The Project Gutenberg eBook of Kilpakosijat This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Kilpakosijat Kaksinäytöksinen pila Author: Evald Jakku Release date: March 4, 2024 [eBook #73100] Language: Finnish Original publication: Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy Credits: Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KILPAKOSIJAT *** KILPAKOSIJAT Kaksinäytöksinen pila Kirj. EVALD JAKKU Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1928. HENKILÖT: Raski, talon isäntä. Elli, hänen tyttärensä. ANTTI, | ESKO, | Raskin renkejä. MIKKO MÖYKKY, Ellin kosija. PUHEMIES. ENSIMMÄINEN NÄYTÖS Tavallinen talonpoikaistupa. Esiripun noustessa nähdään Elli huoneen perällä kehräämässä, Antti vuolee kirvesvartta, Esko istuu jouten ja tupakoi. _Esko_. Vai niin Elli tuumii. Olenpa sentään varma, että myöntävän vastauksen antaisit, jos pulska, reipas poikamies tulisi sinua vaimokseen kysymään. _Antti_ (ponnahtaa seisoalleen). Esimerkiksi tämmöinen mies. Katsopas tänne, Elli. Kun minunlaiseni puolikomea poikamies tulisi luoksesi, tarttuisi käteesi ja sanoisi: armas Elli, tulehan vaimokseni, — niin melkeinpä se jo alkaisi silloin sointua kaupan ääneltä. Eikö niin, Elli? _Elli_. Pyh! Ei likellekään. Minä silloin kauniisti sanoisin: paljon kiitoksia, hyvä herra, ei meillä vielä ole suurtakaan kiirettä naimisiin. _Antti_. Hoh, kopeanapa nyt ollaan. _Esko_. Hah, hah, hah! Siinä oli, Antti, sinulle hiukan oppia kosintataidossa. _Elli_. Sitä taitoa Antti kyllä vielä tarvitseekin. _Esko_. Vai tarvitsee Antti oppia kosintataidossa; tuon voit, Antti, painaa mieleesi. Muista, ettet vastaisuudessa tee kosintaasi näin julkisuudessa, vaan kahden kesken. Elli pitää luullakseni siitä tavasta enemmän. _Elli_. En minä sitä tarkoittanut. _Esko_. Juuri sitä sinä tarkoitit, älä väitäkään vastaan. _Antti_. Elli luullakseni pitää enemmän semmoisesta kosijasta, joka muhkeaan supsiiniturkkiin puettuna ajaa taloon korskuvalla oriilla. Renkipojat ovat kehnoja kosijoita. _Elli_. Kas Anttia, kun suuttui pienestä pilastani. Esko, emmekö tanssita hänestä huonoa tuulta pois? _Esko_. Teemme sen ja laulua lisäksi. (Esko ja Elli tempaavat Anttia käsivarsista ja alkavat tanssia piiriä lattialla. Esko laulaa:) Minäpä se olen laulajapoika, ja mull' on laulun ääni, hei illalla minä laulan vaan, ja mull' on laulun ääni. (Antti viskaa veitsen ja puukappaleen, jota on veistellyt, ja yhtyy Ellin kanssa lauluun. Elli laulaa: "Soman pojan suosittelen lempeydelläni" j.n.e.) Soman tytön suosittelen mieheydelläni, hei illalla minä laulan vaan, ja mieheydelläni. _Raski_ (tulee sisään). Joko taas täällä pidätte kisojanne? Sinäkin, Antti, aikuinen mies, viitsit temmeltää kuin mikäkin poikahulttio. _Elli_. Anttihan se tässä onkin parhaana joukossa. _Antti_. Niinkö tuo lienee? Kuka kisat aloitti? _Elli_. Samantekevä kuka ne aloitti, mutta kenenkä ääni laulaessa ylinnä raikui ja ken se piiriä mentäessä niin hurjasti ympäri pyöri, että oli vähällä käteni herpaista? _Raski_. Samanlaisia lienette kaikki! Kun silmä välttyy, niin silloin reuhaamaan niin, että pirtti on käsissä hajota. _Esko_. Nuorena sitä, isäntä, iloitaan; vanhana ovat sääret jo liian kankeat tanssissa pyörähtelemään. _Raski_. Eihän ne nykyajan nuoret muusta tiedäkään kuin tanssista. Ei minun nuorena ollessani niin eletty; pidettiin kisat silloin tällöin harvemmin, ei joka ilta samassa touhussa oltu. _Esko_. Onko isäntä kuullut vanhaa sanantapaa tanssista? _Raski_. Lienenkö tuota kuullut? _Esko_. Entinen sanantapa sanoo: "Täällä ajassa tanssitaan, että sitten taivaassa osataan." _Raski_. Niinkö sanoo? Toisenlaisia nuo kuitenkin lienevät tanssit taivaassa kuin täällä maan päällä. Kun raamatussa kerrotaan miten David hyppäsi Herran kasvoin edessä, ei se mahtanut olla tuommoista remputusta kuin tuo teidän nykyaikainen tanssinne on; sievempää ja juhlallisempaa se oli. _Esko_. Sen sievempää tanssia ei itse isä Davidkaan ole osannut tanssia kuin nykyaikainen valssi on, — siitä, isäntä, saatte olla varma. _Elli_. Joko Esko ja isä taasen rupeavat raamatusta kiistelemään? _Antti_. Sieltä tuota voi löytää kiistelemisen aihettakin. Miten se eilinen kiistanne Jaakopin naimisesta päättyi? Eskoko väittelyssä hävisi, vai kuinka? _Esko_. Vielä mitä, minähän sen voitin. Isäntä ei voinut kumota minun väitettäni, tiesihän vain, että Laban naitti kaksi tytärtänsä Jaakobille, mutta ei voinut todistaa, että nykyaikaisilla isillä olisi oikeus tehdä tyttäriensä kanssa samaten. _Raski_. Mitä raamattu kertoo, se on totta. Ja kun kerran Labanilla oli oikeus naittaa tyttärensä Jaakopille, on nykyaikaisilla perheen isillä, joilla on vaimoiässä olevia tyttäriä, oikeus tehdä aivan samoin. _Antti_. Mutta ellei tällä tavalla naitettavaksi aiottu tyttö hyväksyisi isänsä tekemää naimiskauppaa, ei suostuisi rupeamaan vaimoksi ehdolla olevalle sulhasmiehelle? _Elli_. Ja semmoinen mies ei milloinkaan vaimoa ansaitsekaan, joka ei itse uskalla kosia, vaan käyttää niissä puuhissa kiertoteitä. En minä vain menisi vaimoksi semmoiselle raukalle. _Esko_. Tuossa sen kuulitte, isäntä. Raukka se on mieheksi, joka ei suoraan itse uskalla kosia. _Raski_. Vanhempain kunnioitus ja tottelevaisuus ennen kaikkea. Kun isä asian päättää, täytyy lapsenkin se hyväksyä. Ellilläkään ei tuota vielä liene sen vertaa elämänkokemusta, ettei isän apu olisi tarpeen niin tärkeässä asiassa kuin avioliitosta päätettäessä. _Elli_. En vain minä suostuisi vaimoksi kaikenlaisille Jaakopeille, vaikka isä asian niin päättäisikin, ellen rakastaisi minulle aiottua miestä. _Esko_. Hah, hah, hah, isäntä, kuulkaapas tuota. Elli ottaakin asian enemmän käytännölliseltä kannalta, ja silloin ei teidän raamattunne ja Labaninne paina paljoakaan vaa'assa. _Raski_. No, no, en tuota minäkään tarkoittanut, että isä saisi noin vaan umpimähkään tyttärelleen miehen valita. Tarkkaan on isän katsottava, että valitessaan osaa oikeaan, — että mies on siivo, kunnon mies ja kaikin puolin sopiva tyttärensä aviomieheksi. _Antti_. Niin. Kyllähän vanhempain suostumus on paikallaan avioliittoa rakennettaessa, mutta ei vanhempain sentään milloinkaan pitäisi pakottaa lapsiaan heille vastenmieliseen avioliittoon. _Puhemies_ (tulee sisään). Hyvää päivää! _Raski_. Päivää! Vieras käy tänne peremmälle istumaan. _Puhemies_. Lienenkö oikeassa, vai kuinka? Onko tämä Raskin talo? _Raski_. Oikeassa olette, kyllä tätä taloa sanotaan Raskiksi. _Puhemies_. Te taidatte ollakin talon isäntä, — olette ainakin isäntämiehen näköinen? _Raski_. Minuahan ne tässä tapaavat isännäksi sanoa. _Puhemies_. Huomasin sen heti ensi katsannolla. Ja tämä neiti tässä (osoittaa Elliä) on Raskin kaunis Elli, eikö niin? _Esko_. Juuri niin. Vieraan asiat taitavat koskeakin vain kauniita tyttöjä. _Puhemies_. Eipä paljon muutenkaan. Raskin isäntää sentään tällä kerralla haluaisin puhutella; kauniita tyttöjä puhutelkoot nuoremmat ja pulskemmat miehet kuin minä olen. _Raski_. Tuota, jos vieras kävisi tänne kamariin pistämään tupakaksi. Sopisi täällä jutustaa. Esko, pidä sinä huoli vieraan hevosesta. _Esko_. Kyllä pidetään. _Puhemies_. Isännän renkejäkö ovat nämä molemmat nuoret miehet? _Raski_. Niin ne ovat. _Puhemies_. Pulskia poikia. (Menee Raskin jäljessä sivuovesta ulos.) _Elli_. Kuka tuo lavertelija lienee? _Esko_. Etkö ymmärrä! (Antille.) Nyt, Antti, saat pitää varasi. _Antti_. Miten niin? Hänen asiansa eivät liene minua koskevia. _Esko_. Entä kun ovat. Ja nyt se pian nähdään sekin, ken oli oikeassa Jaakopista ja Labanista väiteltäessä. Muista sanasi, Elli. _Antti_. Ettäkö tuo olisi...? _Esko_. Epäiletkö vielä? Puhemies hän on, siitä saat olla varma. Hoh, olin kokonaan unohtaa puhemiehen hevosen. (Menee ulko-ovelle.) Elli, muista, että kohtelet vierasta kuin prinssiä, syyn siihen ymmärrät itse. _Elli_. Pyh! Tässä talossa ei puhemiehillä ole suuriakaan tehtäviä. _Esko_ Miksi ei? Jos isäsi näyttelee Labanin osaa, on sinun oltava kuuliainen Rakel, ja puhemies tuo näyttämölle naimahaluisen Jaakopin. _Elli_. Mene nyt siitä Jaakoppinesi! _Esko_. Menen, menen; pelkään vain, että Antti vähän päästä muuttuu suolapatsaaksi kuin ennen Lotin emäntä — hän on tuossa niin pitkissä mietteissä kuin aikoisi jo huomenna tehdä testamenttinsa. (Huutaa.) Antti! _Antti_ (on ollut syvissä mietteissä, säpsähtää). Mitä? Puhuitko minulle? _Esko_. Kukapa tässä olisi sinulle mitään puhunut? Itsekseni vain juttelen. (Poistuu.) _Elli_. Mahtaisikohan tuo vieras mieshenkilö olla puhemies, kuten Esko arveli? _Antti_. Mahdotonta se ei ole. Naapuripitäjässä kuuluvat vielä kosivan puhemiehen kautta, ja kenties on hänkin sieltä; minulle hän ainakin on tuntematon. _Elli_. Samoin minulle. Ja miksi hän olisi muuten minulle niin imarrellut ja puhunut semmoisia hassutuksia kuin hän äsken puhui, jollei hänellä jotakin sentapaista asiaa olisi ajettavanaan? _Antti_. Siltä minustakin näyttää. Ja mitä mahtaa isäsi sanoa hänelle? _Elli_ (verkkaan). En tiedä. (Äänettömyys.) Isä on niin vanhanaikainen mielipiteiltään. Hänet saa helposti houkutelluksi tekemään millaisia päätelmiä tahansa. _Antti_. Sitä pelkään minäkin. (Äänettömyys.) Elli! _Elli_. Mitä, Antti? _Antti_ (hämillään). Minä olen niin kokematon tällaisissa asioissa, että... että minä en tiedä mitä minun pitäisi sanoa. Elli, me kun olemme asuneet saman katon alla jo niin monta vuotta, syöneet samassa pöydässä ja aina niin hyvin sopineet toistemme kanssa, niin minä tuumaan, että eikö kävisi päinsä, että... että sinä, Elli... _Elli_ (häveliään iloisesti). Oikeinko sinä, Antti rakas, tarkoitat, että minä... _Antti_ (ilostuen). Juuri sitä, Elli hyvä, minä tarkoitan. Minä pidän sinusta, ja kun sinäkin taidat pikkusen pitää minusta, niin minä tuumaan, että eikö sopisi, että me edelleenkin eläisimme yksissä ja sinä tulisit minulle vaimoksi. _Elli_. Antti! (Kietoo käsivartensa Antin kaulaan.) _Esko_ (ilmestyy ovelle). Soo-o! Täällä on Jaakoppi ja Rakel, mutta ukko Labania ei vain näy! Lienee vielä kilejään ja pukkejaan lukemassa! _Antti_. Tule sisään vain, Esko. _Esko_. En tiedä tulenko vai enkö. Täällä ei enää tarvita puhemiestäkään. _Antti_ (katsoo hymyillen Elliin). Ehkä ei. Itse koetin suorittaa tehtävän, mutta Eskoa kyllä aina tarvitaan. _Esko_ (tulee sisään). Tulen sitten. Saanko toivottaa onnea? _Elli_. Saat. _Esko_ (tarttuu Ellin käteen). Sinulle, Elli, toivotan Eliaan poutia avioliiton heinämaalla ja pirtin täyden pahankurisia poikalapsia. _Elli_ (tempaa kätensä pois). Huh sinua, Esko! Vähempikin riittäisi. _Esko_. Paljossa on aina enemmän. Ja Antti, sinulle en osaa toivottaa sen suurempaa maallista onnea, kuin että Herra siunaisi sinua lautamiehen arvolla, rovastin vatsalla ja suntion tyytyväisyydellä, kerran isännäksi tultuasi. Oletteko nyt tyytyväisiä? _Antti_. Olemme, olemme, enemmänkin kuin tyytyväisiä. _Elli_. Puolet siitä hyvästä, mitä olet meille toivonut, saat itse pitää omien kihlajaistesi varalle. _Esko_. Poikalapsiako tarkoitat? Niitä lienee Luojalla riittävästi varastossa vielä minunkin tulevan eukkoni osalle. Mutta mitä hittoa tuolla kamarissa hommataan? Eiköhän siellä ole tekeillä jotakin, mikä antaa sinulle, Antti, tulevaisuudessa hiukan päänvaivaa. _Antti_. Niin luulen minäkin. Vieraalla lienee ajettavanaan samanlaisia asioita kuin mistä me Ellin kanssa jo äsken tässä sovimme. _Elli_. Minun kanssani ei hänen asioillaan tule olemaan mitää tekemistä. Jos hän saa isän houkutelluksi tekemään tuhmuuksia, niin hän tulee myöhemmin huomaamaan, että minullakin on jotakin sanottavaa tällaisissa asioissa. _Esko_. Oikein sanottu, Elli. Mitähän olisi, jos tehtäisiin ukoille pikku kepponen ja lopetettaisiin heidän juttunsa kesken? _Antti_. Mitä tarkoitat? _Esko_. Vähän ajan kuluttua näette, mitä tarkoitan. Nyt istutte ja haastelette rauhassa ja annatte minun yksinäni toimia. (Poistuu.) _Elli_. Eskolla lienee taas jotakin hassutuksia mielessä. _Antti_. Mahdollisesti; ehkä jokin hänen tavallisista, naurettavista kepposistaan. _Elli_. Niin luulen minäkin, ja tällä kerralla tarkoittaa hänen kepposensa tuota puhemieheksi arvelemaamme vierasta miestä. _Antti_. Toivotaan niin, hän sen kyllä ansaitseekin. Kun koettaa vielä nykyaikana pitää vireillä tuommoisia järjettömiä entisajan tapoja, kuin puhemiehen kautta kosiminen on, sietää se kyllä muistutuksensa. _Elli_. Niinpä niin. Vanhusten ei ole tarvis sekaantua tällaisiin nuorten asioihin. Kunpa Esko nyt tekisi hänelle sellaisen kolttosen, ettei toista kertaa tekisi mieli lähteä puhemiehenä kosintaretkelle. _Antti_ (kuuntelee). Tuolta kuuluu jo Eskon ääni. _Esko_ (tulee juosten sisään). Tpruu! Tpruu! Missä se vieras isäntä on? Tpruu! Hevonen karkasi! (Aukaisee vierashuoneen oven.) Vieras hoi! Hevonen riisti itsensä irralleen ja karkasi! Tpruu! (Juoksee meluten yli näyttämön ja poistuu ulko-ovesta.) _Puhemies_ (tulee hätääntyneenä sisään, Raski jäljessään). Onko hevoseni karannut? _Antti_. Kuuluu karanneen. _Puhemies_. Pahusko sitä nyt riivasi, kun karkuun lähti? (Juoksee ulos.) _Raski_. Lempo ties, mitä tuo lienee pelästynyt. (Seuraa puhemiestä ulos.) _Elli_. Hah, hah, hah, tuo oli varmaan Eskon kujeita! Luulen, että hän on tahallaan päästänyt hevosen irralleen. _Antti_. Niinkö arvelet? Katsotaanpas ikkunasta, minkälainen kilpajuoksu siitä syntyy? (Tähystävät ikkunasta ulos.) Hah, hah, hah, katsopas tuonne? Isäsi ja vieras mies juoksevat tuolla kujalla jäljekkäin kuin heillä olisi paholainen kintereillä. _Elli_. Huu nyt lensi vieras mies nurin. _Antti_. Hei! Isäsi kompastui häneen ja kellistyi hänkin. _Elli_. Hah, hah, hah, nyt he piehtaroivat vierekkäin hangessa. Hullunkurista menoa! _Antti_. Katso! Esko viskasi hevosta kalikalla, ja nyt se jouduttaa juoksuaan. Aika veitikka tuo Esko, juoksuttaa ukot puolikuoliaiksi. _Elli_. Mitä nyt? Hevonen pysähtyi. _Antti_. Luultavasti takertui ohjas reen jalaksiin. Nyt ottavat he hevosen kiinni, ja Esko kääntyy takaisin. _Elli_. Katsopas ukkoja! Siellä soi kieli, ja kädet huiskivat; vieras mieskin heiluttaa käsiään kuin huutokaupan pitäjä. _Antti_. Siellä luullakseni tehdäänkin kauppoja — ja ellen erehdy, juuri sinusta. _Elli_. Niin ajattelemattomaksi en sentään isääni luule, että hän menisi minun tietämättäni kenellekään puhemiesten tarjokkaille lupailemaan, olkootpa he kuinka rikkaita ja mahtavia tahansa. Aviopuolison valitseminen on asia, joka koskee lähinnä valitsijaa itseänsä ja... _Antti_ (keskeyttäen). Ja mehän olemme jo valintamme tehneet, eikö niin, Elli? (Syleilee Elliä.) _Elli_. Aivan niin, Antti. _Antti_. Ja tehkööt nyt ukot laskujaan ja päätelmiään miten tahansa, me emme välitä niistä. Mutta sentään, ajattele, jos isäsi vanhoillisuudessaan lupaisi sinut jollekin rikkaalle, mahtavalle kosijalle, miten silloin kävisi? Kuinka voisimme saada isäsi myöntymyksen meidän liitollemme, minä kun olen vain renkipoika. _Elli_. En tiedä. Luulen kumminkin, ettei hän liittoamme vastusta, — hän on siksi hyväsydäminen, vaikka onkin mielipiteiltään kovin vanhanaikainen. (Havahtuu.) Esko on tulossa sisään. (Eriävät.) _Esko_ (tulee hengästyneenä sisään). Huh, se oli semmoinen helkkarin kilpajuoksu, että... huh!... että olin uupua kesken lystiä. Puhemieskin heitti niin uljaan kuperkeikan, että taisi jo seota kosintaroolitkin hänen päästään. _Elli_. Sinä, Esko, olet aina sama entinen Esko. Miten se hevonen aluksi irralleen pääsi? Siihen taisi olla sinun ansiotasi. — _Esko_ (vilkaisee ympärilleen). Oikein arvattu. Sanoinhan, että lopetan ukkojen jutut lyhyeen — ja minäkö en olisi ollut sanani mittainen? Muuten luulen, että Mikko Laban on tällä kerralla vastuksellinen yhtiömies, kuten entisaikaankin. Ukko luullakseni tekee pientä tenää, hän tuntuu kaikessa totisuudessa hommailevan Elliä naimisiin jonkun Möykky-Mikon kanssa, jonka tuon äskeisen puhemiehen vakuutuksen mukaan pitäisi olla upporikas. Niin on asiat, mutta ei teidän silti tarvitse pienistä säikähtää, kyllä tässä ukoista ja Mikoista selvitään, jahka pikkusen aikaa kuluu. Kun meitä on kolme ja yksi niistä kolmesta on Esko, niin vanhojen ukkojen päät vähän ajan kuluttua pyörivät ympäri kuin rukinkehrä. _Antti_ (Ellille). Arvelumme sattui siis oikeaan. (Eskolle.) Kuulitko isännän puhelevan tuon äskeisen puhemiehen kanssa jonkun Möykky-Mikon ja Ellin naimiskaupoista? _Esko_. Kuulin; mutta luottakaa minuun, siitä hommasta tulee kaunis pannukakku. Mikko ei tule milloinkaan Elliä vaimokseen saamaan, ellei Elli itse sitä halua. _Elli_. Minäkö? En ikinä. Minä en halua tietää mitään semmoisista Mikoista, jotka eivät itse uskalla ajaa asioitaan, vaan jättävät kosintansakin toisten tehtäväksi. _Esko_. Uskokaa sitten asia minun huostaani. Minä pidän huolen siitä, että asia menee kuin nuottien mukaan ja Jaakoppi tulee saamaan Rakelinsa. (Raski tulee sisään, kävelee mietteissään lattialla, istuutuu sitten pöytärahille ja alkaa tupakoida.) Aika veitikka tuo hevonen, riistää lempo itsensä irralleen ja lähtee karkuun. _Raski_ (mietteissään). Niin teki, karkuun lähti. _Esko_. Taisi olla jokin ompelukone-asiamies tuo äskeinen isännän vieras? _Raski_ (verkkaan). Eihän se nyt juuri ompelukone... _Esko_. Jokin asiamies hän kaiketi kuitenkin oli? _Raski_ (kärsimättömänä). Mikähän lie ollut, asiamies tai joku muu. Tuota, Elli, käypäs tänne kamariin, minulla olisi sinulle vähän puhuttavaa. (Poistuu sivuovesta.) _Elli_. Salaisista asioistahan isällä nyt onkin puhuttavaa, kun oikein eri huoneeseen täytyy lähteä. (Seuraa Raskia.) _Esko_. Katsopas ukkoa, kun ei aikonut tunnustaa; luulee, ettei tässä tiedetä, mitä talossa on tekeillä. Eskoa ei niin petetä, jos muiden silmät eivät asian kulkua huomaisikaan. Mutta mitä peijakkaan tuumia sinä, Antti, aivokopassasi haudot? Pää pystyyn, vaikka huomenna hirsipuuhun jouduttaisiin. _Antti_. Ajattelehan, miten Elli selviää isänsä kanssa ja mitä ukko sanoo, kun kuulee meidän puuhistamme. _Esko_. Mitäpä ukolla tuohon on sanottavaa, kahden kauppa, kolmannen korvapuusti. Minä jos olisin sinun sijassasi, Antti, en pitkiä siekailisi enkä isäukkoja pokkuroisi, naisin tytön ja antaisin appeni jäljestäkäsin puskea vihaansa ja kynsiä korvainsa taustaa, kunnes siitä huvista kyllänsä saisi. _Antti_. Voisihan tuo käydä päinsä niinkin, mutta on asialla sentään toinenkin puolensa. Vastoin vanhempain tahtoa solmituilla avioliitoilla on harvoin onnea. _Esko_. Aikuinen mies uskoo akkain laverruksia! Kun minä menen naimisiin, suututan appeni ja anoppini heti alussa niin, että karttavat mökkiäni kuin paholainen kirkkoa. Iloako sinä luulet niistä tässä maailmassa olevan? Vielä mitä; sitä parempi mitä pikemmin noista pahuksista erilleen pääsee. _Antti_. Sinä, Esko, otat aina asian leikin kannalta. _Esko_. Leikki on hyvä seurakumppani. Mutta heittääkseni pilan sikseen, annan sinulle, Antti, hyvän neuvon. _Antti_. Millainen se olisi? _Esko_. Kuuleppas! Luulen, että tuo äskeinen puhemies sai isketyksi ukon päähän tuuman Ellin ja jonkun Möykky-Mikon naimiskaupan välttämättömyydestä, ja se tuuma taisi juurtua sinne lujaan. _Antti_. Sen uskon. _Esko_. Silloin ei liene suuria toiveita siitä, että ukko niin vain hyväksyisi sinun ja Ellin puuhat, — siksi itsepäinen otus hän on, jos minä hänet oikein tunnen. _Antti_. Niin pelkään minäkin enkä siksi tiedä, miten olisi meneteltävä. _Esko_. Minä sanoin sinulle, miten on meneteltävä. Jos ukko ei lupaa Elliä sinulle vaimoksi tuon toisen sulhaskokelaan vuoksi, niin älä ole milläsikään, — jätä asia silleen ja odota rauhassa, kyllä ukko vielä taipuukin. Jätä kumpainenkin, ukko ja Mikko, minun huostaani, — minä kyllä heidät ajoissa kypsytän. _Antti_. Sinä, Esko, olet kunnon toveri. Jos voit auttaa minua ja Elliä nykyisessä pulassamme, niin olemme ikämme sinulle kiitollisia. _Esko_. Kissa kiitoksella elää. Nyt, Antti, pysy reippaalla tuulella. Ukko tuntuu jo olevan tulossa kamarista takaisin. _Raski_ (avaa oven, on tulossa sisään). Vai sillä tavalla. Lempo, etten tuota äsken tiennyt. _Elli_. Niin se on, isä, ettehän te voi kieltää suostumustanne. _Raski_. Lempo ties mitä tehdä. Tuota... onko se Antti aikonut niinkuin kotivävyksi tähän pyrkiä? _Antti_. Onhan meillä Ellin kanssa ollut yhteistä tuumaa, vaikka emme ole tulleet vielä siihen kysyneeksi teidän suostumustanne. _Esko_. Antista sitä saattekin, isäntä, taloon vävypojan, sen vakuutan. _Raski_. Hiivatin ikävä juttu. Kunnon poikahan se on Antti, pienestä pitäen kun tässä on ollut, niin, sen kyllä tiedän, mutta... (Raapii korvansa taustaa.) Mutta kun tulin jo antaneeksi lupaukseni tuolle Möykky-Mikon puhemiehelle. Olisitte ennemmin ilmoittanut tuumistanne. _Elli_. Ikinä en Möykky-Mikolle mene vaimoksi. Semmoinen mies, joka ei itse uskalla kosiakaan! _Antti_. Olisihan tuosta jo ennemminkin voinut isännälle puhua, mutta kun emme ole Ellin kanssa tulleet aikaisemmin tehneeksi varmaa päätöstä. _Esko_. Niin. Ja kotikissalla on aina etuoikeus oman talon hiiriin. _Raski_. Sinulla, Esko, on aina omat omituiset päätelmäsi. (Ellille.) Tuota, enhän minä väkisin sinua Mikolle pakota, mutta kun tulin antaneeksi suostumukseni Mikon puhemiehelle, niin mahdoton minun on rikkoa sanaani ja hyväksyä teidän liittoanne, ennenkuin Mikko itse käy täällä puhumassa, että saan hänelle selittää. _Esko_. Isäntä on oikeassa, miehen täytyy aina pitää sanansa. Milloin aikoo Mikko tulla täällä ensi kerran käymään? _Raski_. Ensi torstaina puolisen ajoissa puhemies arveli hänen olevan täällä. _Esko_. Sitten, jos Mikko tänne saavuttuaan kosii Elliä ja kihlaa hänet, on isännän pidettävä sanansa. Mutta ellei Mikko sitä tee, on isäntä vapaa lupauksestaan, ja silloin annatte te hyväksymisenne Ellin ja Antin liitolle, eikö niin, isäntä? _Raski_. Niin. _Esko_. Se on oikein, se on päivänselvä asia, ja sinun, Antti, täytyy myöskin tyytyä siihen. Kohoapas nyt, mies, sääriesi varaan ja käy isännän kanssa paiskaamaan kättä asian vakuudeksi. (Tempaisee Antin seisoalleen takinkauluksesta ja lykkää hänet edellään Raskin luokse.) _Antti_. No, no, älähän nyt minua kumoon sysää. _Raski_ (nauraa). Mitä se Esko taasen kujeilee? _Esko_ (seisoo, Antin ja Raskin seistessä vastakkain, heidän vierellään). Minä en ensinkään kujeile. Nyt, isäntä: te suostutte Antin ja Ellin liittoon, ellei Mikko tänne saavuttuaan kosi Elliä ja kihlaa häntä tavan mukaan. Suostutteko? _Raski_. Sama kai tuo lienee. Minun puolestani saatte aikeenne toteuttaa, kunhan vain ei Mikko pääse minua lupauksen rikkomisesta syyttämään. _Esko_. Ja sinä, Antti, tyydyt kohtaloosi kuin mies, jos Mikko tänne tultuaan kihlaa Ellin morsiamekseen? _Antti_. Täytyy minun tyytyä. _Esko_. Sitten kättä päälle, ja minä erotan. (Erottaa Raskin ja Antin yhdistetyt kädet.) Kas noin! Nyt on riita sovitettu. Ensi viikon torstai ratkaisee, tuleeko Antti vai Mikko Raskille kotivävyksi. _Elli_. Minun mielipidettäni asiassa ei ole vielä kysyttykään. _Esko_. Ei ole tarviskaan. Harvoin kissa hiireltä lupaa kysyy, kun hänet poskeensa pistää. _Raski_. Niin, tässähän se nyt ratkeaa asia omia aikojaan. Eskon tuuma oli mainio. Meidänkään, Antti, ei ole tarvis toisillemme nurjaa mieltä kantaa, päättyköön asia puoleen tai toiseen. _Antti_. Samaa mieltä olen minäkin. Sovinto on säilytettävä joka tapauksessa. _Esko_. Sopu olla pitää talossa, jos ei muuten niin tappelemalla. Ja sinä, Elli, saat alkaa valmistella morsiuspukuasi, sillä ensi torstaina ne pidetään sinun kihlajaisesi, vaikka sitten sulhasmies tehtäisiin lepästä. TOINEN NÄYTÖS Sama huone kuin edellisessäkin näytöksessä. _Esko_. Turhia pelkäät, Antti. Esko täyttää aina lupauksensa. _Antti_. Mutta minkä sille voit sinäkään, jos Mikko tulee tänne sovitulla ajalla ja hän, jolla on jo ennestään suostumus puolellaan, saa asiansa ajetuksi niin, että minun ja Ellin liitto joutuu vaaraan. _Esko_. Ei mitään hätää. Pölytä vain takkisi valmiiksi kihlajaisia varten; sinusta se kotivävy Raskille kumminkin tulee. Ja, Antti, sitten kun sinusta tulee isäntä tähän taloon, otat kaiketi minut torppariksesi tuonne takapalstalle? (Elli tulee sisään.) Eikö niin, Elli? _Elli_. Mistä on puhe? _Esko_. Teemme tässä Antin kanssa torpankontrahtia. Hän aikoo ottaa minut torpparikseen takapalstalle, kunhan hänestä ensinnä tulee isäntä tähän taloon. _Elli_. Niin, sitten vasta. Mutta onko niin varmaa, että tuo aika tulee milloinkaan? Isä juuri taasen puhui minulle Mikosta ja vaati antamaan myöntävän vastauksen Mikon kosinnalle. Isää miellyttää Mikon maine ja rikkaus; siksi hän haluaisi saada Mikosta vävyn taloon, mutta minä en mene Mikolle vaimoksi, en mene! _Antti_ (katkerana). Köyhyys on ihmisen suurin kirous. Kun miehellä on rahaa, on hänellä silloin arvoa ja mainettakin, ja silloin hänelle on kaikki luvallista. Varaton mies ei ole koiraa parempi. _Esko_ (juhlallisesti). Aamen! Keräänkö kolehdin saarnasi päälle? Sinä, Antti, saarnaat kuin paras pappi. Mutta tänään, kun tässä talossa saarnaa vaalisaarnansa toinenkin viraton pastori, saat sinä nyt vaalisaarnasi pidettyäsi pötkiä matkoihisi. Minä yksin jään vastaanottamaan toista vaalipappia, Möykky-Mikkoa, joka arvatenkin kohta on täällä. (Työntää Antin edellään huoneesta ulos.) _Elli_. Esko hyvä, autathan sinä minua ja Anttia minkä voit? Minä en milloinkaan mene Mikolle vaimoksi. Pidän Antista ja haluan olla hänelle uskollinen. _Esko_. Ole huoletta, Elli. Mikko ei tule milloinkaan onnistumaan kosimisessaan vastoin sinun tahtoasi. Jos isäsi suosiikin Mikkoa ja koettaa pakottaa sinut myöntymään hänen tuumiinsa, ei se merkitse mitään. Otan vastatakseni siitä, että ennenkun tämä päivä on kulunut iltaan, on isäntä myöntynyt sinun ja Antin kihlaukseen. _Elli_ Olen sinulle, Esko, iäti kiitollinen, jos voit sen tehdä. _Esko_. Minä voin sen tehdä, ja minä teen sen, siitä saat olla varma. (Pyörittää Elliä ympäri.) Kauniita punaposkisia tyttöjä ei luovuteta kaiken maailman Mikoille. Mutta nyt, Elli, on sinun mentävä samaa tietä kuin Anttikin ja jätettävä minut tänne yksinäni toimimaan. _Elli_. Menen mielelläni ja uskon sinulle näiden pulain selvittämisen. (Poistuu.) _Esko_ (mittelee lattiaa). Nyt riippuu asiain onnistuminen kokonaan minusta, mutta sitten en olekaan enää entinen Esko, ellen tee Mikolle semmoista kepposta, että häneltä tässä talossa ainakin toistaiseksi kosimishalu lauhtuu. Kunpahan vain tuumani onnistuisi. Mihin minä sen sanomalehden viskasin? Kas tuollahan se on. (Löytää sanomalehden, mistä lukee kotvan ääneti.) Kun minä luen ukolle tuon uutisen ja vielä muuten hiukan kohentelen hänen mustalaisvihaansa, niin varokoonpa silloin Mikko turkkinsa, kun tulee tänne. He, ukko ja Mikko, eivät tunne ennestään toisiaan, ja silloin Mikko menee mustalaisesta että helähtää, jos laskuni eivät petä. (Kuuluu kolinaa.) Ahaa, ukko on tulossa sisään. (Istuutuu tuolille ja alkaa lukea sanomalehteä.) _Raski_. (tulee sisään). Esko se on ahkera poika sanomalehteä lukemaan. Kuuluuko mitään uusia maailmalta? _Esko_. Onhan tuota aina yhtä ja toista uutta. Luin juuri jutun mustalaisten rosvouksista Lapualla, mutta lienee isäntä tuon jo kuullut? _Raski_. En ole kuullut. Joko noita lempoja taasen on liikkeellä näillä mailla? Ovatkin pysyneet tästä meidän pitäjästä poissa siitä alkaen, kun ruvettiin niitä kovistelemaan. Vai jo taasen ovat liikkeellä! Mitä ne nyt ovat saaneet rosvotuksi? Lueppas sinä tuo juttu, sinulta se sujuu luku paremmin. _Esko_ (lukee sanomalehdestä). "Taas mustalaisten urotöitä. Tämän kuun kolmantena päivänä tuli erääseen taloon Lapualla yksinäinen mustalainen, pyytäen saada yösijaa talossa. Pyyntöön suostuttiin. Mutta yöllä, talonväen nukkuessa, poistuikin mustalainen talosta, vieden muassaan talonväen vaatteita, pari taskukelloa ja pienemmän summan rahaa. Olisi suotavaa, että tämänlaisten tapahtumain estämiseksi pidettäisiin mustalaisia tarkemmin silmällä ja niissä kunnissa, missä on olemassa kunnan päätös asiasta, tuommoiset kuljeksivat mustalaiset armotta pysäytettäisiin irtolaisuudesta ja lähetettäisiin vanginkyydillä kotipaikoilleen. Puheena oleva mustalainen on nuori, solakka mies, arpi oikean silmän päällä, ei näytä näköjään paljoakaan mustalaiselta." _Raski_. Katsoppas veitikkaa, kun vielä nuo kellotkin sai käsiinsä. Joutuisi mokoma värkki tulla kiinniotetuksi. _Esko_. Semmoisia ne ovat mustalaiset. _Raski_. Lurjuksia ne ovat pienimmästä suurimpaan. Minultakin veitikat veivät kerran ihka uuden koirannahkalakin pirtin seinästä naulasta, mutta silloin myöskin tein päätöksen, etten noiden roistojen kanssa enää ole missään tekemisissä. Nyt kun meillä on kunnan päätös niiden kiinniottamisesta, niin kiinni nipistän joka sorkan minkä tapaan ja annan kruununmiesten käsiin. _Esko_. Se on oikein, isäntä, sillä heistä parhaiten pääseekin vapaaksi. Joka päivä niitä lempoja muuten on vastuksena, elleivät ne saa hiukan tuntea lain kouraa. _Raski_. Niin, myötäänsähän niitä olisi pirtti puolillaan. Ties sen milloin tuo Lapuan veijari tänne saakka ehtii? _Esko_. Pistämme nuoriin, jos täällä päin näyttäytyy. _Raski_. Nuoriinpa toki ja sitten rekeen ja nimismiehen luokse. Tuota, etkö ole Elliä hiljakkoin nähnyt? _Esko_. Juuri äsken hän lähti tästä. Sanoi menevänsä kamariinsa. _Raski_. Vai niin. Täytyy lähteä häntä tapaamaan. (Poistuu.) _Esko_ (naputtaa sormiaan). Kippis! Tulepas nyt, hiivatin Mikko, tänne, niin varmasti kosimiskuumeesi jäähtyy. Saakuti holle! Ajatellapa, että meidän ukko itse, luultu Mikon appiukko, ajatellapa, että hän itse saa näytellä pääosaa ilveilyssä! Mahtanee tuo myöhemmin kaivella äijän vanhaa aatamia. Hah, hah, hah, ihan naurattaa, kun sitä vain ajatteleekin. (Miettii.) Jaa, nytpä jo tiedän. Kun Mikko tulee tänne, houkuttelen hänet pihakamariin, juoksen ilmoittamaan isännälle, että meillä on mustalainen talossa, ja sitten menee loppu jo itsestään. (Katsoo ikkunasta ulos.) Äläpäs hitossa! Tuonne ajoi joku hevosella pihaan. Nuorehko mies näyttää olevan. Tuo on varmaan Möykky-Mikko. (Poistuu ikkunasta.) _Mikko_ (tulee sisään turkkeihin puettuna, esiintyy mahtailevasti). Hyvää päivää! _Esko_. Herra antakoon! Herra antakoon! _Mikko_ (silmäilee ympärilleen). Tämäkö on Raskin talo? _Esko_. Tässähän sitä on taloa vaikka Raskiksikin. Täällä olisi vieraalle tuoli. (Tarjoaa tuolia.) _Mikko_ (kävelee lattialla). Oletko talon renki? _Esko_. Luuliko vieras minua isännäksi? Renki olen, ja on tässä talossa ennestään jo toinenkin renki. _Mikko_ (halveksivasti). Vai on toinenkin renki. _Esko_. Joo, kaksi meitä on renkiä jo ennestään, ja kolmatta ei luullakseni tarvita. Täytyy kysellä rengin paikkaa muualta. _Mikko_. Perkele! Luuletko minun rengin paikkaa haeskelevan? _Esko_. Herra ihme! Piiaksiko vieras sitten aikoo ruveta? _Mikko_. Suus kiinni! Minun nimeni on Mikko Möykky. _Esko_. Soo! Vai Mikko, sepä hauskaa. Minun nimeni on Esko. _Mikko_ (painokkaasti). Mikko Möykky. _Esko_. Hoo! Vai Möykky. Minun täysi nimeni on Esko Pässinpää. _Mikko_. Kyllä olet pässinpään näköinenkin. _Esko_. Olenko, sittenhän olemme ihmeesti samannäköiset. _Mikko_. Tukitko suusi, hävytön! Minä olen Mikko Möykky, nimeni pitäisi olla tuttu jokaiselle. _Esko_. Ja minä olen Esko Eskonpoika Pässinpää, Tervamäen alingosta, Pahkaperä-Jussin seitsemäs poika. (Kumartaa.) Emmekö oikein paiskaa kättä? (Ojentaa kätensä.) _Mikko_ (kopeasti). Minä en ole renkien tuttu. Missä isäntä on? _Esko_. Mitäs vieras nyt isännällä? Olisiko asiaa? _Mikko_ (kiivaasti). Minä en sinulle rupea asioitani selvittämään. _Esko_. No, no, vieraan ei pidä suuttua. Isäntä sanoi, ettei häntä saa tulla häiritsemään, ellei ole välttämätöntä asiaa. _Mikko_. Mutta minulla on välttämätöntä asiaa. Minä olen Raskin tuleva vävy ja tahdon tavata isäntää itseänsä. _Esko_ (on säikähtävinään). Herra toki, vai tuleva vävy! Miksi ette tuota heti sanonut? (Juoksee hätäillen paikasta toiseen.) Tuota... minä... seuratkaa minua. Isäntä käski viedä teidät pihakamariin, jos sattuisitte tulemaan taloon sillä aikaa, kun hän on poissa. _Mikko_. Hyvä on, nouda hänet kotiin. (Esko avaa oven ja kumartaa Mikolle. Poistuvat.) _Esko_ (tulee tanssien takaisin). Nyt sitten alkaa turnajaiset. (Matkii Mikon liikkeitä ja puhetapaa.) "Minä olen Mikko Möykky! Minä olen Raskin tuleva vävy!" Uskopas, Mikko, ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa. Tuommoinen ylpeä mahtailijako saisi Raskin kauniin ja hyväluontoisen Ellin vaimonaan kiusattavakseen? E-heei! (Vakavana.) Niin, Elli on hyvä tyttö. Melkein tekisi mieleni itse hänelle makeilla ja sitten kosia, jolloin hän varmasti olisikin minun, olisipa niinkin. (Entiseen tapaansa.) Ei! Hittojako poikamies akalla tekee, saakoon Antti Ellinsä. Antti käy miehestä hänkin, ja hänet minä autan vävyksi tähän taloon, niin totta kuin nimeni on Esko — Esko Pässinpää se taisi äsken olla. Juu, pojat, sanoi Sumperi, kun saippuaa haukkasi, sen minä teen. (Poistuu.) _Elli_ (tulee sisään). Nythän talo tyhjältä näyttää, ei ristinsielua täälläkään. Olin kuulevinani täällä äsken puheen sorinaa, mutta lienen erehtynyt. Olisi muuten sentään ollut hauska nähdä, minkä näköinen mies tuo Mikko on näköjään. Eivätkö ne ole hassuja nuo vanhain tuumat. Isä ei tunne Mikkoa enempää kuin minäkään, tuskin on koskaan miestä nähnyt, ja kumminkin hän lupaa minut Mikolle vaimoksi, hah, hah, hah. _Esko_ (tulee Raskin ja Antin seuraamana sisään). Niin, mitä nyt teemme? _Raski_. Ei arveluakaan, asiaan käsiksi ja mies nuoriin. _Antti_. Eikö sentään olisi parempi lähettää tieto nimismiehelle ja jättää vangitseminen hänen tehtäväkseen? _Raski_. Ei, me emme viivyttele minuuttiakaan. Elli, sinä haet kappaleen nuoraa käsiä varten, ja Antti tuo köyden, jolla kytkemme jalat. (Antti poistuu.) _Elli_ (säikähtäneenä). Mitä on tekeillä? Kenen käsiä varten minun pitää nuoraa hakea? _Raski_. Meillä on mustalainen talossa, Lapuan kellojen varas, ja me nipistämme hänet kiinni. Etsi käsille kappale nuoraa, kuten sanoin. _Esko_ (rehentelee). Joutui lempo kerrankin miesten kouriin. _Elli_. Huh! Minua niin peloittaa. Missä hän on? _Raski_. Esko on narrannut hänet pihakamariin, ja sieltä saa hän marssia suoraan linnaan. Esko, minne heitit sen sanomalehden? Katson vielä tuntomerkit. _Esko_. Tuonne sen pistin seinän naulaan. (Ottaa lehden naulasta seinältä ja antaa Raskille.) Tuossa on, isäntä, ja katsokaa nyt tarkoin tuntomerkit, että muistatte. _Elli_ (Eskolle). Et usko, Esko, miten minua peloittaa; tekisi mieli juosta karkuun. _Esko_. Joutavia pelkäät, pian on mies nuorissa, ja silloin hän on voimaton. _Raski_ (on käännellyt sanomalehteä käsissään). Kas, tuossa se on. (Lukee änkkäillen.) "Pu-heena oleva mustalainen...mustalainen on nuo-ärrä-ii nuori..." Ei, niin jo lyö präntin harmaaksi silmissäni, ettei tuosta luvusta tahdo tulla mitään. Esko, lueppas sinä tuo juttu, sinulta se sujuu luku nokkelammin. _Esko_ (lukee). "Puheena oleva mustalainen on nuori, solakka mies, arpi oikean silmän päällä, ei näytä näköjään paljoakaan mustalaiselta." _Raski_. Kas niin, kyllä nyt muistan: nuori, solakka mies, arpi oikean silmän päällä, ei näytä näköjään paljoakaan mustalaiselta. Kyllä nyt tiedän, ettemme väärää miestä kiinni ota. _Antti_ (tulee sisään köysi kädessä). Tässä olisi köysi: _Elli_ (on löytänyt nuorankappaleen). Ja tässä nuorankappale, mutta älkää, hyvät miehet, kohdelko miesparkaa tarpeettoman ankarasti. _Raski_. Armo pois! Mustalaisen nahka ei turhia aristele. _Esko_ (virnistelee silloin tällöin toisilta salaa). Oikein, isäntä. Annappa, että hän joutuu näiden kämmenien väliin. Mutta miten otamme hänet kiinni? Ryntäämmekö joukolla pihakamariin ja pistämme hänet siellä köysiin, vai miten? _Raski_. Eikä helkkarissa! Kuulisi rymyn ja livistäisi ikkunasta karkuun. Nyt täytyy menetellä viisaasti. Annahan, kun tuumaan. (Miettii.) Ahaa, jo tiedän. Esko, sinä kun olet hänen kanssaan tuttu jo ennestään, menet pihakamariin ja houkuttelet hänet jollakin tekosyyllä tänne tupaan. Me toiset sillä aikaa piiloudumme täällä tuvassa, ja teidän astuttuanne tänne sisään minä annan merkin, jolloin syöksymme yhtaikaa hänen niskaansa ja rutistamme allemme kuin rukkasen. Kun minä huudan: So, pojat! ja lyön tällä tavalla jalkaa lattiaan (lyö jalkaa lattiaan), silloin hypätkää miehen niskaan kuin rajuilma. _Esko_. Sen me teemme, isäntä. _Antti_. Mutta oletteko varma, että hän on sama Lapuan kellojen varas, ettemme viatonta miestä vangitse? _Raski_. Sama lurjus hän on. Seisoin äsken navetan takana, kun hän ajoi pihaan, ja silloin jo itsekseni ajattelin, ettei tuo mies kulje oikeilla retkillä. Ja voinhan, tuota, vielä tarkemmin silmätä miestä ennenkuin ryntäysmerkin annan, ettei käsiimme joudu väärä mies. Esko, sinä saat lähteä (Esko poistuu), ja te toiset hakekaa piilopaikka itsellenne. _Elli_ (piilottaa itsensä sängyn eteisen taakse). Tekisi mieleni juosta täältä pakoon. _Antti_. Älä joutavia pelkää. Minä tulen sinulle turvaksi. (Menee eteisen taakse Ellin vierelle.) _Raski_ (piilottaa itsensä jonnekin näyttämön katsomonpuoliselle reunalle yleisön näkyviin. Hänellä on sanomalehti kädessä ja köysivyyhti käsivarren mutkassa.) Pitäkää varanne, että olette valmiina heti kun annan ryntäysmerkin. _Esko_ (tulee sisään Mikko edellään). Vai olette te käynyt Lapualla. (Raski, piilossa, vilkaisee sanomalehteen ja nyökyttelee päätään.) _Mikko_ (kävelee mahtavana lattialla). Näyttää kuin tämä talo olisi kokonaan kylmillä. _Raski_. Ahaa! Vai tekisi mieli rosvoamaan! (Huudahtaa.) So, pojat! (Polkaisee jalkaa, syöksyy piilostaan Mikkoon käsiksi; Esko ja Antti tekevät samaten.) _Mikko_ (taistelee vastaan). Mitä kirottua väkeä te olette? Hellitättekö? _Raski_. Emme hellitä! Koivet nuoriin! _Esko_. Älä pelkää, emme me pane nuoraa kaulaasi, saappaasi vain lujemmin sääriisi kiinnitämme, etteivät tielle putoa. _Raski_ (sitoo Mikon kädet ja jalat). Nyt kestää hiuka tempoillakin. _Mikko_ (on koko kohtauksen ajan melunnut). Te hävyttömät roistot, siantappajat, otatteko köydet irti? _Antti_. Emme ota. Sinun täytyy, mies, olla hiljaa, tai muuten suljemme sinut toiseen huoneeseen. _Raski_. Kannamme hänet pesutupaan, sen seinät kyllä kestävät ääntä. _Esko_. Teemme sen, viemme hänet pesutupaan. (Kantavat Mikon ulos.) _Elli_. Kauhea mies, kun melusi ja taisteli vastaan! Mutta miksi minussa on epäilys, ettei kaikki ole oikein? Olin äsken huomaavinani, että Esko salaa silloin tällöin nauroi, ja se on aina varma merkki siitä, että jokin asia on hullusti tai että hänellä on silloin tekeillä jotakin koirankuria. Mitähän se lienee? Vai olisiko hän nauranut isäni äskeiselle innostukselle? Mahdotonta ei ole sekään. Olkoon miten tahansa, mutta selvän otan joka tapauksessa hänen kujeistaan, jos niitä on tekeillä. _Raski_ (tulee Eskon ja Antin seuraamana sisään). Melutkoon nyt siksi, kun siitä kyllänsä saa. Lemmon ripeä mies oli vastaan pinnistämään, puolusti itseään kuin mies. _Esko_. Niin teki. Mutta en vain minä olisi uskonut isäntääkään, vanhaa miestä, tuommoiseksi karhuksi. Ei siinä paljoa painanut mustalaisen vastaan tappeleminen eikä potkiminen — nöyrtyä täytyi, kun isäntä kerran kiinni kahmaisi. _Raski_ (hymyillen). Kyllähän, tuota, sitä minunkin kämmenissäni vielä hiukan on pontta. _Esko_. On tosiaan, se täytyy myöntää. _Elli_. Pesutupaanko te hänet veitte? _Antti_ (Ellille). Niin. (Kääntyen Raskiin ja Eskoon.) Mutta mitä nyt teemme, emmehän voi häntä kauan vangittunakaan pitää? Olisiko lähetettävä sana nimismiehelle? _Elli_. Antti rakas, ethän vain häntä liian kireälle köyttänyt? _Antti_ (Ellille). Emme, ole huoletta. _Raski_. Sana kai tästä on lähetettävä, että tulevat hänet täältä pois noutamaan. Eikö Esko lähtisi viemään sanaa nimismiehelle? _Esko_. Kyllä, isäntä, minä lähden. _Mikko_ (syöksyy vapaana sisään). Te rakkarit, kyllä minä teidät opetan! Semmoinen mies on Möykky-Mikko, ettei häntä ilmaiseksi koirana ja narrina kohdella. Tämmöiseen taloon olisin tullut vävyksi, phyi! Raski saa ijankaikkisesti pitää tyttärensä minun puolestani. (Syöksyy ulos.) _Raski_ (seisoo samaten kuin toisetkin pitkän ajan Mikon poistuttua hölmistyneenä paikallaan. Kynsii harmistuneena korvallistaan.) Tuhannen — tuhannen — tuhatta! Oliko tuo Möykky-Mikko? (Eskolle.) Luulen, että olemme tehneet pikku tuhmuuden. _Esko_ (tuhman näköisenä). Niin luulen, isäntä, minäkin. (Raskin tavoin.) Tuhannen — tuhannen tuhatta! _Elli_ (seisoo rinnakkain Antin kanssa, kumpikin koettaa salata voitokasta hymyään). Ja kenessä on syy tähän ikävään erehdykseen? _Raski_. Niin, kenessä syy? Minä kyllä katsoin, että sanomalehdessä mainitut tuntomerkit sopivat mieheen, mutta — aa! nyt huomaan, sanomalehdessähän sanottiin, että sillä Lapuan kellojen varkaalla on arpi oikean silmän päällä, eikö niin, Esko? _Esko_. Juuri niin, isäntä, se oli justiinsa niin. _Raski_. Ja minä onneton en muistanut sitä katsoakaan, en kuolemakseni. Katsoin vain, että oli nuori solakka mies eikä mustalaisen näköinen. _Esko_. Kah! Siinäpä se, siis kokonaan sanomalehden syy. Miksi eivät paremmin huomauttaneet tuosta arvesta? No, viis tuosta, — me, isäntä, emme tuommoisista joutavista pikkuasioista surua kanna. Mikko taisi tulla hiukan loukatuksi, mutta tulkoon, tuommoisen suupaltin ei ole suurta väliä. _Raski_. Oikein sanottu, minuakin viatonta ihmistä haukkui, juuri kuin ei sitä joskus vahinkoa tulisi kenelle tahansa. _Esko_. Niin, ja kehtasi vielä Elliäkin häväistä. _Raski_. Häpäisikö Elliäkin? Ryökäle, minua jo suututtaa. _Esko_. Isännällä on täysi syy suuttuakin. Mutta, isäntä, jos minä olisin teidän sijassanne, tekisin pikku kepposen ja kostaisin Mikolle. _Raski_. Mitä tarkoitat? _Esko_. Mikko halusi Elliä vaimokseen, mutta teidän sijassanne antaisinkin Ellin Antille ja pitäisin kihlajaiset vielä tänä samana päivänä. Mikko kun saisi tuon kuulla, niin tiedättekö, miten se häntä sapettaisi? _Raski_ (miettivänä). Niin, tuota... ja taisinhan minä jotakin sinnepäin luvatakin. _Antti_ (on Eskon ja Raskin puhellessa vilkkaasti supattanut Ellin kanssa. Astuu Ellin kanssa Raskin eteen.) Isäntä, minulla ei ole muuta rikkautta kuin rehellinen sydän ja vankat kourat. Mutta tietäen, että te osaatte antaa niille oikean arvonsa miehessä, uudistan pyyntöni: suostukaa meidän liittoomme, antakaa Elli minulle vaimoksi. _Raski_. Tuota... se tahtoo sanoa... minä suostun. Rakastakaa toinen toistanne ja tehkää elämänne onnelliseksi. _Antti_. Kiitos, isäntä! _Elli_. Sydämellinen kiitos, isä hyvä! _Esko_. Aamen! Ja ken ei ennestään tiedä, mitä eräs vanha sanantapa sanoo, niin tässä sen kuulette: kotikissalla on aina etuoikeus oman talon hiiriin. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KILPAKOSIJAT *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.