The Project Gutenberg eBook of Kommunistien kokous Pöllölässä, by Ilmari Kivinen

Selostus Pöllöläm kommuunin yleispöllöläläisex internaalin edustajiston neuvostokokouksesta

KOMMUNISTIEN KOKOUS PÖLLÖLÄSSÄ

Kommunistien yleispöllöläläinen internaali pidettiin Pöllölän Hölölässä pyhänseutuna iltapäivällä.

Kokoushuoneen olivat tilaisuutta varten puhtaaksi pesseet ja katajilla aistillisesti koristaneet toverittaret Kaisa Kompura ja Josehviina Rytkyläinen joutomies, tov. Aatami Lötjösen suostuvaisella avuliaisuudella.

Päivä oli sateellinen ja akkojen hameenhelmat vastaavassa määrässä märkinä metsässä kaalamisesta.

Tov. Lötjönen makaili penkillä selkäpuoli ylöspäin ja piippu hampaissa, lausuen julki mieskohtaiset aistimuksensa muutamalla harvalla sanalla:

Mihin Josehviina Rytkyläinen, ilmakehän puhtautta silmälläpitäen, varoiksi huomautti:

— Anna sinä Lötjönen niiden katajien vain yksikseen lemuta — jottei tule paha sekoitus…

— Ha ha ha! nauroi Kaisa Kompura avoimesti, erittäinkin kun ei hänellä ole hampaitakaan, ja sanoi:

— Ripustan tuon hameeni tuohon uunin eteen kuivamaan, koska ei vielä kuulu niitä kommunistin soluja…

Kaisa Kompura pudotti päällyshameensa ja asetti sen nuoralle uunin eteen, ja hetken perästä todisti tov. Lötjönen:

— Kuivuu siinä Kaisan hame, kun jo höyryää… siinä on oikein lojaali lämmin.

— Missähän se Sinkkosen Reeta viipyy? tiedusteli Josehviina Rytkyläinen, ja kun Sinkkosen Reeta samassa tempasi oven auki ja nosti sisään suuren pärekorin, murahti tov. Lötjönen silmät puoliummessa:

— Puoluetervehdyksellä! lausui Reeta Sinkkonen kimakalla äänellä, ja huusi sitten:

— Korjaa pois Kaisa rytkysi uunin edestä, jotta pääsen internaalille kahvin keittoon!

— Eipä noita vielä kuulu koko naaleja, vastusti Kaisa, ottaen kuitenkin hameen nuoralta ja pujottaen sen ylleen. — Eipähän lentänyt uunista tulipaukkuja hameeseen, vaikka nuo kuusihalot räiskivät kuin lahtarit harjoituksissaan.

— Joko sinä kävit leipuri Pussiselta vehnäsiä? kysyi Josehviina
Rytkyläinen.

— Kävin, kävin, mutta pirtua en saanut, kun ei ollut tullut Pussisen poika vielä hakumatkaltaan Jykkälästä, ilmoitti Reeta Sinkkonen.

— Kun justikään eilen illalla toi kaupungista kanisterin itseänsä vapaariikkiä! huudahti Kaisa Kompura.

— Ka no sitten… jos se oli niin lojaali, murahti tov. Lötjönen, vaipuen mietiskelyihin.

— Kuulkaapas, kun taas lorottaa vettä taivaalta niin että katto rumisee! huomautti Josehviina Rytkyläinen.

— On sitä lorottanutkin tänä kesänä, mistä riittäneekin? Ei taida tulla mitään heinänteosta, jos vielä heinäaikaan sitä peliään pitää, arveli Kaisa Kompura.

— Antaa kastua, antaa kastua! huusi Reeta Sinkkonen, joka kauhalla ammensi vettä ovenpielessä olevasta korvosta suureen kahvipannuun.

Ensiksi tuli Israel Huttunen, entinen työväenyhdistyksen puheenjohtaja, minkä yhdistyksen nosket olivat törkeällä ääntenenemmistöllä vallanneet oman hajoituskoplansa halpamielisiä tarkoitusperiä palvelemaan.

Pyyhittyään lokaa pieksuistaan oven edessä oleviin havuihin ja niistettyään nenänsä sormillaan astui Israel Huttunen sisään, lausuen arvokkaisuudella:

— Terve, terve! vastasivat Kaisa Kompura ja Josehviina Rytkyläinen, ja tov. Lötjönen vääntäytyi penkillä istualleen, haukotteli ja painoi hatun lujemmin päähänsä.

— Hukkuu kohta köyhä rapaan noilla porvarien kujilla, valitti Israel Huttunen, lyöden märkää hattuaan pieksunvarteen ja ripustaen sen sitten puunaulaan seinälle valumaan.

— Hukkuuhan se köyhä… tässä yhteiskunnassa, murahti tov. Lötjönen, ja
Kaisa Kompura kirkasi äkkiä:

— Vaan kun tulee roletaarin tiktatuuri, niin tasasesta kivestä lasketaan Pöllölässä kujoset, niinkuin kauppaneuvos Tossavaisen katukonki kaupungissa!

— Ole vohkimatta siinä, Kompuran akka, ja ala sukkelaan pestä noita osuuskaupasta ostettuja uusia kahvikuppeja!

— Omalla rahallaanko se Reeta on ostanut uusia kahvikuppeja? tiedusteli Israel Huttunen, ahtaen kessuja piippuunsa ja tarjoten tov. Lötjösellekin.

— Kenenkäs sitten! sanoi Reeta Sinkkonen, kooten hiiliä ja palavia kekäleitä patakoukussa riippuvan kahvipannun alle. — Mitäs tällä puoluerähjällä olisi, kun se Karvisen perhana vei keväällä laivamieheksi lähtiessään osaston koko kassan, niin ettei jäänyt kuin 15 penniä, joita se rosvo ei ollut huomannut, kun olivat pudonneet lootan rakoon.

— Mitäpäs sitä enää muistella, näin kommunistien kesken, kun on jo osastokin antanut sille Karviselle amnestiian sillä ehdolla, että maksaa takaisin syksyllä, muistutti Israel Huttunen vähän paheksuvasti. — Sitä voi toverillekin sattua vahinko vielä tässä porvarillisessa yhteiskunnassa.

— Olisin minä antanut sille semmoisen amnestiian, ettei olisi voinut viikkoon maata muuten kuin mahallaan! huusi Reeta Sinkkonen äkäisesti. — Vaan kun piti minun juuri pahan nenällä joutua porvarin linnaan.

— Olisi se kyllä saanut Karvinen oikein lojaalin saunan, jos olisi joutunut tämän Sinkkosen Reetan kynsiin, arvelen…

— Kommunistisella tervehdyksellä! tervehti suutari Jerobeam Näppinen, astuen sisään sarkapalttoo vettä valuen.

— Johan täällä olee saapuvilla muutamia soluja, vaikka olee näin epätyydyttävä ilmasto.

Kommunistisen Yleispöllöläläisen Internaalin Täysivaltaisen Edustajiston Neuvostokokous alkoi klo 3 i.p. Moskovan aikaa, jonka horisontin mukaan Israel Huttusen kello kävi.

Läsnä oli lopulta 17 kommunistista solua, lukuunottamatta akkoja ja myöhemmin saapunutta Pussisen poikaa, jonka puoluekarvat ovat vähän sekavat.

Israel Huttusen ehdotuksesta laulettiin aluksi moniäänisesti Pöllölän
Internaali:

»Lahtarikaartin lipun päässä
Oli punikin luusta nuppi,
Jänteistä oli pistoolin nauhat
Ja suolista sapelin tuppi».

Tämän jälkeen Pöllölän kunniasolu, ikäpuhemies Jerobeam Näppinen edeskuljetti ytimellisessä puheessa lahon porvarillisen mädännäisyyden ja uuden aamuruskon auermat, jotka punaisella sarastuksella heloittavat kaukaisen idän kangastuksissa.

Valkoinen taantumusaaltoilu peittää vihertävällä vaahdolla suuren osan Europasta, ja Amerikan kontinentaalissa ovat virkanyrkkien petomaiset käpälät antaneet kauhistuttavia iskuja proletaarien paljastettuihin paikkoihin. Imperialismi viuhuu vihureina, ollen romahdusasteellaan. Se kuitenkin vielä vihaisesti kuohahtelee, kosketellen pohjamutia kansakuntain alanteissa, josta olee sillen itselleen turmio, estellen likinäköisessä sokeudessaan punakumousta ja suurta yleisinhimillistä mullistusta, joka kiertelemättömästi kohisee kohti mahtipontisena orgaanina, pyyhkäisten yhteiskunnan huippuja peloittavalla henkäyksellä.

Pienoisessa Suomessakin lahtarien valkomyrskyt pärskyttävät kokonaisia vuoria, tavoitellen työläisten rinnasta vapauden kaipuun tukahduttamista rautaisella otteella vallankumouksen kurkussa. Se ei kuitenkaan tukehdu, vaan kiteytyy vallankumoukselliseksi joukkotahdoksi, silloin kun hetki lyö ja Ajan hengettären suuri vellikello kumeasti pompottaen soittaa rynnäkköön, missä ryskyin sortuu pakkovalta proletaarin vallankumouksellisen aivoston nerokkaasti johtaman rynnistyksen taktillisuuden edessä. Ja juuri nyt on kauhea kapitalismi auttamattomasti sotkeutumassa omiin resuisiin pöksyihinsä, jotka ovat jo pudonneet alas kinttuihin.

Tämän tähden odottaa koko maailman luokkatietoinen köyhälistö henkeään pidättäen kolmannen punaisen internaalin jalolla kilparadalla, etteivät Pöllölän kommunistiset solut peräydy historiallisen välttämättömyyden edessä, vaan valkoisen vainon kynsissäkin intomielisesti kohottavat vallankumouksen lipun niin korkealle, että sen punainen hulmu kuuluu ympäri maailman Saharian kauheasta hietikosta Pohjan pimeille perukoille.

Sittenkun puhuja vielä oli mieliinpainuvin sanoin varoittanut noskelaisuuden mielenhäiriöstä, jonka jäljet inhottavasti haisevat jokaiseen luokkatietoiseen nenään, palkittiin toveri Näppisen selväpiirteinen, traagillisuuden punaiseen lankaan kudottu esitys luokkatietoisten känsäkourien voimakkailla paukutuksilla.

Ikäpuhemies kysyi, katsottiinko kokous laillisessa järjestelmässä kokoonkutsutuksi?

Israel Huttusen esityksestä pidettiin vaitiolemista vallankumouksellisen myöntyväisyyden merkkinä.

Ikäpuhemies selitti, että kokouksen on ryhdyttävä valitsemaan yhtä puhemiestä ja yhtä sihteeriä sekä ilmoitti kutsuneensa sihteeriksi lois. Mikko Tarjuksen, mikä hyväksyttiin.

Ikäpuhemiehen kysymykseen, katsoiko kokous, että hän, tov. Näppinen, oli luokkatietoisen köyhälistön äänillä yksimielisesti valittu Pöllölän kommunistisen yleispöllöläläisen internaalin täysivaltaisen neuvostokongressin puheenjohtajaksi, vastasi tov. Paavo Pellikka, että puhemies on valittava suljetulla lippuäänestyksellä.

Josehviina Rytkyläinen kysyi, että kuinka tämän kokouksen koko nimi olikaan, kun hän vähän sotkeutui sitä kuunnellessaan.

Josehviina Rytkyläisen välikyselyyn vastattiin ulkopuolella pöytäkirjan, että pitäköön turpansa kiinni, minkä kokous hyväksyi yksimielisesti.

Tov. Pellikan näkökanta kehitti pitkän ajatusvaihtelun, missä esiintyi erilaisia mielipuolia, toiselta puolen vastaan ja toiselta myöten.

Kaisa Kompura huomautti, että lippu on työväentalon vinnillä ja että työväentalo on ahnaitten noskelaiskätyrien hallussa, niin ettei lippuäänestystä voida toimeenpanna.

Laajan keskustelun jälkeen, mitä jossain määrin vaikeutti yleispöllöläläisen edustajiston emännöitsijän Reeta Sinkkosen riiteleminen Josehviina Rytkyläiselle, joka oli särkenyt teevadin, yhtyi kokous joutomies, tov. Lötjösen esitykseen, että puhemiesvaali toimitettaisiin lojaalisesti korttiäänestyksellä lippuäänestyksen sijasta.

Kysyttäessä, kenellä puolueen jäsenistä olisi kortit mukana, esitti kolme kommunistista solua kukin korttipakkansa.

Ilman vastalausetta hyväksyttiin noudatettavaksi suutari Jerobeam Näppisen äänestysehdotus, että ne, jotka kannattavat puhemieheksi mainittua Näppistä, saavat lyödä pöytään punaista maata, se on herttaa tai ruutua, nimittäin miehet ruutua ja akat herttaa, mutta jos joku tahtoo äänestää Pellikkaa, joka on osoittautunut puolinoskeksi ja tahtoo kiivetä vallan kukkuloille ryysyköyhälistön hartioilla, niin lätkätköön padan tai ristin, sama se, kummanko, koska ei tilaisuudessa löytyne yhtään puolinoskeakkaa, jolle pitäisi varata oma lajinsa mustaa maata.

Vaalin toimittajaksi kutsui ikäpuhemies sihteeri Mikko Tarjuksen, joka Lötjösen korttipakan saatuaan sanoi, että kukin saa käydä valitsemassa itselleen mieleisensä äänestyskortin.

Äänestyksen tuloksia laskettaessa havaittiin pöydällä yhdeksän ruutua ja viisi herttaa, niiden joukossa ässä, ynnä neljä ristiä ja patakuutonen, mille tulokselle nähtiin valveutuneiden kansankerrosten vienosti hymyilevän. Sihteeri Mikko Tarjus ilmoitti puhemiehen vaalin, että suutari kunniasolu Näppinen on tullut musertavalla ääntenenemmistöllä yksimielisesti valituksi gongressin puhemieheksi.

Noskelaiskopla, käyttäen halpamaista parjausta, huuteli alhaisia vastalauseita sihteerin esitystä vastaan, että vaali olisi ollut yksimielinen, koska oli pöydällä myöskin neljä ristiä ja yksi pata.

Suutari Näppinen todensi, että se on vain noskelaisten korppimaista raakumista, mikä hyväksyttiin.

Useiden karjuessa panivat läsnäolevat puolinosket typerän vastalauseen sitä vastaan, että heitä epätoverillisesti haukutaan noskeiksi, koska he oman ilmoituksensa mukaan eivät ole noskelaisia, vaan kommunisteja.

Sihteeri Mikko Tarjuksen kysyttyä terävästi kommunistisen omantunnon nimessä, mitä varten he sitten äänestivät Pellikkaa vastoin kunniasolu Jerobeam Näppistä, vastasi puolinoske Heikki Putkonen lyhytjärkisesti, että jokainen saa äänestää ketä tahtoo, mille pikkuporvarillista maailmankatsomusta loistossaan kuvastavalle yksinkertaisuudelle valveutunut luokkatietoinen proletariaatti päästi ison naurun ja sekalaisia välihuomautuksia, joita ei ennätetty pikakirjoittaa pöytäkirjaan.

Mari Kukkonen hyppäsi rahille koivet hajallaan ja huusi posket hehkuen, että jos kuka ei äänestä Näppistä, niin on hän aatteen petturi, mihin puolinosket nyrkkejään heristellen huusivat, että se on helvetin vale, ja että Näppinen tahtoo päästä tsaariksi puolueessa.

Kiihtyneen mielialan rauhoittamiseksi lauloivat Hilta Kukkasjärvi ja Reeta Sinkkonen sopraanollisesti »Hiljaa juuri kuin lammen laine», mikä vaikutti viihdyttävästi kansan tunnelmaan, ja puhemies pistäytyi pihalla.

Puhemiehen astuttua jälleen paikalleen pyysi Israel Huttunen puheenvuoron, ja loi asian täydelliseksi valaisemiseksi selväpiirteisen katsauksen vaalien toimittamiseen Neuvosto-Venäjällä, vallankumouksen aatteen hengessä, ja konstanteerasi tämän vaalin tapahtuneen epäilemättä neuvostovallan periaatteen mukaan, että on otettava huomioon vain kaikkein varmimpien puoluetoverien äänet, vaikka muut äänestäjät turisisivat mitä tahansa, joten kaikki vaalit saadaan yksimielisiksi köyhälistön luokkavoiman katsannossa.

Puolinoskein huudettua sen olevan sananvapauden sortamista puhemies säälivästi huomautti puuttuvasta vallankumouksellisesta tietoisuudesta, ettei kommunistisessa yhteiskunnassa koskaan olekaan mitään sananvapautta, ollen se porvarillisen yli aikansa eläneen vapaamielisyyden mädännäisyyttä.

Kansan enemmistön tulkittua vilkkaasti suosiotaan huusi Kaisa Kompura, että oikeassa kommunistiyhteiskunnassa ammutaan kaikki, jotka ovat eri mieltä kuin komissarit, vallankumouksellisen tietoisuuden säilyttämiseksi sekoittumattomana, mihin kohta meilläkin päästään, jahka vielä vähän eletään ja terveinä ollaan.

Heikki Putkosen huudon johdosta, että ryssän komissarit ovat juutalaisia miljonäärejä, nolasi Hilta Kukkasjärvi pöyhkeät puolinosket teräväpiirteisellä huomautuksella, että juutalaiset ovat Herran valittu kansa, mikä pantiin pöytäkirjaan.

Tämän johdosta eräät puolinosket kunnostautuivat naurunpärskähdyksillä nurkissa, paljastaen siten huomattavaa noskelaisuuttaan.

Asian tultua täten vastaanseisomattomasti toteennäytetyksi julisti toveri Jerobeam Näppinen tulleensa valituksi tämän neuvostokokouksen puhemieheksi yksimielisesti, mikä hyväksyttiin yksinkertaisella äänten enemmistöllä.

Vaalin tuloksen tultua vahvistetuksi lausui puhemies kommunistisen kiitoksensa siitä luokkatietoisesta yksimielisyydestä, jolla neuvostokokous on toimintansa aloittanut. Tämän sovinnollisessa ylevämielisyydessä esitetyn puheen aikana päästelivät puolinosket halpa-arvoisia naurunrähäyksiä, mitkä merkittiin pöytäkirjaan.

Puhemies kiinnitti kokouksen huomaavaisuutta siihen, että ajankohta on ratkaiseva, joten kaikki luokkatietoiset kommunistit ovat tervetulleet yhteiseen rintamaan luhistuvan kapitalismin kukistamiseksi, ja pyysi läsnäolevia seisaalleen nousten kunnioittamaan Pöllölän kommuunin ravintoloitsijan Reeta Sinkkosen muistoa, hänen valkoisen terrorin luokkakoston uhrina istuttuaan kaksi kuukautta valkohurttien linnassa kieltolakipykälien tähden porvarillisessa maailmankatsomuksessa, tänään ensimmäistä kertaa ottaessaan jälleen osaa julkiseen elämään vallankumouksellisessa rintamassa. Tov. Näppinen huomautti sattuvasti siitä kokoavasta merkityksestä, joka toveritar Sinkkosella aina punakaartin ajoilta saakka on ollut puolueen toiminnassa, erityisesti lausuen tunnustuksen aineen puhtaudesta ja hintojen kohtuullisuudesta, minkä jälkeen läsnäolijat jaloilleen nousten lausuivat toveritar Sinkkosen tervetulleeksi elävänä kurjalasta tähän ohranamaiseen vapauteen.

Toveritar Sinkkonen kiitti liikutetussa äänilajissa häneen kohdistetusta kommunistisesta kunnianosoituksesta, sekä kertoili vaatimattomasti muistelmia porvarillisesta luokkavankeudesta, vaikuttaen rauhoittavasti niihin kokouksen jäseniin, jotka olivat joutuneet kapitalistiseen syytteeseen viime viikolla tapahtuneen Tirrinkorven tehtaan löytymisen ja raakamaisen hävittämisen johdosta.

Toveritar Sinkkosen ilmoitettua, että Pussisen aikamiespoika näkyy jo olevan tulossa se nahkalaukkunsa selässään, keskeytettiin asiain käsittely virvokkeiden nauttimista varten.

Kahvin kaatamisen kuppeihin suoritti tottumuksella toveritar Hilta
Kukkasjärvi, toveritar Sinkkosen ottaessa vastaan maksuja.

Pussisen poika ei lausunut itseään tervetulleeksi kommunistisella tervehdyksellä, paljastaen siten salanoskelaisuutta.

Sihteeri Mikko Tarjus, läsnäolevien myötäillessä, tervehti Pussisen poikaa raikkaalla soololaululla:

»Mitäs on sulla poikanen pussissas, huhhei?
Onko rukiita, kauroja, maltaita, sulivei, sulirei, sulivei?»

Pussisen poika sanoi, että taitaa olla paremminkin virolaista potaattia, mille vastaukselle nähtiin useiden kommunististen solujen kriidillisesti myhäilevän.

Pussisen pojan selvitettyä asiansa toveritar Sinkkosen kanssa ilmoitti Reeta Sinkkonen kommunistisella luottamuksella yksityisesti, että limonaatipottuja on halullisten saatavana hinnasta 65 markkaa kappale käteisellä, ja aine on täydellisesti karahteerattua, mikä yksimielisesti hyväksyttiin.

Läsnäolevien solujen laadittua puolikuppiset ehdotti Israel Huttunen kansalaisten osoittaessa voimallisesti suosiota Herra Toveri Leniinin maljan kunnioitettavalla toivotuksella Herra Toveri Leniinin täydelliseksi tervehtymiseksi, mikä hyväksyttiin pohjaan asti.

Solutar Kaisa Kompura teki aatteellista yksinkertaisuutta todistavan kysymyksen, mahtaako Herra Toveri Leniini olla pahastikin kipeä?

Pussisen poika paljasti noskelaista ajatuskantaa sanomalla, ettei siitä taida enää kalua tulla, mille ala-arvoiselle iskulle vallankumouksen selkään useat läsnäolijat kohottivat paheksumishuutoja.

Puhemies Jerobeam Näppinen teki toista puolikuppista valmistettaessa selväpiirteisesti selkoa Herra Toveri Leniinin yleisvoinnista, joka Moskovan virallisen raation mukaan on groonillista paranemista voitetusta pahoinvointisuudesta yleismaailmallisen vallankumouksen voittoonviemiseksi.

Joutomies Aatami Lötjösen esityksestä hymyiltiin Pussisen pojalle lojaalista polseviikkista ivahymyä noskelaisuuden kustannuksella.

Kaisa Kompuran kysyttyä, kuuluuko sinne kirkonkylälle päin mitään, ilmaisi Pussisen poika huhun tuntemattomasta lähteestä, että toveri Kuusinen on salapuvussa liikkeellä täällä päin järjestämässä aseellista nousua neuvostovallan kannatuksella.

Tämä tieto aiheutti suurta huomiota aatteellisesti valveutuneissa yksilöissä, ja tulivat täten syntyneessä kansalaiskohinassa kahvilan puolelle nekin, jotka tähän saakka olivat olleet tuvassa.

Israel Huttusen epäilevään lausuntoon, että kunhan et Pussisen poika panisi omiasi, vastasi Pussisen poika välinpitämättömään tapaansa, että liekö totta vai valetta, mutta Topi Rääkkyseltä hän sen kuuli Jykkälän pihalla.

Useat todelliset kommunistisolut ja vallankumouksen varhaisimmat esitaistelijat huusivat julki, että Topi Rääkkynen on luotettava toveri ja tietää asioita, minkä Israel Huttunenkin erikseen kysyttynä myönsi.

Heikki Putkosen kysymykseen, onko kukaan Pöllölän kommunistisista soluista persoonallisesti nähnyt toveri Kuusista, että tuntisi jos tiellä vastaan tulisi, vastattiin vaitiololla.

Jerobeam Näppinen selvitteli toveri Kuusisen fysikaalisuutta, joka kuuluu olevan pienenpuolinen mies jalolla katsannolla.

Israel Huttunen lausui, Topi Rääkkysen tietojen perustuksella, olevan todennäköistä toveri Kuusisen tahtovan Herra Toveri Leniinin kannatuksella uhmailla porvarillisten valkoenkelien mustien riistokäpälien ohranamaisia otteita vallankumouksellisen tietoisuuden herättämiseksi laajoissa massoissa, jotka vielä uinuvat kapitalististen ryövärisaalistajain tekopyhyyden synkän uhrisauhun tainnuttamina.

Puhemies Näppinen ehdotti ulkopuolella virallisen pöytäkirjan keskusteltavaksi kysymyksestä, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä vallankumouksellisen esitaistelijan suojelemiseksi virkavallan haikalojen ohranamaisilta sapelihampailta, jos toveri Kuusinen osoittaa Pöllölän kommuunille sen kunnian että saapuu sen turviin.

Vallinneessa pitkällisessä äänettömyydessä kuultiin ainoastaan piippujen kurinaa sekä joutomies Lötjösen murahdus, että kun kuka keksisi oikein lojaalin jutkun virkakunnan petkuttamiseksi.

Tov. Israel Huttunen loi katsauksen vallankumouksellisen köyhälistön turvattomuuteen valkohirviöitten pistinvaltakunnassa, jota vastaan luokkatietoisilla kansanaineksilla ei ole muuta kuin räkäiset nyrkkinsä. Arveli ja uskoi näiden nyrkkien kuitenkin olevan valmiit puolustamaan toveri Kuusista kaikella maan-alaisella tavalla ja kysyi, ovatko kaikki läsnäolijat suostuvaiset kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta antamaan toveri Kuusiselle aineellista ja aatteellista apua valkoisen porvariston kukistamisessa?

Läsnäolijoiden vastattua tähän myöntävästi vallankumouksellisella ankaruudella, laulettiin innostavan tunnelman vallitessa moniäänisesti:

Puhemies Jerobeam Näppisen astuttua pöydän taakse ja niistettyä nenänsä ryhdyttiin jälleen jatkamaan kokouksen pogrommia, muutamien kommunististen solujen jäädessä vielä kahvilan puolelle, mistäkäsin kuitenkin seurasivat vallankumouksellisella valppaudella asiain käsittelyä.

Sihteeri Mikko Tarjus ilmoitti esityslistalla olevan kysymyksen osanotosta eduskuntavaaleihin. Israel Huttunen teki tyhjentävästi selkoa nykyisestä ajasta, jolloin vallankumouksellinen köyhälistö elää suuressa lumivalkoisessa rosvoleirissä, ja itkevien rosvojen hammastenkiristys ilmoittaa, että loppu on lähellä, koska ei heillä enää ole muita rosvottavia kuin toisia rosvoja. Ollen sitä mieltä, että vallankumouksellisen köyhälistön on yleismaailmallisen vallankumouksen hengähdysaikana saatava solujaan myöskin eduskuntaan, missä enkelimäinen noskelaisuus on tähän asti hautonut turmiollisia käenmuniaan porvarillisten haaskalintujen likaisessa pesässä. Puhuja ilmaisi, että tämä pesä alkaa olla ilkeästi rentullaan, joten kommunistiset solut siellä voivat aiheuttaa hajoittavan käymisprosessin, raivaten historiallisella välttämättömyydellä tietä köyhälistön vallankumoukselle, joka avaa kansalle uusia elinkeinohaaroja.

Puhujan siirtyiltyä asiasta toiseen ja johduttua vihdoin käsittelemään kaninhoidon kannattavaisuutta yleismaailmallisen vallankumouksen valaistuksessa, kehoitti puhemies Jerobeam Näppinen häntä pysymään asiassa.

Tov. Israel Huttunen lausui puhemies Jerobeam Näppiselle surkuttelunsa äänivallan sortamisesta lahtarimaisella tavalla.

Puhemies Näppisen iskettyä nyrkin pöytään ja kiivaasti huomautettua, ettei puhemiestä yhtiöjärjestyksen nojalla saa vastustaa virantoimituksessa, huusi tov. Huttunen, että iske vain, kyllä se pöytä kestää, kun on Holopais-vainajan tekemä.

Puhemies kysyi sihteeri Mikko Tarjukselta, huomasiko sihteeri Israel
Huttusen juovan useampia löröjä kuin muut.

Sihteeri Tarjus kertoi tov. Huttusen tehneen ylimääräisen lörön juuri ennen täysi-istunnon alkua.

Joutomies tov. Aatami Lötjönen murahti sen olleen hyvin lojaalin lörön, kun ei siinä ollut kahvia ollut muuta kuin vähän väriksi, vaikka oli kukkurapää kuppi.

Tov. Israel Huttusen jatkaessa sillävälin puhettaan, mikä nyt kosketteli Pohjolan kesäöiden vaikutusta kuun nousuun ja laskuun ynnä erinäisiä muita asioita, saneli puhemies Näppinen pöytäkirjaan kummastuksensa. Merkittiin.

Puhemiehen kysyttyä, eikö hänen velvollisuutensa ollut riistää Israel Huttuselta puheenvuoro, vastasivat toiset myöntävästi, toiset jyrkästi kieltäen. Tämän johdosta alisti puhemies asian huuto-äänestykseen, johon myöskin tov. Huttunen kaikin voimin otti osaa.

Puhemies katsoi että »jaa» on voitolla, aiheuttaen useita vastalauseita, joita ei merkitty pöytäkirjaan.

Koska tov. Israel Huttunen näytti vähän väsyneeltä, työnsivät toverit Lötjönen ja Simo Turtiainen hänet penkille pitkälleen lepäämään, nimittäen tällöin Israel Huttunen mainituita tovereita loukkaavasti pikku Pismarkeiksi.

Tov. Huttusen ollessa esteellisen ryhtyi tov. Justus Tiilikainen pohjustamaan kysymystä kommunistien osanotosta vaaleihin, ollen sitä mieltä, ettei luokkatietoisen köyhälistön olisi annettava pettyä itseään porvarillisen pimityksen harhaanjohtavilla Botjamkinin kulasseilla.

Muutamien huudettua, että puhua suomea, onko mentävä vaaleihin vai ei, vastasi tov. Tiilikainen empimättä: eikä helvetissä!

Puhemies Näppinen lausui mielipiteenään, että tov. Tiilikainen on väärinkäsittänyt nykyaikaisen vallankumouksellisen taktiikan, ja kysyi, olisiko joku muu halukas valaisemaan asian tätä puolta.

Paavo Pellikka siteerasi selvänäköisesti puoluelehtien artikkeleita parlamenttaarin merkityksestä vallankumouksellisessa joukkotoiminnassa.

Koska Israel Huttunen alkoi osoittaa pahoinvointisuuden oireita, käski puhemies kantaa tov. Huttusen rappusille, ettei ryvettäisi pirtin lattiaa. Tehtävän toimeenpaneminen uskottiin edellämainittujen Aatami Lötjösen ja Simo Turtiaisen huoleksi.

— Ehkä se siellä pihalla selviää, arveli Mikko Tarjus, mihin kokous yhtyi.

Simo Turtiainen huusi, läsnäoleviin kommunistisiin soluihin vedoten, että tulkaa joku auttamaan, kun se tarttui kiinni pihtipieliin!

Useiden nauraessa iski Kaisa Kompura tov. Huttusta kynsille hiilihangolla, niin että tov. Huttusen täytyi päästää irti oven pihtipielistä.

Häiritsevän välikohtauksen jälkeen otettiin jatkokäsittelyssä esille kysymys parlamenttaarisesta toiminnasta, jolloin useat riistetyt työläiset ilmaisivat inhomielistä vastahakoisuutta parlamenttaarista joukkotoimintaa kohtaan, lausuen ihmettelynsä kysymyksen herättämisen johdosta.

Puhemies Näppisen ryhdyttyä selittämään asiaa taktillisuuden valossa huusivat mainitut toverit alas puhemiehen.

Puhemies Näppinen käski Mikko Tarjuksen merkitä pöytäkirjaan raivoisan vastalauseen tällaista ala-arvoista menettelyä vastaan.

Sihteeri Mikko Tarjus esitti mukaansatempaavassa valossa köyhälistön älymyksien katsantokannat porvarillisen typeryyden nenästävetämiseksi parlamentillisella toiminnalla valkoisen tasavallan luokkalakien varjossa, mille monet läsnäolijat osoittivat vilkasta myöntymystä.

Koska yhä useammat puhujat kiivaasti harasivat eduskuntavaaleihin osaaottamista vastaan, julisti puhemies puheenvuorot rajoitetuiksi, aiheuttaen yleismölinän, johon myös kahvilanpuolella olijat yhtyivät.

Puhemies ilmoitti, että koska puheenvuorot ovat rajoitetut, ei mitään puheenvuoroja enää voida antaa.

Kaikkien huutaessa sai puhemies lopuksi asian äänestykseen, esittäen vastattavaksi, että ne, jotka äänestävät myötäpäivään, äänestävät »jaa», jos joku tahtoo vastapäivään, saa huutaa »ei». Jaa tai ei?

Suuren enemmistön huudettua »ei» ilmoitti puhemies pöytäkirjaan, että Pöllölän kommuuni on yksimielisesti päättänyt ottaa osaa eduskuntavaaleihin.

Kun mieliala syvissä riveissä osoittaikse myrskyiseksi, aloittivat kahvilanpuolella istujat tunnelman rauhoittamiseksi sihteeri Mikko Tarjuksen kehoituksesta laulun:

Tämän jälkeen puhemies Näppinen ilmoitti äänestyksen tuloksena, että kommunistinen köyhälistö oli huimaavalla yksimielisyydellä päättänyt ottaa osaa eduskuntavaaleihin omana puolueena.

Kommunistinen solu Justus Tiilikainen, käyttäen häpeällisiä sanoja, väitti puhemiehen menettelystä leimahtavan vastaan humpuukin tuoksun.

Puhemies selitti laajasti ja valaisevasti, että »jaa» tarkoitti niitä, jotka tahtoivat kannattaa Justus Tiilikaisen esitystä, ja »ei» muita.

Muutamien vaatiessa uutta äänestystä, sanoen puhemiehen kenkkuilevan, ja toisten ylimalkaan huutaessa asian kannattamiseksi, vastasi puhemies, ettei yhtiöjärjestyksen mukaan voitu uutta äänestystä toimittaa.

Justus Tiilikaisen ilmoitettua panevansa sitä vastaan haisevan vastalauseensa, käski puhemies Jerobeam Näppinen uunin lähellä istuvia avaamaan pellit ja Kaisa Kompuraa panemaan tuvan oven raolleen ilmakehän raikastuttamiseksi.

Puhemies Näppisen ehdotuksesta ryhdyttiin Pöllölän kommuunista asettamaan yleisehdokasta eduskuntavaaleja varten.

Justus Tiilikaisen esilletuotua olevansa persoonallisesti sitä mielipuolta, ettei Pöllölän kommuunissa ole ketään sellaista, joka voitaisiin lähettää eduskuntaan, lausui puhemies Näppinen ulkopuolella pöytäkirjan kummastuksensa.

Simo Turtiaisen kysymykseen, minkälaisen miehen pitäisi olla, kyetäkseen ajamaan eduskunnassa vallankumouksen asiaa, ilmoitti sihteeri Mikko Tarjus päävaatimuksen olevan, että valittu on alotekykyinen proletaari kommunismin katsannossa.

Puhemies Näppinen esitti älyllisessä tutkielmassa, yhtyen osaksi sihteerin lausuntoon, pääasian olevan, että valitulla on ennenkaikkea proletaarinen vaisto.

Justus Tiilikainen sylkäisi ja sanoi, että semmoinen vaisto on kyllä joka miehellä.

Justus Tiilikainen mainitsi nostavansa häntäänsä mainitulle konkressille ja sen kummastukselle.

Tov. Aatami Lötjönen murahti, että jos valittaisiin tov. Israel
Huttunen, ollen ruumiillisessakin katsannossa raavas ja lojaali mies.

Justus Tiilikainen vastasi, että kyllä se siihen mennessä ennättää selvitä kun eduskunta kokoontuu, mille eräät puolinosket päästelivät nauru- y.m. pärskähdyksiä.

Aatami Lötjönen, pistäydyttyään pihalla, ilmoitti kommunististen solujen tietoon, että Israel Huttunen on jo selviämään päin.

Puhemies Näppinen selvitteli aatepitoisessa puheessa kapitalististen teollisuusjehujen ahnaat imukärsät, jotka kietovat paljaaksiriistetyn köyhälistön Gordeliinin solmun, sekä esiintoi lahtarilurjusten salakähmäiset pimeydenteot vastavallankumouksen palveluksessa, asettaen raatajaluokalle historiallisen velvoituksen koota voimat viimeiseen rynnäkköön luhistuvan yhteiskuntajärjestyksen kukistamiseksi, ratkaisemalla aleksandrialaisella miekaniskulla Gordeliinin solmun sfinksimäisen arvoituksen.

Israel Huttusen tultua sisälle kysyi Simo Turtiainen, joko hän on selvä päänsä puolesta, Vastaten Huttunen jyrkässä äänilajissa ei koskaan humalassa olleensakaan.

Puhemies Näppinen pyysi kokousta nimeämään eduskuntaehdokkaita äänestyksen toimittamista varten.

Kokouksessa suositeltiin ehdokkaiksi Israel Huttusta, Jerobeam
Näppistä, Mikko Tarjusta, Reeta Sinkkosta ja Justus Tiilikaista.

Puhemies Näppinen vastusti Justus Tiilikaisen ehdokkuutta, koska
Tiilikainen ei ole parlamenttaarisuuden kannalla.

Justus Tiilikainen, hyökäten puhemiehen auktoriteettia vastaan, sanoi ala-arvoisesti, että Näppinen näkyy jo etukäteen päättäneen valita itsensä eduskuntaan.

Puhemies ilmoitti riistävänsä Tiilikaiselta puheenvuoron, jonka johdosta Tiilikaisen koplakunta, häiriten kokouksen järjestystä, huuteli puhemiehelle häpeällisiä soimauksia, mitkä aiheuttivat levottomuutta.

Puhemies ehdotti, että ne, jotka tahtovat häntä, Näppistä, eduskuntaan, äänestäkööt »jaa»; jotka tahtovat jotain muuta, äänestäkööt »ei».

Huutoäänestyksen tapahduttua ilmoitti puhemies Näppinen tulleensa valituksi yleisehdokkaaksi ehdottomalla ääntenenemmistöllä.

Tiilikaisen koplakunnan ryhdyttyä vaatimaan äänten laskemista puolinoske Paavo Pellikan kannatuksella, ilmoitti puhemies kokouksen työjärjestyksen mukaan ei voivansa purkaa jo tekemäänsä päätöstä.

Monen karjuessa huusi Tiilikainen, että Näppiselle on annettava selkään, leimaten puhemies Tiilikaisen provokaattoriksi.

Yleistilanteen uhatessa kääntyä vaaralliseksi vallankumouksen saavutuksille pyysi puhemies saada tarjota puolikuppiset koko kommuunille, mikä yksimielisesti hyväksyttiin.

Keskustelun päätyttyä kysyi puhemies Näppinen, katsooko vallankumouksellinen köyhälistö siis, että hänet on yksimielisesti valittu Pöllölän kommuunin yleisehdokkaaksi? Vastattiin, että katsoo. Merkittiin pöytäkirjaan.

Israel Huttunen ja Justus Tiilikainen vaativat saada panna pöytäkirjaan vastalauseensa. Asiata harkittuaan antoi puhemies välipäätöksellä hylkäyksensä tähän aiheettomaan vaatimukseen.

Puhemies huusi, että tuokaa akat kahvikuppeja tähän pöydälle joka miehelle ja kaksi limonaatipottua, mikä täytettiin.

Reeta Sinkkosen kysymykseen, kuka ne maksaa, ilmoitti puhemies kahden kesken, että saa panna huvitoimikunnan tiliin myöhemmällä pidettävissä tanssi-iltamissa.

Simo Turtiaisen kysymykseen, onko ainetta riittävästi, lausui Pussisen poika, että jos loppuu, niin noskelaisilla on lisää.

Eräitten kysyttyä tarkemmin ilmoitti Pussisen poika jättäneensä osan varastoaan Törkysen saunaan, johon noskelaiset ovat kokoontuneet kortinpeluuseen.

Jerobeam Näppinen lausui vallankumouksellisen valittelunsa sen johdosta, että Pussisen poika avittaa petturimaista noskelaisuutta, vastaten Pussisen poika ahväärin kannalta liikkuvansa eri yhteiskuntapiireissä.

Tov. Kusti Pirhonen kysyi, eikö olisi ryhdyttävä puuhaamaan vaaliliittoa noskelaisten kanssa.

Jerobeam Näppisen kysymykseen, tunteeko kukaan tuota vierasta, vastattiin yleisesti, että ei tunneta.

Sihteeri Mikko Tarjus meni kysymään, mitä vieraalla on asiaa, vastaten vieras ei voivansa julkisesti mainita asioistaan.

Mikko Tarjuksen ilmoitettua, että täällä on puoluekokous, jossa ei saa olla sivullisia, vastasi tuntematon ei olevansa niinkään sivullinen puustakatsoja vallankumouksen riveissä.

Mikko Tarjuksen vietyä tämän sanoman Jerobeam Näppiselle arvelivat muutamat, että se on kukaties joku ohrana.

Puhemies Näppinen sanoi, että siitä on selvä otettava, ennenkuin kokousta jatketaan.

Näppisen käytyä matalalla äänellä puhuttelemassa vierasta tuli puhemies ilmoittamaan, ettei se tahdo sanoa nimeään, mutta jos saa puhua tovereille, niin kyllä kuulevat onko luotettava.

Joutomies Lötjönen murahti, että sillä tavallahan se asia ratkeaa lojaalisti.

Katseltuaan jonkun aikaa ovensuussa istuvaa tuntematonta, joka näytti ulkonaisesti tosi toverilta, myöntyivät läsnäolijat siihen, että puhukoon sitten, jos on puhuakseen.

Tuntematon mies astui tämänjälkeen puhemies Näppisen kehoituksesta pöydän taakse ja piti mukaansariipaisevan valtiollisen esitelmän, jota läsnäolevat kommunismin solut kuuntelivat lämpimällä mielihalulla.

Puhuja lausui aluksi, että Neuvostovallan taistellessa murtumattomalla rintamalla rosvokoplia vastaan ja kohottaessa kuivuneilta huuliltaan järkyttävän kehoitushuudon maailmankaikkeuden proletaareille, yrittivät toisen internationalen maantieritarit värjätä omat sulkansa purppuralla ja hyvänhajuisella balsamilla, voimatta siten kuitenkaan silata niiden haaskalinnuntahmaa. Myöskin kapitalistisen hirmuvallan pääpesässä Suomessa irvistelee ohranamainen porvaripirullisuus riistettyjä proletaareja vastaan valkoisia hampaitaan, eduskunnan myöntäessä rajattomasti sotilasmiljoonia pihtikintuille pöksyrahoiksi. Tämä ohranamainen kansa syöksyy päätähuimaisevalla nopeudella raakalaistilaa kohti. Noskelaisjuudaksien antaessa ohranoille likaisia ilmiantosuudelmia vallitsee maassa porvariston tiktatuuri keskiaikaisine inkvitsioonilaitoksineen ja pistinjärjestöineen sitomassa luokkatietoisen köyhälistön käsiä kaikkien noskelaistörkeyksien perättömyyden paljastamisessa.

Puhujan vielä selitettyä, että halpamaisia tarkoitusperiään peitelläkseen luokkatietoiselta köyhälistöltä ovat noskelaispomot lastanneet lantatunkiostaan raihnaiselle, mutta silti hyvin häntimykselle konilleen ylen suuren kuorman politillista lantaa, palkitsi taajaväkinen kuulijakunta puhujan lennokkaan ja miellyttävän selostuksen suurilla suosionosoituksilla.

Puhemies Näppisen lausuttua puhujalle kunnioitettavat kiitoksensa näistä valaisevista tiedoista, pyysi Reeta Sinkkonen vierasta kahvilanpuolelle nauttimaan virvokkeita.

Israel Huttunen sanoi kohta huomanneensa, että vieras oli vallankumouksen johtomiehiä, niinkuin sitten puheestakin kuuli.

Justus Tiilikainen lausui mielipiteensä, että se voi olla itse toveri
Kuusinen, koska on kerran Kuusinen täälläpäin liikkeellä.

Simo Turtiainen esiintoi, että jos se on Kuusinen, niin tietää se kertoa asioita Pietarista.

Kusti Pirhonen lisäsi, että jos se tietää kertoa asioita Pietarista, niin on se siis toveri Kuusinen.

Salaisella huutoäänestyksellä uskottiin toverien Turtiaisen ja Pirhosen tehtäväksi mennä haastattelemaan vierasta, tietääkö se asioista Pietarissa.

Laajan puheenvaihdon jälkeen, jossa esiinvedettiin häpeällisiä paheksumisia lahtarimaisesta porvarillisuudesta, päätettiin yksimielisesti, että ohranat pois.

Päätöstä toteuttamaan valtuutettiin puhemies Näppinen ja sihteeri
Tarjus, varalle Israel Huttunen.

Justus Tiilikainen ehdotti pöytäkirjaan lisättäväksi, että ohrana on rikka mustien taantumuksen korppien inhassa rikosrokassa. Hyväksyttiin keskustelutta.

Solutar Mari Kukkonen kertoili valaisevia piirteitä ohranoista, joilla on ihmisluita kellareissaan, todistaen nämä punikin luiksi.

Läsnäolevien toivomuksesta päätettiin lausua virkanyrkeille vaatimus, että luut ovat tutkittavat, ovatko punikin luita vai lahtarin, ja sitten haudattavat.

Paavo Pellikan kysyttyä, miten on sitten meneteltävä, jos luut ovat tavallisia lehmän tai hevosen luita, lausui kokous mainitulle Pellikalle kummastuksensa.

Siirryttiin keskustelemaan militaarista ja esiintuotiin Saksan ynnä muiden maiden sosialidemokraattisten johtajien kurjaa kätyröimistä maailmansodan aikana porvarimilitaarin suurpyövelien kanssa, ja että ne olivat myöntämässä määrärahoja kansojen teurastukseen sisällä ja ulkona ympäri vuorokauden.

Justus Tiilikainen ilmoitti, että samaa veriveljeyttä ajaa myös Suomessa Antti Kotolaisen likki, karkoittaen työkansan rajalle aseilla sotimaan neuvostovallan ytimellisiä punajoukkoja vastaan.

Puolinosket Paavo Pellikka ja Heikki Putkonen panivat vastaan, väittäen valheeksi.

Justus Tiilikainen ehdotti, että petturi Kotolaiselle lausuttaisiin kansan tuomio. Hyväksyttiin huutoäänestyksellä.

Kaisa Kompura esitti, että Kotolainen sysättäisiin pois kommunistipuolueesta.

Kokous päätti lyhyen keskustelun jälkeen eroittaa ent. toveri Kotolaisen pois puolueesta. Päätöksen perilletoimittaminen jätettiin sihteerin tehtäväksi.

Heikki Putkonen ilmoitti, ettei Kotolaista voida eroittaa, koska hän ei ole koskaan kuulunutkaan kommunistiseen puolueeseen. Kokous päätti lausua Kotolaiselle tämän johdosta kansan paheksumisen.

Justus Tiilikainen lausui toivomuksen, että myöskin toveri Putkoselle lausuttaisiin surkuttelu, mikä hyväksyttiin.

Puolinoskelaisen koplakunnan tyrskiessä pyysi Heikki Putkonen, että hän saisi sen kirjallisesti ja puhtaassa kuvertissa. Hylättiin yksimielisesti.

Kusti Pirhonen tuli salaisesti ilmoittamaan, että vieras taitaa olla Kuusinen, koska tietää niin pirun paljon Pietarista. Tiedonanto aiheutti suurta huomiota kansan syvissä riveissä.

Puhemies Näppinen lausui, että jos uskaltaisi siltä suoraan kysyä, onko hän toveri Kuusinen.

Asiasta keskusteltua päätti Pöllölän kommunistien internaali, että kysy sinä Kusti Pirhonen siltä kuin tyhmyyttäsi, koska näyt jo alkavan olla valmiiksi humalassakin.

Kokouksen enemmistön siirtyessä ovensuuhun kuuntelemaan meni tov.
Pirhonen vieraan luo ja kysyi, että etteköhän te taida ollakin toveri
Kuusinen?

Toveri Kuusisen vilkaistua säpsähtäen ympärilleen ja sanottua että hyss, ei saa ääneen mainita sitä nimeä täällä Suomessa, tunkeutuivat kaikki puristamaan toveri Kuusisen kättä ja lausumaan hänet tervetulleeksi tähän ohranamaiseen kotimaahan.

Toveri Kuusinen pyysi kaikkia kommunistisen valan velvollisuudella vaikenemaan, että hän on täällä, mikä luvattiin intomielisessä vallankumouksellisessa tunnelmassa.

Puhemies Näppinen sanoi akoille, että pitäkää akat huolta siitä, ettei toveri Kuusiselta mitään puutu.

Sihteeri Mikko Tarjuksen neuvoteltua Jerobeam Näppisen kanssa kysyi tov. Tarjus tov. Kuusiselta, tahtoisiko hän kunnioittaa Pöllölän internaalia ryhtymällä johtamaan puhetta, johon tov. Kuusinen kiittäen vastasi kieltämällä, sanoen valtiollisista syistä täytyvänsä olla ingognito.

Puhemies Näppinen lausui kunnioittaen, että toveri Kuusinen ottaa sitten vaan täällä kahvilan puolella mitä tarvitsee, kyllä nämä akat joutavat passaamaan.

Mihin toveri Kuusinen vastasi liikutetuin mielin useilla kommunistisilla kiitoksilla.

Internaalia ylevän mielialan vallitessa jatkettaessa otettiin esille kysymys lahtareista.

Justus Tiilikainen esitti sattuvasti lahtarien ala-arvoisen toiminnan lahon porvarillisen yhteiskunnan pöngittäjänä, ollen pistinniekat suuresti vaaralliset vallankumouksellisen joukkotahdon kiteytymiselle nykyistä yhteiskuntaa kukistavaksi vallankumoustoiminnaksi. Tuoden päivänvaloon säälittäviä esimerkkejä pikkutilallistenkin kuulumisesta lahtariarmeijaan, jotka eivät havahdu sikeästä tiedottomuuden unesta ennenkuin luokkatietoisen proletaarin sääret viimeisiä kertoja sätkyttelevät valkoisen porvarillisuuden ohranamaisen luokkakoston verenhimoisessa hirsipuuhuumorissa. Ehdotti lausuttavaksi ankaran paheksumisen sitä vastaan, että kansan verirahoja uhrataan luokkakaartien pystyssäpysyttämiseksi vastoin kommunistisen internaalin vallankumouksellisia tarkoitusperiä.

Puhemies Näppinen ehdotti ponsilauseen päiväjärjestykseen siirtymismuodoksi, että lahtarien on luovutettava aseensa luokkatietoisen köyhälistön vartioitaviksi, mikä hyväksyttiin.

Tov. Heikki Putkosen kysyttyä, luuliko kokous lahtarien ottavan tämän vaatimuksen huomioonsa, lausuttiin tov. Putkoselle vallankumouksellisen proletaarin kummastus.

Tov. Justus Tiilikaisen ehdotuksesta lisättiin tov. Putkoselle varoitus epämääräisestä esiintymisestä luokkataistelun aikana.

Paavo Pellikan ilmoitettua sitä vastaan vastalauseensa huomautti puheenjohtaja, että Paavo Pellikka on samaa maata kuin Putkonenkin.

Paavo Pellikka vastasi hyvin tietävänsä, mitä maata kunniasolu Jerobeam
Näppinen itse on.

Puhemies Näppisen esityksestä lausuttiin Paavo Pellikalle kansan halveksiminen. Pellikka ilmoitti koettavansa kantaa sen nääntymättä, mutta pyytävänsä Näppistä avuksi, jos taakka käy liian raskaaksi, mille jotkut syrjempänä istuvat nauroivat, osoittaen vähemmän valveutunutta kommunistista vakavuutta.

Heikki Putkonen ilmitoi, että Näppinen on alkanut liiaksi paisua valta-asemassaan, mutta että saattaa vielä kukistua korkeudestaan.

Heikki Putkonen ilmoitti levottomuuden kiihtyessä kansan keskuudessa, että Pöllölän kommunistit ovat kuin Riikoniemen lampaat, joita suutari Näppinen juoksuttaa edellään minne tahtoo.

Puhemies Näppinen puolestaan ilmoitti, että suutarin nimen käyttäminen hänestä on loukkaus häntä vastaan.

Paavo Pellikka vastasi, että se pikemminkin on loukkaus suutareita vastaan, koska Näppinen on huonoin suutari, mitä Pöllölässä on miesmuistiin ollut.

Puhemies Näppinen sanoi ryhtyvänsä ankarampiin toimenpiteisiin, jolleivät Pellikka ja Putkonen pidä suutaan kiinni, vaan häiritsevät kokouksen lakimääräistä järjestystä.

Paavo Pellikka kysyi, että luuletko sinä meitä säikytteleväsi, ja Heikki Putkonen sanoi, että jos Näppinen haluaa selvittää välinsä kahdenkesken hänen kanssaan, niin on hän vaikka kohta valmis lähtemään navetan taakse odottamaan.

Puhemies Näppinen saneli pöytäkirjaan, että puhemiestä on uhattu ruumiillisella väkivallalla virantoimituksessa.

Israel Huttunen pyysi tovereita rauhoittumaan kunnioitettavan vieraan toveri Kuusisen läsnäolon takia.

Useiden ärjyttyä, että asian käsittelyä on jatkettava, ehdotti tov. Justus Tiilikainen lisäykseksi lahtareita koskevaan pykälään vaatimuksen, että porvarihirviöt panisivat ilkeät torahampaansa pöytälaatikkoon. Hyväksyttiin huutoäänestyksellä.

Kaisa Kompura tuli pihalta ja ilmoitti, että poliisi Pekka Suova näkyy maantiellä olevan tulossa tänne päin.

Muutamien huudettua, että toveri Kuusinen pitää saada piiloon, sanoi Reeta Sinkkonen, että menköön vaateaittaan, ei se Suova sieltä arvaa hakea.

Sittenkun toveri Kuusinen oli saatettu turvaan, sanoi puhemies Näppinen, että kokousta jatketaan niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, ja jos Suova kysyy toveri Kuusisesta, niin ei kukaan tiedä mitään.

Otettiin esille kysymys veroista, jolloin poliisi Pekka Suova astui sisään, sanoen että näkyy siellä taas alkavan vähitellen poutaantua.

Sihteeri Mikko Tarjuksen kysymykseen, mitä tälle Pekalle muuta kuuluu, vastasi poliisi Suova tulleensa nimismiehen määräyksestä seuraamaan keskustelua, ettei saa esittää mitään lainvastaista.

Puhemies Näppinen kysyi, eikö kansalaisilla ole valta vapaasti keskustella elinkysymyksistä.

Poliisi Suova vastasi, että riippuu vähän siitä, minkälaisia ovat kansalaiset ja varsinkin ne elinkysymykset.

Puhemies Näppisen ilmoitettua vastalauseensa kokoontumisvapauden sortoa vastaan sanoi Pekka Suova, että mitäs siitä minulle ähmistelette. Käy pakottamassa nimismies peruuttamaan käskynsä, niin kyllä minusta pian pääsette, eikä taideta kuolla ikävään puolella jos ei toisellakaan.

Puhemies Näppinen lausui toivomuksen, että pian koittaisi päivä, jolloin kansa pääsisi tekemään tiliä vainoojiensa kanssa, ja mainitsi Pekka Suova siihen yhtäkaikkisesti, että toivo sinä vain, jos ehkä hyvinkin auttaisi.

Puhemies ilmoitti, että kokous, merkiten vakavan vastalauseensa, siirtyy päiväjärjestykseen.

Verotusasiassa oli Kusti Pirhosen laatima ponsi, että veroista ovat vapautettavat kaikki sellaiset palkkatyöläiset ja pientilalliset, joilla ei ole korko- y.m. sivutuloja ja jotka eivät käytä palkkatyöväkeä.

Hyväksyttiin yksimielisesti sillä Justus Tiilikaisen lisäyksellä, että sikäli kuin järjestyneillä työläisillä verotettavat tulot ovat korkeammat, on poikkeus, ja vaadimme heille täydellistä verovelvollisuudesta vapautusta.

Sihteeri Mikko Tarjuksen mainittua puhemiehelle, että poliisia näkyy naurattavan, vastasi Näppinen, että antaapa tuon nauraa, virkanyrkin.

Puhemies Näppisen kysyttyä, oliko vielä muita asioita, huusi Kaisa Kompura kahvilan puolelta, että entäs se vallankumouksen toimeenpaneminen, jokos siitä on päätetty?

Puhemies Näppinen esitteli käsiteltäväksi kysymyksen vallankumouksen valmistamisesta ensi syksyksi.

Poliisi Pekka Suova ilmoitti, että nimismies on antanut käskyn hajoittaa kokouksen, jos siinä ruvetaan puhumaan vallankumouksesta.

Kokouksen jäsenten ilmaistessa huudoilla inhomieltä kysyi puhemies
Näppinen, että aiotkos sitten hajoittaa?

Puhemies Näppisen kysyttyä, mitä Pekka Suova aikoi tehdä, jos ei internaali tottele hajoittamiskäskyä, vastasi Suova, että sittenpähän sen näette.

Puhemies Näppinen sanoi, ettei poliisi voi mitään näin isolle kansanjoukolle, mihin Pekka Suova vastasi, että älä turise Näppinen joutavia selvässä asiassa.

Tov. Jerobeam Näppisen tiedusteltua, luuliko nimismies olevansa niin iso herra, että voi uhmata vallankumouksellisen kansan joukkotahtoa Pöllölässä, vastasi Pekka Suova ivamielisesti, että näkyypä tuossa olevan teille herraa tarpeeksi.

Keittiön puolella aloitti Kaisa Kompura kimakalla äänellä nimismiestä vastaan tähdätyn virren, johon useat tuvassa olevat kommunistisolut virkavallan kiusaksi yhtyivät:

Huomattiin että myöskin poliisi Suova veteli virttä, minkä johdosta nähtiin eräiden puolinoskien kummallisesti hymyilevän.

Virren päätyttyä kysyi poliisi Suova, eikö Näppinen vielä pitäisi pientä rukousta, mikä noskemaisuutta kuvaava lauselma puhemiehen puolelta jätettiin omaan alhaiseen arvoonsa.

Puhemies Näppinen teki julkisen ilmoituksen, että hän alistuu porvarillisen väkivallan edessä, lausuen surkuttelunsa, että poliisi, köyhän leskivaimon poikana, sortaa sitä luokkaa, josta on itsekin lähtöisin.

Pekka Suova sanoi, että jos tässä sortaminen olisi kyseessä, niin olisi hän ensin mennyt tuonne kahvilan puolelle pyytämään maistellakseen sitä Reeta Sinkkosen limonaatia, jolla on niin muikea haju, että tuntuu pihalle asti.

Puhemies Näppinen selitti, ettei hän suinkaan ole tahtonut millään tavoin loukata Pekka Suovaa, joka tunnetaan maltilliseksi virkamieheksi.

Israel Huttunen ehdotti, että kokous lausuisi Pekka Suovalle kansan luottamuksen, mikä yksimielisesti hyväksyttiin.

Kokouksen jatkuessa sääntöperäisessä järjestyksessä ilmoitti puhemies Näppinen kysymystä olleen kommuunin keskuudessa yksityisesti, olisiko kommunistien ryhdyttävä keskustelemaan noskelaisten kanssa yhteistoiminnan aikaansaamisesta eduskuntavaaleissa köyhälistön rintaman lujittamiseksi porvarillista taantumusta vastaan.

Tov. Kusti Pirhonen selvitteli yhteiskunnallisia katsantokantoja luokkataistelun valossa, tullen siihen johtoperään, että noskelaisille olisi tarjottava tilaisuus yhteistoimintaan luokkatietoisen köyhälistön kanssa.

Tämä puhe synnytti kiivasta mielenliikutusta laajoissa vallankumouksellisissa riveissä, jotka huusivat, että Pirhosen Kusti on tainnut saada urakakseen täyttää ohrananoskelaisten syöttiläspomojen mahalaukut työtätekevän luokan tuloksilla.

Esittäen halpamaisia hulikaani- y.m. parjauksia maalasi Kusti Pirhonen noskelaista sosialibatrioottista aatetta mitä voimakkaimmilla pääväreillä, ollen tilaisuudessa esittämään profveettamaisen itserakkautensa, ja vastaväittäjiä kohtaan kohdisti ala-arvoisia sanasutkauksia.

Kun Simo Turtiainen antoi ymmärtää, että demokraatit tahtovat rukoilemalla saavuttaa pikkuparannuksia, huusi puolinoske Heikki Putkonen, että koska se on Turtiaisesta tullut asiantuntija, kun ei ole tähän asti ymmärtänyt kuin ne kaksi asiaa, jotka äskensyntynyt lapsikin osaa.

Muutamien nauraa räkättäessä kutsui puhemies Näppinen Heikki Putkosen päiväjärjestykseen.

Mari Kukkonen toi päivänvaloon vainotun punikkikansan kiusaukset valkoisen tasavallan verivaakunan alla, saattaen esille räikeitä ja kyynillisiä epäkohtia.

Puhemiehen huomautettua Mari Kukkoselle, että nyt on kysymys noskelaisista eikä porvareista, kiljasi Mari Kukkonen, että mikä sinä luulet olevasi määrääjä, mistä minä puhun.

Muutkin akat rupesivat huutamaan, että naisella on äänioikeus, antaa
Mari Kukkosen puhua.

Melkoisen naurunrähäkän vallitessa sanoi puhemies Näppinen, että voi hyvä isä, jos kuka saisi nuo akat riivatut pitämään turpansa kiinni.

Justus Tiilikainen ehdotti, että ajetaan ne kahvilan puolelle, mikä hyväksyttiin.

Merkittiin pöytäkirjaan, että muut akat lähtivät vastustelematta, paitsi Kaisa Kompura, joka oli heitettävä, ja joka sitten vielä kävi pirtin ovella pyllistämässä internaalille ja sen puhemiehelle.

Levollisuuden palattua jatkettiin asian käsittelyä yhteistoimintamahdollisuuksista noskelaisten kanssa.

Justus Tiilikainen esiintoi perustellussa lausunnossa, että kapitalismin raastamat työläiset kääntäisivät Kotolaisten reformistiselle petturisakille selkänsä, ennenkuin joutuvat kapitalismin jättiläiskäärmeen nieluelimistä alashotkaistuksi, mikä muutamilta hyväksyttiin.

Paavo Pellikka vänkäsi laajemmassa esitelmässä noskelaisuuteen, sanoen Tiilikaisen sotkevan veden voidakseen kalastaa sameudessa yksilöllisten tarkoitusperien hyväksi.

Tov. Tiilikaisen selvitettyä Pellikan roistomaista vääristelyä käytti Heikki Putkonen pitemmän puheenvuoron, tarkoitusperänä kohottaa työläisväestö luokkana laumakantaa korkeammalle.

Simo Turtiainen paljasti kuvaannollisia esimerkkejä porvarillisesta oikeuspuntarista, joka noteeraa kommunistisille sanomalehdille kuritushuonetta vallankumouksellisen totuuden puhumisesta.

Paavo Pellikka veti esiin näytöksiä sos. dem. lehdistä, että nämä tuomitsevat ankarasti porvarillisen oikeuspuntarin, jos se tahtoo takseerata tuomiota vallankumouksen valmistamisesta, mihin sihteeri Mikko Tarjus liitti välihuudahduksen, että ne ovat vain salataantumuksen grogotiilin mustia murhekyyneliä vallankumouksellisen käsityksen hämäämiseksi.

Suuressa loppupuheessa teki puhemies Jerobeam Näppinen yhteenvedon noskelaisten rötöksistä työväen pettämiseksi sekä salaisesta suostuvaisuudesta vallankumouksen esitaistelijain ohranoimiseen, todistaen kommunistisella tietoisuudella sos.-dem. johtoherralurjusten inhoittavien taistelukeinojen ainoana tuloksena olevan vain sen, että työväki jättää omiin hoteisiinsa nämä kurjat ohranan kätyrit, jotka valta-asemansa pelastamiseksi eivät näe muuta keinoa kuin usuttaa valkoisen taantumuksen mustat ohranat työväenliikkeen kimppuun.

Puhemies Näppinen kysyi lopuksi, onko se kansan tahto, johon kansa vastasi että on.

Heikki Putkosen ja Paavo Pellikan lausuttua päivittelynsä kielsi puhemies heitä puhumasta kansan tahtoa vastaan Pöllölässä.

Puhemiehen tiedusteltua, olisiko valittava pöytäkirjan tarkastaja, vastasi kokous yksimielisesti, että tarkastakoon Mikko Tarjus, koska on itse sen laatinutkin.

Poliisi Pekka Suova kysyi, eikö kokous jo pian lopu, mihin puhemies vastasi, ettei tässä enää tule esille mitään vallankumouksellista, niin että senpuolesta joudat kyllä lähteä, jos on mihin kiire.

Poliisi Suova tiedusteli vielä, oliko kokouksen jälkeen pidettävissä iltamissa erikoista ohjelmaa, minkä johdosta sihteeri Mikko Tarjus ilmoitti, että liekö tuossa muuta kuin kintun vingutusta ja lattian silitystä.

Poliisi Suova sanoi, että siispä jääkää terveeksi, Pöllölän kommunistit, johon kokous vastasi, että hyvästi vain ja kiitoksia seurasta.

Poliisin mentyä arveli Simo Turtiainen, että lieneekö sille nokkaan käynyt haju noista Pussisen pojan limonaatipulloista, kun se siihen suuntaan oppaili, mihin kansankerrokset vastasivat, että on tässä tuvassa niin monensorttista hajua, ettei siitä poliisikoirakaan selvää ottaisi.

Virallisen kokouksen päätyttyä otettiin esille kysymys parista puolikuppisesta köyhälistön tiktatuurin kunniaksi.

Solutar Reeta Sinkkonen ilmoitti, että kahvia kyllä olisi, mutta
Pussisen pojan tuomiset ovat lopussa.

Sihteeri Mikko Tarjuksen lausuttua läsnäolijain puolesta kummastuksen tunteet Pussisen aikamiespojalle, ilmoitti mainittu poika, että demokraateilla sitä kyllä olisi, kun ne varustivat sitä yli oman tarpeen sinne Törkysen saunaan.

Sihteeri Mikko Tarjus ilmaisi otaksuman, etteivät nosket ole halukkaat jakamaan kommunistien kanssa.

Puhemies Näppinen esitti valittavaksi kolmimiehisen komitean laatimaan mietintöä siitä, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä asian valaisemiseksi.

Hyväksyen ehdotuksen valitsi kokous huutoäänestyksellä komitean jäseniksi Jerobeam Näppisen puheenjohtajana, Mikko Tarjuksen varapuheenjohtajana ja sihteerinä sekä Israel Huttusen jäsenenä. Komitealle lausuttiin toivomus, että se valmistaisi mietinnön nopeasti, hautaamatta sitä vihertävän veran alle.

Komitean puolesta vastasi Mikko Tarjus, että yhtä jano se on meillä kuin teilläkin.

Viiden minuutin kuluttua esitti komitea internaateille ehdotuksen, että valiokunta kommunistisia soluja saisi tehtäväkseen lähestyä noskelaisia Törkysen saunassa yhteistoiminnan aikaansaamisen nimessä valtiollisissa vaaleissa. Kokous ilmaisi myötätuntoista kannatustaan yleisellä hölinällä.

Justus Tiilikainen ilmoitti vastustavansa kaikkia valtiollista yhteistoimintaa koskevia neuvotteluja, viitaten yleispöllöläläisen internaalin äsken tekemään päätökseen.

Israel Huttunen huomautti sattuvasti, että kansalla, jolla on valta sitoa, on myöskin valta päästää, joten läsnä olijat voivat vaikeuksitta purkaa äskeisen päätöksen.

Sihteeri Mikko Tarjus selitti asiantuntemuksella, ettei sitä tarvitse purkaakaan, vaan voi hän pöytäkirjaa tarkistaessaan jysteerata päätöstä siihen suuntaan kuin vallankumouksellisen köyhälistön tarpeet vaativat.

Kunniasolu Jerobeam Näppinen valaisi asiaa vallankumouksellisen taktillisuuden merkeissä, koska ei Pöllölän kommuunin tosiperäinen tarkoitus ole valtiollisen yhteistoimintapohjan luominen aatteen pettäjien välille, vaan ainoastaan tarpeellisen pirtun hankkiminen vallankumouksen hyväksi, mille valtiolliselle kaukonäköisyydelle nähtiin luokkatietoisten toverien ymmärtäväisesti virnuilevan.

Jerobeam Näppisen kysymykseen, olisiko se kansan tahto, vastattiin yksimielisesti myöntäen.

Valtuutettiin ilman keskustelua äskeinen komitea ryhtymään neuvotteluihin noskelaisten kanssa Törkysen saunassa.

Justus Tiilikaisen toivomukseen, ettei komitea antaisi jesuiittamaisten noskelaisten pettää itseään, vakuutti komitea tulevansa toimimaan vallankumouksellisen järjen selvässä valossa.

Pannen komitea tämän jälkeen hatut päähänsä ja lähtien matkalle
Törkysen saunaan.

Komitean lähdettyä esitti Justus Tiilikainen ulkopuolella pöytäkirjan, eikö toveri Kuusinen olisi kutsuttava aitasta, koska poliisi on mennyt matkaansa.

Kansa hyväksyi tämän yksimielisesti, ja valtuutettiin toveri
Tiilikainen noutamaan toveri Kuusisen aitasta.

Toveritar Reeta Sinkkonen esitti, että internaali tervehtisi toveri
Kuusista seisoalleen nousten, mikä hyväksyttiin.

Toveri Kuusisen tultua tupaan kunnioitti internaali häntä seisoalleen nousten, mistä arvonannosta toveri Kuusinen lausui Pöllölän vallankumoukselliselle internaalille liikutetun kommunistisen kiitollisuutensa.

Toveri Tiilikainen pyysi kunniavierasta käymään pöydän päähän, minkä johdosta toveri Kuusinen kysyi, oliko varmaa, että kaikki läsnäolijat olivat luotettavia, ja eikö ollut mahdollista, että poliisi Pekka Suova tai muut ohranat voivat odottamatta saapua paikalle.

Useat läsnäolijat lausuivat mielipiteenään, ettei se ole luultavaa ja että kyllä tässä aina keinot keksitään, jos sattuisikin ohranoita tulemaan.

Toveri Kuusinen, kun oli ensin keskusteltu arkipäiväisistä asioista ja ohranan loukuista, ryhtyi kyselemään Pöllölän kommuunin valtiollisesta valistustyöstä, ja kysyi tämän ohella sitäkin, onko Pöllölän internaaleilla jo kommunistin katkesmusta.

Tähän vastasivat läsnäolevat kieltävästi, minkä johdosta toveri Kuusinen lausui surkuttelunsa, ilmaisten kommunistisen katkesmuksen tärkeyden järkiperäisessä vallankumoustaistelussa käsitteiden tosiperäiseksi selvittämiseksi vähemmän luokkatietoisille kansanaineksille.

Tov. Simo Turtiainen myönsi, että olisihan se hyvä olla katkesmus, mutta kun ei ole.

Toveri Kuusinen ilmoitti, ettei hänellä ole painettua katkesmusta mukanaan, mutta että hän osaa sen ulkoa, joten se voidaan kirjoittaa vaikka tänä iltana, jos tuonne aittaan nostetaan tuolta kahvilan puolelta se pienempi pöytä ja läkkilamppu.

Toveritar Reeta Sinkkonen kiiruhti niiaten vakuuttamaan, että se pöytä kyllä joutaa.

Tov. Kuusinen ilmoitti, että häneltä on käsi kipeänä, kun on loukannut sen ohranan kynsistä paetessaan, mutta jos tämä Hilta Kukkasjärvi, joka oli tuonut hänelle aittaan virvokkeita, tulisi hänelle kirjuriksi, niin hän sanelisi sille.

Muutamat läsnäolevat todistivat Hilta Kukkasjärven hyvin kirjoitustaitoiseksi, ja Justus Tiilikainen ilmoitti:

— Tämä Hilta kun on meidän kommuunin pikasihteeri Mikko Tarjuksen morsian, niin tämähän se aina Mikollekin kirjoittaa pöytäkirjat puhtaiksi.

Kaikkien läsnäolijain hyväksyttyä kommunistisella mielihyvällä Hilta Kukkasjärven toveri Kuusisen sihteeriksi kommunistin katkesmuksen toimitustyössä, nostettiin Reeta Sinkkosen pienempi pöytä aittaan, minkä jälkeen toveri Kuusinen ja Hilta Kukkasjärvi sulkeutuivat aittaan ja ottivat avaimen ovelta, ettei kukaan iltamavieraista tulisi kurkistelemaan ja häiritsemään katkesmuksen kirjoittamista, iltaman kun piti alkaa tunnin päästä.

Toveritar Kaisa Kompura sanoi takaisin tupaan tultua, että mitähän se Mikko Tarjus meinaa, kun kuulee morsiamensa olevan lukon takana kahden kesken tuntemattoman miehen kanssa. Tälle aiheettomalle huomautukselle kuultiin useiden miesten päästävän ala-arvoisen naurunhörinän.

Tov. Justus Tiilikainen nuhteli Kaisa Kompuraa kiivaasti epäkommunistisesta puhetavasta ja toveri Kuusisen kunnian loukkaamisesta halpa-arvoisella epäluulolla, jolloin toveritar Kaisa Kompura alkoi räkättää vastaan ja haukkua tov. Tiilikaista kerrassaan epäparlamenttaarisella tavalla.

Justus Tiilikaisen haukkuessa vastaan ja yleisen tunnelman uhatessa täten joutua häiriöön käskivät useat karjuen kumpaakin pitämään turpansa kiinni.

Toveritar Reeta Sinkkonen sanoi vallankumouksellisen köyhälistön sankarien olevan kaikkien epäluulojen yläpuolella akallisissa asioissa, koska he elävät aatteellisuuden ilmakehässä.

Justus Tiilikaisen sanottua rumasti Kaisa Kompurasta ja lausuttua, että Kaisa itse olisi halunnut sinne aittaan, jos olisi huolittu, vaikka silloin kyllä olisivat kirjoitusneuvot olleet tarpeettomat, sylki toveritar Kaisa Kompura toveri Justus Tiilikaista vasten kuonoa ja yritti repiä silmät hänen päästään, mikä vastavallankumouksellinen toiminta saatiin toisten toverien väliintulolla ehkäistyksi.

Tov. Aatami Lötjönen, joka oli lähtenyt Törkysen saunan taakse kuuntelemaan, palasi ilmoittaen, että neuvottelut yhteisestä rintamasta sujuvat täysin lojaalisti, koska komitean jäsenet Näppinen, Huttunen ja Tarjus jo ryyppäävät samasta pullosta noskelaisten kanssa.

Muutamat luokkatietoisista tovereista lausuivat epäilyksen, että komitea saattaa kukaties jäädä sinne yhteiselle rintamalle koko illaksi, minkä johdosta yksimielisesti päätettiin lähettää Pussisen poika hakemaan komiteaa kotiin, ellei sitä pian alkaisi kuulua.

Toveritar Reeta Sinkkosen sytyttäessä tuvan katossa olevaa lamppua, koska jo alkoi hämärtää, palasi komitea Törkysen saunalta omasta alotteestaan ja vapaasta tahdostaan.

Kansan syvien rivien kysymykseen, kuinka lähetystö oli onnistunut tehtävässään, vastasi puhemies Jerobeam Näppinen jossain määrin sammaltaen, että lähetyskunta oli onnistunut kiitettävästi kaikin puolin ja että sovinnollinen yhteistoiminta vallankumouksellisen proletaarin molempien siipien välillä on saanut tosiperäisen perustuksen.

Justus Tiilikaisen kysymykseen, olivatko nosket asettaneet joitakin ehtoja puolestaan yhteistyötä varten, ilmoitti Israel Huttunen parin nikotuskohtauksen keskeyttämänä noskelaisten päävaatimuksen olevan, että kommunistit lakkaavat vaalitaistelun ajaksi kiihotuksesta noskelaiskoplaa vastaan.

Tov. Tiilikaisen seuraavaan tiedusteluun, oliko komitea mennyt antamaan siinä suhteessa mitään lupauksia, vastasi kunniasolu Näppinen ensin kieltäen, mutta sitten, asiaa tarkemmin muisteltuaan, kolmasti myöntäen.

Justus Tiilikainen ilmoitti tämän johdosta vastalauseensa, esiintuoden vallankumouksellisen taktillisuuden valossa, ettei komitealla ollut sellaiseen lupaukseen mitään ehdotonta oikeutta.

Israel Huttusen kiellettyä tov. Tiilikaista puhumasta vallankumouksen nimessä esitti Justus Tiilikainen, että kokous huutaisi alas komitean, mihin suuri enemmistö karjuen yhtyi, leimaten komitean menettelyn kansan pettämiseksi.

Sihteeri Mikko Tarjus otti taskuistaan kolme noskelaisilta saatua täysinäistä putelia, ilmoittaen niistä pääsevän osallisiksi vain niiden, jotka yhtyvät kannattamaan komitean menettelytapaa, koska noskelaiset ovat myöntäneet nämä putelit nimenomaan mielialan muokkaamista varten kommunistien keskuudessa.

Tämän ilmoituksen johdosta syntyneen pitkän ja synkän vallankumouksellisen äänettömyyden aikana asettui komitea pöydän ääreen, asettaen pullot eteensä, minkä jälkeen puhemies Näppinen, siveltyään muutamia kertoja kämmenellä kasvojaan ja pyyhittyään suupieliään, esitti Pöllölän vallankumouksellisen köyhälistön vastattavaksi, nauttiiko neuvotteleva komitea luottamusta, ja onko saapuvilla ketään, joka sihteeri Tarjuksen ilmoituksen kuultuaan edelleenkin tahtoo leimata komitean menettelyn kansan pettämiseksi?

Mikko Tarjuksen ottaessa korkkiruuvin taskustaan ja alkaessa hitaasti vetää korkkia auki yhdestä putelista pyysi toveri Kusti Pirhonen puheenvuoroa ja lausui mielipiteenään, että kokouksen taholta on tapahtunut väärinkäsitys ja että Pöllölän vallankumouksellinen internaali, ottaen huomioon vallankumouksellisen joukkotahdon ahdistetun aseman lahtariyhteiskunnassa ja komitean jäsenten yleisesti tunnustetut suuret ansiot internaalissa, mielenylevyydellä hyväksyy komitean toimenpiteet yhteisen rintaman luomiseksi porvarillista ohranamaisuutta vastaan sekä luopuu kaikesta kiihoituksesta noskelaisia vastaan.

Puhemiehen kysymykseen, onko tämä kansan tahto, vastasi kokous jyrisevällä huutoäänestyksellä myöntävästi.

Puhemiehen kysymykseen, katsooko Pöllölän internaali, että toveri Justus Tiilikainen on kenkku ja että hän on yrittänyt antaa iskun vallankumouksen selkään, vastattiin niinikään myöntävästi kaikilla äänillä tov. Tiilikaisen ääntä vastaan.

Toveritar Reeta Sinkkonen ilmoitti, että koska iltamavieraita alkaa jo keräytyä pihalle, olisi internaalin siirryttävä pulloineen kahvilan puolelle, mikä hyväksyttiin.

Pöllölän kommunistisen internaalin sijoituttua kahvilan puolelle nauttimaan noskelaisilta saatuja virvokkeita kysyi sihteeri Tarjus ulkopuolella päiväjärjestyksen, minne kahvilan pienempi pöytä on viety, sekä missä hänen morsiamensa Hilta Kukkasjärvi on?

Tähän välikyselyyn vastasi internaalin puolesta toveri Kusti Pirhonen, tehden lyhyesti ja selväpiirteisesti selkoa toveri Kuusisen kirjallisesta toiminnasta ja kommunistin katkesmuksesta.

Mikko Tarjuksen kysymykseen, mitä tekemistä Hiltalla siellä aitassa on, vastattiin seikkaperäisellä selvityksellä toveri Kuusisen kipeästä kädestä.

Koska Tov. Mikko Tarjus tällöin puhkesi kommunistisiin sadatuksiin ja uhkasi lähteä vaatimaan Hiltaa pois aitasta, ryhtyivät useat läsnäolijat rauhoittamaan Mikko Tarjusta, leimaten selvässä valossa hänen aikomuksensa sopimattomaksi yleisen luokkataistelun kannalta.

Puhemies Näppinen todisti vastustamattomasti, että koska toveri Kuusinen kerran tarvitsee sihteeriä, niin täytyy Pöllölän internaalien kustantaa hänelle sihteeri kommunistin katkesmuksen toimittamista varten.

Mikko Tarjus, iskien nyrkillä pöytään, sanoi ei ymmärtävänsä, miksi juuri Hiltan täytyy sihteerinä olla, ja lupasi itse ryhtyä Kuusisen kirjuriksi.

Eräät Pöllölän luokkatietoiset internaalit vastasivat tähän ikeniänsä irvistellen tov. Tarjuksen jo olevan siinä kypsyyden tilassa, ettei hänellä pysy kynä näpissä, minkä johdosta nähtiin Mikko Tarjuksen vihaisesti vääntelevän silmiään.

Muutamien nauraessa sanoi Kaisa Kompura ilkeästi mielipiteekseen toveri
Kuusisen varmasti pitävän mieluummin sihteerinään Hiltaa kuin Mikko
Tarjusta.

Toveri Mikko Tarjus yritti tämän johdosta nousta ylös, mutta painoivat Israel Huttunen ja Kusti Pirhonen hänet jälleen istumaan ja käskivät hänen olla siivolla.

Puhemies Näppinen selvitti rauhoittavasti kommunismin hengessä, että jos vallankumouksen johtomiehet tahtovat meiltä esimerkiksi morsiamet tai vaikka akatkin, niin on ne heille luovutettava aatteen mukaisesti tarkoitusperiä varten, niinkuin Venäjälläkin, koska kommunistin aatteena on omaisuuden yhteys, ja nuhteli tov. Tarjusta hänen pikkumaisuutensa johdosta yhteisessä asiassa, missä yksilön onni on vähäpätöinen.

Toveri Tarjus, ryhtyen metelöimään, ilmoitti antavansa kirkkaan pirun sellaiselle vallankumoukselle.

Kun ilmeni, ettei toveri Tarjus tahtonut kuulla vallankumouksellisen järjen ääntä, ehdotti puhemies Näppinen hänelle annettavaksi kommunistisen varoituksen, mikä hyväksyttiin.

Tov. Tarjus sanoi, ettei hän ota semmoisen seurapiirin varoituksia huomioonsa, minkä johdosta läsnäolijat lausuivat tov. Tarjukselle kummastuksensa, jota ei voitu merkitä pöytäkirjaan, ollen se tov. Tarjuksen taskussa.

Kaisa Kompura sanoi Mikko Tarjukselle toivovansa, ettei Hilta Kukkasjärvi siitä paljon pahene, vaikkapa onkin yhden illan vieraan miehen kanssa lukon takana aitassa katkesmuksen teossa, minkä johdosta jotkut internaalit äänekkäästi karjuen käskivät Kaisa Kompuran pitää suunsa kiinni ja laputtaa pellolle.

Useiden toverien vannottaessa Mikko Tarjusta uhraamaan tilapäisesti rakkautensa vallankumouksen alttarille, vaikkapa toveri Kuusisella olisikin joitakin sivutarkoituksia Hiltaan nähden, puhkesi tov. Tarjus kyyneleihin ja ilmoitti olevansa luokkataistelun uhri.

Koska tov. Tarjus hetken kuluttua putosi pöydän alle, annettiin hänen nukkua siellä, kun ei muuallakaan ollut tilaa.

Tämän jälkeen ryhdyttiin vilkastuvan mielialan vallitessa keskustelemaan kommunistin katkesmuksen käytäntöön ottamisesta, ja ehdotti puhemies Näppinen, että toverit esittäisivät mielipiteensä.

Tov. Lötjönen murahti, että kommunistin katkesmus on aivan lojaali asia jokaiselle luokkatietoiselle kommunistille, jonka tähden sitä olisi kannatettava.

Tov. Israel Huttunen, tehden laajaperäisesti selkoa kirkon pimitystyöstä ja kinkerien käyttämisestä kansan orjuuttamiseen sekä selväpiirteisen valistuksen hämäämiseen, esitti että kommunistin katkesmus hyväksyttäisiin käytäntöön ensi kuun alusta, mihin kokous vastasi myöntävästi.

Reeta Sinkkosen kysymykseen, olisko opeteltava koko katkesmus ulkoa, vastattiin laajan puheenvaihdon jälkeen, mikä välistä muuttui yleislaatuiseksi hölinäksi, ettei tarvitse lukea muuta kuin kymmenet käskyt ja uskontunnustukset ulkoa, mutta muuten kunhan tietää kertoa pääkohdat.

Valtuutettiin tov. Israel Huttunen kommunisterin arvolla pitämään syksyllä kommunistiset kinkerit, joissa kuulustelee luokkatietoiselta proletaarilta katkesmuksen taitoa.

Tov. Lötjösen ilmoitettua, ettei hän osaa oikein lojaalisti lukea, päätettiin äänten enemmistöllä, ettei hänen tarvitse opetella muuta kuin uskontunnustus, minkä Reeta Sinkkonen hänelle takokoon päähän.

Tov. Lötjönen lausui toivomuksenaan, että uskontunnustus ei olisi lojaalia pitempi, mihin Kaisa Kompura muutamien nauraa räkättäessä huusi, että jos ne siellä aitassa koko ajan uskontunnustusta tekevät, niin riittää siinä sinulle opettelemista sivu ensi pääsiäisenkin.

Kommunistisen yleispöllöläläisen internaalin iltamat pidettiin samana iltana samassa paikassa vaihtelevalla ohjelmalla.

Tilaisuuteen oli saapunut runsaasti luokkatietoista internaalia kuin myöskin noskelaisia, sekä sellaistakin väkeä, joka ei vielä ole herännyt täyteen vallankumoukselliseen tietoisuuteen, vaan liikkuu vielä porvärillisen valhevaipan nukuttavien sumusireeniäänien lumoissa.

Kun suuri osa yleisöä oli asettunut paikoilleen tuvassa, katselivat kaikki ympärilleen, nähdäkseen toveri Kuusisen, jonka saapumisesta salainen sana oli levinnyt laajoihin uskottuihin kerroksiin, ja tähystelivät useat kunnioittavasti etenkin uunille, kunnes saatiin kuulla kuiskaus toveri Kuusisen olevan aitassa kirjallisissa toimenpiteissä.

Puhemies Näppisen tuntiessa itsensä väsyneeksi piti tervehdyspuheen tov. Justus Tiilikainen, kosketellen järjestötoimintaa vallankumouksellisessa hengessä, ja havaittiin avauspuheen pitäjän kasvonpiirteissä mitä vakavimpia ilmeitä, hänen sanoessaan että hän olisi tahtonut puhua kaiken mitä ajatteli, katsellessaan sitä suurilukuista nuorisoparvea, mikä harhailee ulkopuolella järjestöjen. Siirtyen sitten puhumaan noskelaisista ilmoitti puhuja, että noskelaisten ohjelmassa ilmenevät perusjuonet ovat ilmianto, provokatsiooni, oman mädännäisyytensä peittäminen ja tietämättömien joukkojen tunnoton pimittäminen ja uskotteleminen, jotka ovat tämän kuolemaantuomitun liikkeen viimeisiä, kouristuksentapaisesti nytkähteleviä elonmerkkejä.

Puhujan ennätettyä näin pitkälle keskeyttivät ylvästelevät nosket esityksen mitä raakamaisimmalla jalkojen töminällä ja pehmeäksi keitetyllä nauriilla, joka lätkähti keskelle puhujan otsaa, leviten ympäri naamaa, ja matkaansaattoi ilkeän naurun-ulvonnan ei ainoastaan noskelaisissa, vaan eräissä vähemmän valistuneissa kommunisteissakin.

Kun toveri Tiilikainen, pyyhkien naurismuhennosta otsaltaan, poskiltaan ja leuastaan, oli astunut pois puhujan paikalta ja tämän häpeällisen attentaatin nostama meteli oli vähän asettunut, lausui Reeta Sinkkonen tunnelmallisella taidolla runon »Työn orjat», mitä tervehdittiin vilkkailla kättentaputuksilla.

Tämän jälkeen seurasi ohjelmassa yleinen tanssi hanurin säestyksellä, minkä aikana muutamat korven kyynelistä liikutetut pikkunosket tekivät paheksittavaa ilkivaltaa ulkona pihalla, nostaen rappuset pois oven edestä ja jyskyttäen haloilla seiniä.

Myöskin oli joku heistä iltamapirtin ovella seisten kysellyt, kumpaako kansa tahtoo, pimeyttä vaiko valkeutta, katsellen sääliväisesti katossa palavaa lamppua ja poistuen sitten ulos myrtyneen näköisenä, lamppuun koskematta.

Reeta Sinkkosen kysymykseen, missä järjestysmiehet ovat, kun eivät ole hoitamassa virkaansa, ilmoitti Kaisa Kompura asiaan perehdyttyään järjestysmiesten nukkuvan saunan lauteilla ja ettei ole mahdollista saada heitä hereille.

Koska kahvilanpuolella oli vesiämpäri kaatunut permannolle, niin että sihteeri Mikko Tarjus oli kastunut selkäpuoleltaan märäksi näin syntyneessä lätäkössä, oli toveri Tarjus herännyt pöydän alla, noussut ylös ja ryhtynyt kuivailemaan selkäänsä hellan edessä.

Tällöin tuli Kaisa Kompura, joka oli vähäväliä liikkunut ulkona huomioita tekemässä, sisään ja sanoi kovalla äänellä, että niillä katkesmuksen kirjoittajilla mahtaa olla kissan silmät, kun näkevät pimeässäkin kirjoittaa ja ovat sammuttaneet lampun.

Tämän johdosta päästi toveri Mikko Tarjus niin kovan kirouksen, että se kuului yli tanssin jytkytyksen, ja läksi syöksymään ulos.

Koska näytti olevan pelättävissä väkivaltaisuutta tov. Kuusista kohtaan tov. Tarjuksen taholta, ryhtyivät Simo Turtiainen ja Jerobeam Näppinen estämään Mikko Tarjusta, jolloin kaikki kolme iltamayleisön huutaessa vyöryivät ulos ovesta ja putosivat päistikkaa alas kynnykseltä edellämainitun, portaille tehdyn ilkivaltaisuuden johdosta.

Tässä putouksessa onnistui Mikko Tarjuksen päästä irti Jerobeam Näppisen ja Simo Turtiaisen käsistä, ja juosten aitan ovelle alkoi Mikko Tarjus, monisanaisesti kiroillen, perkaa ovea nyrkeillään, vaatien, niinkuin sanat kuuluivat, päästä varajäseneksi katkesmuskomiteaan.

Kun tämä harkitsematon ja äkkipäinen menettely tov. Tarjuksen taholta ei ollut herättämättä kiusallista huomiota koko iltamayleisössä, jonka joukossa oli porvareitakin, kiiruhti muutamia luotettavia kommunisteja paikalle, tarkoituksella hillitä tov. Tarjusta, joka nyt oli alkanut potkia aitan ovea hajalle.

Samalla mainittu ovi kuitenkin aukeni, ja sysättyään syrjään toveri Tarjuksen juoksi tov. Kuusinen nopeasti ulos aitasta ja katosi saunan taakse sekä sieltä metsään, jättäen pihalle keräytyneen runsaslukuisen yleisön ihmettelemään.

Toveritar Hilta Kukkasjärven tultua sitten aitasta ja Mikko Tarjuksen ryhdyttyä vaatimaan häneltä selityksiä, käski Hilta Kukkasjärvi hänen painua hornan kattilaan ja pää pystyssä ilmoitti ympärilläseisoville internaateille kihlautuneensa toveri Kuusisen kanssa sekä tulevansa senkautta komissarin rouvaksi Pietariin.

Tämä tieto, joka mursi tov. Mikko Tarjuksen sydämen, niin että hän yritti potkaista Hilta Kukkasjärveä, täytti Pöllölän kommuunin internaalien ja johtohenkilöiden mielet ylpeydensekaisella ilolla, mikä puhkesi lämpimiksi onnentoivotuksiksi, ja sanoma kihlauksesta levisi kulovalkean kaltaisella nopeudella kommunistisuusta toiseen.

Toveri Lötjösen lausuessa juuri mielipiteenään, että tämä oli oikein lojaali onnenpotkaus ei ainoastaan Hilta Kukkasjarvelle, vaan myöskin koko Pöllölän kommuunille, ilmestyi pihalle poliisi Pekka Suova, joka ryhtyi kyselemään, oliko täällä nähty erästä tuntematonta pienenpuolista, vähän ristiveristä miestä, jonka Pekka Suova oli kuullut tulleen tännepäin.

Pöllölän kommunistien luodessa toisiinsa merkitseviä silmäyksiä vastasi Simo Turtiainen, ettei täällä ole ketään semmoista miestä näkynyt, ja kysyi mikä kulkuri sen sitten pitäisi olla.

Tähän vastasi Pekka Suova, että se on eräs työväen piireissä liikkuva petkuttaja Teppo Issakainen, joka esiintyy milloin minäkin, ja on varastanut rahoja Tiirikkalan ja Totkulan työväenyhdistyksiltä, esiintyen viime aikoina herkkäuskoisia pässinpäitä petkuttaessaan joskus toveri Kuusisenkin nimellä.

Tämän johdosta kehoitti poliisi Suova läsnäolijoita antamaan hänelle heti tiedon, jos petkuttajan sattuisivat näkemään, minkä jälkeen poliisi lausui Pöllölän kommunisteille hyvästit, sulkeutuen heidän suosioonsa ja ilmoittaen lähtevänsä yöksi kalaan Pöllölänjärvelle.

Kun Pöllölän kommunistit olivat jonkun aikaa raapineet päätään ja katselleet toisiinsa epätietoisina, kuultiin Reeta Sinkkosen äkkiä siunaavan tavalliseen porvarilliseen tapaan, läiskäyttävän käsiään yhteen ja hyppäävän aittaan, mistä hän kuitenkin seuraavassa hetkessä hyppäsi takaisin ja kiljasi:

— Siinä on teille katkesmusta! Pöytälaatikossa olleet ravintolarahat ovat menneet sen tiensä!

Tällöin puhkesivat Pöllölän kommunistiset solut kirouksiin, jotka tyynenä kesä-iltana kuuluivat, niinkuin myöhemmin saatiin tietää, Hevukkalan kesantopellolle asti, ja aikoivat lähteä ajamaan takaa petturia ja varasta, mutta luopuivat sentään tästä aikeesta, kun tov. Aatami Lötjönen huomautti:

Tämän jälkeen jatkui iltaman suoritus enemmittä häiriöittä, ja vasta kolmatta käydessä aamulla, porvarillisten rapamahojen nukkuessa sikeimmässä unessaan, läksivät Pöllölän internaalit ja kommunistiset solut itsekukin tyytyväisenä kulkemaan kotiansa kohti.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOMMUNISTIEN KOKOUS PÖLLÖLÄSSÄ ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org . If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate .

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org .

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Kommunistien kokous Pöllölässä

KOMMUNISTIEN KOKOUS PÖLLÖLÄSSÄ

KOMMUNISTIEN KOKOUS PÖLLÖLÄSSÄ

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE