The Project Gutenberg eBook of Talonpoika satimessa: Kolminäytöksinen huvinäytelmä, by Ludvig Holberg

LEERBEUTEL, velkaantunut mies.
PERNILLA, hänen palvelustyttönsä.
MAALAISPOIKA, palatsikreivi.
ISÄNTÄ, ravintoloitsija.
KOLME RAATIHERRAA.
MAALAISPOJAN ISÄ ja ÄITI.
LEANDER.
ROUVA STAABI.
JALOKIVIKAUPPIAS.
SOITTAJA.
TOINEN RAVINTOLOITSIJA.
PIETARI, ravintoloitsijan renki.
LAKEIJOJA, PALVELIJOITA ja KANTAJIA y.m.

Näyttämö: Ravintolan edusta. Oikealla ravintolarakennus, vasemmalla toinen rakennus, perällä katu. Kaikissa näytöksissä sama.

LEANDER (Kohtaa Pernillan). Tuolla taas tulee pahan ilman lintu.
Mamseli Pernilla, eikö niin? Niinpä onkin! Tervetuloa kaupunkiin!

LEANDER. Sepä kummallista! Eipä taida rouvanne olla kovin mustasukkainen, koska hän lähettää kamarineitsyeensä herran mukana kaupunkiin.

PERNILLA. Meillä on nykyään kyllä muutakin ajateltavaa kuin vaan mustasukkaisuutta.

PERNILLA. No, sitte pitäisi teidän tietämän, että tänään on kesäkuun yhdestoista päivä.

LEANDER. Mitä peljättävää teidän herrallanne on kesäkuun yhdentenätoista päivänä?

PERNILLA. Ei silloin mitään vaaraa ole, mutta tässä kaupungissa on niin paljon hävyttömiä ihmisiä. Ajatelkaas, herra Leander! Minun herrani on jo seitsemättä päivää kaupungissa eikä vielä ole onnistunut hankkimaan pientä kymmenentuhannen riksin velkaa, minkä hän tarvitsee. Hän on kääntynyt viiden, kuuden kauppiaan puoleen saman kadun varrella, missä me asumme, mutta…

PERNILLA. Kadun nimi taitaa olla Kiertomutkan katu. Sama katu, joka kulkee niin viistoon.

LEANDER. Luulenpa, että se kesäkuun kahdeksannentoista päivän tienoissa kulkee vielä viistompaan.

KIRJEENKANTAJA (tulee). Anteeksi, hyvät ystävät! Tässä kortteerissa asuu kai ylhäinen maalaisherra.

PERNILLA. Ei vielä, poikaseni, mutta hän voi siksi tulla. Mikään ei ole mahdotonta. Jättäkää minulle kirje, sillä minä olen hänen palvelijansa?

LEERBEUTEL. Tulen toimeen kaikkien muiden vaan en noiden kirottujen karhujen kanssa.

PERNILLA. Mietin tässä, miten saisimme kesäkuun yhdennentoista päivän poispyyhityksi allakasta.

LEERBEUTEL. Ja minä taas mietin, miten voisin pötkiä pois koko maasta.
Yhtä mittaa saan minä hävyttömiä kirjeitä.

LEERBEUTEL. En, Pernilla! Hävyttömiä ovat tämän kaupungin ihmiset. Olen kohteliaasti tarjonnut eräille 40 prosenttia; vaan he eivät tahdo lainata minulle.

PERNILLA. Hävyttömiä hölmöjä! Eiväthän he missään tapauksessa häviäisi enemmän kuin kuusikymmentä rosenttia. Tässä on kirje herralle.

PERNILLA. Sitä en usko, luulen, että hän tarkoitti pankkiiriherraa
Tahtooko herra lukea kirjeen?

LEERBEUTEL (Lukee kirjettä). Herra Leerbeutel maksakoon tämän 10 riksin vekselin kolmen viikon maksuajan kuluttua. Siitä nyt näet, mitä ihmiset minusta ajattelevat: kolmen viikon maksuaika 10 riksin tähden. Pernilla, olet ennenkin pelastanut minut kepposillasi! Nyt tarvitsen apuasi enemmän kuin koskaan ennen.

PERNILLA. Tahdon mielelläni auttaa herraa pulasta mutta ilman ilveilyä se ei käy päinsä.

LEERBEUTEL. Koska kerran rehellisillä keinoilla ei pitkälle päästä, niin täytyy keksiä muita keinoja.

PERNILLA. En kiireessä keksi muuta keinoa kuin että herra vielä kerran tekee pankruttikeikauksen.

LEERBEUTEL. Sinä näet tästä kolmen kuukauden kuluttua maksettavasta kymmenen riksin vekselistä, kuinka suuri luotto minulla on.

PERNILLA. Voisinhan minä keksiäkin jonkun hätäkeinon, jollei omatuntoni olisi niin arka.

LEERBEUTEL. Siinä sitä ollaan! Mikset koreasti jättänyt omaatuntoasi kotiin.

PERNILLA. Eihän sen kuljettaminen maksa mitään. Ja rahti on vähäpätöinen asia.

LEERBEUTEL. Sen kyllä uskon, sillä saisipa posti maksaa monen sellaisen omantunnon kuljetuskulungit.

PERNILLA. Tosin ne painavat vaakalaudalla hyvin vähän, mutta niin vähän kuin sitä omaatuntoa onkin, on sitä sentään kotitarpeiksi.

LEERBEUTEL. Hyvin sopimatonta on kulettaa omaatuntoansa kaupunkiin kesäkuun yhdentenätoista päivänä. Mutta pila sikseen, keksikäämme nyt keino, millä pääsisin pälkähästä.

LEERBEUTEL. Mikä ihmeellinen kysymys! Olen niin usein turhinpäin ilveillyt, miksi siis arkailisin nyt kun olen ihan umpikujassa.

LEERBEUTEL. Luvatessasi auttaa minua ensi viikolla merkitsee samaa kuin jos lupaisit auttaa järveen pudonnutta parin tunnin kuluttua.

PERNILLA. Onnettomuus on siinä, että teillä on liian suuret ajatukset minusta. Te luotatte minuun liian paljon.

PERNILLA. Voi, ihme, katsokaapas tuota maalaispoikaa kuinka se töllistelee! Varmaankaan ei se ole ennen ollut kaupungissa.

LEERBEUTEL. Senkin tomppeli! Enhän minä kysy, kuinka kaukana kylä on itsestään? Mutta etkö sinä tiedä sen kylän nimeä, missä asut? Mikä on voutisi nimi? Kunhan saan tietää voudin nimen, niin voin sinulle ehkä sanoa kylän nimen.

TALONPOIKA. Jaa voudinko nimen? Annas olla… voudilla on sama nimi kuin minullakin.

TALONPOIKA. Sitä en oikein ota muistaakseni. Annas olla… Odottakaas vähän, äitini sen kyllä tietää.

TALONPOIKA. Ettehän minuun suutu, hyvä herra, jos kysyn, että mikä talo tuo iso talo on?

TALONPOIKA. No hyvänen aika, siihen mahtuisi koko iso lehmäkarja ja ruokkia siinä voisi ison joukon hevosia ja härkiä. Tuosta isosta portista kai menee tie talliin.

LEERBEUTEL. Enpä olisi luullut, että sellaisia ihmisiä on olemassa.
Mutta kuules mies, millä asialla olet tänään kaupungissa?

TALONPOIKA. En juuri milläkään. Mutta, hyvä herra, älkää suuttuko, vaikka minä kysyn niin paljon! Mistä elävät kaikki tämän kylän ihmiset? Sillä en näe peltoja enkä niittyjä, en hevosia enkä härkiä, en edes yhtä sikaakaan.

PERNILLA. Härkiä ja sikoja on täällä kylläksikin, muuten eletään täällä sinun sekä muiden talonpoikien hiestä ja työstä.

TALONPOIKA. Mutta miksikäs me olemme niin tuhmia, että teemme työtä muiden edestä?

PERNILLA (Leerbeutelille). Kuulkaas, herra, tahdon käyttää tämän miehen tomppelimaisuutta hyväkseni rahojen hankkimiseksi. (Talonpojalle). Hyvä maamies, sinun täytyy tunnustaa, että olette hulluja kärsiessänne hien ja helteen muiden edestä. Olenpa varma siitä, ettei kukaan ole sinua siitä kiittänyt, senjälkeen kuin tulit kaupunkiin.

TALONPOIKA. Eihän niillä ole ollut sen vertaa kunniantuntoa, että olisivat kohottaneet hattuaan, kun heille lakkiani nostin.

PERNILLA. Kuules maalainen! Tahtoisitko jäädä tänne kaupunkiin? Pääset kaikesta työstä eikä sinun tarvitse muuta tehdä kuin vaan syödä ja juoda.

PERNILLA. He syövät hiukan kutakin ruokalajia. Mutta jos teet kuten käsken, niin saat yhtä hyvät päivät.

PERNILLA. Johan tästä tulee hulluksi! Hyvä juttu, että mies on tollomainen, mutta minä pelkään, että tämä menee liian pitkälle. Kuules nyt, maamies, sinun täytyy olla ihan vaiti ja jos joku sinua puhuttelee, niin sano vaan näin: kysykää hovimestariltani! Herra, teidän täytyy näytellä hovimestaria.

PERNILLA. Hänestä olen tehnyt palatsikreivin. Hän on muka matkustavinaan ulkomailla ja minä näyttelen palatsikreivitärtä. Riisukaa takkinne, niin katson, kuinka se sopii hänelle!

TALONPOIKA. Onpas se hieno takki. Hovin herrallakaan ei ollut parempaa takkia omissa häissään.

PERNILLA. Älä nyt enään puhu hovin herrasta; nyt sinä olet itse herra, olet palatsikreivi!

PERNILLA. Ei, ei! Kuvittele nyt, että minä olen sinun rouvasi ja tämä tässä on sinun palvelijasi ja jos joku puhuttelee sinua, niin sano niinkuin äsken neuvoin! Nyt olen minä olevinani vieras henkilö, jota sinä puhuttelet. Nöyrin palvelijanne! Minua ilahuttaa suuresti, että teidän palatsikreivillinen armonne on onnellisesti saapunut tänne. Ole rivakka! Rohkenenko kysyä teidän armoltanne, koska saavuitte tänne? Ole rivakka! Mitäs sinä siihen vastaat?

PERNILLA. Niin, sellaiseen narripeliin saat sinäkin tottua, kun pääset ylhäiseksi herraksi.

PERNILLA. Unohditko sen jo niin pian? Sinä vastaat: kysykää hovimestariltani. Tuhat tulimmaista! Ole nyt edes rivakka! Nyt puhuttelen sinua taas: koska saapui teidän palatsikreivillinen armonne tähän kaupunkiin?

TALONPOIKA. Kysykää hovimestariltani tai puhukaa hovimestarilleni. Ole rivakka!

PERNILLA. Oh, minä tulen hulluksi! Riittäähän se, pysy siinä vaan! Nyt puhuttelen sinua taas: teidän armonne ei taida vielä olla naimisissa?

PERNILLA. Se kysymys ei kelpaa. Teidän armonne on varmaankin tullut katsomaan meidän pientä kaupunkiamme.

PERNILLA. Ei, hänen kanssansa on ihan hukassa. Sinä olet nauta! Sinä et saa vastata muuta kuin: kysykää hovimestariltani!

PERNILLA. Sillä tavalla. Muuan mies asuu tässä isossa talossa ja siellä tapahtuu ilveilymme. Käykää te herra sinne edeltäpäin tilaamaan hienoimmat huoneet eräälle ylhäiselle, rikkaalle palatsikreiville sekä hänen rouvallensa!

PERNILLA. Herra, eihän se merkitse mitään, antaa hänen vaan pitää tapansa.

LEERBEUTEL. Kyllä minä huomaan, mitä sinä näillä vehkeilläsi tarkoitat, mutta minä pelkään, että meidät tunnetaan.

PERNILLA. Uusissa puvuissa ei meitä kukaan tunne. Täytyyhän jotakin uskaltaa, jos mieli pulasta päästä.

LEERBEUTEL. Se on totinen tosi! Jollen yhdellä tai toisella tavalla saa rahoja, olen minä päätäni lyhempi.

PERNILLA. Ettehän te, herra, siinä tapauksessa pane alttiiksi mitään, minä sitä vastoin kaikki.

LEERBEUTEL. Totta puhut, Pernilla. Sinua saan minä kiittää sekä elämästäni että menestyksestäni. Mutta mitä me nyt ensiksi teemme?

PERNILLA. Menkää tähän isoon majataloon tilaamaan hienoimmat huoneet eräälle ulkomaalaiselle palatsikreiville! Puhukaa murteellisesti ja isoisesti!

LEERBEUTEL. Tuo sukkela tyttö on kuin luotu tekemään suurtöitä. Ryhdyn nyt heti toimeen.

LEERBEUTEL. Ulkomaalaisen palatsikreivin, joka juuri saapui kaupunkiin; hän tahtoo täältä asuntoa, sillä tätä taloa on meille suositeltu paraimpana.

ISÄNTÄ. Toivon, ettei hänen armoansa missään palvella paremmin kuin meillä.

LEERBEUTEL. Herra isäntä, toimittakaa meille hyvää kalaa, sillä palatsikreivi ei juuri pidä liharuuista! Minkälaisia viinejä teillä on?

ISÄNTÄ. Kaiken lajisia, olen ulkomailta juuri saanut Burgogne viiniä, se on vallan erinomaista. Mutta onko palatsikreivi vielä kaukanakin?

LEERBEUTEL. Hän on matkalla kyytitalosta, missä vaunut pysähtyvät; siellä tilaa hän kantotuolin, sillä hän ei siedä katukivillä ajamista.

ISÄNTÄ. Hyvänen aika, joko hän tulee niin pian? Henrik, pane iso sali kuntoon! Saamme vieraita.

ISÄNTÄ. Puolen tunnin kuluttua on kaikki kunnossa. Toivon, että hänen armonsa tulee olemaan tyytyväinen. Suvaitsetteko, herra hovimestari, että minä toimitan palvelijani kantamaan hänen tavaroitansa?

LEERBEUTEL. Ei tarvitse. Meillä on kyllä palvelijoita itsellämme.
Hänellä on myös rouvansa mukana.

ISÄNTÄ. Jalosukuinen herra hovimestari, älkää pahastuko vaikka kysyn yhtä asiaa. Mistä johtuu se, että naimisissa olevalla herralla on hovimestari?

LEERBEUTEL. Minun herrani meni naimisiin hyvin nuorena. Sitäpaitsi on muita syitä, ne minä selitän jälkeenpäin. Pankaa nyt vaan kaikki kuntoon, sillä puolen tunnin kuluttua olemme täällä!

LEERBEUTEL. Alku on tehty; kuinka tämä muuten päättynee, sitä en voi sanoa. Toiset käyttävät koirankujeisiin kepposissaan sukkelia palvelijoita, minä käytän palvelijattaria. Sukupuoli ei vaikuta asiaan, sillä sukkelin pää ja suurin uskaliaisuus, ne ovat sopivimpia välikappaleita. Tämä tyttö on pelastanut minut monesta selkkauksesta, sentähden minä luotan menestykseeni. En pane mitään alttiiksi, sillä näiden armottomien velkojien käsiin joutuminen… Kas tuolta hän taas tulee!

LEERBEUTEL. Asunto on tilattu ja kaikki valmiina puolen tunnin kuluttua; miten asia sitten luonnistunee.

PERNILLA. Jättäkää se minun huolekseni. Olen jo hankkinut sitä varten paljon apuväkeä.

PERNILLA. Hän on tätini luona, jolle olen selittänyt koko asian. En tahdo ylistää omia sukulaisiani, mutta sen sanon, että tätini on sukkela ja avulias vaimoihminen, monta kertaa on hän ollut vähällä joutua kehruuhuoneeseen auttaessaan hyviä ystäviä, jotka maksavat hänen vaivansa.

LEERBEUTEL. Mutta minä olen huolissani tämän maalaispojan tähden; sillä hän on liian kollomainen.

PERNILLA. Ei hänestä olisi mihinkään, jos hän olisi tuumankaan verran viisaampi. Jos te vaan näyttelette hovimestarin osaanne yhtä hyvin kuin minä rouvan osaani, niin asia käy kuin naulaan. Menkäämme nyt pukeutumaan.

Palatsikreivi kantotuolissa. Toiset kulkevat sivulla. Hattu
kädessä ja hääräillen auttaa isäntä häntä kantotuolista.

LEERBEUTEL. Hei, Risto, Pietari, juoskaa heti majatalolle noutamaan armollisen herran tavarat ja matkalaukut! Rouva tulee takaportista.

ISÄNTÄ. Jumala paratkoon, kunnianarvoisa herra hovimestari, minä pelkään, ettei talossa kaikki ole niin reilassa kuin olla pitäisi. Jos olisin hiukan ennemmin saanut tietoa hänen armonsa tulosta, niin olisin toimittanut kaikki parempaan kuntoon.

ISÄNTÄ. Niin, iso yläsali, jonne herra vietiin, on jo kunnossa. Pienet huoneet pannaan heti samaan kuntoon.

ISÄNTÄ. Ah, herra hovimestari! Palatsikreivi näyttää hyvin armolliselta. Hän on vallan nuori.

LEERBEUTEL. Hän on vasta kahdeksantoista vuoden vanha ja sitäpaitsi, ollakseen niin suuri herra, on hän hyvin yksinkertainen, niin, että kaikkien asioiden täytyy käydä minun pääni kautta. Mikä on tämän kaupungin hienoimman rahanvaihtajan nimi?

LEERBEUTEL (Ottaa kirjeen taskustaan). Sama mies; kirjeenkuoreen on merkitty: Andreas Grobsmidt. Kykeneekö hän muuten lainaamaan minulle neljä tuhatta riksiä kolmeksi päiväksi?

ISÄNTÄ. Kyllä, kunnianarvoisa herra hovimestari, vaikka kymmenen tuhatta. Mutta tarvitseeko palatsikreivi yht'aikaa niin paljon rahoja?

LEERBEUTEL. Niinpä niin. Ei hän pane suurempaa arvoa tuhannelle riksille kuin neljälle killinkille. Sellaisia vieraita toivoisitte, isäntä, varmaankin joka päivä.

2 ISÄNTÄ. Oi, herrani, saan suositella halpaa taloani, siellä palvellaan teitä paljon paremmin kuin täällä.

1 ISÄNTÄ. Kyllä se kävisi minun sisulleni, jos missään ketään paremmin palveltaisi kuin meillä.

2 ISÄNTÄ. Ohoh, oikein minun täytyy sille nauraa. Ethän sinä, Jaakko, voi valmistaa kunnon raguuta.

2 ISÄNTÄ. Kyllä minä tiedän, mitä ne ihmiset puhuivat, jotka olivat yötä täällä viime viikolla.

2 ISÄNTÄ. Sanoivat, että heitä kohdeltiin huonosti ja nylettiin aika lailla.

2 ISÄNTÄ. Kuten sanoin, herrani, jos tahdotte asua minun luonani, niin kohdellaan teitä vallan toisella tavalla, eikä teitä nyletä niin riivatusti.

2 ISÄNTÄ. Ja minä sanon, että sinä olet leipävaras, lähimmäiseltäsi sinä viet hänen elinkeinonsa.

(He käyvät tukkanuottasille, ja hovimestari eroittaa heidät ajaen toisen ulos).

ISÄNTÄ. Armollinen herra hovimestari, suokaa anteeksi, että tällaista on tapahtunut teidän läsnäollessanne. Herra hovimestari, en voi hillitä itseäni, kun joku solvaisee hyvää nimeäni ja mainettani väittäessään, etten minä muka osaa valmistaa raguuta. Eikös se ole harmillista, herra hovimestari? Mieluimmin olisi hän saanut haukkua minua vaikka konnaksi ja petkuttajaksi.

LEERBEUTEL. Mitäs turhista, herra isäntä! Jos ihminen panisi sydämmelleen kaikki, mitä muut hänestä puhuvat, niin kyllä siinä olisi tekemistä. Kuinka vanha te nyt olette ja kuinka kauvan olette kiehuttanut ja keittänyt ruokia yleisölle?

LEERBEUTEL. Niin pitkän ajan kuluttua luulisi teidän kiivaan verenne jo lakanneen kiehumasta. Jos minä välittäisin kaikellaisista juorupuheista, niin olisi mieliharmi jo aikoja sitten syönyt sisukseni; sillä jokaisessa kotoa saapuneessa kirjeessä saan minä uutisia ystäviltäni. Ja he kertovat, mitä ihmiset puhuvat tästä meidän ulkomaanmatkastamme, nimittäin, että minä muka käytän hyväkseni palatsikreivin yksinkertaisuutta ja tuhlaan rahavaroja omiin tarpeisiini, vaikka minä voin vannoa, että olen omasta kukkarostani saanut panna lisää yli kolmetuhatta riksiä, sen voi rouvakin minusta todistaa. Mutta, herra isäntä, kun on hyvä omatunto, niin sitä voi halveksia kaikkea tällaista.

ISÄNTÄ. Jospa kaikki nuoret kunnon herrat olisivat sellaisissa käsissä kuin hovimestarin… Minussa on jotakin omituista, herra hovimestari; tavatessani ihmisen voin heti paikalla tarkalleen sanoa, mikä hän on miehiään. Heti ensi näkemältä huomasin, että te, hovimestari, olette ymmärtäväinen ja siivo herra. Mutta, herra hovimestari, onkos palatsikreivi todellakin niin tyhmä?

LEERBEUTEL. Herra isäntä, ei saa puhua pahaa sellaisista suurista herroista, en minäkään puhu hänestä pahaa, sillä mitä hän sille mahtaa, ettei luonto ole tehnyt häntä toisenlaiseksi. Mutta sen minä voin sanoa… Älkää sentään kertoko minun sanojani!

LEERBEUTEL. Sen voin sanoa, ettei hänellä ole ihmisestä juuri muuta kuin ruumis, ja vaikka minä kuinka koitan peitellä hänen tyhmyyttänsä, huomaavat ymmärtäväiset ihmiset sen kuitenkin heti. Hänen isänsä, vanha palatsikreivi on monasti vääntänyt käsiänsä ja valitellut asiaa minulle. Minä lohdutin häntä sillä, että monet, jotka nuoruudessaan ovat olleet yhtä tyhmiä kuin nuori kreivi, ovat vanhemmiten viisastuneet. Hänen herra isänsä arveli, että hän vieraissa maissa muuttuisi ja hienontuisi, mutta vielä en ole hänessä huomannut mitään muutosta. Mutta nyt minun täytyy mennä herraani tapaamaan. Hän on kutsuttanut luokseen maan ylhäisimmät syömään illallista kanssansa. Pitäkää huolta, herra isäntä, että pöytä on korea! Saatte hyvän maksun. Näkemiin!

ISÄNTÄ (Yksin). Kelpo mies tämä hovimestari. Mutta hyvä olisi, jollei hän eikä rouvakaan olisi mukana, sillä silloin voisin minä yksin pitää herrasta huolen. Ani harvoin lentää suuhumme tällaisia lihavia paisteja, sentähden täytyy käyttää tilaisuutta hyväkseen. Ravintolaliike on kuin arpajaiset. Siinä saa sekä tyhjiä arpoja että huonoja voittoja, mutta tämä palatsikreivi on niitä viidennen luokan suuria arpalippuja, ja ne korvaavat kaiken muun. Kas, hyvää huomenta, rouva Staabi! Minuako etsitte?

ROUVA STAABI. Kuulin, että tänne on saapunut vieras herra. Minulla olisi tarjolla broderieriä, silkkikankaita ja sen semmoista.

ISÄNTÄ. Odottakaa kunnes hovimestari tulee, sillä kaikki käy hänen päänsä kautta. Kas, tuossa hän onkin! Herra hovimestari, tällä vaimolla on korutavaroita, ehkä palatsikreivi tahtoo niitä ostaa.

LEERBEUTEL. Paljon mahdollista. Tarvitsisimme noin kolmekymmentä kyynärää koruompelusta, mutta hyvää se pitää olla.

ROUVA STAABI. Koko kaupungissa ei ole kellään niin hyviä broderieriä.
Kalliinpuoleisia ne ovat. Mutta hyvä maksaa aina.

LEERBEUTEL. Ei ole sanottu, että ne ovat kalliita sen vuoksi, että ne ovat hyviä.

ROUVA STAABI. Herra! Jos löydätte tästä kaupungista tämän mallisia ja näin paksuja broderieriä, niin annan ne vaikka ilmaiseksi.

ROUVA STAABI. On kyllä. Tässäkin on kultarasia, kannessa sievä kuva, mutta se maksaa kaksisataa riksiä, sillä se on tehty puhtaasta tukaattikullasta.

LEERBEUTEL. Rasia on todellakin sievä. Luulen kyllä, että kreivi ostaa sen sekä koruompeluksen jahka hän ensin ehtii tarkastaa niitä. Jätättekö ne tänne huomiseksi?

ROUVA STAABI. Ei ole, mutta ihan tässä naapurissa asuu mies, häntä minä suosittelisin.

LEERBEUTEL. Kuulkaas, herra isäntä! Vieraat saapuvat kohta. Näyttäkää nyt, että osaatte heitä hyvin kestitä.

LEERBEUTEL. Pilanäytelmä alkaa hyvin. Tosin on hiukan uhkarohkeata kutsua tänne ylhäisiä vieraita, ehkä he heti paljastavat meidät ja huomaavat pojan maalaisrengiksi, mutta oppimestarini Pernilla sanoo, että kuta useampia henkilöitä me asetamme näyttämölle, sitä uskottavammaksi teemme asiamme ja viemme siten isännän kokonaan harhaan. Minä kyllä vedän raatiherroja nenästä ja Pernilla tekee samoin heidän rouvillensa. Mutta kas tuolta tulee jalokivikauppias. Nämä ihmiset rientävät omaan onnettomuuteensa ikäänkuin pelkäisivät, etteivät ajoissa tulisi petetyiksi.

JALOKIVIKAUPPIAS. Serviteur, herrani! Rouva Staabi käski minun tulla tänne; olen jalokivikauppias.

LEERBEUTEL. Näyttäkääpäs, mitä teillä on! Nämä miellyttävät minua enimmin. Kenties kreivi ostaa ne, mutta nyi ei hänellä ole aikaa niitä tarkastaa, sillä me odotamme tänne raatiherroja. Tahdotteko jättää ne tänne huomiseen saakka, niin saatte silloin vastauksen?

LEERBEUTEL. Monsieur! Minä annan teille paremman neuvon. Pysykää vain poissa, koska niin kovin pelkäätte! Täällä kävi äskettäin toinenkin tarjoomassa meille tavaroitaan ja olisi jättänyt näytteeksi niin monta kuin vain olisimme halunneet. Mutta minä annoin hänen mennä koska kerran sama vaimo oli puhunut minulle teistä.

LEERBEUTEL. Ei, monsieur. En tahdo johdattaa teitä enkä ketään muutakaan kiusaukseen. Ehkä nukkuisitte yönne levottomasti, jos uskoisitte pari jalokiveä pyhän roomalaisen valtakunnan palatsikreiville.

LEERBEUTEL. Monsieur, minä sanon sen teille, en ole ollenkaan vihoissani, mutta te ette myöskään voi moittia minua siitä, että teen kauppoja kenen kanssa tahansa.

LEERBEUTEL. Tässä saatte jalokivenne. Toivon, etteivät ne minun käsissäni ole pilaantuneet.

JALOKIVIKAUPPIAS. Kautta kunniani, minä en ota niitä takaisin. Pyydän nöyrimmästi, pitäkää ne huomiseen saakka.

JALOKIVIKAUPPIAS. Pyydän ainoastaan, älköön kreivi olko minulle epäsuosiollinen.

LEERBEUTEL. Kuulkaas, monsieur, koska huomaan, ettette tehnyt tätä epäluulosta, niin saatte sitte jättää ne tänne!

1 RAATIHERRA. Nöyrin palvelijanne! En tiedä, kuulutteko palatsikreivin seurueeseen.

LEERBEUTEL. Minä olen hänen hovimestarinsa, teidän palvelijanne. Palatsikreivi on ottanut itselleen vapauden kutsua teidät illallisille, ettehän siitä pahastu.

2 RAATIHERRA. Me olemme palatsikreivin alamaisia palvelijoita ja me kiitämme meille osoitetusta kunniasta.

LEERBEUTEL. Hänen isänsä, vanha palatsikreivi sanoo nuorena ulkomailla matkustellessaan aina kutsuneensa pitoihin kaupungin esivallan. Samoin toivoo hän rakkaan poikansa tekevän. Raatiherroihin tutustuminen on sekä opiksi että hyödyksi. Ei pidä matkustaa ulkomaille katsomaan vain taloja ja rakennuksia vaan keskustelemaan kunnon ihmisten kanssa.

1 RAATIHERRA. Toivomme jollakin lailla huvittavamme hänen armoansa. Mutta mitä hyötyä on meidän seurustelustamme niin ylhäiselle, oppineelle ja paljon matkustaneelle herralle? Herra hovimestarin kohteliaisuudesta, viisaudesta ja hienosta käytöstavasta päättäen voimme arvata millainen teidän korkea-arvoisa isäntänne on.

LEERBEUTEL. Kiitän teitä nöyrimmästi siitä, että ajattelette minusta niin hyvää. Minun ansioni ovat hyvin pienet ja isäntäni… sen pahempi… Oi, hyvät herrat, minä en voi sitä sanoa.

1 RAATIHERRA. Miksi ette, herra hovimestari? Eihän herrallenne vain ole tapahtunut mitään onnettomuutta.

LEERBEUTEL. Hyvät herrat! Luonto on hyvin oikullinen jakaessaan lahjojansa. Mitä ruumiiseen tulee niin herraltani ei puutu mitään, sillä siinä on kaikki kuten olla pitää, hänellä on hyvä terveys, hän on sitäpaitsi rikas ja hänellä on hyvä toimeentulo. Mutta, hyvät herrat… (Leerbeutel itkee katkerasti). Oi, minun sydämmeni on murtua sitä ajatellessani.

1 RAATIHERRA. Ehkä palatsikreivi on hiukan huikentelevainen, useilla nuorilla herroillahan on se vika.

LEERBEUTEL. Ei, herrani, oi, jospa hän olisikin hiukan raju ja huikentelevainen, sillä se on hyvä merkki nuorista ihmisistä.

LEERBEUTEL. Oi, jospa hän olisikin hiukan synkkämielinen, sillä siinä voi olla jotain hyvääkin.

1 RAATIHERRA. Ehkä hän on liian intohimoinen rakastelija ja antaa naisten vietellä itseänsä.

LEERBEUTEL. Oi, jospa hän olisikin rakastelija, siliä rakastelemisesta johtuu paljon hyvää, jos pahaakin.

1 RAATIHERRA. Sitte emme voi tietää mikä häntä vaivaa. Ehkä hän kohtelee alamaisiaan ankarasti?

LEERBEUTEL. Ei hän ole ankara. Jospa hän olisikin hiukan ankara, sillä se saattaa toisinaan olla sellaisille ihmisille hyödyksi.

LEERBEUTEL. Ei, hyvät herrat. Ei suuremmassa eikä pienemmässäkään määrässä. Hänellä ei ole mitään päähänpistoja. Kun hänet näette, niin voitte päättää, millainen hän on, luulette hänet pikemmin talonpojaksi kuin palatsikreiviksi. Hän on kuin puupölkky, ei ole hänellä älyä eikä muistoa ja kaikki hänen herra isänsä puuhat ovat menneet myttyyn, (itkee taas). Oi, sinä jalo, vanha palatsikreivi, sydämmeni on murtua ajatellessani niitä suolaisia kyyneleitä, joita olet vuodattanut, niitä huokauksia, jotka ovat rinnastasi lähteneet! Tämä vanha kunnon herra on tehnyt lapsensa tähden kaiken voitavansa, hän on valinnut hänelle maan paraimmat kotiopettajat, paraimmat harjoitusmestarit, hän on antanut hänen vihdoin matkustaa ulkomaille mutta kaikki on ollut turhaa työtä.

1 RAATIHERRA. Kyllä hänestä sitte, herra hovimestari, vielä voi paljon toivoa, sillä siitä on nähty paljon esimerkkejä.

LEERBEUTEL. Ha, ha, jospa asian laita olisi niin! Mutta anteeksi, hyvät herrat, minä jätän teidät nyt hetkeksi! Lähden saattamaan herraa alas hänen huoneestaan.

1 RAATIHERRA. Kovin herttainen mies tämä hovimestari, eikö niin, herra virkaveli! Ansioittensa puolesta tulisi hänen olla sitä, mitä hänen herransa on.

2 RAATIHERRA. Olen aivan samaa mieltä; sillä olenpa tosiaankin kovin ihastunut häneen.

3 RAATIHERRA. Olen hyvin utelias näkemään, onko nuori palatsikreivi todella niin tyhmänsekainen.

1 RAATIHERRA. Kyllä mahtaa vanhemmilla olla surua huomatessaan, ettei mikään kuri pysty lapseen. Mutta kas tuolta hän varmaan tuleekin!

1 RAATIHERRA. Alamaisimmat palvelijanne! Kiitämme teitä, palatsikreivi, armosta, jonka olette meille osoittanut kutsuessanne halvat palvelijanne tänne.

2 RAATIHERRA. Jos olisimme tienneet palatsikreivin tulosta, niin olisi kunniamme vaatinut jo aikoja sitten käymään alamaisimmalla kunniatervehdyksellä sekä onnittelemaan teidän armoanne tulonne johdosta.

PALATSIKREIVI. Eikös teillä, reilut miehet, ole tupakanpurua, raukasee niin riivatusti.

LEERBEUTEL. Hyvät herrat. Palatsikreivi oli makuulla ja nukahti, maattuansa näin iltapäivällä on hän niin torruksissa, että tulee tajuihinsa vasta puolen tunnin kuluttua. Pyydän nöyrimmästi, olkaa hyvä ja istukaa, silloin myöskin herrani istuu!

LEERBEUTEL. Hyvät herrat, suvaitkaa, istukaa, sillä hänen armonsa ei istu ennen!

(Palatsikreivi istuutuu ensiksi, sitten muut, Leerbeutel
jää seisomaan hänen tuolinsa viereen).

1 RAATIHERRA. Teidän armonne on joutunut hyvin epäterveelliselle paikkakunnalle. Parasta että teidän armonne alussa on hiukan varovainen.

LEERBEUTEL. Palatsikreivillä on hirveän huono vatsa ja hän pyytää nöyrimmästi anteeksi, että hän teidän läsnäollessanne käyttää hyväkseen mukavuuksiansa; sillä pitkiin aikoihin ei hän ole saanut ilmaa sisäänsä ja sentähden ottaa hän itsellensä oikeuden tehdä sellaista, jota hän ei koskaan tekisi, jollei äärimmäinen hätä häntä siihen pakoiltaisi.

1 RAATIHERRA. Teidän armonne käyttäköön vain hyväkseen vapauttansa, sillä terveys on kallein asia maailmassa. Onko teidän armoanne muuten jo kauvankin vaivannut tuollainen umpitauti?

1 RAATIHERRA (hovimestarille). Onko hänen armoansa jo kauvankin vaivannut tällainen tauti.

1 RAATIHERRA. Minulla on vallan erinomaisia vatsatippoja, jos teidän armonne suvaitsee niitä koittaa, vakuutan, ettei mikään ole vatsalle terveellisempää.

PALATSIKREIVI. Eihän kahdestatoista sellaisesta lääkepullosta tule edes korttelin pulloa täyteen. Ei sillä saa janoansa sammumaan.

LEERBEUTEL. Hyvät herrat, palatsikreivi ei ole tottunut tippoihin. Hän käyttää vain dekoktia, sitä hän juo isot määrät. Hän luuli teidän tarkoittavan dekoktia.

1 RAATIHERRA. Teidän palatsikreivillinen armonne, en tarkoittanut dekoktia. Vain kymmenen tippaa kerrallaan.

LEERBEUTEL. Minä repostelen hiukan lääketieteenkin alalla. Niin, minä tunnen heti hajusta, mitä lajin lääkkeet ovat. Tämä on väkevätä liuvosta, sitä ei voi kerralla nauttia enempää kuin kymmenen tippaa.

1 RAATIHERRA. Mutta kuinka kaupunkimme muuten miellyttää teidän palatsikreivillistä armoanne?

LEERBEUTEL. Palatsikreivi tietää, että minä jo hiukan kävin katselemassa kaupunkia, siksi on minun velvollisuuteni kertoa siitä, sillä hän itse ei ole vielä nähnyt mitään. Minusta täällä on monta kaunista ja kallista rakennusta.

1 RAATIHERRA. Niin, kaupunki on kyllä kaunis. Se on kasvanut muutamassa vuodessa. Jos palatsikreivi tahtoo käydä katsomassa kaupunkia, niin tarjoudumme alamaisesti oppaaksi kaikkialle.

LEERBEUTEL. Kohteliaisuutenne on niin suuri, ettei hänen armonsa kiireessä löydä vastaukseksi kyllin voimakkaita sanoja. Niin, hänen vaitiolonsakin osoittaa kuinka syvästi hänen sydämmensä on liikutettu.

1 RAATIHERRA. Sitä ei voi ollenkaan sanoa kohteliaisuudeksi, sillä meidän velvollisuutemme on mikäli mahdollista huvittaa palatsikreiviä.

LEERBEUTEL. Hyvät herrat! Palatsikreivi ei puhu montaa sanaa, mutta hän ajattelee sitä enemmän. Sen on hän perinyt isäherraltaan, sillä kun joku tekee hänen isälleen hyvänteon, ei hän kiitä sanoilla, vaan osoittaa kiitollisuuttansa teoilla.

LEERBEUTEL. Hyvät herrat, saan teille ilmoittaa, ettei viime postissa saapunut vanhalta palatsikreiviltä kellekään muulle kirjettä paitsi minulle. Sentähden on hänen armonsa hiukan huonolla tuulella. Kiitän muuten hänen armonsa puolesta kohteliaasta kysymyksestä. Vanha palatsikreivi niinkuin palatsikreivitärkin ovat hyvissä voimissa.

LEERBEUTEL. Ha, ha, hyvät herrat, huomaattehan, että herrani on huonolla tuulella sen johdosta, ettei hän viime postissa saanut yhtään kirjettä kotoaan. Ah, rauhoittukaa teidän armonne, ensi postissa saatte taas kirjeitä, enkä minä saa ollenkaan.

ISÄNTÄ (tulee). Nyt on kaikki valmiina, herra hovimestari, ja ruoka on pöydällä jos suvaitsette astua huoneeseen!

(Palatsikreivi tahtoo kulkea edellä, mutta Leerbeutel pidättää
häntä takinliepeestä ja pakoittaa muut käymään edellä).

LEERBEUTEL. Antaa niiden soittaa muutamia kauniita kappaleita sillä aikaa kuin herrat ovat aterialla!

(Isäntä pyytää soittajia soittamaan. Soitetaan valituita
kappaleita. Tanssija tulee esittäen kauniin tanssin).

ROUVA STAABI. Täällä on tavattoman hiljaisia tänään. Eikä ihmisiä näy missään vaikka kello jo on yhdeksän. Enhän voi uskoa että kaikki vielä nukkuvat. Minun täytyy koputtaa isännän huoneen ovelle.

ISÄNTÄ (tulee puettuna yönuttuun ja henkseleihin, hieroen silmiään).
Huomenta! Tepäs olette tänään aikaisin liikkeellä.

ISÄNTÄ (haukoitellen). Hyvänen aika, onko kello jo yhdeksän? Sitä en olisi uskonut. Joimme eilen jotenkin vahvasti, niin että pääni on kuin rikkirevitty. Palatsikreivi kestitsi meitä niin, että olimme kaikki hyvässä hutikassa. Ja sen sanon, että hänen hovimestarinsa on herra kiireestä kantapäähän ja niin armollinen, niin armollinen. Voi, rouva Staabi, en voi sitä kuvailla! Tämä kunnon mies täytti itse lasini ja kehoitti minua juomaan palatsikreivin maljan. Uskokaa minua, nuoresta palatsikreivistä tulee vielä hyvä herra! Hän joi toisen maljan toisensa jälkeen ja kilisteli vanhojen raatiherrojen kanssa ja sen sanon teille, rakas rouva Staabi, että hän lopulta kuitenkin joutui alakynteen. Palatsikreivi on vielä nuori mies eikä ole vielä kahdenkaankymmenen vuoden vanha, kuinka hän siis voisi kestää juomingeissa miesten seurassa, jotka ovat olleet raadissa jo monta vuota.

ISÄNTÄ. Kovin hiljainen. Pöydän ääressä en kuullut hänen sanovan luotua sanaa, mutta hovimestari johti sen sijaan yksin puhetta.

ROUVA STAABI. Niinpä niin, hovimestari näyttää hyvin kohteliaalta mieheltä.

ISÄNTÄ. En ole koskaan nähnyt sellaista miestä. Kiitollisuudella olen häntä aina muisteleva. Mutta anteeksi, minun täytyy mennä hiukan peseytymään ja kampaamaan tukkaani, sillä, käyttääkseni hienoa kieltä, nousinpa vasta äsken vuoteeltani.

ROUVA STAABI. Palvelijattarenne, herra jalokivikauppias. Olette ehkä samoilla asioilla kuin minäkin.

JALOKIVIKAUPPIAS. Niin, hovimestari pyysi minua tulemaan tänne tähän aikaan. Madame, kiitän teitä muuten siitä, että suosittelitte minua hovimestarille, sillä luulenpa hänen ostavan ne kaksi jalokiveä, jotka hänelle eilen toin.

SOITTAJA. Oli. Koko soittokunta soitteli. Koko raati aterioitsi. Onkos teilläkin, miekkosilla, asiaa palatsikreivin palvelusväelle?

SOITTAJA. Minulla ei ole läheskään niin suuria saatavia kuin teillä. Te, miekkoset, ansaitsette yhdessä tunnissa niin paljon kuin meikäläiset ammattimiehet koko vuodessa.

JALOKIVIKAUPPIAS. Niin, monsieur, ei joka päivä lennä suuhun tällaisia paisteja.

SOITTAJA. Mutta eikö vielä kukaan palvelijoista ole jalkeilla? Minulle on aika rahaa ja pitäisi vielä tästä ehtiä erään suutarin häihin. Siellä otetaan vieraat vastaan trumpeetin soitolla. Kas tuolta tulee isäntä, kysykäämme häneltä!

SOITTAJA. Kuulkaas, isäntä, toimittakaa tänne joku palatsikreivin palvelijoista.

ISÄNTÄ. Sitä minäkin. Menenpä lakeijain kamariin heitä ravistelemaan, jolleivät vielä ole heränneet.

ROUVA STAABI. Sehän on kauheata, että palvelijat uskaltavat maata niin kauvan.

SOITTAJA. Vasta myöhään yöllä pääsivät he levolle tosin hyvässä hutikassa, mutta tällainen makaaminen menee jo liian pitkälle.

ISÄNTÄ (palaten). Mitä hemmettiä tämä on? Kamarissa ei ollut ketään. Taitavat olla hovimestarin luona, mutta en ole tänään vielä kuullut hänen oveansa avattavan.

JALOKIVIKAUPPIAS. Juoskaa heti katsomaan! Oh, minä pelkään, että tässä on piru pelissä.

ISÄNTÄ (mennen ja tullen taas). Voi, taivaan talivasara, en hovimestarinkaan huoneessa tavannut ketään!

ISÄNTÄ. Lähden kurkistamaan palatsikreivin huoneeseen. Ha, ha, ha, oikein sydämmeni keventyi. Minä näin, että hän makaa vielä.

JALOKIVIKAUPPIAS. Hyvä isäntä, minä vakuutan, että minä pelkäsin äsken kuin jänis.

ISÄNTÄ. Kiihtyneessä mielentilassa ollessaan kuvittelee ihminen itselleen mitä tahansa.

PIETARI (tulee). Voi, isäntä, mitä on tapahtunut! Kaikki kolme hevosta on viety meidän tallista.

ISÄNTÄ. No sun taivaan talivasara! Jollen itse olisi nähnyt palatsikreivin nukkuvan, niin luulisin, että tässä on paha pelissä.

JALOKIVIKAUPPIAS. Herra isäntä, älkää siinä enää jaaritelko, vaan menkää heti herättämään kreiviä ja sanokaa, että hänen palvelijansa ovat poissa niinkuin teidän hevosennekin. Sillä me tahdomme tietää koko asianlaadun, ottakoon kreivi sen vastaan suosiollisesti tai epäsuosiollisesti.

ISÄNTÄ (aukaisee kamarinoven ja huutaa): Teidän armonne, teidän armonne, teidän armonne!

ISÄNTÄ. Pyydän nöyrimmästi anteeksi, että olen tehnyt teidän armonne levottomaksi, mutta…

JALOKIVIKAUPPIAS. Armollinen herra, me emme tiedä, missä hän on. Hän käski minun tulla tänne tähän aikaan, mutta…

PALATSIKREIVI. No sitte mahtaa hän olla hovimestarin tykönä, perhana soikoon, menkää kaikki tyyni hovimestarin tykö!

JALOKIVIKAUPPIAS. Jos herra itse maksaa minun jalokiveni, niin saavat muut olla vaikka kymmenen peninkulman päässä.

ISÄNTÄ. Ja minulle ruuasta, juomasta, trahtamenteista ja muusta, mitä olen menettänyt.

PALATSIKREIVI. Mitäs minua liikuttaa teidän pörinänne? Menkää senkin hirtehiset hovimestarin tykö.

PALATSIKREIVI. Mikä tuhma tolvana, nousinhan juuri äsken ja vielä häntä kysyy missä hovimestari on!

JALOKIVIKAUPPIAS. Herra isäntä! Minä vaadin tämän henkilön vangittavaksi, kunnes olen saanut maksuni.

ISÄNTÄ. Teidän armonne saa jäädä tänne kunnes kaikki olemme saaneet maksumme. Minä huomaan, että kaikki teidän palvelijanne ovat olleet yksissä juonissa ja ovat sitte pötkineet tiehensä; kirjoittakaa nyt isällenne, että hän lähettää muutama tuhat riksiä teidän lunnaiksenne.

PALATSIKREIVI. Isällenikö? Ei hänellä ole ristin ropoa millä maksaisi tämän vuotisen maaveronsa.

ISÄNTÄ. Mistäs sitte saitte kaiken palvelusväen, minkä eilen toitte tänne?

PALATSIKREIVI. Kysykää hovimestarilta! Lempo soikoon, mistäs minä sen tiedän. Näin hänet eilen ensi kerran tullessani kaupunkiin tervaa ostamaan, silloin se kysyi minulta, että tahtoisinko minä seurata häntä ja jos minä tekisin hänen käskynsä mukaan, niin minulle laulaisi kunnian kukko, sanoi, saisin syötävää ja juotavaa, sanoi. No mitäs minä siihen muuta, kuin että kiitos vaan tarjouksesta. Sitte se riisui minun talonpoikaisvaatteeni ja kiskoi niskaani sellaisen takintekeleen, painoi päähäni hiustötterön ja ripotti siihen vehnäjauhoja, sitte sanoi se minua palatsikreiviksi ja samoin tekivät muutkin. Kummallista, että täällä annetaan sellainen nimi.

ISÄNTÄ. Sen… senkin sakramenskattu lurjus, näin hävyttömästi olet sinä petkuttanut meitä.

ISÄNTÄ. Etkö sinä meitä petkuttanut, koska sanoit olevasi palatsikreivi vaikka oletkin vain moukka!

PALATSIKREIVI. Meidän kylässä on kuustoista talonpoikaa, jotka ovat olleet kukkaskreivejä eikä meidän vouti koskaan ole heitä sen takia rökittänyt, sitä paitsi on tämä tapahtunut vastoin minun tahtoani, te itse olette tehnyt minut kukkaskreiviksi vastoin vanhoja, maalaisia juhlatapoja, sillä siellä ei kestään tehdä kukkaskreiviä muulloisin kuin kevätjuhlissa.

ISÄNTÄ. Täytyykö minun kaupanpäällisiksi maksaa vielä soitostakin. Eikö minua jo tarpeeksi ole nyletty.

PALATSIKREIVI. Selkäsaunan sinä olisit tarvinnut etkä rahoja, soitit kuin viheliäinen. Viime keväänä kun minä olin kukkaskreivinä niin saatiin kuulla toisellaista musiikkia, silloin rummutkin pärisi. Täällä ei saanut kuulla edes kunnollista tanskanpolskaakaan. Enpä oikein tiedä, mitä sekulia se oli. Tuntui kuin olisi vedetty kissoja hännästä, ensin kirkui yksi, sitte kirkui toinen ja sitte kaikki yhteen samaan iloon. Isäntä, jos minä olisin teidän sijassanne, niin en maksaisi killinkiäkään.

RAATIHERRA. Hyvää huomenta, herra isäntä! Kiitos eilisestä! Kestitys oli oivallinen. Ruuat ja juomat olivat kerrassa erinomaisia.

ISÄNTÄ. Niin, sillä seurauksella, että minun kukkarossani nyt on tuhannen reikää.

RAATIHERRA. Olen tullut alamaisimmasti tervehtimään palatsikreiviä sekä kiittämään teitä eilisestä.

ISÄNTÄ. Minä puolestani aioin alamaisimmasti tulla teitä tervehtimään anoen nöyrimmästi, että palatsikreivi hirtettäisiin ennen auringonlaskua.

ISÄNTÄ. Asianlaita on se, että palatsikreivi saa riippua hirressä. Hovimestari oli emälurjus, palatsikreivi on muuttunut viheliäiseksi talonpojaksi, minut on nyletty puti puhtaaksi, näitä kunnon miehiä on petkutettu; tuossa seisoo hän itse, nyt voitte häntä tutkia.

ISÄNTÄ. Hän on pötkinyt tiehensä, ottanut kolme hevostani ja matkakapineet sekä jättänyt tämän viheliäisen talonpojan pantiksi.

RAATIHERRA. Voi, taivas mikä juttu! Hirsipuussa sinä vielä roikut; tämä on kuulumatonta!

PALATSIKREIVI. Turkanen, minä kantelen voudille jos vain aiotte minut hirttää. Hän on mies hirttämään teidät kaikki tyyni.

ÄITI. Ei se ollut minun tahtoni, että lähetimme tämän yksinkertaisen poikamme kaupunkiin.

ÄITI. Vielä mun mitä, mitä se tuhma luontokappale oppisi. Pahoin pelkään, että hän on värvätty sotilaaksi.

ISÄ. Jollemme häntä löydä, niin saamme maksaa Markus papille hyvät rahat hänen peräänkuuluttamisestaan. Sillä jos pappi saarnastuolista kuuluttaa poikamme etsittäväksi, luovuttaa kyllä upseeri hänet takaisin vaikka hän olisikin jo värvätty.

ÄITI. Puhu sinä pukille mutta älä minulle. Upseerit eivät päästä hevillä sotamiehiä käsistään.

ISÄ. Hyvä jollei hänelle sen pahempaa ole tapahtunut kuin että ovat hänet värvänneet. Pahoin pelkään, Kerttu, että poikaviikari on joutunut pahempaan kiikkiin.

ÄITI. Oi, oi, hän oli sentään ainoa poikamme ja vaikka hän onkin aika tomppeli, on hänestä sentään apua työssä.

ÄITI. Minä en koskaan tyydy kohtalooni. Sinä saat hankkia pojan takaisin taikka toisen hänen sijaansa.

ISÄ. Hanki sitte joku toinen avuksesi, sillä minä olen jo liian vanha ja heikko sellaiseen.

ISÄ. Älä itke, eukkoseni. Etsikäämme häntä Karjatalon kievarista. Ehkä hän on joutunut sinne.

ISÄ. Menkäämme nyt kuitenkin sinne! Mutta kuules sitä melua. Näissä kauppaloissa ei näe muuta kuin paljasta pahaa. Tuossakin kuljetellaan kurjaa syntistä raukkaa. (Raatimiehelle). Anteeksi, hyvä herra, mitä pahaa on tämä kurja syntinen tehnyt?

POIKA. Voi tokkiinsa, eiväthän silmäni vain ole nurin päässäni, tuossahan ovat vanhempani. Oi, rakkaat vanhemmat, nyt tulitte sopivaan aikaan seurataksenne minua hirsipuulle.

ISÄ. Niin minustakin näyttää. Pekka Niilonpoika! Mitä tämä on? Mitä pahaa olet tehnyt?

POIKA. Voi, rakas isä! Älä suutu minuun, kadotin ne neljä killinkiä, joilla minun piti ostaa tervaa!

RAATIHERRA. Mikä yksinkertaisuus! Minun tulee häntä sääli. Kuulkaas isäntä, onko tämä teidän poikanne?

RAATIHERRA. Hän on sanonut olevansa ylhäinen herra ja on hävittänyt tässä seisovien kunnon ihmisten onnen ja menestyksen.

ÄITI. Oi, armollinen herra, se on mahdotonta. Hän on typerin ihminen, mitä maa päällään kantaa. Onko se totta, mistä sinua syytetään?

POIKA. Hiisi vieköön koko sen hovimestarin! Kyllä minä sen vielä pehmitän!

POIKA. Kun minä eilen seisoin torilla ja katselin ympärilleni, tuli hän minun luokseni ja sanoi: seuraa minua ja tee niinkuin käsken, niin sinulle koittaa paremmat päivät kuin mitä sinun herrasväelläsi on. Hulluhan minä olisin ollut, jollen olisi sellaista tarjousta vastaan ottanut; minä seurasin häntä, hän puki ylleni sellaisen takintekeleen, sanoi minua palatsikreiviksi, vei minut tämän miehen huoneeseen, joka myöskin sanoi minua palatsikreiviksi, antoi minulle kerralla niin paljon ruokaa ja juomaa, että se olisi riittänyt minulle koko vuoden ajaksi. Minä panen maata enkä ajattele tuon taivaallista. Aamulla sanotaan, että minut hirtetään sentähden, että eilen olin palatsikreivi. Lempo ruvetkoon toiste teidän palatsikreiviksenne!

ÄITI (itkien). Armollinen herra, huomaattehan hänen yksinkertaisuudestaan, ettei hän ole mies tekemään konnankoukkuja, mutta toiset ihmiset ovat käyttäneet hänen typeryyttänsä hyväksensä sekä ovat pitäneet häntä välikappaleena muita petkuttaaksensa. Armahtakaa minua, älkää saattako minua ennenaikaiseen hautaan.

RAATIHERRA. Kunnon kansalaiset, mitä arvelette te, jotka olette kärsineet vahinkoa? Tyydyttekö siihen, että tämä yksinkertainen ihminen saa kärsiä viattomasti.

JALOKIVIKAUPPIAS. Ei se hyödytä meitä laisinkaan. Minä itse säälin häntä.

POIKA. Mielelläni minä maksan kärsityn vahingon. Toinen on menettänyt kaksi kiveä, mielelläni hankin minä hänelle kymmenen sijaan, ja toinen on menettänyt kolmekymmentä rotan vietävää, ne minä kyllä myöskin voin hänelle toimittaa.

RAATIHERRA. Olen havainnut pojan aivan syyttömäksi sekä enemmän sääliä kuin rangaistusta ansainneeksi. Emme minkään lain mukaan voi rangaista häntä viattomana välikappaleena, vaan luovuttakaamme hänet hänen vanhemmillensa sillä varoituksella, etteivät he toiste anna hänen ominpäin matkustaa kaupunkiin, jottei hän antaisi aihetta useampiin tällaisiin murhenäytelmiin.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TALONPOIKA SATIMESSA: KOLMINÄYTÖKSINEN HUVINÄYTELMÄ ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org . If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate .

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org .

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Talonpoika satimessa: Kolminäytöksinen huvinäytelmä

TALONPOIKA SATIMESSA

LUDVIG HOLBERG

HENKILÖT:

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE