The Project Gutenberg eBook of Graalin malja: Runoja, by Lauri Henrik Pohjanpää

Sa soita, Jumala mua…
Jos korkea kohtalo…
Uni.
Autio huvila.
Kaipaus.
Kevät.
Maanpakolainen.
Juhannuksen aikaan.
Juna.
Neuvo silloin, metsä, mua…
Syksyllä.
Valkea lintu.
Tuhkimo.
Syvin sävel.
Muurahaispesä.
Talviaamu.
Onnen lintu.
Taikalasi
Kuninkaan haudalla.
Graalin malja.
Pojalleni.
Memento vivere.
Memento mori.

TAIKALASI

VÄINÄMÖISEN LAULU

Tervehdys Hämeelle.
Santavuoren muisto.
Karjalan virsi.
Suomen linna.
Väinämöisen laulu.

DAMASKON PUUTARHA

Kevät merellä.
Vaihtokauppa.
Kyyhkysten uni.
Viisaus.
Damaskon puutarha.
Suutelo yöllä.
Ruusuille sataa.
Resignatsioni.
Kangastus.
Meidän penkkimme.
Yksinäisyys.
Sukkamieli.
Kuolemasta.
Yö.
Sotilaitten jäähyväiset.

GRAALIN MALJA

SA SOITA, JUMALA, MUA…

Sa tutkit mun, sa tunnet mun. Olen sävel soitossasi sun, mi soi kuin harppu humisten läpi kaiken kaikkeuden.

Ma sydämessäin laulavan
sun kuulen tules palavan.
Mua polttaa tuska liekkien,
ma kivussa vapisen.

Ma siitä päästä, rukoilen.
Mut pääse en, mut pääse en
Sun laulus liekit rintahain
lyö kautta maailmain.

Kuin harpunkieli väräjän
ma kohtaloita elämän.
Elon riemut, tuskat lävitsein
ne soivat sävelein.

Suo soida halki elämän,
läpi auringon ja pimeän
mun aina lähemmäksi sua.
Sa soita, Jumala, mua!

JOS KORKEA KOHTALO.

— Jos korkea kohtalo takaisin sun kauneimman hetkes tois, mitä toivoisit? Mikä ihanin pisar elosi maljassa ois?

— Sitä valkeaa yötä rukoilisin ja sen tuoksua polvillain, jona ensi kerran ma odotin mun nuorta armastain.

UNI.

AUTIO HUVILA.

Unissain sen usein vielä nään niinkuin jäi se sinne yksinään: syksyn auringossa paistavan hiljaisen ja valkeen huvilan — päällään taivaan kuulto sininen, viirin päässä viime pääskynen, hopeaiset salmet takanaan, haavat puettuina purppuraan. Tultaan suitsuttivat asterit kukkamaassa, tummat orvokit katsoi totisine silmineen taivaan, maan ja veden kirkkauteen Vielä kutsui tuoksu resedan, värähdellen syksy-ilmahan, myöhästyneen mehiläisen luo, joka suven viime maljan juo.

Niinkuin viekoitellen rantahan kaartui polku luokse valkaman, vaikka riisuikin jo purjepuun venhe houkutti kuin seikkailuun.

Mutta polkua ei kukaan käy, mitään kuulu ei, ei ketään näy. Kukat kukkivat vain itsekseen, suruisasti loiskii laine veen. Huvilan on poissa asujat, umpeen lyöty ovet, akkunat.

Jälleen kuolema, ah muistan sun. Kun on kerran eessä lähtö mun, kun mä lähden viime matkallein, jäät niin viime suvi jälkehein: Kukat jäävät yksin kukkimaan,

kultasantaan laine loiskimaan. Jäävät aurinko ja aavat veet, jäävät suven viime säveleet. Turhaan kutsuu polku valkamaan, turhaan venhe vettä halkomaan. Polkua ei kukaan, kukaan käy eikä ketään näy.

KAIPAUS.

Kivinen muuri täällä muurin jälkehen, kaistale taivasta päällä, päivää rahtunen.

Siellä on kaukoseljät,
siellä päilyvät veet,
hiekkarannat heljät,
hongikkoharjanteet,

siellä on päivänkoitot ylitse vetten, maan, päivänlaskut loitot kultahan, purppuraan,

siellä on ahot armaat,
linnunlaulu-haat…
Täällä kadut on harmaat,
kivierämaat.

Maahan harmaja, ankee
tehtaansavujen vyö
Kainin uhrina lankee,
mielet martaiks lyö.

Täällä rintamme salaa
riutuu ikävään.
Pois, pois kaipaus palaa
luontoon, elämään.

Keskellä rikkautemme
sielumme köyhä on.
Luona kaivojemme
näännymme janohon.

Siellä ihminen juurtuu
maahan ja povelta maan
voimaa juo ja suurtuu
suureks voimassaan.

Täällä on ihminen yksin
keskellä ihmisten.
Siellä silmätyksin
Jumala, ihminen.

Siellä on elämän syvyys,
siellä on juureni mun.
Luonnon äidinhyvyys,
miks jätin, miksi sun?

KEVÄT.

— Hei vaan! puro huus ohi rynnäten,
pois alta, on kiire mulla!
Koko metsä on tänään laastava
Kevät-hienohelman tulla!

Pois alta, tai kera vanhan muun
sinut laastaan, vanha veli!
Puro silmää iski ja nauraen
ohi mennä pärskytteli.

Oli nuori metsä ja nuori maa,
sini taivaan nuorna väikkyi.
Koko metsä viritti viulujaan,
koko metsä laulua läikkyi.

Kevät saattoi tulla tänään jo!
Oli kiirettä siks joka puolla.
Sinivuokot, silmät pestyinä,
piti vartiota jo tuolla.

Kas vaan! Oli palannut peippokin
jo etelän kylpylästä.
Akustiikkaa metsän tarkisti
se jo kaiun helinästä.

Ja varisten lentoharjoitus
oli sinisten ilmain alla.
Koko metsä nauroi äänehen
ja aurinko taivahalla.

MAANPAKOLAINEN.

Kuljin ma lempeää laakson tietä suvessa, kukkain kuussa. Siintivät järvet ja tuoksui tuomet ja linnunlaulu soi puussa.

Laulaen neitojen nuorten parvi
liiti mun ohitseni.
Kuuntelin laulua, — kyynelet vieri
kuumina poskilleni.

Muistin, ah muistin: maanpakolaisna
vierasta maata ma polin.
Nuoruuden maa oli minunkin kerran.
Kadottanut sen olin.

UHANNUKSEN AIKAAN.

Aurinko sinistä taivaan vuorta käy yhä korkeammalle hymyillen nuoren-viheriälle ja kauniille maailmalle.

Kiurujen hopeiset tiu'ut jossain
helisee ilmojen alla.
Valkeat pilvet ne joutilaina
harhaa korkealla.

Suvinen tuuli suuta antaa,
makeampi mettä.
Ympäri mustan saunan solmii
tuomet seppelettä.

Vanhat ja harmajat omenapuutkin
näkevät valkoista unta:
yöllä on oksille sammaltuneille
satanut kukkain lunta.

Ilmaa leikkaa pääskyn siipi ja suviset äänet helkkää. Runsaudensarvesta taivaan vuotaa kirkkautta pelkkää.

JUNA.

Juna kulkee jossain yössä ja kaukainen kohina sen
soi vuorien kaikuna kauan ja viimein vaientuu.
On kuoleman-tyyntä. Ei laula lintu. Ei humahda puu.
Maa äänetön on kuin vaipunut uneen viimeisehen.

Kuka olen? Mun iloinnut, surrutko joskus sydämeni ois?
Minkä äänen kuulin ma äsken metsihin hiljenneen?
Se oliko elämä itse, mi yöhön, kaikkeuteen
maan päältä kauas jonnekin iäksi vieri pois?

NEUVO SILLOIN, METSÄ, MUA…

Jälleen suvi sininen yli metsän holvien. Päivän kädet tulta valaa: kaikki metsän kukat palaa

kevään juhlaa julistain,
kevään vierahaks ma sain.
Kiitos, elo, juhlastasi,
riemustasi, tuskastasi.

Päässä kun sun päiväs on, kuolleet kukat nurmikon, neuvo silloin, metsä, mua kuinka loistain lakastua.

SYKSYLLÄ.

Syksyn keltaan ja syksyn kultaan
maat kuin juhlaan puetut on.
Pihlajat niinkuin tuliset soihdut
välkkyvät ilmain kuultohon.

Nurmella kiiltää hopeinen kuura.
Taivas on helmen-kuulas niin.
Sinisen veen yli katse kantaa
saariin ja salmiin kaukaisiin.

Leikkivät ilmoissa päivän säteet
niinkuin kultaiset kielet sois,
niinkuin poreilis sävelet vielä
lintujen, jotka jo lenti pois.

Aumat on täynnä kultaista viljaa.
Sauhut riihien lämpiäväin
nousevat niinkuin tuoksuvat uhrit
taivaan seesteistä lakea päin.

Keltaa ja kultaa — kuolon ja elon
sylissäs hymyillen kannat, syys,
rauha ja kirkkaus otsallasi
syvä ja suuri kuin iäisyys.

VALKEA LINTU.

On päivä kuin sammunut. Maan yli ukkospilvi on niinkuin kuoleman yö, esirippu pimeyden. On mustana maa, meri, taivas. Kaikk' on hiljaa kuin kaiken loppua vartoin, henkeä pidättäen.

Niin synkkää taivasta vastaan, synkkien vesien yllä
lokin siivet välkähtää kuin toivo kaukainen.
Kuin Jumalan henki, mi aikojen alussa kerran
yli liikkui syvien, synkkäin vetten ja kaaoksen.

Kun tuskan ukkospilvet elämän kattaa ja kietoo maan ja taivaan verhoon pimeyden — oi lähetä lintus, lähetä valkea lintus sa ylitse synkän ja aution maan, yli kaaoksen.

TUHKIMO.

SYVIN SÄVEL.

Sanat anna meren pauhinalle ja tuulen laululle humisevalle, sävel kirvoita, joka kivessä soi.

Oma laula syvin säveleesi, taa riemun ja murheen sydämeesi mi kätketty on, ja soi ja soi.

MUURAHAISPESÄ.

Kaikk' on työssä: kaukaa pesän luo tuhat kertaa tuhat kortta tuo. Vaisto kaikkien ja voima, määrä on tämä yksi: pesä nouskohon. Tuhat kertaa tuhat häviää matkallansa. Mutta pesä jää.

TALVIAAMU.

Maat on kuin kultaa, purppuraa
ja taivahat niinkuin verta,
kun päivän pursi kohoaa
ylös ilmain valtamerta.

Mikä säihke ylitse hankein on.
Mikä riemuntäysi hetki.
Sinirannat loitot loistohon
luo päivän ylväs retki,

kuin alkuyöstä kirkastuis
ne aamuun ensimmäiseen,
ens aamun koitto punertuis
salon honkaan kuurapäiseen,

kuin tuntuis Luojan hengähdys
yli valkeitten vitilunten.
Mikä timantin loiste, kimmellys
kuin mailla tarujen, unten!

Ui korallisaaret metsien
valomeressä sädehtivässä.
On jäätynyt runo puu jokainen,
runo hopean helinässä.

Latu vie läpi honkain holveikon,
vie kauas minne vienee.
Sitä salainen riemu rientää on,
mikä matkan määrä lienee —

savu salosta kenties sininen
kuin etäinen onnen viiri.
Salahymyinen, onnen-hiljainen
on ympäri metsäin piiri.

Savu sininen kenties houkuttaa, savun alla punainen talo. Odotuksen hurmaa humajaa koko aamukirkas salo.

ONNEN LINTU.

Miten teitkin, onnen lintu, majas pienen syömmeeni mun? Sen talvisen hiljaisuuden loi laulavaks säveles sun.

Soi laulusi: Silmään kahteen
koko maailma mahtua voi!
Taas sini oli seijas taivaan,
oli suvi ja aamunkoi.

Iät päivät kuulla tahdon
sen laulun helinää.
Koko maailma hukkua saakoon!
Koko maailma sentään jää!

KUNINKAAN HAUDALLA.

On taistelut sun voittamas kaikk' kiveen hakattu haudallas. Sotaliput sun untas vartioi, jotk' kerran voittosi kukkuroi. Ne polvesta polveen kuuluttaa sun nimesi loistoa, kunniaa. Ja polvesta polveen kulkevat sun muistos pyhiinvaeltajat luo kunniasi alttarin, sun hautas valkean marmorin, miss' alla kirkon holveikon kuin pyhä ja ikuinen hartaus on, miss' soi kuin urkuina hiljaisuus, miss' on kuin alkanut ikuisuus.

Ja sentään, suuri kuningas, en osaani vaihtais osahas, en köyhyyttäni purppuraas, en hetkeäni kunniaas —

GRAALIN MALJA.

POJALLENI.

Mun poikani, purjein reivatuin
kun palajan rantaan kerta,
sa täysin purjein lasketat
mua vastaan kohti merta.

Niin pian, niin pian mun silmistäin
sinut ulapan tuuli kantaa.
Sua seurata en, en auttaa voi —
Minkä neuvon voisin antaa?

Mikä on mun meren-viisautein?
Pian poiss' olet ainiaaksi.
Vain hetken purtes kohdalla on.
Ja ma huudan aaltoin taaksi:

Jos ties läpi myrskyn ja kuohun vie,
jos vuotaa saatkin verta,
rakas poikani, luota tähtihin,
rakas poikani, siunaa merta!

MEMENTO VIVERE.

Hämyisen tienoon halki ma myöhään ratsastin; niin suruinen ja synkkä ol' yö kuin sydänkin.

Luo harvain ystävien
mun aatos johti niin,
luo niiden, jotka multa
jo multiin peitettiin.

Soi ääni silloin, henget
kuin laulanehet ois:
sa nauti elämästäs,
se menee pian pois!

En tiedä, paimenpoika
sen liekö laulanut,
mut kummasti niin sieluun
se oli koskenut.

Sen kuulin kauan sitten
ma suusta ystävän.
Hän maljani joi silloin.
Nyt mullassa on hän.

MEMENTO MORI.

Oi muista, muista Luojaasi sa nuoruudessas sun, niin pian iltas yllättää, käy päiväs laskuhun, niin pian yli tiesi sun on varjot vanhuuden, niin pian saatto vastahas käy pahain päivien.

Niin pian päivänvalkeus, niin pian tähdet, kuu
ne pääsi päällä himmenee ja iltas tummentuu,
niin pian sadeaikas sun jo elos yllä on
ja mennyt pitkään pilvehen on paiste auringon.

Niin pian majas vartijat — sun kätes — vapisee
ja ikkunoista katsojat — sun silmäs — pimenee,
niin pian oves suljetaan, on mylly hiljainen,
ja yöllä heräät yksinäs sa linnun äänehen.

Oi, ennenkuin sa tiedätkään, on vuodet vierrehet,
kuin luumupuu on keväisin on hapses valkoiset,
käyt kohta viime lepohos ja viime vuoteesees,
ja itkijät käy kadulla sun kuolinhuoneesees.

Niin pian, pian katkennut on nauha hopeinen,
ja öljylamppu särkynyt niin kallis, kultainen,
ja lähtehellä elämän sun ruukkus rikotaan,
sun vesiruukkus rikotaan ja tulee mullaks maan.

Niin pian, pian tullut on ah, mullaks multa taas.
Niin pian henkes palannut on jälleen Jumalaas.
Niin pian iltas yllättää, käy päiväs laskuhun.
Oi muista, muista Luojaasi sa nuoruudessas sun.

TAIKALASI

TAIKALASI.

KUOLLEET RUNOILIJAT.

Ystävät, veljet rakkahat, uneksijat unten kaukaisien, maan päällä vierahat kulkijat, ihmiset joukossa ihmisien,

runoilijat, näkijät näkyjen lähellä ja kaukana maailmalla, toiset takana vuossatojen ammoin jo multana mullan alla,

vaikkakin kuolleina, kuitenkin todellisempina eläviä meitä, runoilijat unelmin kaukaisin, mieleni hartaus kiittää teitä!

Kättänne käteni puristaa
ylitse ajan ja kuoleman laineen.
Sydäntänne sido ei palavaa
kahlehet aikain, kahleet aineen.

Tultanne teidän ei sammuta yö,
henkenne hehku ei muutu maaksi
Sydämenne sykkii ja kärsien lyö
vuossatain halki ja aikain taaksi.

Runoilijat, uneksijat kuollehet,
mieleni hartaus kiittää teitä,
veljet, ystävät uskolliset,
uskollisemmat eläviä meitä.

Milloin kutsunen, saavutte luo
helkkyvät sävelet saatossanne.
Runojen ihanan riemun juo
sydämeni kultamaljastanne.

Tulette kuin ylitse tuonen veen
perässä tuonelan tumman purren
polvilla helisten kanteleen
elämän, kuoleman surua surren.

Tulette kuin Itämaan viisahat
etsien tähteä totuuden valon,
otsalla aatteet ankarat,
silmissä tuska kaipuun palon.

Tulette narrin-kulkusin,
naurunne alla itkein verta,
loukatuin, raastetuin sydämin —
ihmiset ihmisten joukossa kerta.

Murheeni sävelet laulujen
kauneuden-taivaankaarin peittää,
ylitse yön ja pimeyden
unien tähtiset hunnut ne heittää.

En ole yksin. Kerallain veljet mun murheeni maljasta maistaa Kiitos, veljeni. Kohtalossain ihmisen-tähdet mun päälleni paistaa.

RASTAS-EMO.

Juur' ilta yöksi kun hämärtyi, sävel alkoi laulurastaan ja vanha puisto kuin hiljentyi ja helisi laulannastaan.

Ja salissa kesken vieraiden
jäi lasit ja puheenaineet,
kun kautta akkunain avointen
löi sisälle laulunlaineet.

Oli pianon äänet vaienneet,
vain kynttilät lepattivat,
kun pimeästä säveleet
kuin kyynelet putoilivat.

Joku kuiskasi hiljaa: »Hurmaavaa —
mikä taiteilija-laatu!
Ei tällaista aariain aariaa
ole ennen kuulla saatu!»

Mut jossain yöhön ja pimeyteen yhä värisi laulu rastaan, joka luona pesänsä särkyneen vain itki kuollutta lastaan.

TIGRANES.

Oli joutunut kuningas Tigranes kera nuoren puolison sotavangiks suuren Kyyroksen. Hänen eessään vangit on.

— Itämaitten herra ja valtias,
pyys kuningas Tigranes,
en rukoile omasta puolestain
kun vetoan laupeutees,

mut vaimoni anna armossas sa maahansa päästä pois — hän on nuori kuin nousu auringon, hänen eessään elämä ois.

Hän on ruhtinatar, älä orjuuteen
pään ihanan painua suo,
ei luotu kahletta kantamaan
ole jumalan-muoto tuo!

— Mitä annat lunnaiksi vaimostas?
kysyi Kyyros-kuningas.
— Oman henkeni annan riemuiten,
Itämaitten valtias.

Suurkuningas istuimeltaan nous,
oli silmänsä kirkas ja sees!
— Sinä tarjosit kuninkaan-lunnahan,
oi veljeni Tigranes.

Siks kuninkaan-lahjan saat sinä myös:
te ootte vapaat taas!
Saat kultaa min kamelis kuljettaa,
saat jälleen mahtis ja maas!

Pois leiristä ratsasti Tigranes
kera nuoren puolison.
Heitä valkeat ratsut kantoivat
päin nousua auringon.

He katsoivat silmihin toisiaan.
Ja ihanuus taivaan ja maan
kuin luomisen aamuna heijastui
ja säteili katseissaan.

Niin lausui vihdoin Tigranes:
— Sinä näitkö, näitkö sen
miten oli hän kaunis kruunussaan,
jalo, uljas ja ihmeellinen?

— En, vastasi hiljaa kuningatar,
minä Kyyrosta tuskin näin.
— Mitä, ken oli nähdä niinkuin hän,
mitä katsoit, ystäväin?

— Minä katselin häntä, ken lunnahaks
lupas henkensä puolestain.
Hänet yksin keskellä loiston näin,
minä katselin häntä vain!

SANKARIHAUTA.

Kaks sankariveljeä mullassa kalmiston.
Yli haudan tähtien soihdut syttyneet on.

Kaks sankariveljeä mullassa kalmiston.
Ja toinen kuiskaa: »Veli, nyt joulu on»

Ja toinen siihen: »Niin, sen muistinhan;
sitä, kuin sinä, vuoden kaiken vuotinhan.»

— »Jo ko'issa on lämminnyt kyly kultainen.»
— »Veli, muistatko tuoksun jouluolkien?»

— »Jo varpuset varmaan vaativat lyhteitään.»
— »Syö rouskii varsa kauroja hyvillään.»

— »Sisäll' lämmin on, valot hankiin heijastuu.»
— »Sano, oliko kauniimpaa kuin joulupuu?»

— »Veli, kuuletko, kuuletko, — tanner kumisee.»
— »Sen tiesinkin, ne jo tänne astelee:

isä, äiti ja siskot hautausmaalle saa.»
»Ja meille taas hyvää joulua toivottaa.»

— »Jo kääntyi, kuulitko, veräjä naristen.»
— »Ohi hautojen kulkevan nään jo rakkaitten.»

— »Isä edellä käy, — isä on jo harmaapää.
Kuin uni niin vuodet ohitse vierähtää»

— »Veli, äitivanhan on askelet armaat nuo.
Käsin vapisevin kukat haudalle hän tuo.»

— »Ja siskot hangille kynttilät sytyttää.»
— »Ja hongikon holveissa varjot häilähtää.»

— »Nyt on hiljaisuus. Soi äidin huokaus»
— »Kuin suuri siunaus tai kuin rukous.»

— »Veli, iltaan väräjää virsi lempeä niin»
— »Sitä ennen lapsena jouluin laulettiin.»

— »Koti kallis, kiitos rakkaudestas sun.»
— »Hyvä nukkua taas on ensi jouluhun.»

VÄINÄMÖISEN LAULU

TERVEHDYS HÄMEELLE.

Ma tervehdän sua, hiljainen ja heljä Hämeenmaa,
mun lapsuuteni pyhä maa, mun sydämeni maa.
On siteet sinuun salaiset mun iäks sitoneet.
Sun helmahas on himmeään isäni nukkuneet.

Sun lassa kultanummillas ma leikkiäni löin
Sun hiljaisuuttas kuuntelin ma yksinäisin öin
Ja äänet maan ja äänet veen soi kaukaa korvahain
Ma sulta, Häme, säveleet mun kantelooni sain.

Mun kantelooni säveleet soi öinen viri veen,
yön tuuli läpi kaislikon sun rantaas hiljaiseen,
sun koivus kastehiuksinen, yörastaas laulupuu,
sun salos sataääninen, mi lauluun pakahtuu.

Kuin uneksiva laulu niin sun laaksos huminoi,
veet viljapeltoin paartamat kuin kultaharput soi,
mut voiman tumman, mahtavan sun laulus säkeisiin
luo urkuäänet metsäs sun, mi pohjaa graniittiin.

Näin mulle näyt, näin tunnen sun, sa Häme hiljainen,
sa äiti voiman antaja, sa äiti unien.
On kasvos tyynet, lempeät on silmät järvies,
mut graniittisen voimas sun sa kätket povehes.

Sa unelmasi lapsilles soit lahjaks kehtohon,
mut povessansa heilläkin sun vuorenvoimas on.
Se voima nosti korpehen sun kukkakunnahas.
On Saarijärven Paavo sun sukuas, heimoas.

Ma tervehdän sua, hiljainen ja jäykkä Hämeen mies.
Mik' ollutkin lie arpas sun, sa kuljit tyynnä ties.
Ja mihin veikin kohtalos sun elonvaiheisiin,
niin nuolet turman kilpistyi sun tahtos graniittiin.

Et valita, et vaikeroi sa vaivaa vastasään.
Sa opit vaiti kestämään ja vaiti kärsimään.
Et vaihdu onnenvaihtehin, et rintahasi lyö,
mut peltos peninkulmihin sun piirtyy kättes työ.

Sun hiljaisuutes kultaa on, se kultaa kallist' on:
on vuorenkulta syvällä ja alla kallion.
Niin palaa vakaa, vilpitön sun sydämesi lies
kuin helkatuli korkea sun maillas, Hämeen mies.

Maa metsien ja laaksojen, maa tarmon, unelmain.
Maa uskollisten silmien, maa helkavalkeain.
Ma kaipaan aaltos lauleluun ja laaksos helinään.
Kuin isät tahdon nukkua sun helmaas himmeään.

SANTAVUOREN MUISTO.

Oi mykkä muistokivi surujen, oi Santavuori lakeuden maassa, sa katsot yöhön vuosisatojen niin ääneti kuin sfinksi erämaassa.

Sa katsot yli nykyhetken pois,
pois menneisyytehen ja taakse aikain
kuin surusi sun kivettynyt ois,
kuin kahleiss' oisit muistojesi taikains,

kuin oisit kaiken surun itkenyt, kuin enää sydämes ei liikahtaisi, kuin oisit liiaks nähnyt, kärsinyt, sua kuin ei mikään koskaan lohduttaisi.

Oi Santavuori, nähnet vieläkin
sa tulenloimut synkät yötä vasten
ja huovein laumat peitsin verisin
ja kuolonkentät lakeuden lasten,

ja viljat tallattuina peltojen ja kyliss' autioissa, poltetuissa vain nähnet varjot leskein, lapsien ja urhot kuolleina tai hirsipuissa?

Lie kivisydämeesi syöpyneet
nä'yt kauhun iäks ajast' ankarasta,
maan veret kuin ois kuiviin vuotaneet,
kuin ei se koskaan nousis kuolemasta.

Oi Santavuori, noussut maa jo on!
Niin herää vuosisatain unestasi.
Jo säteet Suomen vapaan auringon
kuin kruununa sun loistaa otsallasi.

Ei kuolleet urhot entisaikojen;
tien viittoivat ne aamuun aikain takaa,
tien käydä meidän, jälkipolvien.
Ne elää, vaikka mullassa ne makaa.

Ne elää, urhot entisaikojen!
Ne nousi ylös jälkipolvissansa
ja pakoon löivät laumat huovien.
Yö mennyt on ja päivä nousussansa.

Oi Santavuori, laki kohtalon
tää kerran tähtihin on kirjoitettu:
ah, hirsipuin ja kärsimyksin on
tie vapauteen aina viitoitettu.

Ja tuskan kautta kaipuu korkehin
vain täyttyy, jok' on luotu ihmisrintaan
Tie vapauden tie on verisin.
Ja kallein saadaan kallehimpaan hintaan.

Luut valjennehet esi-isien
on porraspuita vapauden tiellä.
Oi, kiitos, urhot alla kumpujen
oi siunaus ja kiitos teille siellä!

KARJALAN VIRSI.

Sata järveä sinne soutaa on, sata korpea samota sinne. Miss' synkentyy salo loputon, yhä ylenee vaarojen rinne, maat jylhistyy, salot sakenee, polut eksyy ja taapäin pakenee, veet vuoltuu, kosket kuumentuu ja uupuu soitten pitkospuu, mi kantais ihmisen jalkaa — siell' unteni maa se alkaa.

Sitä saartaa sinisin metsäin vyö, sitä kattaa valkehin kesäyö, miss' ehtoo ja aamu ne kättä lyö. Ja kaunein rusko ja kirkkain koi sen vaaroja päärmää ja purppuroi kuin siunaten Karjalan multaa. Käet kukkuu sen korvessa kultaa. Siell' ikuiset hongat huokaavat, öin rotkoissa kosket kohisevat. Siell' on lempeimmät lehdot ja laulupuut ja hopean-välkkyvät virtain suut. Salojärvien silmät seijastaa ja valkeita koivuja heijastaa.

Sinne ammoin vanhat jumalat yli vuorten ja vaarain pakenivat. Sen metsissä vielä Tapio käy, jalanjälkeä miss' ei ihmisen näy, siell illoin Tellervo huhuilee ja Tapion karjat huutelee. Siell' ylväänä hirvi kruunupäin käy keskellä salojen synkeäin, mesikämmen suolla viheltää, hukan silmä korvessa välkähtää.

Ja partailla selkien siintäväin kylät siell' on harmajat, ja ympäri laihot vihertäin ylös vaaroja nousevat. Savu sininen kotain kohoaa päin taivaan lakea leppoisaa, kun vetten kuullosta kirkastuu suven-heleä, nuori aamunsuu, kun kastehelmet päilyy ja rannan ruoho häilyy. Kun urho iloista orhiaan kylän kaivon luona juottaa ja vaari lahdella ruuhessaan koin kullassa kokee nuottaa. Kun alla akkunan kultaisen tytär kangasta helskyttelee, ja kaivonpuulla pääskynen se laulaa visertelee.

Runot vanhat sen kansan huulilla elää,
sen polvilla Väinämön kantele helää.

Ma unessa maan näen mairehen, suven-kaunoisen, sadun-kaukaisen. Ma nään sen orpona, yksinään. surun kuiluhun syöstynä synkimpään Ma nään kylät kauniit kylmillään.

Nyt sijalla kodin ja kartanon on rauniot vaan, on tuhkaa vaan. Kuin paisteessa kuoleman-kuutamon nään raiskatun autio-maan.

Näen urhon hangelle kylmenneen, ken orhia äsken juotti. Ja vaappuvaa vaaria tyttärineen tie mieron ja maanpako vuotti. Miss' äsken lauloi neitonen, nyt talven myrsky puhuu. Miss' ääni helisi kantelen, nyt huuhkaja korven huhuu.

Se poloinen, kurja Karjala on.
Se on Karjalan kansa onneton.
— — —
Oi Herra, auta Karjalaa,
oi Herra, Karjala säästä.
Suo sen, joka koditta vaeltaa,
kotiliedellensä päästä.
Yli siroita Karjalan kunnaitten
sun siunaukses kultaa,
oi siunaa haudat ja kehdot sen,
sen siunaa maata ja multaa.
Taas kultaisten viljain nousta suo
sa Karjalan virtain suuhun
ja onnen poutapääskynen tuo
sen orpoon viiripuuhun.
Suo lehdoissa helkkyä laulujen
ja pirteissä kantelen helää.
Oi Herra, Karjalan kaunoisen
suo tuhastaan nousta ja elää.

SUOMEN LINNA.

Missä maamies raataa ja raivaa, luo pelloks korpimaan, missä nähden huolta ja vaivaa maa viljalle vallataan, missä iskuja ankarinna maamiehen kuokka lyö — siellä lujin on Suomen linna ja Suomen vartiovyö.

Missä hallan henget karkaa pois pakoon pimeyteen, missä liittyy sarkahan sarkaa ja kynnöstä kynnökseen, missä kylvää siemenen multaan työn riemu ja rakkaus — siellä noussut päivän kultaan on Suomen vapaus.

Missä riemuks raatajan vaivaan soi elämää ylistäin ilo kiurun kuin siunaus taivaan yli viljain kypsyväin, missä kultaista tähkää häilyy saran vieressä sarka uus — siellä vuorenvarmana säilyy myös Suomen vastaisuus.

Missä työn ilo ilmat täyttää, siellä turvass' on kotilies, käden, sydämen voimaa käyttää miss' ikänään Suomen mies, missä kylistään, kaupungeistaan työn laulu soi loppumaton — siellä muureilla valmiina seistaan, siellä Suomi on voittamaton.

Niin hengen ja aineen yötä pois pakoon työntäkää! Niin tehkää riemulla työtä! Niin kyntäkää, kylväkää! Niin maan yli armahinna työn päivä sa loistaos! Niin seiskösi Suomen linna ja Suomea suojellos!

VÄINÄMÖISEN LAULU.

Pois on Väinämöinen, loitos sousi
meren aaltojen hän lauleluun,
yläisihin taivosihin nousi
runon pursin päälle päivän, kuun.

Haipui sineen kauas airon tahti,
punapursi Väinämöisen vei.
Menee mahtajat, ei mene mahti.
Katos Väinämöinen, laulu ei.

Vielä kiertää Suomen vetten rantaa
kaiku Väinämöisen kanteleen,
metsäin humu hiljainen sen kantaa
valkein illoin yli maan ja veen.

Vielä on kuin kesäyötä käyden
näkymätön kannel humiseis,
mielenpolton kaipauksen-täyden
kultakielet julki soitteleis.

On kuin sitä linnunlaulu puussa
aroin äänin kaukaa säestäis,
on kuin kastehelmiin aamunsuussa,
taivaan pilviin siitä jotain jäis.

Siinä laulaa kaikki mainen kaipuu
ylös valoon, iäisyytehen,
aallon rantaan, joka loitos haipuu,
virran kaipuu kauas merehen.

Laulun perinnöksi lähtiessään
Väinämöinen jätti lapsilleen.
Sukupolvet kuulee syntyessään
aina uudestaan sen säveleen.

Niinkuin riemu soi se rinnassamme
taikka niinkuin itku iäinen,
itseämme on se omintamme —
virran kaipuu kauas merehen.

Säveleestä luomisvoimaa uutta
yhä uudet sukupolvet juo,
tähtein kirkkautta, ikuisuutta
juo hän, joka siitä kerran juo.

Kanna, laulu, aavistusten teitä
kaipuun pursin päälle päivän, kuun
Virran lailla vieös loitos meitä
suuren iki-meren lauleluun.

DAMASKON PUUTARHA

KEVÄT MERELLÄ.

Olen nähnyt meren keväisen ah, kerran aamunsuussa: kuin matto sinipunainen oli keinunta kevään laineitten, ne laski ja nous, ne laski ja nous — ja ilmassa valkeat linnut sous kuin kukkaset mantelipuussa.

VAIHTOKAUPPA.

Mua pyysit kanssasi vaihtamaan puutarhani kauniin, armaan paratiisiss' siihen puutarhaan, joka sulle on varattu varmaan.

Ma suostun vaihtoon. Puutarhain saat, veljeni, ainiaaksi, jos neilikoitani ruukun vain saan viedä kuoleman taaksi.

KYYHKYSTEN UNI.

Sinne tänne epäröityään laskeutui parvi havisten viimein puuhun yksinäisehen yöks — pää siiven alla — lepäämään.

Seetripuussa nukkuu kyyhkyset.
Latvasta sen äänin suloisin
tänä yönä niinkuin ennenkin
soivat satakielen sävelet.

Lemmenlauluun niin sun nukutin. Sama vaisto sinne ohjannee kyyhkyt, neidot, — missä laulelee satakieli äänin suloisin.

VIISAUS.

DAMASKON PUUTARHA.

Juur' yli Damaskon kun koitti koi — sit' aamua en unhoittaa ma voi — niin hiljaisuudessa sun puutarhas. näin salaa sinut, armas, unessas.

Sun kaulas varjo oli sininen — Sun rintas nous kuin rytmi lähtehen, ja nurmella sun kätes valtoimet ne oli niinkuin purot hopeiset, ja rusokyntes lailla ruusujen ne houkutteli luokseen perhosen.

Niin tokko ihanaa sin' aamunaan lie isä nähnyt paratiisissaan. Niin kumarruin ma eteen armahan kuin kerjäläinen luona moskeijan.

SUUTELO YÖLLÄ.

RUUSUILLE SATAA.

RESIGNATSIONI.

Magnolian kukan varjo puhuissani sun lankes polvilles niin raskahana mua ettet — näin sen — kuunnellut sa enää.

Sa sitä soudatit kuin kerran oisit sa soudattanut rakkautemme lasta, jos rakastaa me olisimme voineet.

KANGASTUS.

Näin unta. Karavaanin uupuneen
näin erämaahan kauas kulkeneen.
Ma johdin sitä karavaania.

Niin nousi sadun-kaunis kangastus.
Se olit sa, mun syömein ihastus,
sun silmäis järvet, ruumiis puutarha.

Näin pilven päällä lähestyvän sun
ja maahan lankes kumppanini mun
ne epätoivossansa kuollakseen.

Ma lausun nimeäs, jos kunne käyn,
sen että vielä näkisin ma näyn.
Mut kangastust' ei nähdä uudelleen.

MEIDÄN PENKKIMME.

En palannut ma sinne milloinkaan. Oi matkamies, jos tiesi milloin vie Dar Uld Zidahan, silloin seisahdu sa luona puiston, jota vartioi kaks sypressiä tummaa niinkuin yö, ja hänen nimensä sa hiljaa kuiskaa.

Jos kenkään enää ei käy avaamaan, niin astu portista sa puistohon, suo vesitilkka juoda ruususton, mi vanhan marmorisen penkin kaartaa.

YKSINÄISYYS.

Jok' ainut päivä vielä takaisin sua odottanut olen, rakkahin, ma surun-sykkiväisin sydämin.

Ma muistan lähtös illan vaikean
ja portin, hiljaa kiinni painuvan,
ja hiljaisuuden jälkees haikean.

Jok' ainut päivä vielä takaisin
sua odottanut olen, rakkahin,
ma surun-sykkiväisin sydämin.

Niin vihdoin saavutkin, mun armahain
Ja lausut: »Kuljin ohi. Katson vain
sun enää kukkivatko ruusus lain.»

Näin lausut sa ja sitten hymyilet.
Puut ympärillä kaikk' on hiljaiset.
Ma tiedän nyt: sa enää lähde et.

SUKKAMIELI.

Pian!
Pian hunnut haukkojen päästä!
Pian koirat irroittakaa!
Ja paikalla soimaan symbaalit!

Ylös, naiset haaremin! —
teko-unenne teidät paljastaa!
En teitä nyt sääli, säästä,
en kautta Allahin!

Nopeammin, soturit!
Nyt en siekailua siedä, —
miss' on miekka, — se päänne voi viedä!
Satuloikaa ratsut, nopeaan!

Mansur, kuin leimaus satulaan! Sa lennä tie, sana isälle vie: jos tytär on poissa, kun ilta saa, niin viljansa tulessa loimottaa!

Avuks, mustat enkelit! Mikä loitsu se ois, joka karkurein jäljille viedä vois, löis haukat silmiin petollisiin ja koirat ratsujen sieraimiin!

Kuin tuli mua syö, veri sakeana lyö, ma verta himoan! Ah, kaktuksen-varsin ruoskitan ma karkurit eessä moskeijan kun kolmas rukoushetki saa! En armoa anna, en säästä!

Näin Abd El Bekri ärjyy
ja itkussa naiset värjyy.
Ja haukat nuolina singahtaa
päin taivaan kantta korkeaa.
Miss' ikään karkurit kurjat lie,
pian turma ne vie.
— — —
Sillävälin laakeripuun alla
puutarhassa Miriâm rauhassaan
syöttää kädellänsä valkealla
— noutain hurskaan sydämensä mieltä —
nuorta, värisevää satakieltä,
pudonnutta äsken oksaltaan.

KUOLEMASTA.

YÖ.

— Veljeni, veljeni, viimeks näithän
elossa armahain.
Anoithan anteeks, niinkuin pyysin,
mun polon puolestain?

Veljeni, veljeni, mitä hän teki?
Minkä hän vastuun soi?
— Kaivon kannella istui ja katsoi
karja kun kaivolla joi.

— Veljeni, veljeni, mitä sanoit hälle?
— Sanoin: sinä vuotat vaan.
Mutta hän painoi päänsä ja haastoi
mulle vain laumastaan.

— Veljeni, veljeni, värisikö silloin
äänensä armainen?
— Paimenet melusivat, — tuskin kuulin
puheensa hiljaisen.

— Katsoiko ennenkuin itsensä surmas
kohti mun majaani hän?
— Yö oli tullut, majasi peittyi
silloin jo hämärähän.

SOTILAITTEN JÄÄHYVÄISET.

Jääkööt uneksimaan paimenet
aamunsuussa karjalaumoillansa.
Jääkööt kyntömiehet vakaiset
kyntämähän vehnäpeltojansa.

Jääkööt neidot luokse kaivojen.
Syösköön sukkulainen eellehen
käsiss' armahien vaimojemme.
Herran siunaus yli seutujemme:

Siks, ah siksi koitoss' aamunkoin jätämme me kotimme ja maamme, jotta viime katsein, kaipioin syleillä sen kunnahia saamme. Sydän moni silloin särkynee. Moni armas teltta vangitsee katseen monen. Mutta henkäyksesi kuivaa, Herra, silmät poikiesi.

Paimenet, kun aamutuulonen alas huminoipi vuoriltamme, tuo se tuoksut kaukoseutujen, missä voitetuita paimennamme. Kyntömiehet, yli peltojen lankee sade hedelmöittäen aina koska poikienne omain veri kastaa kentät uskottomain.

Neidot, koska hiljaa heläjää kaivot teille rakkauden kieltä, kuiskehemme teitä tervehtää toisten kaivoin luota, kaukaa sieltä Vaimot, vartioikaa majoja! Voimme tulla taas kuin salama. Silmät teidän syttyy loistoon silloin niinkuin päivänlaskun taivas illoin!

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK GRAALIN MALJA: RUNOJA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org . If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate .

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org .

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.