The Project Gutenberg eBook of Kuningas Henrik Kuudes II, by William Shakespeare

Kuningas HENRIK KUUDES.
HUMPHREY, GLOSTERin herttua, hänen setänsä.
Kardinaali BEAUFORT, Winchesterin piispa.
RICHARD PLANTAGENET, Yorkin herttua.
EDWARD, | hänen poikansa.
RICHARD, |
SOMERSETin herttua, |
SUFFOLKin herttua, | kuninkaan puoluetta.
BUCKINGHAMin herttua, |
Lord CLIFFORD ja hänen poikansa, |
SALISBURYn kreivi, | Yorkin puoluetta.
WARWICKin kreivi, |
Lord SCALES, Towerin päällikkö.
Lord SAY.
Sir HUMPHREY STAFFORD ja hänen veljensä.
Sir JOHN STANLEY.
Laivankapteeni, perämies, alaperämies ja VALTER MEREINEN.
Kaksi ylimystä, Suffolkin vankeuskumppaneita.
VAUX.
HUME ja SOUTHWELL, kaksi pappia.
BOLINGBROKE, loitsija. Hänen kutsumansa henki.
THOMAS HORNER, aseseppä.
PIETARI, hänen oppipoikansa.
Chattamin kirjuri.
Sanct Albansin majori.
SIMPCOX, petturi.
Kaksi murhaajaa.
JAC CADE, kapinoitsija.
YRJÖ BEVIS, JUHO HOLLAND, DICK, teurastaja, SMITH,
verkakankuri, MIKKO, y.m. Caden liittolaisia.
ALEKSANDER IDEN, kentiläinen ylimys.
MARGAREETA, kuningas Henrikin puoliso.
LEONOORA, Glosterin herttuatar.
KREETA JOURDAIN, noita.
Simpcoxin vaimo.
Loordeja, ladyjä ja seuralaisia; airut; anojia, ammatinvanhimpia,
pyöveli, sheriffi ja palvelijoita; porvareita, oppipoikia,
haukkamiehiä, vartijoita, sotureita, sanansaattajia y.m

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

(Torventoitauksia; sitten hoboijan soittoa. Toiselta sivulta tulevat kuningas Henrik, Glosterin herttua, Salisbury, Warwick ja kardinaali Beaufort; toiselta kuningatar Margareeta, Suffolkin taluttamana, York, Somerset, Buckingham y.m.)

SUFFOLK.
Niinkuin ma teidän majesteetiltanne
Sain Ranskaan lähteissäni toimeksi
Kuninkaan sijassa ja puolest' ottaa
Avioksenne kauniin Margareetan;
Niin kuuluisassa Toursin kaupungissa,
Sisilian ja Ranskan kuninkaan,
Orleansin, Calabrian, Bretagnen
Ja Alenconin herttuan, kuuden kreivin,
Kahdentoista paroonin ja kahdenkymmenen
Arvoisan piispan läsnäollessa,
Ma täytin työn ja vihille vein hänet,
Nyt nöyrästi ja notkistetuin polvin,
Englannin ja sen suurten loordein nähden,
Täss' oikeuteni häneen luovutan
Ma kuninkaalle, joka olemus on
Sen suuren varjon, jota edustin.
Parahin lahja, minkä antanut
On mikään kreivi: kaunein kuningatar,
Mi millekään on kuninkaalle tuotu.

KUNINGAS HENRIK.
Sa nouse! — Tervetullut, kuningatar!
En hellempää voi lemmen näytett' antaa
Kuin tämän hellän muiskun. — Elon herra,
Suo mulle hurskas, kiitollinen sydän!
Näiss' ihanissa kasvoiss' annoit mulle
Maailman täyden maallist' onnea,
Jos lemmen sopu yhteen liittää mielet.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Englannin valtias, armas puolisoni,
Mun aatosteni harras seurustelu —
Öin, päivin, maatessa ja valvoessa,
Hoviseuroissa ja rukousnauhan luona —
Kanssanne, kaikkein rakkain majesteetti,
Mua rohkaisuttaa tervehtimään teitä
Näin suorin sanoin, niinkuin äly neuvoo
Ja ylenriemullinen sydän käskee.

KUNINGAS HENRIK.
Jo näkö hurmas mun, mut sanain somuus
Ja puheen viisas majesteettisuus
Nyt ihmettelyn ilon itkuks muuttaa;
Niin riemua on sydän täynnä. — Loordit,
Iloinen tervehdys nyt armaalleni!

SUFFOLK.
Mylord protektori, jos suvaitsette,
Niin tässä ois se rauhansopimus,
Mik' Englannin ja Ranskan välillä
Puoleksitoista vuodeksi on tehty.

GLOSTER (lukee). " Imprimis , ovat Ranskan kuningas Kaarle ja William de la Poole, Suffolkin markkreivi, Englannin kuninkaan Henrikin lähettiläs, sopineet, että mainittu Henrik ottaa aviokseen neiti Margareetan, Napolin, Sisilian Ja Jerusalemin kuninkaan Reignier'n tyttären, ja kruunaa hänet Englannin kuningattareksi ennen ensintulevan toukokuun kolmattakymmenettä päivää. — Item , että Anjoun herttuakunta ja Mainen kreivikunta ovat luovutettavat ja jätettävät kuninkaalle, hänen isälleen" —

GLOSTER.
Anteeks, majesteetti!
Vain äkkikohtaus joka mieltä kääntää
Ja silmää hämärtää, ett'en voi jatkaa.

WINCHESTER. " Item , on lisäksi sovittu, että Anjoun ja Mainen herttuakunnat ovat luovutettavat ja jätettävät kuninkaalle, hänen isälleen, ja että hän on lähetettävä perille Englannin kuninkaan omalla kustannuksella, ilman mitään myötäjäisiä."

KUNINGAS HENRIK.
Hyv' on. — Markkreivi, polvistu: sun teemme
Suffolkin ensimmäiseks herttuaksi
Ja miekan vyölles sidomme. — York lanko,
Me Ranskan hallinnosta vapautamme
Nyt teidät, kunnes puolitoista vuotta
On umpeen mennyt. — Kiitos, setä Winchester,
Gloster, York, Buckingham, Somerset,
Salisbury ja Warwick! Teitä kaikkia
Kiitämme tästä suosiosta, millä
Otitte vastaan kuningattaremme.
Pois tulkaa pitämään nyt tointa siitä,
Ett' aikaan saadaan joutuin kruunaus,

GLOSTER.
Te uljaat päärit, maamme pylväät, teille
Nyt Humphreyn täytyy purkaa tuskansa,
Ja teidän tuska, koko maamme tuska.
Mitä? Henrik-veljenikö sotiin uhras
Nuoruuttaan, voimaansa ja rahaa kanssa?
Niin usein lepäsikö taivasalla
Kesähelteessä ja talvipakkasessa
Perimysmaansa, Ranskan, voittaakseen?
Ja veljenikö Bedford vaivaa näki
Älyllä säilyttää min Henrik voitti?
York-urho, Salisbury, Somerset, Buckingham
Ja uljas Warwick, syvät naarmunneko
Te saitte Ranskassa ja Normandiessa?
Ja setä Beaufortko, ja minä itse,
Ja valtakunnan viisas neuvoskunta,
Näin kauan mietimme ja neuvospöydäss'
Yöt päivät sinne tänne tuumailimme,
Mitenkä pitää Ranska kurissa?
Ja kuningasko lasna Pariisissa
Kruunattiin vihollisen uhallakin?
Nää vaivat, tämä kunniako tyhjää?
Henrikin voitot, valppaus Bedfordin
Ja teidän työt ja meidän neuvot tyhjää?
Englannin päärit, häpeällinen
On rauha tää ja turmaks tämä liitto:
Nimenne aikakirjoista se pyyhkii,
Pois raapii kunnianne kirjoitukset,
Kukistaa Ranskan valloituksen muistot,
Hävittää kaikki olemattomiin.

KARDINAALI.
Mitä, lanko, tämä kiivas puhe tietää
Ja tämä laajan laaja todistelu?
Ranska on meidän ja se pidetään.

GLOSTER.
Niin kyllä, herttua, pidetään, jos voidaan;
Mut nyt se mahdotonta on. Tuo Suffolk,
Tuo vasta-tehty herttua, joll' on ohjat,
Anjoun ja Mainen antaa pois Reignier'lle,
Räsykuninkaalle tuolle, jonka arvoon
Ei hyvin sovi hoikka kukkaronsa.

SALISBURY.
Niin, kautta Sen, jok' edestämme kuoli,
Ne oli Normandian avaimet! —
Mut Warwick, uljas poika, miksi itket?

WARWICK.
Surusta, ett' on ijäksi ne menneet;
Jos viel' ois toivoa, niin miekka verta
Nyt vuotais, eikä silmä kyyneleitä.
Anjou ja Maine! Ne itse valloitin,
Omalla tuolla kädellä ne otin
Ja kaupungitko, jotka voitin haavoin,
Takaisin annetaan nyt rauhankaavoin?
Mort Dieu!

YORK.
Tuo Suffolk herttua läkään tukehtukoon,
Kun tämän sankar-saaren maineen raiskas!
Sydämmen multa Ranska raastaa saisi,
Ennenkuin moiseen liittoon suostuisin.
Englannin kuninkaat on, tietääkseni,
Vaimoillaan aina saaneet suuret perut,
Ja meidän Henrik omaans' antaa pois
Saadakseen vaimon, jok' on tyhjän tyhjä.

GLOSTER.
Somapa sutkaus, ennen kuulumaton,
Ett' oli koko viidestoista osan
Kuletuskuluiks Suffolk vaatinut!
Ois jäänyt Ranskaan, nälkään kuollut Ranskaan,
Ennenkuin —

GLOSTER.
Lord Winchester, ma hyvin teidät tunnen;
Puheeni se ei teitä harmita,
Vaan läsnä-oloni on haitaks teille.
Viha pyrkii maalle; kiukkus, pöyhkä pappi,
Se kuultaa kasvoistasi; jos jään tänne,
Niin alkaa jälleen vanha toramme. —
Hyvästi, loordit! Muistakaa mun sanoneeni,
Ett' ennen pitkää mennyttä on Ranska.

KARDINAALI.
Noin protektori poistuu kiukuspäissään.
Hän vihamieheni on, tiedätte,
Niin, jopa teidän kaikkein vihamies,
Ja hyvä ei lie liioin kuninkaalle.
Aatelkaa, ett' on valtaverta hän
Ja kruunun otaksuttu perillinen;
Keisarikunnan vaikk' ois Henrik saanut
Ja kaikki lännen vallat naimisellaan,
Niin olis sittenkin hän tyytymätön.
Varokaa, loordit, ettei mairesanoin
Hän teitä hurmaa; viisaat olkaa, valppaat.
Jos kansa häntä suosiikin ja kutsuu
Nimellä "Humphrey, hyvä herttua Gloster"
Taputtain käsiään ja huutain ääneen:
"Jes siunatkoon sit' armollista herraa!
Jumala hyvää Humphreyt auttakoon!"
Niin tämän suosin uhallakin varon,
Ett' on hän holhoojana vaarallinen.

BUCKINGHAM.
Ja miksi kuningasta holhotaan,
Täysikäinen kun on hän hallitsemaan?
Somerset lanko, minuun yhtykää,
Ja Suffolk herttuaan kaikki yksin miehin,
Niin pian Humphrey sijaltaan on syösty.

KARDINAALI.
Tää asia ei siedä viivytystä;
Suffolkin herttuan luokse heti lähden.

SOMERSET.
Buckingham lanko, vaikka Humphreyn korska
Ja ylhä asema on kiusaks meille,
Niin tuota pöyhkää piispaa varokaamme.
Sen julkeus on sietämättömämpi
Kuin kaikkein maamme prinssein; jos Gloster
Viralta pannaan, niin hän tulee sijaan.

BUCKINGHAM.
Tai sinä taikka minä tullaan sijaan,
Humphreyn ja kardinaalin kiusalla.

SALISBURY.
Kopeus käy vallanhimon edellä.
Kun noilla huolena on oma etu,
Maan paras meidän olkoon huolenamme.
Ain' olen nähnyt, että Humphrey-herttua
On käyttäynyt kuin jalo ylimys;
Mut usein näin tuon pöyhkän kardinaalin —
Jok' enemmän on soturi kuin pappi,
Ja kopea kuin ois hän kaikkein herra —
Kiroovan, mässäävän ja elämöivän,
Niin kuin ei sovi esivallan miehen. —
Sa, Warwick poika, vanhuuteni lohtu,
Maineesi, suoruutesi, tarkkuutesi
Suurimman kansansuosion sulle hankki,
Lähinnä hyvää Humphrey-herttuaa. —
Ja, veli York, sun tekos Irlannissa,
Kun siellä suistit kapinalliset,
Ja viime työsi Ranskan sydämmessä,
Miss' olit kuninkaamme sijaisena,
Sun saattoi kansan suosioon ja arvoon. —
Me yhteishyvän puolest' yhtykäämme
Ja suistain ehkäiskäämme kaikin voimin
Niin Suffolkin kuin kardinaalin korskat,
Somersetin ja Buckinghamin pyyteet,
Ja Humphreyt' auttakaamme minkä voimme,
Niin kauan kuin maan hyväksi hän toimii.

WARWICK.
Niin totta kuin mua Jumal' auttakoon,
Niin kansani ja maani parast' etsin!

WARWICK.
Maineko mennyt? Isä, Maine on mennyt,
Se Maine, jonk' omin mainein Warwick voitti
Ja puoltaa aikoi henkeen, kuolemaan.
Ei maine mennyt, isä; Maine se meni;
Mut taas sen voitan, vaikka surmakseni.

YORK.
Anjou ja Maine on myöty Ranskalle;
Pariisi mennyt; koko Normandia
On turvatonna nyt, kun nuo on poissa.
Suffolk on tehnyt rauhanpykälät;
Ne päärit hyväksyi, ja hyvillään
On Henrik, kun sai kaksi herttuakuntaa
Pois vaihtaa yhteen herttuan herttatyttöön.
En heitä moiti; mitä heidän siihen?
Ei omaans' antaneet he, vaan sun omaas,
Halvasta saaliinsa voi rosvo myydä,
Portoille antaa, ystäviä ostaa
Ja herroiks elää, kunnes kaikki loppuu;
Mut' syytön omistaja syrjäss' itkee
Ja onnetonna vääntää käsiään
Ja päätään pudistaa ja värjöttelee,
Kun saalis jaetaan ja viedään pois;
Ei tohdi omaans' ottaa, vaikk' on nälkä.
Niin York'kin istuu, purren hammasta,
Kun hänen maitaan kaupitaan ja myydään.
Englanti, Ranska, Irlanti ne ovat
Lihaani, vereeni niin liittyneet
Kuin sydämmehen Calydonin prinssin[1]
Althaean turmiokas kekäle.
Anjou ja Maine siis myyty Ranskalle!
Kirous! Ranskaa itselleni toivoin,
Samoin kuin vehmast' Englanninkin maata.
York vielä kerran vaatii omaansa,
Ja siksi pidän Nevillen puolta
Ja olen mielin kielin Humphreyn kanssa,
Ja kun näen ajan tulleen, vaadin kruunun:
Se on se kultapilkka, johon tähtään.
Lancaster ei saa oikeuttani ryöstää,
Ei lapsenkäsin kantaa valtikkaa,
Ei pitää valtadiadeemaa päässään,
Min pappis-oikut eivät kruunuun sovi.
Siis, hiljaa, York, siks kunnes aika kypsyy;
Varuillas ole, valvo, muut kun nukkuu,
Ja valtakunnan salaisuudet urki,
Siks kunnes, lemmen iloon kylläyneenä,
Henrik on nuoren morsionsa kanssa,
Englannin kalliin kuningattaren,
Ja Humphrey päärein kanssa riitaan tullut;
Korkeelle silloin nostan valkoruusun,
Jonk' armas tuoksu täyttävä on ilman,
Ja, Yorkin sukukilpi lipussa,
Käyn painiin Lancasterin suvun kanssa:
Vien hältä kruunun, potkikoon min voi;
Englannin halventaa se kirjakoi.

HERTTUATAR.
Miks alas painuu puolisoni pää
Kuin tähkä Cereen raskaan painon alla?
Miks otsaans' suuri Humphrey rypistää,
Kuin valtain lemmet häntä vihoittaisi?
Miks katseesi sa mustaan maahan luot
Ja tuijotat, kuin huikeneisi silmäs?
Mitä sä näet? Kuninkaanko kruunun,
Jot' ympäröitsee mailman koko kiilto?
No, tuijota, ja kasvoillasi ryömi,
Siks kunnes päähäs saat sen kultarenkaan!
Ojenna kätes, tartu hohtokultaan!
Liianko lyhyt? Jatkoks ota minun.
Kun kahden olemme sen käsittäneet,
Niin kahden päämme pilviin nostamme,
Eik' enää silmämme niin alas painu,
Ett' edes vilkaisemme halpaan maahan.

GLOSTER.
Oi, rakas Noora, miestäsi jos lemmit,
Tuo vallanhimon syöpä karkoita!
Ja olkoon aatoskin, jos aattelen
Hurskaalle Henrik-kuninkaalle pahaa,
Mun viime huokaukseni päällä maan!
Mua viimeöinen julma uni painaa.

HERTTUATAR.
Mik' uni? Sano, niin ma palkinnoksi
Myös kerron kauniin aamu-uneni.

GLOSTER.
Tää virkamerkki kahdeks katkaistiin,
Tää sauvani; ken teki sen, en muista,
Mut, luulemma, se oli kardinaali,
Ja sauvan katkennaisiin nostettiin
Suffolkin herttuan, William de la Poolen,
Ja herttuan Edmund Somersetin päät.
Se uneni; ties Herra, mitä tietää!

HERTTUATAR.
Pah! Sitä vain se tietää, että se,
Ken Humphreyn huvipuistost' oksan taittaa,
Saa päällään julkeutensa sovittaa.
Mun untani nyt kuule, rakas Humphrey:
Ma istuin majesteetin paikalla
Westminster-kirkoss' istuimella, missä
Kuningas kruunataan ja kuningatar;
Ja Henrik polvistui, ja Margareeta,
Ja kruunun panivat mun päähäni.

GLOSTER.
Leonoora, nyt mun nuhdella sua täytyy:
Kopea vaimo, paha Leonoora!
Olethan valtakunnan toinen rouva
Ja protektorin oma rakas vaimo;
Iloa maallist' enemmän on sulla,
Kuin mitä ajatukses aavistaa.
Yhäkö noita juoniasi haudot,
Syöstäkses miehesi ja itsesi
Häpeän lokaan arvon kukkuloilta?
Pois, pois! En sua enää tahdo kuulla.

HERTTUATAR.
Mitä, puolisoni! Noinko Leonooraan
Sa kiivastut, kun uniaan hän kertoo?
Vast'edes pidän salass' uneni,
Niin vältän nuhteet.

SANANSAATTAJA.
Lord protektori, kuninkaan on tahto,
Ett' oiti Sanct Albansiin hankkiutte
Kuninkaallisten kanssa haukanjahtiin.

Jälessä kuljen; eellä en voi käydä,
Kun Gloster on noin alhainen ja nöyrä.
Jos minä oisin mies ja herttua
Ja lähin kuninkaasta, niin nuo häijyt
Kompastuskivet raivaisin, ja tieni
Se päättömien niskain yli kulkis.
Mut vaimonakin tahdon näytellä
Osaani onnettaren näytelmässä. —
Sir John, miss' olet? Älä pelkää, mies:
Ei muita täällä, sinä vain ja minä.

HERTTUATAR.
Mitä sanot, mies? Oletko neuvotellut
Ovelan noidan, Kreeta Jourdanin,
Ja velhon, Roger Bolingbroken, kanssa?
He suostuvatko mua auttamaan?

HUME.
Luvanneet ovat — näyttää teille hengen,
Manalan mailta esiin loihditun
Jok' antaa vastuun kaikkiin kysymyksiin,
Joit' armon rouva tehdä suvaitsee.

HERTTUATAR.
Hyv' on. Ma mietin valmiiks kysymykset;
Ja kun Sanct Albansista palaamme,
Niin toivon ett' on kaikki toimitettu.
Tuoss', ota palkkas; pidä lystiä,
Hume, noiden toimikumppanies kanssa.

HUME.
Siis Humen tulee pitää lystiä
Tuon armon kullalla; no, se on varma!
Mut kuules, sir John Hume, sa luki suusi,
Siit' älä muuta päästä kuin vain — hm!
Tää toimi vaatii suurta salaisuutta.
Leonoora rouva antaa mulle kultaa,
Ett' toimittaisin hänen luokseen noidan;
No, kulta kelpaa, vaikka antais piru.
Kyll' uhraa mulle kultaa monet muutkin:
En väittää tohdi, että kardinaali
Ja suur' mies tuo, tuo uusi herttua Suffolk;
Mut siltä näyttää; ovat, totta puhein,
Kun armon suuret tuumat tietävät,
Palkanneet minut kukistamaan hänet
Ja taioill' aivot hältä hurmaamaan.
Sanotaan: kelpo konna itsens' auttaa;
Mut minun täytyy auttaa kumpaakin,
Niin kardinaalia kuin Suffolkia.
Hume, pidä varas, muuten heitä loukkaat,
Kun sanot heitä kelpo konniksi.
Niin on nyt laita: konnan Humen kautta
Lopulta, varon, herttuatar kaatuu;
Ja jos hän kaatuu, Humphreyn perii pahat;
Mut sama se, kun minä vain saan rahat.

1 ARMON-ANOJA. Hyvät herrat, pysykää esillä; lord protektori kulkee heti kohta tästä ohi, ja silloin me voimme antaa supliikkimme kirjallisesti.

2 ARMON-ANOJA. Niin, Herra häntä varjelkoon, hän on hyvä mies! Jessus häntä siunatkoon!

1 ARMON-ANOJA. Tuossa hän tulee, luulemma, ja kuningatar hänen kanssaan. Minä olen ensimmäinen, se on varma.

KUNINGATAR MARGAREETA (lukee otsakirjoituksen).
"Mylord protektorille!" Ovatko anomuksenne hänen ylhäisyydelleen?
Näyttäkää minulle: mitä sinun koskee?

1 ARMON-ANOJA. Minun on, teidän armonne luvalla, John Goodmania vastaan, lord kardinaalin palvelijaa, joka pidättää minulta taloni, maani, vaimoni ja kaikki.

SUFFOLK. Vaimosikin? Sepä jotenkin likentelevää, totta tosiaankin. — Entä teidän? — Mitä on tämä? (Lukee.) Herttua Suffolkia vastaan, joka on aidalla sulkenut Melfordin yhteismaan. — Mitä tämä tietää, herra konna?

2 ARMON-ANOJA. Voi, herra hyvä, minä olen vain köyhä anoja koko meidän porvariston puolesta.

PIETARI (tarjoten anomuskirjaansa). Mestariani Thomas Horneria vastaan, joka sanoi, että Yorkin herttua on kruunun oikea perillinen.

KUNINGATAR MARGAREETA. Mitä sanot? Onko herttua York sanonut, että hän on kruunun oikea perillinen?

PIETARI. Ettäkö mestarini on? Ei, totta totisesti; mutta mestarini se sanoi, että hän on, ja että kuningas on vallan-anastaja.

Ottakaa talteen tämä mies, ja pankaa heti oikeudenpalvelija noutamaan hänen isäntäänsä. — Kuulustelemme teitä lähemmin tässä asiassa, kuninkaan läsnäollessa.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Ja te, jotk' armon turvaa etsitte
Lord protektorin armon siipein alta,
Uus tehkää anomus ja hälle viekää.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Sanokaa, Suffolk, tämäkö on tapa,
Tämäkö meno hoviss' Englannin?
Tää Britteinkö on saaren hallitus,
Tää Albionin kuninkaanko valta?
Mitä? Henrikinkö täytyy ijät kaiket
Tuon jörön Humphreyn holholainen olla?
Mull' onko arvo kuningattaren
Vain ollakseni herttuan alamainen?
Oi, tiedäs, Poole, kun sinä Toursiss' olit
Mun rakkauteni tähden keihäisillä
Ja Ranskan naisten voitit sydämmet,
Niin luulin, ett' on Henrikillä myös
Sun kaltaisesi miehuus, muoto, käytös.
Mut hurskaus vain mielessä on hällä
Ja isämeidät, helmirukoukset;
Uroinaan profeetat ja apostolit,
Aseinaan pyhät lauseet raamatusta,
Lukuhuone hällä turnauskenttänä
Ja pyhäin vaskikuvat lemmittyinä.
Vois kardinaalikokous hyvin tehdä
Hänestä paavin, viedä hänet Roomaan,
Ja panna päähän kolminaisen kruunun:
Se hänen pyhyydelleen sopisi.

SUFFOLK.
Huoletta, armo; niinkuin minä teidät
Toin tänne Englantiin, niin minä laitan
Myös niin, ett' Englannissa viihdytte.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Pait ylvää Glosteria meill' on Beaufort,
Tuo pöyhkä pappa, Somerset, Buckingham
Ja juro York; ja noista halvin mahtaa
Englanniss' enemmän kuin kuningas.

SUFFOLK.
Ja se, ken näistä kaikkein enin mahtaa,
Ei mahda enempää kuin Nevilit:
Ei pelkkiä ne ole päärejä
Nuo Salisbury ja Warwick.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Kaikki loordit
Ei puoleksikaan niin mua suututa
Kuin protektorin suurellinen vaimo.
Hän hoviss' ylvästelee yhtenään,
Naisliuta hännässä, kuin keisarinna
Hän oisi eikä herttua Humphreyn vaimo;
Hänt' outo luulee kuningattareksi;
Hameissaan herttuan tuloja hän kantaa
Ja sydämmessään meidän köyhyytt' ilkkuu.
Hänt' eikö eläissäni kosto tapaa?
Tuo alhaissyntyinen ja halpa ruosa
Kehaisi taannoin mielitietyilleen,
Ett' arkeisimman leninkinsä laahus
Isompi oli arvoinen kuin kaikki
Isäni maat, siks kunnes Suffolk antoi
Kaks herttuakuntaa hänen tyttärestään.

SUFFOLK.
Min' olen itse hälle ansan pannut
Ja asettanut vietelintusia;
Kun näiden ääntä kuulemaan hän laskee,
Niin siit' ei enää nouse teille kiusaks.
Hänt' älkää aatelko. Mua kuulkaa, armo,
Ja sallikaa mun antaa tässä neuvo:
Vaikk' emme kärsi kardinaalia,
Tok' yhtykäämme loordeihin ja häneen,
Siks ett' on Humphreyn päähän vihat saatu.
Mitä Yorkiin tulee, niin tuo viime kanne
Ei ole hälle varsin eduksi.
Näin vähittäin ne kaikki juuritamme,
Ja onnell' itse vallan johtoon käytte.

(Kuningas Henrik, York, Somerset, Glosterin herttua
ja herttuatar, kardinaali Beaufort, Buckingham,
Salisbury ja Warwick tulevat.)

KUNINGAS HENRIK.
En, loordit, välitä, ken siihen tulee,
Somerset taikka York, se mulle yhtä.

YORK.
York Ranskassa jos käyttäynyt on väärin,
Niin hänet hallituksest' evätkää.

SOMERSET.
Jos Somerset ei siihen arvokas,
York tulkoon hallitsijaks; minä väistyn.

SALISBURY.
Vait, poika! — Sano mulle, Buckingham,
Miks Somerset ois siihen parempi.

GLOSTER.
Kuningas kyllin vanha on, ett' itse
Voi äänestää; tää ei lie naisten tointa.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Jos kyllin vanha on hän, miksi, herttua,
Olette hänen protektorinsa?

GLOSTER.
Min' olen valtakunnan protektori;
Ja paikastani luovun, kun hän tahtoo.

SUFFOLK.
No, luovu siis, ja röyhkeytesi heitä.
Siit' asti kun sa tulit kuninkaaksi —
Ja kuka muu on kuningas kuin sinä? —
On yhteiskunta yhä hävinnyt.
Dauphin sai voiton tuolla puolen merta,
Ja maamme päärit on ja ylimykset
Sun valtiutes alla orjina.

BUCKINGHAM.
Julmuutes, rikoksia rangaistessas,
On sivuuttanut lain ja sinut itses
Lain valtaan jättänyt.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Jos tiedettäisiin,
Niinkuin sit' epäillään, kuink' olet myynyt
Maan virkoja ja Ranskan kaupungeita,
Niin pian päättömänä saisit juosta.

HERTTUATAR.
Niin, minä, niin, sa pöyhkä ranskatar!
Jos kauniit kasvos saisin kynsiini,
Niin kymmenet mun käskyni ne tietäis.

HERTTUATAR.
Vai erhe! Katso etees, kuningas;
Hän viettelee sua, hypittää kuin lasta.
Vaikk' onkin miehet täällä housuttomat,
Niin ei Leonooraa kostamatta lyödä.

BUCKINGHAM.
Lord kardinaali, Leonooraa seuraan,
Ja tarkkaan, miten Humphrey käyttäytyy.
Nyt eukko äksy on; ei piiskaa tarvis.
Hän ilmankin jo perikatoon laukkaa.

GLOSTER.
Nyt, loordit, vihaani kun lauhdutin
Kävelemällä linnan pihamaalla,
Puhumaan tulen valta-asioista.
Mitä tulee vääriin ilkisyytöksiinne,
Ne todistakaa, laki tuomitkoon.
Niin Jumal' olkoon mulle armias,
Kuin kuningas ja maa on mulle rakas!
Mut asiaan nyt käsill' olevaan, —
Ma sanoin, majesteetti, että York on
Sopivin Ranskan hallitsijaksi.

SUFFOLK.
Mut ennen vaalia mun suokaa näyttää
Kylliksi pätevillä todisteilla,
Miks York on kaikkein sopimattomin.

YORK.
Miks olen sopimaton, sanon sen:
Siks ensinkin, ett'en sua imartele;
Ja sitten, että, jos saan paikan minä,
Niin Somerset mua täällä viivyttää,
Pidättäin ohjeet, rahat, sotatarpeet,
Siks ett' on Dauphin jälleen saanut Ranskan.
Niin viimeinkin sain odottaa, siks kunnes
Pariisi saarrettiin ja nälkäytettiin.

WARWICK.
Sen minä todistan; niin rumaa työtä
Ei ole petturikaan maassa tehnyt.

SUFFOLK.
Siks että tuoss' on mies,
Jok' on maanpetoksesta syytettynä.
Jumala suokoon, että York ois syytön!

SUFFOLK.
Kuningas armollinen, tämä mies
Maanpetoksesta mestariaan syyttää.
Näin kuului sanat: Richard, Yorkin herttua,
Englannin laillinen on kruunupää,
Ja teidän armonne vain anastaja.

HORNER. Teidän majesteettinne luvalla en ole koskaan sellaista sanonut enkä ajatellut; Jumala on todistajani, että tuo konna on tehnyt väärän kanteen minua vastaan.

PIETARI.
Näiden kymmenen luuntynkän nimessä, hyvät loordit, vannon että hän niin
sanoi minulle ullakkokamarissa eräänä iltana, kun paraikaa kirkastimme
Yorkin herttuan asevaruksia.

YORK.
Katala, kurja ryötys, palkkaorja,
Ma petospuheistasi pääsi vaadin. —
Rukoilen, armollinen majesteetti:
Lain ankaruuden tuntea hän saakoon.

HORNER. Ah, mylord, hirttäkää vaikka minut, jos semmoista olen sanonut. Syyttäjäni on oppipoikani; ja kun häntä tässä taannoin rankaisin rikoksesta, vannoi hän polvillaan, että hän sen minulle kostaisi; siihen minulla on hyvät vieraat miehet. Armollinen majesteetti, älkää rehellistä miestä syöskö perikatoon konnan syytöksestä.

GLOSTER.
Näin tuomitaan, jos tuomita saan minä:
Somerset tulkoon hallitsijaks Ranskaan,
Kosk' epäluuloon joutunut on York;
Ja noille aika määrätkää ja paikka,
Miss' aseill' asiansa ratkaiskoot,
Sill' ilmeinen on oppipojan häijyys.
Näin Humphrey tuomitsee ja se on oikein.

PIETARI. Voi, armollinen herra, minä en osaa taistella; Herran tähden, armahtakaa minua! Ihmisten pahuus nousee voimallisena minua vastaan. Jumala, ole minulle armollinen! En osaa pistoakaan pistää. Jesta varjele sentään!

KUNINGAS HENRIK.
Pois, tyrmään nuo! Ja kaksintaistelu
On ens kuun viimeisenä tapahtuva. —
Somerset, tule valmistaumaan matkaan.

HUME. Tulkaa, hyvät ihmiset! tietäkää, että herttuatar odottaa lupauksienne täyttämistä.

BOLINGBROKE. Olemme siihen valmiit, herra Hume. Tahtooko hänen ylhäisyytensä nähdä ja kuulla loihtujamme?

BOLINGBROKE. Olen kuullut sanottavan, että siinä naisessa on voittamaton henki; mutta paras olisi, herra Hume, jos pitäisitte seuraa hänelle tuolla ylhäällä, sill'aikaa kuin me puuhaamme täällä alhaalla; siis pyydän, että nyt menette Herran nimeen ja jätätte meidät. (Hume menee) Muori Jourdain, kyyristykää maahan ryömillenne. — John Southwell, lue sinä; ja niin ryhtykäämme työhömme.

HERTTUATAR. Hyvin tehty, ystävät; tervetulleet, kaikki. Toimeenne vain! Mitä pikemmin, sen parempi.

BOLINGBROKE.
Huoletta, rouva! Noita aikans' arvaa.
Yö synkkä, musta, kammottava yö,
Yö, jolloin tuleen sytytettiin Troja,
Yö, jolloin huuhka huutaa, halli haukkuu
Ja aaveet liikkuu, haamut hautans' avaa,
Se aika paras meidän askareille.
Ei, istukaa! Pois pelko! Pyhään piiriin
Me loihtimamme aaveet kiinnitämme.

(He toimittavat noitatemppunsa ja piirustavat loitsupiirin.
Bolingbroke tai Southwell lukee: conjuro te etc.
Hirvittävää ukkosenjylinää ja salamoimista; sitten nousee
henki maasta.)

KREETA JOURDAIN.
Asmath!
Jumalan kautta ijankaikkisen,
Min nimeä ja voimaa vapiset,
Nyt vastaa kyselmiini; täält' et pääse,
Ennenkuin puhut.

HENKI.
Viel' elää herttua, Henrik, kukistajas[2]
Ja jälkees eloon jää ja miekkaan kaatuu.

HENKI.
Varokoon linnoja;
Hän hiekkakedolla on turvatumpi,
Kuin missä linnat pilviin nousee.
Heretkää! Min' en kestä kauempaa.

YORK.
Kiinni nuo petturit ja niiden roskat!
Haa! noita-muori, sainko sinut kiikkiin? —
Te täällä, rouva? Kuningas ja maa
Täst' ovat puuhast' ylen kiitolliset.
Lord protektori hyvin varmaan korvaa
Näin kauniin työn.

HERTTUATAR.
Ei puolinkaan niin ruma,
Kuin sinun työsi kuningasta kohtaan;
Kopea herttua, sa syyttä uhkaat.

Pois tyrmään nuo ja kukin erikseen! —
Te, rouva, tulette nyt meidän kanssa.
Sa, Stafford, ota hänet huostaasi. —

YORK.
Buckingham, hyvin häntä peijasitte.
Soma juoni! Sille kelpaa rakentaa.
Mut katsokaamme pirun käsialaa.
Mitä hän kirjoittaa?

"Viel' elää herttua, Henrik, kukistajas,
Ja jälkees eloon jää ja miekkaan kaatuu."
Niin, ihan oikein:
Aio te, Aeacida, Romanos vincere posse .
No niin, ja sitte:
"Ja mik' on Suffolk herttuan kohtalo?" —
"Hän kuolee vesillä ja veteen hukkuu." —
"No, entä herttua Somersetin vaiheet?" —
"Varokoon linnoja:
Hän hiekkakedolla on turvatumpi,
Kuin missä linnat pilviin nousee."
Pois tulkaa, hyvät herrat!
On ennuksia työläs saada irti,
Ja työläs niit' on käsittää.
Nyt Henrik matkall' on Sanct Albansiin,
Ja tämän arvon-rouvan mies on myötä.
Nää sanomat on sinne saatava
Niin nopeaan kuin ratsu voi ne viedä:
Protektorille harmittava suurus.

TOINEN NÄYTÖS.

(Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta, Gloster, kardinaali ja Suffolk tulevat, haukkamiesten seuraamina, jotka kajahuttavat ajohuudon.)

KUNINGATAR MARGAREETA.
En ole, loordit, moneen vuoteen nähnyt
Parempaa vesilinnun ajoa.
Mut, anteeks, myrskyn tähden vanha Hannu,
Lyön vetoa, ei olis lentoon noussut.

KUNINGAS HENRIK.
Mut, mylord, teidän haukall' oli vauhti,
Se kiiti korkealle yli muiden. —
Oi, suur' on Luoja luoduissaan! Niin lintu
Kuin ihminenkin pyrkii pilvihin.

SUFFOLK.
Ei ihme ole, majesteetti, että
Noin hyvin nousee protektorin haukat:
Ne tietää isäntänsä lentomielen,
Jonk' aatos kiitää haukkaa ylemmä.

GLOSTER.
Mylord, vain alhainen ja halpa mieli
Se ylemmä ei lentää voi kuin lintu.

GLOSTER.
Niin kardinaali; eikö oisi hyvä,
Jos taivaaseen te lentää voisitte?

KARDINAALI.
Sun taivaasi on maassa; sydän, silmä,
Vain kruunuun palaa, se on sielus aarre.
Tuhoinen protektori, viekas pääri,
Sa, kavaltaja kuninkaan ja maan!

GLOSTER.
Ai, kardinaali, miss' on pappeutesi?
Tantaene animis coelestibus irae ?
Noin pappi kiivas? Peitä vihas, setä!
Vai voiko sen noin hurskas mies?

SUFFOLK.
Ei vihaa täss', ei enempää kuin vaatii
Niin hyvä riita ja niin huono pääri.

KUNINGAS HENRIK.
Vait, vaiti!
Kiihkeitä päärejä äl' ärryttele;
Siunattu maassa rauhantekijä!

KARDINAALI.
Siis minä siunattu, kun miekallani
Lord protektorin rauhaan taivutan.

GLOSTER (syrjään).
Tätä varten
Ei laumaas tarvis koota; oma ruumis
Sanoistas vastatkoon.

KARDINAALI (syrjään).
Kyll', missä sinä
Et tohdi hiiskahtaakaan; vaan jos tohdit.
Niin illaks saavu puiston itäkulmaan.

KARDINAALI.
Usko mua, Gloster,
Sun miehes liian joutuin haukan kätki,
Ois muuten ajo käynyt paremmin.

KARDINAALI (syrjään). Medice, te ipsum . — Niin, protektori, suojaa itseäsi!

KUNINGAS HENRIK.
Sää julmaks yltyy, niinkuin vihannekin.
Tuo soitto kuinka sydäntäni vihloo!
Kun moiset kielet sorahtaa, niin missä
On enää sopusointaa? Suokaa, loordit,
Mun sovittaa tää riita.

PORVARI.
Aatelkaas, sokea kun näköns äsken
Sanct Albansin sai pyhänarkun luona,
Mies, jok' on ennen ollut umpisokko.

KUNINGAS HENRIK.
Kiitetty Herra, joka uskovilleen
Pimeyteen valon tuo ja hätään lohdun!

(Sanct Albansin majori virkaveljineen, Simpcox, jota kaksi miestä
kantaa tuolissa, hänen vaimonsa ja suuri kansanjoukko tulee.)

KARDINAALI.
Täss' astuu kulkueessa porvaristo;
He tuovat miehen teille nähtäväksi.

KUNINGAS HENRIK.
Suur' häll' on tässä surun laaksoss' ilo,
Vaikk' enentääkin näkö kiusausta.

GLOSTER.
Pois, syrjään! Majesteetin eteen viekää;
Kuningas tahtoo häntä puhutella.

KUNINGAS HENRIK.
Mies hyvä, kerro meille tapaus,
Ett' edestäsi Herraa kiittäisimme.
Kauanko sokea? Ja nytkö näet?

KUNINGAS HENRIK.
Sait, sielu parka, Herralt' armon suuren.
Nyt yöt ja päivät hälle pyhitä
Ja muista, mit' on Herra sulle tehnyt.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Mies, sano, sattumaltako sa jouduit
Tuon pyhän arkun luo, vai hurskaudesta?

SIMPCOX.
Sulasta hurskaudesta, tietköön Herra!
Sadasti ainakin Sanct Albans hyvä
Unessa mulle huusi: "Tule, Simpcox,
Rukoile arkullani, niin sua autan."

VAIMO.
Niin, toden totta, monta, monta kertaa
Ma kuulin äänen häntä kutsuvan.

GLOSTER.
Kavala kettu! Vaan se ei sua auta. —
Näytäppä silmäs: — ummista ne, — avaa, —
Minusta, näkösi ei ole hyvä.

SIMPCOX.
On, herra hyvä, kirkas niinkuin päivä,
Jumalan kiitos ja Sanct Albansin!

GLOSTER.
No, istu sitten siinä, Santeri,
Sa kristikunnan valheellisin konna.
Jos oisit sokeana syntynyt,
Niin yhtä hyvin kaikkein meidän nimet,
Kuin vaatteittemme värit, oisit tiennyt.
Näkevä värit erottaa, mut äkin
Noin kaikki nimittää on mahdotonta. —
Sanct Albans, herrat, täss' on ihmeen tehnyt;
Ja eikö suuri oisi taito sillä,
Ken vois tuon ramman saada jaloille?

GLOSTER. Hyvät Sanct Albansin miehet, eikö teidän kaupungissanne ole piiskuria ja semmoista asetta, jota sanotaan ruoskaksi?

No, lurjus, jos tahdot päästä selkäsaunasta, niin hyppää tuon tuolin yli ja juokse tiehesi.

SIMPCOX.
Ah, herra, en voi omin voimin seistä;
Näin minua vain turhaan kidutatte.

GLOSTER. No, meidän täytyy sitten auttaa sinua jaloille. Kas niin, piiskuri, piekse häntä, kunnes hän hyppää tuon tuolin yli.

(Kun piiskuri on häntä kerran lyödä sivahuttanut,
niin hän hyppää tuolin yli ja juoksee tiehensä;
kansa seuraa huutaen: "ihme!")

GLOSTER.
Ajakaa piesten heitä markkinapaikasta toiseen, kunnes tulevat
Berwickiin, mistä lähtivätkin.

GLOSTER.
Viel' ihmeempää te teitte: saitte vaan
Häthätää kaupungitkin juoksemaan.

BUCKINGHAM.
Vapisee sydän sitä ilmi tuoda.
Katala, renttuileva roistojoukko
On Leonooran, protektorin vaimon, —
Tään koko liittokunnan pään ja johdon —
Avustamana sekä suojaamana,
Vehkeillyt salaa kruunuanne vastaan
Yhdessä loitsijain ja noitain kanssa.
Olemme teossa ne tavanneet,
Maan alta pahoja kun henkiä
He nostivat ja näiltä tiedustivat
Kuninkaan elämää ja kuolemaa
Ja samoin muiden neuvoskunnan herrain,
Jost' oiti saatte laajemmalta tietää.

KARDINAALI.
Protektori, näin ollen vaimollanne
Lie pian matka Lontooseen. Tuo tieto
Aseenne kärjen kääntää, luulemma;
Nyt varmaan ette saavu määrä-aikaan.

GLOSTER.
Kopea pappi, mieltän' älä riko!
Suru ja murhe multa voiman murtaa,
Ja, murrettuna näin, ma tieltäs väistyn
Ja halvimmankin palkkalaisen tieltä.

KUNINGAS HENRIK.
Oi, Herra, min saa turman häijyt aikaan,
Näin kooten koston omaan päähänsä!

KUNINGATAR MARGAREETA.
Nyt, Gloster, tahran omaan pesääs sait;
Jos syytön liet, niin turvass' olet kait.

GLOSTER.
Rakastin maatani ja kuningasta,
Siit' otan taivaan todistajakseni.
Kuin vaimoni on laita, sit' en tiedä;
Surettaa kuulla mitä olen kuullut.
Hän jalo on, mut kunnian ja kunnon
Hän unhotti, kun moista piti seuraa,
Jok' aatelisen tahraa niinkuin piki;
Hän älköön enää tulko mua liki.
Lain kouriin hänet annan ankariin,
Kun Humphreyn puhtaan nimen raiskas niin.

KUNINGAS HENRIK.
No, hyvä; täksi yöksi jäämme tänne;
Huomenna palaamme taas Lontooseen;
Ja siellä tätä seikkaa tutkitaan
Ja tilille nuo ilkimykset viedään;
Oikeuden vaakaa tulee tässä käyttää,
Se toden osoittaa ja tarkan näyttää.

YORK.
Nyt kun on halpa illallinen syöty,
Niin suokaa, loordit Salisbury ja Warwick,
Mun täällä puistoss' omaks varmuudeksi
Vakaata tiedustella mieltänne,
Mik' oikeus mulla Englannin on kruunuun.

WARWICK.
No, ala, York; jos oikeus on sulla,
Niin Nevilit on käskettävissäsi.

YORK.
Siis, kuulkaa, hyvät herrat: — poikia
Ol' Edward kolmannella seitsemän:
Ensiksi Edward, Walesin musta prinssi;
Ja toinen William Hatfield; kolmas oli
Clarencen herttua Lionel; ja neljäs
Juhana Gaunt, Lancasterin herttua;
Sen jälkeen Edmund Langley, Yorkin herttua;
Glosterin herttua, Thomas Woodstock, kuudes;
Ja William Windsor vihdoin seitsemäs.
Isäänsä ennen kuoli musta prinssi,
Ja häneltä jäi yksi poika, Richard,
Jok' Edward kolmannelta peri kruunun,
Siks kunnes Bolingbroke, Lancasterin herttua,
Juhana Gauntin poika, kuninkaana
Nimeltä Henrik neljäs, otti vallan,
Vei viran lailliselta kuninkaalta,
Ja kuningatar-raukan Ranskaan laittoi,
Jost' oli tullutkin, ja Pomfretiin
Kuninkaan salpas, missä, kuten tietty,
Tuo hyvä Richard salaa murhattiin.

YORK.
Ja sen pitää
Nyt väkivallall' eikä oikeudella:
Näet, vanhimman kun pojan poika kuoli,
Ois toisen pojan suku vuoross' ollut.

YORK.
Mut kolmannella, Clarencella, — josta
Ma polveudun — Philippa oli tytär,
Jonk' Edmund Mortimer, Marchin kreivi, nai;
Hänestä lähti Roger, Marchin kreivi,
Ja tästä Edmund, Anna ja Leonoora.

SALISBURY.
Tuo Edmund, Bolingbroken hallitessa,
Niin olen kuullut, pyrki kuninkaaksi,
Ja oisi päässytkin, mut Flandower
Piti häntä vankeudessa kuolinpäivään.
Vaan jatkakaa.

YORK.
Tään vanhin sisar Anna,
Mun äitini ja kruunun perillinen,
Cambridgen Richardille meni vaimoks,
Joka Richard oli Edward kolmannen
Viidennen pojan, Edmund Langleyn, poika.
Tuost' oikeuteni johdan; Marchin kreivin
Hän tytär oli, Rogerin, jonk' isä
Ol' Edmund Mortimer, mi nai Philippan,
Clarencen herttuan ainon tyttären.
Siis, vanhemman jos pojan oikeus eellä
On nuoremman, niin kuninkuus on minun.

WARWICK.
Ei selvinkään voi tätä selvemp' olla.
Juhana Gauntin jälkeinen on Henrik,
Neljännen pojan; York taas kolmannen.
Siks kunnes Lionelin suku sammuu,
Hält' oikeus puuttuu; mut se vielä elää,
Sinussa kukkii se ja pojissasi,
Tuon rungon ihanissa aaluvissa.
Siis, isä Salisbury, nyt polvistumme
Ja täällä syrjäss' ensimmäisinä
Laillista valtiasta tervehdimme
Ja kruunun perijänä kunnioimme.

YORK.
Suur' kiitos! Kuningas vain viel' en ole:
En ole kruunattu, ei tätä miekkaa
Viel' Lancasterin sydänveri punaa.
Mut äkisti tät' ei saa toimeen panna.
Vaan hiljaa, salaa, varoen. Niin tehkää,
Kuin minä, näinä vaaran aikoina:
Älkäätte olko huomaavinannekaan
Suffolkin uhkaa, korskaa Beaufortin
Ja Somersetin vallan-ahneutta
Ja Buckinghamia ja koko laumaa,
Siks kunnes karjan paimenen he pauloo,
Siveän prinssin tuon, tuon hyvän Humphreyn.
Sit' etsivät he, ja sit' etsiessään
Surmansa löytävät, jos York ei pety.

WARWICK.
Sydän sanoo mulle, että Warwick-kreivi
York-herttuan kerran tekee kuninkaaksi.

YORK.
Ja, Nevil, minä sanon itselleni:
Richard se kerran tekee Warwick-kreivin
Kuninkaast' ensi-mieheks Englannissa.

(Torventoitauksia. Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta,
Gloster, York, Suffolk ja Salisbury tulevat; kreivinna Gloster,
Kreeta Jourdain, Southwell, Hume ja Bolingbroke tuodaan
vartioittuina sisään.)

KUNINGAS HENRIK.
Glosterin vaimo, Leonoora Cobham, esiin!
Suur' syntis Herran on ja meidän nähden;
Lain tuomio siis kuule rikoksistas,
Jotk' ovat, sanan jälkeen, kuolon omat. —
Nuo neljä viekää tyrmään takaisin
Ja sieltä mestauspaikkaan. Noita tuo
Tuhaksi Smithfieldiss' on poltettava,
Ja muut nuo kolme hirteen hirtettävät. —
Te, rouva, aatelista verta ollen,
Ikänne saatte kunniaton olla
Ja kolmen päivän julkiripin jälkeen
Omassa maassa maanpaossa elää,
Sir Stanleyn kanssa Manin saaressa.

GLOSTER.
Sun laki tuominnut on, Leonoora;
Min' en voi päästää, minkä laki sitoo. —

Suru sydämmen ja itku silmän valtaa.
Ah, Humphrey, tämä häpeä se hautaan
Sun vanhan pääsi murehella painaa! —
Ma pyydän, kuningas, mun suokaa mennä:
Ikäni rauhaa kaipaa, suru hoivaa.

KUNINGAS HENRIK.
Seis, Humphrey, herttua Gloster! Sauvas ensin
Minulle anna; oma holhoojansa
On Henrik nyt; mun väkeni on Herra,
Ja tuki, sauva, jalkain kynttilä.
Mene rauhaan, Humphrey, yhtä rakkaana
Kuin olit kuninkaasi holhoojana.

KUNINGATAR MARGAREETA.
En tiedä syytä, miksi holhotaan,
Kuin lasta, vallan voipaa kuningasta. —
Jumalan avulla nyt Henrik maan
On yksinvaltias. — Pois sauvas vaan!

GLOSTER.
Vai sauvani; — Täss' on se, jalo Henrik,
Sen yhtä mielisti ma annan sulle,
Kuin ennen isäsi sen antoi mulle;
Ja yhtä mielist' etees lasken sen,
Kuin toiset sitä halaa riidellen.
Hyvästi! Mun kun peittää manan laine,
Sun valtaas rauha tukekoon ja maine!

KUNINGATAR MARGAREETA.
Kas niin, nyt kuninkaana Henrik on,
Ja kuningattarena Margareeta,
Ja Humphrey tuskin ennallaan; hän pahoin
On silvottu; kaks iskua yht'aikaa:
Maanpaossa on vaimo, jäsen poikki
Ja sauva poissa: — tuo sen paikka vain.
Kuninkaan käteen se on soveliain.

SUFFOLK.
Maan puoleen noin tuo ylvä honka taipuu,
Noin Leonooran korska tyhjään haipuu.

YORK.
Hän rauhaan menköön! — Teidän armonne,
Tää kaksintaistelun on määräpäivä.
Ja kantaja ja vastaaja — tuo seppä
Ja oppipoikansa — on valmiit taistoon.
Jos majesteetilla on halu nähdä.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Tietysti, Henrik; hovista ma saavuin
Vaseti tätä taistelua varten.

KUNINGAS HENRIK.
No, Herran nimeen, kaikki kuntoon siis!
Se tähän jääköön; Herran käteen oikeus!

YORK.
En koskaan, loordit, ole nähnyt miestä
Niin neuvotonta ja niin taiston-arkaa,
Kuin tämän asesepän oppipoika.

(Toiselta taholta tulee Horner ja tämän naapurit, jotka juottavat häntä humalaan; hänellä on sauva, jonka päässä on hiekkapussi,[3] ja hänen edellään käy rumpali; toiselta taholta tulee Pietari, jolla on samanlainen sauva ja samoin rumpali edellä; häntä seuraa joukko oppipoikia, jotka juovat hänen maljansa.)

1 NAAPURI. Kas tässä, naapuri Horner, lasillinen sektiä, maljasi! Älä pelkää, naapuri, kyllä kaikki käy hyvin.

1 NAAPURI. Ja tässä, naapuri, sarkallinen hyvää tupultti-olutta; juo, äläkä oppipoikaasi pelkää.

HORNER. Antakaa tänne vain! Minä teidän kaikkien maljaan vastaan; ja Pietarille näytän pitkää nenää.

2 OPPIPOIKA. Ole hyvällä tuulella, Pietari, älä mestariasi pelkää: taistele oppipoikain arvon puolesta.

PIETARI. Kiitoksia vain, kiitoksia! Juokaa ja rukoilkaa minun puolestani, sillä luulenpa että nyt olen ryypännyt viimeisen ryyppyni tässä maailmassa. — Tuossa, Roopetti, jos kuolen, niin saat sinä tuon esiliinani, ja sinä, Ville, sinä saat vasarani; ja sinä, Tommi, sinä saat kaikki rahani. — Jesta siunaa ja varjele! Minä en mitenkään piisaa mestarilleni, sillä hän on jo niin näppärä miekkailemisessa.

SALISBURY. Kas niin, heretkää juomasta ja alkakaa taistella. — Poika sinä, mikä on nimesi?

HORNER. Hyvät ihmiset ja kylänmiehet, olen tullut tänne, niin sanoakseni, oppipoikani yllytyksestä, näyttääkseni että hän on konna ja minä itse kunnon mies; ja mitä Yorkin herttuaan tulee, niin menen vaikka kuolemaan siitä, etten koskaan ole aikonut hänelle mitään pahaa, enkä kuninkaalle, enkä kuningattarelle liioin. Siis, Pietari, varo nyt kalloasi!

YORK.
Pian! Sopertaa jo alkaa konnan kieli.
Nyt, torvettaja, anna taiston merkki.

YORK. Ottakaa pois häneltä ase. — Poikaseni, kiitä sinä Jumalaa ja hyvää viiniä mestarisi päässä.

PIETARI. Hyvä Jumala, olenko minä voittanut viholliseni tässä ylhäisessä seurassa? Oi, Pietari, olet nyt näyttänyt toteen asiasi oikeuden.

KUNINGAS HENRIK.
Pois silmistämme viekää petturi.
Kuolostaan nähdään, että oli syypää;
Ja oikeuden Herra osoitti
Vakaaksi, syyttömäksi poikaparan,
Jok' oli vääryydellä surman saada. —
Pois, tule, poika, saamaan palkkasi.

GLOSTER.
Noin pilvi kirkkaimmankin päivän peittää,
Ja kesän jälkeen tulee kolkko talvi
Ja kovat, tuimat pakkaset. Näin vaihtuu,
Kuin vuoden ajat, ilot myös ja murheet. —
Mies, mit' on kello?

GLOSTER.
Niin, kymmeneltä oli minun määrä
Tavata katuvaista vaimoani.
Lie työläs hänen kovaan kivikatuun
Hienoista, herkkää jalkaans' astua.
Oi, Noora, vaivoin jalo mieles sietää
Ett' ilkikatsein roistokansa silmiin
Sua töllistää ja nauraa häpeälles,
Tuo, joka ennen vaunus jälkeen juoksi,
Kun riemusaatoss' ajoit katuja.
Mut vait! Hän tulee. Kyyneleisin silmin
Mun täytyy nähdä hänen kurjuuttaan.

(Herttuatar Gloster tulee, puettuna valkoiseen katumuspaitaan,
paperihelyjä selässä, avojaloin ja palava vahakynttilä kädessä;
Sir John Stanley, sheriffi, ja oikeudenpalvelijoita.)

BERTTUATAR.
Gloster,
Tuletko häpeääni katsomaan?
Nyt sinäkin teet katumusta. Katsos,
Kuin töllistävät! Kas, kuin tyhmä kansa
Osoittaa sormellaan ja päätään nyökkää
Ja tiukasti sua silmiin katsoo! Gloster,
Oi, piile noita vihan katseita,
Sulkeudu suojaas, häpeääni itke,
Ja kiroo vihamiehes, sun ja mun!

HERTTUATAR.
Mua neuvo unhottamaan itseäni!
Kun muistan, että vaimos olen, Gloster,
Ja sinä prinssi, maamme protektori,
Niin näyttää minusta, ett'ei mua pitäis
Näin pilkkaan puettuna kuljettaa,
Paperit seljässä, ja kintereillä
Tuo roskajoukko, jolle kyyneleeni
Ja syvät huokaukseni vain on huviks.
Jalkaani hellää kivi julma leikkaa,
Ja kun se sattuu, nauraa kade kansa
Ja ilkkuu: "Katso etees, mihin astut".
Oi, Humphrey, voinko kestää tätä herjaa?
Kuink' enää maailmaa voin katsella,
Ja päivän ihailua onneks luulla?
Ei, pimeys valoni, yö päiväni,
Ja komeuteni muisto kauhuni!
Sanonpa joskus: olen Humphreyn vaimo,
Ja hän maan hallitsija on ja prinssi;
Mut moinen prinssi, moinen hallitsija,
Ett' oheen jäi, kun vaimo-raukkansa
Ivaksi tehtiin, kummitukseks, jota
Jokainen joutojortti sormin näytti.
Sävyinen ole vain, mua älä häpee,
Älä huoli mistään, kunnes surman säilä
Sun tapaa, niinkuin pian käy. Näet, Suffolk,
Tuo, joka kaikki kaikessa on hälle,
Min vihoiss' olet sinä ja me kaikki,
Ja York, ja jumalaton pappi Beaufort,
Ne kaikk' on sulle paulan pauloneet,
Ja siihen istut, liehu miten tahdot.
Mut älä pelkää, kunnes kiinn' on siipes,
Äläkä vihamiestäs estää koita.

GLOSTER.
Ah, Noora, vaiti! Harhaan ihan tähtäät.
Ei syytön kaula kesken katkea.
Sadasti suurempikin vainojoukko,
Ja vaikk' ois jokaisella sadan voima,
Ei mitään vaaraa tuottaa vois, niin kauan
Kuin vakaa olen, vilpitön ja syytön.
Mun pilkastako pitäis sinut päästää?
Ei siitä herjas puhdistuis, mut minä
Lain rikkojaksi voisin pian tulla.
Paras on apu, Noora, tyyni mieli;
Siis sydämmelles neuvo malttamusta:
Tää kummastus ei monta päivää kestä.

AIRUT. Minä kutsun teidän ylhäisyytenne hänen majesteettinsa parlamenttiin, joka pidetään Buryssä ensimmäisenä päivänä tulevaa kuuta.

GLOSTER.
Mun mieltänikö ensin kysymättä?
Salaista tointa! — Hyvä, kyllä tulen.

SHERIFFI.
Mun valtuuteni, herttua, tähän päättyy;
Ja sir John Stanleylla on käsky viedä
Nyt hänet Manin saareen mukanaan.

GLOSTER.
Hänt' älä siltä kovista, jos pyydän
Sun häntä säästämään; ehk' onni kääntyy,
Ja hyvää sulle tehdä voin, jos sinä
Teet hälle hyvää. Hyvästi, sir John!

HERTTUATAR.
Sinäkin menit? Kaikk' on lohtu poissa.
Mun kaikki jättää; iloni on kuolo,
Tuo kuolo, jonka nimeäkin kammoin,
Siks että ajast' etsin ijäisyyttä.
Ma pyydän, Stanley, täältä minut vie,
Yks kaikki, minne; suosiot' en kerjää,
Vain saata minut, minne käskettiin.

STANLEY.
Man-saareen matka, armollinen rouva,
Siell' arvon mukaan teitä kohdellaan.

HERTTUATAR.
Se pahaa tietää; pelkkää olen herjaa,
Siis herjaavastiko mua kohdellaan.

STANLEY.
Kuin herttuatarta, Humphreyn puolisoa,
Sen arvon mukaan teitä kohdellaan.

HERTTUATAR.
Voi hyvin, sheriffi, mua paremmin,
Vaikk' olet häpeäni opas ollut.

HERTTUATAR.
Niin, niin, voi hyvin; virkas olet tehnyt.
No, joko mennään, Stanley?

STANLEY.
Katumus lopuss' on; nyt pois tuo paita,
Ja käydään pukeumaan matkaa varten.

HERTTUATAR.
Ei paidan kanssa vaihdu häpeä,
Pukuuni kalleimpaan se kiinni juuttuu;
Se näkyy, vaikka kuinka pukeuisin.
No, näytä tietä; vankeuteeni halaan.

KOLMAS NÄYTÖS.

(Torventoitaus. Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta, kardinaali Beaufort, Suffolk, York, Buckingham ja muita parlamentin jäseniä tulee.)

KUNINGAS HENRIK.
Mua ihmetyttää, ettei tule Gloster,
Ei tapa hällä olla viimeinen;
Mik' onkaan syynä, että nyt hän viipyy.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Mut ettekö te näe tai tahdo nähdä,
Kuink' outo häll' on käytös nyt, ja kuinka
On olentonsa majesteetillinen?
Kuink' ylpeäks on tullut, ynseäksi
Ja korskaks, — toisenlaiseksi kuin ennen?
Ma muistan, kuink' ol' ennen hieno, nöyrä,
Ja jos vain kaukaa katseen loin, niin oiti
Hän oli polvillaan, ja koko hovi
Ihaili hänen alamaisuuttaan.
Mut kohtaa häntä nyt, vaikk' aamusella,
Kun kaikki tervehtivät toisiaan,
Niin otsa rypyss' on ja katse tuima,
Ja, polvi jäykkänä, hän ohi kulkee,
Ja meit' ei kunnioita niinkuin pitäis.
Ken pelkäis pennun mörinää? Mut suuret
Ne vapisee, kun jalopeura kiljuu;
Ja pieni Englanniss' ei ole Humphrey.
Ensinkin lähisukua on teille,
Ja jos te kaadutte, niin nousee hän.
Siis minusta ei valtaviisast' ole —
Kun muistetaan, kuink' on hän vihansuopa,
Ja kuink' on kuolemanne eduks hälle —
Ett' arvoisan on persoonanne luo
Ja teidän neuvostoonne hällä pääsy.
Hän mairilla on kansan suosin saanut,
Ja, kapinan kun tehdä suvaitsee,
Niin pelkään, että kaikki häntä seuraa.
On kevät; hölläss' ohdakkeen on juuret;
Jos sit' et raivaa pois, se pellon peittää
Ja viljan tukehuttaa kasvussaan.
On nöyrä huolenpito herrastani
Tään pelon Humphreyn suhteen herättänyt.
Jos tyhmää tää, nais-pelkoa se olkoon,
Ja paremmat jos syyt sen poistaa voi,
Niin myönnän herttuata loukanneeni.
Te, loordi Suffolk, Buckingham ja York,
Kumotkaa tämä väitteeni, jos voitte,
Mut muuten päteväks se myöntäkää.

SUFFOLK.
Olette herttuan oikein oivaltanut;
Ja lausua jos mun ois ensin tullut,
Niin oisin samaan tapaan puhunut.
Hänenpä yllytteestään herttuatar
On hornanjuonens' alkanut, sen vannon;
Ja vaikk' ei rikokseen häll' oiskaan osaa.
Niin, kerskatessaan suurest' asemastaan —
Kun kuninkaan on lähin perillinen —
Ja muilla mahtavuuden haaveiluillaan,
Hupelon vaimons' on hän yllyttänyt
Kutomaan juonta kuninkaamme tuhoks.
Syvässä vedess' isot kalat uivat,
Ja suoran tuon on pinnan alla petos;
Ei kettu hauku, lammasta kun vaanii.
Ei, kuninkaani! Tutkimaton viel' on
Tuo Gloster, pohjaton siin' asuu vilppi.

KARDINAALI.
Lakia vastoin pikkurikoksista
Hän määräs julmat hengenrangaistukset.

YORK.
Ja protektorina hän maalta kiskoi
Soturin palkoiks Ranskaan suuret summat,
Joit' ei hän sinne koskaan lähettänyt;
Siks aina melskeit oli kaupungeissa.

BUCKINGHAM.
Hoh, nää vaan pikkuvikoja on, muiden
Salaisten rinnalla, joit' aika vielä
Paljastaa tuossa Humphrey-herttuassa.

KUNINGAS HENRIK.
Niin, hyvät loordit, harras pyrintönne
Näin niittää ohdakkeet pois tieltämme
On kiitettävä; vaan, jos puhun suoraan,
Niin Gloster-lankomme on yhtä puhdas
Petoksen aikeistakin meitä kohtaan,
Kuin säisy kyyhky taikka maitovuona;
Hän hyvä, nöyrä, hurskas on, ei pahaa
Hän uneksi, ei turmaa meille hanki.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Noin tyhmä luottamus on vaarallista.
Vai kyyhky hän? Siis häll' on lainasiivet,
Sill' ilkeä on sisultaan kuin korppi.
Vai lammas hän? Siis lainanahka hällä,
Sill' ahnas susi hän on mieleltään.
Se puvun ryöstää voi, ken pettää tahtoo.
Varokaa, valtias: meidän kaikkein onni
Tuon viekkaan miehen kukistuksess' on.

SOMERSET.
Ett' arvo, valta, kaikki siinä maassa
On teiltä mennyt; kaikki lopussa!

YORK (syrjään).
Pahoja mulle: Ranskaa minä toivoin,
Samoin kuin vehmast' Englantia toivon.
Näin kukkani jo kuihtuu umpussaan
Ja madot syövät lehväni; mut pian
Ma tähän avun hankin, taikka myyn
Pois oikeuteni maineikkaaseen hautaan.

GLOSTER.
Tervehdykseni nöyrin, majesteetti!
Anteeksi suokaa, että näin ma viivyin.

SUFFOLK.
Ei, Gloster, liian varhain oisit tullut,
Jos et ois uskollisempi kuin olet.
Maankavalluksesta sun vangitsen.

GLOSTER.
Haa, Suffolk! Luuletko mun vangittuna
Sävyä muuttavan tai punastuvan?
Ei, sydän tahraton ei hevin säiky.
Ei kirkkain lähde ruopasta niin puhdas,
Kuin minä majesteetin petoksesta.
Ken syyttää mua voi? Mit' olen tehnyt?

YORK.
Ranskalta saitte lahjoja, niin luullaan,
Ja sotamiesten palkan pidätitte,
Ja näin me menetimme Ranskanmaan.

GLOSTER.
Vai luullaan vain? Ja ketkä sitä luulee!
Soturein palkkaa riistänyt en koskaan,
Enk' ole Ranskalt' äyriäkään saanut.
Niin totta kuin mua Jumal' auttakoon,
Niin öitä valvoin, öitä öiden jälkeen,
Englannin parast' ahkeroiden vain!
Jos penniäkään kuninkaalta kiskoin
Tai omaks hyödyks äyriäkään käytin,
Mua siitä syytettäköön tuomiolla.
Ei, monta monta puntaa omistani —
Kun tahdoin varatonta kansaa säästää —
Ma linnueille etukäteen annoin,
Takaisin sitä koskaan vaatimatta.

YORK.
Protektorina pahantekijöille
Keksitte suunnattomat kidutukset,
Ett' oli maamme kuulu julmuudestaan.

GLOSTER.
Sen kaikki tietää, että laupeus oli
Protektorina suurin vikani;
Ma rikollisen kyyneleestä hellyin,
Ja nöyrä sana monen vapaaks osti.
Lain ankaruutt' en muille käyttänyt
Kuin verisille murhamiehille
Ja kavalille maantien rosvoojille;
Mut verisynti kyllä rangaistuksen
Sai julmemman kuin varkaus tai muu rikos.

SUFFOLK.
On pikkusyitä helppo kaunistella;
Mut suuremmista teitä syytetään,
Joist' ette voi niin hevin puhdistua.
Kuninkaan nimess' otan teidät vangiks
Ja jätän teidät kardinaalin huostaan,
Siks kunnes asianne tutkitaan.

KUNINGAS HENRIK.
Ma varmuudella toivon, herttua Gloster,
Ett' epäluulosta te selviytte;
Olette syytön, tuntoni sen sanoo.

GLOSTER.
Kuningas kulta, nyt on vaaranpäivät;
Nyt kunnon polkee ruma vallanhimo,
Ja viha vainoo ihmisrakkautta;
On inha juonittelu vallalla,
Ja kohtuus karkoitettu Englannista.
Nuo henkeäni väijyvät, sen tiedän;
Ja kuoloni jos maalle onnen toisi
Ja noiden hirmuvallan lopettaisi,
Niin mielelläni kuoloon menisin.
Mut tää vain näytelmän on johdanto;
Tuhannet, jotk' ei vielä ouno vaaraa,
Tään julman murhenäytelmän saa päättää.
Beaufortin säkenöivät verisilmät
Sydämmen kielii ilkeydestä;
Suffolkin synkkä otsa vihaa kiehuu;
Terävin kielin purkaa Buckingham
Kateuden taakkaa, jok' on sydämmellään;
Äkäinen York, mi kuuta tavoittaa,
Ja jonka röyhkää kättä pidättelin,
Väärällä syytteell' uhkaa henkeäni;
Ja tekin, kuningatar, muiden kanssa,
Syyditte syyttä herjaa pääni päälle,
Ja innoll' yllytitte ahkeralla
Rakasta valtaherraani mua vastaan.
Niin, kaikki yhtä juonta olette;
Ma tiesin teidän salakokouksenne,
Joiss' oli kaupan syytön henkeni.
Vääristä todistajist' ei lie puute,
Ja viekkain vehkein syytä lisätään.
Todeksi käynee vanha sananlasku:
"Jos koiria on, kyll' on kalikoita".

KARDINAALI.
Kuningas, moista herjaa ei voi sietää.
Jos niitä, jotka suojella teit' aikoo
Salavihalta ja konnain tikareilta,
Noin syödään, ivataan ja pilkataan,
Ja syyllisell' on täysi puhevalta,
Niin jäähtyy into teitä puolustaa.

SUFFOLK.
Hän kuningatart' eikö soimannut
Ivalla, vaikka taidoin peitetyllä,
Ett' ostetuin hän valamiehin muka
Kukistaa hänet aikoo arvostaan?

GLOSTER.
Todemmin sanottu kuin tarkoitettu.
Ma häviän, mut voittajia voi,
Kun väärin pelaavat! Ja hävinneellä
On silloin täysi lupa puhua.

BUCKINGHAM.
Sanamme vääntää hän ja aikaa hukkaa. —
Hän teidän vankinne on, kardinaali.

KARDINAALI (muutamille seuralaisille).
Pois hänet viekää; hyvään säilyyn pankaa.

GLOSTER.
Voi, Henrik, pois näin heität sauvas ennen,
Kuin jalkas vahvat on sua kantamaan.
Sivultas paimen viedään näin, ja sudet
Nyt tappelee, ken ensin sais sun syödä.
Oi, pelkoni ett' oisi aiheeton!
Mut, Henrik hyvä, tuhos lähell' on.

KUNINGAS HENRIK.
Tehkää tai jättäkää min parhaaks näette,
Hyvät loordit, niinkuin itse oisin läsnä.

KUNINGAS HENRIK.
Niin, Margareeta; sydän suruun hukkuu,
Sen virrat silmist' alkaa tulvia;
Ruumiini kurjuuden on kahleiss' aivan,
Sill' onko kurjempaa kuin paha mieli?
Ah, setä Humphrey, kunnon, kunnian
Ja arvon kuvan kasvoissasi näen,
Ja sentään, Humphrey hyvä, tulee aika,
Ett' epäilen ja viekkaaks sua varon.
Mi turman tähti onneas nyt vainoo,
Kun suuret loordit nuo ja kuningatar
Tuhota koittaa syytönt' elämääsi?
Et heitä koskaan loukannut, et ketään.
Kuin teurastaja raastaa vasikkaa
Veriseen teurastaloon ja sen sitoo
Ja raukkaa lyö, jos ponnistaa se vastaan,
Niin hänetkin nuo tunnottomat veivät.
Ja niinkuin emä kirmaisee ja mylvii
Ja katsoo mihin kantamoistaan viedään,
Ja muut' ei voi kuin lastaan ruikuttaa;
Niin minäi hyvän Humphreyn tilaa suren,
Ja turhaan kyynelöin, ja vesisilmin
Jälkeensä katson, enkä voi hänt' auttaa,
Niin mahtavat on hällä vihamiehet.
Ma kohtalotaan tahdon itkeä
Ja huudan joka huokaukseltain:
"Ken oli petturi? Ei Gloster vain." —

KUNINGATAR MARGAREETA.
Hyvät loordit, auringossa sulaa lumi.
Kuin jää on Henrik suuriss' asioissa,
Mut heltyy liian pian; Humphreyn loisto
Lumoaa hänet, niinkuin krokotiilin
Suruinen voihke pettää matkaajan,
Tai niinkuin kimaltava kirjokäärme
Kukissa kiemuroiden pistää lasta,
Jok' ihaillen sen katsoo kauneutta.
Jos toist' ei ole viisaampaa kuin minä —
Mut omaa älyäni sentään kiitän —
Niin pian pääsis Gloster maailmasta,
Ja mekin pääsisimme pelostamme.

KARDINAALI.
Hän kuolkoon, valtaviisaus sen vaatii!
Mut siihen vain on tarvis tekosyy;
Hän laillista on tietä tuomittava.

SUFFOLK.
Minusta tuo ei valtaviisast' oisi:
Kuningas puuhaa hänen puolestaan,
Ja kansa nousee hänen puolestaan;
Ja meillä, paitse epäluuloa,
Vain heikot syyt on hengenrangaistukseen.

YORK.
Mut Yorkill' enimmän on siihen syytä. —
Sanokaa, kardinaali, ja te, Suffolk,
Käs' sydämmellä: eikö oisi yhtä
Asettaa ahnas kotka vartioimaan
Kanoja nälkäiseltä haukalta
Kuin panna protektoriks herttua Humphrey?

SUFFOLK.
Niin, teidän armonne; siis hulluutt' eikö
Ketusta tehdä lammaskarjan paimen?
Sit' ilkimurhaajaks jos syytettäis,
Niin sille huono puolustus se oisi,
Ett' aikomustaan viel' ei täyttänyt.
Ei, kuolkoon se, siks että se on kettu
Ja luonnostaan jo karjan vihollinen,
Ennenkuin turpaa verenpuna tahraa;
Ja sama Humphreyn suhde kuninkaaseen.
Sit' älkää surko, miten surma tehdään,
Jos pauloin, satimin tai salavehkein,
Valveilla taikka maatessa, se yhtä,
Kun vain hän kuolee; luvallista juonta
On kaataa se, jok' ensin käyttää juonta.

SUFFOLK.
Ja mies se on, ken panee tuuman toimeen,
Sill' usein puheet toisin käy kuin aikeet.
Mut, jotta sydän sointuis kielen kanssa, —
Sill' ansiokkaaks katson tämän työn,
Kun sillä turvaan majesteetin hengen, —
Vain käskekää, niin rupeen hälle papiks.

KARDINAALI.
Mut minä hänet kuolleeks soisin, Suffolk,
Ennenkuin ehditte te papiks tulla.
Sanokaa, että tekoon suostutte,
Niin kyllä minä teloittajan hankin, —
Niin arka majesteetin hengest' olen.

YORK.
Minusta niinikään.
Me kolme näin kun teemme tuomion,
Niin vähät siitä, kuka sitä moittii.

SANANSAATTAJA.
Ma tulen, loordit, suin päin Irlannista;
On kapinoitsijoita siellä noussut,
Jotk' engelsmanneja kuin heinää kaataa.
Apuhun, loordit; vimma ehkäiskää,
Paranemattomaks ett' ei käy haava;
Kun tuore on se, voi sit' auttaa vielä.

KARDINAALI.
Se rikko vaatii joutuin korjaamista.
Kun näin on asiat, niin mikä neuvoks?

YORK.
Somerset hallitsijaks sinne pannaan.
Niin onnekasta miestä täytyy käyttää;
Häll' oli hyvä onni Ranskassa.

SOMERSET.
Jos York, tuo valtataituri, ois ollut
Mun sijassani hallitsijana,
Hän tuskin siell' ois pysynyt niin kauan.

YORK.
Ei, niinkuin sinä, menettääkseen kaikki.
Ennemmin oisin kuollut ennen aikaa,
Kuin tuonut kotiin sitä häpeää.
Ett', ollessani siellä, kaikki meni.
Sull' onko edes yhtään naarmuloita?
Ken nahkaans' säästää noin, ei hevin voita.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Tuo säen pian raivotuleks yltyy,
Jos poltakset ja tuuli sitä auttaa. —
Seis, hyvä York! — vait, rakas Somerset! —
York, sinun onnes, hallitsijana,
Ois ehkä ollut huonompi kuin hänen.

KARDINAALI.
Te, York, nyt onneanne koitelkaa.
Aseiss' on villit kernit Irlannissa,
Lihoittain maataan verill' Englannin.
Valiojoukko viekää Irlantiin,
Jokunen joka kreivikunnasta;
Koitelkaa onneanne Irlannissa.

SUFFOLK.
Kuningas meille valtuuden on suonut;
Me mitä päätämme, hän vahvistaa.
Siis, jalo York, tää toimi ota vastaan.

SUFFOLK.
Väestä minä huolta pidän, York.
Mut Humphreyn kavaluuteen palatkaamme,

KARDINAALI.
Hänest' ei enempää; ma häntä hoidan,
Niin ettei kauemmin hän meitä vaivaa.
Pois lähtekäämme, päivä on jo mennyt.
Lord Suffolk, kahden vielä haastelkaamme.

YORK.
Lord Suffolk, kahden viikon kuluessa
Odotan joukkojani Bristolissa;
Sielt' aion kuljettaa ne Irlantiin.

YORK.
Nyt mieltäs rohkaise, jos koskaan, York,
Ja epäilykses vaihda päätökseen.
Se ole, mitä toivot olevasi,
Tai se, mit' olet, tuonen saaliiks anna;
Ei sillä olemisen arvoa.
Asukoon kalvas pelko alhaisossa.
Ei poveen kuninkaalliseen se sovi.
Kuin kevään kuurot aatos aatost' ajaa,
Ja joka aatos korkeuksiin tähtää.
Ajuni, ahkerampi lukkia,
Vihollisille paulaks ansaa kutoo.
Hyvä, loordit, hyvä! Valtaviisast' oli
Pois minut laittaa suuren joukon kanssa;
Käärmettä konttaista näin lämmitätte,
Jok' elpyneenä poveen teitä pistää.
Väkeä tarvitsin, sen teiltä sain;
Suur' kiitos vain! Mut näin te hullun käteen
Panitte teräaseen, se on varma.
Suurt' armeijaa kun Irlannissa ruokin,
Niin Englannissa nostan mustan myrskyn,
Jok' ihmisiä kymmentuhansin
Puhaltaa taivaaseen tai helvettiin;
Ja myrsky tää ei riehumasta lakkaa,
Ennenkuin kultavanne päässäni,
Kuin kirkkaan päivän heloittavat säteet,
Tuon hullun pyörtäjäisen raivon tyyntää.
Ja näille hankkeilleni apuriksi
Vietellyt olen jäykän kentiläisen,
John Caden Ashfordista,
John Mortimerin arvonimellä
Kapinan tekemään, jot' osaa hyvin.
Sen huiman miehen Irlannissa näin,
Kuink' otteli hän kerniläisten kanssa,
Siks että sääret keihäst' oli täynnä
Kuin piikkisian selkä harjasta;
Kun siitä pelastui, tek' ilmahypyn
Kuin hurja maurilainen tanssija,[5]
Kalistain keihäitään kuin kulkusia.
Pörröisen, viekkaan kernin hahmossa hän
Seurusti usein vihollisen kanssa,
Ja ilmitulematta palasi
Ja kertoi mulle heidän konnantöistään.
Tuon pirun etulaisekseni teen;
Hänell' on näkö, käynti, puhetapa
John Mortimerin, joka nyt on vainaa.
Näin kansan mieltä tiedustan, se onko
York-suvun vaatimuksiin taipuva.
Jos vangitaan hän, piinapenkkiin pannaan,
Ei mikään kidutus saa hänest' irti,
Ett' olen minä häntä yllyttänyt.
Jos taas hän menestyy, niin kuin ma luulen,
Niin tulen voimallani Irlannista
Ja niitän mit' on kylvänyt se konna.
Kun Humphreyn saamme pois, tuon suositun,
Ja Henrik syrjätään, niin kaikk' on mun.

2 MURHAAJA.
Mitä teimme?
Oi, ett' ois tekemättä! — Onko koskaan
Niin katuvaista nähty?

SUFFOLK.
Hyvä.
Pois täältä nyt, ja menkää asuntooni.
Tään miehen-työn ma teille palkitsen.
Koht' ovat täällä kuningas ja päärit.
Mut onko vuode siistitty, ja kaikki
Niin kuntoon laitettu, kuin määräsin?

(Torventoitauksia. Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta,
kardinaali Beaufort, Somerset, loordeja ja muita tulee.)

KUNINGAS HENRIK.
Setämme heti tänne kutsukaa!
Tutkimme tänään hänen ylhäisyyttään,
Hän onko syypää, niinkuin väitetään.

KUNINGAS HENRIK.
Paikkaanne, herrat! Pyydän, hyvät loordit:
Kovemmin älkää setää kohdelko,
Kuin mitä tositodistusten jälkeen
Ja teoistaan hän syypääks havaitaan.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Varjelkoon taivas, että ilkimielin
Tuomittais syypääks syytön ylimys!
Suo, Jumal', että voisi puhdistautua!

KARDINAALI.
Herran salatuomio! —
Näin viime yönä unta, että Gloster
Ol' äänetön, ei saanut sanaa suustaan.

KUNINGAS HENRIK.
Mua Suffolk-herttuako tyynnyttää?
Vastikään mulle kaarneen virttä lauloi,
Jonk' onsi sävel vei mult' elinvoiman,
Ja nytkö peukaloisen sirkutukset
Ja tyhjän rinnan ontto lohdutus
Vois karkoittaa tuon ensin kuullun äänen?
Makeilla sanoilla sa myrkkys peität.
Pois kätes minusta! Pois, sanon ma!
Sen koskentaa kuin käärmeen kieltä kammon
Pois näkyvistä, kurja sanantuoja!
Silmissäs julman ylevänä istuu
Maailman kauhuks murhan hirmuvalta.
Älä katso minuun; silmäs haavoittaa. —
Ei, älä mene! — Tule, basiliski,
Katseillas syytön katselija tapa!
Ma kuoloss' ilon löydän, elossa
Vain kaksoiskuoleman, kun poiss on Gloster.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Miks Suffolk-herttuaa noin soimaatte?
Vaikk' oli Gloster hälle vihamies,
Kuin kristitty hän tämän surmaa suree.
Ja minä — vaikka vihamiehet oltiin —
Jos kyynelvedet, tuskan huokaukset,
Veriset voihkinat sais häneen elon,
Sokeaks silmäni ma itkisin,
Huokailust' uuveltuisin, liljankalvaaks
Muuttuisin hiuttavasta voihkinasta,
Jos henkiin voisin Humphreyn herättää.
En tiedä, kuin mua mailma tuomitsee;
On tietty, ett'ei ystäviä oltu,
Ja kenties mua murhaajaksi luullaan.
Näin mainettani pahat kielet kalvaa,
Ja hovit häpeääni huutavat.
Sen surmastaan ma saan. Mua onnetonta!
Kuningatar, ja pilkka-kruunu päässä!

KUNINGATAR MARGAREETA.
Mua sääli, paljo raukemp' olen minä.
Kuin? Poisko käännyt? Kasvosiko peität?
En spitaalinen ole; katso minuun.
Oletko tullut kuuroksi kuin kyy?
Siis myrkkyinen myös ole, tapa vaimos.
Humphreynko hauta kaiken lohtus kätkee?
Ilosi siis ei Margareeta ollut!
Humphreylle patsas laita, sitä palvo,
Ja mun tee kuvastani juomakyltti.
Tään vuoksko olin haaksirikkoon tulla
Ja vastatuuli kahdesti mun ajoi
Englannin rannikolta omaan maahan?
Se oli enne; tuulikin se näytti
Mua varoittavan: karta käärmeen pesää,
Äl' astu jalkaas tuohon tylyyn maahan!
Mut minä hyvänsuopaa tuulta toruin
Ja häntä, joka vaskiluolasta
Sen irroitti, ja huokua sen käskin
Englannin siunattua rantaa kohti
Tai kääntää jylhään luotoon laivan keulan.
Mut Aeolus ei ollut murhamies,
Sen inhan toimen sinulle hän jätti.
Mua aallot vyöryvät ei hukuttaneet,
Ne tiesivät, ett' tyly käytöksesi
Kuivalla maalla vielä kyyneliin
Mun hukuttaisi merta suolaisempiin.
Terävät luodon suiput hiekkaan peittyi;
Ei tahtoneet mua murskata, ne tiesi
Kovemman vielä kivisydämmesi
Mun täällä linnassasi murskaavan.
Niin pitkälle kuin liituvuores siinti,
Kun myrsky meidät ajoi rannikolta.
Kannella seisoin raju-ilmassa,
Ja synkeä kun meriusva alkoi
Kärkkäiltä silmiltäni kaihtaa maan,
Juveelin kalliin otin kaulastani —
Timanttikehysteisen sydämmen —
Ja heitin maalle päin; sen meri otti,
Näin, toivoin, sinäi sydämmeni otat.
Samassa haihtui kaunis Englanti;
Sydäntä silmäin seurata nyt käskin,
Ja himmiks kaukoputkiks niitä sanoin,
Kun rakkaan rannikon ne kadottivat.
Pakotin usein kieltä Suffolkin —
Tuon inhan horjumieles edustajan —
Mua lumomaan, niinkuin Ascanius teki,
Kun Dido-hupsulle hän kaikki kertoi
Isänsä teot Trojan palon jälkeen!
Min' enkö ole lumottu kuin Dido?
Ja sinä petollinen kuin Ascanius?
Ah! En voi enää. Kuole, Margareeta!
Näet, Henrik itkee, kun niin kauan elät.

WARWICK.
Huhutaan, majesteetti, että Suffolk
Ja kardinaali Beaufort kavalasti
On hyvän herttuan Humphreyn murhanneet.
Nyt kansa, niinkuin hurja mettisparvi,
Jolt' emo vietiin, hyörii sinne tänne
Ja raivossaan ei katso, ketä pistää.
Kapinan hurjan minä asetin,
Siks kunnes itse saavat toden kuulla.

KUNINGAS HENRIK.
Niin, liian totta, Warwick, hän on kuollut.
Vaan kuin, sen tietää Herra, eikä Henrik.
Käy tuonne, tutki kuolleen ruumista
Ja tästä äkkisurmast' ota selvä.

WARWICK.
Sen tahdon tehdä. Sinä, Salisbury,
Sill'aikaa pysy hurjan kansan luona.

KUNINGAS HENRIK.
Sä, joka kaikki tuomitset, oi, torju,
Pois torju aatos, joka mieleen pyrkii,
Ett' täss' on väkivallan työtä tehty!
Jos väärää luulen, anna anteeks, Herra!
Sa yksin olet tuomari. Oi, sentään!
Kalpeita huuliaan ma lämmittäisin
Tuhansin suuteloin, ja kasvoilleen
Valaisin suolakyynelt' ulapoittain,
Rakkautta kuuroon korvaan haastaisin,
Ja tunnustaisin kättä tunnotonta;
Mut turhaa nuo ois tyhjät muistiaiset,
Ja kuolleen mullan-kuvan näkeminen
Se vain mun suruani suurentais.

(Pariovet sisähuoneeseen avataan, ja Gloster nähdään
kuolleena vuoteessaan. Warwick ja muita seisoo ruumiin
ympärillä.)

KUNINGAS HENRIK.
Näen siinä, kuinka hautani on syvä.
Kaikk' onni mainen Humphreyn sielun kanssa
Pakeni pois, ja hänet kun ma näen,
Niin kuolleena näen oman elämäni.

WARWICK.
Niin totta, sieluni kuin elää soisi
Sen majesteetin turvissa, jok' otti
Miehuuden päälleen, meitä pelastaakseen
Isänsä vihan kirouksesta,
Niin totta luulen, ett' on väkinäistä
Kuululle tälle herttualle tehty.

WARWICK.
Nähkääs,
Kuink' ehtynyt on veri kasvoihin!
Olen usein nähnyt luontaisesti kuolleen:
Veretön on se, kalvas, tuhkanharmaa,
Kun veri kaikki syöksyy sydämmeen,
Ja tämä, kuolon kanssa kamppaillessaan,
Sen avuks ottaa vihollista vastaan.
Kun sydän jäähtyy, jäähtyy myöskin veri,
Ja poskia ei palaa punaamaan.
Mut tuon on kasvot vertyneet ja mustat,
Ja silmät, kuopistansa pullollaan,
Kamalan jäykät on kuin kuristetun,
Sieraimet laajat, tukka sotkuinen,
Ja sormet harillaan, kuin sen, mi painii
Henkensä kaupall' ylivoimaa vastaan.
Kas, kuink' on hiukset raitiin tarttuneet,
Ja siro parta takkuinen ja pörrö
Kuin myrskyn lakoama viljapelto!
Niin, murhattu hän täss' on; näistä merkeist'
On pieninkin jo todistuksen voipa.

SUFFOLK.
Ken, Warwick, herttuan ois murhannut?
Minä ja Beaufort häntä vartioimme,
Ja me tok' emme murhaajia liene.

WARWICK.
Olitte Humphreyn veriviholliset,
Te kumpikin, ja tekö vartioiksi?
Hän varmaan ystäväin ei hoidoss' ollut,
Ja vihamiehen saikin, niinkuin nähdään.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Siis epäilette näitä loordeja
Glosterin äkkisurmaan vikapäiksi?

WARWICK.
Ken näkee hiehon veriin kuolleena.
Ja teurastajan kirveinensä läsnä,
Epäilee heti, että tuo sen tappoi.
Ken tapaa teiren haukan pesässä,
Aavistaa heti, kuink' on lintu kuollut,
Vaikk' onkin haukan nokka veretön.
Niin epäiltävä tääkin murhenäytös.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Suffolkko teurastaja? Miss' on veitsi?
Beaufortko haukka? Miss' on haukan kynnet?

SUFFOLK.
Ei veistä mulla, nukkuvien surmaks,
Vain koston miekka, rauhan ruostuttama;
Sen kirkastan tuon herjan sydämmessä,
Mi minuun painaa murhan verileiman.
Sano, jos tohdit, ylvä Warwick-herra,
Ett' olen herttua Humphreyn kuoloon syypää!

KUNINGATAR MARGAREETA.
Ei suistaa tohdi kieltään solvaavaa
Eik' ylpeätä herjamieltään heittää,
Vaikk' uhkais Suffolk häntä tuhannesti.

WARWICK.
Vait, rouva, kunnioittaen sen sanon.
Jokainen sana hänen edukseen
Se kuninkaallist' arvoanne tahraa.

SUFFOLK.
Sa tomppeli ja tollo loordiksi!
Jos koskaan vaimo petti miestänsä,
Niin saastaisessa vuoteessaan sun äitis
Syleili moukkaa typerää ja siten
Istutti jaloon runkoon maatis-oksan.
Sen oksan sinä olet hedelmä,
Etk' ylevätä Nevillen kantaa.

WARWICK.
Jos ei sua verivelkas varjeleisi,
Ja jos en palkkaa riistäis pyöveliltä,
Näin säästäis sulta sadat häpeät;
Läsn'olo kuninkaan jos ei mua sitois,
Niin, kurja konna, polvillasi saisit
Puheesi pyytää anteeksi ja myöntää
Ett' omaa äitiäsi tarkoitit,
Ja itse että äpäränä synnyit;
Ja anteekspyyntös jälkeen, pelkuri,
Sa palkkas saisit, saisit hornaan mennä,
Katala, joka nukkuvain juot verta.

WARWICK.
No, tule heti, tai sun täältä raastan!
Vaikk' olet halpa, kanssas ottelen;
Näin Humphreyn haamulle teen palveluksen.

KUNINGAS HENRIK.
On puhdas sydän paras panssari;
Mies hurskas kolmasti on varustettu;
Mut alaston, vaikk' yltään aseiss' ois,
Se mies on, jonka tunnon tahraa vääryys.

KUNINGAS HENRIK.
No, mitä, loordit?
Meidänko nähden paljastatte täällä
Vihaista miekkaa? Mikä rohkeus!
Mit' äänekästä meteliä tämä?

SUFFOLK.
Kavala Warwick Buryn miesten kanssa
Mua miekoin ahdistavat, majesteetti.

SALISBURY (ulkona olevalle kansalle).
Seis! Kuninkaalle kerron pyyntönne. —
Näin, herra, sanoa mun kansa käskee:
Jos Suffolk ei saa heti surmaansa,
Tai häntä Englannist' ei karkoiteta,
Niin linnastanne riistävät he hänet
Ja vitkaan kiduttavat kuolemaan.
Sanovat, että hyvän Humphrey-herttuan
Hän surmas; sanovat myös pelkäävänsä,
Ett' ehkä majesteetinkin hän surmaa.
Siis rakkkaast' alamaisen innosta, —
Ei uhkan halust', eikä niskoittelun,
Ikäänkuin vastustaa teit' aikoisivat, —
He hänen karkoitustaan vaativat.
Sanovat, hengestänne huolehtien,
Ett', armonne jos tahtois nukkua
Ja käskis, ettei häiritä sais teitä
Vihan tai hengenmenon uhalla,
Niin, tästä kiellostanne huolimatta,
Jos näkisivät kyyn, mi hankokielin
Pujahtais salaa majesteetin päälle,
Olisi pakko teidät herättää,
Niin ettei vaarallista unen härmää
Tuo surmamato iki-uneks muuttais.
Siis kiellon uhallakin aikovat,
Jos tahdotte tai ette, teitä kaita
Moisilta käärmeiltä kuin viekas Suffolk,
Jonk' onneton ja myrkyllinen pisto
Setänne hengen salaa vei, jok' oli
Tuhansin kerroin häntä arvokkaampi.

SUFFOLK.
Kyll' uskon, että raaka roskajoukko
Voi moisen sanan kuninkaalle laittaa;
Vaan te, mylord, sen asioita käytte
Vain loistaaksenne puhetaidollanne.
Mut muuta kunniaa ei Salisbury saanut,
Kuin sen vain, että luona kuninkaan
Kävi padanpaikkurien lähettinä.

KUNINGAS HENRIK.
Salisbury, sana viekää, että heitä
Hellästä huolenpidostaan ma kiitän,
Ja vaikk'ei mua kehoittaneet oiskaan,
Niin tehdä aion mitä vaativat.
Suffolkist' olen totisesti aina
Tuhoa kruunulleni aavistanut.
Siis vannon nyt sen majesteetin kautta,
Jonk' olen halpa edustaja vain:
Hän kauemmin kuin kolme päivää älköön
Tät' ilmaa saastuttako hengellään,
Jos elää tahtoo!

KUNINGAS HENRIK.
Et ole hyvä,
Jos Suffolkia sanot hyväksi.
Vait, sanon; hänen puolestaan jos puhut,
Niin vihaani vain lisäät. Sanassani
Jo yksin sanotussa pysyisin;
Mut kun sen vannoin, on se järkkymätön. —
Jos kolmen päivän päästä sinut nähdään
Maatilkulla mun hallitsemallani,
Niin mailma henkes lunnaiksi ei riitä. —
Tule, Warwick, hyvä Warwick, tule mukaan!
Minull' on suurta sulle ilmaistavaa.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Tuho ja tuska teitä seuratkoon!
Sydämmen katkeruus ja karvas piina
Ne olkoot teidän seurakumppaninne!
Olette kaksi, piru kolmas olkoon!
Väijyilköön teitä kolminainen kosto!

SUFFOLK.
Pois, hyvä kuningatar, sadatukset!
Nyt raskaan eron Suffolk sinust' ottaa.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Hyi, arka akka, hellä raukka, sinä!
Kirota vihamiestäs etkö tohdi?

SUFFOLK.
Kirotut nuo! Miks heitä sadattaisin?
Jos kirous tappaa vois kuin peikon parku,
Niin keksisin niin häijyt myrkkysanat,
Niin karvaat, karkeat ja kauhistavat,
Hammasten kirskeell' esiin käristetyt
Ja paatunutta vihaa yhtä täynnä
Kuin kalvas kateus inhass' onkalossaan.
Kiivaudest' änkyttäisi kieleni;
Kuin piitä iskein silmä säkenöisi;
Hivukset törröttäis kuin mielipuolen;
Niin, joka jäsen sadattais ja kirois.
Mult' ihan sydän särkyis, jos en saisi
Sadattaa heitä. Myrkky juomans' olkoon!
Vihava sappi hienoin herkkunsa!
Sypressimetsä armain siimeksensä!
Suloisin silmänruoka basiliskit!
Vienoinkin kosketus kuin käärmeenpisto!
Kyyt sihisevät soittokuntanaan,
Ja säistäjinä turman-huuhkain kuoro!
Kaikk' ilkikauhut mustan helvetin —

KUNINGATAR MARGAREETA.
Rakas Suffolk, tyynny; itseäs vain kiusaat.
Kirosi nuo — kuin peilist' aurinko
Tai liika panos pyssyssä — ne taappäin
Vain ponnahtaa ja itseäsi kohtaa.

SUFFOLK.
Kirota käskit; nytkö käsket jättää?
Nyt, kautta maan, jost' olen karkoitettu!
Kirota voisin koko talvis-yön,
Vaikk' alastonna vuoren huipull' oisin,
Miss' ei suo kylmän viima ruohon nousta,
Ja pitää kaikki hetken leikkinä.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Oi, pyydän, tyynny! Mulle kätes anna,
Sit' että huolivesin kostuttaisin.
Paikasta tuosta älköön taivaan sade
Suruni muistoksia haihduttako!

Tuo muisku kätees painukoon, ett' aina
Nää huulet muistaisit, jotk' ovat sulle
Tuhannet huokaukset huokuneet!
Nyt mene, tuskan että tuta saisin;
Tääll' ollessasi vain sit' aavistan
Kuin kylläinen, jok' ajattelee nälkää.
Takaisin kutsun sun, tai minut myöskin
Maanpakoon syöskööt; ja maanpaossa
Ma olenkin, jos sinust' olen erin.
Pois! Vaiti! Pois, pois, pois! — Oi, älä vielä!
Kaks tuomittua ystävää näin erii
Tuhansin suuteloin ja jäähyväisin,
Mi sadasti on raskaampaa kuin kuolo.
Hyvästi! Hyväst' elämä ja Suffolk!

SUFFOLK.
Näin kymmenesti maasta karkoitettu
On Suffolk parka: kerta kuninkaan,
Ja kolme kertaa kolme sinun kauttas.
En maata sure, sun vain pois kun saisin;
On kyllin väkirikas erämaa,
Jos sun on taivaallinen seuras mulla;
Miss' olet sinä, siell' on itse mailma
Ja mailman riemut; missä et sin' ole,
Siell' erämaa on. Enempää en jaksa. —
Oi, elä sinä, elost' iloitse;
Mun iloni on, että sinä elät.

VAUX.
Vain ilmoittaisin kuninkaalle, ett' on
Juur' kuolemaisillansa kardinaali:
Äkisti kääntynyt on kovaan tautiin,
Tuijottaa, läähöttää ja ilmaa haukkoo,
Maan kiroo lapsia ja Luojaa herjaa.
Välistä puhuu, niinkuin Humphreyn haamu
Ois vieress' aivan; huutaa kuningasta,
Patjalleen kuiskaa, niinkuin tälle kuiskais
Sydämmen raskaan salaisuuksia.
Ja ilmoittamaan tulin kuninkaalle,
Ett' ihan nyt hän häntä ääneen huusi.

Voi inhaa ikää! tuskan sanomaa!
Vaan miksi kurjaa hetken hukkaa itken,
Suffolkin unhottaen, kalleuteni?
Miks en ma sure sua yksin, Suffolk,
Ja suvituulen kanssa kilpaa itke?
Se maata kastaa; minä suruani.
Pois joutuin! Tulossa on kuningas;
Jos luotani sun tapaa, vie sun surma.

SUFFOLK.
En elää voi, jos sinust' eriän;
Ja kuolema sun luonas mit' ois muuta
Kuin vieno uinahdus sun sylissäsi?
Täss' ilmaan henkeni ma huokuisin
Niin hiljaa, tuskatta kuin imulapsi,
Jok', äidin nänni suussa, kuoloon vaipuu.
Mut, sinust' erin, sinua kuin hullu
Huutaisin ummistamaan silmäni
Ja huulillasi suuni sulkemaan.
Niin sielun lennossaan sa pidättäisit,
Tai sinun ruumiisees sen huokuisin;
Elysiumiss' eläisi se silloin.
Sun luonas kuolo oisi leikki-kuolo,
Mut sinust' erin tuskan kidutus.
Oi, suo mun jäädä, tulkoon mitä tulkoon!

KUNINGATAR MARGAREETA.
Pois! Vaikk' on ero niinkuin poltinrauta,
Niin kuolettavaan haavaan on se tarpeen.
Pois Ranskaan, Suffolk! Mulle kirjoita;
Jos missä mailman sopess' oletkaan,
Niin mull' on Iris, joka sinut löytää.

SUFFOLK.
Juveeli kurjimmassa lippaassa,
Mik' arvokalun kätkenyt on koskaan.
Kuin laiva särkynyt, nyt eritään:
Tää mun on kuolintieni.

(Kuningas Henrik, Salisbury, Warwick y.m. tulevat.
Kardinaali makaa vuoteessaan, palvelijoita seisoo
vuoteen vieressä.)

KARDINAALI.
Jos kalma olet, Englannin saat aarteet,
Joll' ostaa toisen voit sa moisen saaren,
Jos mun vain annat elää tuskitta.

KUNINGAS HENRIK.
Oi, mikä merkki huonon elämän,
Kun noin on kauhistava tuonen tulo!

KARDINAALI.
Jos mieli, viekää minut oikeuteen.
Hän kuoli vuoteessansa: missäs muuten?
Pakottaa voinko ihmist' elämään? —
Oi, laatkaa rääkkäämästä! Tunnustan. —
Taas elossako? Näyttäkää, miss' on:
Tuhannen puntaa, jos saan hänet nähdä! —
Ei silmiä! Ne soaissut on multa.
Oi, silittäkää hiukset! Pystyss' on ne
Kuin tymäpuikot, joihin sieluni
Takeltuu siivet. Tuokaa juotavaa!
Sanokaa rohtoherralle, ett' antaa
Sen tuiman myrkyn, jonka hältä ostin.

KUNINGAS HENRIK.
Oi, ikihallitsija taivasten,
Luo armon katse tuohon onnettomaan!
Pois aja tunkeileva vihollinen,
Jok' ahdistaa tuon raukan sielua!
Povestaan huuhdo musta epätoivo!

KUNINGAS HENRIK.
Sielulleen rauha, jos niin Herra tahtoo! —
Jos taivast' ajattelet, kardinaali,
Niin kättä nosta, anna toivon merkki. —
Ei merkkiä! Hän kuolee. Armo hälle!

KUNINGAS HENRIK.
Älkää tuomitko;
Me syntisiä kaikki olemme. —
Hält' ummistakaa silmät; uudin eteen!
Ja kaikki hartauteen vaipukaamme.

NELJÄS NÄYTÖS.

(Laukauksia kuulun mereltä. Sen jälkeen astuu venheestä maalle merikapteeni, perämies ja alaperämies, Valter Mereinen ynnä muita; niiden joukossa Suffolk valepukuisena, ja muita ylimyksiä vankeina.)

KAPTEENI.
On kailava ja arka päivä-lörppä
Jo meren helmaan hiipinyt, ja sudet
Nyt ulvonnallaan herättävät kaakit,
Jotk' yötä murheen-synkkää hinaavat
Ja veltot lerppasiipens' yli hautain
Levittelevät, kidast' usmaisesta
Tympäävää pimeytt' ilmaan huokuen.
Nyt anastetun laivan miehet tuokaa;
Sill' aikaa särkällä kun ankkuroimme,
He tässä lunastakoot henkensä
Tai verin särkän hiekkaa kirjavoitkoot.
Tuon vangin sulle annan, perämies; —
Ja, sinä, alaperämies, saat tämän; —
Ja tuo (osoittaen Suffolkia) on, Valter Mereinen, sun osas.

KAPTEENI.
Tuhannen kruunuako Teistä liikaa,
Ja sentään käytte ylimyksistä? —
Pää poikki konnain! — Kuolla teidän täytyy.
Ei niiden päitä, jotka meiltä kaatui,
Noin turhan turha rahamäärä korvaa.

MEREINEN.
Kun iskin laivaan, meni multa silmä;
(Suffolkille) Ja siitä kostoksi sun täytyy kuolla,
Ja noiden myös, jos minä päättää saan.

SUFFOLK.
Ylimys olen: täss' on Yrjön-risti;
Sa vaadi mitä vain, ma kaikki maksan.

MEREINEN.
Ja minä myöskin olen ylimys;
Nimeni Valter Mereinen. No, mitä?
Miks tuijottelet? Kuolemaako pelkäät?

SUFFOLK.
Nimeäs pelkään, siin' on kuolon sointaa.
Minulle tietäjä on ennustanut
Mereiseen hätään että hukkuisin.
Mut verenhimos älköön tästä nousko;
Nimes' on, oikein ääntäin, Merinen.

MEREINEN.
Mereinen taikka Merinen, yks kaikki!
Nimeemme viel' ei tahraa ole jäänyt,
Jot' ei ois siitä miekoin pesty pois.
Siis kostollani jos ma kauppaa hieron,
Niin miekka multa murskatkaa ja kilpi,
Ja pelkuriksi minut huutakaa.

SUFFOLK.
Seis, Mereinen, sun vankisi on prinssi,
Suffolkin herttua, William de la Poole.

SUFFOLK.
Niin, mut nää ryysyt herttuaan ei kuulu;
Zeus valepuvuss' oli, miks en minä?

SUFFOLK.
Katala moukka, kuninkaan ei verta,
Ei Lancasterin arvokasta verta
Saa moinen tallirenki vuodattaa.
Suutelit kättäin, jalustinta pidit,
Lakitta juoksit juhdan vieressä,
Pään nyökkäyksestä jo autuaana.
Mua maljain ääress' usein palvelit,
Nuoleksit tähteitä, ja pöydän luona
Matelit polvillas, kun atrioin
Ma kuningatar Margareetan kanssa.
Sa tuota muistele ja harjas laske,
Ja ajatonta röyhkeyttäs hilli.
Sa usein seisoit eteisessäni
Ja nöyräst' odottelit tuloani.
Tää käsi usein on sua suositellut,
Ja nyt se tukkii sulta riettaan suun.

KAPTEENI.
Poole, puolherra, rupaherra,
Lika ja loka, jonka saasta sokaa
Englannin hopeaisen juomalähteen.
Nyt tukin ammottavan suusi tuon,
Jok' ahminut on valtakunnan aarteet;
Tomua suudella saa huules, jotk' on
Kuningatarta suudelleet; ja sinä,
Jok' ilkuit hyvän Humphrey-herttuan surmaa,
Nyt suotta irjut tunnotonta tuulta,
Jok' ivaten sua viuhuu vasten naamaa.
Vihille mene hornan noitain kanssa,
Siks että valtaherralle sa naitit
Tyttären halvan kuninkaan, mi vailla
On maata, kruunua ja alamaista.
Sa pirun-taidollasi suureks kasvoit
Kuin vallan-ahnas Sulla, herkutellen
Emosi sydänveren pisaroilla.
Anjoun ja Mainen Ranskalle sa möit;
Sun tauttas ynseät normannit meitä
Ei kutsu herroikseen; ja Picardie
Voutimme tappoi, linnat vei, ja miehet
Verisnä, ryysyisinä kotiin laittoi.
Ylevä Warwick ja Nevilit, jotka
Ei koskaan suotta miekkaa paljastaneet,
Vihasta sinuun, säilään tarttuvat;
York-suku — jonka hallinnosta syöksi
Kuninkaan viattoman halpa murha
Ja kopea ja röyhkä hirmuvalta —
Kostosta palaa; lipuiss' ylväissä
Pilkoittaa pilven piilost' aurinkomme,[6]
Ja alla seisoo: nubibus invitis .
Aseissa kansa täällä Kentiss' on,
Ja päätteeks häpeä ja mieronköyhyys
On kuninkaamme linnaan hiipinyt;
Sun syysi kaikki. — Pois! — Pois hänet viekää.

SUFFOLK.
Josp' oisin Jumala, ja salamoilla
Nuo kehnot orjat murskata jos saisin!
Vähällään kurja pöyhkeilee; tuo konna.
Vain purren päällikkö, on uhkaavampi
Kuin Bargulus,[7] Illyrian merirosvo.
Ei kotkain verta ime kuhnurit,
Vain mehiläisten pesiä ne ryöstää.
On mahdotonta, että minut surmais
Mokoma halpa palkkamies kuin sinä.
Ei nosta sanas katumaa, vaan vihaa.
Kuningatar mun Ranskaan lähetti;
Ma vaadin, että joutuin viet mun sinne.

MEREINEN.
Ja syystä pelkäät, sen saat kohta nähdä.
No, joko poiss' on miehuus? Joko taivut?

SUFFOLK.
Suffolkin vallaskiel' on tyly, tuima,
Se voi vain käskeä, ei kerjätä.
Pois se, ett' alamaisin rukouksin
Ma mokomia kunnioisin! Ennen
Panisin pääni mestauspölkylle,
Kuin polveani muille notkistaisin
Kuin jumalalleni ja kuninkaalle;
Niin, ennen pääni veripuussa keikkuu,
Kuin halvan orjan eessä paljastuu.
Pelosta tosi-aateli on vapaa:
Enemmän kestän, kuin sa tehdä tohdit!

SUFFOLK.
Soturit, näyttäkää nyt julmuutenne,
Ett' ikikuuluks tulis kuolemani. —
Saa konnilt' usein suuret miehet surman:
Niin roomalainen miekkailija-orja
Hyvän tappoi Tullion; äpärä Brutus
Caesarin surmas; villi saarikansa
Pompejon; rosvot murhaa Suffolkin.

KAPTEENI.
Nyt niistä, joiden lunnaat määräsimme,
Saa toinen mennä, niin on tahtomme;
Te tulkaa siis, ja tuo saa lähteä.

(Kaikki menevät, paitsi ensimmäinen ylimys.)
(Mereinen palaa, kantaen Suffolkin ruumista.)

MEREINEN.
Tuoss' olkoon pää ja ruumis, siksi kuin
Ne kuningatar, lemmikkinsä, hautaa.

I YLIMYS.
Oi, veristä ja julmaa näytelmää!
Tuon ruumiin kuninkaalle viedä tahdon.
Jos hän ei kosta, kostaa ystävät
Ja kuningatar, joka häntä lempi.

YRJÖ. Kas niin, hanki nyt miekka itsellesi, vaikka puusta tehty; he ovat jo kaksi päivää olleet jalkeilla.

YRJÖ. Tiedäppäs, että Jack Cade, verkakankuri, aikoo siistitä yhteiskuntaa, ja kääntää ja uudelleen sitä nukittaa.

JUHO. Se onkin tarpeellista, sillä se alkaa jo olla nukkavieru. Sen totta sanon, että täällä Englannissa ei ole ollut mitään rattoa, sitten kuin aateliset rupesivat nousemaan.

YRJÖ. Ja mikä vielä pahempaa: kuninkaan neuvosmiehet eivät ole hyviä työmiehiä.

JUHO. Niin oikein, ja kuitenkin sanotaan kirjassa: "tee työtä ammatissasi", joka merkitsee sitä, että hallitusmiesten pitää olla työmiehiä; ja siis pitäisi meidän olla hallitusmiehinä.

YRJÖ. Oksaan osattu! Ei ole parempaa kelpo sydämmen tunnusmerkkiä kuin kova käsi.

JUHO.
Näen heidät, näen heidät! Siinä on Bestin poika, nahkuri
Winghamista, —

YRJÖ. No, silloin sitä syntiä nuijataan otsaan kuin härkää ja vääryydeltä leikataan kurkku kuin vasikalta.

(Rummunpärrytystä. Cade, Dick teurastaja,
Smith kankuri ja suuri joukko muita tulee.)

CADE. Me, John Cade, siksi kutsuttu luulotellun isämme mukaan, — sillä vihollistemme pitää kaatua maahan meidän eteemme, — hengen kutsumuksesta kutsuttu kukistamaan kuninkaita ja ruhtinaita — vaadimme hiljaisuutta!

DICK (syrjään).
Niin tosiaankin, hän oli kulkukauppiaan tytär ja myyskenteli lasia.

SMITH (syrjään). Mutta nyt, kun ei enää jaksa reppua kantaa, on hän ruvennut kotipyykkäriksi.

DICK (syrjään). Niin, totisesti, sillä paljas maa on kunniakas paikka, ja siinä hän syntyi, pensaan takana; sillä hänen isällään ei ollut muuta huonetta kuin tyrmä.

DICK (syrjään). Siitäkös puhettakaan; olen nähnyt häntä piiskattavan kolmena markkinapäivänä perätysten.

SMITH (syrjään). Miekkaa hänen ei tarvis pelätä, sillä hänen takissaan ei ole pistämän paikkaa.

DICK (syrjään). Mutta tulta hänen tulisi pelätä, sillä hänellä on kädessä poltinmerkki lampaan varkaudesta,

CADE. Olkaa siis urhoollisia, sillä päällikkönne on urhoollinen ja lupaa panna toimeen parannuksia. Englannissa pitää saada vastedes ostaa seitsemän puolen-pennin sämpylää yhdellä pennillä; kolmen korttelin kannun pitää vetää kymmenen korttelia; ja kaljaa ei saa juoda, se on kuolemanrikos. Kaikki valtakunnassa tulee olla yhteistä,[8] ja minun paraatihevoseni pitää käydä Cheapsidessä laitumella. Ja kun minä tulen kuninkaaksi, — ja kuninkaaksi minä tulen. —

CADE. Kiitoksia vain, hyvät kansalaiset! — niin ei enää tarvita mitään rahaa, sillä kaikki saavat syödä ja juoda minun kustannuksellani; ja minä puetan kaikki samaan pukuun, niin että he olisivat yksimieliset kuin veljekset ja kunnioittaisivat minua herranaan.

CADE. No, senhän minä aionkin tehdä. Eikö ole surkuteltavaa, että viattoman lampaan nahasta tehdään pergamenttia; joka pergamentti, kun sitä vähän töhritään, voi tehdä lopun ihmisestä. Sanotaan, että mehiläiset pistävät; mutta minä sanon, että mehiläisten vaha sen tekee, sillä yhden ainoan kerran olen pannut sinettini paperiin, ja siitä asti en ole hetkeäkään ollut omassa nahassani. Mitä nyt? Kuka se siellä?

CADE. Ikävä seikka: se mies on, totta vieköön, kunnon mies; hän ei saa kuolla, jos vain en häntä syylliseksi löydä. — Tule tänne, mies, tahdon sinua tutkia. Mikä on nimesi?

DICK. Niin ruukataan kirjoittaa julkisten kuulutusten otsaan. — Sinun tulee käymään hullusti.

CADE. Anna sinä minun puhua. — Ruukaatko itse kirjoittaa nimesi, vai käytätkö puumerkkiä, niinkuin muut kunnialliset arki-ihmiset?

KIRJURI. Olen, Jumalan kiitos, saanut niin hyvän kasvatuksen, että osaan kirjoittaa nimeni.

CADE. Viekää pois hänet, sanon minä! Hirttäkää hänet, kynä ja mustepullo kaulassa.

MIKKO. Pakoon, pakoon, pakoon! Sir Humphrey Stafford ja hänen veljensä ovat kuninkaan sotavoiman kanssa aivan lähellä.

CADE. Seis, konna, seis, tai hakkaan sinut maahan! Hänpäs tulee tekemisiin miehen kanssa, joka on yhtä hyvä kuin hän itse. Eihän hän ole muuta kuin ritari, vai mitä?

CADE. Tullakseni hänen vertaisekseen, tahdon lyödä itseni ritariksi heti paikalla. (Polvistuu.) Nouse, sir John Mortimer! Ja nyt hänen kimppuunsa!

(Sir Humphrey Stafford ja hänen veljensä William tulevat
sotajoukkoineen rumpujen soidessa.)

STAFFORD.
Kapina-roistot, Kentin loka, saasta,
Aseenne heittäkää, te hirtehiset!
Pois kölsiinne, ja jättäkää tuo moukka!
Kuningas armias on, jos sen teette.

WILLIAM STAFFORD.
Mut julma, raivokas ja verenahnas,
Jos niskuroitte; antaukaa tai kuolkaa!

CADE.
Viis piittaan noista silkki-orjista!
Vain teille puhun, hyvät kansalaiset,
Joit' aion tästä puolin hallita,
Lain mukaan kruunun perijä kun olen.

CADE.
Kuuluu kyllä.
Mortimer, Marchin kreivi, eikö ollut
Hän nainut Clarence-herttuan tyttären?

CADE.
Siinäpä se kysymys;
Mut minä sanon, että se on totta.
Vanhempi imettäjän hoitoon pantiin
Ja kerjuu-akka hänet varasti,
Kun suvustaan ei tiennyt, ja kun kasvoi,
Rupesi muurariksi; minä olen
Sen miehen poika, kieltäkää, jos voitte.

SMITH. Hän muurasi takka-uunin isäni taloon, ja siitä ovat tiiliskivet elävinä todistuksina vielä tänä päivänä: älkää siis huoliko kieltää.

STAFFORD.
Siis luotatte tuon kehnon orjan sanaan,
Jok' asioista puhuu, joit' ei tunne.

CADE (syrjään). Valehtelee; itse sen olen keksinyt. — Mene, ukkoseni, sano kuninkaalle minun puolestani, että isänsä, Henrik viidennen, tähden, jonka aikana pojat pelasivat nappikuoppaa ranskalaisista kruunuista, minä suostun siihen, että hän saa hallita, mutta minä tahdon olla hänen protektorinsa.

DICK. Ja lisäksi tahdomme lord Sayn pään, siksi että hän myi pois Mainen herttuakunnan.

CADE. Ja siihen meillä on laki ja oikeus; sillä sen kautta Englanti on tehty rammaksi, ja saisi nyt kulkea sauvan varassa, jos en minä sitä voimallani kannattaisi. Sen sanon teille, te kuningaskumppanit, että tuo lord Say on kuohinut yhteiskunnan ja tehnyt siitä salvion; ja päälle päätteeksi, hän osaa puhua ranskaa, ja niinmuodoin hän on petturi.

CADE. Niin, vastatkaa, jos voitte. Ranskalaiset ovat meidän vihollisemme; no siis, minä vain kysyn: voiko se, joka puhuu vihollisen kielellä, olla hyvä neuvonantaja, vai ei?

WILLIAM STAFFORD.
Siis, koska hyvät sanat eivät auta,
Kuninkaan joukot viemme heitä vastaan.

STAFFORD.
Julista, airut, joka kaupungissa,
Ett' on se petturi, ken Cadeen liittyy;
Ja joka tappelusta pakenee,
Se, vaimon, lasten nähden, varotukseks
Tupansa ovipieleen hirtetään. —
Kuninkaan ystävät, mua seuratkaa!

CADE.
Te, kansan ystävät, mua seuratkaa. —
Vapaus kutsuu, miehiä nyt olkaa;
Kaikk' alas, loordit, aatelit! Ei muita
Saa armahtaa, kuin kell' on paikkakengät:
Ne säästävää on, kunnon väkeä;
Jos tohtisivat, liittyisivät meihin.

CADE. Mutta me olemme vasta silloin järjestyksessä, kun olemme oikein epäjärjestyksessä. Eteenpäin, mars!

(Sotamelskettä. Molemmat puolueet tulevat ja taistelevat;
molemmat Staffordit kaatuvat.)

CADE. He kaatuivat tieltäsi kuin lampaat ja härjät; ja sinä liikuit, niinkuin olisit ollut omassa teurastushuoneessasi; ja sen vuoksi minä sinut palkitsen seuraavalla tavalla: paastoaika tehdään kahta pitemmäksi, ja sinä saat oikeuden teurastaa sata, yhtä vailla.

CADE. Ja, totta puhuen, vähempää et ansaitse. Tätä minä kannan voiton merkkinä, (Ottaa maasta Staffordin asevaruksen.) ja nuo ruumiit saavat laahata hevoseni perässä, kunnes tulen Lontooseen, missä annamme kantaa lordmajorin miekkaa edellämme.

DICK. Jos tahdomme menestyä ja jotain hyvää tehdä, niin murtakaamme auki vankilat ja päästäkäämme vangit ulos.

CADE.
Ole huoleti, kyllä minä siitä vastaan. Tulkaa pois, nyt marssimme
Lontoota kohti.

(Kuningas Henrik lukee anomuskirjaa; herttua Buckingham ja lord Say hänen vieressään; etäällä kuningatar Margareeta, joka suree, Suffolkin pään yli kumartuneena.)

KUNINGATAR MARGAREETA.
Sanotaan: suru mielen laimentaa,
Ja turmelee ja tekee pelokkaaksi.
Siis itku pois, ja mieti kostoa!
Mut ken vois itkun heittää, tuon kun näkee?
Levätköön tuossa rinnoillani pää;
Mut missä syleiltäväni on ruumis?

BUCKINGHAM.
Minkä vastauksen antaa teidän armonne kapinoitsijain anomuskirjaan?

KUNINGAS HENRIK.
Lähetän heille jonkun pyhän piispan.
Varjelkoon taivas, että miekkaan hukkuis
Niin monta sielu-parkaa! Ennen itse
Jack Caden kanssa neuvoon käyn, kuin sallin
Verisen sodan heidät hukuttaa. —
Mut varro, luen kertaalleen sen vielä.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Oi, julmureita! Tuoko kaunis muoto
Mua hallinnut on niinkuin kiertotähti,
Ja noit' ei voinut sääliin taivuttaa,
Jotk' eivät ansainneet sit' edes nähdä?

KUNINGAS HENRIK.
Lord Say, Jack Cade on vannonut, ett' aikoo
Hän pääsi ottaa.

KUNINGAS HENRIK.
Mit', armas puolisoni? Yhäkö
Suffolkin surmaa valitat ja itket?
Jos minä kuolisin, niin pelkään, armas,
Ett'et mua itkis noin.

SANANSAATTAJA.
Kapinalliset on Southwarkissa; pakoon!
Cade julistaa, ett' on hän Mortimer
Ja Clarence-herttuasta polveutuu;
Valtaajaks sanoo armonne, ja vannoo
Westminsterissä kruunun ottavansa.
Sotavoimanansa ryysyinen on joukko
Tylyä, raakaa moukkaväkeä;
Lord Staffordin ja tämän veljen surma
On heitä rohkaissut ja innostanut.
Lait, opit, hovit, aatelit, ne heistä
Rojua vain on, tuhon omaa kaikki.

BUCKINGHAM.
Palatkaa Killingworthiin, majesteetti,
Siks kuin on vahva sotavoima koottu.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Oi, Suffolk-herttua jos eloss' oisi,
Niin kapina ois pian ehkäisty.

KUNINGAS HENRIK.
Lord Say, nuo petturit sua vihaavat,
Siis Killingworthiin tule kanssamme.

SAY.
Näin kuninkaani henki joutuis vaaraan:
Mun näköni jo heissä vihan nostaa;
Ja sen vuoks tähän kaupunkiin ma jään,
Ja piilen täällä miten parhaaks nään.

2 SANANSAATTAJA.
Jack Cade on valloittanut Lontoon sillan;
Taloistaan lähtee porvaristo pakoon;
Alhainen kansa, saalist' ahnehtien,
Liittäytyy petturiin; he vannovat
Hävittävänsä kaupungin ja linnan.

(Lord Scales ja muita kävelee muurilla; alhaalle ilmestyy
muutamia porvareita.)

1 PORVARI. Ei, mylord, eikä siltä näytäkään; he ovat valloittaneet sillan ja tappavat kaikki, jotka heitä vastustavat. Lordmajori pyytää apua teidän armoltanne Towerista, puolustaaksen Cityä kapinoitsijoita vastaan.

SCALES.
Mit' ilman olla voin, sen kaiken annan;
Mut minuakin ahdistavat he:
Jo Towerin yrittivät valloittaa.
Pois Smithfieldiin, ja kootkaa väkeä!
Lähetän avuks sinne Matthew Gough'n.
Kuninkaan, maan ja hengen eestä lyökää!
Hyvästi vain! Mun täytyy tästä mennä.

CADE. Nyt on Mortimer tämän kaupungin herra. Ja tässä, Lontoon-kivellä istuen, säädän ja käsken että, kaupungin kustannuksella, Lontoon putkikaivosta ei saa juosta muuta kuin punaista viiniä tänä meidän hallituksemme ensimmäisenä vuosikautena. Ja vast'edes on se valtiopetosta, jos joku kutsuu minua muuksi kuin lord Mortimeriksi.

SMITH.
Jos tuo mies on viisas, niin ei hän enää koskaan sano teitä Jack
Cadeksi; luulenpa että hän on saanut sangen hyvän varoituksen.

CADE.
Mennään siis ja tapellaan niiden kanssa. Mutta ensin menkää ja pankaa
Lontoon silta palamaan,[10] ja jos voitte, niin polttakaa myöskin Tower
poroksi. Kas niin, mars matkaan!

(Sotamelskettä. Toisaalta tulee Cade liittolaisineen;
toisaalta porvareita ja kuninkaan sotajoukkoja, Matthew
Gough johtajana. Tappelevat; porvarit ajetaan pakoon ja
Matthew Gough kaatuu.)

CADE. Kas niin, miehet! — Menkää nyt toiset ja repikää maahan Savoija;[11] toiset menkää oikeuslaitoksiin; alas kaikki!

CADE. Vaikka mitä ylhäistä anoisit, niin se sinulle myönnetään tuosta sanasta.

DICK. Ei muuta mitään, kuin että Englannin lait kävisivät ulos teidän suustanne.

JUHO (syrjään). Siitä tulisi, piru vieköön, veriset lait, sillä hän sai keihäästä haavan suuhunsa, ja se ei ole vielä parantunut.

SMITH (syrjään). Ei, Juho, siitä tulisi haisevat lait, sillä hänen henkensä haisee paistetulta juustolta.[12]

CADE. Minä olen asiaa miettinyt; olkoon niin! Menkää ja polttakaa koko valtakunnan arkisto; minun suuni on Englannin parlamenttina.

JUHO (syrjään). Sitte kai saamme purevia asetuksia, jos ei vedetä häneltä hampaita suusta.

SANANSAATTAJA. Mylord, saalis, saalis! Täällä on lord Say, joka on myynyt ne Ranskan kaupungit; sama mies, joka pani meidän maksamaan yksikolmatta viisitoistanneksia ja yhden killingin punnalta viimeistä sotaveroa.

CADE. Hyvä, hän on siitä hyvästä kymmenesti mestattava. Haa, sinä Say, senkin seepekki, senkin seevesi! Nyt sinä olet meidän kuninkaallisen tuomiovaltamme maalitaulun pilkkuna. Millä voit sinä minun majesteetilleni vastata siitä, että olet antanut pois Normandian munsööri Baisemonculle, Ranskanmaan Dauphinille? Tehtäköön se sinulle tiettäväksi tässä meidän läsnäollessamme, nimittäin lord Mortimerin läsnäollessa, että minä olen se luuta, jonka tulee laasta hovi puhtaaksi semmoisesta törystä kuin sinä. Sinä olet sangen petturimaisesti tärvellyt valtakunnan nuorison laittamalla latinankoulun; ja vaikka esi-isillämme ennen ei ollut muita kirjoja kuin pykäläpuu, olet sinä keksinyt tänne präntit ja, kuninkaan ja kruunun ja majesteetin vastukseksi, rakentanut paperimyllyn. Sinulle todistettakoon vasten partaa, että pidät seuranasi ihmisiä, joilla on alinomaa suussa nominat ja verpat ja muut mokomat inhottavat sanat, joita ei kristityn korva kestä kuulla. Sinä olet asettanut rauhantuomarit, jotka kutsuvat eteensä köyhiä ihmisiä vastaamaan asioista, joihin he eivät mitään voi vastata. Päälle päätteeksi olet sinä pannut heitä vankeuteen; ja kun eivät ole osanneet lukea, olet sinä heidät hirtättänyt: vaikka he juuri siitä syystä olisivat enimmin ansainneet elää. Sinä ratsastat satulaloimella, eikö totta?

CADE. Ei ole soveliasta, että sinä annat hevosesi käydä viitassa, kun kunniallisemmat ihmiset kuin sinä käyvät housuissa ja mekossa.

DICK. Vieläpä tekevät työtä paitasillaankin, niinkuin minä itse, esimerkiksi, joka olen teurastaja.

SAY.
Mua kuulkaa, viekää sitte, minne mieli.
Kent, Caesarin on selitysten mukaan,
Suloisin paikka koko saarella:
Ihana seutu, hyvyyksiä täynnä;
Sen kansa rikas, aulis, uljas, uuras;
Te ette siis voi säälist' olla tyhjät.
En Mainea, en Normandiaa myynyt,
Takaisin ostaisin ne hengelläni.
Hyvällä aina käytin oikeutta;
Mun rukous, kyynel voitti, eikä lahjat.
Jos mitä teiltä kiskoin, tarkoitin
Vain kuninkaan ja maan ja teidän turvaa?
Jakelin oppineille suuret summat,
Kosk' itse kirjallani armoon pääsin,
Ja koska näin, ett' tietämättömyys on
Jumalan kirous ja ett' on tiede
Se siipi, jolla noustaan taivaaseen.
Jos teit' ei itse hornan henget riivaa,
Niin ette voine mua murhata.
Tää kieli vieraille on kuninkaille
Puhunut puolestanne.

SAY.
Isoill' on pitkät kädet; usein iskin
Ma umpimähkään vain, ja hengilt' iskin.

SAY.
Heikoks ja sairaaks pitkä istuminen
Mun teki, köyhäin juttuja kun ajoin.

CADE. Kas vain, kuinka hän nyökkää, niinkuin aikoisi sanoa: kyllä teille vielä näytän! Tahdon nähdä, istuuko hänen päänsä vakavammin seipään nokassa. Viekää pois, ja pää poikki!

SAY.
Sanokaa, mik' on suurin rikokseni?
Tavaraa pyysinkö vai kunniaa?
Mull' onko ryöstökultaa kirstut täynnä?
Mull' onko vaatteus kalliinnäköinen?
Ketä loukkasin, kun hengen vaaditte?
Käsiä näit' ei syytön veri tahraa,
Ja täss' ei rinnass' ole vilpin vikaa.
Oi, antakaa mun elää!

CADE. Sääliä minussa nuo sanat nostattaa; mutta tahdon sitä hillitä: hänen täytyy kuolla, jos ei muun vuoksi, niin siksi, että puhuu niin kauniisti henkensä puolesta. Pois viekää hänet; hänellä on paholainen kielen takana, hän ei puhu Jumalan nimessä. Kas niin, pois se mies, sanon minä, ja pää poikki heti paikalla! Ja sitten murtaukaa hänen vävynsä, James Cromerin, taloon ja lyökää häneltäkin pää poikki, ja tuokaa sitten molemmat tänne kahden seipään nenässä.

SAY.
Maanmiehet, oi, jos rukouksillenne
Jumala ois niin kuuro kuin te itse,
Niin kuink' ois kuoltuanne sielun laita?
Siis leppykää, ja suokaa minun elää.

Ylpein pääri valtakunnassa ei saa kantaa päätäkään hartioillaan, jos ei siitä maksa minulle veroa; ei yksikään tyttö saa naimisiin mennä, jos ei anna minulle piikuuttaan, ennenkuin muut sen saavat. Miesten tulee olla minun allani in capite ; ja me säädämme ja käskemme, että heidän vaimonsa pitää olla niin vapaat, kuin sydän voi toivoa tai kieli voi kertoa.

CADE. Mutta eikö tämä ole vielä ihanampaa? Pankaa heitä suutelemaan toisiaan; he pitivät eläessään niin paljon toisistaan. Erottakaa heidät taas, muuten neuvottelevat, miten antaisivat pois vielä useampia kaupunkeja Ranskassa. Soturit, jättäkää kaupungin ryöstäminen illaksi, sillä me tahdomme ratsastaa katuja pitkin, nämä seipäät valtikkoina edellämme; ja joka kadun kulmassa tulee niiden suudella. — Mars matkaan!

CADE. Kalastaja-katua ylös! Pyhän Maunun kulmasta alas! Lyökää ja tappakaa! Heittäkää Thamesiin! — (Soitetaan keskusteluun ja sitten paluumatkalle.) Mitä melua kuulen? Uskaltaako kukaan soittaa keskusteluun tai paluumatkalle, kun minä olen käskenyt tappaa?

BUCKINGHAM.
Täss' ovat ne, jotk' uskaltaa ja tahtoo
Sua häiritä. Siis tiedä, Cade: me tullaan
Kuninkaan lähetteinä kansalle,
Jot' olet sinä harhaan johtanut;
Ja armon julistamme jokaiselle,
Ken luopuu sinusta ja menee kotiin.

CLIFFORD.
No, kansalaiset, mitä? Suostutteko
Ja tartutteko armoon tarjottuun,
Vai roistojenko kera surmaan käytte?
Ken kuninkaan on mies ja armoon taipuu,
Se hattuansa heilutelkoon, huutain:
Jumala kuningasta varjelkoon!
Ken tätä vihaa sekä tämän isää,
Viidettä Henrikkiä, Ranskan vitsaa,
Asettaan puistakoon ja menköön matkaan.

CADE. Mitä, Buckingham ja Clifford, oletteko te noin urheita poikia? — Ja te, halvat moukat, uskotteko te häntä? Tahdotteko välttämättä mennä hirteen, armo kaulassa? Siksikö miekkani on murtanut Lontoon portit, että te minut hylkäisitte Valkean-hirven luona Southwarkissa? Luulin, ettette koskaan heittäisi aseitanne, ennenkuin olisitte takaisin voittaneet vanhan vapautenne; mutta te olette kaikki raukkoja ja pelkureita ja mielellänne elätte aateliston orjuudessa. Taittakoot he vain selkänne taakoillaan, viekööt huoneet päänne päältä, raiskatkoot vaimonne ja tyttärenne teidän silmäinne edessä; mitä minuun tulee, niin minä nyt ponnistain vain yhden puolesta, ja niin — Jumalan kirous teitä kaikkia kohdatkoon!

CLIFFORD.
Cade hänkö Henrik viidennen on poika,
Kun kiljaisitte häntä seuraavanne?
Hän Ranskaan teidät johtaako ja tekee
Halvimmastakin herttuan ja kreivin?
Ah! Häll' ei kotia, ei pakopaikkaa;
Ja muu ei häntä elätä kuin saalis,
Jonk' ystäviltänne ja meiltä ryöstää.
Oi häpeää, jos, teidän kiistellessä,
Nuo voittamanne vauhkot ranskalaiset
Meritse saapuis teidät voittamaan!
Jo tässä kansais-sodassa ma heidät
Näen Lontoon kaduill' ylvästelevän,
Kiljaisten jokaiselle: Villageois!
Ei, ennen tuhat Cadea kaatukoon,
Kuin että Ranskan armoon taipuisitte!
Pois Ranskaan, voittamaan min menetitte!
Englannin kotiranta säästäkää!
Rahaa on Henrikillä, teillä voimaa;
Jumal' on apumme, ja voitto varma.

CADE. Voiko höyhentäkään niin herkästi sinne ja tänne puhaltaa kuin tuota joukkoa? Henrik viidennen nimi vetää heidät senkin satoihin onnettomuuksiin ja panee heidät jättämään minut pulaan. Näen jo, kuinka lyövät päänsä yhteen hyökätäkseen minun kimppuuni. Miekkani minulle tietä raivatkoon, sillä tänne ei auta jäädä. — Helvetin ja perkeleitten uhallakin hyökkään suoraa päätä teidän lävitsenne; ja taivas ja kunnia olkoot todistajani, ettei rohkeuden puute minussa, vaan ainoastaan seuralaisteni halpa ja häpeällinen petos ajaa minut käpälämäkeen.

BUCKINGHAM.
Pakoonko lähti? Takaa ajakaa!
Ken hänen päänsä kuninkaalle tuo,
Se tuhat kruunua saa vaivastansa.

(Torventoitauksia, Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta
ja Somerset tulevat linnan terassille.)

KUNINGAS HENRIK.
Maan päällä liekö kuningasta toista,
Joll' iloa ois vähemmän kuin mulla?
Kehdosta tuskin kömpyröin, kun tulin
Yhdeksän-kuisena jo kuninkaaksi.
Niin kruunua ei halaa alamainen,
Kuin minä alamaisen tilaa halaan.

KUNINGAS HENRIK.
Cade petturiko vangittu? Vai onko
Paennut ko'otakseen lisää voimaa?

CLIFFORD.
Hän pakeni, ja joukkons' antautui;
Nyt, naru kaulass', odottavat nöyräst'
Elon tai kuolon tuomiota teiltä.

KUNINGAS HENRIK.
Oi, taivas, porttis avaa ikuiset
Ja ota vastaan ylistys ja kiitos! —
Henkenne tänään lunastitte, miehet,
Ja osoititte, kuinka maatanne
Ja kuningastanne te rakastatte.
Pysykää siinä kunnon mieless' yhä,
Ja Henrik, vaikka onkin onneton,
Ei koskaan ole armoton, se varma.
Näin kiitoksen ja armon teille suoden,
Nyt päästän teidät kunkin maallensa.

SANANSAATTAJA.
Kuningas, saanko luvan kertoa,
Ett' äsken York on tullut Irlannista.
Mukanaan valtava ja suuri joukko
On kernejä ja gallowglasseja,[13]
Ja uljaassa nyt marssiss' astuu tänne,
Julistain kaikkialla, että hällä
Vain mielessä on luotas karkoittaa
Somerset, jota sanoo petturiksi.

KUNINGAS HENRIK.
Näin Caden välillä ja Yorkin värjyn
Kuin laiva, joka, vältettyään myrskyn,
Tyynessä joutuu merirosvoin käsiin.
Cade joukkoineen on tuskin pakoon lyöty,
Kun York jo asestuu hänt' auttaakseen. —
Buckingham hyvä, mene häntä vastaan
Ja kysy, miksi aseiss' on, ja sano
Ett' Edmund-herttuan laitan Toweriin; —
Ja, Somerset, sua siellä säilytän,
Siks kunnes joukkons' on hän hajoittanut.

SOMERSET.
Kuningas hyvä,
Ma omin ehdoin menen vankeuteen
Tai kuolemaan, jos maani etu vaatii.

KUNINGAS HENRIK.
Mut muista, että tylysti et haasta:
Kopea on hän, kovaa kielt' ei siedä.

KUNINGAS HENRIK.
Tule, puolisoni;
Paremmin hallitsemaan oppikaamme;
Viel' Englanti mun hallintaani kiroo.

CADE. Riivatun kunnianhimo! Riivattu minä itse, kun kannan miekkaa, ja kuitenkin olen kuolla nälkään! Kokonaista viisi päivää olen piillyt näissä metsissä, enkä tohdi täältä ulos kurkistaakaan, sillä koko maa minua väijyy. Mutta nyt olen niin nälissäni, että, vaikka saisin tuhat vuotta elämän vuokra-aikaa, en voisi enää kestää kauempaa. Sen vuoksi olen kiivennyt muurin yli tähän puutarhaan nähdäkseni, voinko syödä ruohoa tai poimia muutteesta vähän kypäräkaalia, joka ei ole hullumpaa vatsanjäähdykettä tässä kuumuudessa. Luulenpa, että se kypärä-sana on tehty aivan minua varten; monta kertaa olisi tappara halkaissut kalloni, jos ei olisi minulla kypärää ollut; ja monta kertaa, kun olen vahvasta marssista saanut palavan, olen juonut siitä niinkuin halstoopinpullosta; ja nyt se sana kypärä saa käydä ruoan verosta.

IDEN.
Oi, kuka tahtois hovin humuss' elää,
Maan tyyntä rauhaa kun saa nauttia?
Tää pieni maa, jonk' isältäni perin,
Kuningaskunnan arvoinen on mulle.
En tahdo nousta muiden häviöstä,
En koota kultaa, tiesi millä keinoin;
Ma tyydyn, kun saan elantoni vain,
Ja kerjäläist' en työnnä oveltain.

CADE. Tuossa tulee kartanon herra ja ottaa minut kiinni maankuljeksijana, kun olen luvatta tullut hänen tiluksilleen. — Haa, konna, sinä tahdot pettää minut ja saada tuhat kruunua kuninkaalta, kun viet hänelle minun pääni! Mutta minäpä opetan sinua syömään rautaa niinkuin kamelikurki, ja nielemään miekkani niinkuin suuren nuppineulan, ennenkuin tästä eriämme.

IDEN.
Haa, raaka mies, ken lietkin! En sua tunne;
Kuin siis sun pettäisin! Siin' eikö kyllä,
Ett' omaan puistooni sa tunkeut
Ja niinkuin rosvo mua ryöstää tahdot,
Kavuten varkain yli muurini?
Ja herjasanoinko mua vielä uhmaat?

CADE. Sua uhmaanko? Niin, sen teen, kautta parhaimman veren, mitä ikänä on juoksutettu; nykäisenpä vielä sua parrastakin. Katso tarkasti minuun: en ole viiteen päivään einettäkään haukannut, ja kuitenkin, tule sinä vain viiden miehesi kanssa, ja jos en teitä kaikkia nutista hengen pisarattomiksi, niin rukoilen Jumalaa, etten koskaan enää ruohoa söisi.

IDEN.
Niin kauan kuin on pystyss' Englanti,
Ei sanota, ett' Aleksander Iden,
'sqvire Kentistä, on nälkäsuolen kanssa
Ruvennut epätasaan tappeluun.
Silmääni vastaan pane siirosilmäs,
Niin näet, mun säikytätkö katseellasi;
Vastakkain raajat, niin näet heikkoutesi.
Tään nyrkin suhteen kätes on vain sormi;
Vain tikku sääres tätä rankaa vastaan;
Mun jalkani sun koko voimas voittaa;
Kun ilmaan nostan käsivarteni,
Niin hautas on jo maahan kaivettuna.
Sanaasi pöyhkään sanaa antamatta
Tää miekka puhukoon mit' ei voi kieli.

CADE. Kautta miehuuteni, muhkein miekkailija, mistä ikänäni olen kuullut! — Rauta, jos nyt teräsi pettää eikä tuota jykeväluista kolhoa survo pelkiksi lihaviipaleiksi, ennenkuin taasen tupessasi lepäät, niin rukoilen polvillani Jupiteria, että muuttuisit hevosenkenkänaulaksi. (Taistelevat. Cade kaatuu.) Oi, olen mennyt mies! Nälkä, eikä mikään muu, on minut tappanut. Tulkoon vaikka kymmenen tuhatta perkelettä kimppuuni, niin, kun vain saan nuo kymmenen hukkaan mennyttä ateriaa korvatuksi, käyn niitä kaikkia vastaan! — Lakastu, puisto, ja ole tästä lähtien hautauspaikkana kaikille, jotka tässä talossa asuvat, siksi että Caden voittamaton sielu täältä pakoon lensi.

IDEN.
Cadenko, julkipetturinko tapoin?
Sun, miekka, tästä työstä pyhitän
Ja haudalleni panetan, kun kuolen.
Kärjestäs tuot' ei verta pois saa pestä,
Vaan se sua peittäköön kuin airutkaapu,
Julistain isäntäsi kunniaa.

CADE. Hyvästi, Iden, ja ole ylpeä voitostasi. Vie terveiseni Kentiin ja sano, että se on menettänyt parhaimman miehensä, ja kehoita koko maailmaa rupeamaan pelkuriksi; sillä minut, joka en koskaan mitään pelännyt, on voittanut nälkä, eikä miehuus.

IDEN.
Teet mulle vääryyttä, sen tietää taivas.
Katala, kuole, sinä, maasi kirous!
Ja niinkuin ruumiisees tuon miekan työnnän,
Niin sielus työntäisin ma helvettiin.
Päistikkaa sinut kantapäistä kiskon
Pois tunkiolle, jossa hautas olkoon;
Siell' inhottavan pääsi katkaisen,
Ja vien sen riemusaatoin kuninkaalle,
Mut ruumiis heitän korpin ruoaksi.

VIIDES NÄYTÖS.

(Toisella sivulla kuninkaan leiri. Toiselta sivulta tulee
York liehuvin lipuin ja helisevin soitoin; hänen sotavoimansa
näkyy etäältä.)

YORK.
Näin Irlannista tulee York ja vaatii
Nyt oikeuttaan ja kruunun riistää heikon
Henrikin päästä. Kellot, ääneen soikaa!
Kirkkaasti, ilotulet, leimutkaa
Laillista kuningasta tervehtien!
Ah, sancta majestas , kuink' olit kallis!
Se totelkoon, ken hallita ei osaa;
Käsi tää vain kultaa pitämään on luotu;
En sanoilleni täyttä pontta saa,
Jos sit' ei valtikka tai miekka anna.
Totta kuin elän, tahdon valtikan,
Jonk' ympärille Ranskan liljat käärin.

Ken tulee? Buckingham, mua häiritsemään?
Kuninkaan luota varmaan? Teeskelkäämme!

YORK.
Buckingham, tervehdykses otan vastaan.
Tuletko käskystä, vai muuten vain?

BUCKINGHAM.
Henrikin, majesteetin, käskystä
Kysymään, mitä rauhass' aseet tietää?
Miks sinä, alamainen niinkuin minä,
Ja vastoin pyhää uskollisuusvalaa,
Keräsit omin päin noin suuren joukon,
Ja hovin eteen näin sen tuoda tohdit?

YORK (syrjään).
Voin tuskin puhua, niin kiehuu sappi.
Piin voisin pirstata ja vuoren murtaa,
Niin halvat sanat nuo mua suututtaa.
Kuin Ajax Telamonius nyt voisin
Vihani purkaa lampaisiin ja härkiin.
Suursukuisempi olen kuningasta,
Ja mieleltäkin kuninkaallisempi;
Mut nöyrtyä mun täytyy, kunnes Henrik
On heikennyt ja minä voimistunut. —
Oi, Buckingham, ma pyydän, anteeks suo,
Odottaa sait näin kauan vastausta:
Mun sieluani vaivaa raskas synkkyys.
Syy, miksi sotajoukon toin, on se,
Ett' aioin ylvän Somersetin poistaa,
Jost' uhkaa maalle on ja kuninkaalle.

BUCKINGHAM.
Se liioin rohkea on teko sulta;
Mut jos ei muuta mieltä hankkeillas,
Niin täyttänyt on Henrik vaatimukses:
Jo Toweriss' on herttua Somerset.

YORK.
Siis joukkoni ma päästän, Buckingham. —
Soturit, kiitos teille; kotiin menkää;
Huomenna tulkaa Yrjön kedolle,
Niin saatte palkkanne ja mitä mieli. —
Jos valtiaani, hurskas Henrik, vaatii
Uskollisuus- ja alamaisuus-pantiks
Vanhimman poikani — tai kaikki pojat, —
Niin annan ne niin mielisti kuin elän.
Maat, ratsut, aseet, tavarat, niin, kaikki
Hän ottakoon, jos Somerset vain kuolee.

BUCKINGHAM.
York, kiitän tuota nöyrää alttiuttas.
Nyt kahden käymme telttaan kuninkaan.

KUNINGAS HENRIK.
Buckingham, eikö pahaa aio York,
Kun hänen kanssaan noin käyt käsityksin?

YORK.
Sill' aioin
Somerset-petturin ma karkoittaa
Ja kaataa ilki-kavaltajan, Caden,
Jok' onkin, kuulemma, jo kukistettu.

IDEN.
Näin alhainen ja halpa-arvoinen
Jos lähestyä tohtii kuningasta,
Niin tässä olis kavaltajan pää,
Pää Caden, jonka taistelussa tapoin.

KUNINGAS HENRIK.
Cadenko pää? — Vanhurskas olet, Luoja!
Mun nähdä suo sen kasvot kuolleena,
Jok' elävänä niin mua tuskautti.
Sinäkö hänet tapoit, ystävä?

BUCKINGHAM.
Ois kohtuullista, jos niin suvaitsette,
Teostaan lyödä hänet ritariksi.

KUNINGAS HENRIK.
Polvistu, Iden! (Iden polvistuu.)
Ritarina nouse!
Tuhannen markkaa palkinnoksi saat
Ja seurueeseemme sun kutsumme.

IDEN.
Tään armolahjan Iden ansaitkoon,
Ja kuolkoon, jos hän uskottomaks nähdään!

KUNINGAS HENRIK.
Kas, Buckingham:
Somerset ja kuningatar. Sano, että
Hän oiti hänet kätkee Yorkilta.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Sadalta Yorkilt' ei hän päätään peitä,
Vaan katsoo häntä rohkeasti silmiin.

YORK.
Haa! Mitä? Somersetko vapaana?
York, vihdoin ajatukses päästä valtaan
Ja kieles saata sointuun mieles kanssa!
Tuon näköäkö pitää minun sietää? —
Miks sanas söit, sa viekas kuningas,
Kun tiedät, ett' en loukkausta kärsi?
Kuningas, sanoin; kuningas et ole:
Et kelpaa hallitsemaan joukkoja,
Kun petturia hallita et tohdi;
Sun pääs ei kruunuun sovellu; sun kätes
On luotu pyhiinvaeltajan sauvaa,
Ei valtavaltikkata kantamaan.
Tuon kullan tulee kiertää tätä otsaa,
Jonk' uhkaus ja hymy vuorotellen
Surmaa ja auttaa, kuin Akhilleen peitsi.[14]
Tää käsi kannattaa voi valtikkaa
Ja arvoon, voimaan nostaa lain. — Pois tieltä!
Kautt' taivaan, sin' et hallita saa miestä,
Min taivas sulle haltijaks on luonut.

SOMERSET.
Pääkavaltaja! — Vangitsen sun, York,
Kuninkaan, maan ja kruunun petturina.
Katala, polvistu, ja anteeks ano!

YORK.
Minäkö? Mitä? Kysyn ensin noilta,
Mun sallivatko kelleen polvistua. —
Mies, kutsu poikani, he mua taatkoot.

KUNINGATAR MARGAREETA.
Heti Clifford kutsukaa; hän todistakoon,
Nuo Yorkin äpärätkö kelpaavat
Isänsä, kavaltajan, takaukseksi.

YORK.
Sa, veren saastuttama napolitar!
Napolin hylky, maamme verivitsa!
Sua suurisukuisemmat Yorkin pojat
Isäänsä taata voivat; surma niille,
Jotk' aikoo moisen takuun evätä!

(Edward ja Richard Plantagenet tulevat sotajoukkoineen toiselta puolelta; toiselta tulevat vanha Clifford ja hänen poikansa, hekin sotajoukkoineen.)

YORK.
Sua kiitän, Clifford! Kerro, mitä uutta?
Meit' älä vihan katsein säikyttele;
Me olemme sun valtiaasi, Clifford;
Taas polvistu, niin erhees tuon saat anteeks.

CLIFFORD.
Tää herrani on, York; en erehdy;
Mut sinä erehdyt, kun moista luulet.
Pois hourulaan! — Mies onko mieletön?

KUNINGAS HENRIK.
On, Clifford; vallanhimon hulluudessa
On noussut vastustamaan kuningastaan.

CLIFFORD.
Hän petturi on; Toweriin hänet viekää.
Ja kapinoitsijalta poikki pää!

KUNINGATAR MARGAREETA.
Hän vanki on, mut totella ei tahdo:
Poikansa häntä takaavat, hän sanoo.

YORK.
Noin sano kuvastas, kun peiliin katsot.
Min' olen herras; sinä kavaltaja. —
Ajakaa tänne karhuparini,[15]
Niin, kun vain kahleitaan he ravistavat,
Nuo luihut häntärakit säikkyvät:
Salisbury ja Warwick tänne kutsukaa.

CLIFFORD.
Nuo sinun karhusiko? Usutamme
Nuo karhus hengiltä, ja kahleillaan
Sidomme itse karhunkaitsijan,
Jos tohdit heidät härnäpaaluun tuoda.

RICHARD.
Vihainen, ärjäs koira kääntyy päin
Ja puraisee, jos sitä pidätetään;
Mut jos vain joutuu karhun käpäliin,
Niin, häntä jalkain välissä, se kiljuu;
Ja samaa koiran virkaa tekin teette,
Warwickin kanssa voitteloon jos käytte.

CLIFFORD.
Pois äkä-möhkä, tönkkä kuvaton,
Joll' yhtä kiero sielu on kuin muoto!

KUNINGAS HENRIK.
Mitä, Warwick? Eikö polves enää taivu?
Häpeä, Salisbury, valkohiuksiasi,
Kun hurjaa poikaas, hullu, väärään johdat!
Haudanko partaall' irstailijaa matkit
Ja silmälaseill' etsit surua?
Oi, miss' on kuuliaisuus, uskollisuus?
Jos pois ne karkoitetaan lumipäästä,
Niin missä suojaa saavat päällä maan? —
Aiotko haudast' esiin kaivaa sodan
Ja verin ryöttää kunnon vanhuutes?
Miks ikää sull' on, eikä älyä?
Tai jos sit' on, miks sitä väärin käytät?
Häpeä! Nöyräst' alistukoon polves,
Mi vanhuuttaan jo hautaan käyristyy.

SALISBURY.
Kuningas, tyystin olen harkinnut
Tään suurisynnyn herttuan vaatimusta,
Ja tunnon mukaan katson, ett' on hän
Englannin kruunun tosi-perillinen.

SALISBURY.
On synti suuri syntiin vannoa,
Mut synti suurempi on syntisessä
Pysyä valassaan. Ei kellään pakko,
Ei juhlallisen valan nojallakaan,
Harjoittaa murhaa, ryöstää lähimmäistään,
Väkisin puhtaalt' immelt' ottaa piikuus,
Perintö riistää isättömältä
Ja sortaa lesken peri-oikeutta,
Jos muut' ei syytä ole vääryyteen,
Kuin ett' on juhlallisen valan tehnyt.

YORK.
Buckingham tuo, ja kaikki ystäväskin;
Min' aion kruunun voittaa taikka kuolla.

WARWICK.
Pois mene maata, lisää uneksimaan,
Niin säästyt taistelujen myrskyiltä.

CLIFFORD.
Min' aion kestää myrskyn ankaramman,
Kuin minkä sinä tänään nostaa voit;
Sen kirjoittaa ma aion kypärääsi,
Jos vain sun sukumerkistäsi tunnen.

WARWICK.
Kautt' isän kilven, Nevil-suvun merkin,
Tuon ryhmypaaluun lyödyn pystykarhun!
Ylhäällä tänään kannan kypäräni,
Kuin vuoren kukkulalla setripuu
Uhalla myrskyn kantaa lehvästönsä,
Ja sun jo säikyttää sen pelkkä näky.

CLIFFORD.
Ja kypärästäs minä karhun riistän
Ja ilkkuen sen jalkan' alle poljen
Uhalla itse karhunkaitsijan.

NUORI CLIFFORD.
Aseisiin siis, sa isä voitokas!
Kapinamiehet joukkioineen kuolkoot!

RICHARD.
Hyi! Hiljaa! Hyi! Noin tyly olla voit,
Kun tänään Kristuksen kanss' atrioit!

WARWICK.
Hoi, Clifford Cumberland, sua Warwick kutsuu!
Ja jos et piillä aio karhulta,
Niin nyt, — kun ärjäs häikkätorvi raikuu
Ja surmattujen huudot ilman täyttää, —
Nyt tule, Clifford, taisteluun sua vaadin!
Sa, ylvä pohjolainen, Cumberland,
Sorroksiin huudan ääneni sun tähtes.

YORK.
Tuo turkka Clifford tappoi multa ratsun,
Mut samalla ma maksoin mitalla,
Ja uljaan lempihevosensa laitoin
Varisten ruoaksi ja korppien.

WARWICK.
Niin oikein, York: sa kruunust' ottelet. —
Niin totta onnea kuin toivon, Clifford,
Niin tuskaist' on sua käsistäni päästää.

CLIFFORD.
Kiitosta sunkin miehuutesi saisi,
Jos sit' et käyttäis halpaan petokseen.

YORK.
Se miekkaas vastaan nyt mua auttakoon,
Niin totta kuin on oikeus sen puolla!

YORK.
Näin sota rauhan toi: nyt pois on tarmo.
Sielulles rauhan suokoon taivaan armo!

NUORI CLIFFORD.
Tuho ja häpeä! Pois kaikki kaikkoo.
Sekasorron pelko tuo, ja sekasorto
Se haavoittaa, kun pitäisi sen auttaa.
Oi, sota, sinä hornan sikiö,
Jot' aseenansa taivaan viha käyttää,
Nyt koston tulikekäleitä viskaa
Poviimme jäisiin! — Kukaan ei saa väistää:
Ken oikea on soturi, ei helli
Se itseään, ja itseään ken hellii,
Se luonnostaan ei saa, vaan sattumalta
Urohon nimen. —

Sorru, inha mailma!
Viimeisen päivän lieska ennen aikaans'
Yhdeksi sulattakoon maan ja taivaan!
Nyt mailman tuomiotorven räikkä soikoon,
Ja heikot pikku-äänet vaietkoot! —
Oi, kallis isä, osasiko oli
Menettää rauhaan nuoruutes, ja sitten,
Vanhuuden hopeoihin puettuna
Ja kunnian ja levon päivinäsi,
Noin kuolla hurjaan taisteluun? — Tuo näky
Kivettää sydämmeni; kivest' olkoon,
Niin kauan kuin se mun on! York hän meidän
Ei säästä vanhuksia; minäkään siis
En heidän lapsiansa; immen kyynel
On mulle samaa mitä kaste lieskaan;
Ja kauneus, josta leppyy tyrannitkin,
Vihani liekkiin öljyä vain kaataa.
Täst'edes säälistä en tietää tahdo;
Jos lapsen kohtaan Yorkin suvusta,
Niin useammiks kappaleiks sen silvon
Kuin Absyrtuksen hurja Medea.
Mainetta tahdon niittää julmuudella.
Sa, uusi pirsta vanhan Clifford-suvun,

Niin kuin Aeneas vanhaa Anchisesta,
Sua minä miehen-harteillani kannan.
Mut taakkaa elävää Aeneas kantoi.
Ei vain niin raskasta kuin tämä tuska.

RICHARD.
Niin, makaa sinä siinä! —
Nyt kurjan olutkrouvin kilven alla,
"Albansin pyhän linnan", Somerset
On tehnyt velhon kuuluks kuolemallaan.
Äl' uuvu, miekka! Papit palvokoot
Vihamiehen eestä; prinssit tappakoot!

(Sotamelskettä. Hyökkäyksiä. Kuningas Henrik,
kuningatar Margareeta y.m. tekevät pakoa.)

KUNINGATAR MARGAREETA.
Mik' olet mies? Et taistele, et väisty.
Nyt miehuutt', älyä ja puolustusta
On väistyä ja turvaa etsiä
Miten vain voi, ja varmin tie on pako.

Jos teidät vangitaan, niin onni kaikki
On meiltä mennyt; mut jos pakoon päästään —
Ja päästään, jos ei aikailla — niin lähell'
On Lontoo, missä teill' on ystäviä;
Ja siellä tämä meidän onnen rikko
Piankin korjataan.

NUORI CLIFFORD.
Jos sieluni
Ei turmaa vastaist' aavistais, niin ennen
Jumalaa herjaisin, kuin pakoon teitä
Ma käskisin. Mut paeta nyt täytyy:
Parantumaton valtaa hämmennys
Nyt koko meidän puolueemme mielen.
Pois joutuin siis! Se päivä kerran koittaa,
Kun mekin vielä saamme heidät voittaa.
Pois, kuninkaani, pois!

(Sotamelskettä ja peräytymistä. Torventoitauksia; sen jälkeen tulevat York, Richard Plantagenet, Warwick ja sotamiehiä liehuvin lipuin ja helisevin soitoin.)

YORK.
Tietääkö kukaan Salisburystä mitä?
Se talvileijona ei raivoissaan
Ikäänsä muista eikä ajan taakkaa,
Vaan niinkuin kukkea ja reipas sulho
Hädässä nuortuu vain. Tää ilon päivä
Ei iloks ole, turhaan koko voitto,
Jos Salisbury on mennyt.

RICHARD.
Jalo isä,
Kolmasti autoin häntä ratsun selkään,
Kolmasti suojasin ja kolmasti
Talutin pois ja vaadin syrjään jäämään:
Mut aina, missä vaara, siellä hänkin;
Ja niinkuin mökiss' uljaat seinäverhot,
Niin tuossa ruumisrähjäss' oli tahto.
Mut tuossa, kas, se jalo mies jo tulee.

SALISBURY.
Hyvin tänään sodit, kautta miekkani!
Niin, totta, kaikki teimme. — Kiitos, Richard!
Kuin kauan elää saan, sen tietää Herra;
Mut Hän sen salli, että surman uhkan
Kolmasti minusta sa tänään torjuit. —
Omaamme vielä emme omaa, loordit;
Ei vihollisen pako vielä riitä;
Mokomat vastustajat pian tointuu.

YORK.
Niin, varminta on ajaa heitä takaa.
Kuningas paennut on Lontooseen
Ja kokoon kutsuu kohta parlamentin.
Siis ajoon, ennenkuin on käsky valmis! —
Lord Warwick, lähdetäänkö perässä?

WARWICK.
Perässä? Ei, vaan edellä, jos voidaan,
Tää suur' on päivä, loordit, jumal'auta!
Albansin tappelu, min voitti York,
On mainittava kautta vuosisatain. —
Hoi, torvet soimaan! — Lontooseen nyt vainen!
Ja tulkoon moni päivä tämänlainen!

SELITYKSIÄ:

[1] Kuin sydämmehen Calydonin prinssin j.n.e. Calydonin prinssin, Meleagerin, elämä riippui kekäleestä, jota hänen äitinsä Althaea säilytti. Kostoksi siitä, että Meleager oli tappanut hänen veljensä, heitti hän sen tuleen, ja Meleager kuoli suurissa tuskissa.

[2] Viel' elää herttua, Henrik, kukistajas . Tämän ennustuksen kaksimielisyys on tahallinen.

[3] Sauva, jonka päässä on hiekkapussi . Ritarit ja ylimykset suorittivat kaksintaistelunsa peitsellä ja miekalla, mutta alhaiso yllä mainitulla aseella.

[5] Kuin hurja maurilainen tanssija . Maurilaistanssi, jota tanssittiin pääsiäis- ja helluntaipyhinä ja erittäinkin kevätjuhlissa, oli Espanjasta tuotu Englantiin.

[6] Pilkoittaa pilven piilost' aurinkomme . Edward III:n vaakunassa oli aurinko, jota pilvet puoliksi peittivät.

[8] Kaikki valtakunnassa tulee olla yhteistä . Kommunistisia oppeja saarnattiin Englannissa jo kuningas Richard III:n aikana.

[11] Savoija oli entinen kuninkaallinen linna Thamesin rannalla, jonka Savoijan kreivi Pietari rakensi v. 1245.

[13] Kernit ja gallowglassit olivat irlantilaista jalkaväkeä, joista edelliset käyttivät tapparaa, jälkimmäiset miekkaa.

[14] Surmaa ja auttaa kuin Akhilleen peitsi . Akhilles, kun oli kuolettavasti haavoittanut mysialaisen kuninkaan Telephoksen, paransi tämän jälleen raudanlastuilla.

[15] Ajakaa tänne karhuparini . Nevillen, Warwickin kreivien, vaakunana oli karhu, ryhmyiseen paaluun kytkettynä.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS HENRIK KUUDES II ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org . If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate .

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org .

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.