The Project Gutenberg eBook of Runoudesta, by Horace

Dieses problematische Werk wird dem Einen änders vorkommen als dem Andern und Jedem alle zehn Jahre auch wieder anders.

SISÄLLYS:

Yleisiä runoutta koskevia sääntöjä.
Erityisiä näytelmärunoutta koskevia sääntöjä.
Runoilijat.

Vaikka Horatiuksen kuulu kirje Runoudesta (De arte poetica) yhä edelleen maamme opiskelevien keskuudessa on kylläkin suosittu teos, se ei kuitenkaan, omituista kyllä, tähän asti ole suomalaisessa asussa ilmestynyt. Näin ollen olen sopivaksi katsonut saattaa julkisuuteen tekemäni suorasanaisen käännöksen, jättäen runopukuisen suomennoksen laatimisen kykenevämpien huoleksi. Koska käännös etupäässä on aiottu latinan kieltä opiskelevain tarpeeksi, olen suomentaessani jotenkin tarkasti, melkeinpä orjallisesti seurannut alkutekstiä. Tuskin saattaakaan kirjeen runsasaineisen, monisärmäisen sisällyksen takia aikaansaada sujuvaa, kaikille selvää käännöstä muuten kuin aivan vapaasti suomentamalla tai mukailemalla.

Suomennokseni olen miltei kauttaaltaan sovelluttanut G. Krügerin julkaisemaan tekstiin (Des Q. Horaiius Flaccus Satiren und Episteln. 2 Bd. Episteln. 14 Aufl. besorgt von Dr. Gustav Krüger. Leipzig 1900). Paitsi kotimaassa ilmestyneitä C. Synnerbergin selityksiä (Q. Horatii Flacci De arte poetica liber med inledning och förklaringar. Helsingfors 1868) olen käännöksen hyväksi käyttänyt tärkeimmät muualla julkaistut painokset, selityskirjat ja apuneuvot.

Helpottaakseni yleisölle kirjeen ymmärtämisen olen alkuun asettanut lyhyen yleiskatsauksen runoilijan elämään ja teoksiin sekä varustanut käännöksen tarpeellisimmilta selityksillä.

Q. Horatius Flaccus syntyi joulukuun 8 p. v. 65 e.Kr. Venusian pikkukaupungissa (nyk. Venosa) Apulian ja Lukanian rajalla Etelä-Italiassa. Hänen isänsä, joka oli vapautettu orja, halusi vähäisistä varoistaan huolimatta antaa lapselleen niin hyvän kasvatuksen kuin siihen aikaan oli mahdollista. Koska hän ei tahtonut panna poikaansa Venusiassa olevaan alkeiskouluun, muutti hän perheineen Roomaan, missä nuori Horatius isänsä huolellisen valvonnan alaisena jatkoi koulunkäyntiään.

Päätettyään lukunsa Roomassa siirtyi Horatius Athenaan harjoittaakseen etupäässä filosofisia opintoja. Kaikki opinnot jäivät kuitenkin kesken, kun Horatius Caesarin surman jälkeen syksyllä v. 44 Brutuksen kehoituksesta, liittyi tasavallan puolustajien riveihin. Hän ottikin osaa Philippi'n onnettomaan taisteluun v. 42, pakeni ja palasi jälleen Italiaan.

Kun Horatiuksen isävainajan maatila sillä välin voittajien toimeenpanemassa maanjaossa oli joutunut toisiin käsiin, läksi hän saatuaan armahduksen pääkaupunkiin hankkiaksensa itselleen jonkinmoisen toimen. Hän saikin vähäpätöisen kirjurinviran, mikä hänelle soi riittävän toimeentulon sekä kylliksi aikaa runoilemiseen. Kuten Horatius eräässä runopaikassa itse kertoo, saattoi varattomuus hänet koettamaan runoilua.

Runoelmillaan Horatius ennen pitkää pääsi Rooman silloisen runoilijapiirin tuttavuuteen ja suosioon. Myös kaikkien tieteiden ja taiteiden innokas suosija Maecenas kiinnitti huomionsa häneen sekä liitti hänet ystäväpiiriinsä. Antamalla Horatiukselle pienehkön maatilan, Sabinumin, Sabinilaisvuorilla Tiburin (nyk. Tivoli) läheisyydessä hankki Maecenas hänelle huolettoman toimeentulon. Siellä raikkaan luonnon helmassa Horatius enimmäkseen eleli, kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa runoelmiaan valmistellen.

Maecenaan välityksellä pääsi Horatius myös hallitsijan keisari Augustuksen ystävyyteen. Vaikka Horatius vilpittömästi tunnusti sen rauhan ja onnen, minkä Augustus oli koko valtakunnalle tuottanut, pysyttäytyi hän synnynnäisestä riippumattomuuden-halustaan etäämpänä keisarin houkuttelevista tarjouksista huolimatta.

Vähän jälkeen Maecenaan kuoleman päättyi Horatiuksen elämä marraskuun 27 p. v. 8 e.Kr. Hänen ruumiinsa haudattiin Esqvilinus kukkulalle Maecenaan haudan viereen.

Oodit (Odae l. Carmina), 4 kirjaa, ynnä Vuosisataislaulu (Carmen saeculare).

Viimeiseen ryhmään kuuluu toisen kirjan viimeisenä runokirjeenä se kyhäelmä, jolle vanhastaan sisällyksen mukaan on annettu nimitys Ars poetica eli De arte poetica . Kuten kirjeen osoitteesta näkyy, on se omistettu eräälle Pisolle, jolla kirjeestä päättäen oli kaksi täysikasvuista poikaa. Emme kuitenkaan tiedä kuka tämä ylhäissukuinen Piso oli emmekä myöskään mikä seikka oli aiheuttanut runokirjeen lähettämisen hänelle ja hänen pojilleen. Useimmat ovat olettaneet runoilijan tarkoittaneen L. Calpurnius Pisoa, joka oltuaan konsuli ja kaupungin-päällikkö kuoli kahdeksankymmenvuotisena vanhuksena v. 32 j.Kr. Jos tämä otaksuma on oikea, on runoilija kirjeensä kyhännyt elämänsä loppuajalla v. 10 tai 9 e.Kr.

Mitään täydellistä runousoppia Horatius tietenkään ei ole suunnitellut, vaan hän on halunnut maailmankokemuksensa ja ihmistuntemuksensa johdolla ystävilleen ja aatetovereilleen julkilausua ajatuksensa ja mielipiteensä runoilijoista ja runoudesta. Huolimatta kaikista puutteellisuuksistaan ja epäselvyyksistään on tämä runokirje niin hyvin pirteän ja lennokkaan muotonsa kuin miellyttävän, aaterikkaan sisällyksensä takia kaikkina aikoina herättänyt paljon huomiota, saanut runsaasti ihailua osakseen sekä suuresti vaikuttanut maailmankirjallisuuteen.

RUNOUDESTA

Jos maalari tahtoisi yhdistää ihmisen päähän hevosen kaulan ja lisätä kirjavat siivet sekä sovittaa yhteen eri tahoilta ruumiinosat siten, että ylhäältä ihana nainen loppuisi hirveän rumaan merielävään, pidättäisittekö nauruanne huolimatta ystävyydestänne, kun pääsisitte katsomaan? Uskokaa minua, Pisot, tuollaisen taulun kaltainen olisi suuresti se runoteos, jossa kuvat, kuten sairaan unennäöt, todellisuutta vailla muodostuvat, niin ett'ei jalka eikä pää kuulu yhtenäiseen muotoon. "Onhan maalareilla ja runoniekoilla aina ollut sama valta yrittää mitä tahansa." Sen tiedämme, vieläpä vaadimme ja myönnämme vuoroin tällaisen vapauden; mutta emme, jotta raju yhtyisi lempeään, emme, jotta käärmeet yhdistyisivät lintuihin ja lampaat tiikereihin. Mahtipontiseen ja paljoa lupaavaan alkuun lisätään monesti yksi ja toinen purpuratilkku laajalti loistolla häikäisemään, kun esim. kuvataan Dianan lehtoa ynnä alttaria ja suloisten maitten halki kiitävän virran mutkia tahi Rheinjokea tai sateenkaarta. Mutta nyt ei ollut sillä oikea paikkansa. Ja ehkä osaat jäljitellä sypressiä; mitä sillä, jos maksusta joku maalataan, joka toivotonna uipi haaksirikkoisesta laivastaan? Ryhdyttiin amforaa tekemään: miksikä savipullo valmistui liukuvalla vääntölevyllä? Lyhyesti sanottuna, olkoon kaikkinainen teos ainakin kokonainen ja yhtenäinen. Tietäkää, isä ja isän arvoiset pojat meidät, enimmät runoilijat, pettää oikean harhanäkö. Koetan olla lyhyt, tulen epäselväksi; hienoutta tavoitettaessa puuttuu voimaa ja intoa; suurenlaista esitystapaa koettava tulee leveäksi; alhaalla matelee liian arka ja myrskyä pelkääväinen; se, joka haluaa vaihetella yhtenäistä aihetta kummallisella tavalla, kuvaa delfiinin metsän keskelle ja metsäkarjun aalloille. Virheeseen johtaa virheen välttäminen, jos puuttuu oikea taito.

Aemiliuksen taistelijakoulun vieressä viimeinenkin vaskitaituri vaskessa kuvaa ja jäljittelee hienosti kynsiä ja hiuksia, onnistumatta kuitenkaan työnsä valmistamisessa, koska hän ei osaa sitä täydellisesti muodostaa. Jos jotakin mielin saada kokoon, en tahtoisi olla hänen kaltaisensa, yhtä vähän kuin elää käyränenäisenä, mutta muuten huomiota herättäen mustilla silmilläni ja mustalla tukallani.

Ottakaat aiheenne, kirjoittajat, voimienne mukaan ja punnitkaa kauan, mitä hartiat jaksavat kantaa, mitä eivät. Sitä, joka voimainsa takaa on aiheensa valinnut, ei petä esitystapa eikä selvä järjestys. Järjestyksen etu ja sulo on oleva se, joll'en erehdy, että runoilija juuri nyt sanoo, mitä hänen tällöin tulee sanoa, sekä lykkää ja jättää nykyhetkellä moniaat asiat. Sanojen yhdistämisessä valitkoon ilmoitetun runoteoksen tekijä myös hienosti ja arasti sanan ja hyljätköön toisen. Erinomaisesti olet lausunut, jos ovela yhdistys tekee tutun sanan ikäänkuin uudeksi. Jos ehkä on tarpeellista vereksillä nimityksillä osoittaa outoja käsitteitä, käypi laatuun tekaista vanhanaikuisille Cetheguksille kuulumattomia sanoja, ja ujosti käytetty vapaus kyllä myönnetään; vieläpä uudet ja äsken tehdyt sanat saavat hyväksymistä osakseen, jos ne valuvat esiin kreikkalaisesta lähteestä säästäväisesti johdettuina.[1] Mutta miksi Roomalainen antaisi Caeciliukselle ja Plautukselle sen oikeuden, mikä on riistetty Vergiliukselta ja Variukselta?[2] Miksi minua kadehditaan, jos voin lisätä vain muutamia sanoja, kun Caton ja Enniuksen kieli on rikastuttanut isäimme puhetta ja tuottanut uusia nimiä esineille?[3] On aina ollut luvallista ja on edelleen tuottaa julkisuuteen sana, jolla on nykyhetken leima. Kuten metsät muuttavat lehtensä nopeiden vuosien kuluessa ja edelliset varisevat, siten katoavat vanhat sanatkin ja nuorien tavoin kukoistavat ja varttuvat äsken syntyneet; kuulummehan kuololle kaikkineinme: joko nyt meri sisämaahan johdettuna suojelee laivastoja pohjantuulilta, kuninkaan arvoinen työ, tai kauan hyödytön ja vain airoille sovelias suo elähyttää läheisiä kaupunkeja ja kokee kovaa auraa, tai joki on muuttanut suuntansa, joka oli vainioille vahingollinen, sille kun on osoitettu parempi tie; kuolevaisten teot katoavat, ja vielä vähemmän kieliparsien arvo ja sulo pysyy elävänä.[4] Monet sanat syntyvät uudestaan, jotka jo hävisivät, ja monet häviävät, jotka nyt ovat arvossa, jos käyttö niin tahtoo, millä puhumisen suhteen on mielivalta, oikeus ja ohjeet.

Millä runomitalla kuningasten ja päällikköjen urhotöitä ja surkeita sotia voidaan kuvata on Homerus osoittanut. Ensiksi valitusruno esitettiin epätasaisilla parisäkeillä ja sitten myös toivomuksensa saavuttaneen tunnelma. Siitä, mikä kirjailija julkaisi lyhykäiset elegiset säkeet, tutkijat kuitenkin riitelevät ja riita on vielä ratkaisematta. Archilochuksen varusti suuttumus hänelle omituisella jambimitalla.[5] Tämän omisti komedia ja korkea tragedia, koska se oli sovelias vuoropuhelulle ja tunki kansan melun läpi sekä oli muodostunut toimintaa varten. Runotar soi lyyran kielillä ylistää jumalia ja jumalten poikia, voittavaa nyrkkitaistelijaa ja juoksukilpailussa parasta hevosta ynnä nuorukaisten huolia ja vapauttavaa viiniä.

Joll'en voi enkä ymmärrä noudattaa määrättyä luonnetta ynnä väritystä töissäni, miksi tervehditään minua runoniekaksi? Miksi tahdon ennemmin väärästä häveliäisyydestä olla tietämätön kuin oppia? Komediaan kuuluva aihe ei siedä esittämistä tragedian säkeillä: samoin Thyesteen ateria ei salli siitä kerrottavan arkielämälle ja melkein komedialle sopivilla säkeillä.[6] Pitäköön kukin seikka sille kuuluvan paikan, minkä se on saanut. Väliin kuitenkin myös komedia kohottaa äänensä ja Chremes torailee suuttuneena pöyhkeällä suulla; ja tragediassa henkilö monesti lausuu surunsa jokapäiväisellä kielellä, kun esim. Telephus köyhänä ja samoin Peleus pakolaisena heittää siksensä pönkkäpuheet ja puolentoistajalan pituiset sanat, jos hän mielii valituksellaan koskettaa katsojan sydäntä.[7] Ei siinä ole kylliksi, jotta runoelmat ovat sirot; olkoot myös miellyttävät ja johtakoot kuulijan mielen, minne tahtovat. Kuten ihmiskasvot hymyilevät hymyileville, niin ne itkevät itkeväin kanssa; jos tahdot että itken, tulee sinun itse ensiksi olla sureva: silloin, Telephus tai Peleus, vastoinkäymisesi minua liikuttavat; jos huonosti puhut sanottajasi, joko nukun tai nauran. Surullisen kasvoille sopii murheen sanat, suuttuneelle uhkailevat, leikilliset iloiselle, ankaralle totiset sanat. Sillä luonto muodostaa meidät ensiksi sisäisesti eri kohtalontilojen mukaan, ilahduttaa tai saattaa vihaan tai pakoittaa ja ahdistaa maahan asti ankaran surun kautta; sitten se ilmaisee sielun liikutukset kielen välityksellä. Jos puhujan sanat ovat hänen asemastaan eroavaisia, niin Rooman ylhäiset ja alhaiset kajahuttavat naurun. On myös suuri erotus olemassa, jos jumala puhuu tai urho, iäkäs vanhus tai se, jolla on kukoistavan nuoruuden hehku, jos mahtava emäntä tai toimekas imettäjä, jos kulkeva kauppias tai viheriöivän pellon viljelijä, Colchilainen tai Assyrilainen, Thebassa syntynyt tai Argossa.[8]

Seuraa tarua tai muodosta itsessään sopusuhtaista, kirjoittaja. Jos ehkä uudestaan esität kunniakkaan Achilleen, olkoon hän tuima, suuttunut, leppymätön, kiivas, evätköön lakien itseään koskevan, sallikoon kaikki aseilleen. Olkoon Medea julma ja heltymätön, Ino itkeväinen, Ixion valapattoinen, Io harhaileva, Orestes surua täynnä.[9] Jos jätät näyttämölle jotain koskematta ollutta ja uskallat luoda uuden henkilön, olkoon hän loppuun asti senlainen, kuin hän oli alussa, ja olkoon sopusoinnussa itsensä kanssa.

On vaikea esittää yksilöllisyydellä yleispäteviä aatteita, ja oikeammin teet, jos kehität Iliolaisen runon näytelmiin, kuin jos ensimäisenä tuot julki tuntemattomia ja ennen lausumattomia asioita. Yleinen aihe muuttuu yksityiseksi omaisuudeksesi, joll'et viihdy halvassa ja kaikille avonaisessa piirissä etkä mieli uskollisena tulkkina kääntää sanasta sanaan etkä jäljittelijänä joudu pulaan, josta arkuus tai teoksen laki estää poistumasta. Äläkä niin aloita kuin kerran kyklinen kirjoittaja:[10] 'Laulan Priamuksen kohtalosta ja kuuluisasta sodasta'.[11] Mitähän tämä lupailija esittääpi, joka on niin suuren ilmoituksen arvoista? Vuoret aikovat synnyttää, ja syntyy naurettavan mitätön hiiri. Kuinka paljoa oikeammin aloittaa se, joka ei hommaile mitään sopimattomasti: 'Laula, Runotar, minulle miehestä, joka Trojan valloituksen jälkeen näki useiden ihmisten tavat ja kaupungit'. Hän ei mieli kehittää savua loisteesta, vaan valoa savusta saattaakseen sitten esiin merkillisiä ihmeitä, Antiphateen, Scyllan ja Charybdiksen ynnä Kyklopin; hän ei aloita Diomedeen paluumatkaa Meleagerin kuolosta eikä Trojan sotaa kaksoismunasta.[12] Hän kiiruhtaa aina ponsikohtaan ja vetää kuulijan mukanaan keskelle tapahtumia, ikäänkuin nämä olisivat hänelle tuttuja, sekä jättää ne, joitten loistavasta esityksestä hän on epävarma, ja niin hän sommittelee, niin hän yhdistää toden ja keksityt seikat, ett'ei keskiosa eroa alusta eikä loppu keskustasta.

Kuule nyt,, mitä minä vaadin ja kanssani yleisö, jos haluat saada katsojan, joka odottaa esiripun kohoamiseen asti ja istuu paikallaan siksi, kunnes näyttelijä lausuu kehoituksensa taputukseen;[13] sinun tulee merkille panna kunkin iän tavat ja antaa kunkin muuttuvaiselle luonteelle ja vuosille sopiva muotonsa. Poika, joka jo osaa matkia sanoja ja varmalla jalalla polkee maata, haluaa leikkiä kaltaistensa parissa, kiihtyy vihaan ja asettuu yhtäkkiä sekä muuttuu hetkestä hetkeen. Parraton nuorukainen, joka vihdoin on päässyt ohjaajasta, iloitsee hevosista, koirista ja leikeistä auringon paahtamalla Marskentällä; niinkuin vaha pehmeä hän kääntyy virheeseen, suuttuu kehoittajien sanoista, ajattelee myöhään hyödyllistä, tuhlaa rahaa, on korkealle pyrkivä, intohimoinen ja valmis jättämään, mitä hän on rakastanut. Muuttuneine harrastuksineen miehen mieli etsii mahtavuutta ja ystävyyttä, tavoittelee kunniaa ja varoo tehdä, mitä hän pian koettaisi peruuttaa. Monet vastukset ympäröivät vanhusta, joko siitä syystä että hän kokoo tai kurjasti säästää ja pelkää iti käyttää, mitä on saanut, tahi koska hän toimii kaikki asiat, pelolla ja kylmästi; hän lykkää eteenpäin asettaen toivonsa kauas, on toimeton, tulevaa haluavainen, ärtyisä, vaikeroiva, kiittää mennyttä aikaa hänen poikana ollessaan sekä on nuorempien moittija ja tutkija. Paljon etuja tulevat vuodet tuovat, paljon poistuvat riistävät mukanaan. Jott'ei sattumalta nuorukaiselle annettaisi vanhuksen osaa tai pojalle miehen, niin pysykäämme yhäti niissä piirteissä, mitkä kuuluvat ja sopivat kullekin iälle.

Joko toiminta tapahtuu näyttämöllä tai kerrotaan se tapahduttuaan. Vähemmin koskettaa mieliä se, mikä on kuulon kautta päässyt tietoomme, kuin se, joka on luotettavien silmiemme edessä ja jota katsoja itse kertoo itselleen. Älä kuitenkaan näyttämöllä esitä mitään, jota on sisällä toimitettava, ja poista silmien edestä paljo semmoista, josta puhelias läsnäolija sitten saattaa kertoa, ett'ei Medea silpoa lapsiaan yleisön nähden eikä rikoksellinen Atreus keitä ihmisruokaansa julkisesti tai ett'ei Procne muutu linnuksi tai Cadmus käärmeeksi.[14] Kaikkea, mitä minulle esität siihen tapaan, minä inhoan sitä uskomatta.

Älköön se näytelmä olko lyhyempi tai pitempi kuin viisi näytöstä, jota tahdotaan esittää ja uudestaan näytettäväksi antaa; älköön jumala esiintykö välittäjänä, joll'ei satu pulma, mikä ratkaisijaa kaipaa, älköön myös neljäs henkilö huoliko puhuvana esiintyä.

Noudattakoon koori näyttelijän osaa ja velvollisuutta, kykynsä mukaan, älköön mitään näytösten välissä esittäkö, joka ei edistä toimintaa eikä sopivasti kuulu siihen. Suosikoon se hyviä ja neuvokoon niitä ystävällisesti, hillitköön suuttuneita ja mieliköön rauhoittaa pelonalaisia; kiittäköön yksinkertaisen pöydän aterioita, hyödyllistä oikeutta sekä rauhaa avonaisine portteineen; kätkeköön se uskottuja asioita, pyytäköön ja rukoilkoon jumalia, että onni lähestyy kurjia ja jättää ylpeät.

Huilu ei ollut niinkuin nyt yhteen liitetty messingillä eikä torven kilpailija, vaan vähäpätöinen ja yksinkertainen; harvalla reiällä se kykeni antamaan säveltä kööreille ja säestämään niitä sekä täyttämään äänellään istuinrivejä, jotka eivät vielä olleet liiaksi taajat; sinnehän kokoontui kansa, helposti laskettu ja vähäinen, mutta kohtuullinen, siveä ynnä häveliäs. Sitten kuin se voittajana alkoi laajentaa maitaan ja yhä etenevä muuri alkoi ympäröidä kaupunkeja ja alettiin rankaisematta päiväjuomingeissa lepyttää suojelushenkeä ilopäivinä, pääsi mittoihin ja säveliin suurempi vapaus. Sillä mitä ymmärtäisi tuo oppimaton ja vaivoista vapaa maalainen, kun joutui kaupunkilaisen seuraan, tuo alhainen ylhäisen pariin? Sen johdosta huilunsoittaja liitti entiseen taitoonsa enemmän vilkkautta ynnä komeutta ja kulki lattian poikki pitkässä viitassa; siksi myös vakava kitara sai merkitystä lisään ja rohkea puhetapa kehitti oudon esityksen, eikä sisällys, joka oli täynnä hyödyllisiä opetuksia ja tulevaisuutta ennusti, ollut Delphon oraakelivastauksista poikkeavainen.

Se, joka ensiksi traagillisella runoelmalla kilpaili vähänarvoisesta pukista, saattoi pian myös näyttämölle maalaiset Satyrit alastomuudessaan ja yritti, säilyttäen esiintyvien arvokkaisuutta, karkeata pilaa, koska katsoja, joka toimitettujen uhrijuhlien jälkeen oli sekä juopunut että vallaton, oli pidätettävä mieluisen uutuuden houkutuksilla.[15] Mutta siten tulee esittää Satyrien nauruja ja purevia puheita sekä siten yhdistää leikkiä vakavaan, ett'ei se jumala tai urho, joka seuraan saatetaan äsken näyttäydyttyään kuninkaallisen puvun kullassa ja purpurassa, alhaisella puheella muistuta kehnoja majoja tai ett'ei hän väittäessään alhaista tavoittele pilventakaisia tyhjyyksiä. Tragedian henkilön, jonka ei sovi lörpötellä kevytmielisiä säkeitä, tulee esiintyä hiukan häveliäänä huimien Satyrien parissa kuten arvokas emäntä, kun hänen täytyy tanssia juhlapäivinä. Enkä minä, jos kirjoittaisin Satyrinäytelmiä, pitäisi ainoastaan koristamattomista ja varsinaisista nimityksistä, Pisot, enkä niin koettaisi poiketa tragedian väristä, ett'ei olisi mitään erotusta, puhuuko Davus tai rohkea Pythias näpistettyään petetyltä Simolta talentin vai jumalallisen lapsen hoitaja ja vartija Silenus.[16] Tutuista sanoista toimisin niin muodostetun runoelman, että jokainen toivoisi voivansa samaa, mutta paljon saisi hikoilla ja turhaan työskennellä koettaesaan sitä; niin paljon merkitsee kokoonpano ja järjestys, niin paljon arvoa tulee tavallisillekin aiheille. Varokoot, minun harkintani mukaan, näyttämöllä esitetyt metsistä saatetut Faunit, ett'eivät, ikäänkuin liikkuisivat kaduilla tahi melkein torilla, koskaan käytä liian siroja säkeitä tai lausu sopimattomia ja hävyttömiä sanoja.[17] Sillä ne loukkaantuvat, joilla on hevonen, isä ja varat, eivätkä kuule tyynin mielin eivätkä palkitse seppeleillä, jos kohta se hyväksyy, joka ruo'akseen ostaa paahdettuja herneitä ja kastanjanpähkinöitä.

Pitkää tavua yhdessä edelläkäyvän lyhyen kanssa nimitetään jambiksi; se on nopeakulkuinen runojalka: siitä nopeudesta aiheutui jambisäkeille myös trimetrin nimi, vaikka säe muodosti kuusi runokorkoa, ollen samankaltainen ensimäisestä runopolvesta viimeiseen; mutta ei kauan sitten, jotta säe vähää hitaammin ja arvokkaammin joutuisi kuulijan korviin, soi jambi vakaville spondeoille sille kuuluvat oikeudet, myöntyväisenä ja nöyränä, kuitenkaan poistumatta hyvän toverin tavoin myös toisesta ja neljännestä sijasta.[18] Sellaisena se harvoin esiintyy Acciuksen kuuluisissa trimetreissä[19] ja ahdistaa Enniuksen suurella painolla näyttämölle lähettämiä säkeitä rumalla syytöksellä joko liian kiireisestä ja huolellisuutta puuttuvasta työstä tahi taiteen laimiinlyömisestä. Eihän mikä arvostelija tahansa huomaa runojen huonosointuisuutta ja Rooman runoniekoille annetaan sopimattomasti anteeksi. Pitääkö minun sen vuoksi poiketa oikeasta tiestä ja kirjoittaa vallattomasti, vai tuleeko minun luulla kaikkien näkevän virheeni sekä siitä syystä olla varma ja varovainen toivoessani anteeksi saamista? Lyhyesti sanottu, olen välttänyt virheen, mutta en kiitosta ansainnut. Tutkikaa kreikkalaisia esikuvia pitäen niitä käsissänne öin päivin. Mutta ovathan esi-isänne kiittäneet Plautuksen säkeitä ja sukkeluuksia, ihmetellen kumpaisiakin liian kärsivällisesti, melkein sanoakseni tyhmästi, jos vain me, minä ja te, osaamme erottaa törkeydet kokkapuheista sekä sormilla ja kuulolla merkitä oikean soinnun.

Kerrotaan Thespiksen keksineen siihen asti tuntemattoman tragedian ja vaunuilla kulkien esittäneen runoteoksensa, joita henkilöt lauloivat ja näyttivät viinisakalla tahratuin kasvoin. Hänen jälkeensä Aeschylus keksi naamarin ja upean pitkän viitan sekä varusti näyttämön vähäisellä puualustalla ja opetti mahtavasti puhumaan ynnä astumaan koturnilla. Näitä seurasi vanha komedia, paljon kiitetty; mutta vapaus johtui vallattomuuteen ja loukkaavaisuuteen, joka kaipasi lain ohjausta; laki saatiin ja koori vaikeni häpeällisesti, kun oikeus pilkkaamiseen oli riistetty. Meikäläiset runoilijat eivät ole jättäneet mitään koettamatta eivätkä ole ansainneet vähintä kunniaa uskaltaessaan luopua Kreikkalaisten jäljistä ja kehittää kansallisia aineita, joko sitten ovat sepittäneet historiallisia suru- tai huvinäytelmiä. Eikä Latium olisi tullut mahtavammaksi urheudellaan ynnä aseittensa kunnialla kuin kielellään, joll'ei kukin runoilija paheksuisi viimeistelyn vaivaa ja viivytystä. Te, Numa Pompiliuksen jälkeläiset, moittikaa runoa, jota ei pitkän ajan moninainen silittely ole korjannut eikä kymmenesti mitä tarkimmin puhdistanut.[20]

Koska Democritus pitää neroa kurjaa taitoa parempana ja sulkee pois järkevät runoilijat Heliconista, niin hyvä osa ei huoli hoitaa kynsiään eikä partaansa, vaan etsii etäisiä seutuja ja välttää kylpypaikkoja.[21] Saavuttaa muka runoilijan arvon ja nimen, joll'ei jätä Licinus parturille päätään, jota eivät edes kolmen Anticyran lääkekasvit koskaan voisi parantaa.[22] Oi minua nurjaa, kun puran sappeani kevätpuoleen! Silloin ei toinen kirjoittaisi parempia runoelmia; mutta mikään ei ole niin tärkeä kuin terveys. Sen vuoksi toimitan kovasimen virkaa, mikä voi tehdä raudan teräväksi, kykenemättä itse leikkaamaan. Kirjoittamatta itse mitään opetan muille runoilijan toimialaa ja velvollisuutta, opetan mistä runovarat hankitaan, mikä kehittää ja muodostaa runoniekan, mikä sopii, mikä ei sovi, mihin oikea taito ja mihin erehdys johtaa.

Oikea oivallus on kirjailemisen alku ja juuri. Oikean käsityksen voivat sinulle osoittaa Sokrateen oppilaiden kirjoitelmat eivätkä sanat vastenmielisesti seuraa hyvästi harkittua sisältöä. Se, joka on oppinut, mikä on velvollisuus isänmaata ja ystäviä kohtaan, millä rakkaudella on kohdeltava vanhempia, veljeä tai kestiystävää, mikä on senaatorin, mikä tuomarin velvollisuus, mikä sotaan lähetetyn päällikön toimi, hän tietää tosiaan jokaiselle henkilölle antaa hänelle kuuluvan osan. Käsken oppineen jäljittelijän tarkata elämänlaadun ja -tapojen esikuvaa sekä siitä ammentaa eläviä sanoja. Väliin näytelmä ilman suloa, ilman pontta ja taitoa, mutta loistokohdilla ja oikeilla luonteenkuvauksilla, miellyttää kansaa enemmän ja kiinnittää sitä paremmin kuin sisällöttömät säkeet ja sointuvat lörpötykset.

Runotar antoi Kreikkalaisille neroa ja myös taitoa puhua täydellisesti, kun eivät mitään paitsi kunniaa tavoittaneet. Roomalaiset pojat oppivat pitkissä laskuissa jakamaan pääomaa 100 osaan. — Sanokoon Albinuksen poika, jos 5/12 on vähennetty 1/12, mikä on jäljellä? oisit jo saattanut sanoa. — 1/3. Hyvä! osaat kyllä säilyttää omaisuutesi. Tulee lisään 1/12, mikä on tulos? — 1/2. — Mutta kun kerran tämä rutto ja huoli omaisuudesta on mieliin imeytynyt, voimmeko toivoa että runoja sepitetään, jotka ovat voideltavat setriöljyllä ja säilytettävät hienossa sypressirasiassa?

Runoilijat tahtovat joko hyödyttää tai huvittaa taikka samalla lausua ihmiselämälle mieluisia ja hyödyllisiä opetuksia. Jos mitä tahansa lausut opettavaista, ollos lyhyt, jotta oppivaiset mielet nopeasti käsittävät ja uskollisesti säilyttävät sanojasi. Kaikki valuu liian täydestä sydämestä pois ylellisenä. Olkoot huvin vuoksi keksityt seikat hyvinkin todennäköisiä, jott'ei näytelmä vaatisi uskottavaksi mitä tahansa, eikä esim. Lamian vatsasta vedettäisi elävää lasta, jonka se on syönyt.[23] Kansan vanhimmat hylkäävät hyödyttömät runot ja nuoret ritarit kulkevat ylpeästi jäykkien runoelmain ohi. Se voitti kaikkien hyväksymisen, joka yhdisti hyödyn ja huvin samalla kertaa miellyttämällä ja opettamalla lukijaa. Sellainen kirja tuottaa rahaa Sosiuksille, se kulkee meren poikki ja hankkii kirjoittajalleen tutun nimen pitkäksi ajaksi.[24] On kuitenkin virheitä, joita tahdomme anteeksi antaa: sillä eipä kieli aina anna sitä ääntä, jota vaatii käsi ja mieli, ja se soinnuttaa usein matalan, kun tahtoo korkeata, eikä jousi aina osaa siihen, jota uhkaa. Mutta kun runossa on enemmän loistokohtia, eivät minua loukkaa harvat pilkut, jotka joko huolimattomuus on sirottanut tai ihmisluonto liian vähän tiennyt karttaa. Mitä on sen takia tehtävä? Niinkuin puhtaaksikirjoittaja ei saa anteeksi, jos hän muistutuksista huolimatta aina tekee saman virheen, ja kuten sitä kitaransoittajaa pilkataan, joka alati erehtyy samalla kielellä, samoin minusta se, joka paljon hairahtuu, muuttuu Choeriluksen kaltaiseksi, jota nauraen ihailen, hänen ollessaan kahdesti tai kolmasti hyvä, samoin kuin paheksun, kun kunnon Homerus nukahtaa.[25] Mutta pitkän työn tekijällä on oikeus vaipua uneen. Kuten maalaus, on runoelma: enemmän sinua viehättää jokin maalaus, jos seisot lähempänä, ja enemmän taasen toinen, jos seisot edempänä. Toinen vaatii hämäryyttä; toinen mielii tulla katsotuksi päivänvalossa, se kuin ei pelkää arvostelijan terävää älyä. Toinen viehättää kerran, toinen kymmenestikin katsottuna on viehättävä.

Vaikka isäsi neuvo muodostaa sinua, veljeksistä vanhinta, oikean tuntemiseen ja jo itsestäsi sen oivallat, niin noudata tarkkamuistisesti tätä lauselmaa, että oikeudella myönnetään moniaissa asioissa se, mikä on vain keskinkertaista ja siedettävää — keskinkertainen lainoppinut ja asianajaja ei saavuta kaunopuheisen Messallan taitoa eikä tiedä niin paljon kuin Aulus Cascellius, kuitenkin hän on arvossa[26] —, mutta eivät jumalat, eivät ihmiset, eivätkä myyjäin pylväät myönnä keskinkertaisten runoilijain olemassa-oloa. Kuten hauskassa ateriassa epäsointuisa yhteissoitto, paksu voide ja unikukan siemenet yhdessä sardilaisen hunajan kanssa loukkaavat meitä, koska ateriaa olisi voitu jatkaa ilman niitä, samoin runo, joka on luotu ja keksitty huvittamiseksi, muuttuu ala-arvoiseksi, jos se vähäsen poikkeaa mallikelpoisesta.[27] Se, joka ei osaa harjoittaa leikkiä, pysyy poissa harjoitusvehkeistä kentällä ja on tyynesti paikallaan, tottumatonna pallon, diskuksen ja leikkipyörän käyttämiseen, jott'eivät taajat katsojarivit rankaisematta kohota nauruaan: se, joka ei osaa säkeitä sepittää, uskaltaa sen kuitenkin tehdä. Miks'ei? onpa hän vapaa ja ylhäissukuinen sekä lisäksi omistaa rahassa ritarin pääoman, vapaana kaikesta tahrasta.

Ethän lausu tai toimita mitään vastoin luonnollista kykyäsi: sellainen arvostelutaitosi sekä älysi on; jos kuitenkin jotain kerran kirjoitat, niin tulkoon se ensiksi Maecius arvostelijan, isäsi ynnä minun kuuluville ja olkoon se pidätetty yhdeksättä vuotta lehtien ollessa poispantuina:[28] on mahdollista hävittää, mitä ei ole julkaissut, mutta kerran julki saatettu sana ei tule takaisin. Orpheus, jumalain pyhä tulkki, vieroitti metsissä elävät ihmiset murhista ja raa'asta elantotavasta, ja tämän johdosta sanottiin hänen lepyttävän raivoisia tiikereitä ja leijonia. Amphionin, Theban kaupungin perustajan, sanottiin lyyransa soinnulla liikuttavan kallioita ja sen suloisella sävelellä johtavan ne, minne tahtoi. Tämä oli ennen muinoin oikea viisaus, joka opetti erottamaan valtion omaisuudet yksityisistä ja uskonnolliset asiat maallisista, opetti estämään laitonta yhdyselämää ja antamaan avioille oikeuksia sekä rakentamaan kaupunkeja ja piirtämään lakeja puutauluihin. Siten tuli kunnia ja kuulu nimi pyhille runoniekoille ja runoille. Näitten jälkeen mainio Homerus ja Tyrtaeus säkeillään kiihdyttivät miesten mieliä Marsin sotiin;[29] runoissa ennustukset lausuttiin ja elämäntie osoitettiin, kuningasten suosiota tavoitettiin runosoinnuilla ja keksittiin näytelmä pitkien vaivojen päätökseksi: älköön siis lyyrantaitoinen runotar[30] tai kitaransoittaja Apollo olko sinulle vastenmielinen. — Tuleeko runo kiitettävä luonnon ansiosta vai taiteellisen harjoituksen kautta, on kysytty. En puolestani näe, mitä harjoitus ilman rikasta runosuonta tai mitä harjaantumaton nero hyödyttää; siten toinen seikka vaatii toisen apua ja yhtyy siihen ystävällisesti. Se nuorukainen, joka tahtoo juoksukilpailussa joutua ensinnä toivottuun maalipylvääseen, on saanut paljon kärsiä ja tehdä työtä, on tuntenut lämpöä ja vilua sekä pidättynyt rakkaudesta ja viininjuonnista; se huilunsoittaja, joka soittaa Pythiläisissä juhlaleikeissä, on ensiksi saanut oppia ja pelätä opettajaa. Nyt on tarpeeksi sanoa: 'minä laadin ihmeellisiä runoja; hitto vieköön viimeisen: minusta on häpeä jäädä jälkeen ja tunnustaa tietämättömyyteni siitä, mitä en tosiaan ole oppinut'. — Niinkuin ilmoittaja kokoo kansaa tavaroita ostamaan, niin runoilija, joka on rikas maista ja rikas korkoa vastaan annetuista rahoista, käskee imartelijain saapua hyötymään. Jos hän tosiaan voi oikealla tavalla eteen asettaa jotakin herkullista sekä mennä takaukseen epäluotettavasta köyhästä ja vapauttaa synkkiin riitoihin joutuneen, ihmettelen, jos hän osaa onnellisuudessaan erottaa valheellisen ystävän oikeasta. Jos jotakin annat jollekulle tai tahdot antaa, niin älä johda häntä täynnä iloa sepittämiesi runojen luo: hän, näet, huutaapi: 'kauniisti, hyvästi, oivasti', hän kalpenee niitten johdosta, vuodattaa myös ystävällisistä silmistään kyynelen, hyppää sekä polkee maata jalallaan. Kuten ne, jotka maksua vastaan itkevät hautajaisissa, puhuvat ja toimivat melkein enemmän kuin ne, jotka sydämestään surevat, niin teeskentelijä tulee enemmän liikutetuksi kuin avomielinen kiittäjä. Sanotaan kuningasten useilla pikareilla pakoittavan ja kiusaavan juomingeissa sitä, josta tahtovat tietää, onko hän heidän ystävyytensä arvoinen: jos runoja valmistat, älkööt sinua pettäkö ne, jotka ketunnahan alla piilevät. Jos jotain luit Quintiliukselle, niin hän sanoi: 'korjaa, hyvä ystävä, tätä ja tätä'.[31] Jos kielsit voivasi tehdä paremmin turhaan koetettuasi kaksi tai kolme kertaa, käski hän pyyhkäistä pois tai kokonaan uudestaan sepittää nuo huonosti muovaillut säkeet. Jos taasen mieluummin tahdoit puolustaa virhettä kuin korjata sitä, ei hän enään kuluttanut yhtään sanaa eikä turhaa vaivaa estääkseen sinua rakastamasta itseäsi ja työtäsi yksin ilman kilpailijaa. Viisas, kunnon mies moittii taidottomia säkeitä, huomauttaa jäykkiä, piirtää muodottomien viereen mustan poikkiviivan, poistaa liiallisia koristuksia, pakoittaa valaisemaan liian epäselviä kohtia, tuomitsee kaksimielistä sanaa, merkitsee muutettavat paikat: hänpä tulee Aristarchuksen kaltaiseksi;[32] hän ei sano: 'miksi loukkaisin ystävääni pikkuseikoissa'? Nämä pikkuseikat johtavat sen vakaviin onnettomuuksiin, jota kerran on pilkattu ja huonosti otettu vastaan. — Niinkuin sitä pelätään, jota paha tartunta tai keltatauti vaivaa tai pyhä raivo ja Dianan viha, niin viisaat ihmiset pelkäävät ja varovat koskettaa mieletöntä runoilijaa; vain varomattomat lapset häntä ajavat takaa ja seuraavat. Jos hän nyt sillä välin, kuin hän mahtipontisena työntää ulos säkeensä ja harhailee ympäri niinkuin rastaita tarkkaava linnustaja, on pudonnut kuoppaan tai kaivokseen, niin tuskin kukaan hänet huolii vetää ylös, vaikka hän huutaa: 'tulkaa apuun, kuulkaa, kansalaiset!' Jos joku huolii tuoda apua ja laskea alas köyden, niin sanon: 'ken tietää, eikö hän ehdoin tahdoin ole sinne heittäytynyt eikä tahdo tulla pelastetuksi'? ja kerron niin sicilialaisen runoniekan kuolemasta. Kun Empedocles halusi tulla kuolemattomaksi jumalaksi, niin hän kylmäverisenä hyppäsi kuumaan Aetnaan.[33] Olkoon runoniekoilla oikeus ja lupa kuolla. Se, joka pelastaa jonkun vasten hänen omaa tahtoaan, menettelee kuten murhaaja. Eikä tuo sitä tee kerran eikä pois vedettynä jo muutu järkeväksi ihmiseksi eikä luovu haluamasta ikuistuttavaa kuolemaa. Eipä ole kyllin selvää, mistä syystä hän tekaisee säkeitä; onko hän saastuttanut isänsä tuhkaa vai onko hän jumalatonna koskettanut kauheaa ukkosenpaikkaa, — joka tapauksessa hän raivoo; ja samoin kuin karhu, joka on voinut murtaa häkkinsä estävät ristikot, niin raju runonlausuja karkoittaa niin hyvin oppimattomat kuin oppineet; johonka hän kerran on tarttunut, siitä hän pitää kiinni ja tappaa lukemalla kuten verimato, joka ei jätä ihoa, ennenkuin se on täynnänsä verta.

[1] Cethegus -suvun jäsenet käyttivät kauan muinaisen tavan mukaan tunican (alusvaatteen) sijassa ainoastaan pientä verhoa ( cinctus ) lanteiden ympärillä.

T. Maccius Plautus , kuuluisin Rooman huvinäytelmäinkirjoittajista. synt. n. v. 251, kuol. v. 184 e.Kr.

P. Vergilius Maro , Rooman suurin epillinen runoilija, synt. v. 70, kuol. v. 19 e.Kr.

[3] M. Porcius Cato Censorius , valtiomies ja historioitsija, synt. v. 234, kuol. v. 149 e.Kr.

Q. Ennius , tunnetuin vanhemmista runoilijoista, synt. v. 239, kuol. v. 169 e.Kr.

[4] C. Julius Caesar suunnitteli laajoja satamatöitä Tiberin suulla Ostiassa, pomptinilaissoiden kuivattamista sekä Tiberin uoman perkaamista, mitkä tuumat keisari Augustus osaksi toteutti.

[6] Atreus tappoi veljensä Thyesteen lapset sekä asetti niitten lihat isän syötäviksi.

[7] Chremes suuttunut isä Terentiuksen Heautontimorumenos (Itsensäkiduttaja) nimisessä huvinäytelmässä.

Telephus , Mysian kuningas, jonka Achilles oli haavoittanut, saapui kerjäläisenä Kreikkalaisten luo saadakseen oraakelivastauksen johdosta haavoilleen parannusta.

[8] Colchilainen oli tunnettu raakuudestaan, Assyrilainen hekumallisuudestaan, Thebalaisia pidettiin tylyinä ja yksinkertaisina, Argolaisia taasen rohkeina ja ylimielisinä.

[9] Medea , Jasonin puoliso, tappoi omat lapsensa rangaistakseen uskotonta miestään, Ino syöksyi lapsi mukanaan mereen raivoavaa miestään Athamasta pakoon, Ixion petti appensa sekä ahdisteli Junoa, Io harhaili mustasukkaisen Junon ajamana lehmän muodossa ympäri koko maailman, Orestes , Agamemnonin poika, surmasi äitinsä kostaaksensa isänsä murhan.

[10] Kykliset runoilijat käsittelivät Trojan sodan satupiiriin ( cyclus ) kuuluvia aiheita.

[12] Meleager oli Tydeuksen, Diomedeen isän, vanhempi veli. — Kaksoismunasta syntyi Helena sisaruksineen.

[13] Näytännön alkaessa esirippu laskettiin lattian alle sekä vedettiin jälleen ylös sen loputtua.

[14] Procne muutettiin pääskyseksi samoin kuin hänen sisarensa Philomela satakieleksi.

[15] Satyrinäytelmä liitettiin kreikkalaisen draaman kukoistusaikana traagilliseen trilogiaan neljäntenä, jotta katsojat hilpeämmän kappaleen kautta jälleen pääsisivät tasapainoon surunäytelmäin kauhujen jälkeen. Siinä samat henkilöt esiintyivät kuin edelläkäyvissä näytelmissä, mutta aivan toisessa ympäristössä.

[16] Davus, Pythias ja Simo esiintyvät huvinäytelmissä. Silenus iäkäs Satyri, oli Bacchuksen kasvattaja.

[18] Kuusijalkaista jambisäettä nimitettiin trimetriksi, koska runojalat laskettiin kaksitellen. Vanhemmat runoilijat eivät rajoittaneet spondeon käyttämistä ensimäiseen, kolmanteen ja viidenteen jalkaan sellaisessa säkeessä, kuten esim. Horatius vaatii.

[20] Calpurnius -suku, johon Pisojen haara kuului, polveutui tarinain mukaan eräästä kuningas Numa Pompiliuksen pojasta.

[21] Democritus , kuuluisa luonnonfilosofi, kuol. v. 361 e.Kr. Helicon , vuori Boiotiassa, Apollon ja Runotarten lempipaikka.

[22] Anticyra kaupunki Phokismaakunnassa. Sieltä saatiin paras pärskäjuuri ( helleborus ), jota käytettiin lääkkeenä hulluutta vastaan.

[26] M. Valerius Messalla Corvinus , tunnettu valtiomies ja puhuja, kuol. n. v. 9 j.Kr., Aulus Cascellius lainoppinut Ciceron aikana.

[28] Sp. Maecius Tarpa toimi jonkinlaisena virallisena näytelmäintarkastajana.

Kertomuksen mukaan käytti Helvius Cinna 9 vuotta lyhyen epoksensa Zmyrnan valmistamiseen.

[29] Tyrtaeus (Tyrtaios) innostutti Spartalaisia lauluillaan toisen messeneläissodan aikana.

[31] Quintilius Varus , Vergiliuksen ja Horatinksen hyvä ystävä, kuol. v. 24 e.Kr.

[32] Aristarchus , kuuluisa kirjallisuuden tuntija ja kriitikko Aleksandriassa toisella vuosisadalla e.Kr.

[33] Empedocles , tunnettu filosofi, synt. Agrigentumissa n. v. 490, kuol. n. v. 430 e.Kr., josta kerrottiin paljo juttuja.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOUDESTA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org . If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate .

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org .

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.