The Project Gutenberg eBook of "Muru": Huvinäytelmä yhdessä näytöksessä, by Karl August Tavaststjerna

Tehtailija Lemberg.
Ellen, hänen tyttärensä.
Muru, hänen tyttärensä, 14-vuotias.
Karl Stormfelt. Ellenin sulhanen.

Näyttämö on huvilan sali, perällä kuisti ja näköala järvelle. Ovi oikealla, toinen vasemmalla. Esiripun noustessa istuu Stormfelt sohvassa käsivarsi Murun ympärillä ja lukee runoja.

STORMFELT (Pysähtyy ja katsoo Muruun). Muru taitaa olla pieni kiihkoinen tytön tynkä. Tuolla ijällä eivät tytöt keskellä kesää istu päiväkausia huoneessa runoja lukemassa.

STORMFELT. Hm — näetkös Muru, kun joku kuvittelee olevansa vanhempi kuin onkaan — silloin on pikkuvanha.

MURU (Vetäytyy pois vakavasti), Nyt sinäkin sanot niin, Karl! Ja sinä olet muuten ainoa, joka olet hyvä minulle.

STORMFELT (Ottaa hänet kiinni). Kas niin Muru! Eihän meidän siltä tarvitse tulla vihamiehiksi. Sinä olet pieni hullunkurinen tyttöveitikka, josta minä muuten pidän oikein kovasti.

STORMFELT (Nauraa ääneensä). Kuulkaapas sitä! Sinähän vasta hassu olet.
Pitäisikö Ellenin muka olla mustasukkainen?

MURU (Kääntyy ujona pois ja koettaa kätkeä vihkoa, jota hän on piilottanut).

STORMFELT. Ei, kuuleppas nyt, Muru, nyt sinä olet kovin hullunkurinen.
Mistä sinä olet semmoista päähäsi saanut?

STORMFELT. Muru on tainnut saada päänsä pyörälle kaikista runoista ja romaaneista — vai mitä?

STORMFELT (Vetää hänet nauraen luoksensa ja hyväilee häntä). Mitä se Muru siellä puuhaa? Kas niin, Muru — älähän nyt rupea juonittelemaan, vaikka minä laskenkin vähän leikkiä sinun kanssasi. Kyllähän me muuten olemme hyviä ystäviä. (Vetää nenäliinan hänen suustansa ja suutelee häntä). Se oli sovintomuisku, se! Ja nyt sinun taas pitää olla kiltti, Muru, muuten minä suutelen sinua vielä enemmän.

STORMFELT (Hiukan kärsimättömästi). Etkö kuullut, mitä minä uhkasin,
Muru? Minä teen siitä totta, jos et heti paikalla tule kiltiksi.

STORMFELT (Nostaa hänet vastustelemisesta huolimatta ylös, vetää pois kädet hänen kasvoiltaan ja suutelee häntä).

MURU (Antautuu nähtävästi hänen suudeltavakseen: Stormfelt lopettaa hyväilemisensä ja katsoo häneen. Silloin heittäytyy Muru kiivaasti hänen kaulaansa, mutta hän irroittaa itsensä hitaasti ja vähän nolona, nousee ja pyyhkii otsaansa).

STORMFELT. Ei Muru — tuota sinä et saa tehdä! En minä sitä tarkoittanut. Ymmärrätkö?

ELLEN (Tulee vasemmalta, seisahtuu ja katsoo heihin). No Karl, joko sinä taas olet tehnyt kiusaa Murulle, koska hän itkee? Älä sinä kiusottele lasta, muuten hän vielä hyväksi lopuksi rakastuu sinuun.

ELLEN (Katsoo hänen jälkeensä). Näetkös! Minkätähden olet tehnyt pahaa
Murulle?

STORMFELT (Kärsimättömänä). Äsh! Kuka hänelle on pahaa tehnyt? Minä vaan vähän kujeilin hänen kanssaan, niinkuin tavallisesti, — mutta hän on tullut niin juonikkaaksi ja sietämättömäksi; koko tyttö! Minun sisareni ovat totisesti saaneet kestää kovempaakin tuolla ijällä. Mutta hänen päänsä on varmaankin pyörällä romaanin luvusta ja sen semmoisesta, ja sen minä hänestä hävitän.

ELLEN. Muru ei ainakaan ole lukenut mitään vaarallisia romaaneja, se on varma.

STORMFELT. Ethän sinä voi niin tarkkaan tietää, mitä Muru milloinkin tekee. Hän on aivan toisenlainen tyttö, kuin sinä olet ollut. Hän on pikkuvanha ja kiihkeä, ja meidän pitää kaikkien koettaa parantaa häntä siitä, niinkauan kuin vielä on aikaa. Meidän täytyy tehdä hänestä pilaa, niin että tuntuu.

ELLEN. Sinä et tiedä, kuinka se voi loukata tuommoista aikaseen kehittynyttä lasta —

STORMFELT (Ei ota sitä korviinsakaan). Äsh — loukatkoon tai olkoon loukkaamatta — meidän täytyy kasvattaa häntä, sanon minä.

TEHTAILIJA LEMBERG (Tulee vasemmalta). Siellä se Muru taas istuu ja jöröttää ruokasalissa. En ymmärrä, mikä tytölle on tullut, hän tekee minut ihan levottomaksi.

STORMFELT. Pitäisi ehken vähän tarkastaa hänen lukemistaan, ettei hän ahmisi kaikkea, mitä käsiinsä saa.

TEHTAILIJA LEMBERG. Minun tietääkseni ei minulla ole mitään huonoja kirjoja talossa, — jos vaan et itse ole niitä tänne tuonut.

STORMFELT. Kyllä minä kirjani katson. Ei — mutta Murun ei pitäisi enää päivät päästään saada lukea lyyrillisiä eikä eroottisia runoja.

ELLEN. Vai niin, vai ei meidän tyttöjen enää annettaisi lukea edes
Runebergiä eikä Topeliustakaan!

TEHTAILIJA LEMBERG. Se on toki vähän liikaa ankaruutta. En minäkään itse puolestani ole juuri hurjistunut runouteen, mutta ei suinkaan voi estää lapsia tutustumasta meidän suurimpiin runoilijoihimme. Sehän kuuluu tietääkseni sivistykseenkin.

STORMFELT. Kernaasti minun puolestani — kun he vaan sitä sietävät.
(Istuu sohvaan).

TEHTAILIJA LEMBERG. Niin, niin — (huokaa) — lasten kasvatuksesta on suuri edesvastaus, sen minä sanon. Oletko sinä sitten huomannut Murun lukevan mitään sopimatonta?

STORMFELT. En, mutta hän on ennen aikojaan kehittynyt pikku otus, ja häntä pitäisi hiukan hillitä.

LEMBERG (Ellenille). Meneppäs hakemaan minulle piippuni, Ellen kulta, — se jäi lehtimajaan rannalle. (Ellen menee vastahakoisesti). Ja nyt voit sanoa suoraan — minkä sinä arvelet Murua vaivaavan, Karl?

STORMFELT (On saanut käsiinsä vihon, jonka Muru piiloitti sohvan istuimen ja selkänojan väliin, selailee sitä ja vastaa hajamielisenä). Niin hullunkuriselta se tosin kuuluu, mutta minä luulen kumminkin, että tyttö on kerrassaan rakastunut minuun.

STORMFELT. Niin, tiedäthän sinä setä, että minä välistä leikilläni suutelen häntä. Tänään siitä syntyi kohtaus.

STORMFELT (Hajamielisenä). Juuri niinkuin sanon — hän heittäytyi minun kaulaani ja itki.

STORMFELT. Hm — tavallaan kyllä — lapsellisuutta. Mutta hyvin täysikasvuista lapsellisuutta. (Selailee vihkoa).

LEMBERG (Pitelee päätänsä). Niin, piru niitä tyttöjä ymmärtää! Mutta sinä, Karl, saat luvan olla suutelematta tyttöä, kuuletko? Kun kaikki ympäri käy, niin olet sinä itse pannut hänen pikku päänsä pyörälle, eikä mikään lukeminen. Anna tytön olla rauhassa, sanon minä.

STORMFELT (Hymyillen). No mutta setä, kuinka sinä voit semmoista ajatellakaan? Jos kukaan on hänelle hyvää tehnyt, niin se olen minä.

LEMBERG. Hän on jo nainen, näetkös! Heistä ja heidän tuumistaan ei pääse kukaan selville.

STORMFELT (Katsoo ylös ja paiskaa vihon kiini). Ei pääsekään, se on varma! Mutta kyllä minä hänestä ne houreet hävitän, jos minä ne kerran olen hänen päähänsä pannut, sen minä lupaan!

LEMBERG (Levollisemmin). No, kaikissa tapauksissa oli hyvä, että puhuit tästä minulle. Minä tahdon itse puhutella tyttöä, tottahan siitä lie apua.

LEMBERG. Kiitoksia, Ellen! Mutta sinun pitäisi paremmin hoitaa Murua. Hän on huonolla jäljellä; niin, niin, hyvin huonolla jäljellä ja sinun pitää olla hänen äitinään, sillä enhän minä kumminkaan siksi kelpaa.

LEMBERG (Aikoo mennä pois). Niin, sen saa hän itse sinulle selittää.
Mutta minä menen nyt puhumaan hänelle — (aikoo mennä).

STORMFELT (On istunut epäröivänä katsellen vihkoa, nousee ja pidättää häntä). Ei setä, — tässä on vielä muutakin! — Odota, niin otamme tarkemmin selvän Murun lapsellisuudesta. Saatpa nähdä, Ellen, olenko minä ollut väärässä. (Näyttää vihkoa).

STORMFELT. Murun runovihko, näetkös! Hän on jo oikea Sapho; vaikka onkin vasta neljäntoista vuotias!

ELLEN (Tahtoo ottaa sen häneltä). Hyi, kuinka sinä olet ilkeä! Semmoisia salaisuuksia on kaikilla tytöillä sillä ijällä. Anna se tänne, niin olet kiltti!

STORMFELT (Nauraa ääneensä). Enpäs annakaan! Tämä on kerrassaan mainiota! Ette voi aavistaa, kuinka kauniita juttuja täällä on! Kas tässä! Kuulkaapas nyt esimerkiksi tätä pätkää! Sen nimi on "Hänelle". (Lukee ääneen, pilkallisesti, tehden innokkaita liikkeitä. Muru raottaa lukemisen aikana ovea vasemmalla, hiipii sisään silmät itkusta punaisina ja tulee hiljaa kuin kissa likemmäksi, ilman että häntä kukaan huomaa).

Sua lemmin aina, surusydämellä,
Sua, jot'en koskaan omakseni saa.
Mun sisareni sulho! Aina hellä
Kuvasi sydämeni valloittaa.

Sua lemmin, kuu kun yöllä pilkottaapi
Varjoisan puiston lumo-käytävään,
Kun syksymyrsky puissa raivoaapi,
Ja mun sä suljit syliis' lämpimään.

(Muru syöksee notkealla hyppäyksellä esiin, mutta Karl ennättää temmata vihon hänen käsistään, hän seisoo liikutettuna ja läähättäen, silmät säihkyen suuttumusta ja tahtoo juosta takaisin, mutta Karl saa hänet kiinni ja puristaa hänet jalkojensa väliin). Ohoo — maltappas! Kas nyt olet pihdissä, pikku Muru! Pysy vaan kauniisti siinä! (Muru on menehtyä häpeästä, painaa kasvot käsiinsä, sillä välin kun Stormfelt jatkaa innolla, pilkaten)

Hän mua yli kaiken rakastaisi
Otsaani ylevää ja lujaa luonnettain,
Oi jos hän kerran vaalia mua saisi,
Kun sohvallani rauhass' lojun vain.

Noo!? Mitäs sanotte? Eikö tässä ole innostusta? Uusi, vasta keksitty runoniekka! Ja Muru on tietysti realisti myöskin, siksi hän panee minut sohvalle makaamaan, että voisi paremmin hoitaa minua. Ihmeellinen huomaamiskyky, — eikös ole? (Muru tekee rajuja ponnistuksia päästäkseen irti, isä nauraa ääneen, Ellen on totisena). Ei Muru, sinä et pääse irti, sanon minä. (Selailee vihkoa).

STORMFELT. Eikö mitä, — nyt luetaan runoutta ja nautitaan. Tahdotteko kuulla jotakin oikein eleegillista? Kas tässä: "Mun suruni", niin kuuluu päällekirjoitus. Kuule Muru, sinun pitäisi olla kiitollinen siitä, että olet saanut näin hyvän esilukijan, ja heretä reuhtomasta. (Muru on hiljaa voimattomassa raivossa ja puree nenäliinaansa. Stormfelt lukee edelleen suurilla liikkeillä).

Oi missä olleekaan
Piirillä tämän maan
Onni ja rauha kestäväinen?
Jos oman kodin sais
Miss' aina pulputtais
Tuo kahvipannu kiiltäväinen,
Ja lehmät siellä ois
Ja lampaat ilakois',
Siell' olla voisi tyytyväinen!

Mä siellä yksinään
Vaan hänen sylissään
Muut ilot, riemut unhottaisin
(puhuu)
Teepäs nyt niin, Muruseni!
(lukee)
Siell' iloiss', murheissa
Ja elon kuohuissa
Vaan oisin hänen armahansa;
Mutt' en nyt milloinkaan
Ma häntä nähdä saa
— uinailla hänen rinnallansa.

Mun unipuolison'
Valinnut toisen on
Min' kanssa ilot, surut jakaa.
Särjetty sydämmen'
Saa Tuonen sulhosen'
Silloin kun mullan alla makaa!

(Painaa päänsä alas ja huokaa syvään). Niin, niin, semmoistahan se on! (Muru, joka on pysynyt hiljaa, onnistuu tempaamaan vihon ja pääsee pihdistä. Hän repii vihkon palaisiksi ja aikoo syöksyä isänsä ohitse, mutta tämä saa hänet kiinni ja pidättää häntä).

TEHTAILIJA LEMBERG (Vakavasti). Kas niin, Muru, älä nyt riehu kuin vihainen kissanpoika. Jää tänne juttelemaan isän kanssa. Te voitte jättää meidät niin kauaksi kahden kesken, Ellen ja Karl. (Nämä menevät kuistille). No, Muru, istu tänne isän luo ja koeta rauhoittua! Emmehän me sillä mitään pahaa tarkoittaneet, tottahan sinä sen ymmärrät. Mutta mitä tämä oikeastaan merkitsee, tämä juttu Karien kanssa? Oletko sinä tullut hulluksi, tyttö, kun menet heittäytymään hänen kaulaansa? Hän on itse kertonut minulle kaikki. Sanoppas, lapseni, mitä sinä oikeastaan ajattelet?

LEMBERG. Sinähän olet jo suuri tyttö, pitäisihän sinun jo tietää, ettei semmoinen käy laatuun — minä tarkoitan, ettei sovi tehdä sitä sillä tavalla, kuin sinä teit. Minusta tuntuu että minä sinun sijassasi häpeisin silmät päästäni, mutta sinä vaan seisot siinä ja niskoittelet. Vahinko että äitisi on kuollut, hän voisi varmaankin puhua sinulle paremmin kuin minä, kun ei hän nyt voi sitä tehdä, niin täytyy minun tehdä se itse. Ajatteleppas vaan, ethän sinä, suuri tyttö, saa enää olla niin lapsellinen! Etkö ymmärrä, että se ei sovi, mitä? Karl on ihan hämillään sinun tähtesi ja niin olen minäkin. Ja nuo runot sitten! Hyi, hyi, Muru, sinun pitäisi hävetä kirjoittaa semmoista tosissasi! Mistähän sinä olet saanut päähäsikin mokomia tyhmyyksiä? Vastaa.

MURU (on ojentanut itsensä suoraksi, katsoo terävästi kulmainsa alta ja puree nenäliinaansa vastaamatta).

LEMBERG (Ankarasti). Vastaa sanon minä! (Muru on vaiti). Vai oletko saanut ne huonoista kirjoista, joita olet lukenut salaa, meidän tietämättämme? Vastaa sanon minä!

LEMBERG (Vihaisena). Niinkö sinä vastaat isällesi, tyttö? Etkö ollenkaan häpeä? Luulenpa että vielä uskallat puolustaa itseäsi. Etkö ymmärrä, että sinä häpäiset meitä kaikkia. Jos olisit vanhempi, niin kyllä varoisit itseäsi heittäytymästä Karlin kaulaan. Silloin sinä kyllä ymmärtäisit, mitä se semmoinen on ja kuinka se on rumaa, — hyi! Ja jos vaan et heitä noita houreita, niin lähetän minä sinut heti paikalla pois kotoa kasvatuslaitokseen. Ja siellä sinua pidetään kovassa kurissa koko vuoden umpeen. Onko se mielestäsi parempi?

LEMBERG (Neuvottomana, vihaisena). Vai niin! Vai sanot sinä niin? No, mene sitte niin pian kun pääset. Jo huomispäivänä. Mutta älä sitte kirjoitakkaan kotiin, että tahdot sieltä pois! Sinä olet itse tahtonut päästä sinne.

LEMBERG (Vähän kummastuen). Sinä tahdot siis tosiaankin pois kotoasi ja omaistesi luota?

LEMBERG (Lempeämmin). Mitä ihmettä? Etkö voi jäädä kotiin? Ja minkätähden et voi?

MURU. Kun ei kukaan voi kärsiä minua täällä, ja kun minä aina vaan teen tyhmyyksiä.

LEMBERG (Tarttuu hänen käteensä, ystävällisesti). Kas niin, — älä nyt ole lapsellinen, Muru. Voithan sinä toki luvata vanhalle isällesi, että lakkaat noista tyhmyyksistä ja tulet taas kiltiksi, kelpo tytöksi, niinkuin ennenkin. — Sinun pitää viskata pois kaikki romaanit, joista olet saanut nuo houreet, ja sitten sinä pyydät anteeksi Karlilta ja Ellen siskoltasi — ja sitte on kaikki hyvin taas —

MURU (Keskeyttää kiivaasti, temmaten nenäliinan suustansa). Pitääkö minun pyytää heiltä anteeksi?

MURU (ojentaa itsensä, päättäväisesti). Ei — ennen minä lähden pois huomenna.

LEMBERG (Katsoo häneen kummastuneena, tuskastuen). Lähde sitten. Ja kyllä siellä kasvatuslaitoksessa otetaan nuo oikut pois päästäsi, siitä saat olla varma.

LEMBERG (Lyhyesti). Minne tahansa, kunhan vaan saat kovan kurin ja paljon tekemistä. Se hävittää sinusta kaikki oikut ja vehkeet. (Menee oikealle).

MURU (Katsoo hänen jälkeensä ja purskahtaa sitten itkemään heittäytyen salin pöytää vasten, jolla on albumi ja kuvateoksia, taukoo äkkiä kesken itkunsa, avaa albumin, selailee sitä, taukoo, epäilee, ottaa siitä Karlin suuren valokuvan, katsoo sitä hellästi ja suutelee kuvaa. Samassa tulevat Ellen ja Karl kuistin poikki. Muru piiloittaa kuvan nopeasti poveensa, unohtaa albumin auki ja juoksee vasemmalle. Ellen ja Stormfelt tulevat sisään).

STORMFELT. Tuolla Muru taas juoksee pakoon, mitähän kujeita hänellä nyt on ollut?

ELLEN. Jätä nyt Muru parka jo rauhaan, minkäs hän sille voi, että hän on semmoinen lapsi vielä.

STORMFELT. Se on toki vähän liikaa, mutta tyttötypykkä on tullut hulluksi. Olisitpa vaan nähnyt minkälainen hän tänäänkin oli!

ELLEN. Asia on juuri niinkuin sanoin. Sinä olet oikein, oikein mielissäsi, kun olet saanut hänen rakastumaan itseesi. Ethän sinä enää voi muusta puhuakaan!

STORMFELT (Jää seisomaan avonaisen albumin eteen). Äsh, Ellen, sinä taidat tosiaankin olla mustasukkainen. (Selailee albumia). Mutta olihan minun kaunein valokuvani tässä sinua vastapäätä? Nyt se ei ole siinä enää. Johan minä arvasin, että Muru taas on ollut pahan teossa.

STORMFELT (Selailee sitä). Ei sitä täällä ole. Näetkös nyt, Ellen?
Eiköhän tämä jo mene liian pitkälle?

ELLEN. Mutta se on sinun oma syysi, se, mistä sinä Murua syytät. Sinun leikkisi on ollut hyvin vaarallista, välistä sinä häntä ärsyttelet, välistä taas hyväilet. Kaikki tyyni on ihan sinun syysi!

STORMFELT (Nauraa). Eikös vaan Muru ole onnistunut sotkemaan vanhojen kihlattujen ihmisten väliä! Nyt hänellä on tosiaankin syytä kerskailla.

ELLEN (Nyreänä). Sinä et tiedä, kuinka paha se olisi voinut olla tytölle. Hän on niin iso ikäisekseen, ja se on sekä väärin että vaarallista. Ja sitte tuo hänen runojensa lukeminen! Hyi, — se ei ole enää vaan vääryyttä, se on ilkeyttä! (Menee vasemmalle).

STORMFELT (Kohauttaa hartioitansa). Hiisi vieköön, on kuin onkin hän oikein mustasukkainen pikku siskonsa tähden. Kaikissa näissä ollaan! Minulla on ollut saakelin paljon tekemistä naisväen kanssa, mutta tämmöistä en ole vielä eläissäni kuullut.

LEMBERG (Tulee oikealta, pahalla päällä). Kirotut naikkoset! Niistä ei itse hiisikään saa selvää. Jos minä edes olisin hänen äitinsä, niin voisin ainakin puhua tytölle, mutta enhän minä ole sitäkään,. Herra paratkoon!

LEMBERG. Äläpäs, — tällä kertaa siinä tosiaankin kysytään muutakin — pahaksi onneksi! Kunnioitusta minä kyllä osaan itselleni hankkia, mutta tyttötypykän luottamusta — sitä en, totta puhuakseni, ole saanut koskaan. Ja sentähden en minäkään voi luottaa häneen. Kyllä isä kuitenkin on hyvin naurettavassa asemassa täysikasvuisten tytärtensä rinnalla. Eihän hän kykene puhumaan heille edes semmoista, mitä jo selvä järkikin sanoo.

LEMBERG. Sinä olet helkkarin oikeassa. Se tapahtuu osaksi juuri sentähden! Nyt minun pitäisi saada järkeä tuohon tyttötypykän päähän, mutta en saakeli soikoon tiedä edes kuinka alottaisin. Ja Ellenin kanssa en tietysti myöskään voi puhua, että tyttöpaha saisi sen edes toisesta kädestä. Ei — minun olisi pitänyt mennä toisiin naimisiin, se minun olisi pitänyt tehdä. Tietysti vaan tyttöjen tähden! Ja nyt en perhana ollen, jaksa enää ajatella koko juttua. Mutta meidän pitää saada itsellemme iltatoti lehtimajaan. Ilma on niin kaunis. (Huutaa vasemmalle). Ellen, toimita Karlille ja minulle totia lehtimajaan! Ellen, kuuletko?

ELLEN (Ulkopuolella). Kyllä, kyllä, isä! (He menevät ulos. Ellen tulee vähän ajan perästä Murun kanssa, jonka ympärille hän hyväillen on kietonut käsivartensa). Kas niin. Muru, älä huoli enää olla pahoillasi, vaan pura sydämesi minulle. Eikö niin? (Muru on vaiti ja näyttää vihaiselta). Niin, niin, kyllä he minustakin olivat pahoja sinulle, (istuvat) ja minä olenkin koko ajan pitänyt sinun puoltasi. Näetkös nyt, kuinka hyvä sisko sinulla on? Ja nyt voit kertoa minulle kaikki, eikä kukaan muu saa sitä tietää.

MURU (Vakavasti). Ei, minä en voi, (nyyhkii) ja jos voisinkin, niin en kerro kumminkaan.

ELLEN (Hymyilee). Mitä sinä nyt suotta oikkuilet, Muru! Tiedäthän sinä, kuinka paljon minä sinusta pidän.

MURU. Siksihän minä juuri en voikaan sitä sanoa. Ja — ja, sinä pidät kuitenkin hänestä enemmän kuin minusta.

ELLEN. Enhän minä naura. Minusta sinä vaan näytät niin hirmuisen vakavalta, Muru.

ELLEN (Vetää hänet luoksensa). Kas niin — elähän nyt suutu! Ole nyt kiltti, äläkä anna minun enää pyytää!

ELLEN (Muuttaa puhetta). No, ole sitte sanomatta. Mutta ajatteleppas, Muru, mitä ne toiset sinusta luulee, — he luulevat, että sinä olet ottanut Karlin suuren valokuvan tuosta albumista.

ELLEN. Mutta minä sanoin, ett'ei se ole totta ja ett'ei Muru voi tehdä semmoisia tyhmyyksiä tosissaan.

MURU. Minun pitää huomenna matkustaa kasvatuslaitokseen. Isä on itse sen sanonut.

ELLEN (Välinpitämättömästi). Ja minkätähden sinun pitää lähteä pois kotoa keskellä kesää?

MURU. Isä on itse sanonut sen minulle. Hän sanoi että äiti ehkä olisi voinut puhua minulle paremmin kuin hän, ja niin luulen minäkin, sillä hän ei osannut muuta kuin torua. Hän ei ymmärrä yhtään mitään.

MURU (Yhä äkäisempänä). Hän ei ymmärrä, että minä jo olen suuri tyttö ja hän torui minua siitä, kun olen kirjoittanut runoja ja kun hän luulee minun lukeneen huonoja kirjoja ja kaikenlaisesta muusta. Ja sitte hän luulee —

MURU (Huolimattomasti). Niin, hän luulee, että minä olen oikein hirmuisesti rakastunut sinun sulhaseesi, vaikka minä en voi kärsiä häntä.

MURU. Niin — ja että minua katsotaan ja pidetään kovassa kurissa ja annetaan minulle paljon työtä ja kaikenlaista muuta pahaa.

ELLEN (Ystävällisesti). Ajatteleppas, jos sinä kumminkin — (uhkaa sormellaan).

ELLEN. Niin, toisten kuullen. Mutta näin kahden kesken täytyy meidän olla rehellisiä.

MURU (Ystävällisesti). Jos olet oikein minun ystäväni, niin kerron kaikki tyyni. Oletko? (Katsoo häntä silmiin).

MURU. Mutta sinä et saa pitää minua niin pienenä, sillä minä en ole pieni, ja sitten sinun pitää luvata, ett'et koskaan sano sitä kellekään.

MURU (Yhteen kyytiin). Ja sitte sinun pitää kertoa se isälle, kun minä olen poissa, sillä itse minä en kerro sitä hänelle koskaan, en koskaan. Sillä silloin minä pettäisin Karlin yhtä kurjasti, kuin hän on pettänyt minut.

MURU (Tärkeänä). Hm! Onpa kyllä! Näetkös — hm! Näetkös, asian laita on semmoinen, että me olemme kilpailijoita, me kaksi.

ELLEN (Nauraa hiukan pakollisesti). Ha, ha, pikku Muru, — joko nyt viimeinkin olemme päässeet siihen asti?

MURU (Mahtavasti). Älä koetakaan nauraa, sillä se on täyttä totta.
Muuten minä en sano sinulle mitään.

ELLEN (Katsoo häneen uteliaana). No, mitä hän on sinulle tehnyt? Enhän minä naura.

MURU. Niin, näetkös, — hän on koko kesän suudellut minua ainakin yhtä monta kertaa päivässä kuin sinua itseäsi. Niin hän on tehnyt.

MURU (Piiloittaa päänsä hänen syliinsä). Sitte rupesin minä pitämään hänestä niin!

ELLEN. Pikku Muru raukka! Ja sinä olet pitänyt hänestä koko kesän?
Sentähden vaan, että hän suuteli sinua?

MURU. Ei, ei yksin sentähden. Hän on myöskin sanonut, että hän pitää minusta.

ELLEN (Nauraa). Tietysti hän sinusta pitää, mutta ei sillä lailla kun sinä luulet. Hän laskee vaan leikkiä sinun kanssasi.

MURU (Vihaisena). Vai niin! Mutta minä en laske leikkiä. Se on ihan täyttä totta. Vai pitääkö minun keskellä kesää lähteä kasvatuslaitokseen kuritettavaksi sentähden vaan, että hän laskee leikkiä?

ELLEN (Totisena). Sinä olet kummallinen tyttö, Muru! Minkätähden et ole ennen puhunut tästä minulle?

MURU (Kiivaasti). Niin nyt! Nyt kun hän on ilmaissut meidät isälle ja työntänyt kaiken syyn minun niskaani. Nyt minä en enää voi kärsiä häntä, sillä hän on ollut kurja pelkuri, ja hän on pilkannut minua ja meidän rakkauttamme. Nyt saat ker-kernaasti pitää hänet omanasi. Pidä hyvänäsi!

ELLEN. Hyi, kuinka sinä puhut, Muru! Ja ehkäpä ei sinun puheessasi ole puoltakaan perää?

MURU (Juhlallisena, ojentaa kätensä Ellenille). Se on totta, — tässä on käteni sen päälle! (Innokkaasti). Ja minä kerroin sinulle kaikki tyyni sentähden, että hän on loukannut minua ja ollut pelkuri ja sentähden, etten minä kärsi häntä enää ja että hän on pettänyt sinutkin, Ellen!

ELLEN (Rauhoittaen). Rauhoitu nyt vaan, rakas pikkuinen Muru! Kyllä hän siitä vielä saa kuulla.

MURU (Säihkyvin silmin). Lupaatko sen, Ellen? Niin anna hänelle niin että tuntuu! Sillä hän on pettänyt minut, enkä minä voi enää kärsiä häntä, minä vihaan häntä niin, niin, niin — (Heittäytyy Ellenin syliin, rajusti itkien)

MURU (Ellenin sylissä, nyyhkien). Niin, etkös sinäkin ole, Ellen? Kun tiedät että hän on pettänyt sinutkin. — Pettänyt sinut oikein kurjasti ja alhaisesti ja inhoittavasti — ihan niinkuin minutkin! Minä en sinun sijassasi suvaitseisi häntä enää silmieni eteen — en hetkeksikään! — Niin, sen minä tekisin.

ELLEN (Rauhoittaen). No, no — saadaanhan sitte nähdä! Vai niin, vai olet sinä niin vihainen Karlille, Muru? Etkö sinä välitä hänestä vähääkään?

MURU (Katsahtaa äkkiä tutkivasti häneen). Ush, kuinka sinä olet tyhmä, Ellen! Etkö ymmärrä, että minä voisin tappaa hänet? (Itkee Ellenin sylissä).

MURU (Nyyhkien). Ja tänään, kun hän luki minun runojani, niin päätin minä vakaasti hypätä järveen. Minä olin päättänyt sen ihan varmasti, ja silloin olisitte oppineet tuntemaan minut. Ja jos et sinä olisi tullut ja ollut niin hyvä minulle, Ellen, niin olisitte saaneet nähdä, että minä olisin tehnyt sen. Niin, minä olisin ihan varmaan tehnyt sen!

ELLEN (Kumartuu hänen ylitsensä, kääntää hänen itkettyneet kasvonsa ylös päin ja suutelee häntä sydämmellisesti). Ja nyt emme enää ole kilpailijoita, Muru, nyt me olemme ystäviä!

MURU (Kietoo käsivartensa Ellenin kaulaan). Sinä olet niin hirveän hyvä, Ellen! Oikein luonnottoman hyvä!

ELLEN. Minä tahdon vaan rauhoittaa sinua ja näyttää, ettei se ole niin vaarallista, kuin sinä luulet.

MURU (Ylös). Mikä ei ole vaarallista? Eikö se ole vaarallista, että minä olen aikonut hypätä järveen hänen tähtensä?

MURU (Iloisena). Niinkö sinä arvelet? Kiitoksia, Ellen!
(Vakuutuksella). Ei, hän ei ansaitse sitä.

ELLEN. Ja nyt sinun pitää pestä itsesi ja laittaa niin, etteivät muut huomaa mitään. (Vie hänet ovelle).

MURU (Ovessa). Mutta lupaatkos purkaa kihlauksesi vielä tänä iltana,
Ellen? Hän on pettänyt sinut —

ELLEN. Kas niin, Muru — mene nyt! Toiset tulevat! (Sulkee oven hänen jälkeensä, Tehtailija ja Stormfelt tulevat kuistista).

LEMBERG. No, — kuinka hänen laitansa oikeastaan on? Oletko saanut siitä selvää?

STORMFELT. Minä olen ainoa, joka en ole lellitellyt häntä. Jos sinä olisit yhtä lellitelty, niin et sais enää yhtään muiskua minulta.

ELLEN. Tulen minä ilmankin toimeen. Mutta te, sinä ja isä — te ette opi koskaan ymmärtämään tyttöjä — sen minä olen nähnyt.

STORMFELT (Suutelee häntä vastoin hänen tahtoansa). Opitaan kyllä! Ei suinkaan se niin kovin vaikeata ole!

MURU (Ovessa, juhlallisena). Semmoinenko raukka sinä oletkin, Ellen?
Sitä minä en olisi sinusta uskonut!

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK "MURU": HUVINÄYTELMÄ YHDESSÄ NÄYTÖKSESSÄ ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org . If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate .

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org .

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of "Muru": Huvinäytelmä yhdessä näytöksessä

"MURU"

KARL AUGUST TAVASTSTJERNA

HENKILÖT:

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE