The Project Gutenberg eBook of Puhe runoilija Archiaan puolustukseksi, by Marcus Tullius Cicero

Die Muse wagte es, in der Toga auf der römischen Rednerbühne zu erscheinen, und den Vorhang ihres Heiligthums zu lüften; die Art, wie sie eingeführt wurde, giebt Aufschluss über Cicero und sein Volk.

SISÄLLYS:

Alkulause.
M. Tullius Ciceron elämä ja teokset.
Puhe runoilija Archiaan puolustukseksi
Johdanto.
Selonteko.
Todistelu.
Loppulause.
Viiteselitykset.

A. = Aulus
C. = Gaius
Cn. = Gnaeus
L. = Lucius
M. = Marcus
P. = Publius
Q. = Quintus

Jo v. 1865 ilmestyivät Ciceron puhe runoilija Archiaan puolustukseksi sekä puhe Q. Ligariuksen hyväksi Oulun ruotsalaisen alkeisopiston lehtorin Oskar Blomstedtin suomentamina sekä painettiin sittemmin uudestaan aivan muuttumatta v. 1891.

Koska Blomstedtin kirjasen jälkimäinenkin painos nykyjään lienee loppuun myyty, olen katsonut ajan vaatimaksi julkaista tekemäni edellisen puheen suomennoksen. Tämä poikkeaa eri syistä Blomstedtin käännöksestä, varsinkin sen johdosta, että tahallani en ole siihen tutustunut ennen oman työni päätyttyä.

Käännös on ylipääten tehty sen tekstin mukaan, minkä Lehtori Tri O. Grotenfelt on julkaissut kirjassa M. Tullii Ciceronis orationes selectae VI, Helsingforsiae 1894. Muuten olen hyväkseni käyttänyt tärkeimmät puheen käsittämistä edistävät apuneuvot, joista erityisesti mainitsen Lehtori H.F. Silander'in toimittamat oivalliset selitykset (Selityksiä ja Sanaluettelo M. Tullius Ciceron puheeseen Runoilija Archiaan puolustukseksi, Helsingissä 1903).

M. Tullius Cicero syntyi tammikuun 3 p. v. 106 e.Kr. lähellä Arpinumin pikkukaupunkia (nyk. Arpino kaakkoon päin Roomasta). Saatuansa Roomassa yhdessä nuoremman veljensä Quintuksen kanssa huolellisen kasvatuksen hän esiintyi jo v. 81 julkisesti puhujana ja saavutti vähitellen yhä suuremman maineen varsinkin sen jälkeen, kuin hän oli harjoitellut opintoja Kreikassa vv. 79-77. Hän otti nyt enemmän kuin ennen osaa valtiolliseen elämään, tuli v. 75 quaestoriksi sekä kohosi nopeasti läpi kaikkien virka-asteitten, jotta hän huolimatta siitä että oli nuosukas ( homo novus ) pääsi konsulin virkaan vuodeksi 63 varhaisimpana lain myöntämänä ikävuotena. Konsulina Cicero paljasti Catilinan vallankumoukselliset aikeet sekä kukisti valtiolle perin vaarallisen salaliiton. Tällöin Cicero oli kohonnut valtiollisen toimensa kukkuloille, mutta tämän jälkeen elämä hänelle tarjosi vain pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.

Ciceron täytyikin jo v. 58 lähteä maanpakoon Roomasta. Kuitenkin hän seuraavana syksynä kutsuttiin takaisin, jolloin Rooman kanssa suurella riemulla otti hänet vastaan. Seuraavat vuodet hän toimi etenkin puhujana sekä Forumilla että senaatissa saavuttamatta kumminkaan aikaisempaa vaikutustaan. V. 51 hän joutui prokonsulina hoitamaan Cilician maakuntaa vuoden ajan. Kun Cicero Ciliciasta palasi Roomaan, oli kansalaissota Caesarin ja Pompeiuksen välillä alkanut. Kauan epäröityään hän lähti Pompeiuksen luo Kreikkaan. Pharsaluksen ratkaisevan taistelun jälkeen v. 48 hän jälleen palasi Italiaan sekä sai helposti Caesarilta armahduksen. Muuttuneet olot vaikuttivat nyt sen että Cicero toistaiseksi pysyi aivan erillään valtiollisesta elämästä omistaen kaiken aikansa vain kirjallisille ja tieteellisille harrastuksilleen. Vasta Caesarin murhan jälkeen Cicero taasen astui valtiolliselle taistelutanterelle asettuen kaikella voimallaan mahtavaa Antoniusta vastaan. Mutta sen johdosta hänenkin nimensä myöhemmin joutui valtiopannaan julistettujen joukkoon ja murhamiehet yllättivät hänet Caietan luona (nyk. Gaëta) joulukuun 7 p. v. 43 e.Kr.

Joskin Cicero valtiollisen toimintansa johdosta useinkin on joutunut ankaran arvostelun alaiseksi, on hän puhujana ja kirjailijana saavuttanut yleisen tunnustuksen sekä katoamattoman maineen. Hänen merkityksensä omalle ajalleen sekä jälkimaailmalle on etenkin siinä, että hän helposti tajuttavassa, miellyttävässä muodossa Rooman kielellä on esittänyt eetillisesti ja esteettisesti etevämmän kreikkalaisen sivistyksen tuotteita ja tuloksia sekä johdonmukaisella, puhtaalla ja sointuvalla kielenkäytöllään kohottanut latinan kielen täydellisyyteen, josta tuli esikuva pitkiksi ajoiksi.

Ciceron kirjallisten tuotteiden lukumäärä on melkoisen suuri. Tavallisesti hänen jälkeenjättämänsä kirjoitukset jaetaan seuraaviin ryhmiin: puheet; retoriset kirjoitukset; filosofiset teokset; kirjeet .

Niinkuin itse puheesta näkyy, muudan Grattius syytti Archiasta siitä että hän laittomasti oli itselleen kavaltanut Rooman kansalaisoikeuden. Koska kantajan tekemät syytökset oli verrattain helppo kumota, oli koko oikeudenkäynti kaikesta päättäen valtiollisten vastustajien toimeenpanema runoilijaa suosivan Lucullusten perheen häpäisemiseksi. Juttua käsiteltiin v. 62 valamiesoikeudessa, jonka puheenjohtajana toimi praetori Q. Tullius Cicero, puhujan veli. Sitten kuin Grattius oli kanteensa esittänyt piti Cicero puolustuspuheen, josta hän suurimman osan omistaa tieteiden ja taiteiden ylistämiselle osoittaakseen että Archias, ollen näitten harrastaja, kaikin puolin on ansainnut tulla Rooman kansalaiseksi. Kuten odottaa saattoi, kumottiin kanne aiheettomana.

PUHE RUNOILIJA ARCHIAAN PUOLUSTUKSEKSI

1. [Johdanto] Jos minussa, tuomarit, on jotain synnynnäistä kykyä, jonka pienuuden kyllä tunnen, tahi jotain harjaantumista puheiden pitämiseen, johon kieltämättä olen kohtalaisesti perehtynyt, tahi jonkinmoisia innokkaalla tieteellisellä työskentelyllä saavutettuja opinnollisia tietoja tällä alalla, jonka lähellä — sen tunnustan — kaiken elinaikani olen uskollisesti pysynyt, niin kaiketikin ensi sijassa juuri tämä A. Licinius milt'ei täydellä syyllä on oikeutettu minulta vaatimaan hedelmän korvaukseksi kaikista edellä mainituista perusteista.[1] Sillä aloittaessani tarkasteluani aina siitä saakka, mihin suinkin saatan ajatuksissani silmäillä menneitä päiviäni sekä ulotuttaa lapsuuteni ajan varhaisimmat muistelmat, siitä saakka huomaan tämän päämieheni ensimäisenä innostuttaneen minua ryhtymään ja antautumaan näitten harrastusten palvelukseen. Jos siis puhelahjani, tämän miehen kehoittelusta ja opastuksista sopusuhtaisesti kehittynyt, jolloinkulloin on ollut muutamille hyödyksi, olen totta tosiaan, minkä verran minussa voimia on, velvollinen auttamaan ja pelastamaan juuri sitä, jolta olen saanut vastaanottaa sen keinon, minkä avulla saatan kaikkia muita auttaa ja monia muita pelastaa. Ja jott'ei muuten kukaan mahdollisesti kummastelisi näitä minun sanojani, sen johdosta että tässä miehessä on aivan toinen hengenlahja kuin minun omaamani oppitieto ja taito puhumisessa, niin tahdon huomauttaa, en ole minäkään koskaan ollut kiintynyt yksinomaan vain tähän taiteeseen. Sillä kaikilla opinhaaroilla, jotka korkeampaa sivistystä tarkoittavat, on jonkinlainen yhdysside ja ne liittyvät toisiinsa niin sanoakseni sukulaisuuden kautta.

2. Mutta jott'ei kenellekään teistä näyttäisi kummalliselta, että minä lakiin perustuvaa tutkimusta pidettäessä sekä rikosjuttua käyteltäessä, kun asiata käsitellään Rooman kansan praetorin, varsin ansiokkaan miehen, ynnä järkähtämättömien tuomarien edessä, tämän näin lukuisasti kokoontuneen ihmisjoukon läsnäollessa, että minä käytän tällaista esitysmuotoa, mikä eroaa sekä tavanmukaisista käräjämenoista että myös oikeudellisesta sana-asusta, pyydän teitä että tässä jutussa annatte minulle tämän vapauden, mikä on soveltuva tälle vastaajalle eikä toivoakseni teille vastenmielinen, ja suvaitsette että minä, puhuessani tämän oivallisen runoilijan ja mainion oppineen puolesta näitten lukuisain sivistyneitten läsnäollessa ja teidän, niin valistuneiden miesten edessä ja lopuksi tämän praetorin johtaessa oikeuden istuntoa, saan puhua vähää vapaammin sivistyttävistä ja tieteellisistä riennoista sekä, kun on kysymys sellaisesta miehestä, joka julkisuutta vierovan ja tieteitä harrastavan elintapansa vuoksi mitä vähimmin on joutunut käräjissä ja rikosjutuissa raastettavaksi, käyttää melkein aivan uutta ja tavatonta esitysmuotoa.

Mutta jos nyt tiedän teidän suosiollisesti myöntävän tämän, niin johdan teidät varmasti siihen lopulliseen käsitykseen että tämä A. Licinius ei suinkaan ole poistettava kansalaisten luvusta, hän kun on kansalainen, vaan päinvastoin, joll'ei hän olisi, otettava kansalaisten joukkoon.

3. [Selonteko] Sillä niin pian kuin Archias oli jättänyt taaksensa poikaiän ja niistä opetusaineista, joiden kautta nuoriso tavallisesti kasvatetaan todelliseen sivistykseen, antautui kirjailijatoimeen, niin hän ensiksi Antiochiassa — siellä, näette, hän oli syntynyt ylhäisestä suvusta —, mikä muinoin oli väkirikas, varakas kaupunki sekä oppineitten ihmisten ja tieteellisten pyrintöjen pesäpaikka, pian alkoi voittaa kaikki muut nerollisuutensa maineella.[2] Sittemmin muissakin Vähän-Aasian osissa ja koko Kreikassa siten hänen tuloansa kaikkialla juhlittiin, että jännitys, jolla häntä odotettiin, oli suurempi kuin hänen nerollisuutensa vaikuttama maine, mutta itse hänen tulonsa herättämä ihastus voitti jännityksen. Mitä Italiaan tulee, versoi siihen aikaan siellä kaikkialla kreikkalaiset taiteet ja tieteet, ja näitä harrastuksia pidettiin vielä silloin Latiumissakin innokkaammin vireillä kuin nyt samoissa kaupungeissa eikä niitä täälläkään Roomassa laiminlyöty valtion rauhallisen aseman johdosta. Siksipä Tarentumilaiset, Locrilaiset, Rhegiumilaiset ja Neapolilaiset kunnioittivat häntä lahjoittamalla hänelle kansalaisoikeutensa ynnä muita kunnianosoituksia ja kaikki, jotka edes jossakin määrin osasivat älyjä arvostella, pitivät häntä personallista tutustumista ansaitsevana.[3] Kun hän tämän suuren ja laajalle levinneen maineen kautta vielä muilla paikkakunnilla oleskellessaan oli tullut tunnetuksi, saapui hän Roomaan Mariuksen ja Catuluksen konsulivuotena.[4] Hän tapasi heti konsuleina semmoiset miehet, joista toinen saattoi hänelle tarjota arvokkaita aineksia runollista esitystä varten ja toinen taasen sekä aineksia että myös harrastusta ja arvostelukykyä. Heti-kohta Lucullukset vastaanottivat hänet kodissaan, vaikka hän vielä silloin oli nuorukaisen puvussa. Ja todistuksena niin hyvin hänen lahjakkaisuudestaan ja tieteellisestä sivistyksestään kuin lisäksi hänen jalosta luonteestaan oli tämä, että se perhe, joka ensinnä hänelle nuoruudessaan osoitti suosionsa, edelleen pysyi hänelle vanhuudessaan likeisesti tuttavallisena. Niihin aikoihin hän oli mieluinen tuolle mainiolle Q. Metellus Numidicukselle ja hänen pojalleen Piukselle, hänen esityksiään kuunteli M. Aemilius, hän seurusteli läheisesti Q. Catuluksen, sekä isän että pojan kanssa, L. Crassus häntä kunnioitti, mutta kun hän seurustelullaan piti itseensä kiintyneinä Lucullukset, Drusuksen, Octaviukset, Caton ja koko Hortensiusten perhekunnan, nautti hän suurtakin kunnioitusta, koska eivät ainoastaan ne häntä kunnioittaneet, jotka mielivät jotain henkisesti omaksua sekä nautinnokseen kuunnella, vaan myös ne, jotka ehkä olivat niin tekevinään.[5] 4. Kun hän sillä välin kyllin pitkän väliajan jälkeen M. Luculluksen kanssa oli lähtenyt Siciliaan ja tästä maakunnasta palasi niinikään Luculluksen kanssa, saapui hän Heracleaan.[6] Kun tämä oli täydellisesti yhdenvertaisiin oikeuksiin perustuva liittovaltio, tahtoi hän kirjoittautua tämän valtion kansalaiseksi ja, jos kohta häntä jo itse kauttansa pidettiin siihen kelvollisena, sai hän sen Heraclealaisilta erityisesti Luculluksen vaikutuksen ja suosion johdosta. Annettiinpa hänelle kansalaisoikeus erään Silvanuksen ja Carbon lain nojalla: Kansalaisia olkoot kaikki, jotka ovat kansalaisiksi kirjoitetut liittolaisvaltioissa, jos silloin, kuin lakiehdotus tehtiin, asuivat Italiassa ja jos he 60 päivän kuluessa ilmoittautuivat praetorille. Kun päämiehelläni jo monta vuotta oli ollut asunto Roomassa, ilmoittautui hän likeiselle ystävälleen praetori Q. Metellukselle.

[Todistelu] Jos minulla nyt on puhuttavana ainoastaan kansalaisoikeudesta ja laista, minun ei tarvitse sanoa mitään lisää; sillä puolustuspuheeni on päättynyt. Mitähän tästä voidaan kumota, Grattius? Kiellätkö hänen olleen Heraclean kansalaiseksi kirjoitettuna? Todistajana on läsnä erittäin luotettava, velvollisuudentuntoinen ja rehellinen mies, M. Lucullus; tämä väittää tietävänsä eikä luulevansa, nähneensä eikä vain kuulleensa, olleensa toimeenpanijana eikä vain olleensa läsnä. Todistajina ovat läsnä Heraclean kunnianarvoiset lähettiläät, tämän oikeusjutun takia ovat he saapuneet tehtävineen ja virallisine todistuskappaleineen; nämä sanovat hänen kirjoitetun Heraclean kansalaiseksi. Tässä vielä kaipaat Heraclean virallisia kansalaisluetteloja, joiden kaikki tiedämme hävinneen Italian sodan aikana valtioarkiston tulipalossa? On todellakin naurettavaa, ett'ei sanota mitään sen johdosta, mikä meillä on, vaan kysytään, mitä meillä ei saata olla, ett'ei olla tietävinään suullisesta todistuksesta, vaan vaaditaan kirjallista ja, vaikka on olemassa niin jalon miehen kunniasana ja niin luotettavan municipikaupungin valallinen vakuutus, hylätään se, jota ei millään lailla voida väärentää, mutta kaivataan luetteloja, joita kumminkin itse sanot monesti väärennettävän. Tai eikö hän olisi asunut Roomassa, hän, joka monta vuotta ennen kansalaisoikeuden saamista kaikkine tamineineen tavaroineen asettui Roomaan asumaan? Tai eikö hän olisi ilmoittautunut? On kyllä, vieläpä niihin luetteloihin, mitkä yksin praetorivirkakunnalle tehdyistä ilmoittaumisista omaavat virallisten luettelojen pätevyyden. 5. Sillä kun Appiuksen luetteloja sanottiin jokseenkin huolimattomasti säilytetyiksi ja Gabiniuksen kevytmielisyys hänen ollessa vielä tuomitsematta sekä onnettomuus tuomion jälkeen oli hävittänyt luettelojen koko luotettavaisuuden, niin sitä vastoin tuo peräti nuhteeton ja oikeamielinen Metellus oli niin tunnon-tarkka, että hän meni praetori L. Lentuluksen ja tuomarien luo sekä sanoi käyneensä rauhattomaksi yhden nimen pyyhkimisestä.[7] Näissä luetteloissa ette nyt näe mitään pyyhkimistä tapahtuneen A. Liciniuksen nimen kohdalla. Näin ollen, mitä syytä on epäillä hänen kansalaisoikeuttaan, varsinkin kun hän on ollut muidenkin kansalaiskuntain jäseneksi kirjoitettuna? Sillä kun ihmiset Suur-Kreikassa jakelivat sulan suotta kansalaisoikeutta vähäpätöisille henkilöille, jotka eivät olleet perehtyneet mihinkään tahi vain johonkin ala-arvoiseen taiteeseen, eivät suinkaan Rhegiumilaiset tai Locrilaiset tai Neapolilaiset tai Tarentumilaiset, kuten minun kai täytynee uskoa, olisi kieltäneet tältä nerollisuuden erinomaisella maineella varustetulta mieheltä sitä, minkä tavallisesti lahjoittivat näyttämötaiteilijoille! Entä vielä? muut ovat kyllä sekä kansalaisoikeuden antamisen jälkeen että Papiuksen lain jälkeen jollakin tavoin päässeet pujahtamaan noitten municipikaupunkien kansalaisluetteloihin; tämäkö sitten olisi hylättävä, joka ei edes käytä niitä, joihin on kirjoitettu, koska hän aina tahtoi käydä Heraclealaisesta?

Sinä vaadit meikäläisiä verotusluetteloja esitettäviksi. Luonnollisesti kyllä; sillä onhan se aivan tuntematon asia, että hän viimeisten censorien aikana[8] oli tuon mainion päällikön L. Luculluksen seurana sotajoukossa ja että hän edellisten aikana[9] oleskeli Vähässä-Aasiassa saman miehen seurassa, kun hän vielä oli quaestori, kuin myös että ensimäisten, Juliuksen ja Crassuksen aikana,[10] ei yhtään osaa kansasta kirjoitettu henkiluetteloihin. Mutta koska hengillepano ei vahvista kansalaisaseman laillisuutta, vaan ainoastaan osoittaa että se, joka on luetteloon merkitty, jo siihen aikaan sen kautta on esiintynyt kansalaisena, niin tiedä, että niihin aikoihin, jolloin tämä, syytöksesi mukaan, ei edes omankaan käsityksensä nojassa omistanut Rooman kansalaisen oikeuksia, hän useampia kertoja lakiemme jälkeen teki testamenttinsa sekä sai vastaanottaa Rooman kansalaisten määräämiä perintöjä ja L. Lucullus maaherrana suositti häntä rahapalkkioiden saantia varten valtionrahastolle. 6. Hae vielä todisteita, jos voit; ei häntä kuitenkaan koskaan oman taikka ystäviensä käsityksen mukaan saata syylliseksi todistaa.

Kysyt meikäläiseltä mieheltä, Grattius, miksi niin suuresti olen tähän mieheen ihastunut. Koska hän tarjoaa minulle tyyssijan, missä henkeni virkistyy tämän Forumin hälinän jälkeen ja torailemisesta väsyneet korvani löytävät lepoa. Vai luuletko että meille voisi riittää ainetta, mistä joka päivä puhuisimme niin monenmoisissa asioissa, ell'emme tieteellisellä työskentelyllä jalostuttaisi henkeämme, tahi että henkemme voisi kestää niin suurta rasitusta, ell'emme virkistäisi sitä niinikään samalla työskentelyllä? Minäpä todellakin tunnustan olleeni tieteellisiin harrastuksiin ihastunut. Hävetkööt muut, jotka siten ovat tieteisiin hautaantuneet, ett'eivät niistä voi mitään käyttää yhteiseksi hyväksi eivätkä julkisuuden valoon saattaa; vaan miksikä minua hävettäisi, tuomarit, joka niin monta vuotta olen elänyt siten, ett'ei joutoajan vietto ole minua pidättänyt eikä nautinnonhimo ehkäissyt, saati sitten unentarve estänyt yhdenkään kansalaisen ahdinkotilassa tahi aineellista etua uhattaessa? Kukapa siis minua sitten moittisi tahi kuka minulle syyllä vihoittelisi, jos minä puolestani käytän näitten opintojen harjoittamiseen kaiken sen ajan, mikä muille myönnetään yksityisten asiainsa hoitamiseen, juhlapäivien ja leikkien viettämiseen tahi toisenlaisia huvituksia sekä suorastaan hengen ja ruumiin lepoa varten, sen ajan, minkä muut omistavat varhain alkaviin pitoihin, noppapeliin tai pallonheittoon? Vieläpä on tämä sitä enemmän minulle sallittava, koska näistä opinnollisista harrastuksista minunkin puhujataitoni kehittyy, joka, olkoonpa se kuinka vähäinen tahansa, ei koskaan ole ystäviä pulaan jättänyt. Mutta jos tämä jostakusta näyttää jokseenkin vähäpätöiseltä, tunnen kumminkin sen lähteen, mistä saatan ammentaa ne ohjeet, mitkä ovat tärkeimmät. Sillä joll'en monien suullisten ohjausten ja monipuolisen kirjallisuuden viljelemisen kautta nuoruudesta asti olisi tullut siihen vakaumukseen, ett'ei mitään elämässä suuresti ole tavoitettava paitsi kunniaa ja siveellisyyttä, että taasen sen takaa-ajamisessa kaikki ruumiin-rasitukset, kaikki kuoleman, vieläpä maanpaonkin vaarat ovat vähäpätöisiksi arvosteltavat, en olisi milloinkaan teidän hyväksenne pannut itseäni alttiiksi niin lukuisille, suurille vaaroille sekä näitten katalien ihmisten jokapäiväisille hyökkäyksille. Mutta täynnä noita ohjeita ovat kaikki kirjat, kaikki viisaitten lausunnot, kaikki muinaiset esikuvat; nämä kaikki olisivat hämärän peitossa, ell'ei tieteen valaisu niitä kohtaisi. Kuinka monta elävästi esitettyä kuvaa oivallisista miehistä ovatkaan kreikkalaiset ja latinalaiset kirjailijat meille jättäneet sekä katsellaksemme että vielä enemmän jäljitelläksemme! Näitä minä aina pidin silmäini edessä valtiota johtaessani ja koetin siten sydäntäni ja henkeäni, noita oivallisia miehiä nimenomaan tarkastelemalla, sopusuhtaisiksi kehittää.

7. Joku kysynee: Mitä kummia? tuonko tieteellisen koulutuksen kautta, jota kiitoksilla ylistelet, juuri nuo mainiot miehet, joiden ansioista on kirjallisuudessa kerrottu, ovat kasvatuksensa saaneet? Vaikeaa on vakuuttaa tätä kaikista, mutta kuitenkin tiedän tarkalleen, mitä minun tulee siihen vastata. Minä puolestani myönnän että useat erinomaisen lahjakkaat ja ansiokkaat henkilöt ovat olleet tieteellistä sivistystä vailla ja että he pelkästään melkein jumalallisen luonnonlaatunsa kautta itsestänsä ovat tulleet siveellisiksi ja lujiksi, vieläpä lisään senkin että luontainen taipumus ilman tieteellistä sivistystä useammin on auttanut saavuttamaan kiitosta ja kuuluisuutta kuin sivistys ilman luontaista taipumusta. Ja kumminkin minä väitän tämän että, jos erinomaiseen, mainioon taipumukseen on yhtynyt järjestyksellinen ja sopusuhtainen tieteellinen kasvatus, niin tavallisesti silloin sukeutuu moinen aivan harvinainen etevyys. Näitä miehiä on tuo kuolematon Africanus, jonka isämme ovat nähneet, näitä nuo varsin järkevät ja maltilliset miehet C. Laelius ja L. Furius sekä tuo sangen tarmokas ynnä sen ajan mieheksi perin oppinut M. Cato vanhus;[11] jos nämä eivät olisi tieteistä saaneet mitään apua käsittääkseen ja noudattaakseen hyvettä, eivät varmaan olisi koskaan antautuneet niitä harjoittamaan. Mutta joskaan tätä suurta hyötyä ei olisi silmämääräksemme asetettava ja jos näistä opinnoista etsittäisiin vain huvitusta, niin kuitenkin luullakseni teidän täytyisi pitää tätä hengen virkistyskeinoa jaloimpana ja ylevimpänä. Sillä muut eivät sovellu kaikkiin aikoihin eivätkä kaikille ikäkausille eivätkä kaikkiin paikkoihin, mutta tällaiset tieteelliset harrastukset elähdyttävät nuoruutta, huvittavat vanhuutta, kaunistavat myötäkäymisiä, tarjoovat turvaa ja lohtua vastoinkäymisissä, ovat huviksi kotona eivätkä esteeksi sen ulkopuolella, ovat seuranamme öillä, matkustellessamme ulkomailla sekä maaseudulla oleskellessamme.

8. Mutta jos emme itse saata niitä harjoitella emmekä mielessämme niistä nauttia, pitäisi meidän kuitenkin niitä ihailla, vieläpä silloin, kuin vain näkisimme niitä muissa. Kuka meistä oli niin sivistymätön ja tunteeton, ett'ei äskettäin Rosciuksen kuolema olisi häneen koskenut? Vaikka hän kuolikin vanhuksena, oli yleinen mielipide se, ett'ei hänen olisi pitänyt ensinkään kuolla oivallisen taitonsa ja viehättäväisyytensä takia.[12] Hän oli siis saanut osakseen niin paljon rakkautta meiltä kaikilta ruumiinsa elkeillä; tuleeko meidän sitten välinpitämättömästi kohdella hengen uskomatonta eloisuutta ja neron lentoa? Kuinka monesti olenkaan nähnyt tämän Archiaan, tuomarit, — käytän, näette, hyväkseni suosiollisuuttanne, koska te tässä laadultaan oudossa oikeuspuheessa niin tarkasti minua kuuntelette, — kuinka monesti olenkaan nähnyt hänen, vaikka ei ollut kirjoittanut yhtään kirjainta, lausuvan valmistautumatta suuren määrän mitä parhaita säkeitä juuri hetken tapahtumista, kuinka monesti olen nähnyt hänen pyydettynä toistamaan esittävän saman asian muutettuaan sanat ja ajatukset! Niiden runojen taasen, jotka hän oli kirjallisesti julkaissut huolella ja harkinnalla, näin saavuttavan semmoista suosiota, että hän on kohonnut vanhain kirjailijain maineen tasalle. Häntäkö en rakastaisi, häntäkö en ihailisi, häntäkö en kaikin mokomin katsoisi puolustettavaksi? Ja edelleen olemme sen kuulleet mainioimmilta ja oppineimmilta henkilöiltä että muitten tieteiden harjoittaminen riippuu opetuksesta, säännöistä ja taitavuudesta, mutta että runoilija juuri luonnonlahjojensa avulla voipi voitavansa ja saapi yllykettä hengenvoimistaan sekä jumalallisesta henkäyksestä ikäänkuin täyttyy innostuksella. Siksipä täydellä syyllä kuuluisa maanmiehemme Ennius nimittää runoilijoita pyhiksi, koska näyttävät jumalain lahjana ja armonosoituksena olevan meille uskotut.[13]

Olkoon niin muodoin, tuomarit, runoilijanimi teille, korkeasti valistuneille miehille pyhä, tämä runoilijanimi, jota ei mikään sivistymätön kansa konsanaan ole loukannut. Kalliot ja erämaat antavat vastakaikua ihmisäänelle, julmat petoeläimet usein lauhtuvat soitosta sekä pysähtyvät kuuntelemaan; me korkean sivistyksen jalostuttamat ihmiset emmekö tuntisi runoilijan äänen tenhovoimaa? Colophonin asukkaat sanovat Homeruksen olevan kansalaisensa, Chiolaiset väittävät hänet heikäläisekseen, Salamiin väestö vaati häntä itselleen, Smyrnalaiset taasen vakuuttavat hänen olevan maanmiehensä ja ovat sen johdosta hänelle vihkineet pyhäkön kaupungissaan, ja monet muut sitä paitsi hänestä kiivaasti kiistelevät keskenään.[14]

9. Niin muodoin nuo vaativat itselleen muukalaista myöskin hänen kuoltuaan, sen johdosta että hän oli runoilija; mekö hylkäisimme hänen eläessään tämän miehen, joka sekä oman toivonsa mukaan että lakien perusteella on meikäläinen, sittenkin vaikka Archias jo pitkät ajat on käyttänyt kaiken harrastuksensa ja neronsa Rooman kansan kunnian ja maineen ikuistuttamiseksi? Sillä jo nuorukaisena hän käsitteli Cimbriläissotaa ja oli samalla rakas tuolle C. Mariukselle, joka näytti jotenkin kylmäkiskoiselta tällaisia harrastuksia kohtaan. Eihän kukaan ole niin nurjamielinen Runottarille, ett'ei hän kernaasti soisi töittensä ylistystä runoudella ikuistettavaksi. Kerrotaan Themistocleen, Ateenan mainioimman miehen, vastanneen häneltä kysyttäessä, kenenkä esitystä tai kenenkä ääntä hän mieluimmin kuunteli: Sen, joka hänen kuntoaan parhaiten ylistelisi. Niinikään tuo Marius myös erityisesti rakasti L. Plotiusta, koska hän luuli tämän henkensä lahjoilla voivan ylistellä tekojaan.[15] Mutta edelleen hän on kokonaisuudessaan esittänyt sotaa Mithridateen kanssa, mikä oli mahtava ja vaikea sekä monien vaihtelujen alainen käänteissään maalla ja merellä;[16] ja tämä runoelma tuottaa loistoa niin hyvin tuolle ylen urholliselle, kuuluisalle L. Lucullukselle kuin myös Rooman kansan nimelle. Rooman kansahan Luculluksen ylijohdolla avasi Pontuksen, joka muinoin oli suojattu kuninkaitten apuneuvojen ja luonnollisenkin asemansa kautta, Rooman kansan sotajoukko saman miehen johdolla kukisti jotenkin pienellä voimalla Armenialaisten lukemattomat joukot. Rooman kansan mainetekoja on se että Cyzicuksen perin ystävällismielinen kaupunki niinikään hänen toimestaan riistettiin ja pelastettiin kaikkinaisesta hyökkäyksestä kuninkaan puolelta sekä koko sodan ammottavasta kidasta;[17] meidän urhotyönämme aina mainitaan ja julistetaan tuo uskomattoman kiivas meritaistelu Tenedoksen luona, jolloin L. Luculluksen johtaessa taistelua vihollisten päälliköt tuhottiin ja laivasto upotettiin; meidän ovat voittopatsaat, meidän muistomerkit, meidän voittokulut. Mutta ne, jotka henkensä lahjoilla ylistävät näitä tapauksia, ne kohottavat Rooman kansan mainetta. Maanmiehemme Ennius oli Scipio Africanus vanhemman suosikki ja sen takia otaksutaan hänen marmorikuvansa olevan pystytetyn Scipioiden sukuhaudassa; hänen ylistyslaulujensa kautta ei ainoastaan ylistetty sotasankari saa kunniaa, vaan myös Rooman kansa. Pilviin saakka hän kohottaa tämän läsnäolevan Caton esi-isää ja sen kautta Rooman historia saa mainehikkaan lisäyksen. Lyhyesti sanottuna, se että mokomat miehet kuin Maximus, Marcellus, Fulvius joutuvat ylistetyiksi on meidän kaikkien yhteinen kunniamme.[18] 10. Sentähden esi-isämme ottivat kansalaistensa joukkoon näitten laulujen tekijän, joka oli vain Rudiaesta kotoisin; mekö valtiostamme karkoittaisimme tämän Heraclean kansalaisen, jota monet valtiot omakseen tavoittelevat ja joka on tähänkin laillisesti otettu?

Sillä jos joku luulee vähemmän mainesatoa korjattavan kreikkalaisista runoelmista kuin latinalaisista, niin hän kovin erehtyy, sentähden että kreikkaa luetaan melkein kaikkien kansakuntain keskuudessa, mutta latina epäilemättä on ahdettu omien suppeitten rajainsa sisäpuolelle. Siksipä, jos maailman ääret rajoittavat urhotekojamme, tulee meidän toivoa että kunniamme ja maineemme tunkeutuu yhtä kauas, kuin me aseet käsissä olemme päässeet, koska tämä tuottaa kuuluisuutta niin hyvin juuri niille kansoille, joitten teoista kerrotaan, kuin varmaankin niille, jotka henkensä kaupalla taistelevat kunnian puolesta, on suurimpana yllykkeenä vaaroja ja vaivoja kestämään. Kuinka monta tekojensa kertojaa sanotaankaan Aleksanteri suurella olleen mukanaan! Ja kuitenkin hän huudahti asetuttuaan Sigeumin niemellä Achilleen hautakummulle:[19] Oi sinä onnen suosima nuorukainen, joka satuit saamaan Homeruksen sankariutesi julistajaksi! Ja syystäkin. Sillä joll'ei tuo Ilias olisi syntynyt, olisi sama kumpu, mikä oli hänen ruumiinsa peittänyt, myös kätkenyt hänen nimensä unhoon. Entä vielä? Eiköhän meidän vielä elävä suurmiehemme Cn. Pompeius,[20] jolla on yhtä suuri onni kuin kunto, kokoontuneen sotajoukkonsa edessä lahjoittanut kansalaisoikeutta historiansa kirjoittajalle mityleneläiselle Theophaneelle ja eivätkö nuo meidän sankarimme, jotka kyllä ovat urhollisia, mutta sivistymättömiä sotureita, niin sanoakseni kunnian tenhovoiman lumoamina hyväksyneet sitä äänekkäällä huudolla, ikäänkuin olisivat hekin olleet osallisia tuohon ylistykseen? Jos siis Archias lakien mukaan ei olisi ollut Rooman kansalainen, ei hän tietenkään olisi voinut saada aikaan sitä että joku ylipäällikkö hänelle olisi myöntänyt kansalaisoikeuden. Niinpä Sulla antaessaan kansalaisoikeuden Hispanialaisille ja Galleille olisi tietenkin hylännyt hänen pyyntönsä;[21] ja kumminkin olemme nähneet, mitenkä Sulla kansankokouksessa, kun muudan kehno kansanrunoilija hänelle oli ojentanut kyhäelmän, missä hän Sullan kunniaksi oli sepittänyt tilapäärunon vuorotellen eripituisilla säkeillä, mitenkä hän hetikohta niistä tavaroista, jotka hän paraikaa antoi myydä, käski maksaa tälle palkinnon, mutta vain sillä ehdolla, ett'ei hän mitään jäljestäpäin kirjoittaisi. Hän, joka arveli kehnon runoilijan tungeskelevaisuuden kuitenkin ansaitsevan jotain palkintoa, hän ei olisi tavoitellut tämän miehen runoilijalahjaa sekä ytimekästä ja sisältörikasta esitystapaa? Entä edelleen? eikö hän itsensä kautta tahi Lucullusten välityksellä olisi saanut tätä oikeutta läheiseltä ystävältään Q. Metellus Piukselta, joka useille myönsi sen? varsinkin koska hän siihen määrin toivoi tekojensa kertomista, että hän kallisti korvansa myös Cordubassa syntyneille runoniekoille, vaikka heidän runonsa kaikuivat jonkin verran kömpelöltä ja vieraalta.[22]

11. Eihän sitä ole salattava, jota ei voida peittää, vaan on se julki lausuttava: Meitä kaikkia ohjaa ylistyksen mieliteko ja, kuta jalompi kukin on, sitä enemmän häntä johtaa kunnianhalu. Itse filosofitkin piirtävät nimensä niihin kyhäelmiin, jotka kirjoittavat kunnian halveksimisesta; juuri siinä, missä ylönkatsovat ylistystä ja kuuluisuutta, he haluavat tulla ylistetyiksi ja kuuluisiksi. Niinpä Decimus Brutus, tuo mainio sankari ja sotapäällikkö, koristi rakennuttamiensa temppelien ja muistomerkkien käytäviä hyvän ystävänsä Acciuksen runoelmilla.[23] Edelleen vielä, tuo Fulvius, joka Ennius seurassaan soti Aetoleja vastaan, ei epäröinyt omistaa sotasaalista Runottarille. Siinä kaupungissa siis, missä sotapäälliköt melkein sotisopaan puettuina ovat kunnioittaneet runoilijain nimeä ja Runotarten pyhäkköjä, eivät tuomarit rauhanpuvussa ole oikeutetut kieltäytymään kunnioittamasta Runottaria ja pelastamasta runoilijoita.

Ja lisäksi, jotta kernaammin tekisitte sen, paljastan teille, tuomarit, oman sydämeni ajatukset ja tunnustan teille julkisesti oman niin sanoakseni kunniankaipuuni, joka ehkä on liiankin kiihkeä, mutta kuitenkin vilpitön. Sillä kaikki ne toimet, mitkä minä konsulikautenani yhdessä teidän kanssanne olen saanut aikaan tämän kaupungin ja valtakunnan menestykseksi, kansalaisten elämän puolesta sekä koko valtion hyväksi, on hän tehnyt runoelman aiheeksi vieläpä aloitellut sitä. Tämän kuultuani kehoitin häntä saattamaan sen loppuun, syystä että aihe minusta näytti tärkeältä ja viehättävältä. Eihän kunto vaadi mitään muuta palkkaa vaivoistaan ja vaaroistaan kuin julkista tunnustusta ja kunniaa; ja jos tämä meiltä pidätetään, tuomarit, mitä syytä meillä on näännyttää itseämme niin tavattomilla ponnistuksilla tällä ahtaalla ja lyhykäisellä elämänurallamme? Jos sielu ei aavistaisi mitään tulevaisuudesta ja jos se ahtaisi kaikki ajatuksensa samojen rajain sisäpuolelle, joilla elämänjaksomme on ympäröitty, se ei varmaankaan uuvuttaisi itseään moisilla ponnistuksilla eikä kiusaisi lukuisilla huolilla ja unettomilla öillä eikä niin usein aivan henkensä kaupalla taistelisi. Mutta nyt asuu kussakin jalossa henkilössä ylevä vaisto, mikä yöt päivät pääksytysten yllyttää mieltä kunnian kiihoittimilla ja varoittaa ett'ei maineemme mittaa ole jätettävä niin lyhyeksi, kuin elinaikamme on, vaan että se on ulotettava etäisimpään tulevaisuuteen. 12. Vai saattaisimmeko me todellakin ilmeisesti olla niin lyhytmielisiä, me kaikki, jotka liikumme valtiollisissa toimissa ja samalla tässä vaaran- ja vaivanalaisessa elämässä, että me, kun elämämme viime hetkeen saakka, emme ole vetäneet yhtään rauhallista ja huoletonta hengähdystä, luulisimme kaiken kuolevan samalla kuin ruumiimmekin? Koska monet mainiot miehet halukkaasti ovat jälkeensä jättäneet patsaskuvia ja kuvateoksia, jotka eivät mukaile heidän sielunsa piirteitä, vaan ruumiinsa muotoa, eikö meidän pitäisi paljoa mieluummin jättää aatteitamme ja ansioitamme esittävää taideluomaa, minkä suuret nerot ovat valmistaneet ja viimeistelleet? Ainakin minä arvelin jo silloin, kuin toimessa olin, sirottelevani ja kylväväni kaikki toimeni koko maanpiirin muistissa ikuisesti säilytettäviksi. Olkoonpa että muisto pysyy kuoltuani tietoisuuteni ulkopuolella tahi että, niinkuin suurimmat filosofit ovat otaksuneet, se ulottuu edes johonkuhun osaan henkistä olemustani, varmaa on että nyt ainakin tunnen iloa sitä ajatellessani ja toivoessani.

[Loppulause] Vapauttakaa siis, tuomarit, kanteenalaisuudesta moinen siveellisesti jalo mies, joka, niinkuin näette, saa osakseen täyden tunnustuksen korkea-arvoisten ja monivuotisten ystävien puolelta, moinen mies, jolla on niin suuri luontainen lahjakkuus, kuin sitä täytynee pitää, koska ylimystömme nerokkaimmat miehet, kuten huomaatte, ovat hänen seuraansa tavoitelleet, ja jonka asia päälle-päätteeksi on senlaatuinen, että sen osoittaa todeksi lain suosiollisuus, municipikaupungin antama vakuutus, Luculluksen todistus sekä Metelluksen henkiluettelot. Näin ollen pyydän teitä, tuomarit, koska suurissa neroissa tulee olla niin hyvin inhimillinen kuin jumalallinen suositus, pyydän teitä siten ottamaan hänet suojelukseenne, että selvästi nähdään, mitenkä te, sen sijasta että olisitte ankaruudessanne vahingoittaneet, olette lempeydessänne hänet vapauttaneet, sillä hän on aina ylistänyt teitä, teikäläisiä päälliköitä sekä Rooman kansan mainetöitä ja lupaa todistuksellaan ikuisesti tehdä kuuluisiksi nämä vast'ikään meitä ja teitä valtion sisäisessä elämässä kohdanneet vaarat ja kuuluu lisäksi niiden joukkoon, joita kaikkina aikoina ja kaikkien kansain keskuudessa on pyhinä pidetty ja niiksi nimitetty.

Tuomarit! Toivon sen varmasti saavan yleisen hyväksymisen, minkä tapani mukaan lyhyesti ja yksinkertaisesti olen lausunut oikeusasiasta; sen, minkä poikkeamalla Forumilla ja oikeusistuinten edessä käytetystä esitystavasta olen puhunut päämieheni nerollisuudesta ja ylimalkaan hänen runoilijatoimestaan, te, tuomarit, toivoakseni hyväntahtoisesti olette kuunnelleet, oikeuden puheenjohtajan tiedän varmasti sen tehneen.

[3] Tarentum (nyk. Taranto), Locri (nyk. hävinnyt), Rhegium (nyk. Reggio) ja Neapolis (nyk. Napoli) Etelä-Italian kaupunkeja.

[5] Q. Caecilius Metellus Numidious konsuli v. 109 e.Kr. ja hänen poikansa Q. Caec. Met. Pius konsuli v. 80; M. Aemilius Scaurus konsuli vv. 115 ja 107 e.Kr.; Q. Lutatius Catulus konsuli v. 102 ja hänen samanniminen poikansa konsuli v. 78; L. Licinius Crassus , mainio puhuja, konsuli v. 95; L. Licinius Lucullus praetori, hänen samanniminen poikansa, kuuluisa maailmanmies ja päällikkö, konsuli v. 74 ja M. Lic. Lucullus edellisen veli; M. Livius Drusus kansantribuni v. 91; Cn. Octavius konsuli v. 87, hänen poikansa L. Oct. konsuli v. 75 ja M. Oct. kansantribuni; M. Porcius Cato M. Porcius Cato Maiorin pojanpoika; Q. Hortensius Hortalus konsuli v. 97 ja hänen poikansa, tunnettu puhuja, konsuli v. 69.

[7] Appius Claudius Pulcher, P. Gabinius Capito ja L. Cornelius Lentulus v. 89 praetoreja.

[11] P. Cornelius Scipio Africanus Minoi , kuuluisa sotasankari, kuol. v. 129 e.Kr., hänen ystävänsä C. Laelius Sapiens ja L. Purius Philus konsuli v. 136 e.Kr.

[13] Q. Ennius synt. Rudiaen kaupungissa Etelä-Italiassa v. 239, kuollut Roomassa v. 169 e.Kr.

[14] Colophon kaupunki Vähässä-Aasiassa, Chios saari Aegean meressä, Salamis Kypros saaren suurin kaupunki.

[16] N.s. kolmas sota Mithridatesta, Pontuksen kuningasta, vastaan vv. 74-64 e.Kr.

[18] Q. Fabius Maximus Cunctator ja M. Claudius Marcellus Hannibalin vastustajia; M. Fulvius Nobilior kukisti Aetolit v. 189.

[20] Cn. Pompeius Magnus , kuuluisa päällikkö, synt. v. 106, kuol. v. 48 e.Kr.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUHE RUNOILIJA ARCHIAAN PUOLUSTUKSEKSI ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org . If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate .

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org .

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.