaan jättää isän, äidin ja sisarukset? Mutta sitten hän taas rupesi ajattelemaan kaikkea, mitä Leena oli kertonut, ja laskiessaan, miten paljon rahaa hän ansaitsisi yhdessä vuodessa, vaipui hän syvään, rauhalliseen uneen.

Oli kevät ja kiire pellolla ja puutarhassa. Pitkät kankaat olivat valkenemaan osoitteena äidin ja Liisan ahkeruudesta. Pari lihavaa, hienokarvaista vasikkaa ammui navetassa. Lampaat käydä, tepastelivat edestakaisin, kun karsinaa puhdistettiin. Kukko kiekui ja kanat nokkivat ja kuopivat pihalla lähellä tunkiota. Kaikki näytti niin hauskalta ja iloiselta, mutta Liisa istui portailla ja itki katkerasti.

"Velli pääsi palamaan pohjaan", nyyhkytti Liisa, "ja kaikki olivat niin vihaiset minulle. Äiti sanoi, että tuli suuri vahinko, kun ruoka pilaantui, pojat ilkkuivat ja Tiina sylkäsi vellin suustaan ja isä …. sanoi, että se oli puutarhan syy. Mutta ei se sen syy ollut. Täytyihän minun tietystikin kaivaa multa pehmeäksi raparperin ja ruohosipulin ympäriltä, kun minut oli jätetty kotiin päivällistä laittamaan. Mutta minä juoksin alinomaan tupaan hämmentämään pataa. Vaan sitten en huomannutkaan, että Tiina meni sisään ja että se pikku ilkimys työnsi koko hellan täyteen puita, niin että velli paloi pohjaan. Kun on kädet täynnä … eikä Tiina tee koko päivänä muuta kuin pahaa. Mutta minä en tahtonut kannella isälle, sillä silloin Tiina olisi saanut selkäänsä."

"Se oli hyvin tehty, Liisa, Tiinahan on vielä niin pieni ja ymmärtämätön. Älä itke enää. Minä opetan sinua keittämään velliä niin, ettei se koskaan pala pohjaan."

Liisa pyyhki kiireesti kyyneleensä. Hän uskoi papinrouvan voivan tehdä mitä tahansa ja katseli häntä suurella luottamuksella.

Rouva oli kerran ullakolla nähnyt suurenlaisen nelisnurkkaisen puulaatikon, jossa oli säpillä eli hakasella kiinni pantava kansi. Hän lähetti Liisan pappilaan noutamaan muutamia voilokinpalasta, joita oli käytetty pianoa pappilaan kuljetettava. Sitten hän naulasi voilokinpalaset laatikon sisäpuolelle, sulloi sen heiniä täyteen ja vei sen taas ullakolle. Kun kaikki olivat lauantai-aamuna menneet työhön, tuli papinrouva Tervolaan. Hän voiteli suuren padan Pohjan voilla, pani sen puolilleen vettä ja pisti sen tulelle. Kun vesi kiehui, vispilöitiin ohraryynit siihen sekaan. Kun Liisa oli huolellisesti hämmentänyt puuroa noin neljännestunnin niin, että koko seos kiivaasti kiehui, nostettiin pata tulelta, tiukasti sopiva kansi pantiin padan päälle ja pata pistettiin laatikkoon syvälle heiniin. Heinätyyny asetettiin padankannelle ja sitten suljettiin laatikon kansi säpillä.

"Puuro kypsyy hiljalleen padassa", selitti rouva, "mutta ei saa avata kantta eikä laskea ulos lämmintä."

"Ja kypsyyköhän se? Kun ne kaikki tulevat kotiin, on niillä nälkä kuin susilla."

Kun Liisa näki isän, äidin ja veljet pihalla, aukaisi hän peloissaan laatikkonsa.

Kypsän, maukkaan ohrapuuron tuoksu lemusi häntä vastaan padasta. Hän otti lusikan ja maistoi. Ryynit olivat pehmeät ja puuro oli sopivan paksua. Hän kaasi puuron vatiin. Äiti pani voisilmän siihen ja sitten he kaikki istuutuivat pöytään.

"Nyt luulen, että olet tuhlannut voita", sanoi äiti syötyään pari lusikallista.

"Puuro on keitetty paljaaseen veteen ja voita siinä on juuri yhtä paljon, kuin muulloinkin on ollut", vakuutti hän. "Minä olen keittänyt puuron tiukkakantisessa laatikossa ja siksi se on niin hyvää."

Äiti huomasi nyt laatikon, näki, ettei ollut tulta pesässä, ja katsoi kummissaan tyttöön. Pojat juoksivat laatikolle ja tunnustelivat heiniä. Aivan oikein, heinät olivat vielä lämpöiset.

"Papinrouva on ihan varmaan ollut täällä", sanoi äiti, "kyllähän minä nyt muistan, että hän kerran puhui heinissä keittämisestä, mutta en ole tullut panneeksi sitä mieleeni. Kun meillä on puita tarpeeksi, niin ei tule ajatelleeksi semmoista."

"Kyllähän se niinkin on", riensi Liisa sanomaan, "mutta tällä tavoin ei puuro pala pohjaan." Ja sitten hän kertoi, että papinrouva oli nähnyt hänen itkevän, kun häntä oli nuhdeltu siksi, että velli oli pohjaan palanutta.

Nytkös oli Liisasta hauskaa, melkein joka päivä hän keitti ruokaa heinälaatikossa. Milloin laittoi hän puuroa, milloin velliä, milloin perunakeittoa, milloin uunijuustoa. Sill'aikaa kun ruoka kypsyi, teki hän työtä puutarhassa tahi pihamaalla, juotti vasikat, syötti porsaat ja piti pikku Tiinaa työssä niin, ettei tämä päässyt tekemään niin paljon pahaa.

Liisa ei ollut varannut tarpeeksi aikaa hernekeittoa varten ja herneet olivat vain puolikypsät, kun muut perheenjäsenet tulivat päivälliselle. Silloin häntä taas toruttiin ja taas hän itki, mutta hämärissä hän otti pikku Tiinan syliinsä ja riensi pappilaan. Ja papinrouva antoi hänelle pienen kirjoituksen, jossa oli neuvoja niille, jotka tahtoivat keittää heinissä.

*Hernekeiton* täytyy olla heinälaatikossa 5 tahi 6 tuntia. Sen saattaa jo edellisenä iltana kiehauttaa ja pistää heinälaatikkoon ja sitten keittää uudestaan aamulla. Kuutta desilitraa herneitä kohti tarvitaan 3 litraa vettä. *Riisi-*, *ohra-* ja *tattariryynit* tarvitsevat kypsyäkseen 3 tuntia. Neljää desilitraa ryynejä kohti tarvitaan 2 litraa vettä tai maitoa. *Mankeloitujen kauraryynien* tarvitsee olla laatikossa vain tunnin. *Isot ohraryynit* tarvitsevat 5—6 tuntia kypsyäkseen laatikossa ja imevät itseensä enemmän vettä kuin pieniksi survotut ryynit.

*Lampaanlihaa ja kaalia* valmistetaan seuraavasti: 1 kilo pieniksi palasiksi leikattua lampaanlihaa, 20 kuorittua perunaa, 1 1/2 litraa hienoksi leikattua kaalia, 1 litra vettä, vähän suolaa, sipulia ja muutama pippurinjyvä keitetään hyvällä tulella 20 minuuttia. Pata asetetaan heinälaatikkoon 4—5 tunniksi. Kantta ei saa nostaa katsoakseen, onko ruoka valmista, sillä silloin pääsee lämpö ulos laatikosta. Kun on ottanut ruuan heinistä, voi sen vielä kiehauttaa tulella. — Vähän tottumusta ja harjoitusta tarvitaan, jotta oppisi keittämään heinissä.

Miina oli ollut poissa kotoa melkein kaksi vuotta. Hän oli hidas kirjeiden kirjoittaja ja kotiväki tiesi hänestä kovin vähän. Alussa hän kertoi joka viikko panevansa rahaa säästöön postisäästöpankkikirjaansa, mutta sitten hän rupesi valittamaan, etteivät rahat tahtoneet riittää hänen menoihinsa. Äiti lähetti hänelle silloin tällöin parin sukkia ja, kun suutari oli Tervolassa työssä, tehtiin Miinan vanhan mitan mukaan pari lujia vasikannahkakenkiä, jotka lähetettiin hänelle kaupunkiin. Mutta vähän väliä Miina kirjoitti vieläkin, että kaikki oli niin kallista. — —

Jouluna piti Miinan päästä kotiin kolmeksi päiväksi. Tervolassa oli ilo ylimmillään. Kaikki joulupuuhat toimitettiin vikkelästi. Liisa puhdisti joka nurkan. Tiina juoksi hänen kintereillään ja auttoi häntä. Liisa harjasi lehmät tavallista huolellisemmin sekä leipoi äidin kanssa ohraleipiä, joista Miina niin kovasti piti. Pojat loivat teitä pihamaalle, puhdistivat tallin, ajoivat kotiin heiniä ja olkia ja puita pyhiksi sekä lämmittivät saunan.

Antti oli itse lähtenyt noutamaan Miinaa kotiin ja heidän ajaessaan pihalle riensivät kaikki tuvasta portaille tulijoita vastaan. Helisevä pakkanen oli purrut Miinan posket ja nenänipukan koreanpunaisiksi. Kun hän tupaan tultuaan oli riisunut saalin päästään, arvelivat kaikki, että hän oli jotensakin samannäköinen kuin ennenkin. Mutta kun puna poskista oli haihtunut, huomasi äiti, miten kalpeaksi ja laihaksi hänen tyttönsä oli muuttunut. Liisa ja Tiina huomasivat heti hänen kirjavan puseronsa ja leveän nahkavyön, joka teki hänet niin hoikaksi vyötäisiltä. Kädet olivat hienot ja valkoiset. Saattoi tuskin uskoa, että tämä tyttö, jonka tukka oli kammattu korkealle päälaelle, oli se entinen vahva, punaposkinen Miina, jonka vaaleat, paksut palmikot riippuivat niskassa,

"Voi, kuinka hyvältä puuro täällä kotona maistuu", virkahti Miina, syötyään pari lusikallista, "ja kuinka punaisilta ja terveiltä te näytätte", lisäsi hän katseltuaan vanhempiaan ja sisaruksiaan. "Minä olen niin tottunut näkemään vaan kalpeita tehtaantyttöjä."

"Niin, sinä et ole tullut lihavammaksi kahvista ja vehnäleivästä", sanoi isä puoleksi leikillä.

Miina oli hieman hämillään ja sanoi: "ensi kerran pitkään aikaan minun on nälkä."

"Kyllästyy kahviin!" kirkasi pikku Tiina, joka sai maistaa tätä juomaa vain suurina juhlina ja sunnuntaisin. Kaikki nauroivat, mutta äiti sanoi: "olet matkustanut raittiissa ilmassa, siksi olet saanut ruokahalun."

"Kai se niin on. Tehtaassa haisee öljyltä ja on niin kuuma, enkä minä käy ulkona muuta kuin työhön mennessäni ja sieltä kotiin tullessani." — —

Pyhäpäiviksi oli kaikki käsityöt pantu syrjään. Syötettiin vain elukat ja valmistettiin ateriat. Isä ja pojat antoivat hevosille heiniä ja kauroja sekä toivat puita ja vettä. Siksi oli koko perheellä hyvä aika istua tuvassa ja puhella tahi oikeammin kuunnella Miinan puhetta, sillä hän kertoi työstään tehtaassa ja elämästään kaupungissa. Miina, joka aina oli ollut niin harvapuheinen, oli ruvennut puhumaan niin paljon. Hän oli lukenut kirjoja ja sanomalehtiä lukutuvassa ja käynyt huveissa ja kokouksissa.

Kun Anna toisena joulupäivänä oli lukenut saarnan ja kun kaikki yhdessä olivat veisanneet muutamia virsiä, alkoivat he taas puhua tehtaasta.

"Ensin nukutaan oikein kauan ja sitten juodaan kahvia", vastasi Miina, "ja sitten käherretään hiukset, pannaan parhaat vaatteet ylle ja mennään jonkun tuttavan tykö kahville. Päivällisen jälkeen taas kävellään. Hauskinta on silloin niillä, joilla on sulhanen. Ja sitten mennään ehkä lukusaliin tahi johonkin kokoukseen."

"Sinunhan piti panna rahaa pankkiin", sanoi isä vähän levottomana.
Miinan tehdastyö oli koko ajan ollut isälle vain rahakysymys.

"Niin, mutta minä olen ottanut pois pankista sen vähän, minkä sinne alussa panin", sanoi Miina alakuloisena.

Miina oli ottanut kaikki vaatteensa mukaansa voidakseen näyttää kotoväelle koko koreutensa. Hän oli asettanut sisarten ihailtavaksi hameita, puseroita, pitsejä, kaulanauhoja, kenkiä, rintasolkia, vaaleanharmaan "saketin" sekä valkoisen leveälierisen olkihatun, joka oli vihreitä lehtiä, kirsimarjaterttuja ja omenankukkia täynnä. Mutta äiti sanoi: "kylläpä täytyy olla suuri palkka, jotta voisi ostaa tuollaisia vaatteita ja noin paljon sitten! Tuohon koreuteenhan ne rahat ovat menneet."

"Enhän minä voi käydä huivi päässä, kun muut ovat hattupäisiä", sanoi
Miina äreästi.

"Yksinkertainen olkihattu, jossa on musta tai kirjava nauha, ei maksa enempää kuin hyvä huivi, niin että ei se hattu paljoakaan rahaa niele", sanoi äiti tyyneesti, "mutta kukat ja tuo muu roska, joka pilaantuu sateessa ja tomussa, ja kaikki nuo pitsit ja puserot, ne ne rahaa vievät. En olisi koskaan uskonut, että sinä, Miina, joka olit niin järkevä, olisit antanut viekoitella itseäsi sellaiseen. Köyhä tyttö ei tarvitse muuta kuin yhden työpuvun ja yhdet pyhävaatteet. Silloin voi hankkia itselleen myöskin hyvät alusvaatteet, mutta sinun hyvät paitasi, jotka sait kotoa, näyttävät huonoilta, etkä sinä ole paikannut, etkä pitänyt niitä kunnossa."

Isä otti piipun suustaan ja sanoi: "etkö sinä ehdi ommella itsellesi niinä neljäntoista tuntina, jolloin et ole työssä?"

Miina ei heti voinut vastata mitään ja silloin huusi pikku Tiina: "nyt tulee papinrouva!"

Liisa riensi puhaltamaan hiilosta ja panemaan kahvipannua tulelle ja äiti meni ulos ottamaan vastaan kunnioitettua vierasta.

"Minun täytyi oikein tulla tervehtimään sinua, kun kuulin, että viivyt kotona vain pari päivää", sanoi hän. "Sinä olet tullut niin laihaksi ja kalpeaksi, rakas lapsi."

"Minä olen sanonut samaa", virkkoi Anna huolestuneena. "Miinahan oli niin pyöreä ja punaposkinen."

"Tehdastyö on epäterveellisempää kuin maatyö ja taloustoimet", sanoi rouva. "Ilma on huono ja sinun täytyy kai seistä?"

"Täytyy, koko päivä. Ensi alussa olivat jalkani turvonneet ja niitä särki niin, etten saanut unta iltaisin, mutta nyt olen tottunut seisomaan."

"Mutta hoidatkohan muuten itseäsi järkevästi", kysyi papinrouva ystävällisesti, "vai elätkö kahvilla ja vehnäleivällä, niinkuin niin monet muutkin nuoret työläisnaiset."

"Hän on kyllästynyt kahviin", kirkasi pikku Tiina, ja hänen liinatukkainen päänsä pilkisti esiin äidin tuolin takaa.

"Oi, oi", nauroi papinrouva, "eikös ole parempi saada kahvia vain silloin tällöin, pikku Tiina. Silloin se aina maistuu hyvältä."

"Niin, ja sitten tulee niin terveeksi ja vahvaksi, kun syö maitoa ja leipää", selitti pikku Tiina.

"Ei sitä ehdi keittää ruokaa itselleen, kun on vaan tunnin päivällisaika", sanoi Miina. "Ostetaan vähän vehnäleipää ja keitetään pannu kahvia. Se käy niin nopeasti."

"Hänellä on vaan neljätoista tuntia joutoaikaa", sanoi Antti naureskellen, "mitäpä hän ehtisi keittää ja paistaa."

"Isä on niin paha, kun aina vatkuttaa tuota neljäntoista tuntia", sanoi
Miina itku kurkussa, "täytyyhän sitä nukkua ja levätäkin."

"Älä ole pahoillasi, Miina, leikkiähän se isä vain laskee", sanoi äiti sovitellen. "Kyllähän sinä tiedät, että meidän täällä Tervolassa täytyy tehdä työtä paljon enemmän kuin kymmenen tuntia. Siksihän sinä juuri läksitkin pois kotoa."

"Ei, sinä sait istua kangaspuissa ja rukin ääressä", sanoi äiti naurahtaen.

Nyt oli kahvi valmis, ja koska oli juhlapäivä, sai pikku Tiinakin kupillisen sitä sekä suuren viipaleen vehnäleipää.

Kun Liisa oli vienyt pois kahvivehkeet, otti hän esiin heinälaatikkonsa ja rupesi lieden ääressä valmistelemaan mannaryynipuuroa päivälliseksi.

"Kuuleppas, Miina", sanoi Antti, "keittäisit puuroa laatikossa, niinkuin Liisa tekee." Isä nauroi harvoin, mutta nyt hän nauroi oikein sydämensä pohjasta.

Miina katseli hämmästyneenä laatikkoa. Hän luuli, että he laskivat leikkiä. Mutta Liisa alkoi innokkaasti selittää, kuinka hän teki, ja vakuutti, että puuro tahi mikä muu ruoka tahansa kiehui itsekseen laatikossa. Papinrouva oli opettanut sen heille.

"Isä osui oikeaan", sanoi rouva. "Vähällä vaivalla ja huolella voit hankkia itsellesi hyvää ja terveellistä ruokaa sillä palkalla, mikä sinulla on. Mutta vaivaa siitä on, eivätkä rahat silloin riitä ylellisiin koristuksiin. Minä näin Helsingissä tyttöjä, joita asui kuusi yhdessä pienessä huoneessa, he söivät silliä ja leipää ja joivat kahvia päälle, voidakseen sunnuntaisin käydä hienoissa vaatteissa ja hatuissa sekä huvitella itseään sirkuksessa, tansseissa ja teatterissa. Mutta semmoiset tytöt menettävät pian terveytensä, ja jos he menevät naimisiin, niin heistä tulee heikkoja ja kivulloisia vaimoja ja heidän lapsensa ovat sairaalloisia tai kuolevat ensimäisellä ikävuodellaan. Jos tahdot koettaa syödä säännöllisesti sekä muuten elää järkevästi, niin saat nähdä, että pian tulet vahvaksi ja terveeksi, että teet työtä ilolla ja innolla sekä tunnet olevasi nuori ja reipas. Minä tunnen tuon tehtaan, jossa teet työtä. Mutta missä sinä asut?"

"Hyvä. Leipuri ja hänen vaimonsa ovat hyvää ja kunnollista väkeä ja Nivalan Leena on kelpo tyttö. On hauskaa kuulla, että olet joutunut hyvään seuraan."

"Olisiko rouva niin hyvä ja neuvoisi, mitä minun pitää tehdä", sanoi Miina ujosti. "Kyllä Nivalan Leena suostuu siihen, että me laitamme ruokaa."

Seulomattomista jauhoista leivottu *ruis-* ja *hiivaleipä* on ravitsevampaa kuin seulotuista jauhoista laitettu leipä.

*Lihaa*, tuoretta, suolattua tai savustettua, voit kyllä joskus hankkia itsellesi.

*Silli* ja *suolattu silakka* antaa ruokahalua, kun on kauan tehnyt työtä sisällä.

*Perunoita* olet tottunut syömään jo lapsuudesta asti. Niistä voit laittaa perunapuuroa, muhennusta, voit keittää ne kokonaisina tahi paistaa tuhassa.

Isä laittaa sinulle vähän pienemmän, mutta muuten samanlaisen heinälaatikon kuin täällä kotonakin on. Sitä paitsi täytyy sinun hankkia tulikivi, jonka panet kamarisi uuniin. Kun talvella lämmität uunia, tulee tulikivi tulikuumaksi. Silloin panet läkkilaatikkoon perunakeittoa tahi manna- tai tattaripuuroa, jonka sitä ennen olet kiehauttanut, suljet pellit ja menet työhösi. Kun tulet kotiin, on ruoka valmista, sillä tulikivi pysyy lämpimänä monta tuntia.

Jos tahdot keittää heinälaatikossa, niin keität ensin veden tai maidon ja ryynit kamarisi uunissa tahi, jos leipurinväki sallii, niin keität heidän hellallaan. Kun puuro tai velli kiivaasti kiehuu, pistät padan heinälaatikkoon. Mutta padan päälle täytyy panna tiukasti sopiva kansi ja tämän päälle täytyy vielä asettaa heinätyyny. Laatikon kansi suljetaan säpillä. Ja sitten voit mennä työhösi. Ruoka ei pala pohjaan, sitä ei tarvitse hämmentää, siihen ei tarvitse lisätä mitään. Se on valmista, kun tulet kotiin,"

"Voit myöskin laittaa lihamuhennusta", jatkoi rouva, "mutta liha täytyy leikata pieniksi palasiksi. Perunat kuoritaan, leikataan palasiksi, pannaan pataan samalla kuin lihapalat, vesi, suola ja vähän vehnäjauhoja. Kun muhennus hyvästi kiehuu, nostat sen tulelta, pistät heinälaatikkoon ja annat sen hautua siellä, kunnes tulet kotiin. Jos olet keittänyt maitoruokaa, voit ensin syödä suolaista lihaa tai kalaa ja leipää; jos olet laittanut lihamuhennusta, saatat juoda kaljaa tai maitoa päälle.

Jos kerran tai kahdesti päivässä syö keittoruokaa, saattaa hyvästi tyytyä maitoon ja leipään tai kahviin ja leipään aamulla.

*Tärkeä asia on raitis ilma.* Ne, jotka tekevät työtä tehtaassa tahi muuten sisässä, eivät ole niin onnellisessa asemassa kuin maatyöntekijät ja maalaispalvelijat, joiden työ parhaasta päästä tapahtuu raittiissa ilmassa ja on sitä paitsi vaihtelevaa. Siksi on erittäin tärkeätä, että työntekijät järjestävät vapaa-aikansa — — —"

— — — "vapaa-aikansa niin, että heidän keuhkonsa saavat sitä, mitä niiltä työhuoneessa puuttuu. Onnellista on, jos tehdas on maalla, sillä maalla tarvitsee vain avata huoneensa ikkunan, niin raitis ilma virtaa sisään. Maalla eivät puut ole kalliit. Maalla on vuokra halvempi kuin kaupungeissa. Ikkuna avataan aamulla niin, että makuuvaatteet voi tuulettaa yön jälkeen, keskipäivällä, jotta ruuanhaju menee ulos, sekä illalla juuri ennen maatapanoa, koska uni sitten on terveellisempää ja rauhallisempaa.

*Ruumiinliikunto* on hyvin tärkeätä niille, joitten työ on yksitoikkoista. Kulkiessasi tehtaaseen ja sieltä kotiin, et saa kylliksi liikuntoa, jollei matka ole kovin pitkä, vaan pitää sinun sitä paitsi vielä kävellä ulko-ilmassa…"

"Ole hiljaa, tyttö!" virkkoi Miina hämillään kaikkien muiden sydämellisesti nauraessa.

"No niin", sanoi papinrouva hyväntahtoisesti, "voivathan he kävellä sulhasensa kanssa, jos heillä kerran on sulhanen. Luulisi, ettei se, joka on seisonut koko päivän, enää jaksa kävellä, mutta kyllä sitä jaksaa, kun ensin on istunut ja levännyt vähän aikaa tahi loikonut pitkänään.

*Vähän voimistelua* tarvittaisiin joka päivä, mutta sen pitää tapahtua ulkona tai hyvin tuuletetussa huoneessa.

*Puhtaus on ylen tärkeä seikka.* Ei ole tarpeeksi, että kerran viikossa menee saunaan. Sen, joka tekee työtä tomuisessa tehtaassa tai työhuoneessa, pitää joka ilta pestä kasvonsa, kaulansa, kätensä, käsivartensa, kainalonsa ja jalkansa lämpimällä vedellä ja saippualla. Virkistävää ja terveellistä on joka aamu äkkiä pyyhkäistä koko ruumiinsa semmoiseen veteen kastetulla käsiliinalla, joka on ollut yön tavallisessa huoneen lämpimässä. On luonnollista, että usein täytyy vaihtaa alusvaatteita, mutta senkin voi tehdä, jos hankkii itselleen vain yksinkertaisia, mutta lujia ja hyviä liinavaatteita. Reipas tyttö pesee vikkelästi paidan ja sukkaparin, varsinkin jos asuu aivan kosken partaalla."

"Sitten on vielä yksi seikka", jatkoi papinrouva vakavasti. "Nuori tyttö tahtoo mielellään huvitella. Sehän on luonnollista, eihän sitä muuten jaksa tehdä työtä päivästä päivään ja viikosta viikkoon.

*Mutta täytyy valita huvituksensa samoinkuin ystävänsäkin.* Ei pidä ruveta ystäväksi huonon, epäsiveellisen tytön, eikä kevytmielisen, viinaan menevän miehen kanssa. Sitten ei myöskään pidä käydä huonoissa tansseissa, ei käyttää väkeviä juomia, ei laulaa rumia lauluja, ei lukea huonoja kirjoja, eikä ottaa osaa raakoihin huvituksiin. Hyvä tyttö valitsee ystävikseen sellaisia henkilöitä, jotka vaikuttavat häneen niin, että hänestä tulee *hyvä*, *iloinen* ja *tyytyväinen* ihminen. Hän valitsee semmoisia huveja, jotka *jalostuttavat häntä* ja *vaikuttavat siten, että hän aamuisin tuntee itsensä virkistyneeksi ja valmiiksi hyvällä mielin ja uusin voimin taas alkamaan työtänsä*.

On olemassa tuhansia nuoria tyttöjä, jotka ovat yksin maailmalla ilman suojaa ja ilman hyvää perustusta. Heillä ei koskaan ole ollut hyvää kotia, heillä ei ole ollut isää eikä äitiä, jotka olisivat opettaneet ja neuvoneet heitä. Ei kukaan pidä huolta heistä, ei kukaan ohjaa heitä, ei kukaan varoita heitä. Siksi ei ole ihmeellistä, että niin monet nuoret tytöt tulevat sairaiksi, lankeevat syntiin tahi perustavat onnettomia, köyhiä koteja ja kuolevat suruun ja kurjuuteen.

Sinä, Miina, olet kahdeksannentoista ikävuoteesi asti saanut kasvaa hyvässä kodissa, jossa olet oppinut rukoilemaan ja tekemään työtä. Sinun pitää nyt olla hyvänä esimerkkinä tuolla tehtaassa. Sinun ja Nivalan Leenan pitää tehdä kotinne puhtaaksi ja terveelliseksi, teidän pitää laittaa itsellenne säännöllinen pieni talous. Ja sitten kun huomaatte, että kaikki käy hyvin, niin pitää sinun puhua muutamien muiden ymmärtäväisen tyttöjen kanssa ja näyttää heille teidän kotinne ja ruuanlaittonne ja kehoittaa heitä seuraamaan teidän esimerkkiänne. Siten saatte ehkä monen muuttamaan elämänsä ja saavuttamaan jälleen terveytensä.

Ensimäiset päivät, jolloin Miina taas teki työtä tehtaassa, tuntuivat pitkiltä ja ikäviltä ja, kun hän iltaisin istui pienessä kamarissaan Leenan kanssa, itki hän ja ajatteli kaipauksella kotia, vanhempia ja siskoja. Mutta sitten hän muisti papinrouvan sanat ja rupesi kertomaan Leenalle heinälaatikosta, raittiista ilmasta ja muista hyödyllisistä asioista. Ensiksi tytöt hankkivat tulikiven uuniinsa. He lainasivat leipurin vaimolta, läkkilaatikon, sitten he kiehauttivat maitoa ja mannaryyniä pienessä padassa, voitelivat läkkilaatikon pohjan voilla, kaasivat puuron siihen, asettivat sen uuniin kuumalle tiilikivelle ja sulkivat pellit. Kun he tulivat päivälliseksi kotiin, oli puuro valmis. Hyvällä halulla he söivät sen ja olivat sekä ravitut että tyytyväiset. Kun he saivat heinälaatikon, ei Leena tahtonut uskoa, että keittäminen siinä onnistuisi. He laittoivat siinä puuroa ensi kerran eräänä sunnuntaina. Sillä aikaa kun he olivat kirkossa, kypsyi puuro, ja Leenan suureksi ihmeeksi oli se todellakin valmista. Kolme heidän tuttavataan tyttöä oli seurannut heitä kirkosta leipurin taloon ja he saivat myöskin maistaa puuroa. Kulovalkean tavoin levisi koko tehtaaseen tieto siitä, että Tervolan Miina keitti puuroa heinälaatikossa. Leipurin vaimo oli ensimäinen, joka laitatti itselleen heinälaatikon. Hänellä oli monta pientä lasta, hän auttoi miestään leipomisessa, sitä paitsi hänellä oli kaksi lehmää, porsas ja perunamaa, ja hän oli aina kiinni työssä. Heinälaatikosta oli hänelle suunnaton apu, sillä nyt ei hänen enää tarvinnut seistä velliä hämmentämässä.

Kun heinälaatikolla oli niin hyvä menestys, rupesi Miina vähitellen kertomaan toisille myöskin raittiista ilmasta, ruumiinliikunnosta, puhtaudesta ja järkevistä, hyvistä huveista. Tosin tapahtui usein, että molemmille tytöille naurettiin, monet olivat tietysti liian laiskat laittaakseen ruokaa, ja monet tahtoivat mieluummin koreita vaatteita kuin kelvollista ravintoa, mutta suuri joukko nuoria tyttöjä sai halun koettaa ja he seurasivat monessa asiassa Miinan ja Leenan esimerkkiä. Viisitoista tyttöä oli myöskin muodostanut pienen yhdistyksen. He kokoontuivat lauantai-iltaisin ja päättivät lukea ääneen hyviä kirjoja. He lukivat Terveydenhoitolehteä, Koti ja Yhteiskuntaa, raittiuskirjasia ja hyviä kertomuskirjoja. Kaikki nämät olivat olemassa tehtaan lukusalissa. Sitä paitsi siellä oli laulukirjoja, ja Leena, joka oli oikea laululintunen, opetti muille monta kaunista laulua.

Miina oli todellakin tullut terveeksi ja punaposkiseksi, mutta hän ei kuitenkaan viihtynyt tehtaassa. Vihdoin hän eräänä kevätpäivänä tuli kotiin Tervolaan ja sanoi, että jos isä ja äiti antaisivat hänen jäädä kotiin, niin tekisi hän mielellään kauemminkin työtä kuin tehtaassa, kun hän vain saisi lypsää lehmiä, haravoida, panna perunoita ja leikata viljaa. Se olisi sittenkin hauskempaa, kuin koko päivän seistä tomuisessa tehtaassa.

"Saathan toki jäädä", sanoi äiti iloisena. "Työtä on kesällä kylliksi. Ja talvisin emme ehdi kutoa niin paljon, kuin muut haluavat meiltä ostaa käsiliina-, palttina- ja puolivillaista kangasta."

Voi, miten iloisena Miina seuraavana aamuna hameet ylöskäärittyinä levitteli pellolla lantaa! Käki kukkui ja koivut tuoksuivat, Matti vihelteli iloista laulua ja isä kynti vähän matkan päässä. Kumaraksi ja vanhaksi ukko oli käynyt, mutta hän oli tyytyväisen näköinen, kun hän piippuaan täyttäessään antoi hevosen hetkeksi levätä ja katseli, miten reippaasti hänen vanhin tyttärensä piteli tadikkoa.

"Kai ne kaupungin kadut sopivat kaupungin lapsille, jotka eivät ole nähneet mitään parempaa", sanoi Miina Matille, "mutta kun on kasvanut maalla, niin näyttävät koivut paremmilta kuin tehtaanpiiput ja käenkukunta kuuluu kauniimmalta kuin höyrypillin vihellys."

Tervolan naapuritorpan isäntänä oli jo pari vuotta ollut eräs nuori mies, Salmelan Lauri. Hän oli välistä ollut Tervolassa talkoossa, ja Tervolan väki oli ollut hänen luonaan talkoossa. Hän oli raivannut itselleen aivan samanlaisen puutarhan, kuin Tervolassakin oli, ja oli saanut Annalta ohjeita ja neuvoja. Taloutta hoiti hänen sisarensa, reipas ja iloinen tyttö, josta heti tuli Tervolan tyttöjen hyvä ystävä. Mutta syksyllä sisar aikoi mennä naimisiin, ja silloin Lauri rupesi ajattelemaan, että hänenkin täytyi hankkia itselleen vaimo. Nähdessään Miinan liikkuvan niin reippaana ja iloisena työssään, arveli hän, että siinähän oli tyttö häntä varten.

"Kas tuota", sanoi Antti istuessaan tupansa nurkassa rakas piippunysä käsissään, "talollisen poika ei kelvannut, vaan torppari se hänelle kelpasi."

"Niin on, ja Miina on viisas tyttö, Lintulan talo ränstyy minkä ennättää, mutta Salmelan torppa vaurastuu niin, että sitä ilokseen katselee."

"Ja me hankimme puutarhan ja kanoja ja kaikkea, mitä Tervolassakin on", sanoi Miina.

Kun Pekka oli täyttänyt 21 vuotta, otti hän haltuunsa yhden pappilan muista torpista. Ja hän, joka lapsena oli leikkirattaillaan vetänyt hiekkaa Tervolan puutarhaan, alkoi heti järjestykseen päästyään raivata itselleen puutarhaa. Liisa meni häntä auttamaan, kun hän vain hetkeksikään pääsi Tervolasta. Ja kun Pekka meni naimisiin, neuvoi ja opasti Liisa kälyään, sillä Anna alkoi käydä vanhaksi ja askaroitsi mieluimmin sisällä.

Papinrouvana oli paljon iloa uusista pikku kodeista. Hän iloitsi sydämestään, kun pikku Tiina toi hänelle korillisen punaposkisia omenia, kun Miina lahjoitti hänelle tiun tuoreita munia, tahi kun Pekan nuori vaimo toi hänelle kevään ensimäiset narsissit.

"Jos minä osaisin kirjoittaa kirjan," sanoi Anna kerran papinrouvalle, "niin kirjoittaisin, mitä hyvää rouva on tehnyt Tervolassa ja miten rouva on opastanut meidän lapsiamme, joilla nyt on kullakin oma kotinsa; mutta kyllähän hyvän rouvan nimi on kirjoitettu suureen kirjaan tuolla ylhäällä taivaassa."

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TEHTAAN TYTÖT ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org . If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate .

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org .

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Tehtaan tytöt

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE