The Project Gutenberg eBook of Purjehtijat This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Purjehtijat Author: Uuno Kailas Release date: September 14, 2023 [eBook #71648] Language: Finnish Original publication: Porvoo: WSOY Credits: Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PURJEHTIJAT *** PURJEHTIJAT Kirj. Uuno Kailas Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1925. SISÄLLYS: Rukous I (Lapsifantasioja) Mäenlaskua Sanat Hiljainen loppulause isämeitään Tyhmät ja viisaat II Nuori Narayana Eeva Laulu aallolle Runo runosta Laulu sinulle Adagio Ensi lumen aikaan Kesäillan kuje III Vanhoille Suomalainen sonettiparaati Lehmän häntä IV Satu meistä kaikista Atlantis Sanoja yössä Verkossa Purjehtijat Vanha maa Deluge Aphelium V Huomispäivä Olin nuori Sydän ja Kuolleen meren apinat Sana Syyllinen mies Runo ristiinnaulituista Paimenet Me Minä näen Lentävän Hollantilaisen näky Lapsen silmä RUKOUS. Näytä minulle kasvosi läheltä, Elämä. Suo minun koskea niitä silmilläni. Sillä minä rakastan niitä, vaikka ne olisivat rumat. Ruoki minua henkesi tulella, Elämä. Astu suuni kautta ja sieraimistani sisään. Sillä se ihminen, jota ei elämän sammumaton tulva tempaa mukaansa matkalle ikuiseen mereen, hän on vain seisovaa vettä ja mätänee. Opeta minua, Elämä, että minä osaisin avata sydämeni sinulle, kun sinä palavassa pensaassa puhut. Sillä sinun äänesi on sydänten kuolema ja elämä. Ei ole sääli sitä sydäntä, jonka sinä ristiinnaulitset omin käsin tahi joka musertuu rautaisen anturasi alle: sillä sen sydämen mitta on täysi. Voi sitä sydäntä, tuhannesti: voi sitä sydäntä, joka ei koskaan maistanut sinua, Elämä, Jumalan matojen ihana ruoka. I (Lapsifantasioja.) MÄENLASKUA. Taivaankansi on iso kelkkamäki. Ja aurinko istuu kultaisessa kelkassa. Ja lumi ryöppyää ja putoaa alas maanpäälle kirkkaina säteinä. Ja aurinko ajaa kelkkansa hämärän metsän taakse. Ja aurinko menee kotiin, kun se on kyllästynyt leikkiin. Taivas on varmaan hyvin hauska kelkkamäki, koska aurinko laskee mäkeä joka päivä. SANAT. On olemassa hyvin paljon sanoja. Sanat ovat esineitä ja minä voin nähdä ne. Toiset niistä ovat rumia ja toiset kauniita. Äiti on hyvin kiltti sana — paras sana. Se maistuu paljon suudelmalle. Isäkin on hyvä sana, mutta siihen kertyy joskus ukkosta ja silloin on parasta mennä salaa oven taakse piiloon. Kesä on hyvin lämmin sana ja sen löytää joka aamu ruohikolta ja hiekkakasasta. Maailma on hyvin suuri sana, joka ei mahdu aivoihin. Vitsa on hyvin kirvelevä ja vihattava sana. Ihmisillä on vielä paljon tyhjiä sanoja. Käsittämättömiä sanoja. Niinkuin synti ja kuolema, jotka eivät merkitse mitään. Mutta niitä pitää kuitenkin pelätä. HILJAINEN LOPPULAUSE ISÄMEITÄÄN. Isä ja minä sanomme: "Isä meidän"... Sinun pitää silloin olla hyvin vanha, Jumala, koska sinä myöskin olet isäni isä. Olet varmaan myöskin kovin hyvä, sillä oikein vanhat ihmiset niinkuin mummu ja vaari ovat hyviä pienille lapsille. Kai sinäkin poltat pitkää piippua niinkuin vaari? Ja varmaan sinulla on hyviä päärynöitä paratiisissasi. Eihän siellä ole enää käärmeitä? Kun olen kuollut ja minusta on tullut pieni enkeli, otathan minut syliisi ja kerrot minulle kauniita satuja. TYHMÄT JA VIISAAT. Minä nauran auringolle. Sekin nauraa minulle. Se nauraa niinkuin äiti. On tyhmää nauraa auringolle. Isä ja äiti ja eno ja täti eivät koskaan naura sille. Sillä he ovat isoja ihmisiä. Ja isot ihmiset ovat viisaita. Ja viisaat eivät saa nähdä mitään. Viisaat eivät saa ymmärtää mitään. Viisaat eivät yhtään tunne aurinkoa. Mutta minä olen tyhmä ja nauran auringolle. Minä melkein luulen, aurinko, että sinäkin olet tyhmä. Me nauramme viisaita, aurinko. II NUORI NARAYANA. Kaunis ruskea jumala lepäsi eräänä aamuna vienosti läikehtiväisessä meressä lumpeenlehdellä, lähellä taivaan seinää. Hän teki ruokopillin ja soitteli sillä. Sävelet putosivat mereen niinkuin tuoksuvat, kirkkaat kastepisarat. Ja meri alkoi kuplia kaikkialla. Ja jokaisesta kuplasta puhkesi lumpeenkukka. Ja mehiläiset kantoivat jumalan huulille kukkien maljoista mettä. Ja Narayana katseli kaiken meren yli uneksivin, maailmoja-käsittävin silmin. Ja hän näki kaukaisimmalla korallisaarella, lähellä toista, vastassa olevaa taivaanseinää ihanan Meren tyttären leikkivän hiuksillaan. Narayana kutsui. Ja jumalatar saapui tuulenhenkien myötä. Ja nuori ruskea jumala rakasti valkoista meren ja ilman tytärtä ylenpalttisen kiivaalla rakkaudella. Ja jumalien rakkaus nostatti meressä myrskyn. Ja aallot heittivät vaahtohelmiä hamaan taivaan kattoon. Vihdoin Narayana nääntyi rakkaudesta. Ja jumalatar vajosi merenhenkien syliin. Ja kultainen otsaripa kimmelsi meressä kauan. Ja Narayana lepäsi lumpeenlehdellä raukein jäsenin. Sitten hän ojensi vasemman säärensä veteen. Ja lukemattomat pienet kultakalat hypähtelevät Narayanan nilkan yli piirtäen välkkyvän, ihanan sateenkaaren taivaan sinisen-sinistä seinää vastaan, joka ihan lähellä kohosi merestä esiin. Ja Narayana katsoi jälleen merta. Nyt hän huomasi kaikki ne merimiesten sielut, jotka hän huolettomasti oli uhrannut nuoren lempensä tähden. Ja kaunis lempeä jumala murehti niitä ja kokosi ne kaikki syvältä meren pohjasta ja pani ne uuteen kuoreen ja lähetti ne jälleen elämään. Aurinko vajosi mereen ja tähdet alkoivat välkkyä taivaan katossa. Narayana poimi niitä oikean kätensä täyteen ja pudotti ne yksitellen sormiensa lomitse mereen, jossa ne hohtivat niinkuin Meren tyttären silmät. Ja nuori väsynyt jumala katseli uneksuen tähtien vajoamista, kunnes nukkui lumpeenlehdelle, lähelle taivaan seinää. EEVA. (Else Lasker-Schülerin mukaan.) Olet pääsi painanut syvään ylitseni, sinun pääsi — ah, sinulla on kevääntuoksuinen tukka! Sinun huultesi yli käy ruusunkarvainen päivänkilo, sinun huulesi ovat kuin paratiisin puiden kukka. Ja sydän on minussa itänyt rakkautta, ah, minun sydämeni riutuu kuluttavan kaipuun tähden. Ja sinä vapiset aavistustesi voimaa etkä sinä tiedä, miksi noin ähkyen hengität untasi nähden. Ja niinkuin muisto, jolla on tuhat juurta, niin pysyn sinussa kiinni ja elämäsi mullassa aina. Sinä olet sokean-nuori, sinä olet nuori kuin Aadam. Syvään ylitseni noin sinä pääsi paina. LAULU AALLOLLE. Uni oot, meren sielusta noussut. Sua, aaltoa, tuuli vie. Meren äärellä paateen ehkä kivirintahan päättyy tie. Olet sammuva, kuin sua ennen meren laps moni sammunut on. Mut haudallas taas meri nostaa vesivarsojen karkelon. Meren leikissä leikit myötä, meren kehtohon raueten, kuin kupliva hetki, mi raukee ajan helmahan ikuisen. Kuin laulu, mi rintahan syntyy, sisar sun, sisar lainehen. Sekin uupuu kesken: on pitkä tie rintahan ihmisten. Sen tahto on yhtyä sentään meren lapsien karkeloon ja läikkyä, kuplia, lyödä kivirintahan kallioon. Meren tuoksua, laulu ja laine, meren henkeä hengittäin ja juopuen auringosta iät leikitte kimmeltäin. RUNO RUNOSTA. Totuuden lähteellä sä syvin lapsensilmin uneksut ja leikit tähdillä ja auringolla. Maan kasvot jälleen nuoriks suutelet. Ja tuuli vie sun hengitykses tuoksun meren yli. Sun kätes ovat rikkaat hyvyydestä, sä niillä sydämiä punnitset ja loputtoman valon siroitat yön peltoon. Ja kaikki tähdet rakastavat silmiäsi. Ja tomust' alkaa avaruus sun jalkojesi luota, miss' onnellinen kerjäläinen polvistuu. LAULU SINULLE. Minä tuon rakkauteni sinun tiellesi niinkuin kiiltomadon yössä. Minä asetan käsiisi kalliin korun, heitä se mereen, ettei se aamulla himmentyisi. Sinun suusi on täynnä meren hengitystä ja lasten soperruksia. Sinun sanasi ovat tulvillaan heräämistä. Sinun silmiesi taivaissa syntyy uusia tähtiä tänä iltana. Minun sydämeni tuntee ne, ja minun koko elämäni pakenee luotani ja polvistuu rukoilemaan niitä tähtiä, ja sydämeni antaa niille onnelliset nimet. ADAGIO. Hetki rajaton kuin meren sydän salainen ja syvä. Sen pohjall' onni on kuin mullan alla paisuvainen jyvä. Sun katson silmihis, ah, havahtuviin salaisuuksiin noihin kuin niissä aukenis nyt portit elon esikartanoihin. Näin, silmin nääntyvin — kuin juonut oisin auringon ja sinen — näin, täysin sydämin en ennen nähnyt, ollut onnellinen. Tää hetki uudistaa, se kylvää meihin parast' itseämme ja siemen lankeaa kuin kesä, taivas multaan elämämme. ENSI LUMEN AIKAAN. On ensi lumi varmaan mennyt päähän meille. Niin ujosti ja sentään kiehtovasti nojaat minuun. Ja lämmin kujeellinen kätes eksyy käteheni. Ja meiltä ovat kaikki sanat loppuneet. Me pysähdymme puiston lyhdyn alle. Katsohan: se totisesti on kuin vanhan sedän silmä. On katsovinaan muualle, mut varkain nenänvartta pitkin vilkuu meihin, on hiukan hämillään, kun tulee keksityksi, mut sitten puistaa päätään: aijai nuorisoa tähän aikaan... Ja silloin avaan uhallakin suuni: nyt olen vihdoinkin jo valmis virkkamaan sen sanan, mi kaiken iltaa pienen hiiren lailla on ihanasti nakertanut sydäntäni. Ja aivan varmaan sinä _näet_ sen, tuon sanan pienen, suloisen ja hupsun: sun kätes pyrähtää kuin pieni lintu mun kädestäni pois, mun suuni eteen. Se julmasti ja lempeästi sulkee sen, mun uppiniskaisen ja humaltuneen suuni. KESÄILLAN KUJE. Kas, armas, kuinka raukea on pilvilinnun siipi. Tuoll' ilta kissan-askelin jo pensahikkoon hiipi. Se piilee, kuje mielessään, ja pilkistelee meihin. Se taikuri on. Mutta myös mä kuulun taikureihin. Puun oksilta, kas, varastin nyt kourallisen tuulta ja iltaruskon poskeltas ja perhosia suulta. Ja sentään meille kepposen tek' Ilta, voitti leikin: se salavihkaa sun ja mun pois itseltämme veikin. III VANHOILLE. Emme säiky teitä: nuoret oomme, mutta teidän luunne kohta maatuu. Kuinka säikkyisimme pelkkää varjoa, mi tiemme poikki kaatuu! Emme vihaa teitä: työnne teitte, teitä työssänne me rakastamme. Teidän sekä isienne työ on ruokamulta, mehu juurissamme. Emme syytä teitä: oikein, väärin teitte, toisin voineet ette. Meidän työnämme on pestä vääryys, kun te hiljaisimpaan lepoon vaikenette. Mutta: turha luulla ainoaksi omaa kalpaanne ja voittoretkeänne. Turha luulla, että ikuisesti jatkuis teidän hetkeänne. Meidän menoksemme jos te käytte kahvaan ruosteensyömäin kalpojenne, tietkää: _kuitenkin_ me käymme ylitsenne! SUOMALAINEN SONETTIPARAATI. Kas, kaarti paraatihin ratsastaa sonetti-univormu sorja yllä. Hei, heppa, muista, jalan käyttelyllä nyt ettet loukkaa arvostelijaa! Ken lurjus sapelinsa kohottaa! Se pian tuppeen! — tiedättehän kyllä: on ero paraatilla, miekanmittelyllä. Siis vielä kerran tarkoin katsokaa, ett' univormussanne moitteeton on joka rytmi-sauma, riimi-nappi ja että ryhti teillä uljas on! Vois muuten paisua sen herran sappi, kun runopataatista antaa tuomion, ja laulajall' ois eessä Nälkälappi. LEHMÄN HÄNTÄ. Runon lehmän hännästä tehnyt oon, sekös kiukutti filistereitä: — Runoniekkojen aatos, varjelkoon, käy selviä navettateitä! Runotarko — niin tuumi yks viisas mies — vois viihtyä läävän puolla? Uh, vaarallistakin on kukaties runous, joka syntyy tuolla! — Iloks kansan tään paras laatia ois runotekstejä katkismuksiin, myös kuutamoiltoina puhjeta vois ah, lemmenhuokauksiin... Hyvä ois, vähän myöskin jos kutkuttais isänmaallista ihramahaa: pian kunniatohtorin miekan sais, tukun täyteläisen rahaa. Runon työ on vienosti kuiskuttaa poven tyhjyyttä eleegistä. — Mut lehmän häntiä huiskuttaa runoss' on epäesteettistä! Niin kai se on, enkä minäkään kovin lehmän häntää kiitä. Mut lammaskuorohon määkyvään voi määkyä myöskin siitä. Niin aattelin, mutta sen aatoksen oli siittänyt järki lyhä. Minä viisastuin ja nyt aattelen: On lehmän häntä pyhä; maholehmän hännän ainiaan tulis rauhoitettu olla: se on tehtaanmerkkinä paikallaan monen laulajan tuotannolla. IV SATU MEISTÄ KAIKISTA. Olen kävellyt kaiken iltaa puiston teitä ja ajatellut itseäni: mitä olen ja mitä voisin olla. Olen katsellut tähtiä ja ihmetellyt, kuinka niiden silmät ovat suuret tänä iltana. Minä melkein näen, kuinka ne kaikki istuvat suuressa kristallisalissa sinisellä matolla Jumalan jalkojen juuressa — pienien lasten parvi, valkoiset mekot yllä. Ja Jumala katsoo kaikkia heitä aurinkoisilla silmillä, joissa on isällistä hymyä. Ja Jumala miettii satua, minkä hän kertoisi heille. Ja silloin Isä Jumala muistaa, kuinka hän itse oli lapsi: kuinka hän leikki kerran suuressa vihreässä puistossa ihanien puiden alla. Hän oli katsellut huvikseen, kuinka hänen hymynsä putosi kukkina maahan, kuinka hänen naurunsa lehahti perhosina ilmaan. Ja kun hän väsyi siihen, keksi hän tyhmän leikin: Hän oli yksin, leikkitoveria vailla, ja hänen oli ikävä. Hän teki sentähden savesta pojan, ihan kaltaisensa, puhalsi siihen: ja katso! se hymyili hänelle. Ja Jumala katseli poikaa suurella ilolla. Mutta hän saikin jo aamulla tuta, että oli pahoin tehnyt: hän tuli leikkitoverin luokse — ja säikähti tätä: Hän oli outo ja ruma ja vanha. Puisto oli mykkä ja surullinen, kukkaset vapisivat kovin ja kauniit linnut ja perhoset pakenivat vieroen kauas. Ja Jumala itsekin tunsi, miten hänen ilonsa äkisti kuoli, miten hänen lapsenmieltänsä puistatti vieras ja paha tunne, hänelle käsittämätön. Ja hän oli kääntynyt pois. Ja hän oli itkenyt silloin ensimmäisen kerran. ATLANTIS. Oli onnellisten saari mun sydämeni kerta, ja auringossa kylpi se keskellä merta. Ja linnassa siellä monin jalokivin hohti Maan prinsessa kaunein ja prinsessa nuorin — mut sielua vailla ja peikotar siksi. Meren äärillä kultaisin pähkinänkuorin unet soutivat vehmaita rantoja kohti: ihanaisinten huulien kostuttimiksi Ilon maasta ne noutivat ruusujen mettä. Jos kuinkakin valtiatarta ne palvoi, jano prinsessan julmilla huulilla valvoi: — Ei sammu se ihmisen kyynelettä! Hän kyyneltä pyys — mereks ei sitä tiennyt. Sen sai: tuhotulvana saaren se peitti, kuin simpukan aaltojen kohtuun sen heitti — merenpohjainen peikkojen luola se lie nyt. SANOJA YÖSSÄ. Yö on noussut mustin äänettömin kasvoin vuoren alta, sydämestä maan. Yö on niellyt auringon ja maan ja metsän, meren, joita rakastamme niinkuin elämää. Yö on niinkuin peikon paha katse, josta joka hetki lentää lepakot. Yö on tullut meille. Tunnetko? — kuin vieras kylmä käsi lepäis silmillämme, jotka äsken vielä niinkuin kukanterät paisuvaiset tulta, tulta joivat auringosta, jok' on silmä kaikkein tulisin. Yö on tullut meille. Sanat lakastuvat huulillemme. Emme nähdä, tuntea voi toisiamme, emme itseämme yöltä pelastaa. VERKOSSA. Olen verkon silmässä kala. En pääse pois: ovat viiltävät säikeet jo syvällä lihassa mulla. Vesi päilyvä, selvä ja syvä minun silmäini edessä ois. Vesiaavikot vapaat, en voi minä luoksenne tulla! Meren silmiin vihreisiin vain loitolta katsonut oon: mikä autuus ois lohen kilpaveikkona olla! — Sameassa ken liejussa uupuu, hän pian uupukoon! Omat sammuvat silmäni kuoletan auringolla. PURJEHTIJAT. On syvyys allamme kuin lohikäärmeen suu, kuin syli Atlantin — me kohta vajoamme. Niin kiiluu alta pilvipäärmeen kuu kuin paholaisen silmä. Kaukana on meistä jumalamme. Ja jokin maston lailla meissä katkeaa kuin veitsi leikkais meidät irti juuristamme. Lyö salama. Ja taivas päämme päällä ratkeaa. Me tyhjin silmäkuopin syvään pimeyteen tuijotamme. Ja kaikki elonlaivan purjehtijat hullut on: söi myrsky niinkuin skorpiooni pään ja tunnon heistä. Ja sydän jokainen koht' aronkaltaiseksi tullut on. Ja elo putoaa kuin kimmeltävä kalansuomus meistä. Kuin olisimme kahlein kiinni vuoressa niin käsiämme ylös kurkoitamme. Olemme toukanruoka mätänevän ruumiin kuoressa. Ja aavelaiva kantaa varjojamme. VANHA MAA. Maata katso, Äiti, katso tytärtäsi: myöhä rintalapses käynyt onhan vanhemmaksi itseäsi! Itse synnyt, sytyt joka aamu hehkuun uuteen, uuteen nuoruuteen ja häikäisevään valonihanuuteen. Maa, sun tyttäres, on vanhuutensa runtelema, taudin lyömä, syksyn-kuumehinen, kaikelt' ytimeltään madonsyömä. Tähtirakkautes hyljäten ja kupeeltasi luopuin Maa on syvään langennut, Kuun peikonhyväilyihin juopuin; raiskattu on, vereen, tuskan-syntiin tahrattu on nuoruus tyttäresi — itke, Äiti jumalallinen, tai nouskoon pilvi häpeän sun otsallesi. Lahjaas kalleintakin — kulmillansa laulun kimmellystä — hylki tyttäres: niin vihas sydämensä hengitystä. Älä katso, avaruutta syleilevä Äiti, tytärtäsi: häntä kiroten myös kirota sun täytyis itseäsi! DELUGE. Minun silmieni rovio on syttynyt, kätenikin palavat ja vereni vapisee. Minun sanani tukehtuvat tai ovat tuiki mielettömät niinkuin samum, jossa koko erämaa puhuu ja kaikki hiekan henget taistelevat. Olen tullut enkä päästä sinua, ennenkuin vereni maanjäristys määrättömien tuhon ja hukkumisen sekuntien jälkeen asettuu. Minun äitini on suudellut kaikkina päivinä Jumalan otsaa, kun hän minua kantoi. Olen tuli sinun tultasi, aurinko, ja minä tahdon polttaa ja palaa. APHELIUM. Mun vuosmyriaadeja sitten avaruuksihin yöpyvän nähtiin. Ah, arvaamattoman pitkä tie täältä on muihin tähtiin. Mun taattoni aurinko, turhaan tulinuolias jälkeeni ammuit: yön, äitini, tahto mun voitti; jo aikoja taakseni sammuit. Edes kaikuna tänne ei kuulu elon rannalta aaltojen pauhu, tääll' yön kivikasvoilla viihtyy iankaikkinen tyhjyys, kauhu. Olen kylmä, mun vertani hyytää tämä äänetön kuoleman aatto. Ylt'ympäri jäässä on lapses — mua lämmitä, lämmitä, taatto! Tule leimuten, suurena saavu, yön sielussa soihtusi nostain. Olen arvoton armohos, taatto, tule kuitenkin, vaikkapa kostain. Tue, kutsu ja luoksesi ohjaa, kun nöyränä tieltäni palaan. Jos kuoleva oon, minä kuolla sinun liekkihis, aurinko, halaan! (1921.) V HUOMISPÄIVÄ. Tämänpäiväinen aurinko ei ole sinua varten: se näkee vielä ranteissasi kahleenjälkien häpeän ja otsallasi eilispäivän polttomerkit. Tänään — erämaa joka nielee kaikki keitaat: unet ilosta ja auringosta. Tuulen tuomaa lentohiekkaa janon runtelemille huulille. Mutta: rautaristikon takaa katse, ihmisen katse — niinkuin liekki joka syttyy tuhkaan. Vielä täynnä tuskan ja ilon taistelua, mutta voitonvarma, huomisen-altis, juopunut syntymättömästä valosta. Niinkuin huuto etäisyydestä toiseen: — Nähkää naulanjäljet käsissämme, jotka ovat kohonneet jaoittamaan tämänpäivän vankilaa. Kuulkaa sielujemme salamaa: se on tuli taivaasta ja sytyttää esiuhrin huomispäivän auringolle, joka tulee — on _pian_ tuleva — ja suutelee kaikkia rikkaita sydämiä. OLIN NUORI. Olin nuori. Ja kasvoin harmajin, sinipunervin silmänaluksin minä arkana kouluun kuljin. Oli rehtori vanha ja viisas mies. Minä usein pelkäsin, että hän ties, mikä syy minun mieltäni painoi. Ja kotona täti, hän katsoi niin minun silmäini lastenkamariin, että pakenin pois ja itkin. Kun nuoria kasvoja muita näin, miten vihasin omaa itseäin ja kipeää elämääni. — Ah, silloin vielä mä tiennyt en, että kukaan, kukaan ihminen ei tääll' ole parempi toista. Tuta sai sen poika. Ja rakastamaan mies sitten on oppinut nuoruuttaan ja omia arpiansa. SYDÄN JA KUOLLEEN MEREN APINAT. Kuolleen meren rannalla jossakin — maailmahan on kuolleita meriä täynnä — asui jolloinkin ajan varrella suku, joka oli unohtanut sydämensä jonnekin. Ja katso, nämä ihmiset menestyivät hyvin ja lihoivat hyvin. Heidän vehnänsä kypsyi ja rypäleensä paisuivat. He tekivät viekkaasti kauppaa ja kävivät julmasti sotaa. Ja kameelit kantoivat ryöstösaaliina kotiin kultaa ja kalliita kiviä vuorten takaa. He olivat onnelliset. Ja lihavin kaikista papeista puhui: — Kiitetty olkoon Allah! Nyt hänen siunauksensa on vuotanut ylitsemme runsaampana kuin koskaan. Tietkää, oi uskovaiset kaikki, että tämä Allahin ylenpalttinen suosio johtuu siitä, että tuo kärkäs rauhanrikkoja, Sydän, alati tyytymätön, alati kapinoiva Sydän on vihdoinkin keskuudestamme poissa. Eikö hän riistänyt meiltä öittemme unta ja päivällä virittänyt ansoja kaikille teillemme. Eikö hän napissut aina lempeitä lakejamme vastaan. Eikö hän solvannut aina, tuo niskuri Sydän, pyhää esivaltaa ja jaloja tuomareita, että he muka olisivat pyöveleitä. Jos me ryhdyimme sotaan tahi jos solmimme rauhan, eikö hän syyttänyt, että me teimme väärin. Eikö hän saattanut meidät alati häpeään. Nyt hän on poissa. Allah, hän joka Kuolleessa meressä nukkuu, hän ei katsellut Sydäntä suopein silmin: tämähän häiritsi alati hänenkin untaan. Iloitkaatte, oi uskovaiset kaikki: Allah on vienyt hänet keskelle erämaata, että hän menehtyisi nälkään ja janoon, että me olisimme alati onnelliset! Kiitetty olkoon Allah! Allah, hän joka Kuolleessa meressä nukkuu, heräsi eräänä yönä: hän oli kuullut jonkun huutavan nimeään. Ja katso, Kuolleessa meressä paloi elävä liekki. Se lähestyi niinkuin lentävä tähti ja lankesi jumalan jalkojen juureen. Se oli palava Sydän. Se puhui: — Isäni, en ole löytänyt kotia ihmisten luota! Ja Allah katseli häntä ja kuunteli häntä ja itki. Ja Allah kohotti päätänsä Kuolleesta merestä. Silloin kuuli hän sen, mitä lihavin kaikista papeista puhui. Ja Allah vihastui kovin. Ja Allah kohotti kätensä: ja katso, ihmiset olivat aamulla niinkuin apinat. Mutta Sydän jäi Allahin luokse. Ja lempeä jumala otti hänet käteensä, nosti hänet huulilleen ja suuteli häntä. SANA. Alussa oli Sana. Ja muuta ollut ei. Ja Ylimmäisest' oli synty sen. Ja alkuyöhön kauas sen Luojan sormi vei: niin luotiin maa ja meri, ihminen. Sana luomistyönsä päätti ja palas Isän luo. Ja Henki kantoi sitä huulillaan. Mut kerran keskiyöllä Kyy, valheen henki tuo sen varkain otti, vei sen maailmaan. Ja Sana, kaiken luoja, oli hedelmätön nyt, kun ihminen sen nosti huulilleen; vain lasten leikkikalu, vain malja särkynyt, vain mykkä ääni, kaiku tyhjyyteen. Se näki paljon nälkää ja paljon tahraantui; sen kimmellyksen peitti tomu maan. — Mut joskus, ihmisistä kun paras uneksui, se lensi jälleen kotiin, jumalaan. Ja Isä huulillensa sen virvoittaen vei, ja siihen tarttui Luojan hengitys. Ja ihmiset, he koskaan sitä unohtaneet ei. Ja sydämissä kävi väristys. SYYLLINEN MIES. Hänet ammutaan. Hän on syyllinen mies. Hän katsoo ääneti meihin ja meistä pois. Hän antaa silmänsä minulle ja käskee: katso! Ja silloin näen, kuka myöskin on syyllinen mies. Syyn kahleen rautaisen näen ranteessa kaikkien meidän. Syyn käärme on purrut jo kehdossa lapsen kantapäätä. Syyn hämähäkki on kutonut verkkonsa kaikkien sydänten teille. Syy nielee kaikki ihmiset niinkuin hete suossa. Mutta yksi meistä on murtanut kuoleman renkaan. Näen kuinka hän riisuu likaset vaatteet yltään, syyn varjojen kehästä pois hän astuu valoon. Näen uudet kasvot nuo: hän on ryöväri ristinpuussa. hän on veljeni, syyllinen mies, joka ammutaan. RUNO RISTIINNAULITUISTA. Ristinpuiden varjo lankeaa mittaamattomana maailman yli. Nähkää se pilvien hartioilla ja kaikkien vuosituhansien kasvoilla. Näettekö: ristiinnaulittuna maailman sydän ja elämän nuoruus, jokainen uusi ääni, joka huomenna on kaikkien uskonto, jokaisen uuden päivän aurinko, jokainen uusi vapahtaja — vain messiaita ristiinnaulitaan, ei epäjumalia. He rakensivat ristinpuita maan kuninkaille. Mutta heidän lapsensa suutelevat ristejä. Pian kuolevat heidän askeleensa pimeään. Mutta valo ei ole pakeneva ristinpuiden ympäriltä, sillä jokainen ristiinnaulittu sydän oli tähti. PAIMENET. Voi paimenten öitä erämaassa. Haaskalta, kaukaa korpin viimeinen huuto. Pimeys, pimeys vyöryi maailman yli niinkuin musta meri. Skorpionit vaanivat hietikolla. Yö oli pantterin silmiä täynnä ja shakaalin ulvonta leikkasi ilmaa niinkuin nuoli. Nuotiomme kitui ja laumamme vapisi sen luona. — Sinäkin vapisit, sydän. Tunsithan pahojen henkien hiipivän yössä. Aavistit: tuhannen pahaa tahtoa vaani raatelu-valmiina — niinkuin tuhannen julmaa, korpinkyntistä mustaa kouraa tai pedon hammasta — ympärilläsi erämaassa, pimeän meressä, kaikkialla, lämmintä vertasi janoten niinkuin pantteri janoo nuoren karitsan verta. Ei ole koskaan nähty tällaista yötä erämaassa. Taivas: — tähdistä kudottu kangas. Ja kaikki tähdet kiertävät suurinta, kauneinta tähteä, jota ei koskaan ennen mikään silmä nähnyt. Erämaan hiekkaan sataa pieniä tähtiä lukemattomasti. Nähkää: ei ole varjoja, yötä. Tunnemme: ei ole enää pelkoa, vihaa, paha on kuollut, maa on kaunis ja nuori ja ihmeitä täynnä: pantteri nuolee nuorimman vuonan kaulaa, jännitetyn jousensa laskee metsästäjä, huulilla lapsen hymy. Silmämme näkevät unta: tähdistä astuu enkeli niinkuin kaunis Jumala itse. Siunaa maata ja siunaa meitä: — Hetki on tullut, rauha on maanpäällä syntynyt, hyvyys astunut ihmisten joukkoon, maa on ihmisen koti. (Jouluna 1923.) ME. Me, tomun tomu, saimme elämän. Suin, sieraimin ja silmin yhä juomme sitä kuin mehiläinen yrtin mettä juo, vaikk' yrtin okaat punertuvat verestämme. Ah, suurin kipumme on täynnä siunausta, tuo syvä arpi meissä, kallis todistus: me suutelimme suulle polttavalle hänt', Ainoata, joka on ja jota rakastamme. Ja kun me lähestymme sydänt' Elämän kuin pisarainen hänen suonissaan, koht' oma valtimomme täys' on elämää, ja oomme rikkaat lailla jumalan. Me sormin kosketamme maata, ja se kukkii. Ja ihmisveljiemme tomusydämiin me puhallamme, ja ne ihanasti värähtävät kuin sydän ensi ihmisen, kun sieraimissaan hän tunsi hengityksen jumalallisen. MINÄ NÄEN. Näkysarjojen vaihtuva leikki. Ah, näin ei silmillä nähdä. Sisempään, syvemmälle ja kauemmaksi ma nään. Minä tiedän: nyt mieleni katsoo kuulevin, tuntevin silmin. Näyt syntyvät, kuolevat silmässä itsessään. On silmäni leili. Sen viinillä täytin. Ja viini on käynyt. Ihanampana leilistä juon saman viinin nyt. Oli poutaa ja pilviä, tuulta ja taivasta mielessä mulla. Hedelmöittyvät nyt nämä siemenet kätketyt. Näen mieleni unta. Kuin auringon säihkyssä kotka se nousee tomust' irti ja maasta ja myös ajan piiristä pois. Salamalla se ratsastaa elon maallisen rannasta rantaan. On kuin joka ihmisen silmäni tuntea vois. Hedelmist' olen tiedon puun minä syönyt kai: tämä uusi elontietoni siks yli parhaan tietoni käy. Mato pieni on suurin. Ja köyhimmällä on enkelin kasvot. Erämaissamme eikö nyt jumalan askelet näy. Näen: ihminen kirkastuu. Hänet jumalan veljeksi tunnen. Ota kuoleman taittuu, ja kuollehet käy elämään. Minä nään: paratiisin portti on auki, on taivahat auki. Joka kohtalon yllä mä sateenkaaria nään. LENTÄVÄN HOLLANTILAISEN NÄKY. Hän ruorissa seisoi ja katsoi veteen. Ja kuoleman-tyyneltä ulapalta, jolla pilvien kummitusvarjot makaa, kuva nous, kuva kaukainen, silmien eteen kuin jostakin satojen vuosien takaa kovan uhman ja paatumuksen alta. Näki itsensä mies: soman poikasen, ruson poskilla, silmissä päivänsäteen. Näki pojan poimivan kukkasen ja sen vievän äitinsä vanhaan käteen. Ja niinkuin emonsa rinnalla vuona hän kirkkoon äitinsä kanssa kulki somiss' ensimmäisissä saappaissaan. Pojun hellästi syliinsä äiti sulki, kun he olivat kivisen portin luona ja näkivät kirkon ja hautausmaan. Näin äiti: "Kas, kultainen katolla tuolla on risti, ja risti on haudoillakin. Se on elävän Jumalan merkki ja vala: iankaikkisen tuskan ei lieskassa pala, kenen voi sydän lailla Mestarin oman ristinsä kantaa, sen nimessä kuolla." Saman äänen kummituslaivaan kuuli uros harmaapartainen kaukaa jostain kuin kaikuna esirukousten. Ja hän luuli silmänsä hourailevan: ah, keskellä pilvikummitusten kuin kirkastettuna siltaa veen kävi äiti, merestä ristiä nostain! Kovin kalpeni Hollantilaisen huuli. Hänen nähtiin rajusti vapisevan kuin vuoren huipulla vanha puu, johon ukkosen vasama kohdistuu. Käsin päähänsä harmaatukkaiseen nyt tarttui mies, joka tyynenä kesti satavuotiset kauhuntaipaleet, jota uhmasta uhmaan jäisimpään viha taivaan paadutti ikuisesti, jota ihmiset olivat sylkeneet, joka itse Jumalan nimeä sylki. Kova, uhman kallio murtui, suli. Ja hän painoi kädellä sydäntään. Söi silmiä liekki kuin taulaa tuli. Ja vavahti kummituslaivan kylki, kun Lentävän Hollantilaisen ääni parahduksena sielun pohjalta soi: "Mua nuolevat liekit, ne lyö yli pääni! Kirouksesta irti en päästä voi. Tule, äiti, mun ristiä suudella anna! Pois täältä sun poikasi kauas kanna!" Heti, niinkuin rautainen piikki-ies, kirous hänen kirposi otsaltansa. Vavistuksella tunsi hän, sokea mies, miten Jumala itse ristinmerkin hänen otsalleen teki, suuteli sitä. Nyt oli hän taaskin poikanen herkin, syli äidin jolla on suojanansa. — — Nyt missä on, Hollantilainen, laivas! Täys aamua kirkasta, nuorta on itä; meren silmäkalvossa toistuu taivas. LAPSEN SILMÄ. Ei mitään puhtaampaa kuin silmäs sun: mä niiden kautta katson kadotettuun paratiisiin ja aikaan ennen syntiinlankeemusta. Voi että likainen ja rietas kuva maailman sun silmäterääs kerran niinkuin rutto syöpyy! Näät ehkä kerran, niinkuin minä näin, pois kaiken kauniin pakenevan itseltäs. Et löydä äitiäs ja veljesi on kuollut. Näät ihmissydämien eläinnäyttelyn; näät elon spitaaliset kasvot edessäs suin, kielin niljaisin ja kammottavin silmin. Ja myöskin oma jalkas saastan ketunrautaan tarttuu ja, niinkuin koira koiriin, liityt niihin, jotk' elämässä tahrattiin ja tahraavat. — Mut ehkä myöskin silmäis erämaahan kerran kautt' ihmeen: kirkkaan lapsensilmän kautta taas taittuu aurinko, maan puhtain kauneus kuin näky elämästä, joka kierrossaan yhäti palaa puhtaaseen ja puhtaimpaan, sisimpään alkutilaan, jok' on kauneus. Ja näet: kaikki harha, rumuus — myös sun rumuutes — ei ollut pysyvämpi tuho kauniin elämän kuin unohtuva kivenheitto mereen, jok' ihanaksi rauhassaan on täydentyvä. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PURJEHTIJAT *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.