The Project Gutenberg eBook of Laulu Ihanista silmistä This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Laulu Ihanista silmistä Runoja Author: Martti Haavio Release date: September 30, 2023 [eBook #71763] Language: Finnish Original publication: Helsinki: Otava Credits: Tuula Temonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAULU IHANISTA SILMISTÄ *** LAULU IHANISTA SILMISTÄ Runoja Kirj. P. Mustapää [Martti Haavio] Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1925. SISÄLLYS: 1 Pieni lyhty Jumala poppelien alla Ikkunassa Nuori tyttö venheessä Lohikäärmelaivat Kahden Odotus Vihreän lampun kellarissa Tuulten ja auringon kuninkaat Tabu Hämmentyneet jalat 2 Filmi Hiirenpoika Hiljaisuuden akkunat Serenaadi Viimeinen nauru Resignaatio Totuus Viattomat kädet Kaksinaama Näkki Viimeinen laulu Kauhusilmä 3 Raatihuoneenkellarissa Epäonnistunut kysymys Kerjäläinen Laulu kaipuusta Uni Punarintainen lintu 4 Olen vielä kaukana Muodonvaihdos Rannalla Ullakkokamarissa Juhannusaamu Valloitusretki Riemu Kurjet 5 Kehrääjät Myllyn lakassa Rauhaton ritari Lapsenmurha Pyövelintalo Leijonankesyttäjä Yöllinen teloituspaikka Salomen tanssi Pyhä Yrjänä Tyttöäiti Kuolema Koiralaulu Vanhassa huvimajassa Tuli sirkus kaupunkiin Kansansatu Epilogi Laulu ihanista silmistä 1 PIENI LYHTY Käy kautta harmaan taivaan yölinnun laulu villi kuin punaisena nauhana, kuin punaisena nauhana yön mustain kutrien. Kuin kuuluis jostain lehtein ja kuivain oksain kahinaa. Ja jossain soittaa huilu, ja jossain soittaa huilu. Ja jostain valo kelmee ui lomaan poppelein. Ja heiluu pieni lyhty, kun tuuli taittuu latvaan puun. Oi armas, varjos pitkä on nurmikolla levoton, oi armas, kätes karkaa, oi armas, kätes karkaa kuin kala kädestäin... Sun silmäis suuri rauha mun etehesi vangitsi, mä olen kesy susi, mä olen kesy susi. Nyt pilvet poies vaeltaa, ja katso, tähtein vihma on yön taivaanholvin peittänyt. Ja keinuu pieni lyhty, kun tuuli hyppii latvaan puun sun hiuksiesi yllä, sun hiuksiesi yllä. JUMALA POPPELIEN ALLA Nää hetket, jotka joskus saamme, niinkuin armolahjan, ma luulen, että Jumala on tullut luoksemme. Ma melkein tahdon paeta ja peittää askeleeni, oi armas, hänen kirkkautensa suuren edestä. Hän kulkee alla vihertäväin poppelein ja kutsuu kuin lämmin ja niin viihdyttävä kuiskaus. Oi armas, tänään matkalle! Ja kahden kulkekaamme me kiireellisin askelin ja silmin väkevin. Näes, haaleana, väritönnä saapuu huomisehtoo. Ja Jumala on kadonnut. Ja me niin väsyneet. Vaan tänään alla vihertäväin poppelein hän kutsuu kuin lämmin ja niin viihdyttävä kuiskaus. IKKUNASSA Minä istuin ikkunassa ja pilviä katselin. Sysimustat vaunut vieri yli Helsingin kaupungin. Sysimustat vaunut vieri: näin tuulten ajavan. Ja peräistuimella oli varjo saatanan. Minä käännyin ikkunasta pimeään tupaan päin: pyhän Jumalan enkelin seisovan ihan edessäni näin. Sinun silmissäs ikkunan kuva oli aivan valkoinen. Minä istun ikkunassa ja sinua katselen. NUORI TYTTÖ VENHEESSÄ Mitään muuta ei ole kuin tämä päällekirjoitus vanhassa ohjelmassa. Mutta anna mielikuvituksesi kyyhkysten lähteä itäiseen ilmansuuntaan aamuvihreän niityn halki! Ja näe elämän kauneus! Hänen ruskeassa tukassaan on jalomuotoinen solmu, silkkinauhan sitoma. Ja hänen paljas kätensä, jota ei saa koskea — vain rakastaa, on puoliksi vedessä. Ja jos taidat nähdä, on hänen sydämensä kohonnut taivaaseen liekehtivänä, elähdyttävänä: se sinkoaa itsestään punaista, vihreätä, sinistä, keltaista, kaikki riemulliset tulen värit! Ja kuule hänen laulunsa, joka on vielä liikkumattomana hänen huulillaan eikä voi päästä ilmoille! Se on korkea laulu: koko taivas antaa resonanssin. Ja äkkiä kilahtavat soimaan valkoiset, käsittämättömän heleät tiu'ut. LOHIKÄÄRMELAIVAT Älä luulekaan, että voit paeta! Katso, ajatuksesi ovat kapea vuono: taivaalla valtaiset lohikäärmelaivat täynnä rautalakkeja, täynnä rautakeihäitä, täynnä rautaisia sydämiä! Pikkulintu vakuuttaa sinulle — saduissa linnut aina puhuvat niin kaikkitietävinä —: »Kyllä voit mennä, kyllä voit mennä. Kadun kulmassa odottaa nuori poika. Hänen jalkansa ovat rauhattomat. Hän on katsellut kelloaan kolmannen kerran hyvin tietäen sen lyöneen aikoja sitten etäisessä tornissa. Kyllä voit mennä.» Katso, ajatuksesi ovat rajaton meri: taivaalla on suuri taistelu. Rautaiset keihäät pirstoutuvat, rautaiset lakit musertuvat — rautaisia sydämiä ei olekaan sinun punaisen sydämesi lyödessä. Taivas on suuri samettinen valtameri, jossa soutaa rivi sinisiä gondooleja. KAHDEN Minun pieni armaani! Luulen, että tällä kohdalla ovat lyhdynpylväät sikinsokin. Luulen, että katukivet kaikki ovat poissa säädetyltä paikaltaan. Ja talotkin, katsohan, on Herra vihassaan pannut kyljelleen. Olen sinun kanssasi ensimmäistä kertaa kahden. Minun pieni armaani! Ja ajatusteni teitä kulkee usvainen mies, joka näkyy kokonaan lävitse kuin lasimestarin ikkuna. Näethän sinäkin sen miehen lävitse, kuinka tyhmä hän on. Näethän, kuinka hän haluaisi sanoa sinulle, että hän tahtoisi kuolla tähtesi. Ah, minun pieni armaani! Älä lyö naurusi nyrkeillä häntä vallan puhki katukiviin. ODOTUS Nyt katu vavahtaa kuin jännittävään riemuun odotuksen. Nyt katu vavahtaa, mä kuulen, kuinka rauhaton on sydän sen. Ja kadun ihmiset on avonaisten kirjekoteloin tai niinkuin kirjain viaton sisällys, min lukea mä voin. Ne kaikki odottaa nyt nauru, nyt taas murhe huulillaan. Ja katu odottaa nyt haudanvaiti, nyt taas kumistessa maan. Sä olet laskenut sun ikkunoittes kaikki uutimet, ja lyhty niille luo sun kaari-ikkunoittes varjot hopeiset. Nyt portti kilahtaa. Kuin soittais tiu'ut saranoissa sen. Nyt portti kilahtaa: on onni askeleissas suloinen. VIHREÄN LAMPUN KELLARISSA Nauroitko? Kuulin varmasti kolkutusta puoliyön hetkellä, arkaa, kuin joku ensi kerran olisi kolkuttanut. Ehkä joku toivoton nuorukainen, joka oli sinuun rakastunut, Gretchen, sinun valkoiseen hipiääsi, jossa ei ole yhtään ihojauhetta. Moni voi sinulle sanoa aivan turhia sanoja. Minä en. Sillä minä itse kolkutin sydämesi ovella. TUULTEN JA AURINGON KUNINKAAT — Miks olet niin viileä, neiti? He sangen jalot on. Toinen on tuulien kuningas ja toinen auringon. Sinä seisoit pylvään luona. Sun silmäs paloivat. Kaks varjoa seisoi edessäs kädessä tapparat. — Sua palvelin seitsemän vuotta ja oveas vartioin. Tänä suvipäivänä kosijas sun kammioosi toin. — Minä olen sun nuori kosijas. Kaks varjoa mulla on: toinen on tuulien kuningas ja toinen auringon. TABU Oi, rakastettava poroporvari, huomautan sinulle, tosin ääneni alentaen: Tässä tulee luoksesi hurjan rikas mies kättänsä ojentaen. Terve. Tällä miehellä ei ole ranta-aittaa, tällä miehellä ei ole kaljaasia, tällä miehellä ei ole pajaa. Ja jos tahdot kysyä, mitä hänellä on — jos sinulla on uteliaisuuden lahja — voi hän mainita: Hänellä on yksi nuori neiti, jolla on tulipunainen otsaripa ja kaksi tähtisilmää. Oi rakastettava poroporvari kirkkomäellä. Me olemme hengenheimolaiset! Luokaamme arvosteleva, puolueeton katsaus kukin omaisuutemme kvaliteettiin! Tartuhan kainalooni. Marssikaamme käsikädessä ja vihellellen tyynen joen rantaa lehmusten ystävällisessä varjossa. Niinkö? Ei millään. Valitan. Ei viidestä miljardista. Siinä on hämärä, mystillinen virta, ruusupensaita kahden puolen, yö, laulua; ja vene lipuu niinkuin aavelaiva hiukan kylmässä ilmassa, jossa on lämmintä, ja hän laulaa, jolla on otsaripa. Niin, ei millään. Hänen nimeään en sinulle sano, en viidestä miljardista. HÄMMENTYNEET JALAT Käy kellertävä hämärä kuin paksu, synkkä sumu mun silmieni eteen. Kuin ahdistava vanne ois päällä rintani. Mä jäykän autiona oon ystäväni jättänyt ja puistoon yksinäni käyn ontoin sydämin. Ja musta sadehelmi mun kädelleni putoaa. Ne nuoret jalat sipsuttain mun luotani on kulkeneet, ne jalat hämmentyneet, niin kovin hämmentyneet mun luotani on kulkeneet. Käy kellertävä hämärä kuin paksu, synkkä sumu mun silmieni eteen. Ja musta sadehelmi mun kädelleni putoaa. 2 FILMI Loppumaton perspektiivi kiviä, joissa on rosoisia sadepisaroita, jotka ovat imeytyneet syvään, iankaikkisesti. Nyt paistaa aurinko. Sen valo on luonnottoman räikeä. Olemmeko me filminäyttelijöitä, koska käsket meidän paeta, hurjasti, kysymättä, säikähdystä teeskennellen? Nyt suuria, harmaita linnunvarjoja autiolla, loistavalla kadulla, levottomia, värähteleviä laattoja, joilla ei ole syvyysulottuvaisuutta. Onnettomuuden symboolit ovat tulleet! Ja nytkö meidän on palattava — emmehän aavistaneet tätä murhenäytelmäksi —? Juosten, onnellisina, kädet kiitokseen ojennettuina, kukkaseppele päässä viirien hulmutessa, heleäin viirien! Vaipuaksemme toistemme syliin, kuollaksemme tikari- ja keihäsmyrskyyn, aivan tietämättä miksi. Kaksi lasta, jotka emme edes toisiemme sydämiä tunteneet! HIIRENPOIKA Juokse loppumattoman kauaksi! Sivuuta viimeinen ovi! Ja ihan hätääntyneenä kätkeydy viimeisen esiripun taakse! Joku ajaa sinua takaa! Kaameita silmiä on perässäsi! Yksi pitkä, keltainen huuto lentää äärettömän nopein siiveniskuin! Petturi, petturi! Nyt ne ampuvat raketteja: saframinväriset piiskansiimat rusentavat taivaan! Ne ovat vedessä kuin niljakkaat silmälasikäärmeet. Nyt on valonheittäjä nostanut verenhimoisen kitansa maanpiirin katolle: se syö sinut! Ole aivan pieni! Seisahdu! Älä liikahda! Ehkä hiirenpojansilmäsi saavat nähdä huomisenkin päivän. Joskus minä olen aivan armollinen ja katselen sormieni lomitse: ja silloin sinä olet enkeli. Sinä hymyilet. Ja iankaikkisesti minä pyydän sinulta anteeksi sinun syntisi. HILJAISUUDEN AKKUNAT Ei mitään, ei mitään ole niiden tuolla puolen: siellä on kaikki, siellä on täyttymys. Me olimme puhuneet toisillemme sanaakaan ymmärtämättä, koska Jumala kätki hyvyyden hiljaisuuteen. Nyt me olemme ääneti näitten akkunain ääressä: me ymmärrämme kaiken, mitään ei ole välillämme, — mitään ei voi olla välillämme. Akkunain takana ei ole mitään: siellä on Jumalan huvipuisto, jossa kasvavat käsittämättömän hennot kukat aivan udun kaltaiset meille tajuamattomat. Älä puhu, armahin! Katsokaamme kipuvuorelta alas, hiljaisuuden akkunain läpi, mitä varovaisimmin, nopeasti vilkaisten, kuin varkain, siihen maahan, mitä meille ei ole. Älä puhu, armahin! Tämä hetki on meidän, meillä ei saa olla näin kauniita hetkiä! SERENAADI Etköhän sinä tahtoisi, sinä vihreäkatseinen, vikkelä kissa tänä ehtoona naukua ravistuvan oveni edessä mahdotonta laulua? Elämähän on niin ihmeellinen: minun huoneeseeni on asettunut asumaan tyttö, joka on seitsemän virstan päässä lasivuoressa, luulen, sillä hän on itse asiassa prinsessa, jota peikko vartioi — ja kumminkin hän on täällä, kuten voin todistaa, pääni kammiossa. Tahtoisin niin mielelläni pitää hänelle serenaadin, ja aivan erikoislaatuisen. Sinä olet kovin sopiva, veljeni laikukas kissa, esittämään mainitun musiikkinumeron: äänessäsi on omituista kärsimystä, hiukan rakkautta ja paljon vihaa. VIIMEINEN NAURU Me päätimme tänä aamuna nauraa viimeisen kerran. Sillä on kuin sykähdyttävä onni jo olisi valjastanut hiirakon, pannut hopeasilaisen sitolkan sen selkään ja jättäisi nyt hyvästiä yhdessä nuoruuden kanssa. Me nauramme sinun lapsenkengillesi, joista muisto on jäljellä, ja sinun pienille ajatuksillesi merkillisestä onnen maasta. Me nauramme poppelikujalle, joka näki sinun valkoisen tanssipukusi paperilyhtyjen paholaisenkuvien varjossa, ja vihreälle penkille, jolle usein istuimme hiljaisuuden akkunain ääressä. Ajattele: nyt me lakkasimme nauramasta. Sinäkin astut onnen rekeen ja yhdessä nuoruuden kanssa te ajatte iankaikkista tietä... RESIGNATIO Sinä olit kerran. Sinä menit pois. Oli kerran hymy. Se kangistui äkkiä huulilleni hirvittäväksi naamioksi. Kuka voi pidättää sydäntään puristetuin käsin? Kuka voi hillitä askeleitteni määräämättömän kiireen: eteenpäin, eteenpäin! Hauta on edessä. — Alistuminen on elämää: kukkasia nousee, -kalpeita, unisia kukkia, jotka elävät sunnuntaisin hautakummuilla! — En tiennyt sinun koskaan valehtelevan: eihän minulla ollut kuin sinä. Sinä menit pois. TOTUUS Olen petetty ja myyty: ei totuutta ollutkaan. Minä luulin: se piili jossain, minä etsin ja hain, ja ihmiset minä kysymyksin kiedoin; joka päivä ja yö minä riensin kuin haamu ihmeellinen. Sinut kaukaa näin. Ja katsoin, miten tähdet satoivat sinun silmies autuudesta. Joku kuiskasi salaa mulle sanat nöyrät ja varovat: Käy kiertotietä, ja lyhty ota käteesi matkalles! Minä ryntäsin suoraan. Ja nuijaa minä heilutin rientäissäin; oli ylläni leijonan talja ja nilkoissa kahleitten jäljet. Läpi pimeän erämaan! Kun ennätin silmies eteen, olin lopen uupunut: näin kauhistuneena, kuinka oli silmäs vain raketit, jotka heittää valtavat kaaret yli Jumalan pilvien. Ja sammuvat. Pimeyteen koko taivas pakahtui. Minä huudan erämaassa: ei totuutta olekaan! VIATTOMAT KÄDET Älä näytä käsiäsi. En ole sen arvoinen: ne on liian viattomat. Pirun kautta vannon sen, pirun mustan naaman kautta, joka peilistä irvistää ja merkkikielin vakuuttaa, ett' vala voimaan jää, vaikk' onkin syyllinen suuni sen valhein lausunut, sama ylen-syyllinen suuni, mi on käsiäs suudellut. Älä näytä käsiäsi. En ole sen arvoinen: ne on liian viattomat. Pirun kautta vannon sen. KAKSINAAMA En, jumal'avita, voikaan minä sietää kauempaa. Tänä päivänä purjeet nostan, saa jäädä Franskan maa, ja Castor ja Pollux johtaa saa toisia satamiin. Jumal'avita, liian kauaks minut pistit valjaisiin. Tulin juhdaks ja kääpiöksi sun armoas ruikuttain. Saman arvoituksen aina ma vastattavaks sain: Sano, kippari, miksi lienee kaksnaamainen Januksen pää? Jumal avita, mistäs taisin sen kumman selvittää. Sinä toisia lemmit ja kuljit mun kanssani vierekkäin. Jumal'avita, ties sen, miksi sun enkeliksi näin. Ja pirun naamaa en nähnyt — olis arvoitus selvinnyt ihan itsestään. Ja toinen olis kohtaloni nyt. Mene toiselle, saakoon sinut joku onnellinen mies. Jumal'avita, nahjukseksi minut painoi juhdan-ies. Mua vihreä meri ilkkuu ja tuuli hohottaa... Jumal'avita, purjeet nostan: saa jäädä Franskan maa! NÄKKI Tummat laineet puhuvat tummalle rannalle sanoinlausumattomia sanoja ja kivet paljastavat viluiset hampaansa. Me näemme villejä kuvia: kai näkki karilla soittaa turhia toiveitaan. En tiedä, onko tämä viimeinen kerta, kun seisot nojaten käteeni. Olen kuullut: En voi, sinun huuliltasi, valkeilta ja väsyneiltä. Ja myrskyn läpi singahtaa viiltävä ääni, kun näkki karilla soittaa nyyhkyttäviä virsiään. Tyhmä näkki. Sinun tukkasi on vaalea, oi kuule, sinun silmäsi ovat kuin ulappa. Ja minäkö katson niihin tänään viimeisen kerran? Ja näkki painaa päänsä ja on kauan vaiti. Sen tuska on äkkiä noussut minun sydämeeni. VIIMEINEN LAULU. Tämä on viimeinen lauluni sinulle: iankaikkisuus kulki ohitseni kauhistavin siivenhavinoin. Maa järkkyi. Sieluuni valahti räikeä ääni kaukaisesta maailmasta, joka on tulisena pallona pudonnut avaruuteen kummallisen sattumalta. Käsivarsissani oli tosin hirveä väkevyys: minä olisin kyennyt murskaamaan, minä olisin kyennyt luomaan. Mutta sittenkin olin pieni poika, niin viattoman mitätön, sidottuna kapaloihin. * * * Oi sinun silmäsi, oi sinun silmäsi! Ensin riuduttavat kuin pouta, sitten kylmät kuin hallayö! Tuuli on tullut: se on pudottanut kukat sinun hiuksiltasi. Lempeät sadut ovat juosseet katseestasi. Tukkasi raivoaa autioitten kasvojesi yllä. Niin minun väkevyyteni meni pois — en tiennyt varmasti, oliko sitä koskaan ollut. Minä vaivuin piestynä eteesi, kauhea armaani: iankaikkisuus kulki pauhaten ohitseni, mitään ei ole enää, mitään ei ole ollut. KAUHUSILMÄ Hän näki kaikki suuren kuolon hirmut. Masto taipui, ja läpi sormein liukui kuumentunut köysi. Nyt kumahdus. Nyt lieskameri. Laiva uppos. Ja öljymeri ajelehti keltaisena. Ja aukes pimeyden portit ruostesaranaiset. Ja taivaanlaki paloi mustin amppelein. Hän vaappui vetten pinnalla kuin harhaantunut höyhen. Hän tarrautui kokkapuuhun kouristuksin. Hän havaitsi sen ihmetellen: yli vetten pinnan vois yhtä hyvin tulla sana pelastuksen, ja yhtä hyvin, hätärummuin, mustaharjaisena vois vyöryä, kuin hyökylaine, kuolema. Ja raivoavin katsehin ja aivot läkähtyen hän näki vuorokautten jonon vaeltavan: yks seuras toista niinkuin musta paholaisten saatto. Hän paleli ja odotteli ratkaisua. Ja suuri, punertava joko-tahi-kauhusilmä loi ulapalle jähmettyneen kajastuksen. — — — Ja kädet molemmat ja hampaat kiiluvat ja rautajalat hän irti laski hymähtäen kokkapuusta. Näin yksinkertaiset on ratkaisut. Ah, elämä on helppo. Oi kasvinsisko, rukoilethan puolestani? 3 RAATIHUONEENKELLARISSA Kadulla on väritöntä lunta. Ruumissaatto ajaa torin poikki, jota raatihuoneen kello katsoo ehtoopäivätiimain-silmillänsä huolestunein vanhanpiian katsein. Kirkon suuret malmikellot huutaa väkevän- ja jäyhän-äänekkäinä. Ruumisvaunuin peräistuimella nuokkuu musta, hämärtynyt vaari. Kellarissa soittaa saksalainen virheellisin tempoin villin laulun minulle ja tyttöhempukoille, jotka istuu sivupöydän luona tirskusilmin kahviansa juoden. Tiedän, ettei tilanteeseen sovi villi laulu eikä tirskusilmät. Yhtäkaikki. Akkunasta näen ruumissaaton ylen jäyhän marssin, mustan, hämärtyneen vaarin nuokun, papin itsehurskaan maitonaaman, lesken pullean ja tylyn ilmeen — saattaa olla, murheen kyntelemän —. Yhtäkaikki. Elämä on roskaa. Kyllähän sen tietenkin voi kestää tuohon loppuun asti, jolloin pääsee silkkikangasvuorilliseen arkkuun. Suunnattoman tärkeätä on vain, että kestää naurunkareet suussa, poutapilvi otsan yläpuolla. Traagillisen näyttelijän osa lienee yhtäkaikki koomillisin. Jos on totta, niinkuin lienee totta, ett' on maailman pohjaväri harmaa, ehkä mieluimminkin tumman harmaa, pari purppuraista maalitäplää tekis taivaallisen vaikutuksen... Niinkuin tässä maisemassa tekee kaunis, rohdinmekko kukkastyttö, harmaan talon rappusilla seisoin, käsi ovenripaan tarttumassa, viivytellen sisäänastumista, ruumissaaton poistumista oottain: syli täynnä purppuraa ja kultaa, oranssia, veriruskeata! EPÄONNISTUNUT KYSYMYS Metsä tuli äkkiä eläväksi: sadat keijukaiset, jotka entisaikoina lumosivat niin monta ritaria rakastumaan kauniisiin hiuksiinsa ja vihreään pukuunsa, ovat heränneet suureen kokoukseen. Ne seisovat kahden puun välissä. Ja karvainen hiisi saarnaa niille elämänkatsomusta. Ne kuuntelevat aivan hiljaa kuin vanhukset — ajat ovat kuluneet —. Niissä ei ole yhtään eloa. Niitten perhossiivillä on hiukan kullankeltaista hometta. Metsä on ympärillä täynnä kuiskailevia lehtiä, myöhäissyksyn lehtiä, jotka valittavat. Hiiden kielessä on outo kysymys: Kuka herätti meidät tyhjyydestämme? Miksi hän herätti meidät tyhjyyteemme? Ja sadat keijukaiset ovat kuin puusta pudonneita. Ja karvainen hiisi nauraa kylmin silmin eikä vastaa. Oi nuori tyttö, joka seisot kanssani lämpöisessä metsässä hyvin onnellisena: miten tyhmän sadun kerroin sinulle. KERJÄLÄINEN »Kohtalo kipitti ohitsemme kohti hautausmaata. Ojensin sääriäni, joitten rikkinäiset siteet olivat silkistä ja muistuttivat siitä, kuinka kerran oli ollut, ja sanoin veljelleni, sokealle: Tiedätkö, kenen laihat jalat painuivat hietaan? Kohtalon. Sillä on graatian kasvot, hymyiset, kuin pyhän eetterin värinä. Sillä on yöhiusten kohdalla, hautausmaan puolella Haadeksen koiran naama. Kohtalo kipitti ohitsemme, ei huomannut meitä. Sillä on vaakakuppi hyppysissä, ja kupissa kykkivät kyynelhelmet, miljoonien orjien kyynelhelmet, jotka aina löytään köykäisiksi, keskentippuneiksi. Kohtalo kipitti ohitsemme, ei huomannut meitä. Me nauroimme kaksin.» LAULU KAIPUUSTA Oli kuin olisi viritetty pitkiä urkupiippuja taivaasta maahan. Ja minä olin urkuri. Minä päätin sydänyöllä soittaa taivaisille valloille ja maalle, ja metsälle, ja kotkanpojille. Kaipuu istui etelätaivaisella pieluksella, kuin hunnutettu haareminainen, joka ei näytä kasvojaan. Sen takana oli vaaleanpunainen ruskoituksen seinä Minä pyysin sitä tulemaan luokseni, istumaan oikealle puolelleni, pianissimoa soittamaan itse. Ja me soitimme yhdessä, minä fortea, hän pianissimoa, ja ilman täytti sanomaton tuska. Oli kuin minä olisin ollut tarpeeton mestari. Minä vaikenin, hän soitti. Ja metsät ja kotkanpojat, ne kuuntelivat paljain päin, ja maan henget nyyhkyttivät pitäen toisiaan nytkähtelevästä kaulasta. UNI Käy joskus, hyvin onnellisin hetkin, uni luokseni ja lämpöisin ja omituisin uduin kätes peittää, äiti. On silloin tupa outo ja niin kummallisen ihana. Kaks väsynyttä, pientä poikaa vaipuu nukkumaan. Soi hämylintu suvisella ehtoonurmikolla. Sen ääni vaipuu punaisien marjatäpläin väliin. Ja kettu mataa ilkkuvaisin silmin putkistossa. Ja korppi nokkii juustoansa aivan valkeaa. Ja prinsessa on kumartanut nuoren päänsä maahan: hän etsii herneenjyviä ja tietä pakohon. Vaan jättiläinen kauhistava nostaa väkinuijaa. Ja minä olen kääpiö. Mä juoksen äidin luo. PUNARINTAINEN LINTU Jostakin kuului ääretön valitus. Tiimalasi oli valumassa loppuun. Viimeinen jyvä vierähti äänettömästi ja huomaamatta, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Esirippu halkesi. Kaikki, mikä näkyi, oli verhottuna mustalla kankaalla. Missään ei ollut valoa, joka on elämän ystävällinen katse. Mieletön ääni huusi toistamiseen: Turhuuksien turhuus! Ilma oli täynnä sokeita ajatuksia, jotka harhailivat päämäärättä. Silloin sinä nauroit. Naurusi lensi kuin punarintainen lintu synkän miilun keskeltä. Se liverteli ja istahti onnellisena säikähtyneeseen rintaani. Minun surullinen ajatukseni huikaistui kuin nahkasiipinen lepakko äärettömän ihanasta valosta. 4 OLEN VIELÄ KAUKANA Olen vielä kaukana. Huomenna saavun. Hei, minun matkalaukkuni, irvinaamainen reppuni, hei, ystäväni matkasauva: huomenna me saavumme. Ihan aikaisin. Juuri kun ukko kirkonvartija aukaisee tapulin luukut. Saunat, lauantaisaunat. Piirileikkien rukkaslaulut soivat kylässä. Olen vielä kaukana. Hämärä, villi velhohämärä etsii notkoja, kykkäitä, varjoja, haapasuppaita. Lituskaiset kivet jalkojen alla, killisilmäiset kannot tien poskessa, terve teille, terve, minä olen ylkämies, onnen ylkämies. Ja niin hurjasti rakastunut. MUODONVAIHDOS En tiedä yhtään, kulkeeko minun pitkävartisissani eilinen mies, mies, joka maantien laidassa virstantolpan alla aivan masentuneena palvoi iankaikkisuutta. En tiedä yhtään, hänkö sällinlakkini alla laulaa rentoja lauluja. Ainakin hänet on kastettu uudestaan johonkin iloiseen uskoon. Ainakin on hänelle annettu uudet silmät, jotka näkevät vihreätä ja punaista ja aamuruskon kaikki värit. Ja uudet korvat, jotka kuulevat paljon salattuja ääniä: ruisrääkän natkutuksen elopellossa hymyävänä aamuna. Mutta maantietä hän astuu minun pitkävartisissani. RANNALLA Ihan pikkuisella kivellä, sormenmittaisella, asteli rantasipi minua kohden ja kertoi minulle monta salaisuutta. En nähnyt sen silmiä, sillä hämärä lauloi vakuvirttä. Näin sen keikailevan nokan, kun se aukaisi sen sanoakseen hyvän illan. Johon minä: Jumal' antakoon, liikutettuna, huovaten tervaista venettäni. Oi veljet, se ehtoo levisi hyvänä kuin mystillinen uhrilehto, jossa on tammia, jossa virvaliekit lämpöisinä tuohuksina palavat, jossa ilma on hiukan raskas horsman tuoksusta ja angervojen ja suurien mustien kukkien, joita ei ole kuin intialaisessa sadussa ja kumminkin on. Tsindalon, tsindalon. Varmaankin kyntörastas. Varmaankin on se sen posetiivarilta oppinut tai suoraan Arnon rannalta mustatukkaiselta, kaunisluomaiselta diivalta. Hieno, varjostettu melodia. Uskontunnustus. Nuottikodan takaa: Tsindalon. ULLAKKOKAMARISSA Luulen, että kaikki kummitukset tänä yönä laskettu on irti. Ajatukset astuu permannolle niinkuin pikkulapset hippapiiriin. Yksi käyskentelee keikistellen päässä irvinaama narrinlakki. Äkkiä se harppaa akkunasta jättäin tuijottamaan kaikki toiset pitkänpyörein, hiukan tyhmin naamoin. Ajatus käy vinttikaivon luokse sääskein syötäväksi suvivaloon huoletonna istuin kannen päälle. Joku piika avaa aitan oven pistäin lutinsolaan huivipäänsä, sitten paljaat punertavat jalat. Piika laukkaa kaivon luokse juomaan, sillä yö on helteinen ja raskas. Lehtokurpan ääni koivun luota. Lepakoitten hyrrät yllä aitain. Piian nuori, värisevä sydän tuntee keskisuven oudot kutsut: renki soittaa myllyahteen alla hanurilla tanssinrenkutuksen. nostain hoikat käsivarret ilmaan kulkeissansa taasen aitanluttiin. Ajatus käy vinttikaivon luota. Kiiltomatoin värilyhdyt syttyy. Piha mahtaa odotella jotain. Piippolakki-ajatus käy hiljaa, laiskana ja ehkä murheellisna kasteruohoin väliin pitkällensä. JUHANNUSAAMU Hei, kuule, huopaa lahteen! Me Kaukomieltä leikkien pois ryöstämme Saaren neiden vesikivellä istuvan. Oli pikkuniemessä tanssit: ne soitti iloiten haitaria. Nyt valkoliinaiset tytöt vesikivillä vilkuttaa. Ne istuu rivissä rinnan. Ne on hiukan viluissansa jo. Ne kärsivällisin silmin tätä paattia odottaa. Ne istuu rivissä rinnan ja kurkoittuvat viileään ja värisyttävään aamuun, joka juuri kohoaa. Ne kurkoittuvat päivään, joka nauraa järven takana ja kesyttömin käsin joka ainutta syleilee. Ja riutuvaiseen tuleen lyö sauhu sinivälkkeinen. Joku syksymielinen sälli yhä soittaa haitaria. VALLOITUSRETKI Tänään vasta lähtivät kevään värisevät neitseet suurelle valloitusretkelle puhaltaen ruokopilliä. Ne kengittivät itselleen helmisandaalit ja ottivat etelätuulen hevoset. Huhuu, huhuu. Ja naakat muistivat, että ne olivat vanhanaikaisia, ja varpuset, ja ne häpesivät keskenään. Ja neitseet ajoivat taisteluvaunuissa ja tulivat ikkunani alle aivan orjanruusupensaan eteen. Minä näin, miten lampaita laskettiin ulos, ja kuulin sonnin haikean ämyrin. Ja renkipoika tallin ylisillä viritti ainoan kultaisen laulunsa pienestä torpantytöstä ja palsamista ikkunalla... Ne pidättivät etelätuulen hevosia ja puhalsivat taikapilliä. Hopeaiset laineet liplattivat vuoripurossa ja menivät suoraan sydämeeni. Kaunis neiti Margareeta, tuletteko tanssiin tänään? RIEMU Ajattele, kuinka riemu kävi ylitseni kuin kirkastuksen pilvi. Yksinäisellä suolla tuoksuivat pursut. Ja sadelinnun ääni, yksitoikkoinen, onnellinen, sekaantui laineitten hentoon pärskeeseen. Kuin uni valkoinen lokki lensi poikki taivaan verkkokaton minun ylitseni, kun makasin aivan hiljaa ruohikossa suon äyräällä, valoisan järven luona. Ajattelin hetkisen lämmintä oloani. Sudenkorento, järvensininen, heilahteli kuisman keltaisessa hatussa ja katsoa tikitti minua hassun virallisena. KURJET Olenkohan ennen nähnyt, että kurkien auransakarat ovat kuin häilyvä ajatus helteisten aivojen taivaalla. Katsohan, kuinka yksi nopeana kuin onneton Ikarus vahasiivin epätoivoisesti ponnistaen käy kärkeen. Sen siivenlyönnit ovat tuulta tulvillaan. Tänä valoisana päivänä, jolloin ystäväni poimi viimeiset kypsät omenat vihreään koriin käsivarrelleen, me kuljimme kauan pensasaitakujaa, joka on niin tuhatväriseksi tullut. Me näimme kurkien kaihoisat aurat, kun ne lähtivät pois, me kuulimme niitten sanomattoman tuskan. Emmekä me mitään puhuneet. Ehkä näimme, että siellä lensi viimeisenä räpyttelevä Eros, ojennetussa kädessään viini, jossa ei ollut yhtään nuolta. Se räpytteli ja oli pudota meidän puutarhanaidalle. Mutta se meni kurkien jälkeen, viimeisenä. Sen vahasiipien vitinän me kuulimme aivan kujan kohdalta, tuhkanharmaalta taivaalta. Me katselimme toisiamme, ystäväni ja minä. 5 KEHRÄÄJÄT Syksy käski harmaat tyttärensä, jotka nauttii vasta lapsi-ikää, täksi yöksi kammioni loukkoon. Miksi mietin sateenkaarisillat täältä sinne, missä armas elää? Syksyn neidet ottaa mustat kehrät, istuu ympärille puolikehään, kehrää hämärissä unirihmaa keskenänsä hiljaa kuiskutellen alinomaa, uupumukseen asti. Yksi kehrää tuulen ullakolle inisemään, kuinka aika vierii. Toinen kehrää pöllön kirkon ylle kuuluttamaan, että surma kulkee. Yksi kehrää vanhan pappi Krabben luokseni. Sen kallosuussa hampaat nauraa mulle hurjan sameasti, silmäkuoppain fosforiset läiskät lävistävät sydämeni seinät. Yksi kehrää linnan valkeen rouvan: kellertävät hiukset hulmahdellen paljaan paidan yllä juoksee rouva kuten ennen, sata vuotta sitten sipsuttavin jaloin läpi huoneen, vaikka pappi Krabbe tappoi hänet. Jumi iskee hamaralla seinään. MYLLYN LAKASSA Mä punaisen myllyn lakassa ehtoolla istuen kuulen: kaikkialla hiljainen soitto soi. Näes: kirkon katolla täplä. Se on kuu, sappinen, kuollut kuu. Ja naakkoja mustankarvaisia selässä torninkukon. Näes: ainoa tornipöllö on noussut huhuamaan. Mä istun myllyn lakassa ja pelkään niin. Täys pieniä jalkoja mäki, lipojalkoja, käärmejalkoja. Käy tanssiin hautojen väki vitiviitoissa, härmäkaavuissa. Ja kuolema kivisellä aidalla tanssipilliä puhaltaa. Ja punainen mylly kuin sääriluita jauhattaa. Ja mä punaisen myllyn lakassa mun vanhan viuluni viritän sen kuoleman pillin sointiin ja soittelen rytkypolkkaa: puukoista, helapääpuukoista, kolmesta sällistä soitan. RAUHATON RITARI Minä harjaa linnan muurin kävin Naurun kiltaa päin. Ja rauhaton ritari laukkas, ja rauhaton ritari laukkas ja sen haamuratsun näin. Minä kuulin: aarrekoira juoks tietä haukkuen, ja kirkon kukko huusi yli märkäin katujen. Ja kuolleet munkit astui ja veisas kulkeissaan, pyhä risti kunkin käässä ja murhe kulmillaan. Näin viimein oudon miehen: se synkkä ja kamala on. Se on kuin pitkäisen jymy, se on kuin pitkäisen jymy: se on ritari rauhaton. * * * Oli pertuskan nenässä lyhty. Ja kannukset kimmeltäin sen Vivikan ikkunan alle minä ratsastavan näin. Se kerjäs: yhden katseen kun neito hälle sois jo hautaan rauhassa laukkais ja rauhassa maata vois. Oi pieni Margareta: yks katse mulle suo! Ei heitetty sun ruumistas linnan portin luo. Ei piikkineito saanut sua syliinsä kamalaan. — Mutta kaunis Vivika Trotte: hänet syöstiin kuolemaan. Ja sydän ripustettiin yli portin rautaisen — Oi neiti Margareta, minä tiedän kyllä sen, minä tiedän, Margareta: et voi mua rakastaa. Minä ikinä en tulla sun ikkunas alle saa. LAPSENMURHA Etkös pelkää, piika? Puiston ylle uusikuu niinkuin kirkas veitsi äkkiä laskeutuu. Ehtoon katvetessa neiti jalosyntyinen, kuollut neiti ajaa keskeen varjojen, sulkalakki päässä, jahtitorvi huulillaan, piiskansiimoin lyöden villiä ratsuaan, kuulee pöllön huudon menninkäisten nauravan, muurin alta itkun lapsi-vainajan, säpsähtää ja kiitää jahtihaukka olallaan läpi hämmästyneen, aution pihamaan. Kuu on kirkas veitsi. Ruskeata verta on tulvillansa lehdet viileän puistikon. PYÖVELINTALO Kävin kevytmielisenä talosi ohitse, kuningaskunnan virkaheitto pyöveli. Sinun talosi katolla punavalkeat tiilet olivat ihmisen lihaa. Ja lamppusi tuikkeessa itse istuit ja luit, niin että kuului kadulle, katumuspsalmia vaskihelaisesta kirjasta. Ja ilmassa ympärilläsi katselivat rikollisten punatukkaiset, syyttävät päät. Minäkin olen rikollinen, oi virkaheitto pyöveli. Mutta en, en syytä sinua, vaan itseäni, joka on sinua säälimättömämpi. LEIJONANKESYTTÄJÄ Oi saavu, jos voit, ja vielä yli kaupungin vapisevan yks kerta katso: sä löydät mun huoneeni ikkunan, jos havaita yltä pilvein, läpi savu-pylvästöin voit keltaisen kynttilän juovan, joka piirtyy keskiöin. Minä ristikkoikkunaani, veli, nojasin kolkon pään — ja kasvot, opetetut joka hetki hymyilemään, minä peitin kämmeniini. Hei, pedot, ulvomaan! Olen leijonankesyttäjä, minut kyllä tunnetaan. Minä kesytin metsänluomat ja katseet neitojen. Jätin yhden kesyttämättä: tämän villisydämen. * * * Tämä lienee rakkausdraama, veli porvari-aatelismies: primadonna voi olla kuollut tai elääkin kenties. Ens' rakastajan osa oli julma ja luonnoton. Veli, tunsit primadonnan: se sureva leskes on. Sata jalopeuraa mulle meni kerran sydämeen. Sinun verelläs, huomenissa, veli, virutin tantereen. Veli, onton katsees eestä minä vavisten pakenen. Sinun kuolleitten kasvojes väri on kynttilänkeltainen. YÖLLINEN TELOITUSPAIKKA Älä vapise, armas, yhtään! Olen kyllä syyllinen. Olen tappanut mä kerran ylen hyvän ihmisen. Oi, tahdotkos mulle antaa, sä sydänystäväin, sun käsivartes ihanan, kun käymme sinne päin, läpi kumisevan torin ja kujan pimeän luo kamalan hirttopaikan, min yllä riippuu hän — — minun kaksoisolentoni, joka hamppusilmukoin on hirteen kohotettu. Sinut, armas, tänne toin, ett' rukouksin pienin ja pienin kyynelein voit lepyttää sen miehen, min eessä synnin tein, kun heitin sydämeni sun etees tomuhun — ja palasiks sen astui ihana jalkas sun. SALOMEN TANSSI Johanneksen kaulanleikkauspäivänä lensi pieni kiuru riutuvin siivin kohti kukkatarhaa. — Oi minun nuori tyttäreni, jonka silmissä on autuas hurma, oi minun suloinen tyttäreni, joka olet sanomattoman kaunis, niinkuin värisevä onni: joku tappoi miehen mustassa tornissa. Johanneksen kaulanleikkauspäivänä alakuun aikaan lensi tuhkanvärinen yökkölintu riippuvin siivin kohti vauhkoa merta. Metsässä rätisi peto. Se iski kynsin kuin luuhamarin tuijottavan rämeen puihin. Ilma oli ihmeellisen väsynyt. Joku tanssi ilmeetöntä tanssia nauru hyytyneillä huulillaan. — Oi minun nuori tyttäreni, jonka korvissa on korvarenkaat, oi minun nuori tyttäreni, jonka jaloissa on nilkkarenkaat: joku hautaa miestä esikartanoissa... PYHÄ YRJÄNÄ 1 Prinsessalla oli vallattomat sormet: nyt ne olivat kaikki tiukkaan puristettuina nyyhkyttävälle povelle. Kalmanvärinen lohikäärme vieri hänen jalkoihinsa hampaat kärsimättömästi loksuen. Kirkkaitten silmien lähteet olivat valuneet täyteen tuskaa. Niihin kuvastui odottava ajatus: -Joku laukkaa, joku laukkaa. Helmenvärinen silhuetti verestävällä taivaalla! 2 — Nosta siipesi, nosta kauheat siipesi! Oi ryömivä lohikäärme, joka syljet häkää kaikista suistasi! Nauran sinulle hillitsemättömästi, minä joka tänäpänä saavun lansetti janoisena, haaskalinnut kintereilläni, jotka kohta pusertavat ulos, kaikki pullistuneet silmäsi! Prinsessan vallattomat sormet leikkivät kohta kypäräni teräksisessä silmikossa ja hänen rintansa huokaa niinkuin pienen lapsen povi onnellisesta itkusta. Nosta siipesi, nosta kauheat siipesi: ei ole muuta kuin viha, ei ole muuta kuin rakkaus. TYTTÖÄITI »Pieni, sokea tyttäreni auringonjuovassa. Minä laulan kehdollasi univirren. Ah, älä ajattele maailmaa, älä ikinä himoitse sinne, älä himoitse! Olen kulkenut sen säälimättömillä kaduilla: ne ovat mykät, tylyt kiviaavat. Sinä et pääse koskaan sinne, pieni, väsynyt tyttäreni, ja miten hyvä se on: ei koskaan viekas renki, aivan nauravin silmin, tartu valkoiseen kyynärpäähäsi. Ah, suviehtoita sinä et näe: se on todellakin vahinko, rakas, pieni tyttäreni! Silloin on heinäntuoksua koko maailma, ja etäistä laulua. Huutaako joku minua? Ja minä menen, polvet oudosti väristen, pidellen molemmin käsin poveani, jossa on pakahtuva sydän. Tänään on tanssit. Niin, kevät. Mutta sitten on syksy. Ja minä pakenen autioita, niljaisia katuja minkä ennätän. Lyhdyt ovat kalpeita aaveita. Ne huutavat rivissä minulle: mene, mene, mene. Ja kyllä minä menenkin. Mutta niin kylmää on olla vedessä näin myöhään.» KUOLEMA Olet ääneti. Huomaan kasvojes kalvenneen. Merensiniset silmäs on tulvilla mustaa uhkaa. Olet tarttunut kuumilla sormillas ranteeseen sitä miestä, min ruumis on kylmää, kylmää tuhkaa. Ja lujasti puserrat, tahtoen huomauttaa, miten sinetinvarmasti kaikki on lukittu tänään, ja kellään ei, niin totta kuin seisoo maa, ole sanaa tai tavua lauluhun lisättävänään. Ne työnsi sun pois. Ja sen miehen ne työnsivät pois. Tänä päivänä kenkään kättäsi ei pois työnnä: ne melkein sallis, ett' kätes hän saanut ois. Niin, sydän sen myöntää. Suu ei tietysti myönnä. Ne istuvat piirissä rikkaissa muistoissaan. Ja äidillä näkyy jo olevan värjätyt hapset, ja isällä virttynyt parta ja hopeat kulmillaan. Ja ne istuvat myös, ne nyyhkivät toiset lapset. Vain Henrik on makuulla. Portilta vuoteeseen on kapea, pieni ja punaisenruskea jana. Ja Henrikin kuolleille huulille mykistyneen ihan näyttää viimeinen, sangen lempeä sana. Se sana on väkevä täyttäen taivaan ja maan ja äidin ja isän ja lapset ja, kuule, sinut. Ah, vanhat laulut on totta. Ne kerrataan, jok' ainoa, joit' olet hämyssä lauleksinut. Sa lujasti puserrat, tahtoen huomauttaa, miten sinetinvarmasti kaikki on lukittu tänään, ja kellään ei, niin totta kuin seisoo maa, ole sanaa tai tavua lauluhun lisättävänään. KOIRALAULU Nyt hän kuoli ja haudataan: koira, sä yksin jäät. Kun hän kuoli ja haudataan nälkäpäiviä näät, istut mykkänä ikkunaan toivoen saapuvan sen, ken toi ehtoisin tullessaan leivän ja särpimen, ken toi hyväilyt tullessaan hienossa kämmenessään, ken niin mykkänä ikkunaan painoi kauniin pään, kaarevan kaulan peittäen silkkiviuhkallaan... Saitpa silloin nähdä sen itkevän rakkauttaan, pienet tohvelit jalassaan, pienet ja punaiset. Etkä sä kyennyt lohduttamaan, koira rukka, et. VANHASSA HUVIMAJASSA Hei, kuinka me nauramme kahden! Ja paperilyhdyissä liekit on, ja yllä hiljaisen lahden vyö hehkuva kuutamon. »Mä pelkään niin», miks' sanoit ja kutripääsi painoit niin, kuin turvaa multa anoit ja hersyit kyyneliin? ... Käy harmaa kuollut teitä ja kurkkii katsoin sisimpääs. Voi, silmäs joutuin peitä ja kätke kaunis pääs! ... Se on sun kuollut ylkäs. Hän ehtookävelyllään on, kun neito hänet hylkäs, niin hurjan onneton. ... Hän astuu puiston teitä ja näkee sun ja näkee mun ja katsoo kauan meitä ja lähtee kulkuhun. Ja sitten me istumme kahden. Ja paperilyhdyt on sammuneet. Ja kuutamo kultaa lahden hiljaiset veet. TULI SIRKUS KAUPUNKIIN Näin kerran viekkaan kissan: mä torilla näin sen. Juoks torilla vastaani musta kissa silmät palaen. Oi kuulkaa, herrat ja naiset: tuli sirkus kaupunkiin. Ja suurta vaskipasuunaa sen ovella soitettiin. Oi kuulkaa: kuu oli noussut sen teltan huipun taa, ja punainen klovni soitti vaskipasuunaa. Oi kaunis Isabella, sun nimeäs mainittiin. Oi donna ihanaisin, klovni rakasti sinua niin. Oi kaunis Isabella, kai muistat ehtoon sen kun hältä monta vuotta sitten raastit sydämen. Oi kuulkaa, herrat ja naiset: tuli sirkus kaupunkiin. Sen ovella Isabellan nimeä huudettiin. Näin silloin viekkaan kissan, mä torilla näin sen. Juoks torilla vastaani musta kissa silmät palaen. KANSANSATU Se unisena saapui ja kissan selkää silitti ja koukkuleuka-akalle se hiukan hymyili. Ja kuusivalkeata ja pirtin suurta hämärää se onnellisna katsoi. Ja sirkat, sirkat soitti. Se otti ruokopillin, ja uuninpankon kulmasta se Tuhkimuksen löysi ja ruokopillikauppaa sen kanssa yritti. Ja viiteen äyrityiseen sai ruokopillin myytyä. Ja sirkat, sirkat soitti. Niin uuninpankon nurkasta nous Tuhkimus ja puhaltain ja lurittaen läksi ja joutui karjatarhaan. Ja prinsessainen asui sen länsilaidassa. (Sen Tuhkimuksen takissa on paikka paikan vieressä ja prinsessainen loistaa kuin aamun kaunis koi.) Kun Tuhkimuksen pilli soi sen karjatarhan laidassa, niin kaikki lehmät tanssi. Ja vanha, vanha kauppamies, se muuripata-kauppamies, hän myöskin hyppi haassa. Ja kaikki muuripadat läks polkkamasurkkaan. Ja nihdit heponiekat nous tapparansa unohtain ja polki raskain saappain ma luulen, saksansaappain, maan vihreätä kamaraa, ja pienet linnut vieri kuin pallot taivaasta. Vaan prinsessainen istui ja ihmetteli tornissaan. Niin karjatarhan loukosta läks Tuhkimus ja puhaltain ja lurittaen astui sen prinsessaisen kammioon. Ja neidot sinipaarat ne kehräs punapauloja ja silkkityynyin päällä ne istui parvittain. Kun Tuhkimuksen pilli soi sen prinsessaisen edessä, niin kaikki kehrävarret niin ihmeellisen vikkelään ja riemuissansa hyppi. Ja sinipaaraneidot ne tanssi parvittain. Vaan prinsessainen istui ja itki kultatuolillaan. Ja sirkat, sirkat soitti. Ja Tuhkimuksen pilli on niin kummallisen väsynyt. Ja tehden ristinmerkin käy Tuhkimus mun luokseni ja yhden äyrin hintaan sen pillin myödä tahtoisi niin hiljaisessa loukossa kuin suinkin vain, ja salaa. EPILOGI LAULU IHANISTA SILMISTÄ Me eksyksissä kaupunkia käymme pimeää. Kuin pasuunien merkkiääni yössä kajahtais ja kaikki tuulet vaipuisivat ylitsemme, katu uppoaisi kumahtain kuin harkko rautainen ja ummehtunut sumu esiin tulvahtaisi, ja nousisivat satamasta vedet niljakkaat ja peittäisivät kangistuneet jäsenemme, ja taikalinnut lentäisivät heltoin kamalin ja piesten kylmin nahkasiivin kasvojamme, ja ikuisuuden tiimat matais päämme ympäri; me pienet ja niin ahdistetut olisimme, ja Jumalaa ei olisi. Yks varjo sininen vain vieris ylle vesikentän pauhaavaisen: sun silmiesi katse, joka tulvat hillitsee. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAULU IHANISTA SILMISTÄ *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.