The Project Gutenberg eBook of Ei sitä voi koskaan tietää, by Bernard Shaw

Hammaslääkärin työhuoneessa kauniina elokuun aamuna 1896. Se ei ole mikään tavallinen pieni lontoolainen huoneenpahainen, vaan hieno kalustettu huone, näköala merelle, suositulla kylpypaikalla. Operatsionituoli, jonka vieressä on kaasupumppu ja siihen kuuluva sylinteri, on huoneen keskustan ja nurkan välillä. Jos katsoo sisään huoneeseen yhdestä ikkunasta, joka on vastapäätä tuolia, niin näkyy tulisija keskellä vastakkaista seinää, sekä vasemmalla ovi. Uunin reunalla on kehyksessä lääkäridiploomi, uunin edessä lepotuoli, joka on päällystetty mustalla nahalla. Oikeassa nurkassa pieni tuoli ja pöytä, jolla on ruuvipihdit, työkaluja ja huhmari. Tämän pöydän lähellä on kapea kone, joka näyttää telineeseen kiinnitetyltä piiskalta, ja siinä on pedaali ja hyvin suuri pyörä. Samassa kun katselija huomaa sen olevankin hammasporan, käännähtää hän väristen vasemmalle ja näkee siellä vielä toisenkin ikkunan, jonka edessä seisoo kirjoituspöytä, sillä kirjoituspöytä-almanakka ja pöydän edessä tuoli. Kirjoituspöydän vieressä oven puolella seisoo nahalla päällystetty sohva. Vastakkaisen, oikeanpuolisen seinän täyttää melkein kokonaan pitkä kirjahylly. Operatsionituoli on aivan edessä, työkalukaappi vieressä. Saattaa huomata, että ammattiin kuuluva osa sisustusta on aivan uusi. Samalla pistää myös silmään, että tapetit ja niiden maljakko- ja kukkakiehkuramallit, jotka todistavat hautajaisurakoitsijan makua, matto ja sen säännölliset, kaalinpääntapaiset kukkakimput, lasikruunu ja lasiprismat, siniset, keltareunaiset kynttiläjalat uuninreunalla, niiden välissä pöytäkello lasikuvun alla, (sen tarpeettomuutta todistaa halpa amerikkalainen kello sen vieressä, osoittaen kahtatoista) ja musta marmorinen uuni, joka näyttää ikäänkuin perhehaudalta, että kaikki nuo yhdessä viittaavat siihen kauppahenkiseen arvokkaisuuteen, joka oli ominainen kuningatar Viktorian hallitusajan alku-ajalle, rahavallan uskoon, raamatun fetishipalvelukseen, helvetinpelkoon, joka on alituisessa taistelussa köyhyydenpelon kanssa, vaistomaiseen inhoon, jonka taiteen, rakkauden ja roomalaiskatolisen uskonnon intohimoinen luonne on omiaan herättämään, ja yleensä rahavallan ensimäisiin hedelmiin teollisuusvallankumouksen ensi asteilla.

Ei pienintäkään jälkeä näistä traditsioneista näy niissä kahdessa henkilössä, jotka sattumalta ovat huoneessa. Toinen heistä, hyvin kaunis pieni nainen, puettuna aistikkaaseen, ihastuttavaan pukuun, on nuorempaa sukupolvea, sillä hän näyttää tuskin kahdeksantoista-vuotiaalta. Tuo suloinen pikku olento ei suinkaan kuulu tähän huoneeseen, ei edes tähän maahan, sillä hänen hipiänsä, niin hieno kuin se onkin, on ruskettunut lämpimämmässä auringonpaahteessa kuin mitä Englannissa on; ja kuitenkin tarkka silmä voi huomata yhdyssiteen heidän välillään. Sillä naisella on vesilasi kädessä ja nopeasti katoava spartalaisen itsepäisyyden piirre pienen lujan suunsa ja lystillisesti rypistyneiden kulmakarvojensa ympärillä. Jos voisi huomata edes hiukan omaatuntoa hänen kulmakarvojensa välissä, niin uskovainen voisi toivoa hänen olevan lampaan sudenvaatteissa — sillä hänen pukunsa on häikäilemättömän kaunis — mutta heti kun tuo ilme katoaa, loistaa hänen otsansa yhtä puhtaana ja kirkkaana synnistä, kuin kissanpoikasen.

Hammaslääkäri , joka katselee häntä onnistuneen leikkauksen suorittajan tyytyväisyydellä, on noin 30-vuotias mies. Hän ei näytä työntekijältä: hänellä ei ole sitä virallista käytöstapaa, joka on ominainen nuorelle, potilaita odottavalle hammaslääkärille, vaan on hänessä ajattelematonta leikillisyyttä, joka palauttaa mieleen nuoren, huikentelevan, iloisia seikkailuja tavoittelevan herran. Hänen käytöksensä ei ole vailla arvokkaisuutta ja vakavuutta, mutta hänen liikkuvat sieramensa ilmaisevat, että se on humoristin vakavuutta. Hänen silmänsä ovat kirkkaat ja virkeät. Hänellä on kaunis otsa, jonka takana on runsaasti tilaa, hänen nenänsä ja leukansa ovat kauniit. Yleensä hän on miellyttävä aloittelija, joka herättää huomiota ja hänen tulevaisuutensa liikemiehenä voi näyttää varsin lupaavalta.

Nuori nainen (ojentaa hänelle lasin). Kiitos. (Huolimatta ruskettuneesta ihostaan ei hän puhu lainkaan vieraalla sävelkorolla.)

Hammaslääkäri (laskee sen työkalukaapin reunalle). Tämä oli minun ensimäinen hampaani.

Nuori nainen (hämmästyneenä). Ensimäinenkö? Tarkoitatteko, että te vasta aloitatte minulla?

Hammaslääkäri (nauraen). Ah, sairaalaa en ota lukuun. Minä tarkoitin vain ensimäistä hammastani yksityispraktiikassani. Miksi ette sallinut minun huumata teitä?

Hammaslääkäri (loukkaantuneena). Ah, älkää sanoko sitä. Minusta tuntuu ikäänkuin olisin tuottanut teille kipua viiden shillingin edestä.

Nuori nainen (kopeasti). No, niin te olettekin. (Nousee). Ja miksikä ette olisi? Sehän kuuluu teidän ammattiinne, että teette pahaa ihmisille. (Tämä puhetapa huvittaa suuresti lääkäriä. Hän naureskelee itsekseen puhdistaessaan ja järjestäessään työkalujansa. Nainen silittää pukuansa, katselee uteliaasti ympärilleen ja astuu ikkunan luo.). Teillä on kaunis näköala merelle asunnostanne! Onko se kallis?

Nuori nainen (tarttuu kiinni tuoliin, joka seisoo kirjoituspöydän edessä ja katselee sitä arvostelevasti pyörittäen sitä ympäri yhden jalan varassa). Teidän huonekalunne eivät taida olla aivan uusinta kuosia?

Nuori nainen . Onko tuo soma, mukava pyörätuolikin hänen omansa? (Viittaa operatsionituoliin.)

Nuori nainen (halveksivasti). Arvasinhan sen. (Katselee ympärilleen tehdäkseen uusia johtopäätöksiä.) Te ette suinkaan ole ollut täällä kauan?

Nuori nainen . Tietysti ette: kuka hyvänsä voi sen nähdä. Mutta minä tarkoitin sisaria ja äitiä ja muuta senkaltaista.

Nuori nainen . Hm! Jos te olette ollut täällä kuusi viikkoa, ja minun hampaani on teidän ensimäisenne, niin eipä praktiikka voi olla kovin kehuttava, vai mitä?

Nuori nainen . No, onneksi olkoon! (Ottaa kukkaronsa esille.) Viisi shillingiä, niinhän te sanoitte?

Nuori nainen (ottaa esille kruunun rahan). Määräättekö te viisi shillingiä kaikesta?

Hammaslääkäri . Se on minun taksani. Minä olen niin sanottu viiden shillingin hammaslääkäri.

Nuori nainen . Kuinka koomillista! Kas tässä! (Ojentaa rahan). Aivan uusi ja kirkas kruunu! Ensimäinen palkkionne! Kaivertakaa siihen reikä tuolla, millä te poraatte ihmisten hampaita; ja ripustakaa se kellonvitjoihinne.

Pieni kaunis herra, silminnähtävästi nuoren naisen kaksoisveli, tulee kiireesti sisään. Hän on puettuna hienoon, terrakottaväriseen pukuun, joka on vuorattu ruskealla silkillä, kädessä on korkea ruskea hattu ja nahanväriset hansikkaat, jotka soveltuvat pukuun. Hänellä on sama hieno, tumma hipiä kuin sisarellakin, ja on samoinkuin hänkin pienikasvuinen. Mutta hän on joustava ja jäntevä, varma liikkeissään ja hänen äänensä on hämmästyttävän syvä ja täysinäinen. Käytökseltään ja personalliselta olennoltaan hän on niin täydellinen, että paljoa vanhempikin mies voisi kadehtia häntä. Kohteliaisuus ja itsensähillitseminen on hänen kunnia-asiansa ja vaikka se itsessään onkin vain uudenaikaista poikamaista itsetuntoa, niin se vaikuttaa sittenkin varsin hämmästyttävästi vanhempiin henkilöihin ja olisi inhottavaa vähemmän miellyttävälle nuorukaiselle. Hän on hyvin täsmällinen ja heti sisään astuessaan on hänellä kysymys huulillaan.

Nuori nainen . Aivan kauheasti. Mr Valentine: tämä on minun veljeni Phil. Phil: herra Valentine, uusi hammaslääkärimme. (Valentine ja Phil kumartavat toisilleen. Nainen jatkaa samassa hengenvedossa). Hän on ollut täällä ainoastaan kuusi viikkoa; ja hän on poikamies. Talo ei ole hänen omansa; huonekalut ovat isännän; mutta ammattiin kuuluvat kalut ovat vuokratut. Hän veti hyvin taitavasti yhdellä nykäyksellä hampaani pois ja meistä on tullut oikein hyvät ystävät.

Nuori nainen (ikäänkuin hänen olisi aivan mahdotonta tehdä jotain senkaltaista). Ei, sitä minä en ole tehnyt.

Philip . Sepä hyvä. (Valentinelle). Te olette hyvin ystävällinen, kun ette pane meidän puheitamme pahaksenne, Mr Valentine. Asian laita on nimittäin se, ettemme ole ennen olleet Englannissa; ja äiti on sanonut, että ihmiset täällä eivät suorastaan voi tulla toimeen meidän kanssamme. Tulkaa meidän mukanamme aamiaiselle. (Valentine vetää henkeään hämmästyen tuttavuuden nopeata edistymistä; mutta hänellä ei ole tilaisuutta puhua, sillä kaksoiset jatkavat nopeasti jutteluaan.)

Nuori nainen . Me voimme kertoa äidille, että hieno englantilainen herra on luvannut syödä aamiaista meidän kanssamme.

Valentine . Vai enkö saa sanoa enää mitään! Enhän minä ole vielä sanonut yhtään sanaa. Saanko luvan kysyä, kenen kanssa minulla on ilo puhua? En tosiaankaan voi tulla aamiaiselle Meri-hotelliin kahden ventovieraan kanssa.

Nuori nainen (kevyesti). Oooh, kaikkea vielä! Ensimäinen potilas kuuteen viikkoon! Mitä se teille merkitsee?

Philip (arvokkaasti). Ei, Dolly: minulla on siksi paljon ihmistuntemusta, että tiedän Mr Valentinen olevan oikeassa. Sallikaa minun esittää teille: Miss Dorothy Clandon, tavallisesti häntä nimitetään Dollyksi. (Valentine kumartaa Dollylle. Dolly nyökkää päätään.) Minä olen Philip Clandon. Me olemme kotoisin Madeirasta, mutta perheemme on hyvin arvossa pidetty.

Dolly . Niin, me olemme, me olemme. Nyt on kaikki hukassa, Phil: kaikki tuntevat meidät Englannissa. (Valentinelle). Ah, te ette voi aavistaa, kuinka hirveätä on olla sukua kuuluisalle henkilölle, eikä koskaan saada tunnustusta oman itsensä vuoksi.

Valentine . Mutta suokaa anteeksi: se herra, jota minä ajattelin, ei ole kuuluisa.

Valentine . Niin. Minä aioin kysyä teiltä, oletteko mahdollisesti Mr Densmore Clandonin tytär Newbury Hallista?

Philip (keskeyttää hänet). Sh! (Valentine hätkähtää hermostuneesti; sillä tuo suhahtava ääni, niin äkillinen kuin se onkin, kuuluu aivan silkkikankaan repimiseltä. Se on pitkän harjoituksen tulos koettaa hillitä Dollyn ajattelemattomuutta.) Asian laita on sellainen, että me olemme kuuluisan Mrs Lanfrey Clandonin, suuren kirjailijan lapsia — Madeirasta. Ei mikään koti, josta hänen teoksensa puuttuvat, ole täydellinen. Me läksimme Englantiin päästäksemme irti niistä. Nimeltään ne ovat Kahdennenkymmenennen vuosisadan oppikirjat.

Philip . Tai vahvoissa kangaskansissa jokapäiväistä käytäntöä varten, kaksi dollaria. Ne eivät saa puuttua ainoastakaan kodista. Lukekaa tekin, Mr Valentine, ja kehittäkää sieluanne.

Philip . Aivan niin. Me pidämme enemmän ihmisistä, jotka eivät ole liian kehittyneitä. Meidän oma sielummekin on terve ja turmeltumaton.

Dolly (matkii häntä kysyvästi). Hm? Phil: hän pitää enemmän kehittyneistä sieluista.

Philip . Siinä tapauksessa meidän tulee esittää hänet eräälle toiselle perheemme jäsenelle: Kahdennenkymmenennen vuosisadan naiselle: sisar Glorialle!

Dolly (palaa kiireesti tavalliseen puhetapaansa). Äsh! Hänellä on huono iho!

Valentine (koettaa puhua isällisesti). Minun täytyy tosiaankin antaa teille pieni neuvo, nuoret ystäväni —

Valentine (vastustellen). Niin nähkääs — (alistuen). Kolmekymmentä yksi.

Philip . Se on aivan totta. Ollaan nyt vaiti molemmat. (Hän käy istumaan operatsionituolin käsinojalle.)

Valentine . Kiitos. (Nostaa tuolin työpöydän äärestä ja asettaa sen heidän väliinsä, näyttäen ankaralta. He tarkkaavat häntä hyvin vakavina. Hän kääntyy ensin Dollyn puoleen.) Sallikaa minun ensin kysyä, oletteko koskaan ennen ollut englantilaisessa kylpypaikassa? (Dolly pudistaa juhlallisesti päätään. Valentine kääntyy Philin puoleen, joka pudistaa päätään nopeasti ja kiihkeästi.) Sen arvasinkin. No niin, Mr Clandon, meidän tuttavuutemme on lyhytaikuinen; mutta varsin huvittava; ja minulla on ollut kyllin tilaisuutta huomatakseni, ettei kumpikaan teistä ymmärrä, mitä elämä englantilaisessa kylpylaitoksessa merkitsee. Uskokaa minua, ei siinä tule käytös eikä ulkomuoto kysymykseen. Siinä suhteessa meillä vallitsee vapaus, jota ei Madeirassa tunneta. (Dolly pudistaa kiihkeästi päätään.) Aivan varmaan, minä vakuutan teille. Lordi de Crescin sisar pyöräilee polvihousuissa. Ja pastorin rouva intoilee reformipuvun puolesta ja käyttää hygienisiä jalkineita. (Dolly katselee salaa omaa kenkäänsä, Valentine huomaa sen ja jatkaa nopeasti). Ei, tuollaisia kenkiä minä en tarkoita. (Dollyn kenkä katoaa.) Me emme välitä suuresti puvuista ja käytöstavasta Englannissa siksi, että me yleensä emme osaa hyvin pukeutua, emmekä osaa käyttäytyä. Mutta — suotteko anteeksi suoruuteni? (He nyökkäävät.) Kiitos. No niin, tällaisessa kylpypaikassa eräs seikka on aivan välttämätön, jos tahdotte, että toiset liittyvät teidän seuraanne, nimittäin se, että teillä on isä, joko elävä tai kuollut. (Hän katsoo heihin merkitsevästi. He kohtaavat hänen katseensa kuin marttyyri.) Tuleeko minun ymmärtää teitä siten, että tuo välttämätön osa puuttuu teidän yhteiskunnallisesta varustuksestanne? (He nyökkäävät hänelle päätä murheellisesti.) Silloin minun surukseni täytyy sanoa teille, että jos te aiotte viipyä täällä pitemmän aikaa, niin minun on mahdoton ottaa vastaan aamiais-kutsuanne. (Hän nousee päättävästi ylös ja nostaa tuolin entiselle paikalleen.)

Philip (nousee vakavan kohteliaana). Tule, Dolly. (Hän tarjoo hänelle käsivartensa.)

Valentine (katuen). Ei, odottakaapa hiukan. (He pysähtyvät, käsitysten.) Te pidätte minua varmaan hirviönä.

Valentine (varmasti, luopuen teennäisestä arvokkaisuudestaan). Minun omaatuntoani! Minun omatuntoni on ollut minun kadotukseni! Kuunnelkaa minua. Kahdesti ennen olen harjoittanut lääkärintointa eri osissa Englantia. Molemmilla kerroilla minä toimin omantuntoni mukaan, ja sanoin potilailleni totuuden peittelemättä, sen sijaan että olisin puhunut heille sitä, mitä he halusivat kuulla. Seurauksena siitä oli perikato. Nyt olen asettunut tänne hammaslääkäriksi, viiden shillingin hammaslääkäriksi, ja minä olen ikipäivikseni luopunut omastatunnostani. Tämä on viimeinen yritykseni. Kulutin ainoat rahani muuttokustannuksiin, enkä ole suorittanut vielä mitään vuokrastani. Minä syön ja juon velalla; isäntäni on rikas kuin juutalainen, ja yhtä kova kuin kivi; ja minä olen ansainnut viisi shillingiä kuudessa viikossa. Jos poikkean hiuskarvankaan vertaa ankaralta arvokkaisuuden tieltä, niin olen hukassa. Onko sellaisissa olosuhteissa sopiva kutsua minua aamiaiselle, kun ette tunne edes omaa isäännekään?

Valentine (jonka kasvot kirkastuvat kuin haaksirikkoutuneen nähdessään purjeen taivaanrannassa). Mitä! Onko teillä isoisä?

Valentine . Rakkaat nuoret ystäväni, miksi ihmeessä ette heti sitä minulle sanoneet? Lincolnin kaniikki! Sittenhän asia on aivan toinen. Suokaa anteeksi, minä käyn vain muuttamassa takkia. (Hän harppaa ovelle ja katoaa. Dolly ja Philip katsovat hänen jälkeensä ja silmäilevät sitten toisiinsa. Kun ei kukaan enää näe heitä, tulevat he äkkiä taas jokapäiväisiksi.)

Philip (irroittautuu Dollyn käsivarresta ja astuu pahantuulisena operatsionituolin luo). Tuo kurja hammastenkaivertaja luulee tuottavansa meille kunnian sallimalla meidän kutsua hänet aamiaiselle — luultavasti ensimäinen kunnon ateria, jonka hän on kuukausmääriin saanut. (Hän antaa töytäyksen tuolille, ikäänkuin se olisi Valentine.)

Dolly . Se on todellakin kauheaa. Minä en kestä sitä enää kauemmin, Phil. Täällä Englannissa jokainen kysyy kaikkein ensiksi, onko ihmisellä isä vai ei.

Philip . En minäkään sitä kestä. Äidin täytyy sanoa meille kuka hän oli.

Philip . Toivottavasti ei. Minä en salli että kukaan rupeaa minun isäkseni.

Philip . Sitä minä suuresti epäilen. Ihmistuntemukseni nojalla oletan, että jos hänellä olisi ollut paljon rahaa, niin hän ei niin helposti olisi päässyt irti rakkaasta perheestänsä. Mutta koettakaamme katsella asiaa valoisalta puolelta. Voit olla aivan huoleti siitä, että hän on kuollut. (Hän astuu uunin luo ja asettuu selin siihen. Sisäkkö tulee. Kaksoiset, heti kun he ovat huomionalaisina, osoittavat samaa vilkasta käytöstä kuin ennenkin.)

Sisäkkö . Täällä on kaksi naista, jotka kysyvät teitä, neiti. Luullakseni teidän äitinne ja sisarenne, neiti.

Mrs Clandon ja Gloria tulevat. Mrs Clandon on neljän- ja viidenkymmenen välillä, lihavahko ja varmaan ennen ollut varsin kaunis. Hän on erittäin hyvin säilynyt, vaikka hän onkin seurannut sitä vanhaa perinnäistä tapaa, ettei hän ole koettanutkaan naimisen jälkeen näyttää kauniilta, ja voisipa melkein epäillä, että hän kotona käy myssy päässä. Hän käyttäytyy hyvin, vaikka hiukan teennäisesti. Hänellä on vaaleanruskea tukka, joka näyttää harmentumisen taipumuksia. Se on käherretty ja kammattu jakaukselle sekä kierretty palmikoituna niskaan. Tästä voivat huomiokykyiset ja erityisessä iässä olevat henkilöt tehdä sen johtopäätöksen, että Mrs Clandonilla on ollut siksi paljon itsenäisyyttä ja aistia, ettei hän ole käyttänyt aikoinaan muodissa ollutta, mutta nykyään jo vanhentunutta chinjongia. Lyhyesti, hän on ikäänsä nähden hyvin vanhanmuotinen sekä käytökseltään että puvultaan. Mutta hän on oman aikansa (noin 1860-80 luvun). huomattavimpia henkilöitä. Hänen äänensä on lempeä ja käytöksensä ystävällinen ja pehmeä. Hän ottaa velvollisuudenmukaisesti vastaan ne hellyyden osoitukset, joilla hänen lapsensa ilmaisevat hänelle kunnioitustaan ja rakkauttaan, mutta sydämessään häntä kiusaa personallisten tunteiden ulkonainen ilmituominen. Hän rakastaa oikeastaan enemmän ihmiskuntaa kuin ihmistä. Yhteiskunnalliset kysymykset liikuttavat häntä syvästi, mutta ei ihmiset. Kuitenkin voi huomata, että se maltillisuus ja itsensä hillitseminen, joka tekee hänen suhteensa Gloriaan ja Philipiin samanlaiseksi kuin kenen muun naisen lapsiin hyvänsä, katoaa kokonaan, kun Dolly on kysymyksessä. Vaikka hän melkein joka sanalla, jonka hän kohdistaa häneen, moittiikin häntä jostakin sopimattomuudesta, niin voi sittenkin selvästi huomata hellyyttä hänen äänessään, ja siksipä ei ole ihmeellistäkään, että sellaiset nuhtelut monien vuosien kuluessa ovat aivan toivottomasti pilanneet Dollyn.

Gloria , joka on tuskin kolmannellakymmenellä, on paljoa huomattavampi henkilö kuin äiti. Päin vastoin kuin äiti on hän kiihkeäluontoinen ja taistelu hänen tunteellisuutensa ja itsepäisen ylpeytensä ja suuren arkuutensa välillä on tehnyt hänet käytöksellään kylmäksi. Rumassa naisessa tämä tekisi vastenmielisen vaikutuksen, mutta Gloria on hyvin miellyttävä. Hänen tummanruskea tukkansa, olivinvärinen hipiänsä, harmaat silmänsä, joita pitkät silmäripset varjostavat ja jotka usein säkenöivät kuin tähdet, hänen hienomuotoiset, täyteläiset huulensa ja luja, joustava ja verevä vartalonsa ilmaisevat luonteen ja mielikuvituksen arkailemattonmutta. Häntä voisi sanoa hyvin vaaralliseksi naiseksi, jollei kaunis otsa kohottaisi jalolla tavalla hänen siveellisiä taipumuksiansa. Hänen sileä safraninruskea verkapukunsa näyttää aivan tavalliselta selästä katsoen, mutta edestä nähden merenvihreä silkkipusero hävittää kerrassaan puvun sovinnaisen vaikutuksen ja saattaa hänet yhtä suuressa määrin kuin kaksoisetkin eroamaan tavallisesta hienosta kylpypaikka-yleisöstä.

Mrs Clandon astuu askeleen huoneeseen nähdäkseen kuka siellä on. Gloria , joka tahallansa ei tahdo yllyttää kaksoisia osoittamalla heille liiallista huomiota, astuu ikkunan luo ja katsoo ulos ajatellen muita asioita. Sisäkkö sulkee oven, mutta ei mene ulos, vaan jää paikoilleen odottamaan.

Dolly . Kadonnut, jumalan kiitos. Se otettiin pois. (Istuu operatsionituolin astimelle. Mrs Clandon istahtaa kirjoitustuoliin.)

Philip (astuu vakavana uunin luota). Ja hammaslääkäri, joka on hyvin taitava ja nauttii suurta luottamusta, on luvannut tulla meidän kanssamme aamiaiselle.

Sisäkkö . Suokaa anteeksi, rouva. Minä odotan Mr Valentinea. Minulla on hänelle asiaa.

Mrs Clandon (kauhistuen). Dolly! (Dolly sulkee suunsa sormenpäillään, ja hillitsee nauruaan.)

Valentine , sinisessä sheviottipuvussa, olkihattu kädessä, tulee sisään loistavan tuulisena ja hengästyneenä kovasta kiireestä. Gloria kääntyy ikkunan luota ja tarkastelee häntä jäädyttävällä tarkkuudella.

Philip . Sallikaa minun esitellä teille, Mr Valentine. Minun äitini, Mrs Clandon. (Mrs Clandon kumartaa. Valentine kumartaa, levollisesti ja hillitysti.) Sisareni Gloria. (Gloria tervehtii kylmän arvokkaasti ja käy istumaan sohvalle. Valentine rakastuu häneen ensi silmäykseltä ja on kovin hämillään. Hän hypistelee hermostuneesti hattuansa ja tekee pienen koomillisen kumarruksen.)

Mrs Clandon . Minä kuulin, että meillä on ilo nähdä teidät tänään luonamme aamiaisella, Mr Valentine.

Valentine . Kiitoksia paljon — jollei teillä ole mitään sitä vastaan — minä tarkoitan, jos olette niin ystävällinen — (Sisäkölle, äreästi). Mikäs nyt?

Sisäkkö . Isäntä tahtoo puhua teidän kanssanne, herra, ennenkuin menette ulos.

Valentine . Oi, sanokaa hänelle, että minulla on täällä neljä potilasta. (Clandonit näyttävät hämmästyneiltä, paitsi Philip, joka on aivan liikkumatta.) Jos hän tahtoisi vain odottaa pari minuuttia, niin minä — minä tulen hetken kuluttua häntä puhuttelemaan. (Luottavasti toivoen että sisäkkö käsittää asian laidan.) Sanokaa, että minulla on kiire, mutta että minä koetan tulla hänen luoksensa.

Valentine . Ette lainkaan. Teidän läsnäolonne on minulle suureksi hyödyksi. Asian laita on nimittäin se, että minä en ole voinut maksaa hyyryäni, eikä minulla ole ollut potilaita ennenkuin tänään. Kohtaus isäntäni kanssa tulee olemaan paljoa mieluisampi, kun hän huomaa, että liikkeeni on silminnähtävästi lisääntynyt.

Dolly (suutuksissaan). Kuinka te olette tyhmä, kun kerrotte tuollaista! Ja me kun juuri sanoimme, että te olette hyvin etevä ja arvossapidetty hammaslääkäri.

Mrs Clandon (kauhuissaan). Oi, Dolly, Dolly! Rakas lapsi, kuinka sinä olet niin tahditon? (Valentinelle). Voitteko suoda anteeksi, että minun lapseni ovat niin sivistymättömiä, Mr Valentine?

Valentine . Ei se merkitse mitään, minä olen jo tottunut heihin. Onko liikaa, jos pyydän teitä odottamaan viisi minuuttia, jotta pääsen isännästäni eroon?

Valentine (Dollylle). Olkaa huoleti. (Mrs Clandonille). Kiitos, en minä viivy kauan. (Hän vilkaisee Gloriaan aikoessaan lähteä. Gloria katsoo vakavasti häneen. Valentine tulee hämilleen.) Minä — ää — hm — kiitoksia paljon. (Hänen onnistuu vihdoin päästä ulos huoneesta; mutta se käy varsin surkealla tavalla.)

Philip . Huomasitteko? (Viittaa Gloriaan). Rakastunut ensi näkemältä. Uusi päänahka kokoelmiasi varten, Gloria.

Philip . Kaikkea vielä! (Valmistautuu ikävään kohtaukseen.) Kuulehan äiti! (Hän ottaa tuolin työpöydän äärestä ja käy juhlallisesti istumaan keskelle lattiaa, matkien Valentinea. Dolly, joka huomaa että hänen paikkansa operatsionituolin astimella ei sovi hetken juhlallisuuteen, nousee ylös ja näyttää nenäkkäältä ja järkähtämättömältä. Hän menee ikkunan luo ja asettuu selin kirjoituspöytään, nojaten käsillään siihen. Mrs Clandon katselee heitä, ihmetellen mitä on tulossa. Gloria tulee tarkkaavaiseksi, Philip ojentaa vartaloaan, laskee kätensä polvilleen ja aloittaa). Dolly ja minä olemme keskustelleet monesta asiasta viime aikoina, ja minusta näyttää, ottaessani lukuun ihmistuntemukseni — meistä tuntuu, että (puhuu alleviivaamalla ja katkonaisesti) — sinä et pane kyllin suurta arvoa siihen tosi-asiaan —

Dolly (hypähtää istumaan pöydän laidalle). Että me olemme täysikasvuisia.

Mrs Clandon . Vai niin. Missä suhteessa olen antanut teille syytä valitukseen?

Philip . No niin, on olemassa asioita, joiden suhteen sinä meidän mielestämme voisit osoittaa meille suurempaa luottamusta.

Mrs Clandon (nousee. Se lempeys, joka hänen iälleen on ominainen, on äkkiä kadonnut ja sen sijaan hän tuntuu nyt merkillisen ärtyneeltä, sekä arvokkaalta että itsepäiseltä, sekä naiselliselta että järkähtämättömältä, niinkuin sopii naisasian-ajajalle). Phil, maltahan! Muista mitä aina olen opettanut sinulle. On olemassa kahdenlaista perhe-elämää, Phil; ja sinun ihmistuntemuksesi perustuu vain toiseen niistä. (Juhlallisesti). Se elämä, jonka sinä tunnet, perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen, jossa jokainen perheen jäsen on toisista riippumaton ja vapaa, jossa toiset eivät sekaannu toisten yksityisiin asioihin. (Hän panee varsinkin painaa tähän viimeiseen osaan lausetta.) Ja koska sinulla aina on ollut tällainen vapaus, niin sinun mielestäsi se on niin luonnollinen asia, ettet sinä pane siihen mitään arvoa. Mutta (purevalla terävyydellä). onpa sitä toisenlaistakin perhe-elämää: elämää, jossa miehet avaavat vaimojen kirjeet ja vaativat heitä tekemään tiliä jokaisesta pennistä, jonka he kuluttavat ja jokaisesta hetkestä päivässä. Missä vaimot kohtelevat samalla tavalla lapsiansa; missä ei ainoakaan huone ole yksityinen, eikä ainoakaan hetki pyhä; missä velvollisuus, tottelevaisuus, rakkaus, koti, siveys ja uskonto ovat sietämättömiä tyranneja ja koko elämä on rangaistusten ja valheitten, sorron ja kapinan, mustasukkaisuuden ja epäilysten ja syytösten alituista kiertokulkua, — ah, en voi selittää sitä teille: kaikeksi onneksi te ette tiedä siitä mitään. (Käy istumaan hengästyneenä. Gloria on astunut hänen luokseen säihkyvin silmin, yhtä harmistuneena kuin hänkin.)

Dolly (aivan kylmästi). Katso Kahdennenkymmenennen vuosisadan vanhemmat, luku vapaudesta, hiukan sieltä ja täältä.

Mrs Clandon (taputtaa häntä hellästi olkapäälle, hyvillään hänen pilkastansakin). Rakas Dolly: jospa tietäisit kuinka iloinen minä olen, että se sinulle on vain leikkiä, vaikka se minulle onkin katkerinta vakavuutta. (Päättävämmin, kääntyen Philin puoleen). Phil: minä en koskaan sekaannu sinun yksityisiin asioihisi. Aiotko nyt tehdä kysymyksiä minulle?

Philip . Minä pidän velvollisuutenani sanoa sinulle, että se asia, josta haluan puhua, koskee yhtä paljon sinua kuin meitä.

Dolly . Sitä paitsi ei ole hyödyllistä hautoa mielessään kaikenlaisia asioita. Sen sinä olet tehnyt, äiti, mutta sinä näet nyt, millä tavalla ne ovat puhjenneet minussa esiin.

Mrs Clandon . Minä näen, että te tahdotte kysyä jotakin. No, kysykää siis.

Philip . Ole sitten vaiti. (Dolly tottelee.) Kysymys on aivan yksinkertainen. Kun norsunluunkaivertaja —

Philip . Hammaslääkäri on ruma sana. Norsunluun ja kullankaivertaja kysyi meiltä, olemmeko me Mr Densmore Clandonin lapsia Newbury Hallista. Seuraten niitä määräyksiä, joita annetaan teoksessa Kahdennenkymmenennen vuosisadan käytös sekä sinun persoonallisia neuvojasi, että tarpeettomat valheet ovat supistettavat mahdollisimman vähäisiksi, me vastasimme totuudenmukaisesti, ettemme sitä tienneet.

Philip . Sh! Seurauksena siitä oli se, että kitalaen arkkitehti ei tahtonut ottaa vastaan kutsuamme aamiaiselle, vaikka minä epäilen, ettei hän kahtena viime viikkona ole nauttinut muuta kuin teetä ja voileipää. Minun ihmistuntemukseni vie minut siihen johtopäätökseen, että meillä on ollut isä, ja että sinä luultavasti tiedät, kuka hän oli.

Mrs Clandon (jälleen kiihtyneenä). Seis, Phil. Sinun isäsi ei merkitse sinulle mitään, eikä myöskään minulle. (Kiivaasti). Ja se riittää. (Kaksoiset ovat ääneti, mutta tyytymättömiä. He näyttävät noloilta. Gloria, joka on tarkasti seurannut keskustelua, tarttuu puheeseen.)

Gloria (varmasti). Meillä kolmella. (Hänen ääntään ei voi väärin käsittää: ensi kertaa hän uskaltaa mitellä voimiaan äitinsä kanssa. Kaksoiset menevät heti vihollisen puolelle.)

Mrs Clandon (loukkaantuneena). Sinun suussasi "me" tarkoitti aina ennen sinua ja minua, Gloria.

Philip (nousee päättävästi ylös ja asettaa pois tuolin). Me loukkaamme sinua: jätetään sikseen koko juttu. Me emme luulleet, että sinä panisit siihen niin suurta huomiota. Minä en huoli tietää mitään.

Dolly (hyppää alas pöydältä). En minäkään. Oi, äiti, älä näytä noin onnettomalta. (Katsoo äkäisesti Gloriaan.)

Mrs Clandon (pyyhkii nopeasti silmiään nenäliinallaan ja käy taas istumaan). Kiitos, rakkaani, kiitos Phil.

Gloria (tyynellä halveksumisella). Mitä hyötyä on heikkoudesta? Näethän nyt miten tämän hammaslääkärin luona kävi, äiti. Samaa minullekin on tapahtunut.

Mrs Clandon , Dolly, Philip (kaikki yhdessä). Mitä sinä tarkoitat? Oi, kerro! Mitä sinulle on tapahtunut?

Gloria . Oi, ei mitään merkillistä. (Hän kääntyy pois heistä ja astuu nojatuolin luo uunin ääreen, käy siihen istumaan, melkein selin toisiin. Kun toiset odottavat kiihkeästi, niin hän lisää olkansa takaa, tarkoin harkitulla väliäpitämättömyydellä). Laivalla ensimäinen perämies kunnioitti minua kosimisellaan.

Mrs Clandon Ensimäinen perämieskö! Puhutko sinä täyttä totta, Gloria? Mitä sinä hänelle vastasit? (Oikaisee). Suo anteeksi: minulla ei ole oikeutta kysyä sitä sinulta.

Gloria . Vastaus on varsin yksinkertainen. Nainen, joka ei tiedä, kuka hänen isänsä on, ei voi ottaa vastaan sellaista tarjoumusta.

Gloria (kääntyy hiukan ja puhuu kovemmalla äänellä). En; mutta oletappas, että minä olisin halunnut!

Gloria , Mrs Clandon, Philip (kaikki huutavat yhtä aikaa). Suostuitko sinä! Dolly! No mutta!

Dolly . Lystin vuoksi. Hän sai ottaa mitan sormestani sormusta varten. Sinä olisit tehnyt varmaan aivan samoin.

Mrs Clandon . Ei, Dolly, sitä minä en olisi tehnyt. Asian laita oli se, että ensimäinen perämies kosi myös minua, ja minä vastasin hänelle, että hän voisi säästää sanansa nuoremmille naisille, joita sellainen huvittaisi. Hän näkyy seuranneen minun neuvoani. (Nousee ja menee uunin luo). Gloria, olen pahoillani, jos luulet minua heikoksi; mutta minä en voi sanoa sinulle sitä, mitä sinä haluat tietää. Te olette kaikki liian nuoret.

Philip . Tämä on varsin hämmästyttävä poikkeus Kahdennenkymmenennen vuosisadan periaatteista.

Dolly (siteeraten). "Vastaa kaikkiin lastesi kysymyksiin, ja vastaa totuudenmukaisesti, niin pian kuin he ovat siksi vanhat, että he osaavat kysyä." Katso Kahdennenkymmenennen vuosisadan äitiys —

Mrs Clandon . Rakkaat lapset: en minä sanonut, että te olette liian nuoret saadaksenne sitä tietää. Minä sanoin, että te olette liian nuoret uskoakseni teille sellaisen asian. Te olette kaikki lahjakkaita lapsia; mutta minä olen iloinen, että te olette vielä hyvin kokemattomia, ja sen johdosta te ette voisi ymmärtää minua. Minun elämässäni on ollut sellaisia kokemuksia, joita en voi kertoa kellekään, joka ei ole itse kokenut jotakin samantapaista. Minä toivon, että te ette koskaan kypsy vastaanottamaan sellaista luottamusta. Mutta minä pidän huolta siitä, että te saatte tietää kaiken sen, mitä te tahdotte. Oletteko te sitten tyytyväisiä?

Gloria (nojautuu eteenpäin tuolissaan ja katselee vakavasti äitiinsä). Äiti: en minä tarkoittanut, etten tahtoisi ymmärtää sinua!

Mrs Clandon (hellästi). Tietysti et, rakkaani. Etkö luule, että minä sen ymmärrän!

Gloria (itsepäisesti). Se on hullutusta kun väität, ettei meidän isämme merkitsisi meille mitään.

Mrs Clandon (ärsytettynä äkilliseen päätökseen). Muistatko sinä isääsi?

Gloria (miettivästi, ikäänkuin tuo muisto olisi mieluisa). En ole siitä aivan varma. Mutta luulen.

Mrs Clandon (levollisesti ja varmasti). Gloria, jos minä joskus olisin lyönyt sinua (Gloria säpsähtää: Phil ja Dolly tuntevat epämieluisaa kiihtymystä: kaikki kolme tuijottavat häneen, kun hän jatkaa häikäilemättä) — lyönyt sinua tahallani, varta vasten tehdäkseni sinulle pahaa, lyönyt sinua piiskalla, jonka aivan sitä varten olisin ostanut! Luuletko sinä, että se pysyisi sinun mielessäsi? (Gloria päästää inhon huudahduksen.) Se olisi ollut sinun viimeinen muistosi isästäsi, jollen minä olisi riistänyt sinua häneltä. Minä olen pitänyt hänet erillään sinun elämästäsi: pidä sinä nyt hänet erillään minusta. (Gloriaa värisyttää, hän peittää hetkeksi kasvonsa käsiinsä. Kun hän kuulee jonkun lähestyvän ovea, niin hän kääntyy pois ja on katselevinaan kirjojen nimiä kirjahyllyllä. Mrs Clandon käy sohvaan istumaan. Valentine palaa takaisin.)

Valentine . Toivottavasti en ole antanut teidän odottaa kovin kauan. Minun isäntäni on todellakin merkillinen ihminen.

Mrs Clandon (tuskissaan tyttärensä käytöksestä). Dolly, Dolly, rakas Dolly! Et sinä saa tuolla tavalla kysyä.

Dolly (teeskennellen ujoutta). Suokaa anteeksi. Mutta kerrottehan te kuitenkin, Mr Valentine?

Valentine . Ei ollut puhettakaan hyyrystä. Häneltä on taittunut hammas; ja hän pyysi minua katsomaan sitä ja tulemaan sitten aamiaiselle hänen kanssansa.

Dolly . Käskekää hänet sitten heti tänne ja vetäkää pois hammas; sitten me otamme hänet mukaan aamiaiselle. Antakaa tytön mennä häntä hakemaan. (Hän juoksee kellon luo ja soittaa kiihkeästi. Sitten äkkiä epäillen, hän kääntyy Valentinen puoleen ja lisää). Toivottavasti hän on arvokas — oikein arvokas henkilö?

Dolly . Rehellinenkö sielu? (Mrs Clandon vetää hiukan henkeään, mutta hänen vastustusvoimansa on aivan lopussa.)

Valentine (katselee epäillen Mrs Clandoniin). Olen varma siitä, että hän olisi hyvin mielissään, jos — jos —?

Mrs Clandon (nousee ja katselee kelloaan). Olen hyvin iloinen, jos ystävänne tahtoo tulla kanssamme aamiaiselle; mutta nyt minulla ei enää ole aikaa odottaa: olen luvannut tavata erästä vanhaa ystävääni hotellissa neljännestä vailla yksi; en ole nähnyt häntä siitä saakka kuin läksin Englannista, kahdeksantoista vuotta sitten. Suotteko minulle anteeksi?

Mrs Clandon . Ei, rakkaani. Minä tahdon olla yksin. (Hän menee ulos, silminnähtävästi vielä varsin huolissaan. Valentine avaa oven ja saattaa häntä.)

Dolly (toistaa ikäänkuin ulkoläksyä). Crampton, Crampton, Crampton, Crampton. (Hän käy istumaan kirjoituspöydän ääreen.) Minun täytyy oppia tuo nimi, muuten jumala tiesi, miksi minä häntä vielä kutsun.

Gloria . Phil: voitko sinä uskoa tuollaista hirveää juttua meidän isästämme — sitä mitä äiti juuri kertoi?

Philip . Oi, sellaisia ihmisiä on paljon. Vanha Chamico aikoinaan löi vaimoaan ja tytärtään piiskalla.

Philip . Kun on kysymys raaoista ihmisistä, niin ei ole suurta eroitusta portugalilaisen ja englantilaisen välillä, Dolly. Luota sinä minun ihmistuntemukseeni. (Hän asettuu entiselle paikalleen uunin luo ja koettaa näyttää vanhalta ja viisaalta.)

Gloria (katkeralla kaipauksella). Emme me koskaan enää saa leikkiä vanhaa leikkiämme ja kuvitella mielessämme, millainen meidän isämme on. Dolly: kaipaatko sinä isääsi — isää, joka oli niin äärettömän rikas?

Dolly . Loruja! Entäs sinun isäsi, tuo vanha yksinäinen mies, jolla oli niin herkkä, hellä sydän? Hänestä ei taida olla enää paljonkaan jäljellä, vai mitä?

Philip . Tietysti ukko on nyt muuttunut vain turhaksi mielikuvaksi. (Valentinen ääni kuuluu oven ulkopuolelta.) Hiljaa: hän tulee.

Philip . Hiljaa. (He muuttuvat taas käytökseltään hienoiksi. Phil lisää hiljaisella äänellä Glorialle). Jos hän kelpaa aamiaiselle, niin minä nyökkään päätä Dollylle; ja jos Dolly nyökkää sinulle, niin pyydä häntä heti paikalla.

Valentine palaa takaisin isäntänsä kanssa. Mr Fergus Crampton on noin kuudenkymmenen-vuotias, pitkä, kova ja jäntevä, suun ympärillä on itsepäinen, äkäinen, voitonhimoinen piirre, ääni on äreä, mahdikas. Sitä paitsi hän on hyvin hermostunut ja arkatuntoinen, päättäen hänen läpinäkyvästä ihostaan ja kapeista käsistään. Siksi hän on vaivattu siitä vastenmielisyydestä, jota muut tuntevat häntä kohtaan kun hän on pahalla tuulella ja itsepäinen. Tämä käy ilmi hänen tuskallisesta, loukkaantuneesta katseestaan, hänen äänensä valittavasta sävystä, siitä kiusallisesta pelon tunteesta, etteivät muut ehkä halua häntä seuraansa, ja alituisesta, jos kohta epäonnistuneesta yrityksestään peitellä synnynnäistä epäkohteliaisuuttaan ja närkästystään. Hänen terävistä kulmakarvoistaan ja otsastaan näkyy selvästi, että hän on ovela mies; hänessä ei ole mitään mikä osoittaisi varattomuutta tai kauppamiehen itseluottamuksen puutetta: hän on hyvin puettu, ja häntä voisi luulla varakkaaksi tehtailijaksi, joka on perinyt liikkeensä kauppias-aristokratiaan kuuluvalta vanhalta perheeltä. Hänen merensininen takkinsa ei ole tavallista muodinmukaista kuosia. Se ei ole mikään varsinainen merimiestakki, mutta hiukan sen tapainen, ja koristeena siinä on kaksi nappiriviä ja leveät käänteet: takki, joka pikemmin sopisi käytettäväksi veistämössä kuin konttorissa. Hän pitää Valentinesta, joka ei pane pahakseen hänen järeää käytöstänsä, vaan kohtelee häntä kunnioituksella, josta tämä on sydämestään kiitollinen.

Valentine . Saanko luvan esittää — Mr Crampton — Miss Dorothy Clandon, Mr Philip Clandon, Miss Clandon. (Crampton kumartaa hermostuneesti. Kaikki kumartavat). Istukaa, Mr Crampton.

Dolly (viittaa operatsionituoliin). Tuo on mukavin kaikista tuoleista, Mr Ch — crampton.

Crampton . Kiitos; mutta eikö tämä nuori neiti —? (Osoittaa Gloriaa, joka seisoo lähellä tuolia).

Valentine (työntää hänet tuolin luo leikillisesti mutta varmasti). Istukaa, istukaa. Te olette väsyksissä.

Crampton . No niin, koska minä luultavasti olen vanhin läsnäolevista, niin — (Hän lopettaa lauseen istumalla hiukan vaivalloisesti operatsionituoliin. Sillä välin Phil, joka on tarkastellut häntä hänen astuessaan lattian yli, nyökkää päätään Dollylle; ja Dolly nyökkää vuorossaan Glorialle.)

Gloria . Mr Crampton: me estämme Mr Valentinea syömästä aamiaista teidän kanssanne, sillä me olemme pyytäneet häntä tekemään meille seuraa. Äitini olisi todellakin hyvin iloinen, jos tekin tulisitte mukaan.

Crampton (kiitollisuudella, katseltuaan häntä hetken aikaa vakavasti). Kiitoksia. Mielelläni.

Gloria Dolly Philip (kohteliaasti mutisten). Paljon kiitoksia — Kuinka hauskaa — Erinomaista —

Keskustelu pysähtyy. Gloria ja Dolly katsovat toisiinsa; sitten Valentineen ja Philiin. Valentine ja Phil, jotka ovat hämillänsä, kääntävät katseensa heistä toisiinsa, ja kohdatessaan toistensa katseet tulevat heti niin hämilleen, että he taaskin katsovat Gloriaan ja Dollyyn. Lopulta he katsovat kaikki eteensä hyvin hämillänsä. Crampton katsoo heihin odottaen, että he puhuisivat. Äänettömyys käy sietämättömäksi.

Dolly (nopeasti, saadakseen vain keskustelun taas käyntiin). Kuinka vanha te olette, Mr Crampton?

Gloria (kiireesti). Pelkäänpä, että meidän nyt täytyy lähteä, Mr Valentine. On siis päätetty, että me tapaamme toisemme puoli kaksi. (Lähenee ovea. Phil seuraa häntä. Valentine menee kellon luo.)

Valentine . Puoli kaksi. (Soittaa kelloa.) Paljon kiitoksia. (Hän saattaa Glorian ja Philin ovelle ja menee ulos heidän kanssaan.)

Dolly (joka sillä välin on livahtanut Mr Cramptonin puolelle). Antakaa hänen huumata teitä. Se maksaa viisi shillingiä enemmän; mutta kyllä sitä kannattaakin.

Crampton (huvitettuna). Hyvä on. (Katselee vakavammin häneen). Vai te tahtoisitte tietää kuinka vanha minä olen. Minä olen viidenkymmenenseitsemän.

Dolly . Miksi te katselette minua tuolla tavalla? Onko jotakin epäkunnossa? (Hän tunnustelee, onko hänen hattunsa suorassa.)

Dolly (epäilevästi). Teidän äitiännekö!!! Oletteko aivan varma, ettette tarkoita tytärtänne?

Crampton (kalpenee äkkiä vihasta). Olen: olen aivan varma, etten tarkoita tytärtäni.

Crampton . Ei, ei laisinkaan. Ei hammas kirvele, Miss Clandon, vaan vanha muisto.

Dolly . Vedättäkää se pois. "Raastakaa juuria myöten pois tuo vanha muisto": huumaus maksaa viisi shillingiä lisään.

Crampton (kostonhimoisesti). Ei, ei suru. Vaan vääryys, jota minulle kerran tehtiin. Vääryyttä en voi koskaan unohtaa; enkä sitä tahdokkaan unohtaa. (Hänen kasvoihinsa tulee leppymätön, katkera ilme.)

Dolly (katselee kriitillisesti häntä). En usko, että te olette meille oikein mieleen, jos te alatte hautoa niitä vääryyksiä, joita te olette saanut kärsiä.

Philip (joka huomaamatta on tullut huoneeseen ja hiipinyt Dollyn taakse). Minun sisareni ei tarkoita mitään pahaa, Mr Crampton, mutta hän ei ole hienotunteinen. Tule nyt, Dolly! (Hän vetää hänet ovelle.)

Dolly (kuiskaa äänekkäästi). Hän sanoo, että hän on vain viidenkymmenenseitsemän; hän väittää, että olen aivan hänen äitinsä näköinen; mutta hän vihaa tytärtään; ja — (Hänen puheensa keskeytyy, kun Valentine tulee sisään.)

Dolly . Älkää vetäkö pois kaikkia Mr Cramptonin hampaita, muuten hän ei voi syödä meidän kanssamme. (He menevät. Valentine astuu työkalukaappinsa luo ja avaa sen.)

Crampton . Mikä hemmoiteltu lapsi, Mr Valentine. Oikea uuden ajan tuote. Kun minä olin hänen ikäisensä, niin sain koko monta selkäsaunaa, jotta oppisin käyttäytymään siivosti.

Valentine (ottaa hammaspeilin ja sondin hyllyltä, joka on kaapin edessä). Mitä te piditte hänen sisarestansa?

Valentine (ihastuneena). Hän tuntuu minusta — (Hillitsee itseänsä ja lisää proosallisesti). Mutta eihän se kuulu tähän. (Hän asettuu Cramptonin oikean olkapään taakse ja puhuu ammattiäänellä.) Avatkaa suunne, olkaa hyvä. (Crampton avaa suunsa. Valentine pistää peilin hänen suuhunsa ja tarkastaa hänen hampaitaan.) Hm! Te olette purrut poikki tuon hampaan. Mikä vahinko pilata noin kaunista hammasriviä! Miksi te purette hampain pähkinöitä? (Hän ottaa peilin ulos suusta ja tulee hänen eteensä puhellakseen hänen kanssansa.)

Crampton . Minä olen aina purrut hampain pähkinöitä: mitä varten ihmisellä muuten olisi hampaat? (Opettavasti). Oikea tapa säilyttää hampaansa on se, että puree luita ja pähkinöitä niin paljon kuin mahdollista ja pesee hampaansa joka päivä saippualla — tavallisella keltaisella saippualla.

Crampton . Minä käytin sitä jo poikana ollessani, siksi että minua pakoitettiin sitä käyttämään; ja siitä saakka olen seurannut tuota tapaa. Minulla ei ole koskaan ollut hammassärkyä.

Crampton . Minä olen huomannut, että kaikki mikä oli minulle hyväksi, oli varsin ilkeätä. Mutta minua opetettiin tyytymään siihen, niin, minua pakoitettiin tyytymään. Ja nyt minä olen tottunut siihen; ja oikeastaan minä pidänkin siitä mausta, kun saippua on vain hyvää.

Valentine (irvistelee). Te olette varmaan saanut erinomaisen huolellisen kasvatuksen, Mr Crampton.

Valentine . Minä myönnän, että teillä on erinomaisen hyvät hampaat, mutta olenpa nähnyt yhtä hyviä hemmoitelluillakin ihmisillä. (Hän astuu työkalukaapin luo ja vaihtaa sondin toiseen.)

Valentine (myöntyväisesti). Niin, tietysti, luonteeseen! (Hän jatkaa työtään.) Avatkaa suutanne vähän enemmän. Hm! Tuo yksi on vedettävä pois: sitä ei voi pelastaa. (Hän ottaa sondin ulos suusta ja astuu taas tuolin toiselle puolelle puhellakseen.) Älkää pelätkö: ei se tee kipeätä. Minä huumaan teidät.

Crampton . Loruja! En minä sitä tarvitse. Vetäkää pois vaan! Minun nuoruudessani opetettiin kestämään tuskia.

Valentine . No, jos tahdotte, että se tekee kipeätä, niin samapa se. Minä voin tuottaa teille niin paljon kipua kuin te haluatte, eikä teidän tarvitse maksaa mitään lisään siitä hyvästä, minkä se vaikuttaa teidän luonteeseenne.

Crampton (nousee ylös ja katsoo tuikeasti häneen). Nuori mies: te ette ole maksanut minulle kuuden viikon hyyryä.

Crampton (mielissään voitostaan). Tiesinhän sen. Kuinka pian te luulette voivanne maksaa minulle veikanne, jos te teette pilkkaa sairaistanne? (Käy jälleen istumaan.)

Valentine . Hyvä herra: eivät kaikki minun sairaani ole kehittäneet luonnettansa saippualla.

Crampton (tarttuu häntä äkkiä käsivarteen kiinni, kun hän aikoo astua kaappinsa luo). Sitä pahempi heille! Minäpä sanon teille, te ette ymmärrä minun luonnettani. Jos tulisin toimeen ilman hampaita, niin antaisin teidän vetää joka ainoan suustani näyttääkseni teille, mitä karaistu mies voi kestää. (Hän nyökkää päätään Valentinelle paremmaksi vakuudeksi ja päästää irti hänen käsivartensa.)

Valentine (väliäpitämättömästi). Ja nyt te haluatte tulla vieläkin enemmän karaistuksi, vai mitä?

Valentine (astuu kellon luo). Isäntänä te olette minusta jo kylliksi kova. (Crampton vastaa tähän jonkunlaisella leikillisellä murinalla. Valentine soittaa kelloa ja sanoo iloisesti, ikäänkuin ohimennen, odottaessaan palvelustyttöä.) Miksikä te ette koskaan ole mennyt naimisiin, Mr Crampton? Vaimo ja lapset olisivat tehneet teidän mielenne pehmeämmäksi.

Crampton (odottamattoman kiivaasti). Mitä hittoa se teitä liikuttaa? (Palvelija ilmestyy ovelle.)

Valentine (kohteliaasti). Olkaa hyvä ja tuokaa hiukan lämmintä vettä. (Palvelija poistuu; ja Valentine palaa kaapin luo vähääkään välittämättä Cramptonin kiivaudesta, ja jatkaa keskustelua valitessaan sopivat pihdit ja asettaessaan ne valmiiksi suukapulan ja juomalasin viereen.) Te kysytte, mitä hittoa se minua liikuttaa. Katsokaas, minä olen itse aikonut mennä naimisiin.

Crampton (pilkallisesti). Tietysti, hyvä herra, tietysti. Kun nuori mies on hävittänyt varansa viimeistä penniä myöten ja hänen isäntänsä ottaa kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua hänen kalustonsa takavarikkoon, niin hän menee naimisiin. Olen tehnyt saman huomion jo ennenkin. No niin, menkää naimisiin; ja vajotkaa kurjuuteen.

Valentine (väliäpitämätlömästi). Hm! Ehkäpä olette myös isä, samoin kuin puolisokin, Mr Crampton?

Crampton (kateellisesti). Ei, hyvä herra. Lapset ovat yhtä paljon minun kuin hänenkin. (Palvelija tuo sisään lämmintä vettä kannussa.)

Valentine . Kiitos. (Hän ottaa kannun hänen kädestään, ja laskee sen työkalukaapille, jatkaen puheitaan). Minä tahtoisin mielelläni tutustua teidän perheeseenne, Mr Crampton. (Palvelija menee ulos; ja Valentine kaataa hiukan vettä juomalasiin.)

Crampton . Ikävä kyllä en voi tutustuttaa teitä perheeseeni. Olen onnellinen voidessani sanoa, etten tiedä missä he ovat, enkä pidä sillä väliäkään niin kauan kuin he pysyttelevät erillä minusta. (Valentine kohauttaa olkapäitään ja nostaa kulmakarvojaan ja pistää pihdit juomalasiin.) Ei teidän tarvitse lämmittää tuota minun tähteni. En minä pelkää kylmää terästä. (Valentine kumartuu asettaakseen kuntoon kaasupumpun ja sylinterin, jotka ovat tuolin vieressä.) Mikä raskas kapine tuo on?

Valentine . Oi, ei mikään. Minä ponnistan vaan siihen jalallani, jotta minulla vetäessä olisi hiukan tukea. (Crampton näyttää vastoin tahtoaan hätäiseltä. Valentine nousee pystyyn ja asettaa lasin, jossa pihdit ovat, niin lähelle, että hän helposti ylettyy siihen, ja puhuu yhä kiusallisen väliäpitämättömästi.) Te siis neuvotte minua, etten menisi naimisiin, Mr Crampton? (Hän kumartuu tarttuakseen vääntimeen, jonka avulla tuolia voi kohottaa ja laskea alemmaksi.)

Crampton (ärtyisästi). Minä neuvoisin teitä, että vetäisitte hampaani pois, ettekä puhuisi minulle vaimostani. Kiiruhtakaa nyt hiukan. (Hän tarttuu tuolin käsinojiin ja asettuu valmiiksi.)

Valentine (antaa kätensä levätä vääntimellä ja katsoessaan häneen sanoo). Minäpä vedän tuon hampaan pois niin ettette tunne vähintäkään kipua. Lyödäänkö vetoa? Kuinka paljosta?

Crampton . Kuuden viikon hyyrystänne, nuori ystäväni. Älkää pitäkö minua pilkkananne.

Valentine (vääntää voimakkaasti tuolin ylös). Olkoon menneeksi! Oletteko valmis? (Crampton, jonka sormet tuolin nopeasti kohotessa, ovat irtaantuneet käsinojista, laskee käsivartensa ristiin rinnalle, istuu jäykkänä ja valmistuu kaikkein pahimpaan. Valentine laskee äkkiä alas tuolinselän, jotta se muodostaa tylpän kulman.)

Crampton (tarttuu kiinni käsinojiin, kun tuoli kallistuu taaksepäin). Varokaa, varokaa, minä olen aivan avuton tällaisessa asen —

Valentine (keskeyttää hänet nopeasti pistäen suukapulan hänen suuhunsa ja tarttuu kiinni kaasukoneen letkun päähän). Pian te olette vieläkin avuttomampi. (Hän painaa letkun pään Cramptonin nenän ja suun yli ja kumartuu hänen rintansa yli pitääkseen kiinni hänen päästään ja hartioistaan. Crampton päästää epäselvän äänen ja koettaa tavoitella Valentinea, jonka hän luulee seisovan hänen edessään. Hetken aikaa hän huitoo käsillään ilmaa, sitten ne laskeutuvat raskaasti alas. Hän on aivan tunnoton. Valentine heittää liian varhaisella ilon huudolla letkun syrjään, ottaa nopeasti pihdit vesilasista ja — esirippu laskeutuu.)

II. NÄYTÖS

Merihotellin penkereellä. Se on laskettu suurilla litteillä kivillä ja meren puolella on rivi saviruukkujen muotoisia pylväitä, jotka kannattavat kivistä katosta. Kirkas auringonvalo. Hotellin yli-edeskäypä asettaa parhaillaan lautasliinoja aamiaispöytään, seisoen selin mereen; hotelli on hänen oikealla puolellaan, ja vasemmalla, lähinnä merta, portaat, jotka johtavat alas rantaan. Kun hän katselee yli penkereen, niin on vasemmalla hänestä keski-ikäinen herra, joka istuu rautaisella puutarhatuolilla pienen rautapöydän ääressä, pöydällä on sokeriastia ja sen ympärillä surisee kolme ampiaista. Hän lukee Standardia suojellen itseään sateenvarjolla auringolta, mikä elokuussa, näin yhden tienoissa päivällä paahtaa hänen ojossa olevia nilkkojaan. Vastapäätä häntä, hotellin puolella, on tavallinen puutarhasohva. Sisäänkäytävä hotellin vieraita varten on keskellä rakennuksen ulkoseinää; pari potrasta johtaa sinne. Lähellä pilaririviä on puoleksi piilossa kyökinovi pienen säleportin takana. Pöytä, jonka ääressä edeskäypä puuhaa, on pitkä; se seisoo poikittain penkereellä, ja siihen on katettuna viidelle hengelle, kahdelle kummallekin puolen ja yhdelle pöydän päähän, joka on lähinnä hotellia. Pilareita vastassa on toinen pöytä vateja ja lautasia varten.

Edeskäypä on tavallaan merkillinen henkilö. Hän on vanha, harmaahapsinen mies, ulkomuodoltaan varsin hieno. Mies, jonka kasvojen ilme on niin tyytyväinen ja iloinen, että hänen läsnäollessaan kunnianhimo tuntuu suorastaan alhaiselta ja mielikuvitus petokselta itsessään aivan tyydyttävän ja riittävän todellisuuden rinnalla. Hänen kasvoillaan kuvastuu ilme, mikä on kuvaavaa henkilöille, jotka ovat lahjakkaita omalla alallaan ja jotka eivät tunne kateutta siksi että he tietävät kuinka katoava onni on maailmassa.

Herra rautapöydän ääressä ei ole sellaisessa puvussa kuin kylpylaitoksessa tavallisesti ollaan. Hänellä on yllään lontoolainen pitkä takki ja hansikkaat kädessä, ja hänen korkea hattunsa on pöydällä sokeriastian vieressä. Nuo hienot vaatekappaleet, kultasankaiset silmälasit, joita hän käyttää lukiessaan Standardia, Times hänen kyynärpäänsä vieressä, joka peittää kokonaan paikkakunnan lehden, kaikki nämä seikat todistavat hänen arvokkaisuuttansa. Hän on viidenkymmenen-vuotias, parta ajettu ja tukka lyhyeksi leikattu. Näyttää siltä, kuin hän varta vasten olisi vetänyt suupielensä alas, ikäänkuin hän olisi pelännyt niiden pyrkivän ylöspäin ja hän olisi päättänyt estää niitä sitä tekemästä.

Hänellä on suuret, ulkonevat korvat ja turskan väriset silmät ja hänen otsansa on voimakas ja avonainen, ikäänkuin hän nuoruudessaan olisi päättänyt ettei hän koskaan poikkea totuudesta, ei anna lahjoa itseään, käyttäytyy aina jalomielisesti, vaikkei hän ole voinutkaan täydellisesti sulattaa itseensä näitä ominaisuuksia. Hän ei tee sentään naurettavaa vaikutusta. Hänessä ei ole vähintäkään typeryyden eikä tahdonheikkouden merkkiä: päin vastoin, jokainen on valmis ensi hetkessä olettamaan, että hänellä on tavallista enemmän ammattitaitoa. Parasta aikaa hän nauttii niin suuresti kauniista ilmasta ja merestä, ettei hän ole kärsimätön, mutta hän on jo lukenut kaikki uutiset sanomalehdistään eikä jäljellä ole enää muuta kuin ilmoitukset, jotka ovat siksi kuivia, etteivät ne voi houkutella häntä jatkamaan.

Edeskäypä . Aivan vannaan, herra. Hän sanoi teidän tulevan neljännestä vailla yksi. (Herra, joka rauhoittuu heti kuullessaan edeskäyvän äänen, katselee häntä haluttomasti hymyillen. Ääni on hiljainen, sävyltään lempeä ja soinnukas, joka tekee tavallisimmankin huomautuksen mieltäkiinniltäväksi. Hän puhuu huolellisesti ja hyvin, tekemättä kieliopillisia virheitä ja käyttämättä epähienoja puheenparsia. Hän katsoo kelloaan ja jatkaa). Kello ei ole vielä niin paljon, herra. Seitsemäntoista minuuttia vailla yksi. Siis kahden minuutin perästä, herra. Kaunis ilma tänään!

Edeskäypä . Niin, herra. Kaikki vieraat sanovat samaa, herra. Erittäin miellyttäviä ihmisiä, Mrs Clandon ja hänen perheensä.

Edeskäypä . Kyllä, herra. He ovat vapaita ja miellyttäviä käytökseltään, herra, hyvin miellyttäviä, todellakin. Varsinkin nuori neiti ja herra.

Edeskäypä . Niin, herra. Kun nuori neiti pyytää tai sanoo jotakin, niin hän puhuu tähän tapaan: "Muistakaa, William, me olemme tulleet tähän hotelliin teidän tähtenne, siksi että olemme kuulleet, mikä erinomainen kippari te olette." Nuori herra sanoi minulle, että muistutan hänen isäänsä (herra hätkähtää) ja hän toivoi, että kohtelisin häntä ikäänkuin olisin hänen isänsä. (Hyväilevällä äänensävyllä). He ovat erinomaisen hauskoja ja ystävällisiä ihmisiä!

Herra . Tekö olisitte hänen isänsä näköinen! (Nauraa sille ajatukselle.)

Edeskäypä . Oi, herra, ei heidän puheitaan pidä käsittää vakavalta kannalta. Jos se olisi totta, herra, niin nuori neitikin olisi huomannut yhtäläisyyttä.

Edeskäypä . Ei, herra. Hän väitti, että muistutin Shakespearen muotokuvaa Stratfordin kirkossa, herra. Siksi hän nimittää minua Williamiksi, herra. Minun oikea nimeni on Walter, herra. (Hän kääntyy mennäkseen takaisin pöydän luo, mutta näkee Mrs Clandonin lähestyvän pengertä portaita myöten rannan puolelta.) Tässä on Mrs Clandon, herra. (Mrs Clandonille tuttavallisella äänellä, olematta kuitenkaan liian tutunomainen.) Eräs herra odottaa teitä, rouva.

Edeskäypä . Hyvä, rouva. Kiitos, rouva. (Menee hotelliin. Mrs Clandon astuu etualalle etsien vierastaan, mutta menee pöydän ääressä istuvan herran ohi tuntematta häntä.)

Herra (katselee häntä tarkasti sateenvarjonsa alta). Ettekö te tunne minua?

Mrs Clandon (ihmeissään, katsoo tutkivasti häneen). Oletteko te Finch McComas?

M'Comas . Ettekö voinut arvata sitä? (Hän sulkee sateenvarjonsa; laskee sen syrjään; ja asettuu hänen eteensä kädet lanteilla ikäänkuin tarkastamista varten.)

Mrs Clandon . Totta tosiaan, tehän se todellakin taidatte olla. (Hän ojentaa hänelle kätensä. Kädenpuristus osoittaa, että he ovat vanhoja ystäviä, jotka kauan ovat olleet erossa.) Minne teidän partanne on joutunut?

M'Comas (leikillisen juhlallisesti). Tahtoisitteko te käyttää parrakasta asianajajaa?

Mrs Clandon . Kaikkina näinä kahdeksanatoista vuotena olen minä ajatellut teitä parrakkaana, huopahattu päässä. (Hän käy istumaan puutarhatuolille. McComas käy entiselle paikalleen.) Käyttekö te vielä Keskusteluklubin kokouksissa?

M'Comas . Siunaa ja varjele! Ja oletteko te vielä yhtä halukas pitämään julkisia puheitakin sukupuolestanne huolimatta? (Mrs Clandon nyökkää). Vaaditteko yhä naiselle omistusoikeutta? (Hän nyökkää taaskin.) Ja puolustatte Darwinin käsityskantaa lajien alkuperästä ja John Stuart Millin essaykirjoitusta vapaudesta? (Nyökkäys). Luette Huxleyn, Tyndallin ja George Eliotin teoksia (kolme nyökkäystä); ja vaaditte akatemiallisia arvoasteita, virkoja ja yleistä äänioikeutta naisille yhtä hyvin kuin miehillekin?

Mrs Clandon (päättävästi). Kyllä. En ole väistynyt tuumankaan vertaa; ja minä olen kasvattanut Glorian jatkamaan työtäni. Siinä syy, miksi olen palannut takaisin Englantiin. Minä tunsin, ettei minulla ollut oikeutta elävältä haudata häntä Madeiraan — Helenan saarelleni, Finch. Kyllä kai hänet pakoitetaan vaikenemaan samoin kuin minutkin, mutta siihen hän on valmistunut.

M'Comas . Pakoitetaan vaikenemaan! Rakas rouva, ei yksi ainoakaan noista mielipiteistä estä häntä nykyään menemästä naimisiin vaikkapa arkkipiispan kanssa. Te moititte juuri äsken minua siitä, että olen talttunut. Te olitte väärässä! Minä pidän kiinni vanhoista mielipiteistämme yhtä tiukasti kuin ennenkin. En käy kirkossa; enkä ole siellä käyvinänikään. Minä tunnustan olevani se mikä minä olen, radikaali filosofi, joka puolustaa vapautta ja yksilön oikeutta, niinkuin mestarini, Herbert Spencer on opettanut minua. Koetetaanko minua saada vaikenemaan? Ei ensinkään. Ihmiset suvaitsevat minua niinkuin vanhaa ukkorähjää. Minuun ei panna mitään huomiota siksi, etten ole suostunut kumartamaan sosialismille.

M'Comas . Niin, sosialismille. Siihen Miss Gloria vajoaa korviaan myöten kuukauden kuluttua, jos te päästätte hänet täällä valloilleen.

Mrs Clandon (painolla). Mutta minä voin todistaa hänelle, että sosialismi on väärä oppi.

M'Comas (liikutettuna). Minä, Mrs Clandon, olen kadottanut kaikki nuoret oppilaani todistamalla sitä samaa. Olkaa varovainen siinä mitä teette: antakaa hänen kulkea omia teitään. (Hiukan katkerasti). Me olemme vanhanaikuisia: maailman mielestä me olemme jääneet toisista jälkeen. On yksi ainoa paikka enää koko Englannissa, jossa meitä pidettäisiin edistyneinä.

M'Comas . Ei: vaan teatterissa. Mutta nyt asiaan! Miksi te kutsuitte minut tänne?

Mrs Clandon . — ja osittain siksi, että pyytäisin teitä selittämään kaikki lapsille. He eivät tiedä mitään; ja nyt kun olemme palanneet Englantiin, en mitenkään enää voi salata sitä heiltä. (Kiihkeästi). Finch: minä en saa sitä itse heille sanotuksi. Minä — (Hän keskeytyy, kun kaksoiset ja Gloria tulevat. Dolly tulee kovaa kyytiä portaita ylös, juoksee kilpaa Philin kanssa, joka juoksee samalla erinomaisen nopeasti ja arvokkaasti, mutta arvokkaisuutensa vuoksi hän ei kuitenkaan ennätä ensin perille, vaan Dolly, joka hyökkää äidin luo ja kiihkeydessään melkein kaataa kumoon puutarhasohvan.)

Dolly (hengästyneenä). Kaikki on järjestyksessä; äiti. Hammaslääkäri tulee; ja hän tuo mukanaan vanhan herran.

Mrs Clandon . Dolly kulta, etkö huomaa Mr McComasia? (McComas nousee hymyillen.)

Dolly (hänen kasvonsa venyvät pitkiksi ja osoittavat suurta pettymystä). Mitä? Missä ovat teidän kauniit kiharanne?

Philip (yhtyen lämmöllä hänen puheeseensa). Ja missä partanne? Kaapu, koko runollinen ulkomuotonne?

Dolly . Oi, Mr McComas, te olette aivan pilannut itsenne. Miksi ette odottanut kunnes me olisimme tavanneet teitä?

M'Comas (hämmästyy ensin, mutta turvautuu huumoriinsa voidakseen kestää hyökkäystä). Siksi ettei asianajaja voi antaa tukkansa olla kahdeksantoista vuotta leikkaamatta.

Gloria (McComasin toiselta puolelta). Hyvää päivää, Mr McComas! (Hän kääntyy ja Gloria tarttuu hänen käteensä ja puristaa sitä katsoen häntä suoraan ja vakavasti silmiin.) Kuinka hauska saada tavata teitä vihdoinkin.

M'Comas . Tämä on kai Miss Gloria, eikö totta? (Gloria hymyilee myöntävästi ja irroittaa kätensä puristaen vielä uudestaan Mr McComasin kättä. Hän vetäytyy sitten puutarhatuolin taakse, nojautuen sen selkänojaan Mrs Clandonin takana). Entäs tämä nuori herra?

Mrs Clandon (moittivasti). Rakas lapsi, älä ole tyhmä. Kaikki on heille täällä niin uutta, että he ovat tulleet aivan villeiksi. Luulevat voivansa tehdä pilkkaa jokaisesta englantilaisesta, jonka he kohtaavat.

Philip . Minun ihmistuntemukseni on varsin suuri, Mr McComas; mutta minusta on aivan mahdotonta käsittää tämän saaren asukkaita vakavalta kannalta.

M'Comas . Minä otaksun, että te olette nuori Philip herra. (Tarjoo kätensä.)

Philip (tarttuu Mr McComasin käteen ja katsoo vakavasti häneen). Minä olin nuori Philip herra — olin monen monta vuotta; aivan niinkuin tekin kerran olitte nuori Finch herra. (Hän puristaa kerran hänen kättänsä ja päästää sen irti; sitten hän kääntyy pois huudahtaen miettivästi). Kuinka kummallista ajatella poikavuosiaan! (Mr McComas katsoo hänen jälkeensä kaikkea muuta kuin hyvillään.)

Mrs Clandon (moittien). Rakkaani: Mr McComas syö aamiaista meidän kanssamme.

Mrs Clandon . En minä ole unohtanut häntä, armaani. Mikä oli hänen nimensä?

Dolly . Chalkstones. Hän tulee puoli kaksi. (Mr McComasille). Olemmeko me sellaisia kuin te kuvittelitte mielessänne?

Mrs Clandon (vakavasti, vieläpä hiukan varmastikin). Dolly: Mr McComasilla on jotakin tärkeämpää sanottavaa teille. Lapset: minä olen pyytänyt vanhaa ystävääni vastaamaan siihen kysymykseen, jonka te teitte minulle tänä aamuna. Hän on teidän isänne ystävä samoin kuin minunkin; ja hän kertoo teille minun avioliittotarinani paremmin kuin mitä minä voisin sitä tehdä. Gloria: oletko tyytyväinen?

M'Comas (hermostuneesti). En ensinkään, neiti Gloria, en ensinkään. Tämä tulee niin äkkiä, etten ole yhtään voinut valmistua siihen — hm —

M'Comas (loukkaantuneena). Minä toivon, että otatte vakavasti sen, mitä nyt aion teille sanoa.

Philip (hyvin vakavasti). Toivoakseni se on sen arvoista. Minun ihmistuntemukseni ei anna minulle paljon toiveita.

Philip . Niin, äiti, hyvä, on. Anteeksi, Mr McComas, älkää välittäkö meistä!

Dolly puristaa huulensa kiinni, McComas ottaa tuolin aamiaispöydän äärestä, asettaa sen pienen pöydän ja sohvan väliin, jotta Dolly joutuu hänen oikealle ja Philip hänen vasemmalle puolellensa sekä käy istumaan ikäänkuin hän aikoisi puhua pitkältä. Clandonin perhe katselee häntä suurella jännityksellä.

Mrs Clandon (lempeästi). Rakas Dolly, älkäämme keskeyttäkö Mr M'Comasia!

M'Comas (painolla). Kiitos, Mrs Clandon, kiitos! (Dollylle). Teidän isänne on viidenkymmenenseitsemän vuoden vanha.

Dolly (hypähtää pystyyn, kiihkoissaan). Viidenkymmenenseitsemän! Missä hän asuu?

M'Comas (keskeyttää hänet). Antakaa minun vastata siihen kysymykseen, Mrs Clandon! Vastaus tulee teitä suuresti hämmästyttämään. Hän asuu tässä kaupungissa. (Mrs Clandon nousee pystyyn hyvin harmistuneena, mutta käy jälleen sanattomana istumaan. Gloria katselee häntä hämmästyneenä.)

Dolly . Oi, Crampstones vai mikä hän on. Hän sanoi, että minä olen hänen äitinsä näköinen. Minä tiesin, että hän tarkoitti tytärtänsä.

Philip (hyvin vakavasti). Mr McComas: minä en tahdo loukata teitä millään tavalla, mutta jos teidän tarkoituksenne on käyttää sattumaa hyväksenne ja uskotella minulle, että Mr Crampton on minun isäni, niin en usko vähääkään teidän sanojanne.

Philip . Siksi, että olen nähnyt tuon herran; hän on aivan sopimaton ollakseen minun isäni tai Dollyn tai Glorian isä tai äitini mies.

M'Comas . Oo, todellako! No niin, hyvä herra, sallikaa minun sanoa teille, olkoon se teille mieleen tai ei, että hän juuri on teidän isänne, teidän sisarienne isä ja Mrs Clandonin puoliso. No! Mitä teillä on siihen sanottavana?

Dolly (irvistellen). Teidän ei tarvitse olla niin paha. Eihän Crampton ole teidän isänne.

Philip . Mr McComas: te olette sydämetön. Te näette täällä perheen, joka elää erinomaisessa rauhassa ja vapaudessa, siksi että he ovat isättömiä. Me emme koskaan ole nähneet ainoatakaan sukulaista. Toiset ihmiset eivät ikänä ole asettaneet meille minkäänlaisia vaatimuksia, lukuunottamatta vapaasti valitsemiamme ystäviä. Ja nyt te tahdotte saattaa meidät kaikkein läheisimpään sukulaissuhteeseen miehen kanssa, jota me emme tunne —

Dolly (kiivaasti). Hirveän vanha mies! (Soimaavasti). Ja te aloititte aivan kuin teillä olisi ollut varalla oikein kiltti isä!

M'Comas (suuttuneena). Mistä te tiedätte, onko hän hyvä vai paha? Ja mikä oikeus teillä on valita isäänne? (Kohottaa ääntään). Sallikaa minun sanoa teille, Miss Clandon, että te olette liian nuori —

Dolly (keskeyttää hänet äkkiä ja kiihkeästi). Malttakaahan: minulta aivan unohtui! Onko hänellä rahaa?

Philip . Dolly: ehkäpä me olemme olleet liian nopsat arvostelemaan vanhusta. Jatkakaa, Mr McComas.

M'Comas . Minä en jatka, herra. Olen liian loukkaantunut, liian hämmästynyt, voidakseni jatkaa.

Mrs Clandon (koettaen hillitä itseään). Finch, ymmärrättekö mistä on kysymys? Tiedättekö, että lapseni ovat kutsuneet tuon miehen aamiaiselle ja että hän on täällä hetken kuluttua?

M'Comas (aivan suunnillaan). Mitä! Tarkoitatteko — käsitänkö oikein — onko —

Philip (painolla). Rauhoittukaa, Finch. Ajatelkaa aivan levollisesti ja rauhallisesti. Hän tulee tänne — aamiaiselle.

Dolly . Oi, Finch ei osaa kertoa mitään. Ajatelkaa vain, millä tavalla hän kertoi meille.

Dolly (tarttuu mielittelevästi häntä käsivarteen kiinni). Rakas Finch: älkää suuttuko.

Mrs Clandon . Gloria, mennään sisään. Hän voi tulla minä hetkenä hyvänsä.

Gloria (ylpeästi). Älä mene, äiti. Minä en ainakaan mene. Emme me saa juosta karkuun.

Mrs Clandon (moittivasti). Armaani: emmehän me voi ruveta aamiaiselle näissä puvuissa. Me palaamme takaisin. Ei huolita turhan päiden kerskailla. (Gloria hätkähtää ja menee hotelliin sanaakaan sanomatta.) Tule, Dolly. (Hänen astuessaan hotellin ovea kohti tulee edeskäypä kantaen tarjottimella lautasia y.m. kahta henkeä varten.)

Mrs Clandon . Kaksi tulee vielä, kiitos. He tulevat aivan heti. (Hän menee hotelliin. Edeskäypä kantaa tarjottimen pöydän ääreen.)

Philip . Minulla on hyvä tuuma. Mr McComas: tuo ilmoitus olisi kai tehtävä hyvin hienotunteisesti, vai kuinka?

Dolly (ymmärtää heti toisen tarkoituksen, ihastuneena). Niin tietysti! William!

M'Comas (kauhuissaan). Edeskäypä! Malttakaa! Tätä minä en salli. Minä —

Edeskäypä (astuu Philipin ja McComasin väliin). Kyllä, herra. (McComasin kasvot muuttuvat tuhan harmaiksi; ja hänen silmänsä tulevat aivan ilmeettömiksi. Hän käy hämmästyneenä istumaan.)

Philip . William: muistatteko, että aamulla pyysin teitä pitämään minua poikananne?

Edeskäypä (kohteliaan kunnioittavasti). Kyllä, herra. Mitä ikänä te haluatte, herra.

Edeskäypä . Teidän oikea isännekö, herra? No, olihan se odotettavissa myöhemmin tai varhemmin, eikö totta? (Kääntyy ystävällisesti hymyillen McComasin puoleen.) Tekö se olette, herra?

M'Comas (voittaa hämmästyksensä, suuttuneena). En tietenkään. Minun lapseni käyttäytyvät paremmin.

Philip . Ei, William: tämä herra oli vähällä tulla isäkseni. Hän kosi äitiäni, mutta sai rukkaset.

Philip . Hiljaa! Hän on vain meidän perheemme asianajaja. Tunnetteko te ketään Crampton nimistä tässä kaupungissa?

Edeskäypä . Tarkoittaako herra kierosilmäistä Cramptonia, Crooked Billed ravintolan isäntää?

M'Comas (nousee, kauhistuneena). Ei, ei, ei. Teidän isänne, herra, on tunnettu venemestari, hyvin etevä mies tällä paikkakunnalla.

Edeskäypä (kunnioittavasti). Oi, suokaa anteeksi, herra, kyllä tiedän. Oletteko te Mr Cramptonin poika! Hyvä Jumala!

Edeskäypä (hämillään). Kyllä, herra. (Valtioviisaasti). Eikö hän tavallisesti aterioitse yhdessä perheensä kanssa, herra?

Philip (painolla). William: hän ei tiedä, että me olemme hänen lapsiansa. Hän ei ole nähnyt meitä kahdeksaantoista vuoteen. Hän ei tunne meitä. (Pannakseen vieläkin enemmän painoa sanoihinsa hyppää Phil rautapöydälle ja tuijottaa edeskäypään huulet yhteenpuristuneina ja heiluttelee jalkojaan.)

Edeskäypä . Mutta eiköhän hän arvaa itsekin, kun hän näkee teidän äitinne, neiti. (Philipin jalat jäykistyvät äkkiä. Hän katselee edeskäypää ihastunein silmin.)

Philip . En minäkään. (Laskeutuu alas pöydältä ja kääntyy moittien McComasin puoleen.) Ettekä tekään!

Philip . Finch: teidän ammattitaitavuutenne on hämmästyttävä. William: teidän viisautenne saattaa meidät kaikki häpeämään.

Edeskäypä . Mitä vielä, herra. Ei siitä kannata puhua, neiti. Hyvä, jos voin olla teille avuksi, herra. (Hän astuu arasti takaisin aamiaispöydän luo ja laskee siihen molemmat lisälautaset, toisen pöydän päähän oven puolelle, toisen sille sivulle, joka on kauimpana käsipuitteista.)

Philip (tarttuu äkkiä McComasin käsivarteen ja vetää hänet lähemmäksi hotellia). Finch: tulkaa pesemään käsiänne.

M'Comas . Minä olen hyvin suutuksissani ja syvästi loukkaantunut, Mr Clandon.

Philip (keskeyttää hänet). Kyllä te pian totutte meihin. Tule, Dolly. (McComas irtautuu hänen käsivarrestaan ja astuu hotelliin. Phil seuraa hänen jäljessään aivan levollisena.)

Dolly (seuraa heitä ja kääntyy hetkeksi portailla taakseen). Pitäkää varanne, William. Täällä tapahtuu räjähdys.

Edeskäypä . Hyvä, neiti. Voitte luottaa minuun, neiti. (Dolly menee hotelliin).

Valentine tulee kepein askelin portaita ylös rannan puolelta, Crampton äreänä hänen kintereillään. Valentinella on kädessä keppi. Cramptonilla on yllään vaalea päällystakki, joko siksi että hän on vanha ja viluinen, tai että hän sillä tavalla koettaa lievittää vanhanmuotisen takkinsa vaikutusta. Hän pysähtyy sen tuolin luo, missä McComas istui keskellä pengertä, ja nojaa hetken aikaa kättänsä sen selkää vasten.

Crampton . Nuo portaat huimaavat päätäni. (Hän sivelee kädellään otsaansa.) Minä en ole vieläkään tointunut tuosta helvetillisestä kaasusta.

Hän astuu puutarhatuolin luo niin että hän istuessaan voi nojata kyynärpäitään pientä pöytää vasten ja päänsä käsiinsä. Hän tointuu pian, ja avaa päällystakkinsa napit. Sillä välin Valentine puhuu edeskäyvän kanssa.

Edeskäypä (tervehtii hymyilevästi). Kyllä, herra. Me odotimme juuri teitä, herra. Tämä on teidän pöytänne, herra. Mrs Clandon tulee heti paikalla alas, herra. Nuori herra ja neiti puhuivat juuri äsken teidän ystävästänne, herra.

Edeskäypä (iloisesti). Kyllä, herra. He ovat niin iloisia, herra, ja aina heillä on lystillisiä päähänpistoja. (Nopeasti Cramptonille, joka on noussut ylös ottaakseen takin yltään.) Anteeksi, herra; sallikaa minun (auttaa häntä saamaan päällystakin yltään ja ottaa sen häneltä.) Kiitos, herra. (Crampton istahtaa jälleen; ja edeskäypä jatkaa entiseen tapaan.) Viimeksi tuo nuori herra väitti, että te olette hänen isänsä, herra.

Edeskäypä . Hän laski vain leikkiä, herra, siitä asiasta hän kaikkein mieluimmin laskeekin leikkiä. Eilen minä muka olin hänen isänsä. Tänään, heti kun hän kuuli, että te tulisitte tänne, herra, koetti hän uskotella minulle, että te olisitte hänen isänsä — hänen kauan kateissa ollut isänsä! Hän väitti, ettei hän ollut nähnyt teitä kahdeksaantoista vuoteen.

Edeskäypä . Niin, herra. (Hiukan pilkallisesti). Mutta minä ymmärsin sen heti, herra. Minä näin, miten tuo tuuma syntyi hänen päässään, kun hän seisoi tuossa ja mietti jotakin uutta pilaa, jota hän voisi pitää minun kanssani. Niin, herra: sellainen hän on: hyvin hauska, hyvin ystävällinen ja alentuvainen todellakin, herra. (Hän muuttaa äänensävyä puhuakseen jälleen Valentinen kanssa, joka aikoo laskea keppinsä sohvan nurkkaukseen.) Sallikaa minun, herra. (Ottaa Valentinen kepin.) Kiitos, herra. (Valentine astuu aamiaispöydän ääreen ja tarkastaa ruokalistaa. Edeskäypä kääntyy Cramptonin puoleen ja jatkaa puhettaan.) Asianajajakin yhtyi leikkiin, vaikka minä olin edeltäpäin kertonut hänelle tuon nuoren herran päähänpiston. Niin, herra, minä vakuutan teille, herra. Ette usko, kuinka vakavat herratkin voivat laskea leikkiä, kun he tulevat Lontoosta tänne meri-ilmaan, herra.

Edeskäypä . On, herra, perheen asianajaja. Hänen nimensä on McComas, herra. (Hän astuu hotellin ovea kohti palttoo ja hattu kädessä huomaamatta onneksi minkä tärisyttävän vaikutuksen tuo nimi on tehnyt Cramptoniin.)

Crampton (nousee ylös vihoissaan ja pelästyksissään). McComas! (Huutaa Valentinelle). Valentine! (Uudestaan, äkäisesti). Valentine!! (Valentine kääntyy taakseen). Tämä on salahanke, salaliitto! Se on minun perheeni. Minun lapseni — kirottu vaimoni.

Valentine (kylmästi). Todellako! Mikä hauska yhtymä! (Hän jatkaa ruokalistan tutkimista.)

Crampton . Yhtymä! Ei minulle. Minä menen matkoihini. (Huutaa edeskäyvälle). Antakaa päällystakkini!

Edeskäypä . Heti, herra. (Hän palaa; asettaa Valentinen kepin varovaisesti aamiaispöytää vasten; ravistelee hellävaroin päällystakkia ja ojentaa sen Cramptonille auttaakseen sen hänen ylleen.) Näyttääpä siltä, kuin olisin erehtynyt nuoren herran suhteen. Eikö totta, herra?

Crampton . Prr! (Hän malttaa mielensä juuri kun hän on pistämäisillään kädet hihoihin ja kääntyy epäillen Valentinen puoleen.) Valentine: te olette pelissä mukana. Te keksitte koko salaliiton. Te —

Valentine (lujasti). Kaikkea vielä! (Hän viskaa ruokalistan kädestään ja astuu pöydän ympäri ja katselee huolettomana kaiteen yli.)

Crampton (äkäisesti). Mitä — (McComas, Phil ja Dolly tulevat ulos. McComas epäröi hetken nähdessään Cramptonin.)

Edeskäypä (keskeyttää lempeästi Cramptonin puheen). Hiljaa, herra. Tuolta he tulevat, herra. (Hän ottaa Valentinen kepin ja aikoo astua hotelliin heittäen palttoon käsivarrelleen. McComas nyrpistää huulensa päättävästi yhteen ja astuu Cramptonin luo, joka vetäytyy pari askelta taakse ja räpähyttää silmiään, kädet selkänsä takana; McComasin otsa on kirkkaampi kuin koskaan ennen ja hän katselee häntä juhlallisesti ja hyvällä omallatunnolla.)

Edeskäypä (syrjään Philille, astuessaan hänen ohitsensa). Minä sanoin sen hänelle, herra.

Edeskäypä (syrjään hänelle). Ensin hän hämmästyi, neiti; mutta sitten hän malttoi mielensä. (Vie kepin ja palttoon hotelliin.)

M'Comas (tuijottaa Cramptonia suoraan kasvoihin). Vai olette te täällä, Mr Crampton.

Crampton . Niin, täällä minä olen — ansassa — inhottavassa ansassa. Ovatko nuo minun lapsiani?

Dolly (jäykästi). Hauska tavata teitä jälleen. (Hän astuu pöydän ympäri ja vaihtaa pari sanaa Valentinen kanssa hymyillen hänelle ohikulkiessaan.)

Philip . Sallikaa minun täyttää isännänvelvollisuuteni ja tilata viiniä. (Hän ottaa viinilistan pöydältä. Hänen kohtelias huomaavaisuutensa ja Dollyn väliäpitämättömyys aiheuttaa sen, että Crampton tuntee yhä olevansa vain satunnainen tuttava, jonka he aamulla ovat tavanneet hammaslääkärin luona, ja tuo tunne koskee niin syvästi isään, että hän vapisee koko ruumiissaan; hänen otsalleen nousee hiki; ja hän tuijottaa sanattomana poikaansa, joka nauttii suunnattomasti tästä pulmallisesta kohtauksesta ja jatkaa kohteliaasti). Vanhaa portviiniä teille, Finch, vanhalle perheasianajajalle, vai mitä?

M'Comas (lujasti). Vaan apollinarista. Minä en tahdo mitään kiihoittavaa. (Hän astuu penkereen toiselle puolelle niinkuin mies, joka on voittanut kovan viekoituksen.)

Philip . Luultavasti. Tilataan hiukan. Dollykin juo sitä. (Kääntyy Cramptonin puoleen tavattoman kohteliaasti.) Ja nyt, Mr Crampton, mitä me saamme tarjota teille?

Philip . Poika! (Hyvin juhlallisesti). Kenen syy se on, että minä olen poika?

Crampton vetäisee kiihkeästi viinilistan hänen kädestään, ja on lukevinaan sitä tietämättä mitä valita. Philip puolestaan jättää sen hyvin kohteliaasti hänelle.

Dolly (katsoo Cramptonin oikean olkapään yli). Visky on lähinnä viimeisellä sivulla.

Dolly . Lapsi! Ei, ei: sanokaa minua Dollyksi, jos tahdotte; mutta älkää sanoko lapseksi. (Hän pistää kätensä Philin kainaloon; molemmat katselevat Cramptonia ikäänkuin hän olisi omituinen muukalainen.)

Crampton (pyyhkii suutuksissaan ja tuskissaan otsaansa, mutta sittenkin tuntuu hänestä helpoitukselta, kun he laskevat leikkiä hänen kanssaan). McComas, ha, haa! näyttääpä siltä, kuin tästä tulisi oikein hupaiset aamiaiset.

M'Comas (toivottomasti). En ymmärrä miksikä ne eivät olisi hupaisia. (Hän näyttää hyvin masentuneelta).

Mrs Clandon ja Gloria tulevat hotellista. Mrs Clandon astuu rohkeasti esille, arvokkaana ja hilliten hyvin itseään. Hän pysähtyy portaitten juurelle puhutellakseen Valentinea, joka seisoo siinä. Gloriakin seisahtuu ja katselee Cramptonia miltei inholla.

Mrs Clandon . Hauska tavata teitä jälleen, Mr Valentine. (Valentine hymyilee. Mrs Clandon astuu eteenpäin ja tulee siten aivan Cramptonin eteen ja aikoo puhutella häntä hillityn levollisesti, mutta hänen ulkomuotonsa saattaa hänet vaihtamaan äänensävyä. Hän hillitsee itseään äkkiä ja sanoo äänellä, joka ilmaisee levottomuutta ja itsesyytöstä). Fergus, sinä olet suuresti muuttunut.

Crampton (synkästi). Sen kyllä uskon. Muuttuuhan ihminen kahdeksassatoista vuodessa.

Mrs Clandon (kiusaantuneesti). Minä — en minä sitä tarkoittanut. Toivottavasti olet hyvissä voimissa.

Crampton . Kiitos. Ei siihen minun terveyteni ole syynä. Vaan minun onneni. Sitä muutosta sinä kai tarkoitit! (Huudahtaa äkkiä). Katsokaa häntä, Mr McComas! Katsokaa häntä ja (puoleksi nauraen, puoleksi huoaten). katsokaa minua!

Philip . Ssh! (Viittaa hotellin oveen, jonne edeskäypä juuri on ilmestynyt.) William tulee!

Edeskäypä astuu tarjoilupöydän luo ja viittaa kyökinovelle, mistä nuori edeskäypä tuopi soppalautaset ja kokki, valkea esiliina edessä ja lakki päässä, soppamaljan. Nuori edeskäypä jää paikalle ja tarjoaa; kokki poistuu ja ilmestyy aika ajoittain tuoden ruokia pöytään. Hän leikkaa, mutta ei tarjoa. William astuu aamiaisen lopussa lähinnä portaita olevan pöydän ääreen.

Mrs Clandon (heidän keräytyessään pöydän ympärille). Luullakseni te olette kaikki jo tänään tavanneet toisenne. Se on totta: anteeksi. (Esittää). Mr Valentine: Mr McComas. (Hän astuu pöydän toiseen päähän, hotellin puolelle). Fergus: ole hyvä ja käy pöydän toiseen päähän istumaan.

Edeskäypä (tarjoo hänelle tuolin kehoittavasti, mutta ei yhtään tunkeilevasti). Tähän päähän, herra. (Crampton alistuu ja käy istumaan.) Kiitos, herra.

Mrs Clandon . Mr Valentine: tahdotteko istua tälle puolelle (osoittaa kaiteen puolta) Glorian kanssa? (Valentine ja Gloria asettuvat paikoilleen, Gloria Cramptonin viereen ja Valentine Mrs Clandonin rinnalle.) Finch: Te saatte istua tällä puolella, Dollyn ja Philin keskellä. Pitäkää puolianne niin hyvin kuin voitte. (Nämät kolme asettuvat pöydän toiselle puolelle, Dolly äidin viereen, Phil isänsä viereen, ja McComas heidän väliinsä. Soppaa tarjotaan.)

Philip (keskeyttää hänet äkisti). Katsotaanpa ensin, mitä hyvää meille tarjotaan. William!

Edeskäypä . Heti, herra. (Hän kiiruhtaa pöydän ympäri Philipin vasemmalle puolelle. Ohimennen hän kuiskaa nuorelle edeskäyvälle.) Suurustettua lihalientä.

Philip . Kaksi puolikasta olutta lapsille, niinkuin tavallisesti, William; ja kokonainen tälle herralle (viittaa Valentineen). Koko pullo apollinarista Mr McComasille.

Philip . Numero 413 äidilleni ja Glorialle niinkuin ennenkin; ja — (kääntyy kysyvästi Cramptonin puoleen). mitä?

Crampton (näyttää äkäiseltä ja aikoo vastata hävyttömästi). Minä —

Edeskäypä (puuttuu puheeseen). Hyvä, herra. Kyllä me tiedämme, mitä Mr Crampton haluaa. (Menee hotelliin.)

Philip (katsoo vakavana isäänsä). Te istutte mielellänne ravintoloissa. Huono tapa! (Kokki, nuoren edeskäyvän seuraamana, joka kantaa lautasia, tuo kalan kyökistä tarjoilupöydälle ja alkaa paloitella sitä.)

Mrs Clandon . Phil, pidä mielessäsi, että sukkeluutesi voivat ehkä suututtaa henkilöitä, jotka eivät ole tottuneet meidän tapoihimme, ja että isäsi on tänään meidän vieraamme.

Crampton (katkerasti). Niin, vieras isännän paikalla omassa pöydässäni. (Soppalautaset otetaan pois.)

Dolly (myötätuntoisesti). Onhan se hiukan harmillista, eikö totta? Mutta onhan se meille yhtä ikävää.

Philip . Sh! Dolly: me emme kumpikaan ole hienotunteisia. (Cramptonille). Emme me tarkoita pahaa, Mr Crampton; me emme ole vielä tottuneet osoittamaan sitä kunnioitusta, jota lapsilta sopii vaatia. (Edeskäypä palaa hotellista tuoden juomatavaroita.) William: tulkaa tänne ja rakentakaa jälleen rauhaa.

Edeskäypä (iloisesti). Heti, herra. Tietysti, herra. Puolikas teille, herra. (Cramptonille). Seltteriä ja irlantilaista, herra. (McComasille). Apollinarista, herra. (Dollylle). Puolikas, neiti. (Mrs Clandonille, kaataen viiniä lasiin.) 413, rouva. (Valentinelle). Koko pullo, herra. (Glorialle). 413, neiti.

M'Comas . (koettaa puhua kodikkaalla äänellä). Tämähän näyttää käyvän erinomaisen hyvin kaikesta huolimatta.

Dolly (kriitillisesti). Kaikesta huolimatta! Mitä kaikesta huolimatta, Finch?

Crampton (pilkallisesti). Hän tarkoittaa, että kaikki käy erittäin hyvin, vaikka isänne onkin läsnä. Ymmärsinkö teidät oikein, Mr McComas?

M'Comas (hämillään). Ei ei. Minä sanoin "kaikesta huolimatta" vain lauseen lopuksi. Minä, hm — hm —

Edeskäypä (kuiskaten). Ei kestä kiittää, herra. (Palaa tarjoilupöydän luo.)

Philip . Pitkänkö aikaa minun pitäisi teidän mielestänne opiskella tullakseni oikein taitavaksi kippariksi?

Edeskäypä . Sitä ei voi oppia, herra. Se on veressä, herra. (Tuttavallisesti Valentinelle, joka näyttää etsivän jotakin.) Leipääkö neidelle, herra? Heti, herra. (Hän tarjoo leipää Glorialle, ja jatkaa entiseen sävyyn.) Hyvin harvat ovat syntyneet siihen toimeen, herra.

Edeskäypä . On kyllä, herra, on minulla poika, herra. (Glorialle, jälleen kuiskaten.) Hiukan lisää kalaa, neiti? Neiti ei suinkaan välitä lihasta näin keskellä päivää.

Edeskäypä (tarjoo Glorialle lintua). Ei, neiti: siksi hän on aivan liian kiivasluontoinen. Hän palvelee oikeudessa.

Edeskäypä (hiukan alakuloisesti, ikäänkuin hänen mieleensä muistuisi jokin pettymys, jonka kuitenkin aika on lieventänyt). Ei herra: hänellä on sama ammatti kuin herrallakin. Hän on asianajaja, herra.

Edeskäypä . Ei haita, herra. Aivan luonnollinen erehdys, herra. Usein olen toivonut, että hän olisi valinnut jonkun muun toimen. Siten hän paljoa pikemmin olisi ansainnut leipänsä, herra. (Syrjään Valentinelle, joka jälleen etsii jotakin.) Suola on teidän vieressänne, herra. (Jatkaa). Niin, herra: minun täytyi elättää häntä, kunnes hän oli seitsemänneljättä vanha. Mutta nyt hänellä on hyvä toimeentulo, herra, erittäin hyvä todellakin, herra. Ei ainoatakaan asiaa alle viidenkymmenen guinean, herra.

Edeskäypä (tyynesti). Ei, herra, ei se ole kansanvaltaisuutta. Vain sivistystä, herra. Oppia, herra. Ensin Cambridgen koulu, herra. Sitten Sidney Sussexin korkeakoulu, herra. (Dolly vetää häntä hihasta, ja hän kuiskaa, kumartuessaan alas). Sokerijuomaa, neiti? Heti, neiti. (McComasille). Onneksi hänelle, herra, sillä hänellä ei koskaan ollut halua oikeaan työhön, herra. (Menee hotelliin, seura on hiukan hämillään hänen poikansa suuruudesta.)

Dolly . Toivottavasti hän ei pannut pahakseen, vaikka lähetin häntä hakemaan sokerijuomaa.

Crampton (itsepäisesti). Koska hän on kippari, niin hänen velvollisuutensa on palvella. Jos te olisitte kohdelleet häntä niinkuin kipparia ainakin, niin hän olisi pitänyt suunsa kiinni.

Dolly . Sehän olisi ollut ääretön vahinko! Ehkäpä hän antaa meille suosituksen poikansa luo ja hankkii meille pääsyn Lontoon seuraelämään. (Edeskäypä palaa tuoden sokerijuomaa.)

Crampton (murahtaa halveksivasti). Lontoon seuraelämä! Lontoon seuraelämä! Sinä et sovi mihinkään seuraelämään, lapsi.

Dolly (säpsähtää, tulee taas hyvälle tuulelle vedettyään syvältä henkeään ja sanoo herttaisesti). Kiitos, rakas William. Te tulitte juuri parhaaseen aikaan. (Juo.)

M'Comas (yrittää uudestaan johtaa keskustelua rauhallisemmalle alalle). Jos saan luvan vaihtaa keskusteluainetta, neiti Clandon, niin pyytäisin saada kysyä, mitä uskontoa Madeirassa tunnustetaan?

Dolly . Paaston aikana tulee palvelusväki sisään ja polvistuu maahan ja tunnustaa kaikki mitä he ovat tehneet, ja silloin sitä täytyy olla anteeksi antavinaan. Onko sellaista tapaa Englannissakin, William?

Edeskäypä . Ei se ole tavallista, neiti. Se voi kyllä tapahtua muutamilla seuduilla; mutta minä en ole koskaan sitä nähnyt, neiti. (Tarkkaa Mrs Clandonia, kun nuori edeskäypä tarjoo hänelle salaattia.) Rouva haluaa salaattia ilman mausteita. Minä olen varannut sitä erikseen rouvalle. (Nuorelle ammattiveljelleen kehoittaen häntä tarjoamaan Glorialle). Tältä puolen, Jo. (Hän ottaa erityisen salaattikulhon tarjoilupöydältä ja asettaa sen Mrs Clandonin lautasen viereen. Tehdessään sen huomaa hän, että Dolly irvistelee.) Vain hiukan krassaa, jota epähuomiossa on joutunut joukkoon. (Ottaa hänen salaattinsa pois.) Kiitos, neiti. (Nuorelle edeskäyvälle, käskien häntä tarjoamaan Dollylle uutta). Jo. (Jatkaa). Enimmäkseen kaikki kuuluvat Englannin valtiokirkkoon, neiti.

Crampton (nousee kiivaasti yleisen hämmästyksen vallitessa). Tästä te näette, miten minun lapseni ovat kasvatetut, McComas. Te näette ja kuulette itse. Minä vaadin teidät kaikki todistajiksi — (Hän huutaa ja on vähällä lyödä nyrkkinsä pöytään, kun edeskäypä ottaa varmuuden vuoksi pois hänen lautasensa.)

Mrs Clandon (lujasti). Istu, Fergus. Ei ole vähintäkään syytä tuollaiseen vihanpurkaukseen. Muista, että Dolly on vieras täällä. Istu alas, ole hyvä.

Crampton (alistuu vastahakoisesti). Pitääkö minun todellakin istua alas ja kärsiä tällaista. Sitä minä suuresti epäilen.

Edeskäypä . Tässä on, neiti. (Hän ottaa paperossilaatikon tarjoilupöydältä ja asettaa sen Dollyn eteen, joka valitsee siitä yhden ja valmistuu polttamaan. Edeskäypä palaa tarjoilupöydän luo hakeakseen vahatulitikkuja.)

Dolly (kärsimättömästi). Totta tosiaan, Mr Crampton, minä taidan pilata teidän aamiaisenne. Minä lähden polttamaan alas rantaan. (Hän nousee pöydästä loukkaantuneena ja astuu alas portaita. Edeskäypä yrittää tarjota hänelle tulitikkuja, mutta hän on jo ehtinyt poistua.)

Crampton (vimmoissaan). Margaret: kutsu tuo tyttö takaisin. Kutsu hänet takaisin, sanon minä.

M'Comas (koettaa rauhoittaa). Kuulkaa, Crampton, älkää välittäkö hänestä. Hän on isänsä tytär, siinä kaikki.

Mrs Clandon (vastustaen). Toivottavasti ei, Finch. (Hän nousee paikaltaan. Kaikki liikahtavat hiukan.) Mr Valentine: suotteko minulle anteeksi. Pelkään, että Dolly on loukkaantunut ja pahoillaan siitä mitä on tapahtunut. Minun täytyy mennä hänen luokseen.

Mrs Clandon (panematta häneen huomiota). Gloria, tahdotko istua sen aikaa minun paikallani, kultaseni. (Hän astuu portaitten luo. Cramptonin silmät seuraavat häntä katkeralla vihalla. Muut katselevat häntä kiusattuina tukalan hiljaisuuden vallitessa.)

Edeskäypä (pidättää häntä portaiden yläpäässä ja tarjoaa hänelle tulitikkuja). Nuori neiti unohti tulitikut, rouva. Tahdotteko olla hyvä, rouva.

Mrs Clandon (osoittaen kiitollista kohteliaisuutta kuullessaan edeskäyvän lempeän ja miellyttävän äänen). Kiitoksia hyvin paljon. (Hän ottaa tulitikut ja astuu rantaan. Edeskäypä vie mukanaan apulaisensa hotelliin kyökin tietä, jättäen aamiaisseuran yksin.)

Crampton (heittäytyy tuolinsa selkänojaa vasten). Siinä vasta on äiti, McComas! Siinä vasta on äiti!

Valentine (nousee kiusaantuneena ja kääntyy Glorian puoleen). Miss Clandon: minä —

Crampton (kääntyy hänen puoleensa). Tuon tytön nimi on Crampton, Mr Valentine, eikä Clandon. Tahdotteko tekin loukata minua?

Valentine (panematta häneen huomiota). Olen aivan epätoivoissani, Miss Clandon. Syy on kokonaan minun: minä toin hänet tänne. Minä olen hänestä edesvastuussa. Ja minä häpeän hänen puolestaan.

Gloria (nousee jäykkänä). Ei hätää mitään, Mr Valentine. Me olemme kaikki olleet hiukan lapsellisia. Pieni juhlamme ei ole oikein onnistunut: nouskaamme pöydästä ja lopettakaamme se. (Hän työntää tuolinsa syrjään ja kääntyy portaihin päin, lisäten ylimielisen levollisesti astuessaan Cramptonin ohitse). Hyvästi, isä.

Hän astuu portaita alas kylmän ja halveksivan väliäpitämättömänä. Kaikki katselevat häntä, eivätkä sen vuoksi huomaa, että edeskäypä on palannut hotellista tuoden Cramptonin päällystakin ja Valentinen kepin sekä pari shaalia ja päivänvarjoa, valkean liinaisen sateensuojan ja muutamia telttatuoleja.

Crampton (itsekseen, katsellen Glorian jälkeen peloittava ilme kasvoillaan). Isä! Isä! (Hän iskee nyrkkinsä vihoissaan pöytään.) Nyt —

Edeskäypä (tarjoo hänelle päällystakkia). Tämä on teidän, herra. (Crampton tuijottaa häneen; sitten hän vetäisee sen äkisti häneltä ja astuu puutarhasohvaa kohti ja yrittää turhaan vihan vimmoissaan saada takkia ylleen. McComas nousee ja auttaa häntä; sitten hän ottaa hattunsa ja sateensuojansa pieneltä rautapöydältä ja astuu portaita kohti. Sillä välin edeskäypä, kiitettyään Cramptonia, kun tämä on vastaanottanut takkinsa, antaa osan taakastaan Philipille.) Naisten päivänvarjot, herra. Tavattoman häikäisevä valo meren rannalla tänään, herra. Se ei ole hyvä iholle, herra. Minä tuon kyllä telttatuolit rantaan, herra.

Philip . Te olette vanha, isä William; mutta te olette kaikkein toimekkain ihminen koko maailmassa. Ei, pitäkää päivänvarjot ja antakaa telttatuolit minulle. (Ottaa tuolit).

Philip . Finch: ottakaa pari näistä. (Antaa hänelle muutamia tuoleja). Tulkaa. (He astuvat yhdessä portaita alas).

Valentine (edeskäyvälle). Antakaa minullekin jotain kannettavaa — yhden noista. (Aikoo ottaa päivänvarjon).

Edeskäypä (hienotunteisesti). Se on nuoremman neiden, herra. (Valentine ei ota sitä.) Kiitos, herra. Jos sallitte, herra, niin luulen, että tämä sopii teille paremmin. (Hän laskee päivänvarjon Cramptonin tuolille, ja ottaa esiin frakkinsa takataskusta kirjan, jonka lehtien välissä on merkkinä naisen nenäliina). Vanhempi neiti lukee tätä parasta aikaa. (Valentine ottaa kirjan kiihkeästi). Kiitos, herra. Schopenhauer, nähkääs herra. (Hän ottaa jälleen käteensä päivänvarjon). Hyvin mieltäkiinnittävä kirjailija, herra: varsinkin naiskysymyksessä, herra. (Astuu alas portaita. Valentine aikoo seurata häntä, mutta samassa muistuu Crampton hänen mieleensä ja hän muuttaa päätöksensä.)

Valentine (astuu varsin kiihoittuneena Cramptonin luo). Kuulkaahan, Crampton, ettekö te ole häpeissänne?

Valentine . Siksi että olette käyttäytynyt kuin karhu. Mitä teidän tyttärenne ajattelee minusta, kun minä toin teidät tänne?

Valentine . Ei, te ajattelette vain itseänne. Te olette hirveän itsekäs ihminen.

Crampton (sydäntäsärkevästi). Hän sanoi teille mikä minä olen — isä — isä, jolta lapset ovat riistetyt. Onko nykyinen nuoriso aivan sydäntä vailla? Tänne minä tulen ensi kertaa monen vuoden kuluttua nähdäkseni, millaisiksi minun lapseni ovat kehittyneet, kuullakseni heidän ääntään, ja sitten he kohtelevat minua kuin ventovierasta, kutsuvat minut aamiaiselle; Mr Crampton, Mister Crampton! Mikä oikeus heillä on puhutella minua tuolla tavalla? Minä olen heidän isänsä: voivatko he sitä kieltää? Minä olen ihminen, jolla on tavalliset inhimilliset tunteet: eikö minulla ole oikeuksia, eikö minulla ole vaatimuksia? Ketä minulla on ollut ympärilläni kaikkina näinä vuosina? Vain palvelijoita, kirjanpitäjiä, liiketuttavia. He ovat kohdelleet minua kunnioituksella, niin, ystävyydelläkin. Olisiko yksikään heistä puhutellut minua sillä tavalla kuin tyttäreni? Olisiko yksikään heistä nauranut minulle niinkuin poikani koko ajan? (Vimmoissaan). Minun omat lapseni! Mister Crampton! Minun —

Valentine . No, no, he ovat vain lapsia. Ainoa heistä, joka on jonkun arvoinen, nimitti teitä isäksi.

Crampton . Niin: "hyvästi, isä". Hyvästi! Niin, niin. Hän löysi tien sydämeeni loukkaamalla minua syvästi.

Valentine (suutuksissaan). No, kuulkaahan, Crampton: älkää moittiko häntä. Hän kohteli teitä hyvin ystävällisesti. Minun oli paljoa pahempi olla aamiaisten kestäessä kuin teidän.

Valentine (yltyvällä kiivaudella). Niin, minun. Minä istuin hänen vieressään; enkä sanonut hänelle sanaakaan koko aterian aikana. En tiennyt mitä sanoa. Eikä hän puhunut minulle yhtään mitään.

Valentine . Entäs sitten! (Puhuu yhä nopeammin). Crampton: tiedättekö miltä minusta tänään tuntuu? Ettehän vain luule, että minulla on tapana tehdä sellaisia kepposia sairailleni kuin teille tänään?

Valentine . Asian laita on se, että minä olen aivan hullu tai oikeammin etten koskaan ennen ole ollut oikein viisas. Minä voisin tehdä mitä tahansa. Vihdoinkin olen nyt täysi-ikäinen. Minä olen mies; ja teidän tyttärenne on tehnyt minusta miehen.

Valentine (sanat suorastaan tulvivat hänen huuliltaan). Rakastunut! Tyhmyyksiä! Se on jotakin paljoa korkeampaa ja suurempaa. Se on elämää, se on uskoa, se on voimaa, varmuutta, itse paradiisi —

Crampton (keskeyttää hänet pilkallisesti). Loruja, mies! Kuinka te voisitte elättää vaimoa? Ette te voi mennä naimisiin.

Valentine . Kuka puhuu naimisesta? Minä tahdon suudella hänen käsiänsä; minä tahdon polvistua hänen eteensä; minä tahdon elää hänen tähtensä; minä tahdon kuolla hänen puolestaan; se riittää minulle. Katsokaa hänen kirjaansa! Katsokaa! (Hän suutelee nenäliinaa.) Jos te antaisitte minulle kaikki rahanne ja tarjoutuisitte minun puolestani menemään alas rantaan saadaksenne puhua hänen kanssansa, niin nauraisin vain teille. (Hän hyökkää ilosta loistaen alas portaita ja törmää suoraan edeskäyvän syliin, joka palaa takaisin rannasta. He pelastuvat kaatumasta nurin tarttumalla lujasti toisiaan vyötäisiltä kiinni ja pyörähtävät ympäri.)

Edeskäypä . Ei se mitään, herra. Ei yhtään mitään. Sehän on aivan luonnollista, herra, teidän iässänne. Neiti lähetti minua hakemaan kirjaansa. Tahdotteko olla hyvä, herra, ja viedä se hänelle heti paikalla.

Valentine . Mielelläni. Ehkäpä sallitte minun antaa teille kuuden viikon ansioni. — (Ojentaa hänelle Dollyltä saamansa kruunun.)

Edeskäypä (ikäänkuin tuo rahasumma voittaisi kaikki hänen toiveensa). Kiitos, herra. (Valentine juoksee alas portaita.) Hyvin iloinen nuori herra, hyvin miehekäs ja kelvollinen.

Crampton (muristen). Ja ansaitsee luultavasti lyhyessä ajassa suuren omaisuuden. Minä tiedän kuinka paljon tuloja hänellä on ollut kuuden viikon kuluessa. (Hän astuu penkereen yli rautapöydän luo ja käy istumaan.)

Edeskäypä (filosofisesti). Sitä ei voi koskaan tietää, herra. Se on minun elämänkäsitykseni, herra, jollette pane sitä pahaksenne. (Filosofi väistyy hetkeksi edeskäyvän tieltä.) Ehkäpä ette yhtään ole huomannut, herra, että te ette ole lainkaan koskenut seltteriin ja viskyyn, herra. (Hän ottaa lasin aamiaispöydältä ja asettaa sen Cramptonin eteen.) Niin, herra! Sitä ei voi koskaan tietää. Ajatelkaa esimerkiksi minun poikaani, herra! Kukapa olisi uskonut, että hänestä tulisi asianajaja, herra. Eikä ainoatakaan asiaa hän aja alle viidenkymmenen guinean, herra. Se on tosiaankin oikea opetus, herra.

Crampton . Toivottavasti hän on teille kiitollinen ja tunnustaa mitä hän on teille velkaa?

Edeskäypä . Me tulemme erittäin hyvin toimeen, herra, todellakin erittäin hyvin, kun otamme huomioon kuinka erilaisissa oloissa me elämme. (Taaskin hänen äänensä sävy vaihtuu.) Sokeripala, herra, tekee seltterin paljoa virkistävämmäksi, eikä se siitä kuitenkaan tule yhtään makeammaksi. Saanko luvan, herra? (Hän panee sokeripalan lasiin.) Mutta, niinkuin minulla on tapana sanoa hänelle, missä eroitus oikeastaan on? Jos minun täytyy pukeutua frakkiin näyttääkseni mikä minä olen, niin täytyy hänen panna peruukki päähänsä ja silkkikaapu hartioilleen näyttääkseen mikä hän on. Jos suurimman osan tuloistani saan juomarahoina, joista en saa olla tietävinäni, niin hänenkin tulonsa ovat enimmäkseen palkkioita, ja minä olen kuullut sanottavan, ettei niistäkään saa olla tietävinään! Jos hän pitää seuraelämästä, ja jos hän toimensa kautta joutuu tekemisiin erilaisten ihmisten kanssa, niin samoin on minunkin laitani, herra. Jos asianajajalle on hiukan ikävää, että hänellä on kippari isänä, niin on kipparillekin hiukan ikävää, että hänellä on asianajaja poikana. Hyvin monet arvelevat, että se on aivan sopimatonta, herra, sen voin vakuuttaa teille. Haluaako herra vielä jotakin?

Crampton . Ei kiitos. (Katkeran nöyrästi). Ehkäpä siitä ei ole haittaa, vaikka istunkin täällä vielä hetken aikaa: enhän voi täältä käsin häiritä rannalla istuvaa seuraa.

Edeskäypä (liikutettuna). Hyvin ystävällistä, herra, että käsitätte asian siltä kannalta. Ikäänkuin se ei olisi meille suuri kunnia, Mr Crampton. Mitä enemmän herra tuntee olevansa täällä kotonaan, sitä parempi meille.

Edeskäypä (miettivästi). Niin, herra, kyllä niinkin voi sanoa. Minä olen aina väittänyt, että hotellielämän suurin etu on se, että sinne voi paeta kotoaan, herra.

Edeskäypä . Niinpä niin, herra, aivan niin. Hyvä jumala! Ainahan sattuu jotakin odottamatonta, eikö totta? (Pudistaa päätään). Sitä ei voi koskaan tietää, herra, sitä ei voi koskaan tietää. (Hän menee hotelliin.)

Crampton (jonka silmissä on kova, kylmä loiste, kun hän nojaa synkät kasvonsa käsiinsä). Koti! Koti!! (Hän laskee käsivarret pöydälle ja painaa kasvonsa niitä vasten, mutta kohoaa kiireesti ylös kuullessaan jonkun tulevan. Gloria astuu portaita ylös päivänvarjo ja kirja kädessä. Crampton katsoo uhmailevasti häneen, mutta itsepäinen piirre suun ympärillä ja kaihoava ilme silmissä ovat ristiriidassa keskenänsä. Gloria tulee puutarhasohvan luo ja asettuu selin siihen, nojautuen sohvan päähän ja katselee häntä ikäänkuin hän ihmettelisi hänen heikkouttaan. Hän on liian utelias ollakseen kylmä, mutta hän ei vähääkään välitä sukulaisuussuhteesta.) No?

Crampton (katsoo häntä tiukkaan). Todellako? Sepä on hämmästyttävää. Sinä kohtaat isäsi kahdeksantoista vuoden kuluttua; ja sinä haluat todellakin puhua hiukan hänen kanssansa! Sepä on liikuttavaa: eikö totta? (Hän nojaa päänsä käteensä, ja katsoo alas ja pois hänestä synkkiin ajatuksiin vaipuneena.)

Gloria Tuo kaikki tuntuu minusta kovin naurettavalta ja tarpeettomalta. Mitä te tahdotte, että me tuntisimme teitä kohtaan — tai tekisimme teille? Mitä te oikeastaan vaaditte? Miksi ette ole yhtä kohtelias meille kuin muut ihmiset? Te ette varmaankaan ole kovin kiintynyt meihin — ja miksi sitä olisittekaan? Mutta voisimmehan me sittenkin olla yhdessä riitelemättä.

Crampton (tulee tuhan harmaaksi kasvoiltansa). Oletko selvillä siitä, että minä olen sinun isäsi?

Crampton (nousee ikäänkuin aikeissa taistella jonkun hirviön kanssa). Esimerkiksi! Esimerkiksi!! Esimerkiksi rakkautta, kunnioitusta, tottelevaisuutta —

Gloria (kohoaa huolimattomasta, eteenpäinkumartuneesta asennostaan ja asettuu nopeasti ylpeänä häntä vastaan). Minä en tottele mitään muuta kuin oikeudentuntoani, minä kunnioitan vain sitä mikä on jaloa, siinä minun velvollisuuteni. (Hän lisää vähemmän varmana.) Mitä rakkauteen tulee, niin se ei ole minun vallassani. En tiedä varmaan, tokko vielä tiedän mitä rakkaus onkaan. (Hän kääntyy pois tuntien vastenmielisyyttä tätä puheenainetta kohtaan ja hakee aamiaispöydän luota mukavan tuolin ja laskee kädestään kirjan ja päivänvarjon.)

Gloria (kääntyy äkisti hänen puoleensa, kovalla äänen sävyllä). Anteeksi: se on epäkohtelias kysymys. Minä puhun aivan vakavasti teidän kanssanne; ja minä oletan, että tekin käsitätte minut vakavalta kannalta. (Hän ottaa tuolin pöydän äärestä; kääntää sen loitommalle; käy istumaan hiukan väsyneesti ja sanoo). Ettekö voi keskustella tästä asiasta levollisesti ja järkevästi?

Crampton . Levollisesti ja järkevästi! Ei, sitä minä en voi. Ymmärrätkö sinä? Minä en voi.

Crampton (hätkähtää hermostuneesti). Seis! Älä sano mitään enää! Sinä et tiedä mitä teet. Tahdotko saattaa minut hulluksi? (Gloria rypistää otsaansa, sillä tuo kiivaus on hänestä sietämätöntä. Crampton jatkaa nopeasti). Ei: minä en ole pahoillani, en sitä todellakaan ole. Maltahan, annas kun hiukan tuumin. (Hän on hetken aikaa ääneti, rypistää otsaansa ja vääntää kätensä nyrkkiin; sitten hän ottaa tuolin aamiaispöydän päästä ja käy Glorian viereen istumaan, koettaen puhuessaan olla lempeä ja kärsivällinen.) Nyt luulen keksineeni. Joka tapauksessa tahdon koettaa.

Gloria (lujasti). Katsokaahan! Kaikki selviää, jos vain ajattelemme asiaa oikein järkevästi.

Crampton (pelästyy äkkiä). Ei: älä ajattele. Koeta mielemmin tuntea: tunne yksin voi auttaa meitä. Kuulehan! Oletko sinä — mutta ensiksi — minä olen aivan unohtanut. Mikä on sinun nimesi? Minä tarkoitan, millä nimellä sinua tavallisesti kutsutaan, sillä ei suinkaan sinua sanota Sophroniaksi?

Gloria (hämmästyksellä ja inholla). Sophronia! Minun nimeni on Gloria. Minua on aina sanottu Gloriaksi.

Crampton (kiihtyy jälleen). Sinun nimesi on Sophronia, tyttö: sinä sait sen nimen tätisi, Sophronian, minun sisareni mukaan. Hän lahjoitti sinulle ensimäisen raamattusi, johon nimesi on kirjoitettu.

Crampton (vihoissaan). Siihen hänellä ei ollut oikeutta. Sitä minä en salli.

Gloria . Teillä ei ollut oikeutta antaa minulle sisarenne nimeä. Minä en tunne häntä.

Crampton . Loruja. Minun kärsivällisyydelläni on rajansa. Minä en salli sitä! Kuuletko sinä?

Crampton (pelästyy, rukoilevasti). Ei, ei: istu alallesi. Käy istumaan, ole hyvä. (Hän katsoo Cramptoniin ja antaa hänen olla epätietoisena. Crampton pakoittautuu lausumaan tuon epämiellyttävän nimen.) Gloria. (Gloria osoittaa tyytyväisyyttään sulkemalla hiukan suutaan ja käymällä istumaan.) Katsoppas, minä tahdon vain näyttää sinulle, että olen isäsi — rakas lapseni. (Hyväilysana tuntuu niin kömpelöltä, että Gloria hymyilee vastoin tahtoansa ja päättää olla hiukan ystävällinen). Kuulehan. Minä tahtoisin kysyä sinulta vain jotakin. Etkö muista minua enää yhtään? Sinä olit pieni lapsi, kun he riistivät sinut minulta; mutta sinä ymmärsit silloin jo paljon. Etkö muista ketään, jota sinä rakastit, tai (arasti) josta sinä ainakin pidit lapsellisella tavallasi? Erästä, joka salli sinun olla huoneessaan ja katsella leikkilaivojaan, niinkuin sinä niitä nimitit? (Crampton katsoo häntä kiihkeästi kasvoihin, ikäänkuin odottaen, että hän vastaisi hänelle jotakin ja jatkaa sitten vähemmän toivehikkaasti sekä kiihkeämmin). Erästä, joka salli sinun tehdä mitä ikänä tahdoit eikä koskaan sanonut sinulle sanaakaan, pyysi vain sinua olemaan hiljaa ja ääneti? Erästä, joka oli sinulle jotakin muuta kuin kukaan muu ihminen — erästä, joka oli sinun isäsi?

Gloria (tunteettomasti). Jos te kerrotte minulle, niin epäilemättä heti kuvailen mielessäni, että muistan jotakin. Mutta minä en tosiaankaan muista mitään.

Crampton (kaipauksella). Eikö äitisi koskaan ole puhunut sinulle mitään minusta?

Gloria . Hän ei ole edes koskaan maininnut teidän nimeänne. (Crampton ähkii tahtomattaan. Gloria katsoo häneen halveksien ja jatkaa). Paitsi yhden ainoan kerran: ja silloin hän kertoi minulle jostakin, jonka olin unohtanut.

Gloria (armottomasti). Piiskasta, jonka olitte ostanut antaaksenne minulle selkään.

Crampton (kiristäen hampaitaan). Oi! Panetellaksensa minua! Vieroittaaksensa sinut minusta! Eihän sinun koskaan olisi tarvinnut sitä tietää. (Terävällä, tuskallisella äänellä). Kirottu nainen!

Gloria (hypähtää ylös). Lurjus! (Suurella painolla). Lurjus!! Uskallatteko kirota minun äitiäni!

Crampton . Hiljaa, tai sinä kadut sitä jäljestäpäin. Minä olen sinun isäsi.

Gloria . Minä vihaan tuota nimeä! Mutta äidin nimi on minulle rakas. Parasta jos lähdette täältä.

Crampton . Minä — minä tukehdun! Sinä tahdot tappaa minut. Joku — minä — (Hänen äänensä katkeaa. Hän on vähällä saada halvauksen.)

Gloria (astuu kaidepuitten luo kylmänä ja päättävänä ja huutaa alas rantaan). Mr Valentine!

Gloria . Tulkaa tänne hiukan. Mr Crampton tarvitsee teitä. (Hän palaa pöydän luo ja kaataa vettä lasiin.)

Crampton (tointuu). Ei, anna minun olla, en minä häntä tarvitse. Ei minua mikään vaivaa. En minä tarvitse häntä, enkä liioin sinun apuasikaan. (Hän nousee ja ojentaa itseään). Niinkuin sanoit, parasta kun lähden. (Painaa hatun päähänsä.) Onko se sinun viimeinen sanasi?

Gloria . Toivottavasti! (Crampton katselee häntä hetken aikaa itsepintaisesti, nyökkää sitten äkäisesti päätään, ikäänkuin hänkin olisi samaa mieltä, ja menee hotelliin. Gloria katsoo hänen jälkeensä levollisesti ja kylmästi, kunnes hän katoaa, tekee liikkeen, joka ilmaisee helpoitusta ja kääntyy puhuakseen Valentinen kanssa, joka juoksee ylös portaita.)

Valentine (hengästyneenä). Mikä on hätänä? (Katsoo ympärilleen). Missä on Crampton?

Gloria . Hän meni. (Valentinen kasvot kirkastuvat äkkiä, ne kuvastavat iloa, pelkoa ja vallattomuutta. Hän huomaa samassa, että hän on yksin Glorian kanssa. Gloria jatkaa väliäpitämättömästi). Minä luulin, että hän oli pahoinvointinen; mutta hän tointui jälleen. Hän ei tahtonut odottaa teitä. Olen hyvin pahoillani. (Lähtee hakemaan kirjaansa ja päivänvarjoaan.)

Valentine . Sitä parempi. Hän hermostuttaa minua, jos olen hetkenkin hänen kanssansa. (Ikäänkuin epähuomiossa.) Kuinka tuolla miehellä voi olla niin kaunis tytär!

Gloria (hätkähtää ensin hiukan, vastaa sitten hänelle kohteliaasti, mutta tahallisen halveksivasti). Näyttääpä siltä, kuin te yrittäisitte sanoa jonkun kohteliaisuuden. Minä pyydän ilmoittaa teille kerta kaikkiaan, Mr Valentine, että kohteliaisuudet ovat minusta kovin äiteliä. Ollaan ystäviä, jos voimme olla sitä järkevällä ja terveellä tavalla. Minä en aio mennä naimisiin; ja jollette te voi tyytyä siihen, niin on parasta, ettemme jatka tuttavuutta.

Valentine (varovasti). Minä ymmärrän. Sallikaa minun vain tehdä teille yksi ainoa kysymys: tarkoittavatko nuo sanat avioliittoa yleensä, vai minua persoonallisesti?

Gloria . Minä en tunne teitä kylliksi, Mr Valentine, jotta voisin arvostella teidän persoonallisia ominaisuuksianne. (Hän kääntyy pois hänestä aivan väliäpitämättömästi ja käy istumaan kirjoineen puutarhatuoliin.) Minun mielestäni avioliitto on nykyään sellaisella kannalla, ettei kukaan omasta arvostaan kiinnipitävä nainen voi suostua siihen.

Valentine (muuttaa heti äänensä sydämellisen suoraksi, ikäänkuin hän epäröimättä suostuisi hänen ehtoihinsa ja olisi ihastunut hänen mielipiteisiinsä). Siinä suhteessa me sitten täydellisesti ymmärrämme toisemme. Minä olen aivan samaa mieltä kuin tekin: avioliitto on rakennettu aivan väärälle perusteelle. (Hän ottaa päästään hattunsa ja heittää sen iloisesti puutarhapöydälle.) Ei: minä tahdon poistaa kaikki nuo tyhmyydet. (Käy istumaan Glorian viereen, niin luonnollisesti, ettei tämä ajattelekkaan vastustaa, ja jatkaa innolla). Eikö teistäkin se ole hirveää, että mies ja nainen tuskin voivat olla tuttujakaan ennenkuin jo oletetaan heillä olevan sellaisia aikeita? Ikäänkuin ei olisi olemassakaan muita harrastuksia — ei muuta keskusteluainetta — ikäänkuin eivät naiset kykenisikään mihinkään parempaan!

Gloria (mielenkiinnolla). Nyt te puhutte järkevästi ja viisaasti, Mr Valentine.

Valentine (silmissä kirkas kiilto, kun hänen metsästysjuonensa onnistuu). Tietysti! Kaksi niin intelligenttiä ihmistä kuin me! Eikö ole mieluista, kun tässä tyhmässä, sovinnaisessa maailmassa kohtaa toisen ihmisen, joka seisoo samalla tasolla kuin itsekin, jonkun, joka on valistunut ja vapaa ennakkoluuloista?

Gloria (vakavasti). Minä toivon tapaavani paljon sellaisia ihmisiä Englannissa.

Valentine (epäilevästi). Hm! Onhan täällä paljon ihmisiä — lähes neljäkymmentä miljoonaa. He eivät ole kaikki keuhkotautisia ja sivistyneitä, niinkuin kansa Madeirassa.

Gloria (suurella mielenkiinnolla). Oi, kaikki ovat tyhmiä ja ennakkoluuloisia Madeirassa. Heikkoja, hempeämielisiä olentoja. Minä vihaan heikkoutta; ja minä vihaan hempeämielisyyttä.

Valentine (vakaumuksella). Te olette voimakas. Tiedättekö, että te saitte koko maailman muuttumaan minun silmissäni tänä aamuna. Minä olin alakuloinen, minä ajattelin maksamatonta hyyryäni ja pelkäsin tulevaisuutta. Kun te tulitte sisään, niin minun silmiäni häikäisi. (Gloria rypistää hiukan kulmiaan. Valentine jatkaa nopeasti). Sehän on narrimaista, tietenkin, mutta jotakin minulle todellakin tapahtui. Selittäkää se miten ikänä tahdotte, mutta minun vereeni — (hän epäröi ja koettaa löytää intohimosta kyllin vapaan sanan) — lisääntyi happia. Minun lihakseni pingoittuivat, aivoni kirkastuivat, rohkeuteni kasvoi. Sehän on hullua, eikö totta? Varsinkin kun ottaa lukuun, etten ole ensinkään hempeämielinen.

Valentine . Ikäänkuin jotakin tapahtuisi. Tuo tunne valtasi minut äkkiä, juuri ennenkuin te ehdoititte, että me karkaisimme toisten luo.

Gloria (hämillään). Sepä oli kummallista — hyvin kummallista! Minulla oli aivan sama tunne.

Gloria . Karkaisimmeko? Ei, sehän olisi lapsellista. (Käy jälleen istumaan. Valentine siirtää tuolinsa hänen viereensä ja katselee häntä vakavalla mielenkiinnolla. Gloria näyttää miettivältä ja lisää hiukan hämillään). Tahtoisinpa tietää, miten tieteellisesti voi selittää tuollaisia mielikuvia, jotka joskus valtaavat meidät!

Valentine . Niin juuri. Ikäänkuin luonto, annettuaan meidän kaikkina näinä vuosina olla oman onnemme huomassa ja sallittuaan meidän tehdä mitä meidän mielestämme on ollut oikeaa ja viisasta, äkkiä ojentaisi suuren kätensä tarttuakseen meitä — kahta pientä lasta — niskasta kiinni ja käyttäisi meitä vastoin tahtoamme omalla tavallaan omia tarkoituksiaan varten.

Valentine (muuttaa äkkiä äänensä tavattoman häikäilemättömäksi). En tiedä. En minä siitä välitä. (Moittivasti). Oi, Miss Clandon, Miss Clandon: kuinka te saatoitte?

Valentine . Tenhota minut tällä tavalla. Minä olen rehellisesti koettanut olla järkevä, asiallinen, kaikkea mitä te tahdoitte. Mutta — mutta — oi, ettekö huomaa, minkä voiman te olette herättänyt minun sielussani?

Gloria (harmissaan, halveksivan ankarasti). Minä toivon, että te ette tarkoita jotakin niin typerää — jotain niin kehnoa, kuin rakkautta.

Valentine (vastustaa pilkallisesti sellaista oletusta). Ei, ei, ei. Ei rakkautta: sitähän se ei ole. Nimittäkäämme sitä kemiaksi. Ettehän te voi kieltää, ettei olisi olemassa kemiallista vaikutusta, kemiallista ystävyyttä, kemiallista yhteyttä — mikä on vastustamattomin kaikista luonnonvoimista. No niin, te vedätte minua vastustamattomasti puoleenne — kemiallisesti.

Valentine . Niin, tietysti se on lorua, te tyhmä tyttö. (Gloria hätkähtää loukkaantuneena.) Niin juuri, tyhmä tyttö: se ainakin on tieteellinen tosiasia. Te olette suuri teeskentelijä, sitä te juuri olette. (Nousee). Nyt luullakseni te ette enää huoli olla missään tekemisissä minun kanssani? (Hän menee rautapöydän luo ja ottaa hattunsa.)

Gloria (tekeytyy levolliseksi, asettuu asentoon, ikäänkuin hän olisi opettajatar, jota on valokuvattava). Siitä näkyy, kuinka vähän te ymmärrätte minun todellista luonnettani. Minä en ole vähintäkään loukkaantunut. (Valentine pysähtyy ja panee jälleen pois hattunsa.) Minä sallin mielellään ystävieni huomauttaa minulle vikojani, Mr Valentine, silloinkin kun he niin kokonaan erehtyvät minusta kuin te. Minulla on paljon vikoja — oikein suuria vikoja — oikeita luonteen vikoja; mutta teeskentelijä minä en ole, se on varma. (Hän sulkee huulensa ja tarkastelee häntä varmasti ja uhmaillen istuen vielä entistään levollisempana paikallansa.)

Valentine (palaa puutarhasohvan luo nähdäkseen häntä silmästä silmään). Kyllä, sitä te olette. Järkeni sanoo sen minulle: kokemukseni sanoo sen minulle.

Gloria . Suokaa anteeksi, jos huomautan teille, ettei teidän järkenne ja kokemuksenne ole erehtymättömiä. Ainakin minä toivon sitä.

Valentine . Minun täytyy uskoa niitä, jollette te tahdo, että uskon silmiäni, sydäntäni, vaistoani, mielikuvitustani, jotka kertovat mitä hirvittävimpiä valheita teistä.

Valentine . (itsepäisesti). Niin, valheita. (Käy jälleen hänen viereensä istumaan.) Ette suinkaan te tahdo, että minä uskoisin teitä maailman suloisimmaksi naiseksi?

Valentine . Tietysti se onkin naurettavaa. Mutta sen minun silmäni sanovat minulle. (Gloria tekee torjuvan, pilkallisen liikkeen.) Ei: en minä mielistele. Sanonhan teille, etten usko sitä. (Gloria on häpeissään, kun tämäkään ei oikein häntä miellytä.) Ymmärrättekö, että jos te nyt kääntyisitte pois minusta inhoten vain minun heikkouttani, niin minä istuisin ja itkisin tässä kuin lapsi?

Gloria (alkaa tuntea, että hänen täytyy puhua lyhyesti ja varmasti, jotta hänen äänensä ei vapisisi). Mitä varten, jos saan luvan kysyä?

Valentine (puhuu ehdoin tahdoin tunteellisella äänellä). Tietysti minä en sitä tee. En minä ole niin hullu. Ja kuitenkin sydämeni käskee minua sitä tekemään — minun hupsu sydämeni. Mutta minä hillitsen sydäntäni ja saan sen vaikenemaan. Vaikka rakastaisin teitä tuhat kertaa enemmän, niin sittenkin pakoittautuisin katsomaan totuutta suoraan silmiin. Oikeastaan on varsin helppo olla järkevä. Totuus on totuus. Mikä paikka tämä on? Se ei ole mikään taivas, vaan ravintola. Mikä aika nyt on? Ei ole iankaikkisuus — kello on noin puoli kaksi. Kuka minä olen? Hammaslääkäri — viiden shillingin hammaslääkäri!

Valentine (kiihkeästi). Ei, ei: sitä minä en voi sietää. Minä tarvitsen yhden illusionin. Teidät. Minä rakastan teitä. (Hän kääntyy Gloriaa kohti ikäänkuin hän ei voisi enää hillitä haluaan saada koskea häneen. Gloria nousee suuttuneena ja on varoillansa. Valentine hyökkää pystyyn ja peräytyy askeleen.) Oi, kuinka hullu minä olen! — Aivan poissa suunniltani! Te ette voi sitä ymmärtää: yhtä hyvin voisin puhua rantakiville. (Hän kääntyy pois alakuloisena.)

Gloria (tyyntyneenä, kun Valentine vetäytyy syrjään, hiukan katuvaisena). Olen pahoillani. En aikonut olla epäystävällinen, Mr Valentine; mutta mitä minä voin vastata?

Valentine (palaa hänen luokseen. Hänen häikäilemätön esiintymisensä on muuttunut kohteliaaksi ja ritarilliseksi). Te ette voi sanoa mitään, Miss Clandon. Pyydän anteeksi: syy oli kokonaan minun, tai pikemmin minulla oli huono onni. Katsokaa, kaikki riippuu vain siitä, pidättekö te todellakin minusta. (Gloria tahtoo puhua, mutta Valentine tekee torjuvan liikkeen.) Niin, tiedänhän minä, ettei teidän sovi sanoa minulle, pidättekö te minusta vai ette, mutta —

Gloria (valmiina taistelemaan mielipiteittensä puolesta). Ei sovi! Miksikä ei? Minä olen vapaa nainen: miksi minä en voisi sanoa sitä teille?

Valentine (pelokkaana, rukoilevasti, vetäytyy kauemmaksi). Älkää huoliko. Minä pelkään kuulla sitä.

Gloria (ei ole enää pilkallinen). Ei teidän tarvitse pelätä. Minun mielestäni te olette hempeämielinen ja hiukan narrimainen, mutta minä pidän teistä.

Valentine (heittäytyy masentuneena puutarhatuolille). Sitten kaikki on lopussa. (Hän näyttää epätoivoiselta.)

Valentine . Siksi että pitäminen ei riitä. Nyt kun ajattelen asiaa vakavasti, niin en tiedä, tokko minä rakastankaan teitä.

Valentine (taistellen intohimoansa vastaan). Ei, älkää säälikö minua. Teidän äänenne murtaa sydämeni. Jättäkää minut yksin, Gloria. Te olette vallannut minut niin syvästi, etten voi enää taistella tunnettani vastaan. En voi sanoa teille —

Gloria (äkillisen liikutuksen vallassa). Oi, älkää sanoko minulle mitä te tunnette: minä en kestä sitä.

Valentine (hypähtää riemuiten pystyyn, hänen tuskallinen äänensä kuulostaa nyt voimakkaalta ja riemuitsevalta). Oi, vihdoinkin on se hetki tullut — jolloin minulla on rohkeutta. (Hän tarttuu Glorian käsiin: Gloria katsoo häneen kauhuissaan.) Jolloin meillä molemmilla on rohkeutta! (Hän vetää hänet puoleensa; suutelee häntä kiihkeästi ja nauraa poikamaisesti.) Nyt se on tehty, Gloria. Me rakastamme toisiamme. (Gloria ällistelee vain häneen.) Mutta olitpa sinä aika hirviö! Kuinka julmasti minua peloitti!

Valentine . Hyvästi! Anna minulle anteeksi. (Hän suutelee nopeasti Glorian käsiä ja kiiruhtaa portaille, jossa hän kohtaa Mrs Clandonin. Gloria, aivan suunniltaan, katsoo vain hänen jälkeensä.)

Mrs Clandon . Lapset etsivät teitä, Mr Valentine. (Hän katsoo levottomasti ympärilleen.) Onko hän mennyt?

Valentine (hämillään). Hän? (Muistaa). Oi, Crampton. Hän meni jo aikoja sitten, Mrs Clandon. (Hän kiiruhtaa riemuiten alas portaita.)

Mrs Clandon (kiiruhtaa hänen luokseen, peloissaan). Mikä hätänä, armaani?

Gloria (kiihkeästi). Minä häpeän — häpeän — häpeän. (Hän punastuu, kätkee kasvonsa käsiinsä ja kääntyy pois äidistään,).

III NÄYTÖS

Clandonin sali hotellissa. Kallis huone alakerroksessa, suuri, lattiaan saakka ulottuva ikkuna, josta voi päästä puutarhaan. Keskellä huonetta seisoo jykevä pöytä, jota peittää punaisenruskea liina ja jonka ympärillä on tuoleja. Pöydällä on sitomattomia matkakäsikirjoja ja aikatauluja. Vieras, joka astuisi ikkunasta sisään ja menisi pöydän ääreen, näkisi vasemmalla puolellaan uunin ja oikealla puolella seinävierustalla kirjoituspöydän lähinnä ovea, joka on etualalla. Jos hänen aistinsa kävisi tähän suuntaan, niin hän ihailisi Lincrusta Waltonin luumun- ja pronssinvärisiä seinäkoristuksia, laudoitusta ja kattolistaa, jäljitettyjä, pronssisia nurkkapylväitä, ikkunan molemmin puolin jalustimilla seisovia marmorisia maljakkoja, joiden jalat ovat mustaa, kiilloitettua puuta, pientä koristekaappia, joka on uunia lähinnä olevan maljakon vieressä, jonka keskiosan kaapinovi on puumosaiikkia ja jonka pyöristetyillä kulmahyllyillä on halpahintaisia sinisiä ja valkoisia porsliiniesineitä, bamburuokoista teepöytää alaslaskettavine hyllyineen ikkunan toisella puolen, tauluja — valtamerenlaivoja ja Landseerin koiria — suurta sohvaa ja sen monia tyynyjä huoneen vastakkaisella puolella, kahta mukavaa tuolia uunin edessä ja lopuksi, jos hän kääntyisi taakseen ja katsahtaisi ylös, paksua messinkistä kartiinitankoa ikkunan yläpuolella, josta riippuu punertavan ruskeat ripsiuutimet viheriäisine reunuksineen. Sanalla sanoen, huone on varsin hyvin järjestetty kohottamaan vieraan omanarvon tunnetta ja tyydyttämään häntä sillä tiedolla, että se maksaa punnan päivässä.

Mrs Clandon istuu kirjoituspöydän ääressä, lukien korrehtuuria. Gloria seisoo ikkunan luona, katsellen ulos mietteisiin vaipuneena, jotka silminnähtävästi kiusaavat häntä.

Kello uuninreunalla lyö viisi väsyneellä äänellä, siksi ettei se voi sietää sitä mustaa marmorista sarkofagia, joka on sen kehyksenä.

Mrs Clandon . Viisi! Tuskinpa meidän enää tarvitsee odottaa lapsia. Varmaankin he saavat teetä jossakin muualla.

Mrs Clandon . Soita, kultaseni. (Gloria menee uunin luo ja soittaa kelloa.) Vihdoinkin olen saanut nämät korrehtuurit luetuiksi, Jumalan kiitos!

Gloria (astuu väliäpitämättömästi huoneen poikki ja pysähtyy äidin tuolin taakse). Mitkä korrehtuurit?

Gloria . Minä tarkoitan sellaista lukua, joka ei ole kirjoitettukaan. Ehkäpä minä kirjoitan sen sinun puolestasi — kun minä saan tietää, miten se loppuu. (Hän palaa ikkunan luo.)

Mrs Clandon (hämillään ja hiukan levottomasti; tarkattuaan häntä hetken aikaa). Lapsi kulta!

Gloria (polvistuu hänen viereensä). Kyllä minä tiedän. Kyllä minä tiedän. (Hän kiertää nopeasti kätensä äidin ympärille ja syleilee häntä kiivaasti.)

Mrs Clandon (ystävällisesti hymyillen, mutta hämillään). Rakkaani: sinähän tulet aivan sentimentaaliseksi.

Gloria (hätkähtää). Oi ei, ei. Älä sano sitä. Oi! (Hän nousee ja kääntyy pois tehden liikkeen, ikäänkuin hän tahtoisi repiä itseänsä.)

Mrs Clandon (lempeästi). Rakkaani, mikä sinua vaivaa? Mikä — (Edeskäypä tulee sisään kantaen teetarjotinta.)

Mrs Clandon . Kiitos, kyllä. (Hän siirtää tuolinsa kirjoituspöydän äärestä ja käy jälleen istumaan. Gloria astuu uunin luo ja käy istumaan kasvot kääntyneinä poispäin.)

Edeskäypä (laskee tilapäisesti tarjottimen keskelle pöytää). Sitähän minäkin, rouva. Ihmeellistä, kuinka hermot kiihtyvät, jollei saa teetä iltapuolella. (Hän kantaa teepöydän Mrs Clandonin eteen keskustellen samalla.) Nuori neiti ja herra palasivat juuri äsken, rouva. He kävivät soutelemassa, rouva. Hauska huvitus näin kauniilla ilmalla — hyvin hauskaa ja terveellistä. (Hän ottaa tarjottimen pöydältä ja laskee teepöydälle.) Mr McComas ei tule teetä juomaan, rouva. Hän on mennyt tervehtimään Mr Cramptonia. (Hän nostaa pari tuolia ja asettaa tuolin pöydän kumpaankin päähän.)

Edeskäypä (vakuuttaen, puhuen vaistomaisesti laulavalla äänellä). Oi, kyllä hän tulee, neiti, kyllä hän tulee. Hän sousi venettä ja juoksi vain apteekkiin saadakseen jotakin voidetta, millä voidella rakkojansa. Matta hän palaa heti paikalla, neiti — aivan heti. (Gloria vastustamattoman kauhun vallassa nousee ja kiiruhtaa ovelle.)

Mrs Clandon (nousee puoleksi). Glo — (Gloria menee ulos. Mrs Clandon katsoo ällistyneenä edeskäypään, jonka kasvot ovat aivan liikkumattomat.)

Edeskäypä . Kiitos, rouva. (Hänen vetäytyessään pois huoneesta hyökkäävät Phil ja Dolly loistavalla tuulella sisään. Hän avaa heille oven; sitten hän menee ulos ja sulkee sen jäljessään.)

Dolly (ahneesti). Oi, anna minulle hiukan teetä. (Mrs Clandon kaataa teetä kuppiin.) Me olemme olleet soutelemassa. Valentine tulee aivan heti.

Mrs Clandon (tuskallisesti, kaataessaan hänelle teetä). Phil: mikä Gloriaa vaivaa? Onko jotakin tapahtunut? (Phil ja Dolly katsovat toisiinsa ja hillitsevät nauruaan.) Mitä se on?

Philip (ottaa teekupin Mrs Clandonilta). Niin, rakas äiti: se on tuo vanha, vanha juttu. Dolly: älä ota kaikkea kermaa. (Ottaa kerma-astian häneltä.) Niin: keväällä —

Philip . — voi niin helposti — kiitos (Mrs Clandonille, joka tarjoo kakkuja). — syttyä ilmi liekkiin. Se voi tapahtua syksylläkin. Kysymyksessä oleva nuori mies on —

Mrs Clandon (epäillen). Phil! Dolly! Lasketteko te leikkiä? (He pudistavat päätään.) Salliko hän sen tapahtua?

Philip . Me odotimme vain, että Valentine kaatuisi maahan kuin salaman iskemänä ja Glorian halveksumisen murtamana; —

Dolly . Sen verran kuin me saatoimme sitä arvostella. (Estää Philipiä, joka aikoo kaataa itselleen toisen kupin teetä.) Ei: sinä olet luvannut juoda vain yhden kupin teetä.

Mrs Clandon (hyvin huolissaan). Lapset: te ette saa olla täällä, kun Mr Valentine tulee. Minun täytyy puhua hyvin vakavasti hänen kanssansa tästä asiasta.

Philip . Ottaaksesiko selkoa hänen aikomuksistaan? Mikä rikos Kahdennenkymmenennen vuosisadan periaatteita vastaan!

Dolly . Sinä olet aivan oikeassa, äiti. Aseta hänet edesvastuuseen. Käytä hyväksesi yhdeksättätoista vuosisataa niinkauan kuin sitä vielä kestää!

Valentine . Olen pahoillani, että tulen näin myöhään, Mrs Clandon. (Mrs Clandon tarttuu teekannuun.) Ei kiitos: minä en koskaan juo teetä. Luultavasti Miss Dolly ja Phil ovat kertoneet, mitä minulle tapahtui.

Dolly (merkitsevästi, nousee myöskin). Me olemme selittäneet aivan perinpohjin.

Philip . Se oli meidän velvollisuutemme. (Hyvin vakavasti). Tule, Dolly. (Hän tarjoo käsivartensa Dollylle, joka tarttuu siihen. He katselevat surullisesti Valentineen, ja astuvat vakavina ulos käsikädessä. Valentine tuijottaa heidän jälkeensä, hämmästyneenä; sitten hän katsoo Mrs Clandoniin saadakseen selitystä.)

Mrs Clandon (nousee ja lähtee pois teepöydän äärestä). Käykää istumaan, Mr Valentine. Tahtoisin hiukan puhua teidän kanssanne, jos sallitte. (Valentine käy hitaasti istumaan sohvalle, hänen omatuntonsa ennustaa hänelle ikävää hetkeä. Mrs Clandon ottaa Philin tuolin ja käy istumaan varta vasten jonkun matkan päähän hänestä.) Ensiksikin minun täytyy pyytää teiltä anteeksi, että aion puhua asiasta, josta itse tiedän varsin vähän. Ehkäpä en kerrassaan mitään. Minä tarkoitan rakkaudesta.

Mrs Clandon . Niin, rakkaudesta. Oi, ei teidän tarvitse katsoa niin hämmästyneenä minuun, Mr Valentine: minä en ole rakastunut teihin.

Valentine (hämmästyneenä). Hyvänen aika, Mrs — (Hillitsee itsensä). Minä olisin hyvin ylpeä, jos niin olisi.

Mrs Clandon . Kiitos, Mr. Valentine. Mutta minä olen liian vanha aloittaakseni jotain sellaista.

Mrs Clandon . En koskaan. Minun kohtaloni on ollut hyvin tavallinen, Mr Valentine. Minä menin naimisiin ennen kuin olin kyllin vanha ymmärtääkseni mitä minä tein. Niinkuin olette itse nähnyt, niin siitä seurasi vain katkera pettymys sekä miehelleni että minulle. Te ymmärrätte siis, että vaikka olenkin ollut naimisissa, niin en koskaan ole tuntenut rakkautta; minä en koskaan ole ollut missään rakkaussuhteissa, ja jos olen täysin suora teille, Mr Valentine, niin täytyy minun tunnustaa, että se mitä olen nähnyt toisten ihmisten rakkausasioista, ei koskaan ole herättänyt kateuttani, vaikka olenkin saanut olla sitä vailla. (Valentine, joka näyttää hyvin happamelta, katselee häntä epäilevästi eikä sano mitään. Mrs Clandon punastuu hiukan; ja hän lisää pidättäen vihaansa). Ettekö te usko minua?

Valentine (hämillään, kun toinen arvasi hänen ajatuksensa). Oi, miksikä en? Miksikä en?

Mrs Clandon . Sallikaa minun sanoa, Mr Valentine, että ihminen, joka uhraa elämänsä ihmiskunnan hyväksi, saa tuntea innostusta ja intohimoa, joka on paljoa voimakkaampaa kuin se tunne, jonka itsekäs ihailu ja romanttiset haaveet voivat synnyttää. Mutta minä oletan, että tuollainen intohimo ja innostus ei miellytä teitä? (Valentine, joka tuntee selvästi, että hän sen vuoksi halveksii häntä, vastaa kieltäen pudistaen alakuloisesti päätään.) Sen minä arvasinkin. No niin, minun asemani onkin hyvin epäedullinen, kun minun tulee puhua teidän kanssanne n.s. rakkausasioista, joihin te näytätte olevan perehtynyt.

Valentine (myöntäen). No niin: minä rakastan Gloriaa. (Keskeyttää hänet, kun hän aikoo puhua). Minä tiedän mitä aiotte sanoa: minulla ei ole varoja.

Valentine . Sitten te olette hyvin toisenlainen kuin kaikki muut äidit, jotka ovat ryhtyneet keskusteluihin minun kanssani.

Mrs Clandon . Ah, nyt me tulemme itse asiaan, Mr Valentine. Teillä on kokemusta tällä alalla. (Valentine avaa suunsa vastustaakseen: Mrs Clandon estää harmistuneena häntä puhumasta.) Oi, luuletteko, vaikken suuresti ymmärräkkään näitä asioita, etten sittenkin käsittäisi, että mies, joka ensi tapaamalla voi mennä niin pitkälle kuin te sellaisen naisen seurassa kuin minun tyttäreni, ei ole mikään vasta-alkaja?

Mrs Clandon (keskeyttää hänet). Minä en moiti teitä, Mr Valentine. Glorian asia on katsoa eteensä; teillä on oikeus huvitella itseänne niin paljon kuin tahdotte. Mutta —

Mrs Clandon (taipumattomasti). Kunnianne kautta, Mr Valentine, onko se teidän vakaa aikomuksenne?

Valentine (epätoivoissaan). Kunniani kautta, se on minun vakaa aikomukseni. (Mrs Clandon katsoo tutkivasti häneen. Valentinen humoristinen luonne pääsee voitolle ja hän lisää). Katsokaas, minun aikomukseni on aina vakava; ja kuitenkin — tässä minä olen, niinkuin te näette.

Mrs Clandon . Sitäpä minä juuri epäilinkin. (Ankarasti). Mr Valentine: te leikittelette vain naisten tunteilla.

Valentine . No, miksikä en? Jos ihmisyys on ainoa asia maailmassa, jota kannattaa käsittää vakavalta kannalta? No, kyllä minä ymmärrän. (Nousee ja ottaa hattunsa jäykän kohteliaasti). Te tahdotte, että lakkaan käymästä luonanne.

Mrs Clandon . En: olen kyllin viisas huomatakseni, että Gloria parhaiten pääsee teistä eroon, jos hän oppii teitä lähemmin tuntemaan.

Valentine (voimatta hillitä hämmästystään). Oi, älkää sanoko sitä, Mrs Clandon. Ettehän te sitä todella tarkoita?

Mrs Clandon . Mr Valentine, minä luotan rajattomasti siihen kasvatukseen, jonka Gloria aivan lapsesta saakka on saanut.

Valentine (suurella helpoituksella). O—i! Oi, eihän sitten ole mitään vaaraa. (Hän käy jälleen istumaan ja heittää hattunsa huolettomasti syrjään, ikäänkuin hänellä ei enää olisi mitään pelon syytä.)

Valentine (kääntyy tuttavallisesti hänen puoleensa). Kuulkaa: opetanko teille jotakin, Mrs Clandon?

Valentine . Oletteko koskaan tutkinut tykistötiedettä — kanuunia ja sotalaivoja ja sen semmoista?

Valentine . Paljonkin — kuvaannollisesti. Koko tämän vuosisadan kuluessa, rakas Mrs Clandon, on tykistöväen edistys riippunut vain siitä taistelusta, jota kanuunamestarit ja kanuunakuulia vastustavien panssarilevyjen tekijät käyvät keskenään. Rakennetaan laiva, joka kestää parhaimpienkin kanuunien tulta. Sitten joku keksii vieläkin paremman kanuunan ja ampuu laivan upoksiin. Sitten rakennetaan vieläkin vahvempi laiva, joka kestää sitäkin kanuunaa, ja sitten tehdään taaskin vahvempi kanuuna, joka ampuu senkin upoksiin ja niin edespäin. No niin! Sukupuolien välinen taistelu on aivan samanlainen.

Valentine . Niin: olettehan te kuullut puhuttavan sukupuolien välisestä taistelusta? Ah, minä unohdin: te olette elänyt Madeirassa. Tuo puheenparsi on syntynyt vasta myöhemmin. Pitääkö minun selittää sitä tarkemmin?

Valentine . Tietysti se ei ole tarpeen. No, mitä tapahtuu sukupuolien taistellessa keskenään? Äiti ennen aikaan oli saanut vanhanaikuisen kasvatuksen, jonka tuli suojella häntä miesten ansoilta. No niin. Te tiedätte, mitä siitä seurasi. Sen ajan mies voitti hänet. Silloin äiti päätti suojella tytärtään paremmalla tavalla ja keksi panssarin, joka oli liian vahva vanhanaikuiselle miehelle. Hän hankki siis tyttärelleen tieteellisen kasvatuksen — sehän on teidän suunnitelmanne. Se oli voittamaton este vanhanaikuiselle miehelle: hän väitti, ettei se ollut rehellistä eikä naisellista ja muuta sentapaista. Mutta siitä miehellä ei ollut mitään hyötyä. Siksi hänen täytyi luopua vanhasta hyökkäyssuunnitelmastaan — tiedättehän — mies ei enää polvistunut maahan eikä vannonut rakastavansa sekä myötä- että vastoinkäymisessä eikä olevansa vaimolleen alamainen —

Valentine . Niinkö? ah, ehkä te olette oikeassa — niin: tietysti, sitenhän se olikin. No niin, mitä mies silloin teki? Aivan samaa kuin tykkimieskin — koetti tulla paremmaksi kuin nainen — hankki itselleen tieteellisen kasvatuksen ja voitti uudessa pelissä aivan kuin entisessäkin! Minä opin voittamaan viekkaudessa naisasiannaisen ennenkuin olin kolmenkolmatta vanha. Se metoodi on jo vanhastaan tuttu.

Valentine . Mutta juuri siksi on olemassa yhdenlaisia tyttöjä, joille tuo metoodi ei kelpaa.

Valentine . Oikein vanhanaikuisia tyttöjä. Jos olisitte kasvattanut Gloriaa vanhaan tapaan, niin olisin tarvinnut kahdeksantoista kuukautta päästäkseni niin pitkälle kuin tuona iltapuolena kahdeksassatoista minuutissa. Niin, Mrs Clandon, naisen korkeampi kasvatus antoi Glorian minun valtaani, ja te opetitte häntä uskomaan naisen korkeampaan kasvatukseen.

Mrs Clandon . Mutta te ette ole opettanut minulle yhtään mitään. Hyvästi.

Valentine (kauhistuneena). Hyvästikö! Oi, enkö saa nähdä häntä ennen lähtöäni?

Mrs Clandon . Pelkäänpä, ettei hän palaa takaisin ennenkuin te olette mennyt, Mr Valentine. Hän läksi pois varta vasten, jotta hän ei tapaisi teitä.

Valentine (miettivästi). Se on hyvä merkki. Hyvästi. (Hän kumartaa ja lähtee ovelle silminnähtävästi tyytyväisenä.)

Valentine (kääntyy taakseen lähellä ovea). Siksi, että minä pelkään häntä aivan hirveästi; ja hän näyttää myös pelkäävän minua. (Hän kääntyy mennäkseen ja seisoo äkkiä Glorian edessä, joka juuri astuu sisään. Gloria katsoo vakavasti häneen. Valentine tuijottaa häneen avuttomana; sitten jälleen Mrs Clandoniin; ja taas Gloriaan, tietämättä mitä tehdä.)

Gloria (kalpenee, vaivoin hilliten itseään). Äiti: onko se totta, mitä Dolly sanoi minulle?

(Valentine katsoo surkeana heihin; sitten kohauttaen epätoivoisesti olkapäitään menee jälleen sohvan luo ja heittää hattunsa siihen.)

Mrs Clandon . En usko sanoneeni mitään, mihin minulla ei olisi ollut oikeutta, Gloria.

Valentine (vakuuttaa innokkaasti). Ei kerrassaan mitään. Ei yhtään mitään. (Gloria katsoo häneen harmissaan.) Anteeksi. (Käy istumaan sohvalle häpeissänsä.)

Gloria . En ymmärrä, että kellään olisi edes oikeutta ajatella asioita, jotka koskevat yksinomaan minua.

Gloria (kääntyy hetkeksi heihin päin). Minun ylpeyttäni! Minun ylpeyttäni!! Oi, sitä ei ole enää jäljellä: olen oppinut, etten voi enää ylpeillä voimastani. (Kääntyy jälleen pois). Mutta jollei nainen voi suojella itseään, niin ei kukaan muukaan voi sitä tehdä. Ei kellään ole oikeutta edes koettaa sitä tehdä — ei edes hänen äidillänsäkään. Minä tiedän kadottaneeni sinun luottamuksesi, aivan samoin kuin olen kadottanut tämän miehen kunnioituksen; — (Hän pysähtyy tukehduttaakseen nyyhkytyksen.)

Gloria (jatkaa). — mutta ainakin minulla on oikeus kantaa rauhassa häpeääni. Minä olen tuollainen heikko olento, joka on syntynyt maailmaan, jotta ensimäkien mies, joka tielleni sattuu, saisi mestaroida minua; ja minun täytyy kai alistua kohtalooni. Säästä minua ainakin siitä nöyryytyksestä, että koetat pelastaa minua. (Käy istumaan pöydän alapäähän painaen nenäliinan silmilleen.)

Valentine . (arkailematta). Ei: minä tahdon puhua. Olen ollut vaiti lähes kolmekymmentä sekuntia. (Astuu Glorian luo.) Miss Clandon —

Gloria (katkeruudella). Oi, ei Miss Clandon: te olette huomannut, että huoleti voitte nimittää minua Gloriaksi.

Valentine . En minä tahdo: te antaisitte minun kuitenkin perästäpäin sen niellä ja syyttäisitte minua kunnioituksen puutteesta. Se on sydäntäsärkevä valhe, etten minä muka kunnioita teitä. Tosin en kunnioittanut teidän vanhaa ylpeyttänne: miksi olisin sitä tehnytkään? Eihän se ollut muuta kuin pelkurimaisuutta. Minä en kunnioittanut teidän intelligenssiänne: minä olen itse intelligentimpi. Se on nyt kerta miespuolinen ominaisuus. Mutta kun minun sieluni heräsi! — kun minun hetkeni löi! — kun te annoitte minulle rohkeutta! — ah, silloin, silloin, silloin!

Valentine . Ei, sitä minä en tehnyt: minä ihailin teitä. (Gloria nousee äkisti ja kääntyy jälleen hänen puoleensa.) Ettekä te voi koskaan riistää sitä hetkeä minulta. Yhdentekevää mitä nyt tapahtuu. (Hän astuu keskemmälle huonetta ja sanoo iloisesti puhumatta kellekään erityisesti.) Kyllä minä tiedän, että puhun hullutuksia. Mutta minä en voi sille mitään. (Mrs Clandonille). Minä rakastan Gloriaa; ja sillä hyvä.

Mrs Clandon (painolla). Mr Valentine: te olette hyvin vaarallinen mies. Gloria: tulehan tänne. (Gloria ihmettelee hiukan käskyä, tottelee ja asettuu äidin oikealle puolelle, pää alas painuneena; Valentine seisoo häntä vastapäätä. Mrs Clandon sanoo hyvin ivallisesti). Kysyppä tältä mieheltä, jota sinä olet inspireerannut ja rohkaissut, kuinka moni nainen ennen sinua on inspireerannut häntä; (Gloria katsoo äkkiä ylös silmissä mustasukkainen, äkäinen ja hämmästynyt välke) kuinka monta kertaa hän on virittänyt saman ansan, johon hän pyydysti sinutkin; kuinka monta kertaa hän on käyttänyt samoja sanoja syöttinänsä; kuinka pitkää harjoitusaikaa hän on tarvinnut, ennenkuin hänestä on kehittynyt kaksintaistelija sukupuolten välisessä taistelussa.

Valentine . Tämä ei ole rehellistä peliä, Mrs Clandon. Te käytätte väärin luottamustani.

Gloria (vihan vimmoissaan, astuu Valentinen luo kädet nyrkissä). Onko se totta?

Gloria (keskeyttää hänet leppymättömänä). Onko se totta? Oletteko te koskaan sanonut samaa ennen? Oletteko koskaan ennen tuntenut samaa — jotakuta toista naista kohtaan?

Mrs Clandon (kauhistuneena, kiiruhtaa Glorian viereen ja tarttuu hänen kohotettuun käsivarteensa). Gloria! Armaani! Sinä unohdat itsesi. (Gloria vetää syvältä henkeään ja antaa kätensä painua alas.)

Valentine . Muistakaa: miehen rakastamis- ja ihailukyky on aivan samanlainen kuin kaikki muutkin hänen kykynsä: hänen täytyy heittää se pois monta kertaa, ennenkuin hän oppii mikä todellakin on sen arvoista.

Mrs Clandon . Noitakin sanoja on hän lausunut monta kertaa ennen, Gloria. Pidä varasi.

Gloria (Mrs Clandonille, halveksien ja itseluottamuksella). Luuletko, että minua tarvitsee enää varoittaa? (Valentinelle). Te koetitte herättää minun rakkauttani.

Gloria No niin, te olette saanut minut vihaamaan itseänne — intohimoisesti vihaamaan.

Valentine (filosofisesti). On todellakin ihmeellistä, kuinka vähän eroa on noiden kahden tunteen välillä. (Gloria kääntyy harmistuneena pois. Hän jatkaa Mrs Clandonille). Minä tunnen miehiä, joiden vaimot rakastavat heitä; ja he käyttäytyvät juuri samalla tavalla.

Mrs Clandon . Anteeksi, Mr Valentine, mutta eikö teidän nyt olisi parasta lähteä?

Gloria . Ei sinun tarvitse ajaa häntä pois minun tähteni, äiti. Hän ei merkitse minulle enää mitään; ja hän huvittaa Dollyä ja Philiä. (Käy istumaan loukkaantuneena ja väliäpitämättömänä pöydän päähän lähelle ikkunaa.)

Valentine (iloisesti). Tietysti: se on järkevää. Kuulkaahan, Mrs Clandon, ettehän te voi kiistellä minunlaiseni perhosen kanssa!

Mrs Clandon . Minä en luota teihin, Mr Valentine. Mutta minä en voi myöskään uskoa, että teidän onneton kevytmielisyytenne on vain hävittömyyttä ja halpamaisuutta; —

Mrs Clandon . — ja siksi on ehkä parasta, että kutsumme Dollyn ja Philin sisään ja annamme teidän päättää vierailunne tavalliseen tapaan.

Valentine (ikäänkuin hänelle olisi sanottu jotakin hyvin kohteliasta). Se on aivan liikaa, Mrs Clandon. Tuhannet kiitokset. (Edeskäypä astuu sisään.)

Edeskäypä . No niin, jos sallitte minun sanoa, niin luulen, että Mr McComasilla on helpompi puhua teidän kanssanne, rouva, jos perheen nuoremmat jäsenet eivät ole läsnä.

Edeskäypä . He seisovat oven ulkopuolella ja näyttävät odottavan jotakin, rouva.

Edeskäypä (avaa oven hänelle). Kiitos rouva. (Mrs Clandon poistuu. Edeskäypä astuu peremmälle huoneeseen, ja katselee Valentinea, joka toivoisi hänen poistuvan.) Heti paikalla, herra. Minä korjaan vain teevehkeet, herra. (Ottaa tarjottimen). Anteeksi, herra. Kiitos, herra. (Menee.)

Valentine (Glorialle). Kuulkaahan, Te annatte minulle anteeksi joko ennemmin tai myöhemmin. Tehkää se siis nyt jo.

Gloria (nousee pannakseen enemmän painoa sanoihinsa). En koskaan! En niin kauan kuin ruoho kasvaa ja vesi virtaa, en koskaan, en koskaan!!!

Valentine (huolettomasti). Samapa se. Minä en voi tulla mistään onnettomaksi. Minä en koskaan enää ole onneton, en koskaan, en koskaan, en niin kauan kuin ruoho kasvaa ja vesi virtaa. Kun vain ajattelenkin teitä, niin olen aivan hulluna ilosta. (Gloria aikoo sanoa jotakin ivallista, mutta Valentine estää häntä nopeasti). Ei, sitä minä en koskaan ennen ole sanonut. Se on aivan uutta.

Valentine . Älkää puhuko tuolla tavalla, Gloria. (Polvistuu hänen eteensä.)

Gloria . Nouskaa ylös. Nouskaa ylös! Kuinka te uskallatte? (Phil ja Dolly, jotka tapansa mukaan juoksevat kilpaa, hyökkäävät sisään. He hillitsevät vauhtiaan nähdessään mitä on tekeillä. Valentine nousee pystyyn.)

Gloria (kiusaantuneena). Äiti tulee heti paikalla takaisin, Phil. (Ankarasti). Odottakaa täällä sen aikaa. (Hän kääntyy ikkunaan päin, ja seisoo siinä katsoen ulos selin muihin.)

Valentine . Niin minä olenkin. (Astuu heidän väliinsä.) Kuulkaaahan. Te tiedätte molemmat, mistä on kysymys, eikö totta? (Gloria kääntyy äkisti, ikäänkuin hän odottaisi uutta hävittömyyttä.)

Valentine . No niin, kaikki on nyt lopussa. Minä olen saanut rukkaset. Minä olen täällä vain armosta. Ymmärrättehän: kaikki on lopussa. Teidän sisarenne ei huoli minun rakkaudestani eikä alennu vähimmälläkään tavalla osoittamaan suosiotaan minulle. (Gloria, tyytyväisenä, kääntyy halveksivasti jälleen ikkunaan.) Onko tämä selvää?

Philip (taputtaa häntä olkapäälle). Älkää välittäkö siitä: te ette koskaan olisi ollut oma herranne, jos olisitte mennyt naimisiin hänen kanssansa. Te voitte nyt alkaa uuden luvun elämässänne.

Dolly . Seitsemännentoista luvun tai niillä vaiheilla, niin minä ainakin otaksuisin.

Valentine (harmissaan tästä pilanteosta). Ei: älkää puhuko tuommoista. Juuri tällaiset ajattelemattomat sanat saavat paljon ikävyyksiä aikaan.

Philip . Ahaa! (Hän menee uunin luo ja asettuu sinne seisomaan parhaaseen isäntä-asentoonsa).

McComas astuu vakavana Mrs Clandonin seurassa sisään, joka heti ajattelee huolella Gloriaa. Hän katsoo ympärilleen nähdäkseen missä hän on, ja astuu sitten ikkunaa kohti häntä vastaan Glorian lähestyessä häntä hellä ilme kasvoillaan. Mrs Clandon käy lopulta istumaan entiselle paikalleen, Gloria asettuu hänen taakseen. McComas on menossa sohvan luo, mutta Dolly estää häntä.

M'Comas (vakavasti). Minulla on hyvin vakavia uutisia isältänne, Miss Clandon. Hyvin vakavia uutisia todellakin. (Hän menee sohvan luo ja käy istumaan. Dolly, näyttäen hyvin alakuloiselta, seuraa häntä ja käy hänen oikealle puolelleen istumaan.)

M'Comas . Ei mitenkään, Mr Valentine. Asia koskee teitäkin. (Valentine ottaa tuolin pöydän äärestä ja käy kahdareisin siihen istumaan nojaten käsivarsiaan selkänojaa vasten, aivan lähelle sohvaa.) Mrs Clandon: teidän miehenne vaatii luokseen teidän molemmat nuoremmat lapsenne, jotka eivät vielä ole täysi-ikäisiä. (Mrs Clandon katsoo ensi säikähdyksessään, onko Dolly turvassa.)

Dolly (liikutettuna). Oi, kuinka ystävällistä! Hän rakastaa meitä, äiti!

M'Comas . Olen pahoillani, että minun täytyy poistaa teidän erehdyksenne, Miss Dorothea.

Dolly (kuhertaa ihastuneena). Dorothee-ee-ee-a! (Nojautuu hänen olkapäähänsä, aivan voitettuna). Oi, Finch!

Mrs Clandon (varoittaen). Rakkahin Dolly! (Mr McComasille). Avioerosopimuksen mukaan on minulla täysi oikeus lapsiini.

M'Comas . Se sisältää myös sen ehdon, että te ette saa lähestyä häntä eikä häiritä häntä millään tavalla.

M'Comas . Voiko juridiselta kannalta teidän nuorempien lastenne käytöstä pitää häiritsemisenä, on kysymys, josta on parasta neuvotella jonkun asianajajan kanssa. Joka tapauksessa Mr Crampton ei ainoastaan arvele, että häntä on häiritty, vaan luuleepa vielä että te olette suorastaan salaliitossa häntä vastaan ja että Mr Valentine on toiminut teidän asiamiehenänne.

M'Comas (Dollylle kiivaasti). Minun täytyy todellakin pyytää teitä, neiti Clandon, ettette keskeyttäisi tätä vakavaa keskustelua sopimattomilla puheilla. (Hyvin kiivaasti). Minä pyydän täydellä todella, että vakavia asioita käsiteltäisiin vakavalla ja arvokkaalla tavalla. (Näitä sanoja seuraa tukala äänettömyys ja Mr McComas joutuu itsekin hämilleen. Hän yskii ja aloittaa uudestaan kääntyen Glorian puoleen.) Miss Clandon: minun velvollisuuteni on sanoa teille, että teidän isänne tietää Mr Valentinen aikovan naida teidät —

M'Comas (loukkaantuneena). Siinä tapauksessa, hyvä herra, ei teidän pidä ihmetellä, vaikka te tämän nuoren neiden isän mielestä olettekin onnenonkija.

Valentine . Sitä minä olenkin. Luuletteko, että vaimoni voisi elää sillä, mitä minä ansaitsen? Kymmenellä pencellä viikossa!

M'Comas (kiihoittuneena). Minulla ei ole enää mitään lisättävänä, herra. Minä lähden ja sanon Mr Cramptonille, että tämä perhe ei ole sopiva isää varten. (Lähestyy ovea.)

Mrs Clandon (levollisen arvokkaasti). Finch! (Hän pysähtyy.) Jollei Mr Valentine voi puhua vakavasti, niin te ainakin voitte. Käykää istumaan. (McComas, jonka arvokkaisuus ja ystävyydentunne taistelevat keskenään, antaa myöten ja käy nyt istumaan Dollyn ja Mrs Clandonin väliin.) Te tiedätte varsin hyvin, että koko juttu on vain keksitty. Fergus ei usko siihen sen enempää kuin tekään. Antakaa minulle nyt hyvä neuvo, ystävän neuvo: tiedättehän, että aina olen luottanut teidän sanaanne. Minä lupaan, että lapset ovat vaiti.

M'Comas (alistuu kohtaloonsa). Hyvä, hyvä! Minä tahtoisin vain sanoa seuraavaa. Kun te ja teidän miehenne teitte sopimuksen keskenänne, Mrs Clandon, niin oli teidän asemanne paljoa edullisempi kuin hänen.

M'Comas . No niin, te olitte valistunut nainen, te olitte tottunut uhmailemaan yleistä mielipidettä ettekä välittänyt siitä, mitä maailma sanoi.

Mrs Clandon (ylpeästi). Niin: se on totta. (Gloria, hänen tuolinsa takana, kumartuu suutelemaan äitinsä tukkaa, mikä tunteenilmaus saattaa Mr McComasin aivan hämilleen.)

M'Comas . Toiselta puolen, Mrs Clandon, teidän miehenne pelkäsi kauheasti, että jotakin voisi tulla sanomalehtiin. Hänen täytyi ottaa huomioon sekä liikkeensä että vanhanaikuisen perheensä ennakkoluulot.

M'Comas . Rakas nuori neiti, te olette aivan liian ankara. Mutta sallikaa minun sanoa vielä jotakin. Jos mies menee sopimattomaan avioliittoon (syy ei tarvitse olla kummankaan, vaan kaikki voi riippua vain satunnaisesta mielten eroavaisuudesta); jos häneltä tämän onnettomuuden johdosta riistetään kodin hauskuus, jonka vuoksi minun käsittääkseni mies juuri meneekin naimisiin, jos sanalla sanoen hänen vaimonsa on sellainen, että olisi parempi, ettei hänellä olisi yhtään vaimoa (vaikkei syy suorastaan olisikaan vaimon), niin voiko ihmetellä, jos mies pahentaa asiaa ensiksikin soimaamalla vaimoa ja sitten kiihoittaa itseään nauttimalla epätoivossaan kohtuuttomasti väkeviä tai koettamalla toisella tavalla lohduttaa itseään?

Mrs Clandon . Minä en soimannut häntä: minä vain pelastin itseni ja lapset hänen vallastaan.

M'Comas . Niin; mutta te panitte kovat ehdot, Mrs Clandon. Hän oli kokonaan teidän vallassanne: te nöyryytitte häntä, kun te uhkasitte saattaa asian julkisuuteen vaatimalla laillista avioeroa. Olettakaa, että hänellä olisi ollut sama valta teidän ylitsenne, ja että hän olisi käyttänyt sitä riistääksensä teiltä teidän lapsenne ja kasvattaakseen heitä niin suuressa tietämättömyydessä, ettei heillä olisi ollut edes aavistusta teidän nimestänne. Miltä se olisi teistä tuntunut? Mitä te silloin olisitte tehnyt? Ettekö tahdo ottaa huomioon hänen tunteitansa ja arvostella asiaa aivan inhimillisesti?

Mrs Clandon . Minä en koskaan ole huomannut hänellä olevan tunteita. Minä huomasin vain, että hänellä oli kiivas luonne ja — (värisee). muita puhtaasti inhimillisiä ominaisuuksia.

M'Comas (kokoo kaikki voimansa). Sallikaa minun vielä huomauttaa erästä asiaa. Mrs Clandon: uskokaa minua, on paljon tunteellisia ihmisiä, jotka eivät voi tuoda ilmi tunteitansa. Te kaipaatte Cramptonissa oikeastaan vain ulkonaista sivistystä ja tahtoisitte, että hän osaisi osoittaa turhaa huomaavaisuutta ja sanoa järjettömiä kohteliaisuuksia miellyttävällä tavalla. Jos te asuisitte Lontoossa, missä koko järjestelmä on rakennettu väärälle ystävyydelle, ja jossa voi olla kaksikymmentä vuotta tuttu jonkun henkilön kanssa pääsemättä sittenkään perille, että hän vihaa teitä kuolettavasti, niin teidän silmänne avautuisivat. Siellä me teemme ilkeyksiä miellyttävällä tavalla, sanomme epäystävällisyyksiä suloisella äänellä, annamme alituisesti ystävillemme kloroformia raadellessamme heitä. Mutta ajatelkaahan asian toista puolta. Ajatelkaa niitä, jotka tekevät hyvää epämiellyttävällä tavalla; ihmisiä, joiden kosketuskin tekee kipeää, joiden äänet sorahtelevat, joiden luonnonlaatu on heidän onnettomuutensa, jotka loukkaavat ja suututtavat niitä, joita he rakastavat, juuri silloin kun he yrittävät miellyttää heitä, mutta jotka sittenkin tarvitsevat rakkautta yhtä paljon kuin kuka meistä. Cramptonilla on ikävä luonne, sen minä myönnän. Hän ei osaa yhtään käyttäytyä, hän ei ole tahdikas eikä taipuvainen. Hän ei voi koskaan voittaa kenenkään rakkautta, jollei tyydytä vain hänen rakkaudenkaipuuseensa. Eikö hän todellakaan voi sitä koskaan voittaa — eikö edes sääliä — omalta lihaltaan ja vereltään?

Dolly (hyvin liikutettuna). Oi, kuinka kauniisti te puhutte, Finch! Kuinka ystävällinen te olette!

Philip (vakaumuksella). Finch: te olette kaunopuhuja — suorastaan kaunopuhuja!

Dolly . Oi, äiti, antaa hänen koettaa vielä kerran. Pyydetään hänet päivällisille.

Mrs Clandon (kylmästi). Ei, Dolly: minä sain tuskin mitään aamiaistakaan. Rakas Finch: on aivan turhaa puhua minulle Ferguksesta. Te ette koskaan ole ollut hänen kanssaan naimisissa: mutta minä olen.

M'Comas (Glorialle). Miss Clandon: minä en ole tähän asti vedonnut teihin, sillä, jos se, mitä Mr Crampton kertoi minulle, on totta, niin te olette ollut vieläkin armottomampi kuin teidän äitinne.

M'Comas . En minä vetoa teidän heikkouteenne, Miss Clandon. Minä vetosin äitinne järkeen, mutta teidän sydämeenne.

Gloria . Minä olen oppinut, ettei minun tule luottaa sydämeeni. (Katsoo vihoissaan Valentineen). Minä tahtoisin riistää sydämeni rinnastani ja heittää sen pois, jos vain voisin. Minun vastaukseni on sama kuin äidinkin. (Hän menee Mrs Clandonin luo ja kiertää kätensä hänen ympärilleen; mutta Mrs Clandon, joka ei voi kestää tällaista tunteenpurkausta, vapautuu hänen hyväilystään heti kun hän voi sen tehdä loukkaamatta Gloriaa.)

M'Comas (pettyneenä). No niin, olen pahoillani — hyvin pahoillani. Olen koettanut tehdä parastani. (Hän nousee ja aikoo lähteä hyvin tyytymättömänä.)

Mrs Clandon . Mutta mitä te oikeastaan toivoitte, Finch? Mitä meidän teidän mielestänne pitäisi tehdä?

M'Comas . Kaikkein ensiksi pitäisi sekä teidän että Cramptonin pyytää joltakin asianajajalta lausuntoa siitä, sitooko erosopimus häntä vai eikö. Miksikä ette heti paikalla voisi hankkia tätä lausuntoa ja keskustella yhdessä kaikessa ystävyydessä (Mrs Clandonin kasvot jäykistyvät) — tai sanokaamme aivan levollisesti — ja järjestää asianne — vaikka tässä hotellissa — vielä tänä iltana? Mitä te siitä arvelette?

M'Comas . Se on pudonnut aivan kuin pilvistä. Tullessani tänne Cramptonin luota tapasin erään hyvin etevän asianajajan; erään miehen, joka minun välitykselläni sai toimekseen ajaa erästä asiaa ja joka teki hänet kuuluisaksi. Hän on tullut tänne lepäämään lauantaiksi ja sunnuntaiksi, hengittämään meri-ilmaa sekä samalla myös tapaamaan erästä sukulaista, joka asuu täällä. Hän oli siksi ystävällinen, että hän lupasi tulla auttamaan meitä neuvoillaan, jos asianomaiset vain suostuisivat tapaamaan toisiansa. Käyttäkäämme siis hyväksemme tätä tilaisuutta ja järjestäkäämme perheasiat kaikessa rauhassa! Sallikaa minun ottaa ystäväni mukanani ja koettaa saada Crampton taivutetuksi tulemaan tänne! Vastatkaa myöntyvästi!

Mrs Clandon (hetken mietittyään onnettomuutta ennustavalla äänellä). Finch: minä en tarvitse minkään asianajajan neuvoja, sillä minä aion seurata vain omaa mieltäni. Minä en tahdo tavata uudestaan Fergusta, siksi etten pidä hänestä, enkä usko, että siitä kohtauksesta olisi mitään hyvääkään. Kuitenkin (nousee), koska te olette saanut lapset vakuutetuiksi siitä, että hänellä sittenkin on hiukan toivoa, niin tehkää niinkuin tahdotte.

M'Comas (tarttuu hänen käteensä ja puristaa sitä). Kiitos, Mrs Clandon. Sopiiko teille kello yhdeksältä?

Mrs Clandon . Erittäin hyvin. Phil: ole hyvä ja soita kelloa. (Phil soittaa.) Mutta jos minua syytetään siitä, että olen salaliitossa Mr Valentinen kanssa, niin on parasta, että hänkin on läsnä.

Valentine (nousee). Olen aivan yhtä mieltä teidän kanssanne. Se on luullakseni hyvin tärkeää.

M'Comas . Ei suinkaan kellään ole mitään sitä vastaan. Toivon aivan varmaan, että kaikki päättyy hyvin. Näkemiin asti. (Menee ulos, kohdaten ovella edeskäyvän, joka avaa sen hänelle.)

Mrs Clandon . Me odotamme tänne muutamia vieraita kello yhdeksältä, William. Voimmeko saada päivällistä seitsemältä puoli kahdeksan asemesta?

Edeskäypä (ovelta). Seitsemältäkö, rouva? Tietysti, rouva. Se sopii erinomaisesti tänä iltana, jolloin meillä on niin kovin paljon tekemistä. Puutarhassa on soittoa ja kirjavia lyhtyjä ja kaikkea muuta sellaista, rouva.

Dolly ja Philip (hyökkäävät yhtä aikaa hänen luokseen). Pukutanssijaiset!

Edeskäypä . Niin, herra. Purjehdusseura panee ne toimeen. Pelastusveneen hankkimista varten, herra. (Mrs Clandonille). Meillä on usein sellaisia juhlia, rouva: kiinalaisia lyhtyjä puutarhassa, rouva. Se on hyvin komeaa ja hauskaa, hyvin huvittavaa ja viatonta. (Philille). Pilettejä on saatavana konttorissa, herra. Viisi shillingiä, naisille puolet, jos he ovat herraseurassa.

Philip (tarttuu häntä käsivarteen kiinni vetääkseen hänet mukanaan). Konttoriin, William!

Dolly (hengästyneenä, tarttuu hänen toiseen käsivarteensa). Pian, ennenkuin ne ovat loppuunmyödyt. (He hyökkäävät hänen kanssaan ulos.)

Mrs Clandon . Mitä ihmettä he aikovat tehdä? (Menee ulos). Minun täytyy todellakin estää — (Hän seuraa heitä, puhuu mennessänsä. Gloria katsoo kylmästi Valentineen, ja sitten kelloansa selvällä tarkoituksella.)

Gloria (ylpeän kohteliaasti). Minun täytyy pyytää teiltä anteeksi, Mr Valentine. Tiedän, että olen puhunut teille hiukan kiivaasti, ehkä epäkohteliaastikin.

Gloria Voin puolustaa itseäni vain sillä, että on varsin vaikea osoittaa toiselle hienotunteisuutta ja kunnioitusta, kun hän luonteeltaan ei ole siksi arvokas, että hän vaatisi sitä.

Valentine (proosallisesti). Kuinka mies voisi olla arvokas, kun hän on korvia myöten rakastunut?

Gloria (jonka juhlallinen sävy samalla katoaa). Älkää puhuko tuolla tavalla minulle. Minä kiellän teitä. Se on loukkaavaa.

Gloria . Jos te todellakin rakastaisitte, niin te ette olisi niin naurettava. Te olisitte vakava, arvokas — vieläpä kauniskin.

Valentine . Luuletteko todellakin, että se tekisi minut kauniiksi? (Gloria kääntyy selin häneen kylmän halveksuvasti.) Ah, näettekö, te ette tarkoita täyttä totta. Rakkaus ei voi antaa miehelle uusia ominaisuuksia. Se voi vain jalostaa niitä, joita hänellä luonnostaan on.

Gloria (kääntyy taas nopeasti hänen puoleensa). Mitä ominaisuuksia teillä on luonnostanne?

Valentine . Niin, koko maailma on kuin kevyt höyhen, joka tanssii valossa; ja Gloria on itse aurinko. (Gloria pudistaa päätään vihoissansa.) Anteeksi: minä menen. Tulen yhdeksältä takaisin. Hyvästi. (Hän kiiruhtaa iloisesti pois, jättäen Glorian keskelle lattiaa seisomaan ja katsomaan hänen jälkeensä.)

IV NÄYTÖS

Sama huone. Kello yhdeksän. Ei kukaan ole sisällä. Lamput ovat sytytetyt; mutta kaihtimet eivät ole vedetyt alas. Ikkunat ovat selkosen selällään; ja ulkoa näkyy puitten välistä kiinalaisia lyhtyjä pitkissä riveissä sekä tähtikirkas taivas. Puutarhasta kajahtava tanssimusiikki vaimentaa meren hyrskyn äänen.

Edeskäypä tulee saattaen Cramptonin ja McComasin sisään. Crampton näyttää masentuneelta ja levottomalta. Hän käy väsyneenä ja arkana sohvalle istumaan.

Edeskäypä . Naiset ovat menneet hiukan kävelemään puutarhaan ja katselemaan vieraitten pukuja, herra. Herrat ovat hyvät ja istuvat, niin käyn heitä kutsumassa. (Aikoo mennä puutarhaan ikkunan kautta, mutta McComas pidättää häntä.)

M'Comas . Odottakaa hiukan. Jos eräs herra tulee tänne, niin päästäkää hänet heti sisään. Me odotamme häntä.

M'Comas . Boon. Mr Boon. Hän ei tunne Mrs Clandonia, ja ehkäpä hän sen vuoksi jättää korttinsa. Jos hän sen tekee, niin kirjoittaa hän nimensä B.O.H.U.N. Kyllä te sen muistatte.

Edeskäypä (hymyillen). Te voitte luottaa minuun, herra. Minunkin nimeni on Boon, herra, vaikka minua tavallisesti sanotaan täällä vain Hyväksi Walteriksi, herra. Oikeastaan minun pitäisi kirjoittaa nimeni h u:lla, herra; mutta minä en huoli sitä tehdä. Nimi on alkujaan normannilainen, eikä normannilaisuus ole kipparille eduksi.

M'Comas . No, no! Uskollinen sydän merkitsee enemmän kuin kaikki kruunut ja lapsen usko enemmän kuin normannilaisuus.

Edeskäypä . Se riippuu suuresti ihmisen asemasta, herra. Jos te olisitte kippari, herra, niin te huomaisitte, että teillä olisi yhtä vähän hyötyä lapsen uskosta kuin normannilaisuudesta. Minun mielestäni on edullisinta kirjoittaa nimeni B.O.O. ja N. ja pitää silmäni auki. Mutta minä viivytän teitä, herra. Anteeksi, herra: mutta te itse alennuitte puhumaan kanssani. Minä menen kutsumaan naisia, herra.

Crampton . Kyllä, kyllä. Minä olen aivan levollinen. Minä tahdon olla kärsivällinen. Koetan tehdä parastani.

M'Comas . Muistakaa; minä en ole antanut teitä ilmi. Minä sanoin heille, että syy oli kokonaan heidän.

M'Comas . Rakas Crampton, he eivät voi olla oikeudenmukaisia. Sitä ei voi vaatia heidän ikäisiltään. Jos te asetatte mahdottomia ehtoja, niin me voimme yhtä hyvin heti lähteä kotiin.

M'Comas (kärsimättömästi). Ei teidän oikeuksianne oteta huomioon. Sanokaa kerta kaikkiaan, Crampton, tarkoititteko te luvatessanne käyttäytyä siivosti vain sitä, että te ette valittaisi, jollei ole mitään valittamisen syytä? Siinä tapauksessa — (Hän aikoo lähteä.)

Crampton (surkeasti). Ei, ei: älkää jättäkö minua yksin. Minua on jo aivan kylliksi kiusattu ja piinattu. Minä lupaan tehdä parastani. Mutta jos tuo tyttö alkaa taas puhua minulle tuolla tavalla ja katsella minua — (Hän keskeyttää lauseensa ja kätkee kasvonsa käsiinsä.)

M'Comas (heltyy). No, no. Kaikki käy hyvin, jos te vain olette kärsivällinen ja ystävällinen. Kuulkaa: rohkaiskaa mielenne! Joku tulee. (Crampton, joka on liian alakuloinen välittääkseen mistään, ei liikahda.)

Gloria (tulee puutarhasta. McComas menee häntä vastaan ikkunan luo; puhuu hänen kanssaan Cramptonin kuulematta heidän keskusteluaan.) Tuossa hän on, Miss Clandon. Olkaa ystävällinen hänelle. Minä jätän teidät hetkeksi yksin hänen kanssaan. (Menee puutarhaan. Gloria tulee sisään ja astuu välinpitämättömästi keskelle huonetta.)

Gloria (väliäpitämättömästi, mutta ei epäystävällisesti). Hän meni ulos — jättääksen meidät kahden. Se oli tosiaankin hyvin hienotunteista. (Hän pysähtyy Cramptonin viereen ja katselee häntä omituisella ilmeellä.) No, isä?

Crampton (leikillisellä äänen sävyllä, vaikka hän onkin alakuloinen). No, tyttäreni? (He katselevat toisiaan hetken aikaa, puolittain leikillisesti, puolittain surullisesti.)

Crampton (pitäen kiinni hänen kädestään). Rakas lapseni: taisin puhua kovin sopimattomasti äidistäsi päivällä?

Gloria . Oi, älkää pyytäkö anteeksi. Minä olin kovin ylpeä ja kopea itsekin; mutta sen jälkeen olen saanut nöyrtyä. Totta tosiaan, kyllä minua on nöyryytetty. (Käy istumaan lattialle Cramptonin tuolin viereen.)

Gloria . Oi, ei mitään. Minä näyttelin silloin äitini tyttären osaa, mutta sitä minä en ole, vaan isäni tytär. (Katselee häntä leikillisesti). Se on nöyryyttävää, vai mitä?

Crampton (vihoissaan). Mitä! (Glorian ilme ei muutu. Crampton alistuu.) No niin, rakas lapseni: niin kai. Niin, niin, aivan niin. (Gloria nyökkää päätään ystävällisesti.) Minä taidan joskus olla hiukan ärtyisä; mutta minä tiedän sittenkin, mikä on oikein ja kohtuullista, vaikken aina toimi sen mukaan. Uskotko sinä sitä?

Gloria . Tokko minä uskon! Sellainenhan juuri olen itsekin. Minä tiedän, mikä on oikeaa ja arvokasta ja voimakasta ja jaloa, aivan yhtä hyvin kuin hänkin, mutta kuinka minä käyttäydyn! Ajatelkaahan, miten minä sallin muiden ihmisten kohdella itseäni!!

Crampton (vastoin tahtoaan hiukan mustasukkaisesti). Yhtä hyvin kuin hänkin? Tarkoitatko äitiäsi?

Gloria (nopeasti). Niin, äitiä. (Hän kääntyy Cramptonin puoleen polvillaan ja tarttuu hänen käteensä.) Kuulkaahan! Ei sanaakaan häntä vastaan! Ei ainoatakaan ajatusta! Hän seisoo meitä paljoa ylempänä, sekä teitä että minua. Aivan taivaan tasalla. Eikö se ole totta?

Gloria (ei ole tyytyväinen, vaan päästää hänen kätensä irti ja vetäytyy kauemmaksi hänestä). Te ette pidä hänestä?

Crampton . Lapseni: sinä et ole ollut hänen kanssaan naimisissa. Mutta minä olen. (Gloria nousee hitaasti ylös ja katselee häntä yhä kasvavalla kylmyydellä.) Hän teki minulle suuren vääryyden mennessään minun kanssani naimisiin rakastamatta minua. Mutta sittenkin oli syy kokonaan minun. (Crampton tarjoo kätensä Glorialle.)

Gloria (tarttuu siihen ja sanoo lujasti ja varoittavasti). Olkaa varoillanne. Tämä on minun arin kohtani. Minun tunteeni — minun surkeat, pelkurimaiset, naiselliset tunteeni ovat teidän puolellanne, mutta minun omatuntoni on hänen puolellaan.

Crampton . Minä olen hyvin tyytyväinen tähän jakoon, kultaseni. Kiitos. (Valentine tulee. Gloria muuttuu heti paikalla kopeaksi.)

Valentine . Anteeksi; mutta minun oli mahdotonta löytää palvelijaa, joka olisi ilmoittanut tuloni. Kaikkialla läsnäoleva Williamkin näyttää olevan tanssiaisissa. Minäkin olisin mennyt sinne; mutta minulla ei ollut viittä shillingiä millä olisin ostanut piletin. Miten te jaksatte, Crampton? Toivottavasti paremmin?

Valentine . Kuulkaahan tuota epäkiitollista sukulaistanne, Miss Clandon! Minä säästin hänet kovasta kivusta, ja nyt hän pilkkaa minua!

Gloria (kylmästi). Olen pahoillani, ettei äitini ole täällä vastaanottamassa teitä, Mr Valentine. Kello ei ole vielä täysin yhdeksän; eikä se herrakaan, josta McComas puhui, asianajaja, ole vielä saapunut.

Valentine . Kyllä hän on tullut. Minä tapasin hänet ja puhuin hänen kanssansa. (Kiusoittavasti). Hän miellyttää teitä aivan varmaan, Miss Clandon: hänessä nerollisuus on suorastaan ruumistunut, voi aivan kuulla, kun hän ajattelee.

Crampton (katselee äreästi kelloaan). Näyttääpä siltä, kuin kaikki olisivat menneet pukutanssijaisiin sen sijaan, että saapuisivat tänne sovittuun aikaan.

Valentine . Oi, kyllä hän tulee ajoissa, minä näin hänet puoli tuntia sitten. En tahtonut lainata häneltä viittä shillingiä ja mennä hänen kanssaan; sen vuoksi asetuin väkijoukkoon ja katselin aitauksen takaa, kunnes Miss Clandon katosi ikkunan kautta hotelliin.

Gloria . Vai niin pitkällekö me olemme tulleet, että te seuraatte minun jäljissäni saadaksenne töllistellä minua.

Gloria kääntyy selin häneen ja astuu uunin luo. Valentine ottaa asian hyvin filosoofisesti ja menee huoneen toiselle puolelle. Edeskäypä tulee ikkunan luo ja saattaa sisään Mrs Clandonin ja Mr McComasin.

Vieras herra, jonka ryhti on liioitellun majesteetillinen, ilmestyy ikkunan luo. Hän on puettu dominoon ja hänellä on valenenä ja suuret silmälasit.

Edeskäypä (vieraalle). Anteeksi, herra; mutta tämä on yksityinen huone, herra. Jos sallitte, herra, niin saatan teidät ravintolan puolelle. Tätä tietä, herra.

Hän menee puutarhaan osoittaakseen tietä ja luulee vieraan seuraavan häntä. Juhlallisen ryhdikäs herra astuu suoraan huoneeseen pöydän päähän, irroittaa suurella huolella ja juhlallisuudella valenenänsä, riisuu sitten dominon yltään, käärii nenän dominon sisään ja heittää käärön pöydälle aivan kuin hän viskaisi taisteluhansikkaan. Nyt käykin esille, että hän on pitkä, lihavanpuolinen mies neljän- tai viidenkymmenen vuoden vaiheilla, jonka sileäksi ajetut kasvot näyttävät hyvin kalpeilta, sillä hänen musta rasvattu tukkansa on lyhyeksi leikattu ja hänen kulmakarvansa ovat karheat ja jäykät kuin jouhinen huonekalukangas Viktorian hallitusajan alkuajoilta. Ruumiillisesti ja henkisesti hän on karheatekoinen, mutta hänen loogillinen terävyytensä ja viekkautensa ovat erittäin kehittyneet. Kun hän astuu sisään, on hänen ulkomuotonsa jo itsessään kylliksi vaikuttava ja levottomuutta herättävä, mutta kun hän puhuu, niin hänen voimakas, uhkaava äänensä, suurella painolla lausutut sanansa, ankara, jyrkkä esiintymisensä ja peloittava tapansa arvostella muita ihmisiä lisää vielä suuressa määrin tätä vaikutusta.

Vieras . Nimeni on Bohun. (Yleinen hämmästys.) Onko minulla kunnia puhua Mrs Clandonin kanssa? (Mrs Clandon kumartaa. Bohun kumartua.) Miss Clandon, eikö totta? (Gloria kumartaa. Bohun kumartaa.) Mr Clandonko?

Crampton (puolustaa omaa nimeään niin harmistuneella äänellä kuin hän suinkin vain uskaltaa). Nimeni on Crampton, herra.

Bohun . Vai niin. (Ei pane sen enempää huomiota häneen, vaan kääntyy Valentinen puoleen.) Oletteko te Mr Clandon?

Valentine (pitää kunnia-asianaan olla osoittamatta hämmästystä). Näytänkö minä siltä? Nimeni on Valentine. Minä huumasin hänet.

Edeskäypä (astuu levottomana ikkunasta sisään). Anteeksi rouva; mutta voitteko sanoa minulle, minnekä joutui — (Hän huomaa Bohunin ja joutuu aivan ymmälle. Bohun odottaa liikkumattomana, kunnes hän tointuu hämmästyksestään. Hetken kuluttua hän tointuu sen verran, että hän voi puhutella Bohunia, tosin heikolla äänellä, mutta kuitenkin yhdenjaksoisesti.) Anteeksi, herra. Tekö se olittekin, herra?

Edeskäypä (murtuneella äänellä). Niin, herra. (Voimatta pidättää kyyneleitään.) Onko sinulla valenenä, Walter! (Hän vaipuu tuolille pöydän ääreen.) Anteeksi, rouva, minua pyörryttää vain hiukan.

Bohun (käskevästi). Te suotte hänelle anteeksi, Mrs Clandon, kun selitän, että hän on minun isäni.

Edeskäypä . Ei, ei, Walter. Kippari isänä vielä valenenän lisäksi! Mitä he sinusta ajattelevatkaan!

Mrs Clandon (astuu edeskäyvän tuolin luo hyvin ystävällisesti). Se ilahduttaa minua suuresti, Mr Bohun. Teidän isänne on ollut meidän hyvä ystävämme siitä saakka kuin tulimme tänne. (Bohun kumartaa vakavasti.)

Edeskäypä (pudistaa päätään). Ei, ei, rouva. Te olette hyvin ystävällinen — hyvin hienotunteinen ja alentuvainen, rouva; mutta se ei sovi minun asemaani. Rouvan ei pidä välittää siitä, että minä olen tuon herran isä, eihän hän sille mitään mahda. (Nousee ylös horjuen.) Anteeksi, hyvä herrasväki, että häiritsin. (Kiertää pöydän ympäri ovea kohti nojautuen jokaiseen tuoliin, katse oveen kiintyneenä.)

Bohun . Malttakaahan! (Edeskäypä pysähtyy sydän kurkussa.) Olihan isänikin läsnä tänään, Mrs Clandon?

Edeskäypä (pyytäen). Toivottavasti se ei ole tarpeen, herra. Minulla on kiire tänä iltana, herra, tanssijaisten vuoksi. Hyvin kiire, todellakin, herra.

Edeskäypä (vakavasti). Jos ette pane pahaksenne, rouva, niin pyytäisin päästä siitä. Se ei todellakaan olisi sopivaa, rouva. Jos joku näkisi minun istuvan täällä, niin — mutta minä kiitän kaikissa tapauksissa, rouva. (Hän katsoo ympärilleen toisesta toiseen ilmeellä, joka voisi liikuttaa kovintakin sydäntä.)

Gloria . Älkäämme hukatko aikaa. William tahtoo vain palvella meitä. Minä haluaisin saada kupin kahvia.

Edeskäypä (kirkastuu silminnähtävästi). Kahviako, neiti? (Vetää helpoituksen huokauksen). Heti paikalla, neiti. Kiitos, neiti. Se sopii mainiosti. Neiti on kovin huomaavainen ja ystävällinen. (Mrs Clandonille, arasti mutta toiveikkaasti). Haluaako rouvakin jotakin?

Mrs Clandon . Hm! On niin kuuma, että mielelläni joisin hiukan punaviiniboolia.

Gloria . No, voisinhan minäkin ottaa punaviiniä kahvin asemesta. Pankaa hiukan kurkkua joukkoon.

Edeskäypä (ihastuneena). Kurkkua, neiti! Heti, neiti. (Bohunille). Mitä herra haluaa? Te ette pidä kurkusta, herra.

Bohun Jollei Mrs Clandonilla ole mitään sitä vastaan, niin haluaisin soodaa ja skotlantilaista viskyä.

Edeskäypä . Hyvä, herra. (Cramptonille). Irlantilaista viskyä teille, herra, eikö totta? (Crampton murahtaa myöntyvästi. Edeskäypä katsoo kysyvästi Valentineen.)

Edeskäypä . Heti, herra. (Luettelee). Punaviiniboolia, soodaa, lasi skotlantilaista ja toinen irlantilaista viskyä?

Edeskäypä (entisellään). Niin, rouva. Heti, rouva. Kiitos. (Hän tepastelee ikkunasta ulos käytyään vähemmässä kuin kahdessa minuutissa koko inhimillisen onnen tunneasteikon läpi.)

Bohun (takertuu heti hänen sanoihinsa, jotka ovat ristiriidassa edellisen ilmoituksen kanssa). Te sanoitte juuri äsken, että teidän nimenne on Crampton.

Mrs Clandon. Gloria. M'Comas. Valentine (kaikki neljä puhuvat yhtä aikaa). Minä — Minun — Mrs — Te —

Bohun (keskeyttää heidät ukkosäänellään). Malttakaahan! (Kuoleman hiljaisuus.) Sallikaa minun puhua! Istukaa kaikki. (He tottelevat nöyrästi. Gloria istuu tuolille uunin viereen. Valentine lähestyy häntä ja istahtaa sohvalle, kasvot ikkunaan päin, jotta hän voi katsella Gloriaa. Crampton käy istumaan sohvalle selin Valentineen. Mrs Clandon, joka koko ajan on pysytellyt huoneen vastakkaisella puolella välttääkseen niin paljon kuin mahdollista Cramptonia, istuu oven viereen, Mr McComas hänen vasemmalle puolelleen. Bohun asettuu tuomarin asentoon keskelle huonetta lähelle pöydän reunaa, Mrs Clandonin puolelle. Kun kaikki ovat asettuneet paikoilleen, kiinnittää Bohun katseensa Cramptoniin ja alkaa). Tuntuupa siltä, kuin tässä perheessä miehen nimi olisi Crampton ja vaimon Clandon. Siis kohtaa meitä jo aivan alussa asianhaara, joka on omansa sekoittamaan käsitteitä.

Valentine (nousee ylös ja puhuu hänelle nojautuen toisella polvellaan sohvaan). Mutta onhan se aivan selvää —

Bohun (nolaa hänet ukkosäänellään). Niinhän se on. Mrs Clandon on ottanut itselleen uuden nimen. Siinä yksinkertainen selitys, jota te ette luullut minun keksivän. Te ette luota minun ymmärrykseeni, Mr Valentine — (keskeyttää hänet, kun hän aikoo vastustaa). ei, ei teidän tarvitse vastustaa. Tuumikaa mielemmin, milloin te taas tahdotte keskeyttää minua.

Valentine (ymmällä). Tehän teette kärpäsestä elefantin. Eihän se merkitse mitään. (Käy jälleen istumaan.)

Bohun . Minäpä sanon teille, herra, mitä se merkitsee. Se merkitsee sitä, että jos tämä perheriita saadaan ratkaistuksi sillä tavalla kuin me kaikki toivomme, niin on Mrs Clandonin pakko, sekä siihen nähden mikä on sopivaa että säädyllistä, ottaa jälleen miehensä nimi. (Mrs Clandonin kasvoille ilmestyy hyvin itsepäinen ilme.) Tai muuten Mr Cramptonin täytyy nimittää itseään Mr Clandoniksi. (Crampton näyttää itsepäiseltä, ikäänkuin hän ei millään ehdolla aikoisi suostua sellaiseen.) Ehkä se teistä tuntuu hyvin yksinkertaiselta, Mr Valentine. (Hän katsoo ensin terävästi Mrs Clandoniin ja sitten Cramptoniin.) Minä uskallan olla eri mieltä kuin te. (Hän heittäytyy tuolin selkänojaa vasten ja rypistää otsaansa.)

M'Comas (arasti). Minun luullakseni, Bohun, olisi parempi ensin ratkaista tärkeämmät kysymykset.

Bohun . McComas: tärkeämmät kysymykset eivät koskaan tuota mitään vaikeuksia. Sitä ne eivät koskaan tee. Pikku mättäät ne kaatavat kuorman viime hetkessä. (McComas näyttää käsittävän sen vain paradoksiksi.) Ettekö te ole samaa mieltä?

Bohun (keskeyttää hänet). Jos olisitte, niin te olisitte minä, ettekä se mikä te olette.

Bohun (keskeyttää hänet jälleen). Minun erikoisalani on se, että olen oikeassa kun muut ovat väärässä. Jos olisitte samaa mieltä kuin minä, niin ei minua tarvittaisi täällä. (Hän nyökkää suuremmaksi vakuudeksi hänelle päätään ja kääntyy sitten hyvin varmana Cramptonin puoleen.) No, Mr Crampton: mikä tässä asiassa on lähinnä teidän sydäntänne?

Crampton (aloittaa hitaasti). Minä tahdon syrjäyttää tässä asiassa kaikki itsekkäät tarkoitukset —

Bohun (keskeyttää hänet). Niin me kaikki teemme, Mr Crampton. (Mrs Clandonille). Luovutteko tekin kaikista itsekkäistä tarkoituksista, Mrs Clandon?

Mrs Clandon . Kyllä: en ole ottanut persoonallisia tunteitani lukuun alistuessani tähän neuvotteluun.

Bohun . Sen vuoksi, että luulette teeskennellyn suoruuden tekevän paremman vaikutuksen Miss Clandoniin kuin teeskennellyn epäitsekkäisyyden. (Valentine tulee aivan noloksi tästä huomautuksesta, hymyilee hiukan ja ilmeettömästi. Bohun, joka on mielissään, kun hän kokonaan on murtanut kaiken vastustuksen, heittäytyy tuolin selkänojaa vasten ja ikäänkuin valmistuu kuuntelemaan heidän valituksiaan.) Jatkakaa nyt, Mr Crampton. On siis sovittu, ettei oteta lukuun mitään itsekkäitä tarkoituksia. Sellainen alku on aivan kuvaavaa inhimilliselle luonteelle.

Crampton . Jokaisen järkevän ihmisen täytyy myöntää, ettei se ole epäitsekästä. Se koskee lapsia.

Bohun (iskee taaskin hänen puheeseensa). Malttakaahan. Te aiotte puhua minulle tunteistanne, Mr Crampton. Älkää tehkö sitä: minä tunnen myötätuntoisuutta teitä kohtaan, mutta se ei kuulu minun tehtävääni. Sanokaa täsmällisesti, mitä te haluatte: sitä me tahdomme tietää.

Bohun . Kuulkaahan: minä autan teitä. Mitä te ette hyväksy lasten nykyisessä olossa?

Crampton . Minä en hyväksy sitä tapaa, millä heitä on kasvatettu. (Mrs Clandonin otsa vetäytyy uhkaaviin ryppyihin.)

Crampton . Minun mielestäni heidän pukunsa pitäisi olla vähemmän huomiota herättävä.

Bohun (heittäytyy taas tuolin selkänojaa vasten suutuksissaan tästä keskeytyksestä). Kun te olette lopettanut, Mr Valentine — kun te olette lopettanut, niin —

Crampton (kiivaasti Valentinelle). Minä ymmärrän sen asian yhtä hyvin kuin tekin.

Crampton (alistuu nöyrästi). En minä sinua tarkoittanut, rakkaani. (Vetoaa vakavasti Bohuniin.) Mutta nuo molemmat nuoremmat! Te ette ole nähnyt heitä, Mr Bohun; totta tosiaan, kyllä minä luulen, että tekin myöntäisitte, että he pukeutuvat kovin huomiotaherättävästi, melkeinpä kevytmielisesti.

Mrs Clandon (kärsimättömästi). Luuletko, että minä valitsen heidän pukunsa? Totta tosiaan, tämä on kovin lapsekasta.

Crampton (vihoissaan, nousee). Lapsellistako! (Mrs Clandon nousee harmistuneena ylös.)

M'Comas. Valentine. Gloria (nousevat kaikki ja puhuvat yhtäaikaa). Crampton, te lupasitte — Naurettavaa. Heidän pukunsa ovat ihastuttavia. Olkaamme järkeviä.

Hirveä hämminki. Äkkiä he kuulevat varoittavaa lasinkilistystä viereisestä huoneesta. He kääntyvät hämillään sinne päin ja huomaavat, että edeskäypä juuri on palannut puutarharavintolasta ja helistelee tarjotinta, kantaessaan sen pöydän ääreen. Kuolemanhiljaisuus.

Edeskäypä (Cramptonille, laskien juomalasin erikseen pöydälle). Irlantilaista viskyä teille, herra. (Crampton käy istumaan hiukan häpeissään. Edeskäypä asettaa toisen juomalasin ja soodapullon erikseen ja sanoo Bohunille). Skotlantilaista ja soodaa teille, herra. (Bohun heiluttaa kättään kärsimättömästi. Edeskäypä asettaa suuren lasisen haarikan keskelle pöytää.) Ja punaviiniboolia. (Kaikki asettuvat entisille paikoilleen. Rauha maassa.)

Mrs Clandon (nöyrästi Bohunille). Minä pelkään, että me keskeytimme teitä, Mr Bohun.

Bohun (levollisesti). Sen te teitte. (Edeskäyvälle, joka on menossa ulos.) Odottakaa hiukan.

Edeskäypä . Kyllä, herra. Tietysti, herra. (Hän asettuu seisomaan Bohunin tuolin taakse.)

Mrs Clandon (edeskäyvälle). Minä toivon, että te suotte anteeksi, vaikka viivytämme teitä. Mr Bohun tahtoo, että te olette saapuvilla.

Edeskäypä (ilman vähintäkään rasitusta). Ei mitenkään, rouva. Ei se tee mitään, rouva. Minusta on hyvin huvittavaa saada nähdä, miten hänen kehittynyt ja voimakas järkensä työskentelee. Se on hyvin virkistävää, hyvin huvittavaa ja hyvin opettavaa, rouva.

Bohun (rupeaa taas johtamaan keskustelua). No, Mr Crampton: me odotamme. Pidättekö te kiinni siitä mielipiteestänne, ettette voi hyväksyä heidän pukujansa vai ettekö?

Crampton (rukoilevasti). Mr Bohun: ajatelkaa hiukan minun asemaani. Minä en voi ottaa huomioon ainoastaan itseäni, vaan myöskin sisartani, Sophroniaa ja lankoani ja koko heidän seurapiiriänsä. He pelkäävät kauheasti kaikkea, mikä on vähintäkin — hiukankin —

Crampton . Ei tietystikään missään pahassa merkityksessä, mutta — mutta — (huudahtaa epätoivoissaan) nuo kaksi lasta loukkaisivat heitä. He eivät sovi seurustelemaan omien sukulaistensa kanssa. Sitä minä vaan valitan.

Mrs Clandon (hilliten vihaansa). Mr Valentine: ovatko teidän mielestänne Phil ja Dolly vallattomia tai rivoja?

Valentine . Kuinka he sitä olisivat. Se on vain turhaa lorua. Ei mikään voi olla sen aistikkaampaa.

Mrs Clandon . William: te näette paljon hienoja englantilaisia. Ovatko minun lapseni epähienosti puetut?

Edeskäypä (rauhoittaen). Eivät ensinkään, rouva. (Vakuuttaen). Ei, herra, eivät laisinkaan. He pukeutuvat tietenkin kauniisti ja komeasti, hyvin aistikkaasti ja erikoisesti — hyvin hienosti ja ylhäisesti. He voisivat olla vaikka tuomiorovastin lapsia, herra, sen voin vakuuttaa, herra. Kun te näkisitte vain heidät, herra — (Puutarhasta kajahtavat valssin viimeiset säveleet ja huoneeseen pyörähtää tanssiaskelin harlekini ja colombina. Harlekinin puku on tehty peukalon levyisistä, neliskulmaisista ruuduista, joista joka toinen on sinistä silkkiä ja joka toinen kultakangasta. Hänen hattunsa on kullattu ja naamari on poissa silmiltä. Colombinan hame on kuin kullankeltainen ja punertava viljapelto ja hänen pieni samettiröijynsä on yhtä punainen kuin unikon kukka. Nämät ihastuttavat ja silmiä häikäisevät olennot tanssivat McComasin ja Bohunin ohitse ja pyörähtävät jälleen pöydän toiseen päähän, jossa he soiton vaijettua muodostavat kuvaelman. Harlekin notkistaa vasenta polveaan ja colombina nousee hänen oikealle polvelleen seisomaan, kohottaen käsivartensa päänsä yli. Päinvastoin kuin tanssi, joka on ihastuttava ja sulava, on tämä kuvaelma varsin epäonnistunut ja vähällä loppua huonosti.)

Colombina (huutaa). Nostakaa minut alas: minä putoan. Isä, nostakaa minut alas.

Crampton (kiiruhtaa levottomana hänen luokseen ja tarttuu hänen käsiinsä). Rakas lapsi!

Dolly (hypähtää alas hänen avullaan). Kiitos: kuinka ystävällinen te olette. (Phil pistää hattunsa vyöhönsä, käy istumaan pöydän ääreen ja kaataa hiukan punaviiniboolia. Crampton palaa sohvan luo hyvin hämillään). Oh, kuinka hauskaa! Kuinka ihmeen hauskaa! (Dolly hyppää hengästyneenä pöydälle istumaan). Kas, punaviiniboolia! (Hän juo).

Dolly (liukuu alas pöydältä pelästyen hänen meluavaa ääntään). Kyllä, herra. Anteeksi, kuka te olette?

Mrs Clandon . Tässä on Mr Bohun, Dolly, joka ystävällisesti on luvannut auttaa meitä tänä iltana.

Crampton . Mr Bohun — McComas: minä vetoan teihin. Onko tämä nyt laitaa? Moittisitteko te sisareni perhettä, jos he loukkaantuisivat tuollaisesta käytöksestä?

Dolly (itsepäisesti). Älkää välittäkö minun iästäni. Onko se kaunista?

Crampton . On kyllä, kultaseni, on, on. (Käy istumaan osoittaen siten alistumistaan.)

Crampton . Lapsi kulta, kuinka sinä voit vaatia, että minä pitäisin siitä tai hyväksyisin sitä?

Dolly (ei päästä häntä niin vähällä rauhaan). Kuinka te voitte sanoa sitä kauniiksi, jollette siitä kuitenkaan pidä?

M'Comas (nousee, harmistuneena ja hermostuneena). Minun täytyy todellakin sanoa — (Bohun, joka on kuunnellut Dollyn puhetta silminnähtävällä mielihyvällä, tarttuu heti hänen sanoihinsa kiinni.)

Bohun . Ei, älkää keskeyttäkö, McComas. Nuoren neiden menettely on aivan oikea. (Dollylle, suurella pontevuudella.) Jatkakaa kyselyänne, Miss Clandon, jatkakaa vaan.

Dolly (kääntyy Bohunin puoleen). Oi, olettepa te aika komentaja! Noinko te aina iskette kiinni?

Bohun (nousee). Kyllä. Älkää yrittäkö suututtaa minua, nuori neiti: siksi te olette liian nuori. (Hän ottaa McComasin tuolin Mrs Clandonin vierestä ja asettaa sen omansa viereen.) Käykää istumaan. (Dolly, tottelee ihastuneena; ja Bohun istuu itsekin jälleen. McComas, joka siten jää ilman tuolia, hakee toisen huoneen toiselta puolen, pöydän ja sohvan välistä.) No, Mr Crampton, nyt teillä on tosiasiat silmienne edessä — kumpaisetkin. Te luulette haluavanne saada molemmat nuoremmat lapsenne luoksenne. No niin, sitä te ette kuitenkaan halua — (Crampton koettaa vastustaa; mutta Bohun ei salli sitä millään ehdolla.) ei, sitä te ette tee: te kuvittelette sitä vain mielessänne, mutta minä tiedän sen asian paremmin kuin te. Te tahdotte, että tämä nuori neiti ei enää esiintyisi teatterinukkena iltasin ja muotinukkena aamupäivin. Mutta siihen hän ei koskaan suostu. Hän luulee voivansa sitä tehdä, mutta —

Dolly (keskeyttää hänet). Ei, en minä sitä edes luulekkaan. (Lujasti). Minä en koskaan luovu kauniista puvuistani. En koskaan. Niinkuin Gloria sanoi tuolle miehelle Madeirassa, en koskaan, en koskaan, en koskaan! En niin kauan kuin ruoho kasvaa ja vesi virtaa.

Valentine (nousee hyvin kiihoittuneena). Mitä! Mitä! (Alkaa puhua hyvin nopeasti.) Milloin hän sen sanoi? Kelle hän sen sanoi?

Bohun (heittäytyy tuolinsa selkänojaa vasten. Valittavalla ja moittivalla äänellä). Mr Valentine —

Valentine (pisteliäästi). Älkää keskeyttäkö minua, herra: tämä on hyvin vakava asia. Minä vaadin saada tietää, kelle Miss Clandon sen sanoi.

Dolly . Ehkä Phil muistaa. Kelle se oli, Phil? Olikohan se numero kolmelle vai viidelle?

Philip . Rohkeutta, Valentine. Ei se ollut numero viisi, vaan eräs meriupseeri parka, joka aina oli saapuvilla — kärsivällisin ja vaarattomin olento maailmassa.

Valentine (hyvin punakkana). Anteeksi: olen pahoillani, että häiritsin. En minä enää häiritse, Mrs Clandon. (Hän kumartaa Mrs Clandonille ja astuu puutarhaan, kiehuen vihasta.)

Dolly (keskeyttää juuri kun Bohun synkkänä aikoo jatkaa toimitusta). Nyt te aiotte peloittaa meitä, Mr Bohun.

Dolly (keskeyttäen). Kyllä, kyllä te aiotte: te luulette, että te ette aio sitä tehdä, mutta te teette sitä sittenkin. Minä näen sen teidän kulmakarvoistanne.

Bohun (antautuu). Mrs Clandon: teidän lapsenne ovat hyvin lahjakkaita — heillä on erinomaisen hyvä pää ja he ovat erittäin hyvin kasvatettuja. Minä myönnän sen hyvin mielelläni. Voitteko te vastapalveluksena neuvoa minulle, millä tavalla voisin saada heidät pitämään suunsa kiinni?

Mrs Clandon . No, Mr Bohun, pitäkää nyt varanne, ennenkuin he taas alkavat —

Bohun (aloittaa äkisti tekemällä kysymyksen Dollylle). Aiotteko te mennä naimisiin?

M'Comas . Tätä minä en salli. Mr Bohun: minä puhuttelen tätä nuorta neittä ristimänimeltä siksi, että olen hänen äitinsä vanha ystävä.

Dolly . Niin, te sanotte minua Dollyksi siksi, että olette äitini vanha ystävä. Mutta mitä merkitsee Dorothee-ee-a? (McComas nousee vihoissaan.)

Crampton (levottomana, nousee hillitäkseen häntä). Hillitkää itseänne, McComas. Ei huolita riidellä. Olkaa rauhallinen.

M'Comas . Minä en tahdo olla levollinen. Tehän osoitatte tavatonta luonteenheikkoutta, Crampton. Tämähän on kerrassaan kuulumatonta.

Bohun (käskevällä liikkeellä). Ei: istukaa alas, istukaa alas. (McComas käy äreänä istumaan; ja Crampton, tyyntyen, seuraa hänen esimerkkiään.)

Bohun . Kuunnelkaa nyt kaikki, mitä minä sanon. Minun aikomukseni, McComas, ei ole ratkaista, kuinka pitkälle te olette päässyt tai ette ole päässyt siinä asiassa, johon Miss Clandon viittasi. (McComas aikoo vastustaa.) Ei: älkää keskeyttäkö minua. Jollei hän mene teidän kanssanne naimisiin, niin hän menee jonkun muun kanssa. Siten se seikka, ettei hän kanna isänsä nimeä, on hänen suhteensa onnellisesti ratkaistu. Toinen neiti aikoo myös mennä naimisiin.

Bohun . Kyllä te sen teette: te ette usko sitä itse, mutta te teette sen sittenkin.

Gloria (nousee). Anteeksi, Mr Bohun, ehkä teette hyvin, ettekä puhu minun puolestani tässä asiassa.

Bohun (nousee). Ei se auta mitään, Miss Clandon. Ette te voi saada minua vaikenemaan. Minä sanon teille, että teidän nimenne jonkun ajan kuluttua ei ole Clandon eikä Crampton; ja voisinpa sanoa teille, mikä se tulee olemaankin, jos tahtoisin. (Hän astuu pöydän toiseen päähän, avaa dominokäärönsä ja laskee valenenän pöydälle. Hänen liikkuessaan kaikki nousevat ylös; ja Phil astuu ikkunan ääreen. Bohun tehden liikkeen, pyytää edeskäypää auttamaan häntä pukeutuessa.) Mr Crampton: teidän on aivan turha yrittää turvautua lain voimaan. Teidän lapsenne ennättävät tulla täysi-ikäisiksi, ennenkuin asia tulisi ratkaistuksi. (Sallien edeskäyvän asettaa dominon hänen hartioilleen.) Te ette voi tehdä mitään muuta, kuin sopia kaikessa ystävyydessä. Jos te tarvitsette perhettänne enemmän kuin he tarvitsevat teitä, niin te joudutte alakynteen, jos he taas tarvitsevat teitä enemmän kuin te tarvitsette heitä, niin te pääsette voitolle. (Hän järjestää dominon poimuja ja ottaa valenenän pöydältä. Dolly katselee häntä ihaillen.) Heidän voimansa on siinä, että he persoonallisesti ovat hyvin miellyttäviä ihmisiä; teidän voimanne on teidän varallisuudessanne. (Hän panee valenenän paikoilleen ja hänen ulkomuotonsa on taas aivan muuttunut.)

Dolly (kiiruhtaa hänen luokseen). Oi, nyt te näytätte aivan inhimilliseltä. Enkö saa tanssia kerran teidän kanssanne? Osaatteko te tanssia? (Phil, joka näyttelee jälleen harlekinin osaa, heiluttaa puumiekkaansa, ikäänkuin hän tahtoisi loihtia heidät.)

Bohun (ukkosäänellä). Niin: te luulette, etten minä osaa; mutta minäpä osaankin. Tulkaa! (Hän tarttuu kiinni häneen ja tanssii hänen kanssaan ikkunasta ulos voimakkain liikkein, mutta arvokkaasti ja sulavasti. Edeskäypä asettaa sillä välin tuolit paikoillensa.)

Philip . Voitteko hankkia muutamia dominoita ja valeneniä isälleni ja Mr McComasille?

Crampton . Ei, ei. Mitä vahinkoa siitä olisi tämän ainoan kerran, McComas? Ei huolita pilata heidän iloansa.

M'Comas . Crampton; te ette ole se mies, joksi teitä luulin. (Ivallisesti). Riitapukarit ovat aina pelkureita. (Hän astuu halveksivasti ikkunan luo.)

Crampton (seuraa häntä). Emme me siitä nyt välitä. Annetaan heidän kerran saada tahtonsa perille. Voitteko hankkia meille pukuja, kippari?

Edeskäypä . Tietysti, herra. (Hän astuu heidän edellään ikkunan luo ja seisahtuu siihen antaen heidän kulkea ohitseen.) Tätä tietä, herra. Dominoita ja neniä, herra?

Edeskäypä (lempeästi). Tietysti, herra: valenenä mahtuu helposti sen päälle, herra. Se on aivan kylliksi avara, herra. (Astuu ulos McComasin jäljessä.)

Crampton (kääntyy ikkunan luota Philin puoleen yrittäen puhua isällisellä äänellä). Tule, poikaseni, tule. (Hän menee.)

Philip (iloisesti, seuraten häntä). Minä tulen, isä, minä tulen. (Pysähtyy ikkunan kynnykselle; katselee Cramptonin jälkeen; kääntyy sitten ja kohottaa puumiekkansa päänsä yläpuolelle ja sanoo kuiskaten Mrs Clandonille ja Glorialle). Käsitittekö kuinka liikuttavaa se oli? (Katoaa.)

Mrs Clandon (jäätyään yksin Glorian kanssa). Miksikä Mr Valentine katosi niin äkkiä?

Gloria (ärtyisesti). En tiedä. Kyllä, kyllä minä sittenkin tiedän. Mennään katselemaan tanssia. (He astuvat ikkunaa kohti ja kohtaavat Valentinen, joka tulee puutarhasta astuen nopeasti, kasvot synkän näköisinä.)

Valentine (jäykästi). Anteeksi. Minä luulin, että kaikki olivat jo lähteneet.

Valentine . Minä tulin takaisin, siksi ettei minulla ole penniäkään. En pääse ulos toista tietä ilman viiden shillingin pilettiä.

Mrs Clandon (joka tuskin voi käsittää, että Gloria tahallaan etsii riitaa). Gloria!

Valentine . Mrs Clandon: olenko sanonut mitään loukkaavaa? Olenko tehnyt mitään loukkaavaa?

Gloria Te olette koettanut väittää, että minun entisyyteni on ollut samanlainen kuin teidän. Sen pahemmin ette olisi voinut loukata minua.

Valentine . En minä ole väittänyt mitään sellaista. Minä voin vannoa, että minun entisyyteni on ollut aivan moitteeton verrattuna teihin.

Valentine . No, mitä te luulette, että minä ajattelin saadessani kuulla, että Miss Clandon on sanonut aivan samaa muille herroille kuin minulle, kun kuulin puhuttavan ainakin viidestä entisestä ihailijasta ja vielä lisäksi kesystä meriupseerista päälle päätteeksi? Se on sentään liikaa!

Mrs Clandon . Mutta ettehän vain luule, Mr Valentine, että nuo jutut, joista lapset piloillaan puhuivat, olisivat tosia?

Valentine . Ei teidän mielestänne — ehkei hänenkään mielestään, mutta minä ymmärrän noiden miesten tunteet. (Koomillisella, syvällä vakavuudella.) Oletteko koskaan ajatellut kuinka monta hukkaan mennyttä elämää, kuinka monta epätoivossa tehtyä avioliittoa, kuinka monta itsemurhaa, kuinka —

Gloria (keskeyttää hänet halveksien). Äiti: tuo mies on sentimentaalinen hupsu! (Astuu uunin luo.)

Mrs Clandon (hämmästyneenä). No mutta rakas Gloria! Mr Valentine pitää sinua varmaan hyvin epäkohteliaana.

Valentine . Minä en ole mikään sentimentaalinen hupsu. Siitä taudista minä olen kokonaan parantunut. (Käy äreänä istumaan.)

Mrs Clandon . Mr Valentine: suokaa meille kaikille anteeksi. Naisten täytyy ensiksi vapautua siitä väärästä ulkonaisesta hienostuksesta, joka kuuluu heidän orjuusaikaansa, ennenkuin he voivat saavuttaa sen todellisen hienouden, joka seuraa heidän vapautuksensa mukana. Älkää pitäkö Gloriaa epähienona — (Gloria kääntyy hämmästyneenä taakseen). — sitä hän ei todellakaan ole.

Mrs Clandon . Rakkaani: sinulla on sekä vikoja että hyviä ominaisuuksia, jotka seuraavat nuoruuden mukana; ja Mr Valentinen mielipiteet hänen omasta sukupuolestaan näyttävät olevan liian vanhanaikuisia, jotta hän mielellään antaisi sanoa itseään hupsuksi. Eikö olisi parempi, jos lähtisimme nyt katsomaan, mitä Dolly tekee? (Hän astuu ikkunaa kohti. Valentine nousee.)

Gloria . Mene sinä, äiti. Minä tahtoisin puhua Mr Valentinen kanssa kahdenkesken.

Mrs Clandon (on niin hämmästynyt, että hän panee vastaan). Rakkaani! (Hillitsee itseään). Anteeksi, Gloria. Tietysti, jos mielesi tekee. (Kumartaa Valentinelle ja menee.)

Valentine . Oi, jospa teidän äitinne olisi leski! Hän on parempi kuin kuusi teidän kaltaistanne.

Gloria . Nuo ovat ensimäiset sanat teidän suussanne, jotka tuottavat teille kunniaa.

Valentine . Loruja! Kuulkaa: sanokaa mitä te minusta tahdotte, ja antakaa minun sitten mennä.

Gloria . Ei minulla ole muuta sanottavaa: te veditte minut hetki sitten alas omalle tasollenne. Ettekö usko, että jos sellaista olisi ennen tapahtunut, niin olisin ollut varoillani — ja että olisin tiennyt, mitä siitä seuraisi ja ymmärtänyt oman surkean heikkouteni?

Valentine (riitaisella äänellä). Älkää puhuko tuolla äänellä. Luuletteko te, että minä välitän mistään muusta teissä kuin juuri tuosta heikkoudestanne, niinkuin te sitä nimitätte? Te luulitte olevanne hyvässä turvassa, eikö totta, uudenaikuisten mielipiteidenne takana? Minusta oli hauska kääntää ne noin vain ylös alasin.

Gloria (ylimielisesti, kun hän tuntee, että hän voi tehdä hänelle mitä ikänä hän haluaa). Todellako!

Valentine . Mutta miksi minä sen tein? Siksi, että minun teki mieleni herättää teidän sydämenne, saada teidän sielunne syvyydet kuohumaan. Miksikä minun teki mieleni? Siksi, että luonto käsitti minut vakavalta kannalta, vaikka minä aioin vain leikitellä sen kanssa. Kun tuo suuri hetki löi, niin kuka silloin heräsi? Kenenkä sielussa syvyydet alkoivat kuohua? Minä se olin. Minussa ne kuohuivat! Minä itse hurmaannuin. Te vain loukkaannuitte, närkästyitte. Te olitte vain tavallinen nuori nainen, aivan liian jokapäiväinen, jotta olisitte sallinut kesyjen luutnanttien mennä yhtä pitkälle kuin minä. Siinä koko juttu. Minä en tahdo vaivata teitä millään sovinnaisilla anteeksipyynnöillä. (Astuu päättävästi ovelle.)

Gloria . Odottakaa! (Valentine pysähtyy.) Jos minä sanon teille nyt totuuden, niin tahdotteko te käsittää, ettei se ole mikään kehoitus minun puoleltani?

Valentine . Hm. Minä tiedän mitä te aiotte sanoa. Te ette omasta mielestänne ole jokapäiväinen — minä muka en ole oikeassa — te luulette olevanne luonteeltanne syvä. Teistä on hauska uskoa sitä. (Gloria hätkähtää.) No niin, minä myönnän, että te jossakin suhteessa ette ole jokapäiväinen: te olette viisas tyttö. (Gloria tukehduttaa vihan huudahduksen ja astuu uhkaavasti askeleen häntä kohti.) Mutta te ette vielä ole herännyt. Te ette huoli herätä. Se oli minun onnettomuuteni, eikä teidän. Hyvästi. (Kääntyy ovea kohti. Gloria katselee häntä pelästyneenä, kun hän livahtaa hänen käsistään. Kun Valentine kääntää oven ripaa, pysähtyy hän vielä hetkeksi, kääntyy Gloriaa kohti ja ojentaa hänelle kätensä.) Erotkaamme ystävinä.

Gloria (tuntee suurta helpoitusta, kääntää heti hänelle selkänsä). Hyvästi. Minä toivon, että haava pian paranee.

Valentine (katse kirkastuu, kun hän äkkiä huomaa olevansa voitolla). Kyllä minä paranen: tuollaiset haavat ovat pikemmin hyväksi kuin pahaksi. Sitä paitsi on minulla yhä edelleenkin oma Gloriani.

Gloria (ylpeästi). Pitäkää hyvänänne oma Glorianne — mielikuvituksenne Gloria. (Liikutus alkaa saada voiton ylpeydestä.) Oikea Gloria — liikutettu, loukattu, epätoivoinen Gloria — niin, se on aivan totta — joka vähällä oli tulla hulluksi, kun hän tunsi, että koko hänen itsehillitsemisensä katosi jo ensi kerralla, kun — kun — (Punastuu jälleen. Peittää vasemmalla kädellään kasvonsa ja tarttuu oikealla Valentinen käsivarteen nojautuakseen siihen.)

Valentine . Varokaa. Minä joudun taas pois suunniltani. (Gloria kokoo kaiken rohkeutensa, ottaa käden pois kasvoiltaan, ja laskee sen hänen oikealle olkapäälleen kääntäen samassa hänet puoleensa ja katsoen häntä suoraan silmiin. Valentine vastustaa kiihoittuneena.) Gloria: ole järkevä! Eihän se maksa vaivaa. Minä en omista yhtään mitään.

Valentine . (puoleksi hurmaantuneena, puoleksi peloissaan). Minä en ole koskaan sitä voinut — sinä tulisit vain onnettomaksi! Oma armaani: minähän olisin vain röyhkeä onnenonkija — (Gloria tarttuu lujemmin hänen käsivarteensa; ja suutelee häntä.) Oi, hyvä Jumala! (Hengästyneenä). Oi, minä — (läähättää) minä en ymmärrä naisia ollenkaan: kahdentoista vuoden kokemus ei riitä mihinkään.

(Gloria työntää mustasukkaisuuden vallassa hänet luotaan ja hän kaatuu horjahtaen tuolille aivan kuin lehti tuulessa samassa kun Dolly tulee tanssien edeskäyvän kanssa sisään; heidän jäljessään tanssivat Mrs Clandon ja Finch yhdessä ja Phil yksinään.)

Dolly (vaipuu tuolille kirjoituspöydän ääreen). Oi, minä olen aivan hengästynyt. Kuinka hyvin te tanssitte valssia, William!

Mrs Clandon (vaipuu tuolille uunin luo). Oi, kuinka te saatoitte tehdä jotain niin hassua, Finch? Minä en ole tanssinut kuin viimeksi kaksikymmentä vuotta sitten illanvietossa South Placessa.

Gloria (käskevästi Valentinelle). Nouse ylös. (Valentine nousee tottelevaisena.) Älkäämme olko nyt turhan arkoja. Sano äidille, että olemme päättäneet mennä naimisiin. (Kaikki ovat hämmästyksestä aivan ääneti. Valentine, joka on kauhusta aivan mykkänä, katselee heitä ikäänkuin hän haluaisi juosta tiehensä.)

Dolly (kiihkeästi). Oi, kuinka liikutettu minä olen! Minä tahtoisin suudella jotakuta; mutta sitä ei meidän perheessämme sallita. Missä on Finch?

M'Comas (hyökkää kiivaasti ylös). Ei, — ei mitenkään — (Crampton ilmestyy ikkunan luo.)

Dolly (juoksee Cramptonia vastaan). Oi, te tulette juuri parhaaseen aikaan. (Suutelee häntä.) Ja nyt (vetää hänet esille) siunatkaa heitä.

Gloria Ei. En minä sitä tahdo, en edes pilalla. Jos minä haluan siunausta, niin minä pyydän sitä äidiltä.

Crampton (Glorialle syvän surullisena). Oletko sinä todellakin mennyt kihloihin tuon nuoren miehen kanssa?

Crampton . Minä tahtoisin olla kumpaistakin, lapseni. Mutta siitä huolimatta —! Mr Valentine: minä vetoan teidän kunniantuntoonne.

Valentine . Te olette aivan oikeassa. Tämä on suoraa hulluutta. Jos me menemme yhdessä tanssimaan, niin täytyy minun lainata häneltä viisi shillingiä pilettiä varten. Gloria: älä hätäile päätöksessäsi. Älä syöksy onnettomuuteen. Parasta, että heti lähden täältä enkä koskaan enää näe teitä. En minä ota itseäni hengiltä, en tule edes onnettomaksi. Päin vastoin on se tuntuva helpoitukselta. Minä — minä pelkään — olen kovin peloissani. Se on ihan totta!

Valentine (vapisten). Ei, tietysti ei, armaani. Mutta eikö kukaan voi sanoa viisasta sanaa ja saattaa meidät järkiimme! Minä en voi sitä tehdä. Missä on Bohun? Bohun on sopivin mies siihen. Phil: menkää hakemaan Bohunia —

Philip . Meren pohjasta. Hyvä. (Hän heiluttaa puumiekkaansa ilmassa ja kiiruhtaa ulos ikkunasta).

Edeskäypä (Valentinelle). Jos herra sallii minun sanoa mielipiteeni, niin älkää antako viiden shillingin seisoa teidän ja onnenne välillä, herra. Me merkitsemme mielellämme piletin hinnan teidän laskuunne; ja te voitte maksaa milloin haluatte. Suurella ilolla me teemme tämän palveluksen teille, herra. Suurella ilolla todellakin, herra.

Philip (palaa takaisin). Hän tulee. (Hän heiluttaa puumiekkaansa ikkunan yläpuolella. Bohun tulee sisään, ottaa valenenän pois ja heittää sen ohimennessään pöydälle astuessaan Glorian ja Valentinen väliin.)

M'Comas (keskeyttää hänet uunin luota). Anteeksi, herra: perheen asianajajan tulee esittää hänelle asia. Kysymyksessä on näiden nuorten kihlautuminen. Neidellä on hiukan omaisuutta ja (katsoo Cramptoniin). hän saa luultavasti koko joukon lisään.

Bohun (tarttuu heti Valentinen sanoihin). Tehkää avioliittosopimus. Se loukkaa teidän hienotunteisuuttanne, mutta sitähän useimmat järkevät varokeinot tekevät. Te tahdotte kuulla minun neuvoani ja minä ilmoitan teille mielipiteeni. Tehkää avioliittosopimus.

Valentine . Hyvä herra, en minä tarvitse mitään neuvoa. Mutta antakaa Glorialle hyvä neuvo.

Bohun . Hän ei ota sitä korviinsa. Kun te olette naimisissa, niin hän ei välitä enää teidänkään neuvoistanne — (kääntyy äkkiä Glorian puoleen). ei, te ette niistä välitä: nyt te luulette välittävänne; mutta ette te sittenkään välitä. Mr Valentine rupeaa kyllä työtä tekemään ja ansaitsee itse elatuksensa — (kääntyy äkkiä Valentinen puoleen). sen te aivan varmaan teette: nyt te luulette, että te ette tule sitä tekemään, mutta aivan varmaan te sen teette. Miss Gloria saa teidät työhön.

Crampton (vain puoleksi uskoen). Ettekö te siis arvele, Mr Bohun, että tämä liitto on kovin järjetön?

Bohun . Kyllä se minun mielestäni on järjetön: kaikki naimiskaupat ovat järjettömiä. Syntyminenkin on järjetöntä; eläminen on järjetöntä; yksin kuolema on viisasta.

Edeskäypä (asettuu Cramptonin ja Valentinen väliin). Sitä pahempi viisaudelle, jos sallitte minunkin sanoa sanan! (Valentinelle hyväntahtoisesti). Rohkaiskaa mielenne, herra, rohkaiskaa mielenne: kaikki pelkäävät naimista kun siksi tulee; mutta useinkin se on hyvin mieluisaa ja hauskaa ja onnellista, herra — aika ajoittain ainakin. Minä en koskaan ollut isäntä omassa talossani, herra: minun vaimoni oli aivan sellainen kuin teidän nuori naikkosennekin: hän oli luonteeltaan käskevä ja suurellinen, mikä on mennyt pojalleni perinnöksi. Mutta jos voisin elää elämäni toistamiseen, niin en vaihtaisi mitään, siitä herra voi olla aivan vakuutettu. Ei sitä edeltäpäin voi koskaan tietää, herra. Ei sitä voi koskaan tietää.

Dolly . — niin asia on päätetty ja Valentine voitettu. Ja meiltä menevät kaikki tanssit hukkaan.

Bohun (keskeyttää komeasti). Anteeksi: minä pyytäisin sitä palkkionani. Saanko kunnian — kiitos. (Hän tanssii Glorian kanssa ulos huoneesta, ja katoaa lyhtyjen joukkoon, jättäen Valentinen hämmästyneenä paikoilleen.)

Dolly . Mitä vielä! (Soljuu pois hänen luotaan ja juoksee pöydän ympäri uunin luo.) Finch — rakas Finch! (Hän pysähtyy McComasin eteen ja pahoittaa hänet tanssimaan.)

M'Comas (vastustaen). Ei — minun täytyy todellakin sanoa — (Dolly riistää hänet mukanaan tanssiin ikkunan kautta.)

Philip (ennättää ennen häntä). Tule, äiti. (Hän tarttuu äitiinsä ja pyöräyttää hänet mukanaan.)

Mrs Clandon (vastustaen). Phil, Phil — (Hän joutuu saman kohtalon alaiseksi kuin McComaskin.)

Crampton (seuraa heitä hymyillen). Hoh hoo! He! He! Hee! (Hän menee puutarhaan nauraen itsekseen).

Valentine (heittäytyy sohvalle ja tuijottaa edeskäypään). Yhtä hyvin voisin jo olla naimisissa. (Edeskäypä katselee häntä sydämellisellä osanotolla ja pudistaa hiljaa päätään.)

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK EI SITÄ VOI KOSKAAN TIETÄÄ ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org . If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate .

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org .

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.