The Project Gutenberg eBook of Laatokan kalastajat: 3-näytöksinen kansannäytelmä lauluineen ja tansseineen, by Ruupert Kainulainen

Juho Pärssinen , pientilallinen ja kalastaja. Loviisa , hänen vaimonsa. Ylli , heidän poikansa. Mauno , heidän renkinsä. Simo Tiira , talokas ja kalastaja. Kalle , hänen poikansa. Mari , heidän emännöitsijänsä. Perttu , heidän renkinsä. Vappu Inkinen , orpo tyttö. Iivan, | munkkeja. Stepan, | Soittoniekka, kylännuorisoa ja munkkeja.

(Laatokan lahden ranta. Kauempana ulappa. Rantapiha Pärssisen ja Tiiran
talojen välillä. Molemmilta sivuilta näkyy osa aittarakennusta.
Toisella sivulla peräkulmauksessa näkyy kahden suuren meriveneen kokat.
Syyskesän aamuyö.)

Mari (aitassa): Nythän tässä nukkumaan, kun siinä volmotat! — Noo, Mauno! Laske nyt minut katsomaan, joko aurinko nousee. (Tulee aitasta… Katsoa tirkistelee…) Talkoistahan ne nuoret vasta tulevat. — Mene nyt jo pois Mauno. — Ja epäile vaan, jos tahdot; mutta minulla on Amerikassa sukulaisia. Vieläpä tässä saan päivännousuun nukkua pienen putkun. (Menee haukotellen jälleen aittaansa.)

Mauno : Hm! Luulin sinun jo ylösnousevan, sentään sinut herätinkin. (Menee venheen luo, vanhan verkon kanssa hääräämään…)

Mauno (matkien): Sinäkös se… — No, sinäkös se olitkin Ylli! — Lentää niin, että oli vähällä vielä näin syksyllä vanhan miehen housut uittaa!

Ylli : Olisitpa nyt kiveltä veteen putkahtanut, niin eipä olisi sitten Laatokan vesi juotavaksi kelvannut Käksalmen hevosille.

Mauno : Jos myönnän, niin valheen korviis työnnän! — Mutta kuinka sinä nyt niin hänet käsistäsi päästit?

Ylli : No, siellä talkoissa oli toisen kylän tyttöjä, — niin saatoimme heitä vähän.

Mauno : Ja omasi häipyi! — Vot sillä lailla, — sanoi harju-ukko! — Mutta kylläpä myöhään tanssittekin.

Mauno : Soo! ja sinäkö niin sanot! Senkö tähden, että te hullut olette koko yön valvoneet! — Mutta onhan meitä viisaita, nukkuneitakin toki! (Näppää kepillä puoli leikillä Ylliä pakaroille.) Nukuttaako poikaa!

Ylli : Noo, eihän virkaveljesi Tiiran Perttukaan ole vielä kaupunkimatkaltaan palannut.

Mauno : No siinä se on kyllä yksi vanhempikin vetelys. Mutta kai hän jo vihdoin viimein palaa.

Ylli : Niin, et uskalla häntä, kilpakosijaasi jättää tänne kotiin, Marin luo, — jos Tiiralaiset jonkun muun soutajan ottaisivat hänen tilalleen?

Ylli: Hm! No, — samat lie meillä salakarit. — Mutta etkö Kalleakaan ole vielä nähnyt talkoista tulevan?

Ylli (nousten lojumasta): Peijakas! — Missähän se Vappu oikeen… (Menee…)

Mauno (huutaen jälestä): Suoriudu vain ajoissa tänne! — Isännätkin ovat jo kohta hereillä ja lähdetään! (Puuhailee edelleen…)

Orpo olen, orpo vain, orpo myös nyt lemmestäin, toiseen kiintyi armahain, yksin jäin, yksin jäin!

(Tulee esille kansallispukuun puettuna, istuutuu aittansa portaille jatkaen laulua.)

Täyttynyt ei aatelmain…
Niinkuin päivää kukkanen
hänen puoleen katsoin ain…
Mut hän liittyi toisehen…

Huolissani laulelen,
orpo myös nyt lemmestäin;
kuin suvilintu talvehen;
yksin jäin, yksin jäin.

Mauno (esille): No siinähän… Et sinä kohta kuole… Kun Ylli tässä sinua melkeen vesisilmissä kaihosi.

Vappu : Vai kaihosi… Vaikka toisen kylän tyttöjen kanssa äsken Nikkilän talkoista lähti.

Mauno : Noo, sattuuhan sitä sen verran eri "fikuria". Mutta kyllä se poika vain sinua rakastaa!

Vappu : Rakastanee nyt sentähden kuin muutkin, kun kuuli minun odottamatta Amerikasta sukulaisperuja saavani.

Mauno : No, näithän, että silloinhan hän vasta sinut havaitsi, kun lehdessä sinua perijäksi ilmoitettiin. Ja hehän nyt erintoden tarvitsevat rahoja, kun kuuluu se kauppias saataviaan kiristävän; sitä lainaa, jonka Tiira teki Kallen kouluttamisen johdosta. Vaikka mikä siitä pojasta nyt tuli! Hamppari, suoraan sanoen! Joi vain siellä Helsingissä pari kolme vuotta! Niin meni turhaan hänen lukunsa, kuin tina tuhkaan! Ja siitä surusta se äitinsäkin ennen aikaansa sortui hautaan.

Mauno : On, kun ei milloin saa… mökäöljyään! Ja tavalliseksi maalaiseksi sen herran on vain taivuttava. Äläkä sinä sen narrin merkkeihin luota! Rahojen tähden hän vain sinua mielii.

Mauno : Ole! Kyllä Ylli on sinua jo ennemmin mielinyt! Niinkuin et tietäisi… Mutta nyt vasta hänkin sitte rupesi puoliaan pitämään! Ja onhan hänellä siihen etuoikeus! Kun samassa talossa, vaikka eri tuvassa asustattekin. Niin, hän oli vain vähän kaino.

Mauno : Ja siinä tarkoituksessa äitisikin vielä kuolinvuoteellaan kehoitti sinua Pärssisellä asumaan. Ja isäsikin oli niin jutellut viime kalaretkellään, kun Laatokka hänet uhrikseen nieli. Niin, ja olethan sinä emännän, Loviisan heikontuessa heitä taloustöissäkin jo autellut, kuin miniä ainakin.

Vappu : Ha, ha, ha! Sinäpä Mauno vasta osaat! Luulen kohta, että Ylli on sinut ihan jo puhemiehekseen pyytänyt.

Vappu : Ha, ha, ha! — Ja sitte sinä varmaan pyydät hänet puhemieheksesi tälle sinun mielitietyllesi, Musakan Marille (viittaa Marin aittaan) ja annat sen paidan takaisin.

Vappu : Mutta sinä ja Perttu ihan varmasti vain rahojen toivossa kävitte Maria riijailemaan, kun kuulitte että hänelläkin on Amerikassa sukulaisia?

Vappu : Kas, kas, kun Mauno punastui! Kyllä se niin on, hi, hi, hi! Mutta jospa olikin Mari niin ovela, että keksi koko Amerikka-sukulaisjutun, nähtyään minulle niin paljon kosijoita sen johdosta ilmestyneen.

Vappu : No! — Vaikka mikäs! Onhan Mari vielä muutenkin topakka ihminen, — vaikka maitohampaat häneltä lienee jo menneet! He, he, he! Mutta eiköhän siinä kaupassa sen talon mies Perttu voittane, sillä onhan Marikin kuin Tiiran väkeä.

Vappu : Eipä sitte minun ja Yllin suhteenkaan! — Mutta suoraan sanoen, ei luulisi Marinkaan tykkäävän niin kovasta juoposta, kuin Perttu on. Vaikka hauska mieshän se Perttu on muuten.

Mauno : Mutta palasi hän nyt humalassa tai ei, niin silti vain kolmanneksi Tiiran venekuntaan! — Joskaan meidän Yllikään ei oikeen lähtöpäällä ole yön tanssailtuaan.

Mauno : Paistakaahan nyt särkiä siinä, ennenkuin lohia ja siikoja vetelemään lähdemme. (Poistuu.)

Ylli : Älähän nyt turhasta viitsi, Vappu… Etenkin tuota… kun minä aion nyt sinulle puhua vakavasti.

Ylli (ottaa jälleen kiinni): Et saa mennä… Katsos! jos me lähdemme nyt tänään jo kalallekin ja viivymme siellä viikkokausia, niin…

Vappu : … niin ei sinulle minua ikävä tule… Anna minä menen muuttamaan pukuni… kohta pitää lypsyynkin… Sillä ei kai äitisi itse kykene vielä tänäänkään…

Ylli : En, minä en päästä sinua nyt, ennenkuin olen sanonut asiani! — Ja arvannethan jo sen… Katsos! kun äiti on käynyt jo vanhaksi ja…

Ylli : Ei, minä olen päättänyt ottaa vaimon… Ja se on isänkin mielestä parempi…

Ylli : Vappu, ole nyt! — Ja sitähän minun piti juuri sanoa, että minä rakastan vain sinua.

Ylli : Olen ollut välinpitämätön! Ja olen ajatellut, että huomaathan sinäkin sen jo sanomatta, ja…

Vappu : … Ja kosin sinua, ha, ha, ha! — Oh, Ylli… Kun et sinäkin vaan sen perintöni takia minua…

Ylli : Vappu! Älä luule niin… Mutta se perintöasia, sen tunnustan, minutkin sai hereille, kun toiset alkoivat sen johdosta sinua enemmän mieliä. Ja minä en sitä jaksa kärsiä. Minä olen lemmenkateinen, tai niinkuin ne kaupunkilaiset sanovat, minä olen mustasukkainen.

Ylli : Niin Vappu! Siten juuri on asiat! Ja nytkin, kun meille tulee kalalle lähtö, niin ajattelin tehdä ennen matkaamme asiani sinulle selväksi… Ja, kun tuolla talkoissakin kaikki pojat niin sinua mielistelivät, että…

Ylli : Niin! Ja sentään minä vähän matkaa menin niiden Joen tyttöjenkin kanssa…

Ylli : Ei, Vappu! Sinun on heti… Minä pyydän, rukoilen… sinun on oitis, tai ainakin ennen lähtöämme, annettava vastaus… Sen sinä voit tehdä. Tunnethan jo minut… Emmehän nyt heti vielä naimisiin menisi. Mutta kihloihin menisimme vaikka kohta minun tältä kalaretkeltä tultuani… Tai jouluksi! Ja sitte keväällä viettäisimme häät. — Niin, — sano nyt! — Eihän taloutemme mikään suuri ole… enkä minä rikas. Mutta eteenpäinhän on huushollimme menossa. Ja, jos nyt taas kalaretkemmekin onnistuu, niin… Ja luottakaamme tulevaisuuteen Vappu!

Ylli : Vappu! Enhän sitä enää muistanutkaan! — Ja ethän sitä vielä ole saanutkaan.

Vappu : No, sen minä vain jo nyt tosissani sanon sinulle, Ylli: ole hyvässä toivossa!

Ylli : Vappu! (Pyörähyttäen). Johan tästä niin monesti lapsena leikkiessämme haaveilimme.

Vappu : Ylli! — Mutta, niinkuin tiedät, minua nyt lähentelee niin moni… Älä tule mustasukkaiseksi.

Ylli : Hm, niin… Kallekin… Oletko hänelle jo mitä… Ah, minä tulen heti raivoon, kun ajattelenkin häntä, ja kaikkia toisia sinun kanssasi… Ja minä luulen, että sinä seurustelet Kallen kanssa, vaikka et sitä sano!

Vappu : Siinä oli! mutta ole huoletta! — En ole hänelle luvannut enempää, kuin sinullekaan. (On menossa.)

Nyt sykkiös riemusta sydämeni, hän kallein aarre on mun! Heittun palajala, heittun palajala, kallein aarre on mun! Ja niinkuin salko on köynnökselle mä tukena olen sun! Heittun palajala, heittun palajala, tukena olen sun!

Kuin kukalla kammarin ikkunalla nyt oloni on onnekkain! Heittun palajala, heittun palajala, oloni on onnekkain! Mut virvoita mua, se armas, muista, nyt suudelmilla vain! Heittun palajala, heittun palajala, suudelmilla vain!

2:nen mies : Me olemme ne vieraspitäjäläiset, jotka äsken jo tuolla talkoissa kanssasi uhoilimme siitä naima-asiasta.

2:nen mies . Oletko hullu! — Tämä toverini on, niinkuin tiedät, suuri talokas!

2:nen mies : Kuten näet! (Toverilleen) Tuo Tiiran Kalle se varmaan on jo hänen. (Menevät.)

Kalle : Vappu! Oletko nukkumassa! Minkätähden et Nikkilästä lähtiessäsi odottanutkaan minua!

Tiira (näkymättömissä): Tulehan sieltä näitä verkkoja avukseni kokoomaan… Kun ei sitä Perttuakaan ole vielä kuulunut! Olisi pitänyt antaa sille hevonen, että pikemmin…

Kalle : No, minä tulen hetken kuluttua. Sillä ethän nyt kohta töihin käsiksi käyne! — Kuulehan vielä! Oletko sinä Yllille vihanen?

Kalle : Ajattelin muuten vaan… No, juttuan hetken päästä sinulle tärkeää! "Älskade" Vappu! (Syrjään). Jos hän todellakin saa sen perinnön, niin minun on päästävä hänen suosioonsa Yllin tilalle (Menee… Aurinko nousee, kullaten järven… Linnut alkavat myös laulaa… Ja joku kukkokin kiekahtaa silloin tällöin.)

Perttu (tulee hutikassa hetken kuluttua, viinapullokori kädessään, hyräilee):

Kun linnut juovat vettä ja mehiläiset mettä, niin ystävykset maistelevat maljastaan…

(Kukko kiekahtaa.) Vai sillä lailla sinä kirkkovirteeni yhdyt! No, minä vastaan, kanan tavalla: joko taas, joko taas! (Katselee.) Nukkukoot vielä vähäsen… Minä pyrin Marin luo siksi aikaa. (Koittaa povitaskuaan.) Kohta se hänkin saanee Amerikasta "preivin". (Koputtaa aitan ovelle:)

Sikiääpä sie vielä nukut, vaikk' aurinko kultaa jo lukut! Aukase Mari, miun syämein kari… Miull' on niin vari, — eiks meist' tulekin pari?

No ootpas nyt laiskalla päällä, vaikka mie oon täällä… Etkö kehtaa vastata? No, mie kyllä voin siull' lisää lastata. Laskehan oikeen sukkelaan ja ramakkaan, äitis antaa aamull, voileipää ja jamakkaa! Jo lase sähäkkää, ei issäis kerkkii nähäkkää!

No, joha mie nyt oon laskent tätä puhheen punttii, kuin nuoran lunttii, ja sananpartta, kuin saappaanvartta… Vai pitäskö siulle laulaa? No, oonhan jo kastellut kaulaa! —

Ja niinkuin tiedät, sanoihan se kaupungin Kapelmestar Kalle, jotta miull' on hyvä ään' ja oikeen tenor, kun kuuli miun humalassa vähän kavulla veisaavan!

Mut en mie siull' sentään laula, muuten auetkoon paula. Oi, kaunis Mari kulta, nyt liennä rintain tulta, ja aukase ovi, muuten halkiaa miun povi… Voi, sie oot kuin kukkanen, puolukkaposki, sydän kuohuu kuin koski, mansikka huulinen, ain' hyvätuulinen. No, nosta jo salpa… Vai oon mie halpa? Hm! no ota sitte rikkaamp' ja sorjemp' ja kieleltään norjemp'! Ota! toiselle sovitkin paremmin, senkin ylpiä ypykkä, pippuri-nypykkä! Ruumis siull' onkin kuin lahopuun lontti, ja pää kuin tuohikontti! Kuin vemmel' on väärät jalat! jakunpalat, ja toinen niistäkin kaviosorkkana! Ja nenäs on kuin porkkana! Kaulas on kuin piikkosäkki, ja poskes punottaa kuin — läkki!

No, joko pääsen sissää, vai vieläkö haluat lissää? Korvas on kuin ryssänrukkaset! Ja huules kuin keltakukkaset! Silmäs on kuin lankakerät, ja kuin penninkorput perät! No! avaa jo! saat ryypyn murheeseen, rintaas urheeseen!

Mari : No, annahan nyt sitte sitä… kaupungintuomisia… Suuni onkin niin pahalle.

Perttu (antaa): Ei tätä naisille tuotu, mutta… vaan meille miehille tuliaisiksi, jos kalaretkemme onnistuu…

Mari : Eiköhän tuo kumminkin menene jo lähtiäisiksi. Äh! — Hyvää teki…

Perttu (Otettuaan myös ryypyn, istuutuu aitanportaille Marin viereen laulaa kaulaten Maria):

Rannalla rommia ryypättiin ja pullot ne lyötiin rikki, — kun piikaflikkoja halattiin niin talon tytöt ne itki!

Suo sydämestäni hyh, hyh, hyh, koko elinaikani, jos kohta onkin hyh, hyh, hyh, mun kaikki toivoni…

(Mauno ja Ylli sekä Tiira ja Kalle tuovat pyydyksiä ja panevat ne venheisiin.)

Perttu : Kyllä! — Iltaa! — tai huomenta! — Niin! nyt minä vasta tulen… Mutta samahan se on, tulenko auringon laskussa vai nousussa… Kyllä minä aina työhön kykenen. — (Ojentaa kirjeen Vapulle). Mutta tässä sinulle Vappu, onnenlappu.

Vappu (luettuaan kirjeen): Oo! 4,000 dollaria, eli 20,000 markkaa, on minulle nyt tullut pankkiin. Hips!

Tiira : Ooho! Aika summa olikin! Ken olisi uskonut silloin kun setäsi merimieheksi lähti, että, kun hän kuolee, niin tuollaisenkin summan ainoalle perijälleen jättää. Rikas olet nyt tyttö!

Perttu : Rikas kullasta, kuin pelto mullasta! — Niin, — hyvän uutisen sait sinä! — Mutta tämä toinen kirje teille, isäntäni, siltä Karoselta, lienee kaikkea muuta…

Perttu : Lähetti… Antoi, kun piipahdin siinä puodissaan… (Toiset lähtevät kaikki paitsi Perttu, Tiira ja Kalle, — joka katsoo karsaasti Yllin ja Vapun jälestä.)

Tiira : Menehän sinä Perttu kokoilemaan ne viimeiset pyydykset. Me tässä Kallen kanssa vähän katselemme tätä… (Avaa kirjeen.)

Tiira : Päin vastoin! Velka kehoittaa paremmin yrittämään… (Lukee, painuu murtuneena kivelle.)

Kalle : Isä… Mitä sinä oikeen… (Lukee.) Hm! — Hän myyttää talomme, jos emme ennen syyskäräjiä voi velkaamme maksaa…

Kalle : Mutta älkäähän olko vielä noin toivoton, isä. Ehkä Iässä jotain keksitään.

Tiira : Ei mitään; kuin keppikerjäläinen tuli minusta vanhuuden päivinäni. — Sinusta jotain toivoin ja sentähden kaikkeni uhrasin, vaan nyt… Ah! — Panee niin sydäntäkin pahasti…

Tiira : Ei ole ollut tapana merelle lähtiessä ryypätä, kun muutenkin siellä vaara uhkaa… Mutta oli menneeksi nyt… Eihän tämä yksi ryyppy nyt mitään pahaa tehne… (Juo).

Kalle : Hyvää se nyt tekee sydämellenne… kas, noin! — Ja kyllä minä koetan päästä Vapun suosioon… (Ryyppää myös.)

Kalle : Ei yksi ryyppy minua ainakaan kaada, isä. — Niin, Vappu on minun vallattava… ja silloin, kaikki hyvin! — Olen kokenut Helsingissä yhtä ja toista, enkä minä kainostele… (Juo taas).

Tiira : Poika! — (Ottaa pullon pois.) Ja kuinka sinä nyt enää Vapun valtaat, kun hän on jo toisen?

Kalle : Hm! — tarkoitatko Yllin? Hm! kyllä tuollaiset nahkimukset on ennenkin saatu väistymään.

Tiira : En usko, että se nyt onnistuu. Onhan Vappu hänelle kuin kasvusiskokin.

Kalle : Oi, kyllä minä tiedän, isä… Eikä heidän välinsä sen pitemmällä ole, kuin minunkaan. Eiväthän he vielä ole edes kihloissakaan. Ja onhan papinkin edestä saatu morsian kääntymään! Ja keinoja on monenmoisia.

Tiira : Mutta sen sanon älä vain itseäsi tyhmästi käytä! Ja enää mainettasi häväise… Enkä soisi Pärssiselle tästä mitään vahinkoa tulevan. Ovathan he hyviä naapureita. Ja Yllikin kunnon poika! Ja se on heidän onnensa, jos hän Vapun voittaa. Mutta eiköhän tuo Vappukin kallistune vielä johonkin rikkaampaan! — On niitä nyt niin paljon hänellä tarjolla. — Ja kaippa se Vappu itse lainaisikin minulle siitä perinnöstään tähän velan maksuun, mutta eihän hän ole vielä täysi ikäinen, vaan on holhouksen alla…

Kalle : Oh! niin, isä! Ja holhoojansa lautamies Vuohelainen ei siihen koskaan suostu!

Tiira : Eipä niin, sillä onhan hän jo entisistä takauksistaan minulle, joutunut paljon kärsimään.

Kalle : Niin, se tie on aivan mahdoton! Muita keinoja täytyy koettaa! — Naimisen kautta on paras! — Ja jätä nyt minun huostaani kaikki, isä.

Tiira (nousee): Jospa nyt kalamatkamme onnistuisi, niin saisimmehan siitä ensihätään sille Karoselle. Kuuluuhan nyt Pietarissa olevan hyvät hinnat kaloilla…

Kalle : Alkakaahan mennä… isä… Minä autan vielä Perttua… Enkä minä sitä "mokkaa" nyt niin kaipaakaan!

Kalle (on menossa rantaan päin, — vaan kääntyykin ja ottaa vielä ryypyn. Menee sitte.) Perttu, mene ottamaan kuppi kuumaa…

Perttu : Pelit onkin kohta reilassa! Tuossa siihen sopiva kivi. (Heittää pikkukiveä Kallelle, menee.)

Pärssinen : Kyllä kai se vanhempi sadetakkini on tuossa Vapun aitassa… Annahan kun minä itse… Loviisa! kuule! älä mene!… Anna minä katson, jos et sinä jaksa etsiä…

Loviisa : Kyllä minä… Paranemaan päinhän minä jo… Vaikka saahan se Vappu vielä lypsyt tehdä… (Menee aittaan.)

Pärssinen (vie kontin rantaan, palaa): Hyvähän se olisi, jos se poika voittaisikin Vapun meille ikuisesti.

Pärssinen : No, minäkin lähden vielä tarkastamaan, tuleeko sieltä kaikki kalastusvehkeet mukaan! — Vaikka emmehän tällä matkalla kauaa viipynekään, kun tähän lähelle vain menemme, Konevitsan seutuun. (Menevät.)

Pysy myrsky piilossa siiheks itses salaa, kunnes kallis kultani ulapalta palaa! Tuo noin syömeen rauha, kevät-aika lauha! Väisty armaan tieltä myös salakarin paasi, joka monen monta jo onnenpurtta kaasi! Ollos taivaan luoja, kultain purren suoja!

Vappu : Lauloinpa vain muuten… Tai miksi ei! Sillä onhan Laatokka joka syksy uhrinsa vaatinut… Isänikin! — Vaikka enhän nyt sentään usko, että se näitä teidän venekuntia kohtaa.

Kalle : Tutkimattomat ovat sallimuksen tiet! Tänään voi olla yhden, huomenna toisen vuoro mennä! Tai niinkuin tänään kohtaa yhtä onnettomuus ja toista onni. Niinkuin nyt sinua ja meitä.

Vappu : Niin! olihan se kai onni minulle… Mutta kiristääkö Karonen pahastikin teitä?

Kalle : Hm! — Oh! — eipä juuri! — Ja sen vertaiset, joku tuhat! Kyllä hän ne saa, kun vain malttaa vähän odottaa. — Mutta, kuules Vappu! emmekö me solmia nyt oikeen lemmenliittoa?

Vappu : Ha, ha, ha! — Kuinka? Ja senkö tähden sinä nyt minua… kun minulla on rahoja ja sinulla velkoja?

Kalle : Ole nyt! Kuinka sinä nyt tuollaista… Vaikka nekin asiat nyt tähän sattuivat yhteen mylläkkään…

Vappu : Mikäs sinulle nyt vasta sen aatoksen päähän toi? Olethan minua melkeen viimepäiviin asti katsonut noin vain yli olkain…

Kalle : Ei se ole johtunut siitä, etten olisi sinusta jo kauan pitänyt! Mutta minä ajattelin vain, että jos sinä minua kuitenkin käyt vieromaan, kun minä olen nyt enemmän ikääni siellä kaupungeissa ollut. Niin sentähden en ennemmin sinua niin lähennellyt, kuin esimerkiksi Ylli… Vaan nyt, kun tulen jäämään tänne maalle, niin päätin suoraan kysyä asiasta.

Kalle : Mutta sitähän sinä et sano "fröökinäni". (Kohottaa kätensä.) "Du bist wie eine Blume…"

Vappu : Siunaatko jo minua? — Mutta jos sanon ei! ja että minulla on jo toinen katsottuna.

Kalle : Ethän nyt kuitenkaan minua noin ikään vain, kuin tavallisia maajusseja, harkitsematta ylenkatsone?

Kalle : Vappu! — älä nyt noin minua sentään surkuttele, vaikka jättäisitkin'… Mutta ethän sinä jätäkään… (Yrittää mennä aittaan.)

Kalle : Ha, ha, ha! — Mutta Vappu! Oletko sinä hullu! Enkö minä nyt ole sinun silmissäsi edes tavallisen maakollon veroinen?

Vappu : Kollon? no, kollon veroinen kyllä… Mutta kolloista minä en huolikaan.

Kalle : Älä nyt viisastele… Mutta enkös vastaa edes tavallista maalaispoikaa?

Kalle : Mitäs sitte höpsit! — Laske nyt sisään, niin juttelemme hetkisen oikeen järkevästi, ennenkuin me merelle lähdemme?

Vappu : Kalle! Kuinka sinä olet ilkeä! — Kun et antanut rauhassa etsiä isännän vyötä…

Kalle : No, nythän paremmin näet! — Ja istutaan nyt tässä sängyn laidalla ja jutellaan, eli uhoillaan oikeen vakavasti…

Vappu (kirkuu): Kalle! Kalle! mitä sinä oikeen meinaat? Et saa! laske heti pois! tai minä suutun sinuun tosissani!

Vappu : Oli se! — laske! — suutun iäkseni! Noo! Kalle! Minä huudan, että koko väki tulee tänne… (kirkuu edelleen.)

Ylli (tulee kalavehkeitä kantaen… Laskee ne maahan… Kuuntelee): Vappu! sinäkö se… Ja missä sinä… Oo! (Menee aitan ovelle, potkaisee auki.) Mitä! Kalle! päästätkö heti Vapun sylistäsi!

Vappu (seuraa): Mokoma kun pusersi ihan käsivarteni mustelmille… (Istuutuu aitan rapulle järjestämään pukuaan ja tukkaansa.)

Ylli (on katsonut Kallea vihaisena): Mikä meininki sinulla oikein oli, roisto?

Kalle : Itse se olet! senkin maapässi! Ja minä luulen, ettei minun huoli sinulle tiliä tehdä!

Ylli : Mutta hänen pitää pyytää sinulta anteeksi! (Kallelle). Pyydä anteeksi hävytön käytöksesi Vapulta, heti!

Kalle : Oh, niinhän komennat, kuin todella olisin käskyläisesi! — Mutta ei minulla, hyvä herra, ole mitään anteeksi pyydettävää.

Ylli : "Hyvä herra…" — Sinuthan herraksi on koulutettu! Vaan senkö tähden isäsi sen teki, että julkeammin kykenisit toisilta morsiamia ryöväämään?

Kalle : Morsiamia! Minä luulen, ettei Vappu vielä ainakaan sinun morsiamesi ole! Ja tuskin koskaan tuleekaan!

Kalle : Eihän mitä! — Äläkä mulkoile siinä ja suurentele sieramias! Vai käsikähmää meinaat! No, katso silloin, ettei Karjalainen voi tehdä Pohjalaisen töitä!

Ylli : Sinäkö Pohjalainen! senkin ylen annettu narri! hampuusi-maisteri! entinen ylioppilas!

Ylli : Helapää se on minullakin, konna! (Kiertelevät toisiaan saadakseen iskeä.)

Vappu : Voi hyvät ihmiset! — Apuun! Nämä pojat ovat menettäneet järkensä. — Ylli! — Kalle! Seis! (Menee käsin ensin Yllän, jolta saa puukon pois, ja viskaa sen aholle; silloin Kalle aikoo iskeä Ylliä, vaan Vappu ottaa häneltäkin aseen ja heittää pois.) Nyt mukiloikaa, jos ei teillä ole yhtään häpyä! (Pojat tappelevat. Sitte tulee Tiira ja Perttu, sekä Mari tuoden kalastusvehkeitä, ja samalla myöskin saapuu Pärssinen, Loviisa ja Mauno.)

Pärssinen : Ha, ha, ha! Pojat koettavat kumpi heistä on toinen. — Havaitsivat kumpikin ehkä vasta liian myöhään Vapun.

Loviisa : Hävetkää nyt kumpikin edes vähän! Ja samalle kalamatkalle pitää teidän juuri lähteä…

Perttu : No, siellä raitis meri-ilma kuumat mielet ja sydämet, maksat ja munaskuut, vilvoittaa.

Mutta ottakaas nyt ryyppy joka ainut! Ja sitte minä vien lopun tuliaisiksi säästöön.

Pärssinen : Ei tämä yksi ryyppy hukuta! — Hukkuuhan sinne joka syksy ihan selviltäänkin monta miestä. (Ryyppää, ensin pyhkäistyään pullon suuta hihallaan).

Perttu : Niin! Ihan selvä oli, Vappu, isäsikin Inkisvainaa… No, Ylli, eikö kelpaa?

Tiira : Minä en huoli… Otin jo äsken yhden ryypyn, kun sydäntäni pani niin pahasti… Anna Maunolle… Ja vie sitte pois… — No, onko kaikki jo valmiina? Tyyni on ihan! Soutaa saavat pojat ja siinä sappensa lauhduttaa.

Pärssinen : Kylläpä siellä selemmällä tuulla tuhistanee nytkin, että saamme purjeetkin nostaa. — Onhan nyt meidänkin venheessä vain kaikki mukana?

Ylli (on sanonut hyvästi äidilleen ja hyvästelee nyt Vappua): Siis, kuin puhuttu?

Tiira (Pertulle): Joko veit sen pullon? — Tai annakin Marin viedä! — No, hyvästi! (Antaa kättä naisille.) Eihän sitä tiedä miten käy… Vie Mari sinä pullo…

Kalle : Ei, isä! Pullo otetaankin mukaan! Voihan kastuessamme joku vilustua ja silloin ON ryyppy hyvä. Ja sinunkin sydäntäsi voi käydä etomaan, isä. (Ottaa pullon pannen sen venheen kokkaan.)

Perttu : Niin, niin se onkin parempi, ennenkuin jätämme Marin, pukin kaalimaan vartijaksi.

Perttu : Kyllä! Kun rohdot on mukana, niin nythän se vasta kiekuukin! (Nostaa pullon veneen kokasta:) Katsohan Mar' tuata!

Kalle : Minä lupaan tuoda nyt sellaisen lohen votkaleen, ettette ole moista ennen nähneet!

älä itke kulta, kun merelle mä lähden, vielä sieltä poiskin tullaan! Tip, tip, tiputin, tap, tap, taputin, vielä sieltä poiskin tullaan! Kuin aallot purtta, mä palattuani, käsilläni sua lullaan! Sip, sip, siputin, sap, sap, saputin, käsilläni sua lullaan!

(Konevitsan luostarisaarta aivan lähellä olevan saaren ranta-aukeama — Toisella sivulla kalastajasaunan-röttelö. Tyyni kuutamoyö. Kuuluu pienten kirkonkellojen soittoa ja sitten munkkien iltakuoro.)

(Stepan seisoo katsellen vähän syrjässä, tehden tuon tuostakin laulun aikana ristinmerkin.)

Ylli (laulun vaiettua): Se kai nyt olikin viimeinen soitto ja messu tämän päivän konttoon vakituisilta Konevitsan asukkailta, veli Stepan?

Stepan : A, ei, ei hyvä veli! A sunnuntakia vasten koko yö valvotaan ja rukoillaan.

Ylli : Vai niin! — Minä en ole tällä saarella ollutkaan vielä lauantai-iltaa. — No, sittepä me vielä kuulemme pyhien veljien kaunista laulua, kun tämä meidän majailusaaremme on näin lähellä, vain kivenheiton päässä munkkien suuresta luostarisaaresta.

Stepan : A yöpymistä ja majailua varten ovat teikäläiset tähän tämän saunankin salvaneet. Ja vot, hyvä olla kun on näin kaunis ilma.

Stepan : A mie etupäässä sentähden näitä pyhiinvaellusmatkoja tekemään rupesin, kun kuoli kultani ja pikku pojuni. Tulen näin sieltä Salmista tänne luostariin rukoilemaan heidän sielujensa autuudeksi…

Ylli : Kauniisti tehty! — Mutta tupakan saat, jos menet vielä sinäkin risuja ottamaan. (Tarjoaa tupakan.)

Stepan : A ei ole tapana tällaisilla matkoilla meidän polttaa, eikä viinaa, votkaa maistaa! Mutta yksi savu, ei se pahaa tee. (Sytyttää.) "Passiipa". Kiitos, hyvä poika. (Menee.)

Kaiho se täyttää rintani mun, kun luoksesi armas nyt pääse en sun, kaiho täyttää rintani karmas, kaiho karmas! Sua öin ja päivin mä ikävöin, sulle huokailen ja kyynelöin, kallis niin olet mulle sä armas, kallis armas!

Kun päivä on peittynyt purppuraan, ja kuuhut käy kylvämään kultiaan, kaiho luokses mun valtaa karmas, kaiho karmas! Kuin aaltonen rantaa sua ikävöin, kuin kukkanen päivää sua kyynelöin, kallis niin olet mulle armas, kallis armas!

Kalle (tulee juosten vastaan): Ha, ha, ha! (Kompastuu Yllin jalkaan.) Mitäs siinä jalkojasi toisen eteen pistät, senkin tolvana!

Ylli : Pistät, itse pistät! Katso paremmin, ettet kohti lennä kuin mikäkin sontiainen!

Iivan : A paljon oli munkkejakin poissa. Me pidämme täällä vahtia, ettei tuli pääse irti… Ja olemme seurana teille… Ja meillä on myös näin hauska!

Kalle : Hm! (Puoli itsekseen.) Eipä kuulu vain myrskyä, vaikka onhan sitä jo toisinaan näinäkin päivinä tuulla tohissut aika lailla. — Mutta mihinkäs se meidän juttumme tuolla katkesikaan? Niin, tuota… Mikä saattoikaan sinut sitte näitä pyhiinvaellusretkiä näin tiheään tekemään?

Iivan : Aa, ohoo! — Se olisi pitkä ja synkkä tarina, jos sen oikein tarkalleen pakisisi. A siitä voisit oikeen vaikka kirjan kirjoittaa.

Kalle : Ka, en, kirjoitanhan kyllä mitä kirjoitan. — No, kerrohan nyt tässä ajan kuluksi vaikka päällisin puolisin…

Iivan : No, jos sitte saakkunoin! A katsos, se on sillä viisiä, että mie olen murhamies! — A säikähdit?

Iivan : A ei ne vielä… Siellä ne pakisevat omia vanhoja kalastusmuistojaan… — Niin! — A mie kilpakosijain takia murhamieheksi tulin. Ja katsos, se tapahtui tällä viisiä. Mie Ksenian, kauniin Kseniani kanssa vietin onnellisia iltoja siellä Donin rannalla. Mutta sitte se naapuriskylän priha, Kolja rupesi myös Kseniaa mielimään ja siellä kylällä käymään. Ja katsos! Oli sitte taas yks lauantai-ilta, näin ikää! Ja kaunis kuutamokin…

Kalle : Iivan, ettäkö ihan totta? Sinä valehtelet… Tai sinä… — Mutta enhän ole sinulle vielä mitään sellaista kertonut. — No, anna vain kuulua eteenpäin!

Iivan : A miten sie noin…? Ihan totta tämä kaikki. No, mihin se saakkuna jäi… Vot niin! — Oli kaunis kuutamoilta… Ja se Kolja oli kerennyt viekotella Ksenian soutelemaan…

Iivan : Niin, näets, kun mie satuin olemaan silloin vielä saunassa. — Mutta sitte, kun mie sain sen kuulla, seurasin mie maata myöten heidän venettään… Kuljin pitkin lehtiköistä joen rantaa… Ja he kun laskivat maalle erääseen niemeen, niin silloin olin miekin siellä.

Iivan : Niin, ja mie piilottauduin sen puskan taakse, minkä toisella puolen he olivat käyneet pakisemaan ja lemmenpeliä pitämään. Ja siinä, kun mie kuulin heidän juttunsa ja näin jo monta heidän muiskailuaan. kohosi miulla veitsi ihan niinkuin itsestään hampaitteni väliin. Ja sitte, kun se roisto… niin… tuota Kolja rupesi minua vielä siinä Ksenialle panettelemaan ja kokonaan Kseniaa itselleen vaatimaan…!

Iivan : Silloin mie otin veitsen, syöksyin heidän eteensä. Ja siinä tulisessa raivossa… Herra armahda… (Tekee ristinmerkin) työnsin mie veitsen erehdyksessä Ksenian rintaan…

Iivan : A mitä sie naurat? — Niin se sattui… Ja. Kolja, kun sitä pakeni… Niin miekin sitte pääsin helposti karkuun… Kylällä ilmoitin vain lähtiessäni, että mie sen murhan tein, jotta ei syytä muiden peälle vieritettäisi… Ja Salmiin pakenin… Ja sitä tietä sitte näitä katumaretkiä tekemään jouduin. Sillä viisiin justii oli se miun juttuni… Jumala suokoon sen anteeksi… (Tekee jälleen ristinmerkin.) Ja on hän sen jo varmasti suonutkin… A rukoillut hartaasti olen…

Kalle : Otahan toinen tupakka… (Tarjoaa.) Mitäs ajattelet! Luuletko että viimeinkin myrsky pian nousee?

Iivan (Ottaen tulta Kallen tikusta): Varmasti! Koska pilvet jo noin ajelehtivat! Ja ankara myrsky siitä varmasti tuleekin, näin heratyynen jälkeen.

Kalle : Oo, niinkö? Mutta älä hiivatissa niin pahaa ennusta! Silloinhan voi kalliit pyydyksemme olla vaarassa. Meilläkin on nyt monen tuhannen verkot laskettuina. Ja viimeinen uusi verkko jo yksistään maksaa lähes 1000 markkaa… Vaikka hyväthän ne on sentään tuulet ja myrskytkin! Silloin saa myös paremmin saalistakin. Ja minäkin saanen sen oikein suuren lohen!

Iivan : A, en osaa sanoa, tuleeko se jo pian… Vaan vot! Senhän taatot, vanhat isänne paremmin tietävät.

Kalle : Eipä sitte lie hätää, koska eivät he jo ole tänne hätsättäneet. Mutta hyvä on, kun tuulemaankin käy! — (Katselee.) Tahdotkos ryypyn?

Kalle : Anna kurahtaa! — (Antaa, kaadettuaan kahvikuppiin.) Mutta se toinen poika, se Ylli, joka tästä äsken lähti, se meidän pitäisi myös saada naukku ottamaan. (Ryyppää itsekin.)

Kalle : No, katsos… Ei muun… kun… kun hän kerskuu aina sillä raittiudellaan.

Iivan : Aa, ahaa! — Vain sen tähden! — Tahtoo olla sitten sinua parempi! A vot! Tyhmä poika siinä suhteessa… Hyvää se tekee jokaiselle… Ei paljon juotuna, mutta vähän… maistettuna… A ottanee sitte hänkin, jos ei ennemmin, niin sitte kun vilustuu…

Iivan : Mutta silti miekin vielä puita teille tähän haen… A tässä on niin hyvä teidän kanssanne sitte pakista…

Tiira (tulee): Kenpä häntä vielä tiennee… — Tästä vanhan verkon perästä voikin tehdä haavin… Missä Ylli? Oletko jo sopinut hänen kanssaan sen lähtökamppailunne?

Kalle : Sopinut! Mitäs sopimista siinä. Hän kun murjottaa, niin minä varjona vastaan!

Kalle : Oh! Älkää isä puhuko minulle enää noin! — Mies minä olen, jos ken! Ja miehen töitä minä teen! Vapun 20,000 tähden kannattaa tehdä vaikka mitä! Ja pulska tyttöhän Vappu muutenkin on! — Ja ennen kaikkea, meidän taloudellinen asemamme vaatii työskentelemään!

Tiira : No, jos saalista tulee yhtä runsaasti kuin tähän asti, niin onnistunut matka tämä oli…

Kalle : Hm! — Niin! — Minä ajattelen vallan toista! — Hm! — Niin, minä en tahdo nähdä sitä, että sinä olet kaikki minun tähteni hävittänyt! Minä tahdon koettaa uhrauksesi edes jollakin lailla hyvittää! Kävi sitte miten kävi!

Perttu (tulee): Eiköhän sittekin meidän uusi verkkoräätymme vain tullut lasketuksi liiaksi saaren pohjoispuolelle?

Pärssinen : Älä lörpöttele! Jos tuuli nousee, niin käy se tuonne rantaan päin, ja silloin se on, kuin meidänkin pyydyksemme hyvällä paikalla, vastarannalla. — Mutta ei taida enää noista meidän maivoista olla maanantaina…

(Ylli ja Stepan tuovat puita, jääden nuotion luo, johon toisetkin ovat istuutuneet.)

Pärssinen : Hyväksi kalasadoksi se vain on tavallinen tuuli! — Sa'a sa'a ja tuule tuule, ettei hevosen kelloa kuule; sanoi mustalainenkin, kun kynti.

Mauno : Niin, sehän se on! Ha, ha, ha! Ikävähän tässä kohta päälle pakkaa…

Kulu tunti nopsaan ja vieri päivä joutuin, että jo kävisi mun kultain luokse soutuin, hän myös ikävöitsee, laulaa, kyynelöitsee, miks luo en joudu jo, miks luo en joudu jo!

Vielä kallis armas sä lyhyt hetki vuotas, kohta saavun, enkä mä lähde enää luotas; vieri tunti joutuin, jo että kävis soutuin onnein valkamaan, onnein valkamaan!

Tiira : Mitä vielä! Ha, ha, ha! Arvelee Mauno! Ja suottapa se olisikin. Sillä samallahan tuo Pertun veisu oli sinunkin tunteesi ilmaisu.

Pärssinen : No niin! He, he, he! Nyt osasit oksaan, Simo! — Mutta melkeenpä tässä tuli kaiho ja uni kellekin… Hohhoi! Pitääkin lähteä vähän nukahtamaan, että jos unissaan vaikka omansa näkisi…

Tiira : Ha, ha, ha! — Oletpa sinä nyt taas leikkisä, Juna! — Mutta mennäänpä vaan, jos ei muuta, niin vetäsemään pienet nokkaunet…

Pärssinen : No, pojat! Ettekö seuraa esimerkkiä tekin? Riittäähän se, jos yksi tai kaksi valvoo, jos hirmumyrsky tulisi.

Pärssinen : Siinä oli! Norria… Niinhän sitä mekin, ennen nuorena… Mutta tuosta pelinorristasi johtui pienet norrikupit minulle mieleen…

Pärssinen : No, — kunhan paljaaltaankin vähäsen… Häikkäläinen! Taisin tuolla kalliolla äsken vähän vilustua… (Maistaa, antaa Tiiralle.)

Kalle : Ottakaa, ottakaa isä, oikeen aimo kulaus, — kun näin hyvin olemme saalistakin saaneet.

Kalle : No, joka mies, kuin sotamies! (Ottaa ensin itse, antaa sitte Maunolle ja Pertulle.) No, Ylli, sinäkin! — Mitäs siinä nyt enää murjotat? Sovitaan jo pois! — Ollaan nyt tasa! (Lyö olalle Ylliä.) Emmehän me mitään naukumaijan poikia olla kumpikaan.

Kalle : Mutta pelaamaan käyt! No, kas niin! — Mutta te mustat korpit, sieluveljet, varmaankaan ette syle lasiin? Sinä et ainakaan Iivan?

(Tiira ja Pärssinen ovat poikain sovinnon nähtyään aikoneet jo mennä saunaan, — mutta katsovat sitte pilviä.)

Pärssinen : Niin! — Ja tulneeko siitä vielä meidänkään nukkumisesta mitään… kunhan lojomme…

(Stepan yrittää maistaa hyvin varovasti, jolloin Kalle käy pulloon kiinni kallistaen rohkeasti.) Noin se pitää! Ha, ha, ha!

Iivan : Ja maahan Jumalan viljaa! (Ottaa puunlehden, jonka päälle on viinaa pirskahtanut, lipaisten sitä.)

Kalle : Ota tuosta vielä, niin sittehän se tanssi menee laulaenkin. (Antaa uuden ryypyn Iivanalle.)

Iivan (juotuaan): A vot! Harasoo! (Ottaa ripatskan askeleita.) Laulahan sinä Stepan!

(Stepan laulaa kämmeniään paukuttaen ja seuraten tarkkaan tanssivan
Iivanan jalkoja.)

Pärssinen : Ha, ha, ha! — A vot siun! Mutta taitaapa vain jäädä Pertultakin noin sorjasti jalalla panematta.

Pärssinen : No, pitäkäähän te nyt sitte vielä lystiä. (Menee Tiiran kera saunaan.)

Perttu (Mauno ja Ylli, jotka ovat jo istuutuneet peliasentoon): No, Kalle, tuuppas Kalle!

Kalle (panee pullon syrjään): Tääll' ollaan! Sanoi haudankaivaja, kun kaivamaansa hautaan putkahti.

Stepan : A tulta saammekin tästä… (Sytyttää nuotiosta ruokopillillä. Kuuluu taas joku munkkien kuoro.)

Iivan (laulun loputtua). A mie taidan onkimaan mennä tuosta luodon rinnasta. (Ottaa onkensa, joka on ollut saunan seinää vasten.) Nyt käy siinä väre, niin voi ahvenet syödä.

Stepan : Ja mie toisen… että saan käydä myös itselleni manasterista ongen hakemassa?

Iivan : Ahtii! — Pakana, kun jäi nyt koukku nuttuuni kiinni. (Stepan menee auttamaan.)

Stepan : A itsehän tämä itsensä onki… (Kuuluu huuto: Höllöö, prihat, taatot?)

Stepan : A ei, vaan joku munkki varmaan pyytää, että menisimme hänet tälle puolelle tuomaan, niinkuin te toitte meidätkin… on vissiin nähnyt tulen… Vasili varmaan…

Stepan : A vot! Siellä ovat. Mie menen ja samalla tuon sen ongen. (Yllille) Lähdetkö siekin? Mennään ottamaan…

Mauno (Pertulle): Mennääs mekin katsomaan, jos niitä tulijoita on enemmän, niin pyydämme tänne laulamaan.

(Toiset menevät, paitsi Kalle, joka pidättää Iivanaa): Iivan! (Katselee ympärilleen, kuulostaa saunan ovelta. Selittää sitte Iivanalle kuiskuttaen, tuon tuostakin tehden käsin liikkeitä, kuin lykkäämistä ja koukistamista osottaen. Katselee taas. Ottaa sitte pullon, antaa ryypyn Iivanalle — maistaen myös itse.)

Kalle (Antaa vaikenemismerkin): St! (Toimittaa Iivanan menemään. Käy sitte itse nuotion ääreen miettien sotkemaan kortteja.)

Perttu : Ei siellä enää ketään… Stepan meni sentään meidän venheellä onkeaan ottamaan. — No?

Kalle : Ha, ha, ha! — Katsos jullia! — Mutta lyödäänhän löylyä välillä! (Antaa ryyppyjä.)

Mauno : Eipä taitaisi olla hyvä maistella, jos tästä millainen myrsky nousee, että kykenee airoihin, verkkoja pelastamaan.

Kalle : No niin! Ja nyt tää myös maistunee Yllistä? Nyt pottu huulilles pyllistä!

Kalle : Kyllä tämä maa sitte vetää! (Juo. Yrittää sitte laulella. Pelaavat.)

Mauno : Panehan sinä Perttu soimaan se tenorisi, niinkuin sanoit kanttorin sanoneen!

Minun kultani kaunis on,
Kymmensilmä!
vaikk' on kaitaluinen!
Hei juulia illalla,
vaikk' on kaitaluinen!
Patasolttu!
Tukka kullan hohtava,
vaikk' on tappurainen!
Hei juulia illalla,
Altanosto!
vaikk' on tappurainen!
Siniset silmät sillä on,
Nurin!
vaikk' on kieronlaiset!
Hei juulia illalla,
Ylös!
vaikk' on kieronlaiset!
Suu on sillä supukka
Pata!
vaikk' on toista syltä.
Hei juulia illalla,
vaikk' on toista syltä!

Kun minä vien sen markkinoill',
Ota kiinni!
hevosetkin nauraa.
Hei juulia illalla,
hevosetkin nauraa!
Kun minä vien sen markkinoill',
Kakkonen!
hevosetkin nauraa.
Hei juulia illalla,
Kanttui! Kaada!
Hevosetkin hiihahahaa!

Mauno : Jo kävi nyt norri seuraamaan sinua kuin Jakosen Sassaa, pari vuotta sitte, kun minä Ovaskalla renkinä olin! Silloin niin ikään, me olimme kalalla, mutta majailimme Vossinoissa vai oli se Heinsimissä…

Mauno : No niin! Silloin näin ikään pelasimme norria ja pelättiin myrskyn nousua, joka sitte nousikin! Ja Sassa jäi melkeen joka kerta norriksi. Ja sitte, kun myrskyn noustua läksimme verkkoja katkomaan ja kupittamaan, niin sille tielle sitte Sassa jäi. Ja vei niin Laatokkaan kaikki saamansa norrit!

Perttu (Yllille): Sillä lailla nyt Mauno vain pelottaa sinua, että vieläkin jäisit! — Mutta pannaankin nyt jo turakkaa!

Ylli : Ei! Minun pitää saada edes kerran norri itsestäni pois! (Pelaavat hetken äänettömästi, kunnes Perttu taas alkaa hyräillä.)

Mari vainen se, kukas muu asuu aina mun aatteissain! Mari vainen kuin täysikuu loistaa mun lahja-vaatteissain! Haijati tati Mari, sydämein kari! Kun meist' tulee pari, haihtuu multa vari!

Mari kultain, hih! eikös niin, tämä poika se hihkasee. Silloin taula se tapas piin, kun pappi meidät vihkasee! Haijati tati huisku! ja sitte kuisku… halaus ja muisku! ja korvatuisku!

Ylli (joka on tarkannut Kallea): Ähä! Älä, saakeli soi, tee vääryyttä! (Viskaa kortit kädestään.)

Ylli : Totta! Enkä minä enää pelaa yhtään! Olet tietysti jo joka pelissä tehnyt, ja sentähden minä olen jäänyt.

Mauno : No, no, pojat! — Puukot pois! Tänne! —. Antakaa tänne puukkonne! — Jos enemmän riitaannutte ja oikein käsikähmään käytte! — Ketä kerran keksitään, sitä aina arvellaan. (Ottaa pois puukot.) Mutta pelaa nyt edes tämä peli edelleen. (Ylli käy pelaamaan.)

Hiljaa juuri kuin lammen laine syttyi lempi mun syömehen, syttyi hehkussa kevätpäivän kera kauniiden kukkien.

Ylli (on jälleen tarkkaillut Kallea): No. älä, älä pistä sitä ristiä taas syrjään! — Oo, näittekö? Hän olisi taas sen siitä pakkaan pelaamatta tuupannut.

Ylli : Mutta mies! — Pidä! (Heittää kortit vasten Kallen naamaa.) Kun sulin silmin aikoo vääryyttä tehdä!

Iivan (tulee juosten): Pojat, prihat, taatot! Vene, vene, menee… pois rannasta! Apuun! Apuun!

Iivan : A se tapahtui tällä viisii. Mie menin sillä, niinkuin näitte… ja ongitin tuon luodon kupeella… Mutta ei ny'i, ei näykkäsekään… A mie tuumasin, sylen mie, lähden tästä teidän lämpösen kokkotulen ääreen… Ja sitte, kun mie sousin rantaan ja hyppäsin kokasta kivelle, niin silloin tulinkin potkasseeksi sen menemään… Ja nyt se menee… Tuon niemen ohi, suurelle selälle päin…

Pärssinen : Peijakas! Ja minä luulin… Hm! — Ja myrskykin yltyy aika hanakkaan! — Vaikka tästä verkoille pitäsi… Ja Stepan voi viipyä vielä kauan! — No, miks et kahlannut tai uinut perässä!

Iivan : A syvä oli… Ja vot! Uida en osaa… Mie kyllä huusin salmen yli Stepania, mutta se on varmaan syömäänkin jäänyt… Ja nyt ei huuto kuulukaan enää, kun myrsky jo kohisee…

Tiira : Mitäs siinä sitte, kun… pojat, uimalla hakemaan, ennenkuin se etenee lopen kauas…

Perttu (Katsoo merelle): Oo! Ei minusta, eikä Maunosta, enempää kuin teistäkään, isäntä… jääkylmään veteen… Silloinhan heti olisimme kankeita…

Pärssinen : No, Ylli! — Vai pitääkö minun, vanhan miehen… Myrskykin yltyy yltymistään…

Kalle : Vaan kyllä maistaa, kun tuosta kylvystä noustuaan hampaansa kaalia alkaa hakata! (Syrjään.) Nyt Iivana humalaan, ettei hän näe eikä muista mitään! — Myrsky yltyy! Luonto suosii minua…

Kalle : Niin! Ettei tulisi hirmumyrsky, joka meidän verkkoja uhkaisi, ettei huolisi lähteä niitä henkensä kaupalla katkomaan ja kupittamaan. — Sinä olet viluissasi! Otahan tuikku…

Iivan (katsoen merelle): Jo sai veneen kiinni! Ja pääsi siihen… Ja soutaa tänne… Jo… (Juo)

Iivan (Juo): "Harassoo!" — "Passiipa!" — Hyvä poika. — A jo tulee Stepankin toisella venheellä. (Menevät verkkaan, katsellen.)

Mauno (ja Perttu tulevat hetken kuluttua): Ylli! Älä juoksentele! Ei se ole niin hyvä! Mutta tuossa parahultainen kivi, nostele tuota, niin saat paremmin lämpimän!

Ylli (tulee hypistellen): Ei ole kivestä leiväksi! — Mutta märkää se oli vesi… Huuh!

Pärssinen (ja Tiira tulevat): Mene nyt saunaan Ylli, ja kuivattele itseäsi ja vaatteitasi… Mutta myrsky pakana on jo melkeen täydessä käynnissä päällä…

Pärssinen : Kyllä taitaisi olla parasta! — Tuossa tuokiossa se on pyrynä päällä.

Kalle (tulee. Stepan ja Iivan seuraavat): Voi, katsokaahan tuonne! Miten kauheana raivomyrsky auringon sijasta nousee! Ja kuuta ei enää kuulu, hiilu… On vain sysimustat ukkospilvet!

Pärssinen : Kyllä se on parasta, pojat, että menette pelastamaan ainakin nämä meidän kummankin uudet verkot, jotka onneksi laskimme tähän lähimmäksi.

Mauno : Niin, tosiaan! Se pikaisimmin lämmittää! Nyt säästyikin raittiusaatteesi asialliseen loppuun! (Tarjoaa.)

Pärssinen : Nopeaan! Menet sitte Kallen kanssa, ja Perttu tai Mauno kolmantena, Tiiran venheellä, se on köykäsempi… Te nuoret jaksatte paremmin… Meidän sinne on enää turhaa…

Tiira : Niin no, — menkäähän te… Ei tosiaan ole hyvä enää meidän vanhojen, kun meri jo noin meuruaa…

Ylli : Oh! — Olkaa, isä! Eihän tämä humalaa… muuten vaan, — kun istuin… (Menee Kallen ja Maunon seuraamana.)

Pärssinen : Tyhjentäkää kaikki liiat tavarat pois venheestä… Ja katsokaa, ettei vihuri teitä heti paina tuohon luotoon…

Pärssinen (hetken toisten kera katseltuaan): Mutta oiskohan lähdettävä meidän toisella venheellä myös… Salkka, sääli ois jättää pyydöt… jos se myrsky nyt ihan hirmuksi nousee…

Perttu : Mutta ettekös näe ja kuule, sehän jo parhaillaan pauhaa raivoisimpana…

Tiira : Niin, myöhäistä sinne nyt enää… Ne menee mitkä menee… Kun saisivat nyt vain edes ne uudet verkot varmasti…

Pärssinen (katseltuaan myrskyä): Tosiaan! Niin se tuli sittekin kuin nuoli! Kun alkoi tulla… Mutta eikös vain ajakin noita poikia tuohon luodon salakiville…

Tiira : Miten hän Maunokin… vanha, tottunut peränpitäjä, noin äkkinäisesti laskee, ettei pidä perää enemmän yläpuolitse…

Tiira : No mitä he niin… Vahvempihan Kalle olisi ollut soutamaan… Hyvä Jumala! Nyt juuri se lyö kivelle…

Pärssinen : Ei, ei… olehan! Väisti vielä! — Kas, kas… Voi Luoja!
— Ei miehet! Meidän on mentävä varoiksi toisella venheellä… Näetsen!
Eivätkös vain jo kaadu… Hei! Perttu tule! Tulkaa! (Menee juosten,
Perttu seuraa.)

Tiira : Hyvä Jumala! — Nyt se viskasi… Oh! Kaikki vedessä… Ja vene alassuin! (Menee.)

Iivan (humalaisena, ja Stepan ovat äänettöminä seuranneet, tehden joskus ristinmerkin): Ste… Stepan… Tue minua ja katso mitä tapahtuu…

Iivan : Hik! A vot, se poika… Mutta enhän mie paljon ottanut, vaan… Hik! En mie muista mitään…

Stepan (katsellen ulapalle): A nyt yksi yrittää nousta veneen pohjalle… Mutta ei… ei pysy sormet… Voi! Kerkiääköhän tämä toinen vene heidän luo! — Ja näkevätköhän ne sieltä manasterin tornista tänne… Vasili sanoi, että siellä jo on vahti varustettuna, koska myrsky uhkaa… (Alkaa kuulua hätäkellon hälyytys.) A, johan ovat huomanneetkin! Ja tuolla tulee jo luostarin veneitä… Ja suuri venekin, joka on mantereelle postiin menossa… Voi! Katso! Oh! Nyt se kaatuu tämä toinenkin, isäntien vene… Ah. nyt! — Ei vielä… (Ristii silmiään.)

Stepan : Soutaa, soutaa… ja… Mutta… Oh! Nyt se kaatui tuo toinenkin… Tietäähän, kun hätääntyneet olivat… (Menee.)

Iivan (hetken katseltuaan hillitysti ja osaaottavasti, ettei vain tule koomillisesti): Stepan, älä… Mihin sinä… Voi heitä, voi meitä, voi minua! — Ksenia! Ksenia! — Sinäkö se… Kolja… Ei. — Ksenia… Anna anteeksi, anna… (Yrittää mennä, vaan kaatuu läsähtää verkkaan. Nousee ja menee hoippuen.)

Stepan (näkymättömissä): Tänne, tänne, — tuokaa tänne! Täällä on tulta! (Tulee esille.)

(Munkkeja tulee tukien Perttua. Panevat hänet nuotion ääreen, käyvät hoivaamaan.)

Stepan : Ah, Perttu! (Munkeille) Jäikö toinen vene niitä toisia pelastamaan?

Perttu (viroten): Tiira… Pärssinen… Isännät! — Jaksoivatkohan ne nousta enää pinnalle…

Stepan : Kukas siellä… (Menee muutaman munkin kanssa; palaavat sitte tukien Kallea.) Kalle, — kuinka sinä… Oo! Sinä uimalla… (Asettaa Kallen nuotion ääreen, osottaa pulloa.) Tahdotko?

Kalle : Mauno kai painui kohta syvyyteen… Yllin näin koettavan nousta veneen pohjalle… Vaan sensijaan, että hän olisi tänne uinut, kulutti hän kai turhaan siten voimansa… Oh!

Muuan munkki : Eräs vanha mies ajautui laudankappaleen kanssa tuonne niemen rantaan päin… Ja me autoimme hänet sinne maalle… Kai hän vielä elpyy myös… Veljet veivät luostariin hänet…

Kalle : Ah! — Mutta viekää minut… lähteekö täältä teidän postivene miten pian mantereelle?

Munkki : A ihan kohta jo lähtee… vaikka myrskyääkin… A sinne olimme jo menossakin…

Kalle : Viekää minut mukananne… Siellä jossakin rannan torpassa sitte vähän lepäilen ja menen sitte loppumatkan maata myöten viemään sanomaa kotiin… Sinä Perttu tee selvää täällä… Ah! (Vaipuu erään munkin syliin. Kellojen soitto on lakannut.)

Kalle (nostaa päätään, katsoo pitkään Maunon ruumista): Eikö toisia enää… näkynyt… Ylliä… nuorta…

Munkki : Lähdemmekin… Postiin on jouduttava… (Osa munkeista lähtee tukien Kallea.)

Stepan : Oo! Ylli! — Elääkö hän? Ooh! — Elää! Ylli! — Ota ryyppy, että…

Ylli : Pois… en… Kirottu… viina ja… Kunpa en olisi sitä äsken lähtiessänikään nauttinut… Mutta… Hm… Ah…

Stepan : Mutta se poika… Kalle… tästä juuri lähti luostarin postiveneellä mantereelle… Ei enää kuuluisi heille huuto, että olisivat sinutkin vieneet… Ja pienillä veneillä emme nyt uskalla lähteä…

Ylli : Ah, niin! Kyllä minä tiedän minne hänellä oli kiire! — Ah! Mutta… (Nojaa Stepaniin.)

(Munkit laulavat paljastetuin päin Maunon ruumiille. Sävel:
"Kaikkivoipa Jumalamme"):

Hauta kerran kaikill' aukee, kerran kaikki maahan raukee, sun valtaas Luoja julistain…!

(Vappu Inkisen tupa tavallisina tarvekaluineen. Ovi perällä ja toisella sivulla.)

Voi meri petollinen, vain ethän armastain, sa varjohosi vienyt, mun aamun-koittoain? Tuo aatos niin mua kalvaa, kuin tuli syöntäin se palvaa!

Ah, armaani jos riistit, niin päiväin pimittäin, myös silloin lohdutella sä saat mun sydäntäin; ennenkuin itkuun hukun, sun helmaasi mä nukun!

Loviisa (tulee laulun loputtua): No, Vappu, — etkös sinä mene ulos nuorten kisailuihin ensinkään?

Mari (tulee): Hyvää iltapäivää… Ei vain taas aho kelvannutkaan tanssipaikaksi Pusan Tommolle. Vaan, sen kuin tänne vääntäytyvät, Vappu, tähän sinun joutotupaan hyppimään… vaikka on näin kaunis ilma.

Loviisa : Mutta miten lienevät miehemme ja pyydykset kestäneet viime öisen hirmumyrskyn?

Mari : Kyllä se olikin kauhea! Tuosta kankaaltakin näets, sen kuin kaas sen suuren känkkäräpetäjän, kuin korren vaan.

Mari : Saa nähdä, — jokohan nuo viikon päästä tai ensi sunnuntain maissa kotiin kerkiävät.

Eräs poika : Kun ei, Vappu, sinua tuonne ulos kuulunut, niin tulimme tänne tupaasi sinua tanssittamaan.

Vappu : Kiitos vain kohteliaisuudestanne… Vaan enpä minä tässä ole oikeen tanssipäällä. Mutta tanhutkaa te vain, ketä haluttaa.

Mari : Vaikka olisitte nyt ulkonakin vielä tarenneet! — Ja vanhan Aatinkos ne ovat kyöränneet pelimanniksi.

Soittoniekka : No, sanos muuta! Eikä näillä raukoilla ole edes ryyppyä tarjota, jotta vanhan kädet vähän paremmin tottelisivat, norjistuisivat.

Muuan poika : Kuiva aika sattui, kun Pirtu-Pieta on Häsäsellä häissä… Mutta kyllä sinulta sentään heruu mitä heruman pitää! Lurautahan nyt vaikka sitä päällimäistä!

(Soittoniekka soittaa poikaa… jota suurin osa tanssii… joku silloin tällöin rallattaen ja hihkaisten.)

Eräs poika (joka on saanut Vapun vänkällä lähtemään tanssiin, sen loputtua): Niin se käy kuin luomisen työ hienoissa vaatteissa! Hih! — No Mari! Etkös sinä tanssinutkaan?

Ensimäinen poika : On tainnut jo Marillekin tulla ne sukulaisperinnöt Amerikasta, ja nyt rahat painavat taskussaan niin, ettei hän jaksa keikkua.

Toinen poika : No, ensi sunnuntainahan ne jo Perttu ja Maunokin lienevät kalamatkaltaan palanneet, ja silloin saamme heille sanoa, että uskollisen kullan he Marista saavat, kun ei se toisten kanssa tanssikaan!

Ensimäinen poika : Mutta jospa saakin Mari sieltä lännen mailta sen toivomansa perinnön sijasta vain sellaisen kirjeen, jossa ilmoitetaan hänen sukulaisensa kuolleeksi ja, että: täten käännytään teidän Suomessa olevan omaisen puoleen pyynnöllä, että pian lähettäisitte hautausrahat!

Toinen poika : Ha, ha, ha! — Ja silloin menisi Maunolta ja Pertulta koko vuoden renginpalkka siihen! Ha, ha, ha! —

Vappu : Hyst! Älkää viitsikö pojat! — Olkaa siivolla, jos täällä olette.

Eräs poika : … Niin! Marin pippuritarhassa! — No Aati, veivaahan nyt valssia!

Soittoniekka : Sitähän minäkin! — Esimerkiksi tämä… (Alkaa soittaa jotain karjalaista pukutanssia, jota määräparit tanssivat.)

Ensimäinen poika : Tule sinä minun parikseni, Vappu, — sinähän olet mestari tässä! (Vie Vapun puoliväkisten. Joku pojista ja tytöistä menee ulos.)

Eräs poika (tanssin loputtua): No nyt vaikka uimaan iltatuimaan, vettä puimaan, mereen huimaan! Ken lähtee toiseksi.

Muuan poika (tulee silloin juuri): Mutta tuolla tulee mies, joka on sitä tehnyt, — joskin henkensä kaupalla.

Loviisa : Voi lapsi… Vappu… meitä… (Rientää ulos, Vappu ja Mari seuraavat sekä suurin osa nuorisosta.) Kalle, Kalle, kuinka on asiat?

Eräs poika : Ehtiihän meille vielä ne kummat kuulumaan, pane sinä Aati vaan se tuuttusi luulumaan!

Poika : No mitä! Suupillinsä mukaanko tässä sitte hyrräämään! (Tanssii hetken rallattaen erään toisen pojan kanssa.) Mutta mitä! Jo siellä Loviisaa, emäntää… ja Vappua puoli pyörtyneinä takasin tuovat. — Kamalat oli varmaan Kallella kaskut.

(Mari hoivaa jonkun tytön kanssa Loviisaa ja Vappua, — joita nuoriso seuraa jälleen sisään.)

Kalle (Myös Vapun käsipuolessa): Niin! Sellaiset, sysisynkät oli uutiseni! Kylmänä on Mauno, Pärssinen ja Ylli.

Mari : Voi hyvä Jumala! — Mutta virotkaa, virkistykää edes te… Vaikka vähemmästäkin jo sentään pyörtyisi…

Mari (nuorisolle, häärätessään): Menkää nyt jo siitä tieltä iloitsemasta. — Vappu, lapsi kulta… Havaa sinäkin; kas noin…

Kalle : Niin! — Perttu jäi sinne tekemään selvää muusta… Ja kai ne munkit ovat jo siellä isänikin virottaneet…

Eräs poika : Lähdetäänpäs katsomaan, jos sieltä jo Perttukin perkautuu veneellä… Onhan nyt jo paljon tyyntynyt. (Nuoriso vetäytyy verkkaan ulos.)

Kalle (Vappu, Loviisa ja Mari vain jäävät): Niin, sillä lailla päättyi saaliin puolesta onnellinen matkamme. — Älkää nyt enää itkekö… Eihän se itkusta kumminkaan parane…

Kalle : No, no, no! — Kyllä kaikki ikävä vielä painuu unhon syvään hautaan. Ja vielä iloitsetkin minun kanssani…

Loviisa : Minä jo arvelin, että jotain kummaa pitää teille sillä matkalla tapahtua, kun niin riitaisina Yllin kanssa läksitte…

Kalle : Oh! Se ei vaikuttanut vähääkään tähän onnettomuuteen. Mehän sen riidan jo melkeen kohta siellä sovimme.

Kalle : Se myöskään ei näytellyt mitään osaa tässä murhenäytelmässä! Tai päinvastoin oli se meille hyödyksi yhdelle ja toiselle vilussa. Mutta ennen kaikkea Yllille! Melkeenpä se pelasti hänen henkensä vähän ennen hukkumistaan… Kun toinen veneemme sattui olemaan luostarin rannalla, karkasi toinen erään pyhiinvaeltajan käsistä. Ja nyt ei auttanut muu, koska myrskykin juuri silloin yltyi, kun lähteä uimalla vene takasin rantaan hakemaan. Ja minä olin juuri lähdössä sen tempun tekemään, kuin sitte Ylli kuitenkin kerkesi ennemmin… Ja siitä kylmästä kylvystä palattuaan teki hänelle viina hyvää…

Kalle : Oh, eihän sen vertainen, eto tilkka, häneen pystynyt. — Niin! — Mutta älä nyt enää siinä turhaan tililtä, Vappu… Eihän se enää siitä parane… Mikä miten on, niin se siten on… Olenhan minä tässä jäljellä… Koeta nyt vain unohtaa Ylli… Ja pian minä sinusta hänen ikävöimisensä karkoitankin.

Kalle : Kyllä! — Ja kuulehan! — Ehkä nyt oletkin jo taipuvaisemmalla päällä juttelemaan kanssani niistä asioista, jotka lähtiessämme jäivät vähän kesken?

Vappu : Oh! Kalle! — Että sinä viitsit, ja voitkin tällä hetkellä… kun tiedät hyvin mielentilani…

Kalle : No, mutta… enhän tiedä miten sinua muuten lohduttaisin… Ja tarinoidaan nyt… (Seuraa kamariin Vappua, joka kuin unissaan on sinne kulkenut.)

Perttu : No, koita! En minä mikään haamu ole… Eikä hänkään! (Viittaa juuri ovesta tulevaa Ylliä.)

Loviisa : Oh! Yllikin… Ylli! (Rientää syleilemään.) Poikani, rakas lapseni! Sainhan sittekin edes sinut takasin! — Johan ajattelin, ettei Jumalan rangaistus voi olla niin suuri yhdellä kertaa…

Ylli : Niin, äiti! Monesti on kaikki ihan toisin, kuin luullaan! — Minä pelastuin sen luodon kivelle, johon kaaduimme. Ja siitä munkit minut viimein keksivät. Sillä en kyennyt enää huutamaankaan… Kalle oli juuri ehtinyt luostarin postiveneessä lähteä… Me läksimme vasta päivällä, ensin luostarissa virkistyttyämme.

Loviisa : Voi lapsi parkaa! — Mutta tule nyt… lähde tänne omalle puolellemme… Minä laitan sinulle… (Menee.)

Mari : Tuonne kamariin se tästä juuri… Ja Kalle on siellä lisää kertomassa…

Ylli : Kalle! Arvasinhan! — (Puoli-itsekseen.) Oh! Vappu, Vappu! Ja sinä heti häneen suostuit! Oh! — Mutta he tulevat… Menkää te… Minä tulen myös kohta… (Mari ja Perttu menevät.)

Syki sydän, syki, että halkeat, — karmas tää tuska on kantaa, kun petti ah, armas! Voi syki sydän niin, ett' uuvun nukuksiin!

Voi, hyökylaine, miksi, ylläs mun kannoit, voi, salapaasi, miksi sä suojan mulle annoit? Kun onnein valkamaan, en päässyt kuitenkaan!

Vappu (syöksyen esiin kamarista, Kalle seuraa): Minä en kuuntele, en siitä asiasta mitään!

Kalle : Ha, ha, ha! Mutta turha on toivosi nyt! Näinhän selvästi omin silmin, kuoleman kanssa kamppaillessani, että hän vaipui syvyyteen!

Kalle : Niin! Ja, jos hän sieltä nouseekin, niin ei hänessä enää henkeä ole. Joten saat uskoa, ettei hänestä ole enää luoksesi tulijaa.

Vappu : Kalle! Että sinä tuolla lailla… tällaisella hetkellä… moisten tapausten perästä… En tiedä enää, mitä sinusta oikein aattelen…

Kalle : Ole! Sepä! — Ja minkä tähden? Siksikö, että jouduin tuomaan tuon turman sanoman?

Vappu : Miksi pitikään sinun juuri pelastua… tai rientää sitä näin pian ilmoittamaan.

Kalle : Tietysti pelastukseni oli sattumassa… Ja viestin tuontihan kuului velvollisuuteeni! Ja se että sinua näin pian kosin johtuu siitä, että haluan valmistaa isälleni hänen palaamisekseen pienen ilon yllätyksen, — jos sinä suostut?

Vappu : Mutta minä kyllä luulen ymmärtäväni sinut! Sinä vain rahojeni tähden minua härnäät ja…

Vappu : Minut tuntoni siihen pakottaa! Ja, kun niin vihamiehinä te Yllin kanssa sinne läksittekin, niin ei ihme, jos…

Vappu : Sitä jos… että, jos sinä oletkin kaikkeen tuohon tapahtumaan syypää.

Kalle : Vappu! — (Menee kiinni.) Vaikene! Minä en kärsi, että vasten minun silmiäni syydät moista…

Kalle : Oo! — Ylli… Mutta… Mitä näen… Ylli… sano, oletko se sinä, vai…

Ylli : Ah, Vappu, toivu… toivu… Kas noin… — Minä se todella olen… enkä mikään haamu!

Ylli : Niin! Ei käynyt, niinkuin sinä toivoit! (Vapulle.) Minä… minä se olen…

Ylli : Elän… Tässä armahin! — Vaikka eräältä taholta sitä ei suotaisi. — Minä pääsin luodolle, ja siitä viime tingassa, kun olin jo kylmään menehtymässä, munkit minut pelastivat.

Vappu : Oi, Ylli! — Ja sanoit minun arveluni olevan totta, että tuo… Kalle siihen…

Kalle : Puhumme! Todista valheesi sinä, konna! Vai nyt yhdessä käytte niskaani sellaista törkyä heittämään! — Senkin valehtelijat!

Kalle : Pidä vaan valheesi kidassasi, kunnes ne oikeudessa saat päästää, jos vielä todistajain kuullen käyt moista puhumaan!

Ylli : Tuki vain sinä suusi! — Ja katso itseäsi! — Älä enää yllytä vihaani kuohumaan päällesi! Sillä sen olet jo melkeen yli äyräiden kumminkin kuohuttanut.

Kalle : Ylli…! Jumalan tähden! Ylli…! — Mutta, ha, ha, ha! Iivan on voinut humalassa lasketella mitä vain omasta päästään.

Ylli : Ei mies! Oikeen katuvana ja selvin päin hän tunnusti osallisuutensa! — Niin! Mulkoile, mitä mulkoilet! — Kun toivuttuani aloin aatella kaikkea, tuli minun päähäni sama ajatus juuri kuin Vapulle äsken. Ja sen varmuudeksi panin Iivanan koville, kun olin huomannut sinun hänen kanssaan hyvää pataa olevan, ja, kun hän sen venheenkin päästi… — Niin, ja hän viimein tunnusti kaiken…

Ylli : No, rauhoitu! — Minulle yksin hän sen kertoi… Ja mies parka jäi sitte katumaan ja rukoilemaan… Kseniansa nimeä myös mainiten… Niin! — Ja siitä uimisesta se johtui juomiseni, — oivasti aateltu! — Ja humalastani se, että kaatuessamme olin vähällä henkeni menettää. Niin! — Jokos nyt vaikenet?

Ylli : Ole! Enemmän sinä olet vielä kestänyt! Nyt sen näin ja kuulin tuosta verhon takaa, — kun te kamarista Kallen kanssa tulitte… Turhaa oli kaikki epäilykseni… Minua, minua yksin sinä vain rakastat!

Loviisa (seuraa): No, tule nyt lapseni… Täällä on sinulle ruokaa ja lämmintä nyt varustettuna…

Mari : Mihinkäs se Perttu… Kas tuolta… Ja mitä? No voi sun! — Loviisa, emäntä! "Riemusi nyt ylitse vuotakoon!" Kuten vanhassa virsikirjassa veisataan! Katsohan!

Ylli : Enkös sitä teille äsken jo sanonut, että tulimme kolmen… Isä vain jäi rantaan kaluja korjaamaan… Ja, että se Tiiran isäntä se hukkui…

Perttu : Niin! — Se munkki ei vain tuntenut silloin sinun lähtiessäsi, kumpi se oli…

Pärssinen : Tässä sitä ollaan! — Mutta kova oli leikki! — Kyllä isäsikin ruumis löytyi, Kalle… Ja tuolla hän nyt on, vanha toverini, Maunon ruumiin kanssa venheessä…

Kalle : Mutta kaikki on minulta kuitenkin nyt mennyttä, kaikki! (Menee hitaasti aatteissaan ulos… Väliverho sulkeutuu verkkaan.)

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAATOKAN KALASTAJAT: 3-NÄYTÖKSINEN KANSANNÄYTELMÄ LAULUINEEN JA TANSSEINEEN ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org . If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate .

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org .

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Laatokan kalastajat: 3-näytöksinen kansannäytelmä lauluineen ja tansseineen

LAATOKAN KALASTAJAT

RUUPERT KAINULAINEN

HENKILÖT:

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE