The Project Gutenberg eBook of Kansa ja kannel This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Kansa ja kannel Runoja Author: Lauri Soini Release date: January 15, 2024 [eBook #72725] Language: Finnish Original publication: Helsinki: Minerva Credits: Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANSA JA KANNEL *** KANSA JA KANNEL Runoja Kirj. LAURI SOINI Helsingissä, Minervan Kirjakauppa, 1902. SAVOLAISIA SÄVELIÄ. Kuuntelen rannalla haavan ja koivun lehtien liplatusta — helkytän kaikuja nuoren kansan lemmenlaulelusta. SISÄLLYS: Kansan laulaja: Ukko, saapunut salolta. Tumma kannel ja valkea kannel. Ukko kun lauloi — Näen laulajan, neitonen rinnallaan. Vienon vienossa tuulen liekassa. Illan vihjeessä. Sunnuntaina. Äidin tyttö. Aidankin yli. Mettä. Lempi ja ämmät. Mulla on kauniimpi...¨ Halla. Rekilaulu. Se tuulimylly. Tyttölasten lempi. Tuulihattu. Juhannus. Kosintamatkalla. Pyörälaulu. Kauhavan poika. Läpi kuusikon kulku. Merille lähtiessä. Aavalla Atlannilla. Joka hengenveto. Tunteita ja aatosten sirkkalehtiä: Ilmassa purjehtija. Sinä olit niin heleä ja hieno! Koivunlehdeksiä. Oi, kuin oli kummaa silloin! Kosken rannalla. Naisvihaaja. Olin minäkin riemukas kerran. Yksinäisen huokaus. Hengen voima. Ihmisten elon-ihanteet. Harrastus. Vapaus. Totuus. Valhe ja totuus. Turhia kysymyksiä. Oikeus. Onnemme asunto. Karkaiseva kärsimys. Kansallisia lauluja: Pohjolan huhtikuu. Jos mulla olisi — Mihin suuntaan? Tulkaa ja katselkaa! Kansanrakkaus. Kristalli. Viljelysoppia. Herrasluontoa. Kansanmielinen. Pennin saimme — KANSAN LAULUJA. Ukko, saapunut salolta. Hyvälistö hienostunut, kaupungin koristus, kukka, neidot vienot ja vireät, rouvat pulskat ja helevät, herrat sorjat ja solakat, valkohapset vanhuksetkin salin täyttävät sametin, silajavan silkkinensä. Ukko, saapunut salolta, sydänmaalta matkaellut, on nyt laulella luvannut, soitella saloisen soiton. Saapuvi saloinen ukko, salon ukko sarkahousu, pikimusta pitkäparta, ukko ketterä, kotoinen. Ei asetu uunin päälle, eikä pankolle paneite, istuvi ilokivelle, laulupaadelle paneikse. Laulavi, taitelevi, soitella helistelevi. Tumma kannel ja valkea kannel. Tumma kannel ja valkea kannel oli hänen polvellansa. Vuoroon toinen ja vuoroon toinen soi hänen sormissansa. Tumma kannel huokui korven kuusien huminoita. Valkea kantelo vilkahutti vihreitä lehdikoita. Tumma kannel kuusikossa tummana lampena väikkyi. Valkea kantelo loistossa päivän lahden kalvona läikkyi. Tumma kannel kyyhkyläisnä kuusen lehvällä itki — valkea lenteli leivosena livertäen ilmoja pitkin. Tumma kannel kansan huolta, murhevirsiä soitti — valkea hilpehin helkähdyksin huolet ja murheet voitti. Ukko kun lauloi — Ukko kun lauloi murhevirttä, painuvi kuulijan pää, haikean henkevin hytkähdyksin sydämet väräjää. On kuni tummalla virralla Tuonen purressa kuljettais, on kuni kuusena kansani murhe virtahan varjon sais. Syvältä kansani sydämestä laulelu kumpuaa. Kuulijan silmässä kaunokainen kyynele kimaltaa. Näen laulajan, neitonen rinnallaan. Näen laulajan kantelo kontissaan läpi Väinölän väistelevän — näen neitosen nuoren rinnallaan sulosuisen ja viehkeän. Ja mä kuulen kansani laulelon ylös toivohon kohoovan, sen kuulen mä huulilla hienoston kera kantelon kaikuvan. Sävelniekkamme kantelon kaunosen nokikarstasta puhdistaa, ja soittajat sorjimmatkin sen sulokieliä soinnuttaa. Se hellässä hoivassa soittajain ilon vienoksi kehkeää, ja kerta se kautta maailmain helokirkasna helkähtää. Vienon hienossa tuulen liekassa. Vienon vienossa tuulen liekassa haavan lehti hilkkuu. Lävitse lehtien liplatuksen heilini huivi vilkkuu. Tuulonen hienosti henkäillessään siniseen kukkaan liitää. Poikanen heilinsä havaitessaan luokse kohta kiitää. Mansikka päivän paistehessa punasena sarastelee. Samalla lailla se äidin tyttö poikia arastelee. Sinisiä, punasia kukkia kasvaa lähteen reunamalla. Poika ja neitonen kuiskivat kahden lemmenlehvän alla. Illan vihjeessä. Ei niin hiljaa aurinko laske, ettei liiku lehti. Illan vihjeessä pienonen poika heiliänsä ehti. Lehvitse kukkivan pihlajapensaan vaalea pääliina pilkkui. Poikanen hiipiä hippasi sinne, silmä se kiilsi ja vilkkui. "Hits", hän äänsi ja hyppäsi hiljaa lehdosta neitosen luoksi. Leikillänsä se veitikas tytti ahoa pakoon juoksi. "Piti piti", piiskutti pienonen poika, lakki oli kallellansa. Leikillänsä se neitonen pyrki pois hänen polveltansa. Sunnuntaina. Käkönen kukkuu helkyttelee vainion takalolla. Ikävä on suvisena sunnuntaina yksinänsä olla. Tuoltapa näkyy lehdon takaa tuulimyllyn siipi. Sinnepä hentosen heilini luokse taas minun mieleni hiipi. Jalkaani panen minä kiiltävät kengät, läpi kotipeltojen lähden. Taivaalla kohdalla myllyn siiven näen minä lemmentähden. Äidin tyttö. Ei ole äidillä tällaista tyttöä kuin tämä ainoa yksi. Ei tule tällainen äidin tyttö hylylle heitellyksi. Jallikka poikien jantturoista en minä välitä mitään. Sorjan ja hoikan heilini kanssa kaksin me hyreksitään. Mitähän meillä on välillämme, kun sua katson silmiin? Oi sinä, oi sinä, veitikka poika, saitko sen silmistä ilmiin! Aidankin yli. Tyttönen tuuheatukka ja sorja yhdeksäntoista jo täytti, oli punaposki ja ruskeasilmä, sievästi itsensä käytti. Naapurin poikanen pellollansa korjaili kuhilaita, — silmäili, silmäili sorjaa neittä, — välillä oli vino aita. Vaan yli aidankin, aidankin yli lempi se leimahtelee. Nurmella hellien neitoansa poika jo istuskelee. Mettä. Mehiläiset ne kukkasista keräilevät mettä. Minä haen kultani katsehista mieleni miellykettä. Kullallani on siniset silmät ja se mua ilahduttaa, kun hän sinisillä silmillänsä katsoa vilahduttaa. Lempi ja ämmät. Nurmella kulkivat poika ja tyttö kukkia poimimassa. Akat oli penkillä polvillansa, nenä oli ikkunassa. Kyllä ne ämmät käppyräleuvat kärkkyvät kielotellen. antaako suuta se hulivilipoika äidin neitoselle! Pannunsa ääressä toisillensa ämmät juttuja jauhaa — nuorten rinnat ne nurmikolla tuoksuvat lempeä lauhaa. Mulla on kauniimpi... Mullapa hilsu on kaunokainen — kaunisko myös on sulla? Pannaanpas hilsumme rinnatuksin onpahan kauniimpi mulla! Olisipa sullakin yhtä kaunis kuin on mulla kulta — sitte en pelkäisi, että sä huima kultani valtaat multa. Halla. Halla on kähminyt kummun alla, kummun kukkaset syönnä. Söi se kukat ja vei se tytöt, — ei se poikia lyönnä. Luntakin, ämmien nähdessä unta, tuiskusi keskellä yötä. Häätyi tuisku ja jäätyi nietos, — jälkiä siin' oli myötä. Neitosen keitosen akkunan alle viidet jäljet kulki. Viisi on tullut ja neljä on mennyt, akkuna yhden sulki. — Kuului kolketta, salpa se laukes, poikanen saapui luoksi. Laukesi salpa ja ikkuna aukes — poikanen metsään juoksi. Tähtöset tuikkivat kirkkahasti valjulla taivahalla. — Vei se kukat ja sai se tytöt syksyöinen halla. Rekilaulu. Tyttönen tepsutti silkkikengissä kirkkaalla järven jäällä; yll' oli hienonen silkkinuttu tuimalla pakkassäällä. Solakalla orhilla kulkusissa tulin minä matkailemasta; pyytelin rekeheni vällyjen alle ihanata tyttölasta. Rekeni on tanakasta tammipuusta, aisat on pihlajasta. — Tyttönen salli mun armastella, kieltäysi kihlaamasta. Sievästi, sievästi kuutamossa huulonen kohtasi huulen. Nahkaset neitosen ympäri käärin suojaksi tuiman tuulen. Se tuulimylly. Se tuulimylly, se tuulimylly se pyöriä liepottelee. Se hulivilipoika, se hulivilipoika se neitoja viekottelee. Ne neidot nauraa, ne neidot nauraa, kun hulivilit pyydystävät. Vaan kun ne pettää ja kun ne jättää, he itkeä vetistävät. Se tuulimylly, se tuulimylly se pyöriä liepottelee. Se hulivilipoika, se hulivilipoika se neitoja viekottelee. Yks hupsu kerran, yks hupsu kerran, oli tarttunut myllyä siipiin. Hän suistui järveen, hän suistui järveen, kun siipi irti riipiin. Tyttölasten lempi. Ah, lempi tyttölapsien on aivan ijankaikkinen! Se kestää kuin päivän kulku ainiaan ei estää voi nousuaan, ei laskuaan... Mä kerran illan lemmitsin ja syleilin ja suutelin... Oi, kuumaa sen lemmenliekin hehkuntaa! Se huumaa, ja hulluksi se aivan saa... Hän vannoi valan ikuisen nimessä sinitaivasten, ja vettä siniset silmät vuotivat, niin että sulivat posket punakat. Mut huomisella noustuain mä erokirjan hältä sain... Hän anoi, ett' ollaan yhä ystävät . . . ja sanoi saaneensa kihlat kiiltävät... Ah, lempi tyttölapsien on niinkuin päivä ikuinen! Se loistaa päivällä tänne taivaalta — ja toistaa yön tullen loiston toisaalta... Tuulihattu. Taivaalla häilyvä hattarapilvi kovin on kirjavainen. Minun kultani tuulihattu on ihan samallainen. Kun hän souteli punasella purrella, rannalla yksin itkin. Vesi suli sinisistä silmistäni Punasia poskia pitkin. Juhannus. Niemelle miehin se kokko kohennettiin. Illalla juhlana sitte se sytytettiin. Riemuin liemuin liekit leiskuivat. Rantamalla kuusen alla polskat kaikuivat. Hippaa lippaa jätkän polska soi. Hipsutellen, lipsutellen nuoret karkeloi. Juhannus! Riemahdus rinnat nuoret täyttää. Kesällä lempeä silmän välkky näyttää. Sentään lentäin leikkiin riennetään; ei suru estä, ei nyt kestä käydä itkemään. Läikkyin, väikkyin valssinhelke soi. Leijahdellen riemahdellen nuoret karkeloi. Hymyillen lehtojen taakse päivä vaipuu. Riutuen, sammuen liekin loimo haipuu. Hiljaa viljaa tuuli häilyttää. Kuusistossa, lehdikossa on niin hämärää. Neidot keidot aittahansa saa, — uinuksissa unelmissa kulta kuvastaa. Kosintamatkalla. Hei suli hilkkaa, kiirettä vilkkaa kiitävi salkoni kiillellen! Hilkkaa, vilkkaa kiillellen — oi, kun on matkani mieleinen! Hei tusi tulla, matka on mulla naapurin neitoa kihlaamaan! Mulla tulla kihlaamaan mieli on armainta neitoa maan. Salkoni kiiltää, välkkyen viiltää vieterirattaani raidetta tien. Kiiltää, — viiltää raidetta tien — rattailla kotiani kultani vien. Kaunis kuin kukka kultani tukka yllä on silmien säihkyäväin. Kukka tukka — häikähtäin uutimen varjosta sen minä näin. Rimputi ralliin, hepo meni talliin, minä menin kultani kammariin. Rallin tallin, kammariin — kultani otti mun kädestäni kiin. Hatun panin naulaan, käden panin kaulaan hellästi kultani kaunoisen. Naulaan, kaulaan kaunoisen — oi, kun on mieleni iloinen! Pyörälaulu. Oi, miten vilkas ja välkkyväkarva on minun hevoseni! Silavampi, vilavampi, vallattomampi on minun heiliseni. Kiipesin, koipesin pyöräni selkään, pyöritin hiljallensa. Henttuni reilu se rinnalleni ohjasi polkimensa. Pyörivät pyörät ja virisevät vitjat kunnasta kiitäessäni. Sinisen vaalea puku oli yllä heilillä vierelläni. Vilisevät lehdot ja niityt ja pellot rannalla siintävän lahden. Oi, miten hulmusi kultani tukka, tietä kun kiidimme kahden! Ei nyt enää lemmiskellä kulkien kuutamossa, eikä nyt välky kuu, ei tähdet laulajan laulelossa. Mutta me laulamme riemahdellen hevosista lentävistä, joilla me laulaen kiidätämme pois elon ikävistä. Kauhavan poika. (Savolaisen matkahavainto). Juna tuli Kauhavan asemalle hihkuen, puhkuellen. Kauhavan poikia astui parvi vaunuun huudahdellen. Kaikk' oli vahvoja niinkuin karhut, kaikk' oli ryyppypäissä. Kaikki ne mellasti myrskyn lailla, yks oli ylimmäissä. "En ole" — lauleli parhain poika — "kasvoilla kaunistettu, vaan olen voimalla, uljaalla luonnolla, riemulla reimastettu." "Hei vaan! Laulaen —." Vaunuun astui junan kuljettaja, muistutti poikia vakavasti, ett' olis riemulla raja. "Hei vaan!" hoilasi parhain poika. "Kuuleeko laulua kukaan? Paljo on poikia, yks vain tohtii huilata mielensä mukaan." "Kuules" — kumppanit kuiskuttivat — "joudumme kenties linnaan." — "Hei, ylös lennätte! Sinne jos mennään, menkäämme uljahinnaan!" "Huima mä olen, mut tahdon tulla huimaa huimemmaksi. Hei vaan! Henttuni hienonen kelpaa huimankin hoitajaksi." Huutajan vastassa vaunussa istui äitinen nuori ja hellä, koitteli lastansa itkeväistä vaalia, viihdytellä. Laulusta lapsonen vain yhä kiihtyi, huuteli haikeasti. Poissa jo oli junan kuljettaja, melu kävi raivoisasti. Kuolevan kyyhkysen lailla äiti katsahti hurjimusta. Katseessa siin' oli hellyyttä pyhää, hartainta rukousta. Huima sen huomasi. Kuin olis piston puukosta rintaansa saanut, heittäysi nurkkaan hän istualle, melu oli vaiennut, laannut. Kohta hän hiljaa ja horjahtamatta toiseen vaunuun astui. — Päättyikö päihtymys, mitä hän mietti? Näin että silmänsä kastui. Läpi kuusikon kulku. (Aihe kansanlaulusta). Kotikallion polkua kuljin läpi tuuhean kuusiston. Sinivirran vihreä laakso sen kallion juurella on. Sinivalkeihin laakson kukkiin suviaurinko säteili. Läpi tuuhean kuusikon lehväin säde muutama pilkisti. Sädevälkkeessä kuusistossa läpi lehvien neidon näin. Hän kuin sinipiikanen metsän tuli, tepsutti luokseni päin. "Kuhun kuljet sä ihana impi läpi kuusisen kalliomaan?" "Sinivihreän virran laaksoon suvikukkia taittelemaan." "Ken sulta ne kukkaset saapi, oi, kukkanen kaunoisin?!" "Ne saa oma kultani kallis, oi, poikanen uljahin!" "Jako juurella kallion kuusten hän kohtasi kultansa?" "Ja mökkiinsä kulkiessansa oli seppele otsalla." Läpi kuusikon tultua laaksoon, oli kukkia otsallain. Vaan kukkani kaikista kallein hymys, tuoksusi rinnallain. Sinivalkeihin laakson kukkiin suviaurinko säteili. Vaan silmästä impeni kirkkain säde sieluuni pilkiksi. Merille lähtiessä. Miksikä, heilini, kyynelsilmin katselet kasvoihini? Aina mun mieleeni pauhussa aallon siintävi silmäsi sini. Miksikä, heilini, kyynelsilmin katselet kalvoa vetten? Sua minä muistelen kulkeissa kautta muittenkin manteretten. Miksikä, heilini, itkevät silmät huivisi kulmalla peität? Luuletko, että mun ikuiseksi aaltojen helmaan heität? Älä sure, heilini, näyttäös jälleen hymysi se kaunis ja kirkas! Minä menen hetkeksi aaltojen leikkiin, kotona on kultani sirkas. Syksyllä jälleen luoksesi saavun jälkeen lyhkäsen kesän. Silloin riemusta lauleskellen laitamme pienosen pesän. Aavalla Atlannilla. Atlannin mahtavan laivan kannelle jalkani jäyhästi astui. Mutta mun heilini ruskeat silmät rannalla kyynelin kastui. Laivan kyljestä kuohuva aalto vierivi vasten rantaa. Kuohuva aalto mun mieleni kaihon Suomen rannalle kantaa. Atlannin mahtavan laivan mastossa tuulessa lippu liehuu. Eroani armaasta muistellessa silmässä kyynele kiehuu. Voi, mua hullu, kun laivaan läksin aavalle Atlannille! Voi, mua hullu, kun heilani heitin päiville suruisille! Joka hengenveto. Sinä olit sieväksi kasvatettu kuin sinikukkanen peltoon. Luotasi läksin muille maille menin kuni lintunen lentoon. Useasti on minun mielessäni vihreä kotiketo, mutta sen sinikukan muistan sieltä joka hengenveto. TUNTEITA JA AATOSTEN SIRKKALEHTIÄ Ilmassa purjehtija. Kuin ilmapallo lentonaan taivaihin kohoaa, niin läksin kohti kulkemaan ihanteen kukkulaa. Unelma ruusuruskoinen sen huiput kirkasti, ja uskon enkel'impynen kukitti rintani. Ma matkalla sain tuntea, ett' olen pohjaton kuin aamun kultaruskossa utuinen pilvi on. Se uskon kukka juureton helteessä kuiveni, ja ruusupilvi unelmain tuulessa hajosi. Niin kauvan rinta huokasi toiveitten pirstoilla, vaan sitten aloin etsiä elosta totuutta. Sinä olit niin heleä ja hieno! Sinä olit niin heleä ja hieno kuin autere aamun on, kun rannalta taivaan siihen säde säihkyvi auringon. Sun luoksesi tuulena aamun salon korvesta syöksähdin. Vaan autere tuulessa haihtui ja mä määrättä harhailin. Koivunlehdeksiä. Tuhatviitiset Suomen järvet kotirantoihin läikkyvät. Tuhatniitiset huolten hunnut mun mieleeni väikkyvät. Sinirannalla ritvakas koivu yhä uusia lehtiä luo. Elo sulholle surujenkin sulorunsaita riemuja suo. Lehtiritvoja koivusta rannan minä vastaksi taittelen — ja rintani katkerat kaihot ilolauluksi laittelen... Vaan vastani viuhkaissa muistan: sinirannalta tuolta sen sain — ja riemusta laulaissa itken yhä muistaen murhettain. Oi, kuin oli kummaa silloin! Oi, kuin oli kummaa silloin — kun muistelen jälkeenpäin! Oi, kuin oli kummaa, illoin kun silmäsi loistavat näin! Sun silmäsi silmäni huikas, ja kun katselin maailmaan, niin silmistä kaiken kansan sun katsehes loisteli vaan. Sun henkesi hellä! Se tuntui koko maailman kattavan. Sen vahvasti, vahvasti uskoin yli aikojen aaltoavan. Oli yö kuin välkkyvä päivä ja päivä kuin välkkyvä yö, mure riemua, murhetta riemu ja leikkiä raskainkin työ. Mä nukkuen puoleksi valvoin ja valvoen uinailin, ja houruna illalla myöhään kedon halki mä harhailin. Mä houruna illalla myöhään sun luoksesi syöksähdin. Sun silmäsi! Silloin ne loisti ikikirkkahin kyynelin. Minä houruna illalla myöhään sun luoksesi syöksähdin. Sua katselin silmästä silmään — pois horjuen harhailin. Läpi yön minä lauluja lauloin oi, kuinka ne kuohuivat! — — Jo poltetut, poltetut ammoin ovat laulut ne onnettomat. Vaan ei pala koskaan se muisto, en voi sitä unhottaa. Mä soisin sen siiville tuulten, mut en sitä sinne saa. Kosken rannalla. Astelen päivän lasketessa kohisevan kosken rantaa. Raskas niinkuin rannan hiekka on minun kaihoni kantaa. Keltapäisiä kukkia kasvaa kosken kohinassa. Mielelleni vilpastusta olen minä hakemassa. Oi, miten sorjia niemekkeitä vetonen kierrättelee! Oi, miten neitoset nuorten miesten mieliä viehättelee! Kaihon katkera katseeni kääntyy keltapäähän kukkaan. Oi, kun ne haaveet ja nuoret toiveet haihtuivatkin hukkaan! Saaren rannalla vuolas virta erkani kahteen haaraan. Kulta kun jätti, mun mieleni rauha joutui suureen vaaraan. — Istuin kosken partahalle, aatos yhä juoksi, meni yli vetten ja kukkuloitten entisen heilin luoksi. Niinkuin kosken pyörrenielu kierivi kallion viereen, niin minun entinen heiliseni alati muistuvi mieleen. Vaaleapäinen on kuihuva laine, vaan on pohja musta. Minä haen tuimista taisteluista surujen unhotusta. Koskesta vierivi kuohuva laine suvannon tyyneen veteen. Oi, jospa surujeni pyörtehista riemuja koituisi eteen! Suvannon kalvoon siintävä kukka kuvansa kauniin päilyy. Vielä ne mullakin nuoret toiveet mielessäni säilyy. Naisvihaaja. Mua useasti niinkuin miekka lyö lauselma ivaava: "Kas, siinä se on runoniekka, joka on naisvihaaja!" Niin, tottakin! Mitään hyvää en naisissa nähdä voi, kun silmäni ei jätä jyvää, joka katseeni lumpehen loi. Kevätlempeni muistojen huntu on silmäni sulkenut. Sitä tummaa verhoa kantain olen vuosia kulkenut. Läpi verhoni neitoset nuoret kuin Tuonelan haamut nään. Ei ota minun rintani tulta, jos miten sitä isketään. Ken iskisi rintani liekkiin, repis verhoni tumman pois, oi, lauluni kaunehin, parhain ylistykseksi hälle sois! Olin minäkin riemukas kerran. Olin minäkin riemukas kerran, kun kuohuin lempeä! Mut riemuni kesti sen verran kuin höyhen lehdellä. Pois lenti se kallehin kulta kuin lintunen ollut ois. Ja lehdeltä höyhenen hienon surun kyynele huuhtoi pois. Käki, kertovat, kukunnallaan punapilkkuja lehdille luo. Kesä konsa on kehkeimmällään kai uuden se riemun tuo. Yksinäisen huokaus. Kulen yksin rannalla maailman elon polkua yksinäistä. Sulo puuttuvi hetkistä riemunkin, haen turhaan lohtua murheihin. Ja kun joudun taistossa turmahan, käsi ystävän ei sitä väistä. Oi, jos olis ystävä yksi vain, joka vilpitön oisi ja luja! Hän lohduksi murheessa ennättäis, ilon siiville sieluni lennättäis, ja määrähän meidät viedä vois myös hairahduksien kuja. Uro yksi jos taistossa kohlun sais, sen toinen kohta jo kostais. Jos yhdeltä vieras voiton veis, niin voitolla kaksi taisteleis. Ja yksi jos kaatua keikahtais, sen toinen pystyhyn nostais. Jos kohtalo kaataisi kummatkin ja syytäisi syrjään tieltä, me painautuisimme kyljikkäin, verin toinen toistamme lämmittäin sulostaisimme päivät tummatkin kahen soittaen lemmenkieltä. Hengen voima. Kuin hongan siemen pienonen on itu hengen ikuisen. Sen tuuli puhalluksellaan voi saada irti rungostaan. Ei mikään ihmismahti vois siementä siltä ryöstää pois. Ei tuulikaan voi rajottaa mihinkä siemen sinkoaa. Maa peittää pienen siemenen ken arvaa kätköpaikan sen? Ja sirkka piennä sirkoaa, ei ihmetyttäin maailmaa. Se versoo hiljaa juurestaan, niin harva tainta huomaakaan. Vaan katso kasvun tulokset sä suuret vuosisataiset! Kas, suuri honka humajaa ja hohajaa ja kumajaa sijalla pienen siemenen, mi kasvoi hiljaa versoen! Käy käki siihen kukkumaan ja lintu pesän laadintaan, ja siemeniä miljoonin se sirottelee tuulihin. On pieni siemen hongalla, vaan siitä syntyy suuria. Ja kuni honka humuinen on voima hengen ikuisen. Ihmisten elon-ihanteet. Itäinen "taivon pojan" valtakunta on sillään seissut vuosin tuhansin, on seissut lailla laakson umpilammen ja ummehtunut leväsammalin. On muuttumaton siellä yhteiskunta, on muuttumaton side kastien, ja polvet nousevaiset muuttumatta elävät lailla polven entisen. Ja henki rientämättä, lentämättä vain kylpee ahtahassa ammeessaan, ja ihmiskuoron taaja kokonaisuus se kantaa äänetönnä kahleitaan. Ei elämätä olo liikkumaton, — on elo liikettä ja toimintaa, on lakkaamatta käyvää kehitystä, menoa kohden aikaa tulevaa. On elo ylenevää edistystä, — idässä tiedämme sen puuttuvan, mut on se rientoisilla länsimailla ylennyt ihanteeksi toiminnan. * * * Oi, helleenien elon ihanuutta! Se kansa kauneutta palveli, sen nosti tähdeksensä kirkkaimmaksi ja siksi elon, kuolon muovasi. Ja kauneuden tähti taivahasta yleni Rooman kuulu valtio; inehmo heistä kuului valtiolle ja sille miehen toimi, taistelo. Se valtakotka lensi kaaarisiivin, maailman kautta lensi tunnetun; se kokoeli kansat hajanaiset tähtäämään uuden aamun nousuhun. Ja aamu koitti. Kautta kristinuskon avautui ihmisille ihmisyys, ja veljeslemmen ruskovälkkehissä väreili ihmishengen hämäryys. Mut keskiajan musta munkkikunta vei aamukoiton taakse pilvien; kai ei lie ollut valmis ihmiskunta omaamaan sitä soppiin sydänten. Inehmo sekasorron myllerrystä sai laaksossansa kauvan itkeä; vain yltä vuorten veljeyden usko kimalsi hälle kaihon tähtenä. Jo koitti uuden ajan aamurusko; se ihmisyyden maahan palautti. Ja vapaa aatos on se uusi usko, jonk' ihmiskunta sai sen lahjaksi. Nyt "terve järki" elonohjat otti, se mielet, kielet riensi tutkimaan ja vaati vapautta ihmiselle kuin jumalalle, olla Valtonaan. Vapaaksi päässyt tutkivainen järki syvälle syöksi luonnon uumeniin, maapallon kiersi riemukarkelossa ja karkeloiden lensi taivaisiin. Ja ylväs, uljas oman voiman tunto isoa nähtäväksi luonut on; sen hedelmää on rikkaus ja riista ja ihmistahdon valta suunnaton. Vaan vallan veivät harvat voimakkaimmat, ne tohti tehdä kuinka tahtoivat; peloksi pienemmille, heikommille ne keksi pantsarlaivat, kanuunat. Niin vaille luontaisinta tyydytystä jäi heikon henki, hento ruumiskin; orjiksi jäivät, vaille vapautta tuhannet pienet suurten jalkoihin. Ne kauvan vaikersivat voihkaellen, ne kauvan kaihosivat onneaan, ne kauvan kujersivat tolkutonna isojen kulkiessa kulkuaan. * * * Mut aika herättävi heikommatkin, se herättävi henget kaikkien. On tullut nousuaika tuhansille, ne valveutuvat kilvan, hälisten. Ne valveutuvat nuorra, voimakassa, palaen halustansa taisteluun; ne on kuin laava kallioitten alla, se kunnes löytää tulivuoren suun. Oi, missä on se aukko löyttävissä mi laavan vuoren alta kohottaa? Oi, missä aikamme on johtotähti, johonka vuoren liekki leimuaa? "Hei, leipää jokaiselle nälkäiselle, tasainen yhteisonni kaikille! Ja voima, toteuttaa ne vaatimukset, on yhteenliitynnässä voima se?" Näin tielle sortuneitten pienten joukon nyt kaikkiyhteisyyttä vaaditaan, inehmot taikinaksi taputellen näin niistä suuri leipä leivotaan. * * * Vaan hengen vapautta ihmisiltä sen leivän kuoret ei saa rajottaa; ei taivahisen liekin leimahdusta saa sydämistä multaan vajottaa! Ei! Mutta jokahinen ihmisrinta nyt täytyy vapautehen nostattaa, niin että ikihenki heikoimmankin omalla kielellänsä soida saa! Jokaisen halajaisin rinnastansa säveltä eheätä soittavan, sen tuovan erikoisin vivahduksin valtaavaan kuoroon kaiken maailman. Ja koko ilmollisen ihmiskunnan sopivan uskon yhteen sointumaan: itäiset kansat liittyy mietteinensä eloisten länsimaitten liikuntaan. Ja vapaa aatos viettää vihkijäiset keralla helleenien ihanteen: totuuden kietoo kauneus sylihinsä, runotar uinuu tieteen vuoteeseen. Ja ehjän, onnellisen yhteiskunnan, sen rakentavat ehjät ihmiset: ei Rooman, mutta taivon valtakunnan voi luoda maahan ihmisveljekset. * * * On määränämme suuri sopusointu sisällä ihmisten ja kansojen — ja sopusointu koko ihmiskunnan keralla maan ja taivon tähtien. Se määränpää on tiessä tietehemme ja sille soipi helke kantelon, se korkehin on johto toimintamme, ihannetähti elämän se on. Oi, sopusoinnun kirkas aurinkoinen, mi loistaa meille pimeässäkin, yhäti loistaa yltä sekasorron, samana säilyy tuhatvälkkehin! Sen loiste konsa koko ihmiskunnan kaihoovat mielet kaikki tenhoaa, oi, silloin ihanasti kimmellellen kaikille onnen aamu ruskottaa! Harrastus. Uros uljas ja neitonen vieno, ojan luoja ja johtaja maan, tule yksilön, yhteiskunnan sopusointua harrastamaan! Jos ylväintä, halvinta tointa tämä harrastus johdattaa, saa silloin kaikista niistä tosionnea kansa ja maa. Majan pienen ja mahtavan linnan saa rikkaaksi harrastus, kodin helmassa henkivi siitä ilo suuri ja siunaus. Se rintahan lämpöä hellää ja valoakin heijastaa, se mielihin maatuneihin ikiriemua seijastaa. Vapau Oi, vapaus, suuri ja ihana, sulla suuret on riemut ja suloisuudet! Vaan ken sinut oikein omistaa, sillä suuret on huolet ja velvollisuudet. Hänen täytyvi sinua säilyttää jalon sielun jaloilla pyrinnöillä ja valvoa, ett' olis vapaus koko kansalla, kaikilla yksilöillä. Vain silloin yksilö vapaa on, kun vapaata kansa on kauttaaltansa. Mut kansa ei saavuta vapauttaan, jos maailma vailla on vapauttansa. Totuus. Totuus vaikka on ainovanha, aina se siltä on uusi — niinkuni uusia lehviä kukkii vanha aarnikuusi. Aamulla varjosta kuusen latva päivähän nousevi, nähkää! Kas, toden huippukin mullasta mannun ikuisuuteen tähtää! Päivällä tämä sivu kuusesta loistaa, tuon sivun lehvät varjoo. Tosikin vain osan itsestänsä silmälle nähdä tarjoo. Illalla aurinko kuusesta latvan viimeiseksi kultaa. Huiput hohtavat muinaisuuden, emmekä muista multaa. Syksyn yössä aarnikuusi pimeähän peittyy. Totuus aina on olemassa, vaikka se mielestä heittyy. Kuusen lehviltä kevään lämmin sulaa talven lunta. Todenkin uudesti kirkkahana löytävi ihmiskunta. Niinkuin kummulla uusia lehviä kukkivi aarnikuusi, niin tosi, vaikka on ainovanha, alati siltä on uusi. Valhe ja totuus. Valhe se loistoa, kiiltoa etsii, yllensä verhovi välkkyvät vaipat, jotta se tenhoisi ihmisten silmät, etteivät huomaisi sen sisäpuolta kuinka se tyhjä ja ontto on. Totuus kuortansa kelsiä koittaa, yltänsä riisuvi mutkaisat muodot, niin että silmämme selvemmin nähdä voisivat puhtaalta sen sisäpuolta suuret ja kirkkaat helmyet. Turhia kysymyksiä. Miksikä alati maailmassa vaihtuvi yö ja päivä? Miksikä verhona totuudenkin väihkyvi valheen häivä? Miksikä hyvänkin ympärillä on niin paljo pahaa? Miksikä särkynyt sekasorto sydänten sointua sahaa? — Vaiti! Turhaan tuhat kertaa teen nämä kysymykset. Ei pysty juuriin olemuksen älyni yllätykset. Oikeus. Oikeus ylevä, suuri on kuni jykevä tammi, joka voi valossa vasta, valossa ja lämpimässä suoravarreksi selitä, iaajalehväksi levitä. Onnemme asunto. Ei asu elämän onni taivahissa, tuulosissa, ei vesissä, ei kukissa eikä muissa muotoloissa. Tuolla onnemme asuvi sydämessämme syvällä, tuntehettaren tuvassa, hengettären huonehessa. Karkaiseva kärsimys. Ei terästy raisu rauta, teräs kirkastu, teroitu, jos ei ensin se puristu vetten, liekkien välissä. Lapsi ei tule uroksi, yrkä mieheks ylene, jos ei taistossa terästy, kärsimyksissä karaistu. KANSALLISIA LAULUJA. Pohjolan huhtikuu. Sinivalkonen taivas, lumivalkonen maa helopäivästä taivon suloloistehen saa! Niin läikkyvä leuto on viileä sää, jää päivässä välkkyen kimmeltää, ja kaukana äärellä vainion lumenhohtavat huiput vuoriston yläilmahan yllättää! Sinivalkonen taivas, lumivalkonen maa helopäivästä taivon suloloistehen saa! Koko maa ihan huikean kirkas on, valo väräjävi lehvillä kuusiston, valo väräjävi, palajavi leivonen ja livertävi, lurittavi riemuiten yläilmahan kiemurtain! Jos mulla olisi — Jos mulla olisi leivosen siivet, en minä olisi täällä: livertäen lentäisin luokse Herran ylhäällä pilvien päällä. "Herrani", livertäisin hänelle siellä, "tunnetko Wäinölän kansan? Miksikä sille sä heittää annoit vierahan viekkaan ansan?" Oi, miten palavasti rukoileisin sydämestä hartahasta: "Suo säde kansalle kärsivälle valostasi kirkkahasta!" Herrani kuulisi, jos minä pyytää oikein hellästi voisin. Herrani armoa henkivän viestin maahani sitte mä toisin. — Kansani, katsele taivahalle sinisillä silmilläsi! Nouskosi itse sä luokse Herran veisaten virsiäsi! Mihin suuntaan? Orot niityllä hirnuvat korskuen, palo mielemme viehtävi sinne. Me lentäen riennämme ratsaillen ja kiidämme kilvaten, riemuiten — mut minnekä, minnekä, minne? Oi, vielähän taistelutantereet Ovat taatoilta tallella meille! Ja vielähän viettävät mantereet ja vielähän viehtävät välkeveet sydänsyitämme uusille teille! Koko kansan me tahdomme kohottaa hyvän, oikean kukkuloille! Sen mieli ja kieli kun vapaaks' saa, Se suurena kuorona kohahtaa sopusointujen soitelmoille! Koko kansan me nostamme oikeuteen, joka miehen naisen ja lapsen! Me kutsumme hellään veljeyteen ja vapauteen tasa-arvoiseen joka nuoren ja harmaahapsen! Tätä työtä me tyynenä toimimme, joka tointamme harkiten tarkoin. Mut muutakin vaativi sentään se: sydän-intoa, tarmoa tahdolle, kiven rouhua vahvoin harkoin. Työ itse se tarmoa kasvattaa ja kansassa kasvun voimaa. Mut kerta kun työmme valmiiks saa, ei ole ken väärästä vaikertaa ja sorrosta veljeä soimaa. Tulkaa ja katselkaa! Oi, tulkaa käykää ja katselkaa mun maatani, vanhat ja nuoret! Kas, rannoilta järvien välkkyväin ylös kaartuvat uljaat vuoret! Mäen rinteillä runsaina rehottaa kotilehdot ja kuusikot taajat ja taustalla lehtojen, vuorien kovat korvet ja hongikot laajat. Salon korvessa koppelo kotkottaa, jänö, karhu ja hirvikin hyppii. Joka paikassa juoksevat, siivekkäät elinvoimia luonnosta nyppii. Kotikansani vakaa ja järkkymätön, syvämielinen, miettiväinen, se tarmolla maatansa viljelee, maa vaikkapa onkin jäinen. Kevätkaskissa liekkejä leimuaa, kotirannoilla laihoja loistaa, hakalehdoissa karjojen kellot soi, kodit piirtonsa lahdessa toistaa. Kohukoskissa jyskyen tehtaat käy, salot pyssyjen kaikuja paukkaa, venot, laivatkin aaltoja vellovat, tuliorhit kangasta laukkaa. Ja hermoina sähköjohdot käy maan aivoista jäntereihin, ja tieteemme taivasta tahdittaa, luo taiteemme kukkia teihin. Mäkihaavikon keinuilla kisaillaan, viriaalloilla nuoriso laulaa. Sitä ei voi äänettä kuunnella, sitä itsekin täytyvi laulaa! Kotikantelo kaunonen kasvattaa helokirkasta sointujen viljaa. Surusointuista on se ja vienoa — sitä täytyvi kuunnella hiljaa. Oi, kansani, henkesi siiville kotikantelo kallis nosta, tuo pöydälle pirtin se helkkymään, sen kärsimät kohlut kosta! Ylös nosta se kaunosti kaikumaan, niin henkesi nostaa se myötään! Ja silloin mielesi puhtainnaan voi tehdä kauneinta työtään. Kansanrakkaus. Kuin aurinko aamulla taivahalle, niin nouskosi kansanrakkaus, ja tavalla auringon kaikkialle sä levitä lämpösi runsaus! Kuin koitar aamulla kuusikoitten yli yöhyen häivään sajastaa ja sitten ruskona lehtoloitten ja kuusten latvahan kajastaa — Ja ruskosta taivahan rantamalta terä kirkas punasena pilkahtaa, käy kaartansa, usvia kaikkialta, joka laaksonkin pohjasta hajottaa — Ja hallan hyytämät niityt, pellot taas lietsovi vireänä vihertämään ja herättävi heimojen siskot, vellot ylös työhön: kyntöön ja kylväntään. Ja hellästi hivuttavi kaiken kansan sulolämpöönsä, loistoonsa sulkeumaan, siten johtaen silmistä surman ansan sen riemuhun, onneen ja kunniaan — Niin, niinkuin aurinko taivahalle, niin nouskosi kansanrakkaus, ja tavalla auringon kaikkialle sä levitä lämpösi runsaus. Kristalli. Oi kansani kalliin henki kuin kristalli kirkas on! Kuin kristalli! Mutta se vielä niin kovin on muodoton. Hyvä luoja jos mestarin loisi, joka särmiön siitä sais, tuhatvälkkehin ympäri maata se päivyttä heijastais. Viljelysoppia. I. Kovin paljo se tarhuri harhaa. joka laatii kukkatarhaa kedon kumpuhun karheaan, jota tunne ei laisinkaan. Kovin paljo te hairahdatte, kun kansaa valistatte, sydän vaikka on teillä sen kuin suljettu kirjanen. II. Mitä voipi se tarhuri voittaa, joka kasveja kastella koittaa, mut unhotti perkata maan, johon istutti kasviksiaan. Mihin joudumme valistustyössä, valo vaikkakin liehuu yössä, jos rinnasta kansamme ei leimua liekki se. III. Älä, tarhuri, vieraasta maasta tuliruusuja tarhaasi raasta! Ei etelän ruusunen kuki hallassa pohjoisen. Älä, kansani, vieraasta maasta ihanteita ja aatteita raasta! Hymy, nauru ei vierasten sovi kyynelen suihkeeseen. IV. Miten, tarhuri, kukkasen tehnet, jos ensin et varren ja lehdet ylös kummusta kasvata — nehän versovat kukkia? Miten kukkivi kansani henki, jos vartta ja lehtiä ensin ei hellästi hoidella, ylös mullasta nosteta? V. Puutarhuri, tunne maasi, sitä viljele, kasvikkaasi sen rinnassa kasvata, kunis versoo se kukkia! Kotikansani, itsesi tunne, sydänsyistäsi tutki kunne sun täytyvi suunnata tie, joka matkasi määrään vie! Herrasluontoa. Olipa puisto pienokainen vierellä herraskartanon ja polku jäykkä, kaavamainen välissä penkkilöitten on. Puut vahtii tietä rivissänsä kuin haarniskoidut sotilaat, ja saksittuina yrmillänsä, on pensasaidat pullokkaat. Ja nurmen, joka vehmahasti yrittää nousta kukkimaan, puutarhuri sen nokkelasti koneella niittää oraassaan. Ja hovin herra mahtavasti kuin laiva kulkee polkua. On sillä rouva rinnallansa kuin aika auma pellolla. Kas, siinä sitä on sivistystä, on varakkuutta, arvoa! He etsivät nyt virkistystä — nähkääpäs! — luonnon helmasta... Kansanmielinen. Henttuni hieno on herraslapsi, vaikkei se siltä näytä, vaikkei se veitikka itseänsä yhtään ylväästi käytä. Kyllä se taitaisi ruotsinkieltäkin, vaikka se ei sitä solkkaa; taitaa se valssitkin, vaikka se hippaa vekkulipietun polkkaa. Pennin saimme Pennin saimme me perinnöksi sekä vähä rantaluhtaa. Itse me korpehen peltoja teimme itse ohjaten juhtaa. Pennin saimme me perinnöksi vanhoilta taatoiltamme — sittenkin varkaat vahtailevat meidän rikkauttamme. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANSA JA KANNEL *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.