The Project Gutenberg eBook of Luonnon lapsia: 4-näytöksinen huvinäytelmä, by Maiju Lassila

Jukka, tukkilainen.
Pirkka, hänen morsiamensa.
Vänni, ikämies.
Rokka Leena, tukkilaisten emäntä.
Jutikka, Pirkan isä.
Lotta, Pirkan äiti.
Ella, mustalaisvaimo.
Ulla, mustalaistyttö.
Junnu, Ullan isä.
Feda, Ullan sulhanen.
Saku, tukkilainen.
Heili, Sakun morsian
Hessu, Ellan sulhanen.
Jorri, Niku, Häkki y.m. tukkilaisia, mustalaisia ja kylän väkeä.

Ma oon kuin ruusunen tai kedon kukkainen: kukoistan täällä hetken, siks' kunnes päätän retken.

JUTIKKA (Nousee istumaan. Haukottelee). Hoh-hoo-ii!… Haukottaapa tämä vielä… Eikö häntä liene tullut kylliksi asti maatuksi.

LOTTA. No mitäpä hyötyä tuota nyt sitte on eto herkusta kuin unesta… Jos tuota nyt vähä vähemmällekin jäisit… Ei sillä paljaalla unella ihminen taivaasen pääse.

JUTIKKA. Ka eipä sillä.. (Ryhtyy tupakkaa panemaan) Tupakatkin ovat tässä lopussa.

LOTTA (Jatkaa omaa puhettansa, kuin itsekseen nurkuen). Onkin tässä koko talo kuin kuollut… Kuka nukkuu ja kuka torkkuu, niin jotta ei enää elävää sielua tunnu olevan koko talossa.. (Ottaa ompeluksensa) Syntikö tuo sitte niin painostanee kaikkia, vai mikä hänessä nukuttanee…

JUTIKKA. Se tää kevät painostaa, kun ilmat alkavat lämmitä… vaikka ei olisi syntiäkään.

LOTTA (Haukottelee). Tarttuupa tuo haukotus näkyy vielä minuunkin (Pujottaa rihmaa neulan silmään) Eikä häneen tule edes ihmisiä käymään, jotta toki tuo enin uni menisi pois.

JUTIKKA. Ka pitihän sen Vännin tulla tähän tästä Pirkasta puhumaan… Vaikka eipä tuota näy tulevan… Se siellä myllymatkalla otti siitä puheeksi.

JUTIKKA. Ka mitäpäs hän siitä muuten… Sanoi jo kevättyöt olevan tehdyt, niin sanoi jotta joutaa tästä nyt niistäkin asioista keskustelemaan. (Hetken päästä) Ja onhan sillä Vännillä hyvä talo, ja muutenkin on siivo mies… Eikä sitte hätyytä tästä konnun velasta.

LOTTA. Vai jo se Vänni puhui!… Vaikka meneppä näiden rikkaiden puheisiin luottamaan. (Vetäsee säiettä) Ja mikäpä kiire tuolla Pirkalla vielä onkaan!… On tässä hänelle työtä kotonakin.

PIRKKA (Tulee kamarista tukka hajalla, kampuupuuhissa). Kuka hän lienee kaksi piitä kammasta katkaissut!

JUTIKKA (Kuin itsekseen toistellen). Hyvä… hyvä talohan sillä on…
Antti Vännillä.

LOTTA (Pirkalle). Huolisitkos sinä, Pirkka, siitä… jos se tosissaan ottaisi?

PIRKKA. Pyh!… No johan minä nyt huolisin vanhasta ukosta!…
Mokomastakin hyvästä!

JUTIKKA. Eipä sillä ole vielä täyttä kuuttakymmentäkään… Vännillä (taputtelee savuja piipustansa).

LOTTA (Kuin itsekseen nuristen). Mikähän lienee tässä velkauttannakin ihmisen silmiä ja korvia myöten… vanhoilla päivillään.

JUTIKKA (Jatkaa omaa puhettaan). Ja vanhempipa se tämmöiset asiat yleensäkin ymmärtää paremmin kuin nää nuoret…

JUTIKKA. Ja rikas talo on vielä… Eikä entisellekään emännälleen pahaa sanaa puhunut… Vänni.

PIRKKA (Jyrkästi). No en huolisi vain Vännistä… en vaikka hänet voissa paistaisi ja vehnäjauhoissa vierettäisi… Ennen toki ottaisin ensimäisen, joka vain ovesta tähän tupaan tulee.

JUKKA (Tulee Sakun kanssa pitkävarret lapikkaat olalla. Saku juo korvosta). Tämäkö se on lopultakin sen rikkaan Jutikan talo?

JUKKA. No mitäs siinä sitte muuta kuin kampsut penkille ja miehet taloon vieraiksi (Viskaa pieksut penkille) Ompa siinä tyttö kuin kukka!… Ja pankolla vaan istuu ja tukkaansa kampaa… Emännälläkö se näin kaunis tyttö on?

PIRKKA (Ynseäksi tekeytyen). Mitäs se sinulle kuuluu… tuntemattomalle miehelle.

JUTIKKA. Ka tämän meidän ämmän tyttöhän se on. (Itsekseen.) Tuota piipun pahennusta kun reistailee!

PIRKKA (Jatkaa omaansa kuin itsekseen). Jokainen itse kauneutensa tietää… ei siinä tarvitse ivata!

JUKKA. Kas, kas sitä emännän tyttöä, kun se on vielä ylpeä… Mutta kannattaakin se näin korean tytön ylpeä olla, kun taitaa vielä olla ainoa tytär talossa ja isän kontu on kuin kylä ja talo on kuin linna… Annas kun istun tänne pankolle jo likemmäksi ja lämmitytän tätä kylmää kuvetta (Istahtaa Pirkan lähelle.)

LOTTA. Tämäpä vasta reilu mies on! Mistä tämä näin reilu vieras oikein on?

JUKKA. Mistäkö on tämä mies?… Luusta ja lihasta, suonista ja pahoista juonista ollaan, Räyringistä tullaan ja tukkijoelle mennään.

PIRKKA (Leikillä, ynseästi). Mhyy… vielä siinä viisastelee!.. (Viskaa tukkaansa hartioilleen) Ikään kuin nyt ei olisi tuommoisia ennen nähty.

PIRKKA. Kun ei ole huolittu… Noita nyt tuommoisia saisi tästä kylästä vaikka joka hiussuortuvalle!

SAKU (Kintturemeliään tiukentaen). Se on ylpeä tyttö… On siinä sinulle täksi kesäksi kosimista.

JUKKA. Niinhän ne kuuluvat kaikki tämän pitäjän tytöt olevan olevinansa, mutta se on vain hampaiden tällä puolen se olevinaan olo… Hyvä niistä silti hellu tulee, kun ne kerran tukkipojan morsiameksi asti ehtivät päästä.

JUTIKKA (Suinailee Jukan pieksuja). Vai Räyringistä nämä vieraat ovat!… Kuka siellä Räyringissä näin hyviä pieksuja tekee?

SAKU. Se on koko Räyrinki yhtä suutaria… Tällä Jukallakin syntyy pieksut, kun se vain saa käsiinsä vähä pikilankaa ja naskalin tyngän.. (Kohentaa housujaan kauluksesta) Nahkastakaan ei ole paljon väliä, jos sitä on tai ei.

JUTIKKA. Vai Jukaksi haukkuvat! (Suinaa pieksuja tarkemmin) Vai Jukaksi haukkuvat… Hyvä niissä on tuokin ompelus ja malli.

JUKKA. Paljaaksi Jukaksi vain haukkuvat herjat… Entäs mikäs tämän emännän tyttären nimi on?

JUKKA (Nykäisee kyynäspäällään Pirkkaa). Kuule Pirkka! Mikä sinun nimesi on?

PIRKKA (Sysää leikillä, nyäisten kyynäspäällään). No!… Etkö kestä siivolla!… Alkaa jo siinä nykiä.

JUTIKKA (Lopettaa pieksujen suinailun). Hyvät… hyvät on pieksut siinä… Saa reittä myöten mennä veteen, eikä kastu.

JUTIKKA (Rientää avaamaan akkunaa. Itsekseen). Kuka siellä tiellä nyt huutaa. (Kovasti, ulos) Kuka siellä huutaa minua?

LOTTA. Jos se on se Varilan vävy akkoineen, niin sano jotta et ole kotona… Se tulee siihen taas kahvia vahtimaan!

HUUTAJA. Se Vänni on hevosineen täällä tiellä. Olisi tahtonut sinun kerallasi puhua.

HUUTAJA. Sepä puhuisi siitä Pirkan asiasta, eikä tahtoisi itsensä tytön kuullen vielä alottaa.

JUTIKKA. No sano, jotta minä tulen sinne, kun tässä vain ennätän pistää
hatun päähäni! (Lotalle) Se olikin tämä Juoperin Matti, joka huusi..
(Hattuaan etsien) Missähän se minun hattuni on, niin minä menen sen
Vännin puheille.. (Sakulle) Onkohan se siinä vieraan alla… se hattu.

SAKU (Nousee longottaen). On siinä näkyy hatun näköistä. Kenenkähän lienee… kun on siihen alle jäänyt.

JUTIKKA. Siihempähän on jäänyt vieraan alle.. (Oikoo hatun ja panee päähänsä) Alkaakin jo vanheta hattu… Nikulan kaupasta ostin kahdella markalla jo toissa vuonna ja sanoi Nikula sen ikänsä kestävän, mutta eipä näy senkään puheisiin olevan luottamista. (Lähtee.)

LOTTA (Lähtee jälestä). Kuulehan Jutikka, kun minä vähä sanon… ennenkun nyt päätät!

LOTTA (Keskeyttäen, mennessään). No mitä sinä nyt siihen vielä sotkeennut… ennen aikojaan… (Ovessa) Ikäänkuin nyt isäsi ei sitä paremmin ymmärtäisi! (Poistuu.)

JUKKA. Sulhastako ne lähtivät tälle ylpeälle tytölle haastattamaan?…
Hä, Pirkka?

JUKKA. O-hoh… sitä nuoren neidon ynseyttä… Onko se sulhanen jo oikein viisas vanhuuttansa?

PIRKKA (Hypähtää ylös). No se asia ei kuulu syrjäisille! (Akkunasta)
Isä hoi!

PIRKKA. Sano sille Vännille, jotta menköön kissan häntään koko ukko!
(Menee kamariin.)

SAKU. Se on tämän saman Jutikan tyttö, jota ne jo siellä Patanassa kehuivat kauniiksi… tyttöä nimittäin.

JUKKA (Harmittelee). Saakurin tyttö, kun livahti pois… Tuonnekohan se kamariin nyt aikoo kätkeytyäkin? (Koputtaa ovelle) Pirkka hoi… Pirkka!… Vastaa nyt edes, Pirkka!

JUKKA. Ah kun sinä rupeat ylpeäksi! Tule pois, Pirkka, ja istu pankolla tukkipojan silmän ilona… Pirkka… Kuulehan, Pirkka, kun minä sinulle laulan. (Laulaa reilusti):

Aina mun kultani akkunalla
on kukkinut punainen kukka.
Kultani on niin iloinen
Ja hieno on hällä tukka.

JUKKA. He-hei!… Ulla!… No mistä viskasikin sinut mustalaisista ihanimman!… Ja minnekä sinä henttusi heitit.

Koivu niin kauniisti viherjöipi ja käki se koivussa kukkuu. Vaan koivun juurella teltassaan mun armaani rauhassa nukkuu.

Kuule Jukka kun minä sinulle supatan: Tässä talossa on tyttö, joka on iloinen kuin lintu ja kaunis kuin kukka. Anna sinä Ellan lempi nostaa, niin se lintu lentää polvellesi ja (pyörähtää reippaasti) noin on silloin iloista elämä… Mutta kuulehan kun minä sinulle supatan toiseen korvaan. (Saku vetäytyy penkille syrjälleen loikomaan.)

ULLA (Jukan korvaan). Sitä kaunista lintua rakastaa vanha Vänni, joka ei ole sitä vielä nähnytkään.

ULLA. No totta on kuin tuhman vala! Kaksi on kappaletta maailmassa, joita ei Vänni ole koskaan nähnyt, nimittäin tämän talon tyttöä ja päänsä takapuolta… Vasta talvella muutti Räyringistä tänne Vännin taloon, sai talon omakseen ja ukko Vännin nimekseen, mutta Pirkkaa ei ole ukko saanut vielä katsahtaakaan, ei silmän herkuksikaan.

SAKU. Se onkin sitte se entinen Salmelan talon ukko sieltä
Räyringistä… Sehän se möi talonsa ja muutti tänne.

JUKKA. No nyt minä jo ymmärrän!… Nyt minä jo älyän Vännin vehkeet… Ilmanko se jo Räyringissä asuessaan itse oli tarjonnut lainaa tälle Jutikalle, kun tämä oli saanut maksaa kymmenen tuhatta sitä Kolokankaan entisen renttuherran takuuta… Ukko, joka ei olisi antanut muille viittä penniä velaksi, vaikka häneltä olisi mustalaisen voimalla ja sitkeydellä apua rukoillut!

ULLA. No ilmankos se olisi muuttanut Räyringistä tänne ihan talon aitan oven eteen!… Nyt ota, Jukka, lintu lennosta kiini ennen kun se ansaan tarttuu!

SAKU. Vai täällä se Vänni nyt eukkoa onkii… Se jo kosi kaikki Räyringin tytöt ja lesket. Leskiltä sai rukkasia ja tytöiltä uuniluutaa. (Muuttaa sänkyyn venymään) Tuossa on pehmeämpi venyä!

JUKKA. Vai täällä tuo ukko-höperö häärää! (Jutauttuu leuvasta Ullaa.
Nopeasti) Kuulehan, Ulla!

JUKKA. No elähän nyt suutu joutavasta… Ei se suu pussaten pahene, eikä tyttö likistellen… Nostiko Ella Pirkkaan lempeä… Vännille nimittäin?

SAKU (Jukalle). Nostata sinäkin (Vetäytyy peiton alle) Jukka!… Tässä on hyvä maata!

JUKKA (Miettien). Minkä hiton jutkun sille Vännille tekisi tässä (Rutosti Ullalle) Kuulehan, Ulla! Ruvetaanpas yksissä neuvoin Vänniä vastaan.

ULLA (Jatkaa itsekseen hyräilyään. Ottaa huivineulan suustaan ja asettaa sen tukkaansa):

JUKKA. Lemmet minä itse nostan ja tyttöjä on joka sormelle jo ennestäänkin. Mutta Pirkka on Vännistä vapautettava. Siinä ei auta Vännin kukkaro, ei tuppi… No, Ulla!

ULLA (Äkkiä). Ja paljonko annat, jos liittoon rupean? (Odottaa vastausta) No?… Kaivele taskusta rahoja!

JUKKA (Kokoo rahoja liivin taskusta, kuin itsekseen). Reikä, pahennus on tainnut taskussa olla. (Näyttää) Tuossa ovat viimeiset pojan pennit.

ULLA (Lukee katseellaan). Yksi… viisikolmatta… kaksi… kaksi ja puoli. (Avaa hameensa taskun) No pistä tuonne hopearahat, niin oitis puhun Pirkan puolellesi.

JUKKA. Rakkautta se on vain tytön lyönti ja myöntymystä neitosen vastaan-vikinä.

ULLA. No tule nyt, niin mennään tästä Ellan luo. (Vie käsivarteen tarttuen) Ja vävy sinusta tulee tähän taloon ennen kun tukit meressä ovat heinäpielekset ahoilla. (Menevät.)

SAKU (Vetäytyy peiton alle umpikorviin). Nukuttamaan rupeaa. Sekö tuo
Viitalan Heikin ruoka painostanee!

PIRKKA (Tulee koristautuneena, hämmästyen). Voi, voi!… Joko ne nyt menivät pois! (Katsoo ikkunasta, harmissaan) Sehän se äiti, kun ei pyytänyt niitä jäämään tähän asumaan!… Ihan kuin tässä ei olisi tilaa ollut! (Kääntyy pois akkunasta. Tekeytyen) No menkööt!… Oli siinä olevinaan!… Ikään kuin nyt ei olisi ennen parempiakin nähty!

LOTTA (Palaa). Joko ne tukkilaiset nyt menivät… Ja joutivatpa nuo mennäkin siitä itseään kehumasta… ja ylpeilemästä.

LOTTA. No kukapa nämä kaiken maailman kulkijat tietää mitä ne ovat…
Vaikka heillä lie omalla puolellaan jo miten isot joukot elätettävinä!

PIRKKA (Viskaa kauniin nauhan kaulastaan pöydälle, itsekseen). Äs!
Tuonkin vielä turhaan panin!

LOTTA. Olisit tuon nauhan antanut olla nyt kaulassasi… Ja panisit vaikka sen ristiruutuisen hameen päällesi… Kuka tietää mitä vieraita tähän kohta tulee!

PIRKKA (Kuin itsekseen). Kun se on vielä niin hassun näköinen koko ukko
(Nauraa) Ei… Pois minä menen ennen kun se tulee (Lähtee kiireellä)
Koko kyläkin tuolla jo nauraa!

LOTTA (Pidätellen). Pirkka… Pirkka hoi… Mitä sinä nyt siitä jo pakenet… Ei tuo nyt syö.. (Yksin jäätyään) Voi, voi sitä tytön hänksäkköä!… Kun se taas rupeaa siinä sitä omaansa ajamaan.

JUTIKKA (Tulee Vännin kanssa). Tässä… tässähän sitä vain asutaan…
Ka käy peremmä.

VÄNNI (Katselee tupaa ympäri seiniä). Onhan tässä sinulla iso tupa…
Onko tämä monta syltä kanttiinsa?

VÄNNI (Mittaa sylillään seinää jonkun sylivälin likipitäen, ulompana seinästä). On siinä seinää yli viiden oikein roima sylen… On… on siinä jo tupaa puolessa kuudetta sylessä pienen perheen asua… sillä mitäpä sillä liialla tuvankaan koolla ihminen tekee! (Niistää nenäänsä) Tuokin nenä on taas ruvennut reistailemaan… Mikä häntä sitäkin alituiseen tukennee!

VÄNNI (Istahtaa sängyn reunalle. Saku vetäytyy taaemma). Onpa tässä saanut istua jo, jotta jalat tahtovat jo sen istumisen paljoudesta koukkuun kangistua… (Kääntää puheen) Eipä se muutoin meidänkään talon tupa tarvitse suuruudessa tämän tuvan rinnalla punastua… Kun ei liene vielä suurempikin… Niin että mitäpäs siinä on Pirkalla sen enempää ajatteluja. Ei hän kaupassa menetä.

JUTIKKA. Ka mitäpäs se hänen ajattelustaan enää paraneekaan. Kun mikä on kerran sanottu, niin se on sanottu.

VÄNNI. Ka mitäpäs ne nää alaikäiset osaisivatkaan ajatella. (Kääntää puheen) Siinä laitetaankin siitä toisesta kammarista tapissierikamari, niin ei hänellä siinä ole mikään hätä ollessa ja eläessä.

JUTIKKA. Ka mikäpäs hänellä siinä on… rikkaassa talossa. Eikä tämä
Pirkka muutenkaan niin nirpukas ole, jotta se ei oikeaan tyytyisi…

JUTIKKA. Mitenkäs paljon sillä onkaan sitä? (Huutaa kamariin) Pirkka hoi!… Paljonko sinulla on jo sitä ikää? (Avaa kamarin oven) Pirkka hoi!… Ka eihän sitä olekaan täällä… Minnekähän tuo tyttö nyt joutui (Lotalle) Muistatkos sinä, Lotta, miten paljon sillä on jo niitä vuosia?

LOTTA. Ka saman ikäinenhän se on kuin tämä Puumalan Antin tyttö… Ja eikös sitä silläkin ole jo kahdeskymmenes menemässä?

JUTIKKA (Vännille). Ka se on sen Puumalan tytön ikäinen… Ei ole tullut kirkon kirjoista tarkemmin kysytyksi.

VÄNNI. Paras ikäpä tuo sitte on hänelläkin jo naimisiin mennä. Ja onhan siinä mulla vielä niitä rahojakin muutama parikymmentä tuhatta… Niin jotta mikäpäs hänellä on siinä emäntänä ollessa!

VÄNNI. Viljelyksiä kun vielä siihen lisää ja sen Hautakosken suon ottaa viljankasvuun aina sinne Törmän Pekan rajaan asti, niin kelpaa siinä Pirkan elää leipoa. (Lähtee pankon luo) Taas tuo nenä pahuus rupeaa tukkeutumaan.. (Niistää) Ah tuo ryökäle!… Minkälaista peliään se hyväkäs siinä tänä päivänä pitää… Turisuttaa ja tärisyttää kuin ei parempaa tehtävää olisikaan kuin sitä vain selvitellä. (Menee penkille istumaan) Kun hänet nyt sattuisi näkemään, että tietäisi käyvätkö hänelle sen Anna-vainajan vaatteet.

JUTIKKA. Ka tämän äitinsä kokoinenhan se on… Vai onko sinua vähä pitempi?

LOTTA (Pankon edustaa lakasten). No eiköhän hänelle nyt tässä kokoa ole… yhdelle tytölle!

VÄNNI. No sittepä se on asia selvä siltäkin puolen!… Tottapa se silloin oli korkeudessa jo niin määrätty. (Tarkastelee Jukan pieksuja) Tottapa se oli siellä määrätty, kun se niin kävi. On siinä pitkävartiset pieksut! (Mittaa jalkaansa vasten) Reiteen asti näet ulottuu varsi… On siinä tuhlattu nahkaa!

JUTIKKA. Tukkilaisten pieksuja… Tässä poikkesivat äsken, niin liekö heiltä unehtunut… pieksut. Eihän sitä tään talollisen kannata niin pitkiä pitää.

VÄNNI. Pitkät ovat varret… Ketähän nuo tukkilaiset olivat, kun on niin pitkät pieksun varret?

JUTIKKA. Ka sanoivathan ne tässä nimensäkin… Lieköhän jäänyt tälle
Lotalle muistiin…

LOTTA. Niitähän ne sanoivat olevansa tämän Vännin entisiä kotipuolelaisia… sieltä Räyringistä… Eikös sen toisen nimi ollut Jukka?… Vai mikä Jakka se oli?

VÄNNI. Se on sitte niitä Niittykosken köyhän talon poikia. (Mustasukkaisena) Ja muuten hyvin huono mies, se Jukka… huono mies ja suuri valehtelija ja kova naisiin menijä… Kaikki Räyringin tytöt on jo pahoille teille mukanaan vietellyt. Yksi tyttöjen itku vain kuuluu koko Räyringistä.

LOTTA. Vai semmoinen vehnänen se on!… Ilmankos se tässä jo kehui ja jo tuttavaksi tekeytyi.

VÄNNI. Semmoinenhan se on… Kiittää siinä luojaa isä, joka siltä tyttärensä suojelee… Tätä kunnollista maantyötä kun ei viitsi tehdä, niin tukkijoella toki juoksentelee.

POIKA (Ovelta). Vännin ruuna on päässyt irti ja juoksee maitokuorman kanssa pitkin tietä.

VÄNNI (Syöksyy kengät kädessä ulos). Ruunako!… Prtuu… prtuu…
Hattu!… hattu lempo (Kääntyy hattuaan sängystä ottamaan)… Prtuu…
perhana… (Viskaa kengät pois) Kaataakohan tuo sen maitokuorman…
(Ulkona, kovasti) Ptruu, ruuna… Ottakaa kiini heittiö!

LOTTA (Jutikalle, hätäillen). Mene nyt sinäkin siitä apuun… Mene nyt sukkelaan ennen kun kaataa maidot!

LOTTA (Rientää perässä). Saavatkohan nuo tuon kiini ennen kun se kaataa maidot!

SAKU (Nousee, haparoi ensin hatun otsalleen, nousee seisomaan, venyttelee ja haukottelee). Pitäisi tässä lähteä ulkona pistäytymään (menee veltosti), niin näkee miten niiden Vännin maitojen kanssa on käynyt.

ELLA (Ovessa, tullen Pirkan kanssa). Pirkka-kulta!… Elä usko mitä ihmiset sanovat, vaan mitä kortit sanovat, sitä Pirkka aina usko… Tulehan kun povaan sinulle!… Kaikki haastan, niin kuin on alussa määrätty sinulle tapahtuvaksi.. (istahtaa pankolle) Vaikka tässä pankon kolkalla katsomme millainen on kohtalo sinulla… Istu siihen, kultasirkku! (Kortteja seottaen) Muu joukko jäi sinne Teerisen taloon… Kohta tulevat kaikki tänne… Nosta nyt tuosta kahdesti, Pirkka.

PIRKKA (Nostaa). No… Vain jos nyt vaan valehtelet, niin… Voi miten on huonoja värejä.

ELLA. Ensin on huonoja värejä, sitte tulee hyviä värejä… Tulee rakkauden värejä. (Huutaa) Ulla! (Ulla tulee) Ota, Ulla, tuosta emännän perunoita ja laita kattila tulelle… Pane jotta riittää lapsillekin (Ulla ryhtyy perunan keittoon) Noin on iloiset kortit sinulla… Tuossa on ruutuverinen mies… Se tulee maata myöten vetten takaa… Tuossa ovat pahat kielet välissä ensin… Mutta sitte taas selviää kaikki. (Ullalle) Ota, Ulla, suolaa emännän säiliöstä ja pane suola potaattiveteen, niin maistuvat perunat paremmilta. (Povaa) Tässä on välillä vanha ristiverinen, rikas mies… Mutta ei se ole se oikea sinulle… Sen kanssa olisi sinulla noin paljon mustaa murhetta maailmassa… noin paljon suuria suruja… Ja yhä vain mustia värejä… Hhuu! (Viheltää, ihmetellen.)

ELLA. Nyt ilmestyy taas se ruutuverinen… Tuossa yhtyvät tiet ja nyt on noin paljon iloista väriä… Yhtä iloa on koko elämä. (Ullalle) Hoihkase sitte, Ulla, Teerisen talolle, jotta tietävät tulla tänne murkinalle.. (Povaa) Noin se nuori ruutuverinen rakastaa sinua, Pirkka… Tässä on kihlasormus… tuossa ovat hääkortit ja herttaässä ja tässä avioliitto ja lapset… Ja tämä ruutuverinen kulkee vettä myöten airoton vene aluksena ja vene on pyöreä kaikin puolin.

PIRKKA (Huudahtaen). Ella!… Nyt minä tiedän: Jukka on käskenyt sinun povata…

ELLA. Jukka!… Ella ei puhu käskettynä. Kortit puhuvat käskemättä…
Kortti ei koskaan valehtele.

PIRKKA. Elä väitä… elä väitä yhtään… Tukkilaisella on pyöreä puu aluksena ja Jukka on tukkilainen. (Viskaa Jukan pieksut) Tuossa ovat sen pieksutkin vielä jälellä… Vieläkö kiistät. (Menee kamariin.)

LOTTA (Palaa). Sinne näet kaatuivat Vännin maidot… Eikä ollut miehistä sen verran apua, että olisivat aikanaan ottaneet hevosen kiini… Potaattiako se tää Ulla keittää…

ELLA. Potaattia, hyvä emäntä… Joukko on syömättä Teerisen talossa, niin käskin Ullan keittää perunoita… Anna, hyvä emäntä, reikäleipää tästä vartaan nenästä.. (Ottaa leivän) Luoja hyvä isä siunatkoon sinulle sijaan… Ja hyvän antakoon sulhasen nuorelle tyttärelle… Hoihkase, Ulla, joukko jo tänne! Hyvät ovat sinulla leivät, emäntä.

JUTIKKA (Palaa). Se on se Vännin hevonen liika lihava, kun ei kestä huonoissa pitimissä… Tietäähän ne rikkaan syöttiläät…

ULLA (Huutaa ovelta). Ho-hoi! Tulkaa syömään! Potaatit ovat kohta kypset! (Saku palan. Nykäsee Ullaa kylestä) No (Lyö) Etkö pidä kurissa kynsiäsi! (Ryhtyy Ellan kanssa ruokaa laittamaan)

JUTIKKA. Hyvä toki, että ei itse Vänni sattunut kärriin ja tappanut itseään siinä rytäkässä!.. (Jorri tulee) Siinäpä tulee vähä mojakka mies!

JORRI (Saapuu mojakkana, lakki otsalla, olalla nuora, josta riippuu selässä palvattu lampaan jalka, edessä kaksi reikäleipää. Ripustaa nuoran orren päähän). On tässä talo hyvällä paikalla… Kenenkä talo tämä on?

JORRI. Läksin tänä keväänä tälle tukkijoelle, niin arvelin pistäytyä taloon, kun sattui näin tienvarrelle.

JUTIKKA. Vai taloon poikkesit! (Lampaanjalkaa tarkaten) Paljonko tuommoisesta lampaan käpälästä maksoit?

JORRI. Ka toista markkaa. (Muuttaa puhetta, ryhtyen tupakan panoon) Saa nähdä miten nyt täällä onnistaa… Niillä toisilla tukkijoilla joutuivat kaikki miehet naimisiin… Ainoastaan yksi meni hukkumalla viime kesänä. (Pirkka palaa.)

JORRI. Mitäpäs sillä tekee… Olisi vain lisänä syömässä… (Sakulle)
Tukkilainenko sitä sinäkin olet?

JORRI. Saa nähdä minkälaisia palkkoja ne nyt rupeavat maksamaan, kun on tämmöiset raha-ajat!

JUKKA (Saapuu). Saiskohan matkapojat näin hyvässä talossa niin kuin sitä yösijaa ja mahan täytettä rahan edestä?

JUTIKKA. Eipä tässä ole liikoja tiloja… Pienet suojat ovat ja iso oma joukko on.

SAKU (Jukalle). Se Vänni äsken morkkasi meitä… Se kosii tään ukon tytärtä!

JUTIKKA. Ja kuka näitä kirjattomia kulkijoita uskaltaa pitääkään… Jos lienevät mitä niitä Räyringin naisten pilaajia.

JUKKA. No kun ei, niin ei… Ei se mies koskaan sijaansa sure, vaan helluaan se ikävöi.. (Viskaa kengät olalleen) Sen kun kengät olalle… Ja kun, Pirkka, tulet tukkijoelle, niin peli siellä vinkuu ja kiikut heiluvat ja vettä ja iloa on köyhällekin antaa… He-hei!… Sielläpä on iloa taloon tulee… Ei nyt tässä talossa tupa tyhjänä haukottele, eikä leipä syöjäänsä itke.

Mustalaislapsijoukko töytää tupaan. Poika soittaa huuliharppua. Toiset ryhtyvät heti suorastaan hippasille, juoksennellen ympäri tupaa, ja huudahdellen: hippa! hippa! hippa! Lapsien perästä työntyy muu joukko alkaen touhuta ja puhella yhtä aikaa:

KAISA. Sain leivän ja kyrsän… Ja Junnulle sain Heikin vanhat housut… Maitoa ei antanut emäntä ja voin valehteli lopussa olevan.

ELLA. Valehtelee! Uudessa tuvassa sanoivat jotta äsken on kirnuttu Teerisellä… Ja vanhaa voita on hinkki aitassa jälellä… Ottakaa emännän suoloja vakasta ja alkakaa ruuan ääreen kokoontua ja siunatkaa kukin ruokahalunne, jotta ei liikoja kuluisi!

JUNNU. Yhäkös ne ovat potaatit kiehumassa, vaikka jo äsken hoihkasit syömään tulla?

JUIJU. Sanka polttaa!… Antakaa rättiä tänne, tuokaa rättiä tänne! Antakaa räsyä rutosti tänne, muuten polttaa käden rakoille sanka pakana… Ota Ulla emännän rätti uuninkolosta.

ULLA. Siinä on emännän pyyhinriepu. Kaada vesi kuiviksi ihan… Katko,
Juiju, sinä leipiä muruiksi. Minä otan padasta perunoita.

Eräs poika koettaa kätkeytyä Jutikan taa, joka seisoo keskellä tupaa.
Toinen ahdistelee häntä, ottaaksensa hippaa. Niin kiertävät he
Jutikkaa, joka hokee: Kah… kah… kah… Tämäpä vasta elämää on!

LOTTA (Alkaa hosua huivilla toisia hippasilla olijoita). Etkö sinä,
Ella, kiellä noita pentuja jo… Särkevät jo koko talon muruiksi.
(Huutaen) Ella… Ella hoi!

ELLA (Hosuu huivilla Jutikan ympäri juoksijoita). Ettekö jo herkiä pakanat siinä isännän ympäri juoksemasta!

Tukkijoella. Metsä. Iso kattila vivussa. Eräässä oksassa leipä. Käki kukkuu.

SAKU. Piettihän tuo tuli… Tuli tuo häjy!.. (Lohduttautuen) Vaikka voitinpa minä eilen neljäkymmentä penniä.

Kerta se näkyy punainen talo kaunihin koivikon takaa ja tapissieri kammarissa se kultani kerran makaa.

HÄKKI (Jorrille, joka nousee istumaan) Hei!… Pöytä nousee istumaan
(Naurua.)

JORRI (Istuu hattu silmillä, polvet pystyssä). Siihen Jutikan tyttöönkö se Jukka rakastui?… siihen jota se ukko Vänni kiertää?

JORRI. Onhan se Jutikalla siinä joutava tyttö… Mutta onpa sillä
Vännilläkin paljon rahaa ja hyvä ori… se Löötin Antilta ostettu.

HÄKKI. Ori!… Sinä siinä olet ori. (Naurua) Ei se nyt tyttö hevosesta välitä.

JORRI. Ja ottaisi Jukka sitte vaikka sen Viitalan tytön… tahi sen
Tostulan Jullun lesken. Sillä on neljä lehmää ja oma mökki.

HÄKKI. Saku suuttuu Viitalan tytöstä… Se jo sille viime pyhänä osti vyyhden rinkeliä.

JORRI (Sakun lähtiessä kojuun). Saku lähtee silmiään pesemään… ensi pyhää varten.

HÄKKI (Huutaa vastaan). Tullaan!… No lähdetään sitte miehet ja puretaan ruhka! (Lähtevät.)

JORRI (Pystyyn vääntäytyen). Pahan hengen pölkyt, kun eivät lepopäivääkään pyhitä. (Mennessään) Kulkevat vain ja vielä ruhkia tekevät!

JUKKA (Tulee, viskaa keksinsä maahan). Yö on taas valvottu, mutta ei se tämä työ väsytä, vaan tämä muu… Mutta hittopa heitä surkoon!… Jos tyttö menee, niin jäähän Jumalan ilma! (Istahtaa kivelle) Jumalan ilma ja tukkityöt.

LAULUA METSÄSTÄ:

Auki akkuna olla nyt joutaa.
Minun kultani järvellä soutaa
ja mä aattelen häntä nyt vain!
Hältä viestin ma illalla sain.

LAULU:

Aalto ruuhta jo rantahan kantaa.
Sulle, kultani, tahdon ma antaa
mitä mulla nyt hellää on.
Sinun tähtesi oon iloton.

JUKKA. Heili… Heili siellä laulaa Sakullensa, mutta ei kuulu minulle ehkä kullan laulu milloinkaan.

JUKKA (Reipastuen). Hiis heistä ruhkista ja pölkyistä nyt! Ja hiis turhista suruista. Mikä tulee, se tulee.

ELLA. Ja allapäin mies kuin päätautinen halsualaisen hevonen! Heitä nyt surut hitolle! Hyvä siitä tulee asiasta. (Huomaa leipävasun ja ryhtyy sieltä valitsemaan kannikoita säkkiinsä) Leipäkannikoita on toki vasussa… Herra siunatkoon leipävasua!… Onkohan nämä tukkilaisten?

JUKKA. Mätä vain säkkiisi… Toista se maa miehelle kasvaa… Saitko sinä mitä tietoja?

ELLA (lukee kannikoita). Neljä… viisi… kuusi… Sain… Kaikki tuon sinulle tiedot… Seitsemän, kahdeksan… Ja oikeat tiedot tuon sinulle Jukka… Suorastaan Pirkan suusta sain ne lämpimältään… Yhdeksän… kymmenen… yksitoista… Siunatkoon herra sitä vasua vielä kerran! (Sitoo säkin suuta kiini.)

ELLA. Pirkka sanoi että… Reikä näet on jo tuossa säkissä… Pirkka sanoi, jotta Vänni on uhannut ensin panna velan hakuun… sitte ajaa asian tuomioon… sitte ryöstätyttää talon ja ajaa perheen mieron tielle, jos ei tyttö hänelle taivu… Nyt näet että tarvitaan siinä Ellankin apua. Ja Ella ei sinua yksin heitä, sillä sinä olet Ellalle ollut hyvä.

JUKKA. Saakeli, että minulla ei ole tuota rahaa niin kuin on tuota köyhyyttä… että minä näyttäisin ukolle.

ELLA (Istahtaa nurmelle polvet pystyyn). Mutta Pirkka ei mene ukolle… Pirkka ennen tulee tukkijoelle, ennen kuin menee ikälopulle ukolle… Pirkka minulle niin itse sanoi. Ja terveiset lähetti sinulle… Ja rakasta sinä vaan Pirkkaa, niin kaikki käy niin kuin kortissa oli ennustettu. Kortti ei koskaan valetta sano.

JUKKA. Viis sinun korteistasi!… Mutta toista se on tämä mitä Pirkka puhuu… Tulimainen, jos minulla olisi nyt ne kymmenen tuhatta!

ELLA. Elä sinä hätäile!… Elä sure eläkä kiivastu tyhjän takia!… Aina se tyttö omansa etsii. Vasta vanhana akkana viisastuu tyttö niin, jotta ottaa vanhemmankin. Nyt hän on nuori. Luonto vetää häntä nyt paraaseen poikaan. Vuota sinä vain, Jukka. Kohta istuu tyttö tuossa polvellasi.

JUKKA. Istuu!… Mitäpä siitä istumisesta, kun menisi tytöltä isän talo… Ei… ei tässä nyt tuhmuus auta! Kunpa toisit koko kuormallisen älyä tänne.

JORRI (Vetää isoa leipäsäkkiä perästään, takaperin läheten, puhelee itsekseen). Siinä sitä on taas pojille uutta leipää… jotta kelpaa sitä popsia. Ja kun se tääkin viisaus leivästä tulee, niin oikeastaan tässä on säkillinen tätä tukkilaisen viisautta. (Kompastuu Ellan selkään)

JORRI (Kiroilee ylös nousten). Kehno!… En paremmin sano!… Kun on jo tietkin täynnä akkoja ja muita mustalaisia!

ELLA (Riitelemällä). Ei, tollo, taaksensa katso ja astuu suoraan toisen niskaan… Hyi, sinä, mokoma elävä!

JORRI (Puolustautuen). Selän oli siinä katkaista.. (Pitelee sivujaan) Istuu keskelle tietä!… Eikä ole Leenakaan kirkosta tullut, jotta hieroisi terveiksi sivut!

JUKKA. Elä viitsi riidellä Ella!… Tulehan tänne, kun minä vähä sanon sinulle! (Menee.)

JORRI. Pääsipäs toki niin vähällä eroon akka-pakanasta… Mutta taisipa se sivuunkin sentään ottaakin se lankeaminen… Niin jotta saa toki hierottaa, kun Leena tulee. (Poistuessaan) On siitä joskus tuosta lankeemuksestakin etua ihmiselle!

SAKU (Saapuu Heilin kanssa). Ja tuleehan meille jo hyvä elämän alku:
Nää tukkijoen tienestit kun lisää entisiin, niin voi jo ostaa lehmän ja
mökin ja syksyllä sitte vietämme häät. (Ottaa konttinsa kiven takaa)
Vai mitä Heili?

SAKU. Leenakin on kirkossa nyt!… Tulehan, istutaan tähän kiven viereen… Tässä on pehmyt nurmikko.

HEILI (Istahtaa Sakun viereen). No, istutaan vain. (Saku suutelee) Et saa! (Pyyhkäsee kämmenselällä suunsa.)

SAKU. Juhannussa sitte jo mennään kihloihin ja syksyllä naimisiin.
(Antaa rinkeliä) Täällä on vielä näitä viimepyhäisiä rinkelejä…
Katkaise siitä itsellesi Heili… Minä annan täältä voita. (Avaa
voirasian ja nuuhkasee sen sisustaa) Katkaise nyt vain, Heili!

HEILI (Tottelee, ujona). Olisipa tässä välttänyt muutenkin. (Haukkaa rinkeliä) Mistä sinä näitä ostit?

SAKU. Nikulan kaupasta. (Tarjoo askia) On täällä voitakin, jos haluat… rinkelin kanssa.

SAKU. Tämä on hyvää, verestä voita… Saarukan emännän kirnuamaa… Ota nyt vain!

SAKU. Perhana!… Sieltä tulee joku… Tule, mennään tuonne jokirannalle… Siellä ei ole ketään häiritsemässä… (Katsoo) Se on meidän Ruoka-Leena… Ota sinä se rinkelivyyhti! (Lähtevät vasemmalle. Saku riiputtaa konttia mukanaan.)

LEENA (Saapuu oikealta pieni hernesäkki selässä ja kaksi palvattua lampaan jalkaa kädessä. Heittää säkin kattilan luo). Siinä häntä nyt on hernettä muutamaksi päiväksi koko roikalle. (Tarkastelee lihaa) Kolme markkaa näet otti jalasta se Juoperi… Mutta onhan se hyvää rokkalihaa. (Haistelee) Suolaisellehan tuo haisee. Joutavatpa he siinä riippua. (Ripustaa lihat oksaan ja ryhtyy keittopuuhiin) Tulevatkin kohta miehet sieltä Harjukoskelta syömään… Joutaapahan jo ruveta siinä soppa vähän kerrassaan kiehumaan. (Katsahtaa kattilaan) Riittääkin tuota tuossa… niin että ei tarvitse vettä lisätä… (Poistuessaan) Ja syökööt vähemmän ja juokoot vettä suorastaan joesta viljemmältä.

Pien' aalto rantaan rientää ja siihen nukahtaa. Vain haudan tyyneydessä mun syömein rauhan saa.

JUKKA. Niinkö minun olisi pitänyt tervehtiä sinua… minun lintuni ja minun pulmuni ja minun kuk… (Yrittää syleillä.)

PIRKKA (Keskeyttäen). No!.. (Lyö leikillä heinällä) Tuosta saat… telmäjä!

JUKKA. No niin!… Kukapa nyt enää surra osaisikaan!… Pääskynen se tuo kesän taloon ja tyttö ilot kullallensa… En uskonut sinun uskaltavan tänne tulla. (Levittää sylinsä taas) Annahan kun sylei…

PIRKKA (Asetellen). No… no!… no… no… no! Istuhan nyt tänne ja ole siivolla vähä aikaa. (Tekee tilaa vierellensä) No istu nyt tuohon noin!

JUKKA (Istahtaa). No istun sitten… Istun ja olen onnellinen, kun on kulta vierelläni… Mutta miksi olet taas suruinen, Pirkka?

PIRKKA (Huoaten). Ka tiedäthän sinä sen… Eikös se Ella sinulle jo puhunut?

PIRKKA. Vahtii minua alituiseen, jotta näkisi minkä näköinen minä olen… Nytkin pääsin vain onnen kaupalla pois talosta ennen kun se ennätti tulla!

JUKKA. Ah, tätä köyhyyttä nyt! Miksi minun pitää juuri nyt köyhä olla!… Mutta odota, Pirkka! Kaikki voi vielä kirkastua!

PIRKKA. En minä muusta niin surisi, mutta äitiä on sääli… Se kun yhä vain valittaa, jotta kontu menee, jos en siitä huoli.

JUKKA (Kuin jatkaen omaa puhettansa). Odota vain eläkä sure… Kaksi vuoroa teen työtä tukkijoella: yöt ruhkalla ja päivät lautalla ja joka pennin säästän. Syksyllä sitte Ameriikkaan ja kun siellä ponnistaa yöt ja päivät hiilikaivoksessa ja kahdeksankaan taalaa, eli neljäkymmentä markkaa päivässä irrottaa, niin kohta siinä on koossa Vännin velka… Ja kun on kerran isän talo lunastettu, niin silloin on etäällä hätä… Itse me elämme vaikka paljaalla kalliolla, kunhan on taivasta sateen suojana palanen ja seinänä pikkunen ilman pieltä… Vai mitä, Pirkka?

JUKKA. Heitä siis surut hitolle! Ei se päivä ainiaaksi pilveen peity. (Kietoen kätensä vyötäisille) Sinä minun iloni ja minun onneni ja (suutelee) ja (suutelee) minun ystäväni…

JORRI (Selitellen). Tätäpä minä vain Rokka-Leenan kattilaa tulin katsomaan… jotta joko se soppa joutuu.. (Tarkastaa kattilaa) Ja johan se näkyy kiehuvan.

JUKKA. Se on oikein!… Pidä sinä Jorri vain rokasta huoli… Ja kule aina ummessa silmin, jotta et näe liikoja, Jorri!

JORRI. Ka mitäpä tässä on näkemistäkään!… Tuolla jokirannallakaan ei ole tällä kertaa muita pussaajia kuin Saku ja se Viitalan Antin tyttö.

JORRI. Se on Heili täällä toisaalla päin… (Itsekseen) Ne menevät omalle rannalleen! (Tarkastaa lihat) On siinä Leenalla hyvää rokkalihaa nyt… Viime viikolla olikin jo Leenalla niin huono ruoka, jotta eikö nuo jo lienekin sen tähden ruvenneet pusuilla herkuttelemaan… koskapa on joka kiven takana jo hilsuttaja. (Sytyttää piippuaan ja astuu sen johdosta Leenan kanssa vastatusten) Kah…

LEENA. Herra isä siunaa sitä Jorria… Eikö sillä nyt ole enää silmiä päässä, kun tuolla tavalla töksähtää tulijaa vastaan!

JORRI. Onhan ne nää silmät… mutta sivut ovat kipeät, niin sitä sen tähden töksähtelee… Jos Leena ennen syöntiä joutaisi niitä vähä hieroa lykkimään…

LEENA. No voi, voi sitä Jorri-rukkaa, kun sen sivut ovat aina vain avun tarpeessa… Tukki-ruhkaako sinä nyt taas niin väänsit, vai pölkkyäkö nostit, jotta sivut vääntyivät?… Jorri-rukalta!

LEENA (Kauhistuen). No ilmankos minä näin unta Jorrista, jotta Jorria uhkaa joku iso vaara ja jotta hyvä olisi silloin että olisi miehellä ystävä, joka toki kohentaisi… Koskiko se kovasti?… Ja mihinkä se nyt lankesi Jorri?

JORRI. Ka Ellahan se istui selin tuossa keskellä tietä tään Jukan kanssa, niin en älynnyt ja lankesin… Ja sitte arvelin, jotta tottapahan se Leena hieroo vielä tämän kerran.

LEENA. No johan se nyt ei Leena hieroisi tukkijoen parasta miestä!… Hieroohan se toki Jorrin!… Ja on siitä Leenasta ollutkin jo turva toiselle miehelle maailmassa, vaikka eipä ole vain Leena kenenkään kauppoihin kietounut, vaikka olisi sillä ottajia ollut… Kuule! Käy nyt pilko vähän keittopuita, niin minä sillä aikaa käyn huuhtasen nämä sinun alushousut… Tässä on kirves! Minä tulen sinun kanssa yhtä matkaa rantaan asti. (Lähtevät.)

ULLA (Syöksähtää oikealta). Eihän sitä Pirkkaa näy täällä. (Huutaa)
Pirkka!… Jos olet täällä, niin elä tule… Vänni tulee!…

VÄNNI. Meilläkin siinä akat eilen keittivät lammaslihasoppaa… Niitä oli viime kesäisiä lammaslihoja, niin mitäpä heistä enää säästää… kun rupesivat matoutumaan… Eikös sitä Jutikkalan Pirkkaa ole täällä näkynyt?

ULLA. No näet nyt!… Kun Ulla ennusti sinulle, niin eikös tullut
Pirkka hilsuksesi!

ULLA (Tuo kapustalla soppaa). Kuule, Vänni! Koita tuosta, onko tässä sopassa suolaa! (Vänni maistaa kapustasta) Onko siinä?

VÄNNI. On se rasvaista soppaa. (Ryntäitään pyyhkien) Mutta puhutaan se asia loppuun: Eikös se Pirkka ollut täällä?

ULLA. Just'ikään oli tässä ja kotiinsa kiireellä lähti… Luuli sinun siellä odottavan.

VÄNNI. On se ollut, mutta kotiinsapa se on jo lähtenyt täältä… Ja tämä Junnu-mustalaisen tyttö on otettu tähän tukkilaisille siksi rokka-Leenaksi.

VÄNNI. Tämä… tämä on nyt rokka-Leenana tukkijoella. Ja näkyypä tää osaavankin soppaa keittää.

JUTIKKA. Ka mikäs hänen on osatessa!… Entäs onko se Jukka niminen mies vielä täällä?

ULLA. Jukkako täällä!… Jukka lähti jo toissa päivänä Ameriikkaan…
Ei se enää tämän puolen hilsuista huoli.

VÄNNI. Ka eipä hän niitä saisikaan!… Minä ostin Tunkarin Mikolta sen kotitalon velkakirjan ja syksyllä pannaan ryöstöön talo.

JUTIKKA. Ka mitäpä siinä sitte muuta kun lähdetään kotiin. Kun Pirkka ei kerran ole täällä.

ULLA (Ottaa pari tanssiaskelta. Nauraa). Ukko on aina hauska lempiessään. (Viulun soittoa) Äs!… Feda! (Ryhtyy soppaa hommaamaan.)

FEDA (Tulee takaapäin, panee viulun kivelle. Suutelee takaa). Täälläkö sinä minun sirkkuseni… (Suutelee) Sinä minun keväinen käkeni. (Ulla ei ole tietävinäänkään) minun.. (Kiertää eteen) Miksi et luo minuun katsettakaan?… Oletko kylmennyt minulle? (Tarttuu käsivarteen, hellästi) Ulla!

FEDA. Tuhat puuttuu lunnaista vielä… Mutta elä sinä sure, Ulla, sillä mustalaisen maailma on iloinen ja sen isänmaa on iso ja rikas… Katso sinä Ulla tätä sinun Fedasi viulua!… Siitä ne sävelet sinkoovat!… Kuukauden kun on kultasi vielä isossa kaupungissa soittamassa itsellensä keisarille, niin maksetut ovat lunnaat isälle ja hopeaiset helyt minä vielä ostan kullalleni ennen kuin teemme yhteisen teltan… Kuule miten ihanasti se Fedasi viulu vinkuu, Ulla! (Soittaa.)

ULLA (Tekee soiton mukana joitakin sulavia tanssin tapaisia liikkeitä).
Mutta katso, eikö ole tyttökin ihana, jos on kaunis soittosikin!

FEDA. Ihana… ihana olet sinä Ullani… sinä mustalaisen morsian, ja iloinen on hänen elämänsä (Laulaa):

Kaunis kukka, kaunis lintu, kaunis linnun laulu on, mutta kahta kauniimpi on mustalaisen morsion.

(Ulla kertaa viime säkeet yhdessä, häviten kuin huomaamatta, heittäen lentomuiskun mennessänsä.)

Kah… Minnekä se lintu hävisi!… Tuuliko vei ihanan tytön… Ah…
Isä-ukkonsa tulee sieltä!

JUNNU (Saapuu, tiukankaulain kädessä). Sampalta ostin nuo hevosen tiut… Kymmenen markkaa otti kahdesta tiuku-tusinasta!… Mutta saakoon Samppakin kerran kylliksensä!

FEDA. Ahne sinä olet Junnu, kuule… Ahne olet rahalle, kuten kuolema ihmiselle. Mutta ei se paljon ole semmoisesta tytöstä!

JUNNU. Ja kaupan tekijäisiksi vielä tusinan tiukuja ja äidille hopeaiset korvarenkaat!… Sanaansa ei peräytä Junnu.

FEDA. Kaikki olet sinä saava ja vielä paljon sen lisäksi… Niin että mitäs siinä sitte muuta on kuin kättä päälle vielä kerran.

JUNNU. No tuohon käteen. (Poistuvat käsikädessä) Mennään tästä
Harjukosken kautta Jylhälle suoraan…

LEENA (Palaa, ripustaa housut kuivamaan). Joutavatpa ne tuossa riippua ja kuivaa… Jorrin housut… (Huokaa) Hyvä mieshän se Jorri on… Ja kun tässä minullakin on jo tätä ikää yli neljänkymmenen kahdeksan vuoden, niin mitäpäs minä enää valitsen… Mieshän se on Jorrikin… Eivätkä minusta enää tällä iällä sen paremmat herrat huoli… Missä hän nyt vain viipynee! (Huutaa) Jorri!… Jorri hoi!

LEENA. Tule jo pian niin Leena hierasee ne sivut terveiksi ennen kun tässä tulee syömäaika. (Itsekseen, laitellen hieromasijaa) Vaikka tuossa nurmikolla häntä hieraista höyräyttää… (Tekee voileivän) Ja antaa hänelle vaikka voileivän, ennen kun muut tulevat… Ei tätä kallista voita kannata kaikilla syöttää.

JORRI (Saapuu piippu hampaissa ja halkotaakka selässä). Siinä on halot… Vaikka tästä paidan päältä hieroo Leena. (Riisuu takkinsa ja liiviinsä) Tulee se silläkin terveeksi… (Rupeaa mahalleen) Tässä onkin nurmikko lojua. (Vetelee savuja mahallaan venyen) Joko se Leena joutuu?

LEENA (Hääräten). No joko se nyt on mahallansa!… Kun minä olisin antanut tästä voilevän hierojaisiksi, niin ei tuo voi siliä!

LEENA. Tässä on! Verestä leipää ja tuoretta voita. (Laskeutuu hieromaan. Jorri voitelee sormellaan voileivän ja ryhtyy syömään) Mistä kohti ne ovat kipeät sivut?

LEENA. Ka mikäpä sen Jorrinkaan muu auttaa kuin turvautua vain tämän Leenan apuun, kun vaiva rupeaa ahdistamaan, eikä apua eikä ystävää muualta mistään näy… Ja eikä se Leena oikealta mieheltä koskaan apuaan kiellä. Talvet hieroo ja kuppaa ja kesät keittää rokkaa tukkijoella ja sillä tavallapa tuo Leena vain leivissä pysyy ja vielä on köyhällekin kupponen kahvia antaa.

LEENA. Kohentaisit, Jukka, vähä niitä puita kattilan alla… Ja hämmennä vähä sitä kattilaa, jotta eivät potaatit pohjaan pala… Vaikka eipä sitä monikaan sitte arvaa mikä turva se olisi Leenasta talossa kaikenlaisten onnettomuuksienkin sattuessa… Sillä eipä sitä kukaan tiedä, koska sitä jalkansa kiveen loukkaa ja saa sivunsa kipeiksi… Sitä kun onkin nykyään jo ansa ja paula joka polulla… Milloinhan on mitäkin estettä olemassa.

LEENA. Ei… ei sitä tiedä milloin sitä yksinäinenkin mies jo tarvitseisi ijäisen ystävän apua… Ja eikä se silloin viime hetkellä ole enää otettavissa, kun ei kuka ole älynnyt aikanansa siinäkin asiassa valvoa ja rukoilla… Sillä niinpä sitä sanassakin sanotaan, että parempi se on naida kuin palaa.

LEENA. Ei… ei sitä tiedä hetkeään tässä maailmassa… Ja johan tämä
Jorrikin on ikämies.

LEENA. Ja onhan tässä jo iän pitkään kokoontunut yhtä ja toista muutakin kavetta: On tässä tämä oma rokkakattila ja mitä muuta tukkijoellakin tarvitaan aina kahvikuppeja myöten… Ja siihen lisäksi on sitä vähä rahojakin säästynyt: Kolmeen sataan markkaan on kylässä lainana ja omassa säilössäkin on jo toista sataa markkaa ja neljättä tynnöriä ruista ja neljän tynnörin verta otraa… Niin jotta jo sillä viljan puolellakin menisi kaksihenkinen pere talven yli… Ja tottapahan sitte taas luoja konstit neuvoisi millä eteenpäin elää.

LEENA. Ja eikä sitä toisekseen tiedä milloin tää yksinäinenkin mies sattuu kuolemaan, niin silloin on myöhä katua että jäi sekin askel tekemättä ja kokematta, miltä se maistuu elämä oman ystävän kanssa… Mitenkä paljon sitä on jo tälläkin Jorrilla ikää?

JORRI. Ka enpä minä kumminkaan mene naimisiin… niin jotta mitäpä sillä on silloin iällä väliä.

JORRI (Nousee istumaan). Jo nuo sivutkin taas vetreytyivät… Mikäpä tässä on nyt eläessä… kun vielä syödäkin saa. (Kellon soittoa.)

LEENA (Saamistaan rukkasista harmistuneena). Herra isä siunatkoon!… Niinkö se nyt taas päivä meni siinä tuon selkää hangatessa, jotta ei ennättänyt kunnolla ruokaa laittaa… Saa tässä kaikkien sivut hangata ja hoitaa, ikään kuin niistä sen parempaa sitte heruisi!… Tule, Jukka, niin nostetaan tämä kattila pois tulelta! (Nostavat) Siinä häntä on nyt lientä… Jos lie tuon liemen latkijaakin!

LEENA. Vielä siinä vätystätte!… Lihaa sitä vain pitäisi olla kokonainen hevosen raato joka päivä miestä kohti, vaan kunhan tulee maksusta kysymys, niin ilman edestä se Leena saa vielä hartiatkin hieroa… Tuo tänne se kapusta, niin minä itse mätän. (Mättää soppaa) Elä läikytä sitä… Järvellinen pitäisi vettäkin panna yhteen ainoaan soppaan ennen kun riittäisi mokomille syömäreille.

PUHURI. Hyvä… Puhtaasta jokivedestä on keitetty… Ja onhan tässä lihan makunakin toki tukkipölkkyjen pihkanhajua.

JORRI. Ja hyvän muijanhan tästä Leenasta saisi… Vaikka tämä Puhuri hänet ottaisi… Kolme sataa on rahaakin ja siihen vielä talven elot.

LEENA. Vielä siinä sinäkin virnistelet!… vanha kahmu!… Kukahan tuo nyt kunnon akka sinustakin enää ristiksensä huolisi!

ELLA. Herra siunatkoon syöjiä ja syötävääkin. (Suinaa kattilaa)
Soppaako se Leena on keittänyt väelle…

JORRI. Tule, Junnu mustalainen, syö tästä yhdestä kupista… kun sinulla on oma lusikka ryytäissäsi…

HÄKKI. No nythän tässä on jo perettä enemmältäkin… Ja sieltä vielä Pirkka ja Ulla tulee!… Ja tuolta Joppa-mustalaisen kaksoistytöt… On nyt joukkoa.

FEDA (Soittaa). Tanssi Ulla, mutta ei paljoa… Sen kuin silmän voiteeksi vähäsen! (Soittaa ensin, mutta sitten ryhtyy myös laulamaan Ullan tehdessä luontevia tanssiliikuntoja):

Hopeaiset helyt kerran kullalleni tuon.
Hälle minä hellät tunteheni suon.
Tanssi tyttö rukka, tanssi sinä vain,
silloin kun sa olet nuori, armahain.

(Metsäinen kukkula juhannusaattona. Tukkilaiset makaavat pitkin nurmea. Saku istuu kivellä ja soittaa hanuria. Miehet heräävät yksitellen alkaen kohottautua istualleen).

HEIKKI (Pitkällään, ääneensä haukotellen). Ho-hoi!… Noustavapa tästä olisi!… Eikö tuo kohta se työkellokin jo rämpättäne! (Nousee istumaan.)

NIKU (Virutteleikse pitkällänsä. Haukottelee). Oh-hoi… hoh-hoi. (Nousee) Noustava… noustava tästä on… Maistuikin tuo uni ihan taivaan autuudelta!

JORRI. Kun olisi ihminen virkamies jolla on kova palkka, niin silloin ei tarvitsisi kuutena päivänä viikosta tehdä mitään ja ainoastaan seitsemäntenä päivänä sitte lepäisi kaikista teoistansa… Pätisi se silloin elää!

VIHURI (Terhistyen). No mitäpäs siinä sitte muuta, kun noustaan ja aletaan lappautua pölkky-apajalle… Se onkin siis tänään juhannusaatto, niin jotta puolelta päivältä päästään tänne kokolle (Kaikki tekevät lähtöä.)

JORRI. Ei se näy olevan toisen akattoman miehen hyvä yksinään olla…
Niin kuin tämän Jukan ja Sakunkin!

SAKU. Ka tulithan sinä… Minä jo pelkäsin että narrasit vain, etkä tule… Siitäkö sinä Peltoniemen lehmishaan kautta tulit?

HEILI. En… Siinä kun on Teerikankaan iso härkä, niin minä pelkäsin jotta se puskee ja kiersin Tastulan kautta.

SAKU. Eihän se olisi sinua puskenut! Olisit vain tullut siitä suoraa… Tuli oikein hyvä mieli kun tulit… Sanoitko sinä isällesi?… Tästä naimisiin menosta?

HEILI. Eihän tuo mitään. Kysyi vain sinusta jotta: Jaksaakos se akkaansa elättää.

HEILI. Jotta jaksaa… Eikä se sitte enää sanonutkaan muuta kuin jotta: no ottakoon sitte.

SAKU. Vai kysyi se sitä elättämistä. Mikäs minun on jaksaessa sinusta huolta pitää!… Entäs mitä äitisi sanoi?

HEILI. Eihän tuo mitään erikoista sekään… Kysyi vain jotta: onko se sen Malakias Vinnilän poikia sieltä Räyringistä… Ja minä vain sanoin jotta: eikö tuo liene.

SAKU. Se oli väärin… Olisi pitänyt sanoa, jotta minä olen sen Juppa
Vinnilän… Se Malakias Vinnilän poika on juoppo.

SAKU. Hyvästipä tuo sitte meni, kun ukko ei ollut vastaan. Nyt vain ostetaan kihlat, niin asia on valmis… Lähde tänne ruokapaikkaan. Minulla on siellä vehnäistä… Tahi kuulehan ensin. (Panee hanurin maahan ja suutelee) No nyt mennään. (Ottaa hanurinsa mennessänsä) Oli se hyvä, jotta näin selvästi meni.

PIRKKA (Saapuu. Istahtaa kivelle). Niin!… Muilla on nyt iloista olla, kun on juhannus ja muuta… Minä yksin saan suruja kantaa. Koivut ovat vihreimmillänsä ja kesä kauneimmillansa, mutta ei se nyt näytä minusta entiseltä. (Kätkee päänsä käsiinsä.)

LOTTA. Pirkka… Täälläkö sinä olet Pirkka?… Kun minä etsin koko aamun… Tule nyt, hyvä lapsi kotiin, eläkä nyt rupea suremaan.. (Nykäsee) Kuule, Pirkka!… Tule nyt kotiin, Pirkka!

LOTTA (Suruissaan). Ka eihän se isäsikään sitä itsensä tähden niin tahtoisi, mutta eipä se ole helppo hänelläkään jäädä joukon kanssa mieron tielle… nyt kun on jo voimatkin menneet, eikä ole tervekään, jotta pystyisi elämään toisen työllä.

PIRKKA (Itkee). Minkäs minä sille voin, kun en kerran jaksa häntä kärsiä… Vanha ja höperö ukko!

LOTTA (Liikutettuna). Elä nyt itke, Pirkka rukka… Mene tiedä, jos hän ei sinua huolisikaan, kun saisi nähdä… Eihän tuo nyt syö, jos tuolle näyttäytyisit ja sanoisit itse.

LOTTA (Säälien, rauhottelee). Koettaisit nyt vain tyyntyä ja olla ennallasi… Eivät nämä tämmöiset asiat yleensä ole semmoisia kun ne alussa näyttävät… näissä meikäläisissä köyhissä oloissa. Sitä luulee toisen olevan kultaa ja sitte myöhemmin näkeekin, jotta ei se ollut muidenkaan arvoinen… (Pyyhkäsee huivin nurkalla silmiänsä) Tietää sen itse kukin, kun on sitä kerran kokenut.

PIRKKA (Surullisena huoaten). Olkoonpa nyt miten hyvänsä, mutta en minä häntä vaan siedä silmieni eteen… (Itku kurkussa) Ja minkä minä sitte sille voin!

LOTTA (Yrittää jatkaa omaansa). Niin se oli tämä meidänkin liitto isäsi kanssa alussa… Mutta näkyvätpä nuo ajat muuttuvan. (Äänettömyys) Tulisit nyt vain kotiin.

PIRKKA (Päättävästi). Ei… ei äiti!… Jättäkää nyt minut yksin vähäksi aikaa… Kyllä minä sitte tulen kun on aika.

LOTTA. Voi hyvä isä sentään!… Kun nyt et toki itsellesi mitään pahaa tekisi…

PIRKKA. Ei… ei, äiti… En minä tee mitään… Menkää nyt vain edellä, niin kyllä minä tulen sitte.

LOTTA (Lähtee itsekseen huoaten). Hyvä isä mikä murhe tästä nyt pitikin tulla… vielä vanhoilla päivillänsä!

JUKKA. No Pirkka!… Valkenipa taas päivä minullekin, kun löysin, kultani, sinut! (Istahtaa viereen) Ja taas nuo ihanat silmät kyynelissä… Tule lintuni ja anna minun kuivata pois kyyneleesi. Nyt on Juhannus tulossa! Elä sure!… Kyllä se meillekin kerran vielä kumottaa onnen kuu. (Syleilee) Sinä minun lintuseni… minun kaikkeni maailmassa!

PIRKKA (Pyyhkäisee suortuvan otsaltansa, väsyneenä). Ei… Olehan nyt… (Irrottautuu) Ei minusta ole iloa sinulle…

PIRKKA (Keskeyttäen). Istuhan nyt ja ole tyyni, ja puhu rauhallisesti… Kuulehan nyt!… Panehan nyt kädet noin. (Työntää Jukan kädet polvelle)

PIRKKA (Väsyneesti). Niin… Ei mitään… Kaikki on vain niinkuin ennenkin… Tiedäthän sinä sen.

JUKKA (Huokaa). Ah… Ennallansa on kaikki huono. Setälle kirjotin Ameriikkaan, jotta hankkisi työpaikan, ja vuottelen nyt vastausta häneltä… Ja sitte minulla on vielä toinen välikeino, mutta sitä en minä nyt vielä sano sinulle… Mutta ehkä kohta kuulet. Ulla antoi erään neuvon.

JUKKA. Elä nyt kysy vielä… Mutta jos onnistuu, niin sitte ei lopu onni meiltä eikä ilo näiltä mailta… Ja jos ei se vetele, niin toisen täytyy onnistua. Tulehan tänä iltana tänne Juhannuskokolle!

PIRKKA. Niin… kun se takkiainen ei taas jälestä tulisi… Yhähän se vain perästä pyörii.

JUKKA. Heitä se huoli nyt vaan minulle. Ennenkun kokko palaa, niin on ehkä jotakin tehty, niin että saat rauhassa iloita muiden mukana.

PIRKKA (Huoaten). Ah… Suruiset taitavat ilot tulla… Mutta olkoon!… Äiti odottaa. (Lähtee) Minä sitte tulen ehkä iltasilla… Tule vastaan Törmän Juhon veräjälle.

JUKKA. No tuohon käteen, kultaseni! (Yksinään) Ellan olisi pitänyt jo joutua tänne… Saa nyt nähdä suostuuko asiaan rokka-Leena. Epäilin hieman ruveta, mutta nyt taas, kun näin hänet kyynelissä, olen valmis vaikka mihin. Säälikin jo ajaa siihen.

ELLA (Saapuu paperossi suussa). Kintut olivat repeillä kanervikossa, kun juoksin tuosta ahon poikki suoraa tietä. Verille olivat pohkeet mennä. (Imasee savut) No mitä kuuluu, kultaseni?

ELLA. Hyviä kuuluu… oikein hyviä kuuluu… Kaikki menee niinkuin voilla voideltu olisi… Ei jää sinulle kohta estettä pienintäkään… ei surua vähäistäkään.

ELLA. Leena suostuu… Leena on iloinen, jos saa Vännin mieheksensä… Ja sillä on päätetty koko asia. (Imasee savut) Ei tuosta enää savuja lähde. (Viskaa tyngän pois.)

JUKKA. Mutta entä Vänni! (Poleksii paperossin tynkää) Se hylky on nyt silmät auki.

ELLA. Vänni ei tiedä, ei niin mitä… Pirkkaa hän ei tunne… Leenaa hän ei tunne. Hän kosii Leenaa Pirkkana ja sitte on jo myöhä peräytyä… Vieraat miehet panemme oitis varalta ja silloin on Vänni kiini ja Pirkka vapaa. Ja sinulle on tie auki jos kunne mennä… No sieltä jo tulee Ulla hametta tuoden.

ULLA (Saapuu). Siin' on Leenalle Pirkan vaatteet. Itseltään pyysin tytöltä, mutta en sanonut mitä varten. (Kaivaa taskustaan) Ja täss' on maalit jolla maalataan Leenan posket punaiseksi… Ihana tulee Leenasta morsian vielä. Niin tulee ihana, jotta sinäkin, Jukka, rakastuisit. Ja täällä… (Kaivaa rahan taskustaan, asettaa kämmenelleen, ojentaa Jukan nähtäväksi) ja täällä katso mitä on Jukka.

ULLA (Lyö toisella kädellään rahan päälle). Viisimarkkanen on ja Vänniltä juur'ikään saatu. (Pyörähtää ympäri) Ja arvaa mistä hyvästä sain?

ULLA. Kun lupasin hänet tänä iltana tuoda Pirkan luo ja näyttää hänelle tytön ja nyt minä vien hänet maalatun Leenan luo ja sanon: siin' on Pirkka. Kosi vain kiireesti, ukko.

ELLA. Elä sinä pelkää… elä epäröi! Kaikki on menevä hyvästi… Lempi on jo nostettu Leenaan ja Leena jo nostatti lemmen Vänniin. Ja silloin on jo asia valmis.

ULLA (Lyö toisella kädellään kämmeneen, jossa on raha). Vänniltä saatua… että näyttäisin hänelle tänä iltana Pirkan.

JUKKA. Tullaan! (Itsekseen) Kaikki saakelin puomit pitää nyt minun avata. (Ullalle) No laita nyt sitte asiat loppuun. (Mennessään) Kunhan… kunhan en vain olisi nyt jo joutunut mustalaisen metkuille!

ELLA. No siellähän se jo Leena tulee!… Terve tuloa, Leena-kulta!…
Siunausta toivotan, Leena, lemmellesi!

LEENA (Pudottaa kanervat helmastaan maahan). Toin noita kanervan hyväkkäitä omalta osaltani kokon tarpeeksi, kun sattui matkalla ja kun tässä nyt semmoinen asia on tulossa… Onko se Vänni käynyt jo puhumassa!

ELLA. On. Vänni rakastaa sinua. Sinun nyt vain pitää olla viisas, muuten ei tehohde lempi.

LEENA. Viisasko?… Herra isä siunatkoon… ihanko minun nyt vielä pitää olla viisas etovertaisen asian takia… Eikö se nyt jo se konsti tehonnut?

ELLA. Tehoitsee se, tehoitsee… Mutta siinä tarvitaan vielä, jotta itse osaat olla taian mukaan.

ELLA (Keskeyttäen). Mutta tähän pukuun on nostettu lempi… Älyätkö!…
Se ei muussa hameessa tehoitse… Ota nyt se puku oitis.

LEENA (Haistelee pukua). Tavalliselta naisen vaatteeltahan tämä haisee… Ei tässä mitään sen kummempaa lempeä ole.

ULLA. No sinä et ymmärrä sitä… Eikä sitä saa kyselläkään, muutoin se taika ei auta.

LEENA (Suostuu pukeutumaan). No hyvä isä siunatkoon, mihinkä villiin tässä pitää ihmisen joutua vielä vanhoilla päivillänsä… Ikäänkuin noita sulhasia nyt ei vähemmällä saisi… Kun tääkin — tukkijoen Jorri on ihan hulluna minun perästä, semmoinen kasottunut vanhapoika, mutta se hänestä huolikoon, konnuttomasta miehestä… Mutta tällä Vännillähän tällä on toki hyvä talo ja karja ja muutenkin kun on isäntämies, niin mitäpä tämä näin ikäihminen sen parempaa tarvitseekaan.

ULLA. Mutta puhua sinä et saa silloin muuta kuin vain yhden sanan, kun se kysyy.

LEENA. Sus siunatkoon!… Enkö minä saa puhua?… (Viskaa jo vaatteet pois) Vähättelen minä toki moisesta miehestä, jos se ei puhua anna!

ELLA (Oikaisee). Saathan sinä muulloin… saat jos kuinka paljon, vaan ei kosiessa… tahi taika ei auta.

ULLA. Sitte jälestä päin pidä ukkoa niin tiukalla, jotta ei tee mieli enää uusiin naimisiin, jos sinusta leskeksi jäisi.

LEENA (Kokoilee vaatteet taas). No johan hänen nyt tarvitseisi uusiin naimisiin… Välttää se kun jo saa kaksissakin naimisissa hänen lainen mies olla… On näitä toisia, jotka eivät pääse kunnolla yksiinkään ennenkun jo kuolema tulee ja korjaa pois… Ja niinhän ne sitäkin Jorria kehuivat, jotta sitä ei saa naimisiin vaikka voissa keittäisi, vaan pehmenipä tuon senkin sydän kun Leena sivut hieroa nöplötteli.

LEENA (Säikähtää). No kaikki hutut tässä nyt unohtuvat!… Eivätkä nekään miehen tolvanat älyä sen vertaa, jotta hämmentäisivät… (Mennessään) Tule, Ulla, neuvomaan, miten nämä rytkyt päälle pannaan.

ELLA. No kun Ella on luvannut, niin silloin ei seula vettä vuoda, jos ei se asia tapahdu!…

ELLA (Lyö reiteensä). No tuossa paikassa istuu Vänni satimessa!… Ja siinä satimessa kun istuu, niin ei enää toiseen pyri.

JORRI (Yksikseen). Hyvä se on tuo pyhäpäivä olemassa, mutta on se tääkin palkanmaksupäivä yhtä hyvä… jos ei ole parempikin. (Raaputtaa leukansa alusta) Kun saa tuota rahaa. (Haukottelee) Mitenhän rikkaaksi sitä paisuisikin, jos olisi joka päivä litviikkipäivä.

VÄNNI. Sieltä Känsälästähän se isä-ukko kuuluu ostaneen aikoinaan sen hiirakon tamman, jonka sitte möi mustalaisille… Mikä viisikymmentä vuotta hänestä jo tullee aikaa.

VÄNNI (Raapii kainaloansa). Ka sitä Vännin taloahan minä olen tässä jo asunut kohta hyvän osan vuotta… Vaikka siinä ruojassa on niin kalliit ne verot, jotta papillekin menee jo eloa, jotta sillä syöttäisi koko karjan sikojakin… Mutta jonkunhan sitä pitää sitäkin asua.

JORRI. Ka pitää… Ja se sian liha onkin nyt kallista tavaraa… Niin hyvä liha saisi olla niin huokeaa, jotta sitä kannattaisi syödä surkumatta… Entäs miten ne ovat tämän Vännin naimiskaupat?… Tokko se Jutikan tyttö tulee?

VÄNNI. Ka siinähän se on menossa asia… Niitä kauppoja on siinä hierottu pitkin kevättä ja nythän se pitäisi lopultakin päättää.

JORRI. Kyllähän se taitaisi hyvä olla naimisissakin olla, jos ei tarvitseisi sitä eukkoa elättää ja jos se ei riitelisi… Vaikka eikö sitä yleensä naimisiin joutunut sitte siunaile, jotta ainoastaan yksinään se on tään ihmisen hyvä olla?

VÄNNI. Ka sepä on sen päälle, miten se kullekin siinä eukon otossa onnistaa… Toisille onnistaa hyvästi ja toisille huonosti, niin kuin kaikessa muussakin kaupassa.

JORRI. Ka niinpä se on… Vaikka minua eivät ole vielä kaupoissa pahasti pettäneet muut kuin se Harjun Viku, joka petti piippukaupassa… Mutta minä pysynkin loitolla kaikista akoista…

JORRI. Eri… Kun nyt onnistaisi sinun näin vanhoilla päivilläsi saamaan hyvän hierojan, niin sitte se kelpaisi elää, kun on itselläsi oma talo… Ja tämä rokka-Leena se olisi siinä asiassa pehmytkätinen… Mutta etpä sinä taitaisi siitä Leenasta huolia.

VÄNNI. Eipä siitä… vanhasta ämmästä… Ja kun tämä on kauppakin jo päättymässä tämän Jutikan tytön kanssa. (Tynnörin kumina kuuluu.)

JUTIKKA. No, (silmäilee ympäriinsä) eikö sitä tyttöä ole täälläkään?

VÄNNI. Eipä sitä… Mutta tässä sattui mies joka on kotoisin samasta Känsälästä, mistä isä-ukko hiirakon tamman osti, niin sen kanssa meni tässä aika puhellessa.

JUTIKKA (Harmittelee). No minnehän tuo tyttö kaivaantui taaskin!… Kun se tänne sanoi lähtevänsä ja… Ihan on ihmeessä sen tytön kanssa!

VÄNNI. Löytyypä se nyt… Se on sen mustalaisen Ullan kanssa kävelemässä ja Ulla lupasi tuoda sen tänne… Kyllä se Ulla nyt sanansa pitää, kun sai rahaa.

JUTIKKA. No sittehän siinä ei enää muuta ole kuin päätä vain asia itsensä Pirkan kanssa!… Isän suostumus, kuten sanottu, on ja silloinpa siinä ei muuta enää tarvitakaan.

JUTIKKA (Lähtien). Minä tästä lähdenkin sitte jo saunapuita laittamaan, jotta saa kylpeä koko tämän mokoman asian päälle.

LAULU METSÄSSÄ:

Oi, ystävä kallis, tule armaasi luoksi! Kuka mun täten sallis ikävöidä sun vuoksi.

ULLA. No anna sitte markka, niin tuossa paikassa on tyttö tuossa kivellä!… Anna, anna eläkä siinä… tahi.

ULLA (Pyörähtää, nenäkkäästi). No muuten en tuo tyttöäsi… Saat istua yksinäsi!

VÄNNI. No elähän nyt!… Elähän nyt suutu… kun minä kaivan täältä kukkarosta. (Lukee) Viisikymmentä… ja kolme kymmentä… ja markka… He nyt!

ULLA (Lukee rahat). No nyt saat mennä vähäksi aikaa tuonne… Minä sitte viittaan.

ULLA (Kärttyiseksi tekeytyen). No tuonne metsään, jotta ei näy… Sillä aikaa minä tuon Pirkan tänne… istutan tytön tuohon kivelle ja silloin kosi… Saku ja Niku saavat olla vierasmiehet jotta ei tyttö pääse perääntymään…

ULLA. Äs sinua vanha hullu… Ne ovat piilossa tuolla näreikössä, että vain kuulevat asian… Mene nyt, eläkä mukise enää… Minä käyn sitte sanomassa! (Työntää.)

ULLA. Tuonne… tuonne noin jotta ei ukko näe… No hyvä on. (Huutaa.)
Leena!… Tänne Leena.

LEENA (Tulee nuoreksi maalattuna ja puettuna). Herra isä tätä rylliä!… Ihanhan minä olen kuin mikäkin pahan hengen kuvatus.

ULLA. No. Hiljaa nyt!… Huivi noin silmille… Koeta nyt sanoa tytön äänellä: ei saa,

ULLA. No nyt istu tuohon kivelle… (Asettelee) Noin… Eläkä vain katsahda Vänniin, tahi muutoin ei auta yhtään taika. (Poistuu. Palaa Vännin kanssa) Siinä se nyt on… Nyt jos et jo itse osaa, niin sitte et ole mies etkä mikään… No… Mene nyt. (Sysää, Poistuu.)

VÄNNI (Istahtaa piippu hampaissa kivelle selin Leenaan, kyynärpäät polviin nojaten ja niin että selät tulevat vastatusten. Kotvasen kuluttua rykäisee). Yh-hy-yh-hy.

VÄNNI. Yskäistä… yskäistähän tämä on tämä aika… Jokos ne on poikineet kaikki teidän lehmät?

VÄNNI. Meillä on vielä se punikki poikimatta… Mutta kohtapa se sekin poikii.

(Kääntää kätensä taakseen, se sattuu Leenan käteen ja hän alkaa sormellaan hutkuttaa sen kämmentä.)

VÄNNI (Vilkaisee taaksensa). Kohta… kohta se viimeinenkin lehmä poikii. (Nojaa selkänsä Leenan selkään) Mukavapa tämä onkin tässä istua!

VÄNNI (Kääntyy viereen istumaan). Ka mitäpäs tämä pitkittäen paranee… Jos kerta rakastaa niin pitää rakastaa järkiään, eikä istua koko ikäänsä selätysten… Niin jotta rakastatkos sinä minua?

VÄNNI. No mikäs siinä on sitte enää esteenä kun vain itse Jutikka tulisi. (Huutaa) Jutikka… Onko se Jutikka siellä.

VÄNNI. Ka!… Tässäpä nämä ovat vierasmiehetkin, jotka voivat todistaa, jotta asia on peruuttamattomasti vahvistettu.

ULLA (Leenalle). Tulehan kun minä sanon. (Vie käspuolesta pitäen kiireesti pois) Tule sukkelaan!

VÄNNI. No se on päätetty… Ja tässä ovat vierasmiehetkin. Saavat todistaa, jotta se sinun velkasi saa olla perimättä minun kuolemaan asti kun vain korot maksat.

JUTIKKA (Ihmeissään). No hyvästihän se asia sitte päättyikin. (Muuttaa ääntään) Ne nää nuoret tytöt aina alussa vähä reistailevat, mutta ajan oloon ne sitte ottavat ja viisastuvat… Johan minä sen sanoin sinulle.

VÄNNI. Hyvästihän tämä päättyi… (Pyyhkii hikeä otsaltaan) Hyvästi päättyi tämä asia.

JUTIKKA. Minäpä tästä lähdenkin sitte viemään eukolle sanan, niin on asia ihan selvä. (Lähtee. Leena palaa, istahtaa kivelle.)

VÄNNI. On tämä ihana päivä!… Kasvavat nuokin toukoviljat hyvästi.
Eikö mennä vähä kävelemään?

VÄNNI. Ka vaikka mentäisi katsomaan sitä Mikko Juoperin mutasuota… Se kaupittelee sitä. Ja tarvitaanhan se talossa oma suo, josta saa mutaa.

ULLA. Niin tarttui ukko kuin tappura tervaan… Katsohan: lapiolla näyttelee tuolla suon mutaa kultaselleen. (Nauravat.)

JUTIKKA. Oikea lintu sinä, Ulla, olet! Kultaiset korvarenkaat pitää sinun kerran saada palkaksesi… Ja nyt sen kun Pirkalle sana ja tänä iltana sitä pitää kokolla iloa olla… Tule, Ulla, Fedasikin on tullut kaupungista ja odottaa sinua Teerisen Matin uudessa tuvassa. (Tarttuu Ullan käsivarteen, vie, laulaen):

JORRI (Tulee vanhahkon Hessu mustalaisen kanssa, jatkaen puhettaan. Hessulla on nuorallinen tiukuja olan yli). Vai vielä sinä olet toki yhä leskenä… Täällä nyt menevät kaikki naimisiin niin jotta yksi ryske vain kuuluu… Mutta paras se on, että pysyt poikamiehenä… Ei siitä Ellastakaan sinulle mitään etua olisi.

HESSO. Ka menisipä tuo eukko jo mukina… menisi velihopea… Oma on hevonen ja omat on reslat, ja hyvät on tiuut hevosella. Mutta ei ole vain sattunut sopivaista.

JORRI. Eihän niistä akoista sopivaa saa… Senpä tähden tässä minunkaan ei tule otetuksi.

HESSO. Menisi, menisi vaimo, veli-hopea. Ja taitaa vaeltaakin näillä mailla Ella?

HESSO. Omat… omat on, veli, reslat ja hevoset ja puukkoja tiukukauppa rahaa tuottaa. Puuttuu vain puhemiestä… Etkö taitaisi sinäkin siksi sopia? (Tarjoaa nuuskaa.)

JORRI. Enpä minä ole sinä ollut… Minä olen aina naimisiin joutumista pelännyt! (Nuuskaa. Aivastaa) Pakana kun on väkevää!

HESSO. Mieti nyt asiaa veli-hopea. Ei ole muuta sopivaa miestä näillä mailla ja hyvin on nirpukas ottaa Ella. Ja kolkko se on talvella eukotta ajella.

JORRI. Ka voipi- (Aivastaa) voi- (Aivastaa) Tuo pakana kun aivastuttaa… Voipihan tuota miettiä sitäkin. (Lähtöä tehden) Vaikka syömäänhän tästä on lähdettävä. Huttu jähtyy. Tule sinne ruokapaikkaan vaihtamaan poikien kanssa puukkoja. Siellä on hyviä puukko- ja piippuhuijareita.

HESSU (Lähtee). Kernaasti tulen veli… Ja siellä sitte lähemmin
Ellasta sovimme. (Viulun soittoa vasemmalta.)

ULLA (Oikealta, puiden lomassa. Kuuntelee). Se On Feda. (Heittää lentomuiskun. Korjaa kutrejaan ja nauhojaan) Noin nauha ihanaksi… Ja kutri pois korvan taakse. (Katsoo peiliin) Nyt olet ihana, Ulla!

FEDA (Tulee oikealta, kultaiset korvarenkaat näpissä, käsi kohona.
Laulaa, läheten askel askeleelta, korvarenkaita näytellen):

Kaupungista minä kullalleni ostan kultaiset korvarenkaat. Tyttöni kaunihin polvelleni nostan ja hellät laulut minä hälle laulan.

Ja yhdessä ajan minä kultani kanssa ja tiut ne ihanasti soivat. Tyttöni silmät ne hellästi loistaa ja kuu jo tähdet maita hopeoivat.

ULLA. No kas niin… Toiseen korvaan toinen rengas. (Kääntää toisen korvansa.)

FEDA (Rengasta pannen). Kultaan minä vielä kerran tyttöni puen ja hopeaisiin helyihin hevoseni… Ja yhdessä ajamme sitte talvisiakin teitä ja vapaa vihuri viheltelee ja minä kultaani näin… (Suutelee nopeasti)

FEDA. Ei ole mutta tulee… Kohta ovat tuhannet täydet. (Nostaa Ullaa)
Kas näin, sinä minun oma Ullani… Näin minä nostan tyttöäni…

ULLA. Heitähän nyt… heitä nyt. (Kaivaa pikkuista pyöreää peiliä taskustaan) Kyllä sinä olet hyvä Feda! (Katsoo peiliin, korjailee renkaitaan ja kutrejaan ja hyräilee sanatonta äskeistä säveltä. Äkkiä.) Olenko minä kaunis, Feda?

ULLA (Pakenee). No… no!… Siivolla!… Istu nyt tuohan kivelle..
(Komentaen) No heti!

ULLA. Nyt sormet silmille… Hyvästi… jotta et näe… Et saa katsoa!
No kun niin mielesi tekee. No! (Suutelee nopeasti ja livahtaa pakoon.)

FEDA (Kotvan kuluttua). Vielä… Ulla… Ulla!… Tahi minä otan sormet silmiltä pois!

FEDA. Hesso tuli… Ja kuule Ella. (Lyö olalle) Hessulla on nyt jo oma hevonen ja Hesso on heittänyt juomisen pois. Sinä et saa hylkiä Hessua, Ella.

FEDA. Sinun tähtesi sepäksi opetteli Hesso. Kauhavan puukkoja takoo, niillä ja tiuilla rahaa kokoaa ja sinua rakastaa Hesso. (Tarttuu käsipuoleen) Tule Ella!… Mennään etsimään Hesso sinulle.

ELLA (Väkistelee mennessänsä). Eläkä nyt vie väkisin!.. (Kauvempana) Eh sinä!

SAKU (Tulee Heilinensä, iso rinkelivyyhti kaulassa, hanuri kädessä). Tule istu tähän pölkylle… Tää on joesta tuotu pölkky… Katkaise tästä rinkeli… no. Minulla on vielä toinen vyyhti huomiseksi.

SAKU. Nyt se saa Jukkakin sen Pirkan… Se sitä rakastaakin kovasti
(Vetäsee sävelen) Entäs onkos sillä sinun sisarellasi jo sulhanen…
Annilla?

SAKU. Siellä Räyringissä olisi sillekin hyviä poikia… Sekin Leppäahon
Oska…

SAKU. Siellä Räyringissä ovatkin pojat parempia kuin täällä Tastulassa, mutta Tastulan tytöt taas ovat Räyringin tyttöjä paremmat… Onko se rinkeli hyvää?

JORRI (Tulee, heittäytyy tyytymättömänä mahalleen nurmikolle). Pilaavat naimisiin menolla koko elämän.

JORRI (Kuin itsekseen nuristen). Leenankin villitsivät, jotta heitti hutun palamaan pohjaan! Pilasivat koko Juhannuksen.

HÄKKI. Jor-ri!… Nouse pois… tytöt tulevat kohta! (Potkaisee hiljaa kylkeen) No Jorri… Nouse pois! (Jorri painaa päänsä nurmeen.)

SAKU. Jorri suuttui kun Leena vietiin… Jukka on tuolla. (Huutaen)
Jukka! Tule tänne! Täällä ovat jo tytöt!

JUKKA (Ohi mennen). Kohta tulen. Pirkan vaan käyn kutsumassa. (On kompastua Jorrin jalkoihin) Äs, sinä pötkylä!… Nouse jo hitolla ylös siitä!

HÄKKI. No nyt ne ilot alkavat, kun Vännikin on akan saanut. Viulut soimaan ja tytöt tanssimaan!

VÄNNI (Saapuu hikeä pyyhkien). Lämpimiksi löi nämäkin ilmat nyt. Kun antaisi tämmöisiä ilmoja vielä enemmän, niin tulisi siitä tuota karjan ruokaa.

VÄNNI. Ka mikäpäs niillä on… Onhan se punakkaposkinen tyttö… vaikka se ääni on vähän Jaakopin ääni niin kuin leski-ihmisellä. (Naurua. Jorri kohottautui istualleen.)

VÄNNI. Ka tottapa se lie yskä. (Raapii korvallistaan) Tuhatta markkaa näet tahtoo se Juoperin Mikko mutasuostaan, vaikka muta haisee paljaalle ruosteelle!

LEENA (Tulee hernesäkki vasemmalla olalla. Toisella olalla muuta kantamusta ja kattila kädessä. Heittää, tavarat maahan). Kokosin nuo vähät kapineet ja ruuan jäännökset pois, kun tässä oma talous on tulossa, ja niissäkös oli kantamista. (Hamettaan suuttuneena levitellen) Ja nuo pahan hengen rytkyt vielä, vieraat hameet, en heitä paremmin sano, kun niissä ei sovi kunnolla juoksemaan, vaan kaikki kintut jo niihin sotkeutuvat, ja olin jo vähällä jäädä Känsälän pojan hevosen jalkoihin. Mutta pelastuipa hänestä toki vielä. (Vännille) Joko sinä Vänni söit? (Vänni katsahtaa vihaisesti) Kuule Vänni!

LEENA (Jatkaa äskeistä). Etkö sinä Vänni kuullut?… Joko sinä söit…
(On langeta hameeseensa) No pahan hengen rykäle tuo hame!… Sehän se
mustalaisen tyttö villitsi tällä tavalla kuvattelemaan Ikäänkuin tämä
Vänni nyt ei olisi huolinut ilman näitä vieraita hamerytkäleitä!…
Niin, joko sinä Vänni söit?

JUKKA (Viskaa tupakkakukkaron). On! Siinä on sinulle tupakat, Jorri… Ja nyt iloitaan kun on meidän Leena rikkaan isännän miehekseen saanut… Nostetaan pojat Leenaa!

LEENA (Ankarana). Senkö täyteistä tämä nyt on tämmöinen peli… Toisen miehen morsianta keikuttavat ja hypittävät… Ikään kun se nyt vanha akka punniten enää paraneisi!

VÄNNI (Julmistuen). Tässä on harjoitettu petosta… Mutta minä puran kaupat!

VÄNNI (Ärjäisten). Minä puran kaupat!… Ja pois lähden jo koko sakista!… Pitäkää akkanne!

LEENA. Entäs vierasmiehet?… Häh! (Rientää jälestä) Kuule Vänni!
(Loitoten) Niinkö luulet saavasi vietellä naisen ja sitte sen hylätä
(Naurua. Etempää) Vänni… Vänni hoi!

VÄNNI (Metsässä, huutamalla aivan). Ja ruunun miehillä minä panetutan kiini kaikki jotka ovat petoksessa osalla olleet… Ja Jutikan talon pitää mennä että naukuu. (Naurua.)

JUKKA. Tästä tulee vielä lemmon himphamppu!… Mutta tuli mikä tuli! Nyt on juhannus, eikä se tukkipoika osaa surra arkenakaan! Tanssimaan nyt tytöt ja pojat… Pidetään aikanansa iloa, sillä huomenna me jo olemme päivää vanhemmat… päivää lähempänä me hautaa ja pölkky merta ja sahaa! Tanssitaan!

HÄKKI. Piiriin tytöt ja pojat… Ottakaa kukin parinne! Tule sinä,
Maiju, minulle.

JUKKA. Tule Jorrikin tanssiin… Ota vaikka Hessu pariksesi niin et tarvitse pelätä pikiytymistä.

Kevät kukkia kasvattaa ja armas armasta lempii ja onnettansa se olla saa joka arkana empii.

Siksi tanssimme että heiskuu, kepeänä se tyttö leiskuu pojan reippahan kainalossa ja ai jai jai kainalossa. Ja pois on huolet ja murheet.

(Kertaavat loppuessa laulaen polkan säveltä sanoilla: "ralla, ralla, ralla, rallaa" ja tanssivat polskaa.)

JORRI (Toisten jo tauottua, hytkyttelee Hessun kanssa paikoillaan hiljaa, kädet toistensa olalla. Hessulla piippu suupielessä). Kyllä tään nyt jo, Hessu, näkee, jotta ei tästä pyykistä moni mies nahkaansa naimatonna pelasta.

Metsä. Mustalaisleiri. Lapsivitvi. Ella souvattaa sitä nuorasta. Junnu nukkuu nurmikolla. Vyön kude meneillään.

Tuuti lasta, tuuti, aa!
Tuuti pikkarainen!
Vapahana heilahtaa
vitvi, nuku vainen.
Ihanasti tiuku soi,
vilkkuu kaunis illan koi.
Tuuti, aa, tupukkaa!
Nuku unta rauhaisaa!

Hei! Nouse jo, Junnu, makaamasta ja tule lasta tuudittamaan, niin saan kutoa vyötä tässä. (Nykäisee kylestä) Hei, Junnu! Nouse ja souvata Juijun lesken lasta tässä. Heitti siihen pienoisensa, pyysi minun liekuttamaan.

ELLA. Nukkuu… Äiti itse povuulle lähti… Liekuta pienoista nuorasta tuosta.

JORRI (Saapuu Hessun kanssa. Hessulla puukkokimppu kädessä, hopeahelyt kaulassa). Tuommoista siitä tulee jos menet naimisiin… Saat ruveta souvattamaan… Niin jotta minä puhemiehenä jo ajoissa varotan sinua… jotta et sitte minua syytä!

ELLA (Vyötä kutoen). Eh!… Siinä on puhemies!… Kun alkaa jo vetää vastakynttä!

JORRI. Ka sittenpähän ei syytä… kun tunnollisesti tekee!… Ja mikäs hänen, Hessun, on yksinäänkin eläessä!

ELLA. Eh sinä, vanha poika!… Et sinä ymmärrä, mitä se on vaimo miehen
reessä! Monet huolet hälventää ja monet paidat pesee miehellensä…
Tyhjä se on vaimotta miehen reki ja autio on eukotta teltta. Eh, sinä
Jorri!

ELLA. Sinä et, Jorri, älyä miten se asia on. Kyllä se eukko itsensä elättää ja huolen pitää miehestäänkin.

JORRI. Ja sitte vielä riitelee… ja laittaa lapsia… Niin jotta elä usko, Hessu, mitä tää Ella kehuu.

HESSU. Seitsenvuotias on hepo… Lihava on ja vähillä heinillä talvella elää.

HESSU. Yksitoista korttelia vuohosesta sä'än rajaan… Iso on ja lihava ruuna, harja tuuhea ja lautaset leveät.

(Leiriin, töytää joukko mustalaislapsia, ollen hevosilla; toiset ovat hevosina, toiset ajavat, piiska kädessä. Yksi ryömii nelinkontin, toinen ratsastajana sen selässä. Hälinää ja huutoa. "Hei" huudahduksia).

ELLA. Sikiöt… Sikiöt siinä… Ah mitä elämää pitävät, pakanat!… Ettekö jo asetu siinä siivommalle ja heitä sitä huutamista. Ettekö herkeä häjyt. (Tukistaa yhtä) Eh sinä!

ELLA. Annan minä teille toisillekin. (Lapset pakenevat, kun hän niitä hapuilee) Annan minä teille, kun vain kenen kiini saisin.

JORRI. Tuommoista siitä tulee Hessu… Niin jotta ajattele, ennen kun otat tään Ellan… Kun aikanaan pitää varansa, niin sitte ei ole katumista.

ELLA. Niin kun et itse, Jorri, olisi lapsena ollut… Ei, Jorri! Lapsessa on vanhemman turva ja eukossa miehen onni ja ilo… Sinä et vain älyä sitä.

HESSU. Ka kun tällä Ellalla itsellään ei ole vastaan, niin mitäpäs näistä Jorrin vastustelemisista… Panemme hynttyyt yhteen rekeen!

JUNNU. Ka mitäpä sanot. Eihän näihin Jorrin estelyihin ole uskomista. Ja terve ja hyvä mieshän tää on, Hessu… Hyvä oli entisellekin vaimollensa.

ELLA (Kokoo vyön kudoksen). No tulehan tänne syrjään vähäsen, niin saan rauhassa kysellä vähäsen. (Menevät.)

JORRI (Itsekseen). Eihän se uskonut minun sanojani… On taas yhtä miestä vähemmän maailmassa.

LEENA (Tulee Ullalle riidellen). Sinun, pahan hengen, villitystähän se oli kaikki… Mikä hätä minulla olisi ollu tukkilaisille emännöidessä. Ja olisi niitä ollut tarjolla semmoisiakin, jotka eivät olisi peräytyneet! No olisi kyllä ollut… Vaikka olisin Jorrin ottanut, niin ei olisi ollut mikään hätä eläessä… Mutta nyt saa jututa ja käräjöidä ennen kun saa asian kunnolla päättymään ja menettää vähät varasi vieraille miehille ja tuomareille.

JORRI (Haparoi hatun eturaivollensa). Enpä minä mene naimisiin. (Ryhtyy puhelemaan Junnun kanssa.)

LEENA (Räkättää). Mhyy!… Ikäänkuin nyt sinustakin vielä huolisi kuka… Kasattunut vanhapoika!… Tokko lie ihmiskirjoissakaan enää!

LEENA (Suuttuu). Suutun kyllä… Uhallakin suutun, enkä lepy enää sinä ilmoisna ikänä. Ja vallesmannilla panetan mustalaisetkin kiini!

ELLA. Elä sinä huoli, Leena… Tehdään vain uudet taiat, niin kyllä Vännin sydän sulaa. Ja rakkautta on vielä talossasi enemmän kuin rikkautta…

LEENA. Onhan sitä!… Saa tässä olla ja elää häväistynä… Mutta sen minä sanon jotta nähdä siinä pitää Jukan ja jokaisen, joka siinä on osalla ollut, jos ei vain Vänniä laki ja oikeus pane pysymään asiassa loppuun asti. Minä juttuan asian keisariin ja sinatyöriin asti.

ELLA (Rauhottelee). Tulehan, Leena, tänne telttaan… Tule tänne, kultaseni, niin supatetaan kahden kesken… Selviää se asia silloin… Tule kulta-Leena tänne. (Tarttuu käsipuoleen.)

LEENA (Mennessään). No elä nyt siinä kynkästä revi ja kisko… Osaan minä itsekin mennä. (Häviävät telttaan.)

JUTIKKA. Kun se kuului aikoneen tänne tulla tohtoroittamaan tällä Junnulla hevostansa. (Kävelee harmissaan) No voi minua poloinen poika! Mihin leikkiin piti joutuakin näiden tukkilaisten tähden!… Nyt uhkaa Vänni myöttää talot ja vielä vetää vastuuseen petoksesta!… Kun häntä saisi edes itseään puhutella! (Pyyhkii hikeä) Ihan tässä löylyssä jo hikoaa ihminen.

JUTIKKA (Närkästyneenä). Mene siitä!… Samassa köydessä sitä sinäkin olet… Ruunun kyydillä pitäisi lähettää mustalaiset pois koko Tastulasta. (Lähtee) Kun nyt vielä saisi mistä sen Vännin kiini! Jos hän vielä sopisi asian!

JORRI. Ka selviäisipä se jos Jukka heittäisi tämän Jutikan tytön ja ottaisi vaikka sen Antti Viitalan toisen tytön. Se on Vänni kova mies.

ULLA. No sieltähän sitä Vänniä nyt tuodaan. (Telttaan) Ellaa… Vänni tulee.

HÄKKI (Taluttaa Nikun kanssa Vänniä, joka voihkaa). Pahasti… pahasti taisi nyt käydä Vännille… Koskeeko se yhä.

VÄNNI. Ka hevosen jalka oli kipeä, niin se lankesi tänne tullessa ja kaatoi kärryt… (Ähkää) Ja selkä taisi katketa!

ELLA (Touhuten). Rientäkää avuksi Vännille ystävät!… Nouda sinä,
Ulla, sidettä tänne. (Tuo penkin. Ulla lähtee telttaan, palaa oitis)
Pankaa Vänni siihen pitkällensä!… Nosta sinä Niku jalasta. (Nostavat)
Niin! Tule, Junnu, kopeloi miten on Vännille käynyt. (Junnu kopeloi
selkää.)

VÄNNI. Kopeloi… kopeloi, Junnu… Jos osaisit vetää selän sijoillensa… (Ähkää. Ulla puhelee Ellalle) Voi miten se koskee… Ei niin kovasti… Voi… voi!… Oi!… Mitenkä sille on siellä käynyt.

JUNNU. Se on sijoiltansa niukahtanut… Kun olisi viruttaa jaloista!…
Tulisitte avuksi miehet!

ELLA (Viittaa Ullalle). Ei… Pahemmaksi selkä siitä tulee… Kun olisi hyvä hieroja mistä saada! Se se lykkisi lihat paikoillensa.

LEENA (Hämmästyy). No paha henkikö siihen Vänniin nyt meni… kun se on tuolla tavalla kuolemassa! Sivutko siltä ovat sijoiltaan menneet?

LEENA (Voitokkaana). Näin se käy, kun mies pahalle hengelle ohjakset antaa ja hylkää laillisesti kihlatun morsiamensakin… Johan minä sanoin silloin, jotta et siitä pitkälle potki, kun jo rangaistus tulee… Ja niinpäs tulikin jotta tupsahti… (Kopeloi selkää) Mistä se selkä on poikki?

VÄNNI. Joka paikkaan koskee… Kun saisi sijoillensa vielä… (Leena alkaa hieroksia.)

LEENA. Kun sitä eläisi ihminen ristityiksi, eikä antaisi lihan ja maailman viettelyksille tilaa sydämessänsä, niin moni onnettomuus jäisi tulematta… Mutta tottapa se ei se vanha Aatami anna… Rupeaako se auttamaan?

VÄNNI. Helpottaa se jo… Menisit, Junnu, suinaamaan sen hevosen jalkaa, vieläkö siitä kalu tulee.

JORRI. Hyvä… hyvä muijahan tämä Leena on… Ei ollut Leenan sopissa moittimista, vaikka se ei niihin liikoja lihoja tuhlannut…

VÄNNI. Hyvää se tekee… Jo se alkaa vähä vetreytyä… Kun vain se hevosen jalka paraneisi!… Sehän se ruoja kaatoi liikatessaan.

JORRI. Ja onhan tällä Leenalla vielä rahojakin… Eikös niitä ollut yli neljä sataa silloin?

LEENA (Kaikerrellen). Mitäpä näistä köyhän rahoista on ja muista ahkeruuksista jos ei säästää osaa… Vaikka omiapa ne viidettä sataa olivat… Mutta nyt viime viikolla toki sattui kuolemaan se sisar Kaisa ja siltä jäi niitä miehensä peruja neljättä tuhatta ja siihen vielä omat lehmät… Niin jotta onpa tässä nyt jo mitä toisellekin antaa… Vieläkö se kolottaa?

VÄNNI. Helpottaa se vain vähä kerrallaan… Niin jotta neljättä tuhattako jäi peruja Kaisalta sinulle?

LEENA. Ka siinäpä noita jäi kolmetuhatta kahdeksan sataa käteisessä. Ja eikä ole enää puutosta vaatteistakaan. Kun ovat omat rytkyt Kaisan vaatteiden lisänä, niin on siinä vaatetta, jotta omillaan pääsee hautaan asti… Ja hyvälypsyiset lehmäthän ne olivat ne Kaisan lehmät… Vieläkö jomottaa?

LEENA. Ka kaksi aikaiseen poikivaa nuorta lehmää ja siihen vielä pientä karjaa ja iso sika… Tulehan nyt Niku vetämään jaloista ja Häkki kainaloista, niin se nyrjähtänyt nivel menee tuossa paikkaa paikoillensa… Ota tästä näin Häkki. (Nikulle) Ota tuosta… tuosta nilkasta ja pidä varasi että et sivulle vedä… Nyt!… Hyvin tasaisesti. (Painelee miesten vetäessä selkää) Minä tässä painelen samalla.

LEENA. Ihan näet rusahti kun meni paikoillensa!… Nyt se on terve! (Vänni nousee istumaan, hieroo molemmin käsin sivujaan) Silmätkin tässä ovat pesemättä. Vaikka olisi märkä riepu, jolla heitä sipuisi. (Etsii riepua.)

JUNNU. Terve tuli jalasta… Vuohosimesta vain oli nyrjähtänyt…
Sijoillensa vetäsin jalan Ellan kanssa!

LEENA (Pyyhkii märällä rievulla kasvojaan). Olisi… olisihan tässä nyt ottajiakin… Mutta mikäpä hätä tässä on yksinäänkin eläessä… Ei tarvitse kenenkään housuja pestä, eikä paikata ukon paitoja… Ja kun hyvilleen rupean niin avaan vielä oman kaupan kirkonkylään ja elän jotta keikahtaa siinä.

VÄNNI. Ka mitäpäs siinä sitte on!… Kun on se hevosenkin jalka terve, niin pistäännytään tässä Leenan kanssa pappilassa… Tule pois Leena!

LEENA (Tekeytyy hämmästyneeksi). Hyvänen aika!… Väkisinkö se nyt jo vie!… Eikä tässä nyt enää itsellä sanan valtaa olekaan!

ELLA (Työntää). No mene, mene nyt siitä, kun Vänni on valmis… Mene, mene nyt, Leena!

VÄNNI. Tottapahan pappi sitte siunaa… Tule nyt vain pois, niin pääsee huoletta ja voi alkaa ne heinätyöt.

LEENA (Mennessään). No tämmöiseen kyytiinkö tämä nyt päättyikin koko juttu!

ELLA. No siunatkoon siinä enää ihmistä moiseen joutumasta, kun selvisi tästä kunnialla!

JORRI. Tule pois Häkki ja Niku… niin ei sotkeennuta itse asiaan!
(Lähtevät.)

ELLA (Salaillen). No! siinä!… Kaikki sinun urkkia pitää… Aaa!…
Siinähän se Fedakin on jo!

No nyt Junnu!… Täydet ovat lunnaat tytöstäsi ja sata on vielä kaupan päälle… Tuoss' on rahat, lue, Junnu!… Paljon rahaa, mutta enemmän arvoinen on tyttösi Junnu. Tule kun nostan sinua, kultaseni… Hei! (Nostaa) Kaunis olet kuin kukka aholla ja kepeä kuin mustalaisen mieli!… Silkistä minä sinulle kerran teltan teetän!

ULLA. En huoli minä silkistä, kun olet sinä minulla! Soitat mulle viuluasi, niin savuina haihtuvat huolet ja iloiten päivät vaeltavat.

JUNNU. Täydet ovat lunnaasi, Feda. Ja nyt! (Yhdistää kädet) Kestäköön lujana liitto! (Poistuu.)

FEDA. Sinä iloinen lintunen… Mutta olkoon! Saan minä vielä sinut povelleni! Ja nyt Ella! Nyt kutsu tänne koko joukko ja kutsu koko kylän väki. Tänä iltana pitää leirillä iloa olla… No Ella! Mene ja hae oma Hessusi tänne iloille.

FEDA. No kas niin! Tulepas nyt kultaseni, istu tänne vierelleni. (Istahtavat puun juurelle) Istu ja ole iloinen. Ulla… Komeat toin sinulle kihlat kaupungista. Hopeaisissa helyissä pitää tyttöni tänä iltana loistaa… Kah… Sieltä tulee Akun poika huiluinensa… Antaa pojan soitella meille ajan kuluksi. (Poika istahtaa kivelle, selin heihin ja soittaa huilua.)

ULLA (Panee sen käteensä. Suutelee itse rannettansa. Saa toisen rannerenkaan. Suuteluttaa rannettansa. Saa kolmannen. Suuteluttaa poskeansa. Saa sormuksia. Suuteluttaa toista poskeansa. Saa kauniit nauhat. Syleilee Fedaa. Saa hopeaiset helyt, vyöt ja kaulanauhat ja suutelee Fedaa. Nousee. Ottaa muutamia tanssiaskelia. Feda sieppaa hänet vihdoin tanssista syleilyihin. Soitto lakkaa, soittaja poistuu.) No nyt Feda! Minä menen pukeutumaan helyihisi, nauhoihisi, keveämpiin hameisini ja illalla sitte!

FEDA. Illalla sitte tyttöseni! Pukeudu ihanaiseksi, kukkaseni. Minä menen, haen joukkoa koolle. Ella on apuna. Tukkilaisilla on tänään loppujuhla! Juhlikoot sen meidän mukana. Lähde siis sä, kultaseni!

ULLA. Nyt minä olen kuin lintunen, joka on saanut kauniit sulat ja löytänyt keväällä viherjöivän varvun. (Menee telttaan.)

LAPSEN ÄITI (Tulee, vie lapsen vitvistä pois). Yksin näet ovat heittäneet lapsen siihen oman onnensa nojaan!

PIRKKA (Katselee). Minä en tiedä mitä varten Ella tänne kutsuu, kun täällä ei edes ketään ole… Sanoi Jukan olevan täällä. (Istahtaa. Huokaa) Oi joi! Minä jo luulen kaiken selkenevän, mutta nyt on kaikki entistä pahempana taaskin. (Miettii suruissaan) Ah!… Miksi minulle tämä suru piti tulla kannettavaksi! (Rautakangen soittoa.)

PIRKKA (Pelästyen). Mitä!… Joko loppui tukin lasku!… Ja nyt siis lähtee Jukkakin pois. (Aikoo itkeä.)

JUKKA (Saapuu). Pirkka!… Jo nyt suret liika myöhään. Kaksi asiaa on nyt lopussa, nimittäin surut ja tukkityöt… Nyt jo päivä pilvestä pääsee ja huolistansa pojan heila.

JUKKA (Istahtaa rinnalle). Pakostakin tulet sinäkin iloiseksi, kun minä… (Näyttää rahatukkua) Mitäs tämä on, Pirkka?… Katso eikös se ole rahaa!… Noin. (Selailee seteleitä) Katsohan!

JUKKA. Keisari tekee rahaa tukkipojalle… Kuulehan kun luen. (Ottaa kirjeen taskustansa) Kirjoitin setälle, kuten sanoin, ja hän se nyt vastaa… Kuulehan. (Lukee) Kirjoitit että olet rakastunut. (Nykäsee kyynäspäällään) ja että mitä minä siitä arvelen… ja että… olet… Ja että tyttösi on kaunein kukka maailmassa.

JUKKA. Ja että hän on… hm… on iloinen kuin lintunen ja puhtaampi kuin enkeli!

JUKKA. Ja kun hän on sitä Jutikan sukua ja jos on äitiinsä tullut, niin on hän myöskin hyvä ja hellä… Ja siksipä puno sinä vain paula lujaksi. Sinä olet… No tätä minä en lue!

JUKKA. Olet kunnon poika… Kas sitä setää! (Lukee) Ja kun minulla itselläni on näistä asioista kokemusta ja kun on näitä rahoja siunannut minulle, niin lähetän sinulle ne tarvittavat tuhannet. Ja nyt: Nyt maksa Jutikan velka Vännille ja ota tyttö itsellesi ja…

JUKKA. Elähän hätäile vielä. (Lukee) Ja kun otat hänet helluksesi, niin tee niin kuin minä tälle meidän muijalle teen, kuten tästä kirjeestä näet, eli toisin sanoen: anna hänelle oikein iloiset pusut! Niin, Pirkka… (Aikoo suudella) Anna hänelle!…

PIRKKA (Hypähtää pakoon. Veitikkamaisesti). Hyi sitä setää!… Kuka nyt kirjoittaa semmoisesta!

JUKKA. Pirkka!… Ettäkö en minä sinua kiini saisi, kun tästä ottamaan rupean… Kun setä käskee, niin totella pitää. (Lähtee kiini ottamaan. Alkaa leikkisä juoksu penkin ympäri.)

JUKKA. Maltahan sinä… Ettäkö en saa… Ettäkö. (Sieppaa kiini) Kun…
(Suutelee) kun setä käskee, niin… (Suutelee.)

JUTIKKA. Sinun pitää muistaa, että vielä se on isä elossa ja se, joka näkee, taivaassa!

JUTIKKA. Se vielä puuttuu, jotta rupeaa suorastaan hätyyttelemään… kun ensin on pannut pyörälle tytön pään ja nurin koko paikkakunnan! (Ankarasti) Ruunun miehille minä annan asian.

LOTTA. Kuulisit tuota nyt!… Mene tiedä mitä hän vielä sanoo… Onhan tämä reilu poika!

JUTIKKA (Lauhtuneena, mutta ynseästi). On!… Koko kylän on villinnyt… Mikä tästä vielä lopuksi perii!

JUKKA. Puhutaan loppu lyhyesti. Tässä on rahat! Maksa velka Vännille. Elä isäntänä konnullasi ja sano tuolle Pirkalle, jotta: mene, hyvä tyttö, sen tukkilaisen kelkkaan, kun se nyt sinut kuitenkin muutoin väkisin veisi!

JUKKA. No keisarin on kuva ja päällekirjoitus ja rehellisellä pelillä on saatu joka penni. Mutta nyt ei ole enää aikaa saivarrella, sillä kohta täällä ilo alkaa. Nyt siis, Jutikka, sano sanasi pian!

LOTTA. Mitä minä nyt tästä… vanha ihminen! Oma asiansa Pirkan… tehköön itse mitä tahtoo!

JUTIKKA. Ka eihän tää Lotta sano vastustavansa… Jos tuo Pirkka kerran tahtoo!

JUTIKKA (Ihmeissään). Mutta tämäpä nyt vasta hyvästi päättyi… Lempoko tässä oli välillä… Ja… Onkohan tämä ihan totta. (Tarkastelee rahoja.)

JUTIKKA. On… Totta tämä on… Oikeaa rahaa… Kun nyt vain löytäisi
Vännin. No… olkoon nyt onneksi tyttö sinulle! (Lyö kättä Jukalle.)

LOTTA. Ka olkoon onneksi sinulle, Pirkka… Jo tuota saitkin surra… Tulehan tänne kun minä vähä supatan. (Vie Pirkan syrjään, korjailee sen pukua ja puhelee.)

JUTIKKA. Kun nyt sen Vännin saisi käsiinsä… Lotta, minä menen sitä
Vänniä etsimään ja maksan sen velan.

SAKU (Tulee Heilinensä). Vänni ajaa tänne pappilasta… Se on panetuttanut itsensä Leenan kanssa kuulutuksiin. (Hämmästys.)

SAKU. Yhtä aikaa satuimme sinne… Tulehan, Heili, nyt purkamaan näitä kihlatavaroita. (Rupeaa kyykylleen. Purkaa paketista huiveja ja kangasta Heilille.)

JUTIKKA (Katsoo). Sieltäpähän näkyy ajavan Vänni pappilasta päin… No johan nyt on koko maailma nurin narin menemässä, kun Vännikin on viisastunut!

JUKKA. Ei. Se on nyt jo oikein päin menemässä. Äsken se oli nurin, kun Jutikan tytär oli menossa Vännin rekeen… Tukit olivat ruhkassa, mutta se ruhka alkaa jo hajota. Käyn haen tänne tukkilaiset ja sitte se laukeaa koko ruhka. (Lähtee.)

HESSU (Saapuu Ellan kanssa). Tässä on entisen vaimo-vainaajan peruja sinulle… Tässä on hopeasolki… tässä hopeavyö… Ja tässä uutta… kaunein kihlahame, mitä on nähnyt mustalainen!… Pue yllesi, Ellaseni!

LOTTA. No meneekös se tääkin Ella jo miehelle!… Mene nyt!…
Leski-ihminen sinäkin!

ELLA (Hametta pukien). Ka ei, hyvä emäntä, se vaimon ole hauska yksin vilussa värjötellä… Kaksin on reessäkin aina somempaa olla ja rattoisampi taipaleella… Kun itsekin leskenä olisit, niin arvaisit sen lesken mielen. Jos on paha miehelässä, niin on pahempi miehetönnä!

JUTIKKA. Ja mikäs tällä Hessullakaan on vielä eukkoa ottaessa!… Kun tässä kaikki muutkin akottuvat… Ja noin korean hameenkin osti vielä hilsullensa! .. No olkoon sitte onneksi Hessullekin!

ELLA (Ihailee hamettansa). Eh, kun ovat iloiset värit!… Pois menee suru sydämestä, kun on moinen hame yllä… Hyvän antoi kohtalo miehen minulle. (Taputtaa Hessua poskelle) Kovin olet, Hessu, hyvä Ellallesi… Kunpa vaan jatkuisi vuosia sinulle. Ei meiltä rakkaus kesken lopu eikä pane leipää halla. (Tukkilaiset tulevat pyhävaatteissa) Hei… Meidän pojat!

JUTIKKA. Ja sieltä tulee tyttöjoukko… Tässäpä nyt markkinat tulevat!
(Saapuu sekaisin kylän väkeä pyhäpuvuissa ja juhlapukuisia mustalaisia)
Tässä… tässäpä markkinat alkavat!

JUKKA. No nyt on kaikilla heila… Ei puutu enää muuta kuin loppuilot, niin silloin on maailma vihdoinkin valmis… ja täydellinen ihmisonni.

VÄNNI. Hyvästipä se lykästi siellä pappilassa… Tällä Leenalla on rikkaita sukulaisia kuollut joka kylässä… Siinä rovasti kun selaili niitä kirkon kirjojaan, niin huomasi, että se Ameriikassa kuollut rikas Aku Vintturi, jonka perillisiä itse kuvernööri etsii, onkin tämän minun Leenan entinen setä ja jotta se perintö jää tälle Leenalle… yli kolmekymmentä tuhatta.

LEENA. No mitä näistä nyt jo ilmoittelee… joutavista perinnöistä… Vaikka saatpa tuota nyt iloinen olla, kun sait minut omaksesi… Et tarvitse ihan paljasta eukkoa kotiisi viedä.

VÄNNI. Sepä saa nyt olla perimättä aina minun kuolemaani asti… kun vain maksat korot jos jaksat ja sitte loput tälle Leenalle, kun minusta aika jättää.

VÄNNI (Jyrkästi). Enkä ota… Kun Vänni kerran minkä sanoo, niin se pitää.

LEENA. Niin se pitääkin mies olla, jotta se ei turhia pyörähtele!… Semmoinen mies se kun eukollensakin lupaa rakastaa ja kuuliainen olla, niin se on sitä myös, eikä aina omaa päätänsä nosta!

JUTIKKA. No nythän on ihmeinen aika, kun ei enää rahakaan kelpaa ihmisille. (Feda saapuu.)

VÄNNI. Anna tuolle vävyllesi, jotta pääsee elämän alkuun… Sillä hyvä ja reilu miehen alku se on vaikka se on semmoinen kuin nää muutkin tukkilaisvetelykset.

LEENA (Estää). Ettekö herkeä sitä viskomasta… Menkää matkaanne siitä!
Keikutatte ja pudotatte vielä ja katkaisette taas sivut! Tule pois,
Vänni, tänne minun suojiin. Ja siunaa jo itsesi näistä maallisista, kun
olet kerran oman osasi saanut!

JUKKA. No heitetään Vänni kullallensa… Mutta missä se on se minun oma lintuseni! (Näyttää sormuksiaan) Pirkka! Katsoppas sinä näitä oman kullan kihlakaluja ja tule ja pistä pikkusormesi tuohon lemmen paulaan… Näin ovat ihanat kihlakalut. (Laulaa):

Ja kultaiset kihlat ja punaiset nauhat kultani mulle jo osti. Hän minut silkkiseen telttaansa vei ja hellähän onnehen nosti.

VÄNNI. Ka mitäpä tää paras kehuen korjautuu! Ja nyt kun on kaikilla kulta ja minulla niistä kaikkein paras, niin nyt tanssitaan!

JORRI (Kuin itsekseen). Ka iloitkoot nyt… Kyllä sitä aina tämmöisen ilon perästä rupeaa itkuakin kuulumaan…

FEDA. Tanssi sinä tyttöseni, kun sinun kultasi soittaa sinulle… Ihanintansa soittaa Fedasi sinulle. (Soittaa. Ulla tanssii yksinänsä jonkun sulavan liikkeen.)

(Yleinen kaunis mustalaistanssin tapainen tanssi.
Vanhemmat katselevat syrjässä seisten sitä.)

JUKKA (Tanssin lopussa). Näin ne loppuvat tukkityöt ja näin naimattomien ilot, kun kukin kultansa saapi!

JORRI (Menee näyttämön yli sen etupuolitse, kuin itsekseen puhuen ja pidellen piippua suunsa edessä, valmiina suuhun pantavaksi). Hyvä että minä toki pelastin oman nahkani tästäkin pesusta naimatonna!

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LUONNON LAPSIA: 4-NÄYTÖKSINEN HUVINÄYTELMÄ ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org . If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate .

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org .

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.