The Project Gutenberg eBook of Auringon purjeet This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Auringon purjeet Runoja Author: Lauri Viljanen Release date: April 6, 2024 [eBook #73343] Language: Finnish Original publication: Porvoo: WSOY Credits: Tuula Temonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AURINGON PURJEET *** AURINGON PURJEET Runoja Kirj. LAURI VILJANEN Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1924. SISÄLLYS: MAA Sonetti maalle Kevätaamu Sonetti hyvyydelle Metsässä Sonetti suvesta Laulu tasangolle Gaia Syysaamu NARKISSOS Narkissos Uimari Metsälähde Lentotähti Myrsky kuutamolla LENTÄVÄ HOLLANTILAINEN Lentävä hollantilainen Prometheus Isänmaalle MELANKOLIA Ensi lumi Uolevin laulu Elinalle Asepoika Consolatio Kevätyö luodolla Alakuloinen rakkaudenlaulu Syyslaulu Kaipaus Lumi viileä verhoo maata... AURINGON PURJEET Helianthus Iltasiunaus Kevättalvi Helluntailaulu Tanssiaisunelma Juhannuslaulu Sérénade exotique Purjehtijat MAA SONETTI MAALLE Ma taasen tartuin kevätkuokkahan, ja minkä voiman tunnon sainkaan sulta, sa musta, vakaa, vaatimaton multa, kuin luomisilon hetken ihanan! Sa annoit lahjan paljon paremman kuin haaveitten ja unten halpa kulta. Ah, onni kaikki vain on virvatulta, sa äidinsyli suuri maailman! »Sa maaksi tulet, joka maata oot!» Nuo synkät sanat syvemmin kuin ennen mun toivonani mieleen painukoot! Mik' onni iät itsens' unohtain ois kevään, suven, syksyn, talven mennen sun povellasi, multa, luoda vain. KEVÄTAAMU Ma laata katsomasta ja kuulemast' en voi: tään aamun ihme vasta se kevään maille toi! Nyt kuultaa lehdet hennot ja nukka nurmikon: niiss' aamukasteen kennot niin mesikirkkaat on! Kaikk' ilmat iloon nostain taas linnut livertää, ja karja ääntää jostain myös vangin ikävää! Ja kukon laulu kaikaa viel' aamuun siniseen, vaikk' kyntömies jo aikaa on mennyt pellolleen. All' auran multa jälleen se kääntyy valohon, kuin ennen kylväjälleen taas avoin, altis on. Oi lapsuuskoti suurin, Maan povi armoinen, vain sinuun syvin juurin ma laulan sydämen! SONETTI HYVYYDELLE Lie elämämme aamun unta vain, jos avaat taikka suljet silmäteräs. Oon itselleni ihmislapsi eräs, jot' en ma tunne kesken tuttavain. Mut' sydäntä, ah, kuunnella ma sain, ja niinkuin kevät huikaiseva heräs ja mullan voimat aurinkohon keräs, niin kypsyi rauha syvä rinnassain. Oi jumalainen Hyvyys, hymyssäsi on kevättaivaan ikikuulas sini ja mullan syvyys sinun povessas! Sa niinkuin viileä ja hellä käsi. mun kosket polttavaisiin silmihini ja tunnen olevani voimakas. METSÄSSÄ Vilpoisella ruohovuoteellain maata miehen joutilaan on hyvä. Yllä männynlatvain huojuvain huokaa tuulen tuutulaulu syvä. Joskus tuokioksi havahdun, raukeasti silmäluomet avaan. Katson metsän täyteen riemuhun, lintuun heleästi laulahtavaan. Tuuli pitkän riemusäveleen pihkanpunertaviin oksiin soittaa. Varkain myöskin miehen uupuneen suuri, suvenuusi onni voittaa. Tuoksuvina havut huojuilee valomeren lainehissa kylpein. Hiljaa autuudesta vapisee korkealla honganlatva ylpein. Rannattomaan poutaterheneen itse päivän punakehrä hukkuu! Tunnit antaa kättä toisilleen. Ruohikossa onnenpoika nukkuu. SONETTI SUVESTA On suvi tullut vainioille jälleen. On kupu taivaan laannut kuultamasta eik' enää sadekuuroin maata kasta, vaan hymyy tyynesti kuin ystävälleen. Ja ruis ehtinyt on täysimmälleen voikukkain, kuminoiden kesken vasta. Nyt punertavan viljan huojunnasta sa näät sen lupauksen isännälleen. On tuulen huoku lämmin, täyteläinen ja siitepölyn savua se kantaa tuoll' yllä mataroiden kellerväin. Vain ruislinnun ääni kehrääväinen — vain valkee kirkko vasten taivaanrantaa ja kumpuin aaltoviiva edessäin. LAULU TASANGOLLE Taas halki vainioiden harhailen ma tulless' aavistavan suviyön. On ilta ihmeen raskas, hiljainen, mun yksin sykkii rinnassani syön. Ah, jostain kunnaan takaa kuitenkin viel' äänet, naurut iltaan heläjää, ja salaa kammottaen humisee siell' arkipauhu suuren kaupungin, Mut unta on ne tääll', ei elämää, Maan syvää äidinääntä sydän kuuntelee. Jo lännen taivas palaa vaaleten, ja yötä kohden mullat tasangon ne hohteen saavat kullanhämyisen kuin unten loiston mieli rauhaton. Ah, onnenkaihon kaukahinen maa tuoll' aukee luota taloin nukkuvain, miss' illan rusko iät pakenee kuin kauneus yötumman metsän taa ja takaa usvain unihunnun vain sen aatoksista synkkää otsaa suutelee. Yl' unenraskaan ehtootasangon on päivän mieli meren vuoteeseen, mut konsanaan sen kaipuu rauhaton ei laskeudu lepoon ikuiseen. Ja ylpeyden kalkkiin katkeraan myös sydän levoton ja kuumeinen sa turhaan halaat janos jäähdyttää, kun idän taivas kantaa kasvoillaan vain surun raudankovan ilmehen ja kevätoraan silkki sinertää kuin jää. Pian valaa kentät nukkuvaiset nuo taas päivä nuolisatein polttavin, ja rauhaisalle tasangolle tuo se huudot kuumesairaan kaupungin. Kuink' aaltoihisi, kaipuu, hukkuukaan, sa virta ikuinen ja levoton, kaikk' onnen kypsyväisen odotus! Mist' intohimo saikaan maailmaan, mist' ilo, tuska, jano nautinnon ja lemmennälkä, viha, kiihko, kateus? Ah että silmihini milloinkaan myös meri siinsi saavuttamaton! Niin syvään, ihmeelliseen huminaan nyt yhtyy äänet kotitasangon — niin vakaa alla astua on tie, kuin hiljaisesta rikkaudesta Maan vain osa koko olentoni ois, kuin Aika, joka rauhan multa vie, ois täällä seisahtunut matkallaan ja unhottanut yön ja päivän kierron pois. GAIA Oi Gaia, ruumiis elontäyteläisen sa raskain vaipoin vielä verhoat, ja alta nurmihuntus viherjäisen vain salaa kuultaa muotos mahtavat. Sun hymyilyysi vastaa korkeudesta viel' ylväs päivä kuumin suudelmin, siks povestasi onnenhurmaisesta ma turhaan rakkautta rukoilin. Mut eilen, huomasin, sun huuliltasi jo henki tyyni, illanraitis syys, ja muistohoin niin suurna noustessasi mun täytti riemullinen ikävyys. Oi, kohta tuskan vihurit ne pauhaa, ja alastonna, ruskein jäsenin, mut' silmät loistain syksyn suurta rauhaa sa katsot ylös sineen, tähtihin. Et kammoo talven pakkasta ja jäätä, sun povessashan kevät uinuu uus, ei kysy rikkautesi päiväin päätä, on suvi täyttyvä jo ikuisuus. Oi, milloin syvän sielunrauhas tapaan, sa elon hengen uskollinen syön, niin että kutsus, lempeän ja vapaan, voin laulaa yli Ajan myrsky-yön? SYYSAAMU Sa pyytäin rinnan rauhaa uutta taas astu aamuun hopeiseen — juo taivaan ilmain avaruutta syysäärettömäks auenneen! Nyt syksyn vainioiden yllä on valon suuri sunnuntai, nyt onni on myös hyljätyllä, Maa tyynen armovoiman sai. Jo malmisoinnuin kutsuu kellot pois hämyyn vanhan temppelin, ja paljaat, kellertävät pellot jää unhoon mullan unihin — ah, ihaniin kuin toivo parhain Maan lapsen aina suruisen tääll' yli elon tyhjäin harhain vain saada voima sydämen. Oi kylä pieni, yksinäinen — ei pyhäs rauha kuulla voi, kuin syksyn tuuli herääväinen, vihurin viesti, ylläs soi! On pyynnöt turhat Aikaa vastaan, ikuisen voiton unelmin jo myrskyn ääni kutsuu lastaan pois meren suuren sotihin. NARKISSOS NARKISSOS Kirkas kevätpäivä ensimmäinen illan tullen peittyi pilvihin. Lankee muisto outo, yksinäinen sydämeeni suurin pisarin. Virrast' uljaasta näin unen kerta, joka rannattoman aavikon kostuttain päin suurta valtamerta rientää, rientää, mut ei lepohon. Onnellisna omaan lehteen, kukkaan puhkee joka ruoho, yrtti, puu: multa yksin elämä vain hukkaan syviin, syviin vesiin heijastuu —! Turhaa kaikki, kauneus ja hyvyys, turhaa rannan vuokkoin kukoistus, turhaa tummain sydänvetten syvyys, turhaa riuduttava rakkaus! Kevät kesään, syksy talveen vaihtuu, läikkyy, jäätyy, sulaa sydämein. Pisaroina kaikki voima haihtuu, umpihete nielee nuoruutein. UIMARI Aaltoja, viileitä aaltoja alla, aaltojen siintoa ympäri vain! Taakseni kuohuja halkomalla jää vana kuplien vaahtoavain. Valkeat hattarat viittovat yllä pois sinen polttavan ilohon —! Luoksenne, luoksenne kaihoon kyllä, mutta vain eespäin matkani on. Ääretön ulappa kaikkia kantaa, harvat taipuvat kuunteluhun: nousta ja vaipua, anteeks antaa ensin itselles täytyy sun. Syvin, kantavin tyrskähdyksin elämän meri aaltoelkoon — kuulla ja nähdä, taistella yksin, siihen vain minä syntynyt oon. Kiitävä virta se alkuunsa palaa, yöt yhä päiviä pyytää taas: matkan ja määrän poveni salaa, juo, sydän, ikuista unelmaas! Milloin, Hiljainen Tuomari, milloin velkani maksan ja nukkua saan? Valkeat hattarat, niin olen illoin väsynyt kuohuja kuuntelemaan! METSÄLÄHDE Läpi lehtiholvin kuvaimeesi kuultaa kultaläikät auringon. Mitä kätket mustaan syvyyteesi, metsälähde mykkä, pohjaton? Suven suomaa onnea et nauti, silmäsi on itsees kääntyneet, karvas, uuvuttava unitauti kietoo suoniesi raikkaat veet. Yhden suuren, yksinäisen lumpeen kaihollasi juotat, kasvatat, sammaleet ja vesiruohot umpeen samenevan silmäs saartavat. Ei sen tummaan, pohjattomaan tuskaan virvoitusta aamun tuuli tuo, suvipäivän lämmin punerruskaan ilon syvää vapahdust' ei suo. Metsälähde, unten kammitsoima, päästä musta muras kuohumaan — avaa suoniesi raikas voima, vyöry vaahtoaalloin halki maan! LENTOTÄHTI Ma vanki kaipuun kumman syysiltaan harhailin. Yö valoi taivaan tumman jo tähdin välkkyvin. Kuin usein tuskan illoin, loin katseen niitä päin — sun valopiirtos silloin ma leimahtavan näin. Se halki avaruuden löi valkein salamoin —: oi vanki hiljaisuuden, ma sielus nähdä voin! Jos sammui liian varhain sun säihkykatsehes, kautt' öisten tähtitarhain teit huiman kaarrokses. Se hetki vaikka tuhlas kaikk' ilot tähtivyön, sa vietit kerran juhlas, oi liekkisydän yön! MYRSKY KUUTAMOLLA Kiiluu taivas tumma, välkkyy kuollut maa, kuu, yön silmä kumma talveen tuijottaa. Villi vihuri pauhaa. Pilvet vasten tuulta repee, halkeaa, metsäin harjat kuulta aaveloiston saa. Lasinen maailma nukkuu. Pasuunaan soi suureen myrskyn puhallus, tunkee sydänjuureen tuska, autius! Yötä ja myrskyä kestää. Sisintään ei koskaan sielus antaa voi, syvin taisteloskaan sydämiin ei soi. Kylmät on elämän muurit. Pakkashanget loistaa — uhka sydämein tuulen huudon toistaa hurjin sävelein. Myrskylle mieleni annoin. LENTÄVÄ HOLLANTILAINEN LENTÄVÄ HOLLANTILAINEN »Mun poikani, vuossata taasen on vaipunut unhohon, kädenlyöntihin nuorekkaasen niin rakas vastata on. Taas istumme yhdessä pöytään, ja juttu luistamaan! Kai köykäiseksi löytään, mitä teistä on tullutkaan.» Ja Lentävä Hollantilainen näin haastoi pojilleen, ja partansa hopeainen se tutisi harvakseen. Oli Uudenvuodenyönä hän laskenut satamaan, unet vuossadan vaahtovyönä kun raukeni nukkumaan. »Isä», virkkoi veljistä toinen, mihin pyrkinyt matkall' oon, avomielin sen kertoa voinen, isä huoleti kuunnelkoon! Ylös vain uni rintani nuoren on maaliin tähdännyt, kuin rinteeltä siintävän vuoren näen maita ja meriä nyt. Ovat kaukana lapsuuskunnaat, nyt harva mun tuntee vain, minä maksoin kallihit lunnaat, mut määrän ma nähdä sain. Pois kohtalon painon alta, yli tuskan synkeän yhä kutsuvi kaipuun valta mua huipuille elämän!» Niin ihmeen ääneti kuullut oli veli veljeään, ett' ois hänet kateeksi luullut, mut lausui hän mietteissään: »Ah, isäni, valta ja maine, mitä niiltä sieluni saa, jos musta, pohjaton laine minut kuitenkin upottaa! Ei huipuille siintäville, vaan vuoren uumeniin ylin kutsumus kaikuu sille, ken usko ei valheisiin. Kaikk' armotta, ansiotta jää edessä kuoleman, ah, kärsimys yksin totta on ajasta aikahan!» Mut Lentävä Hollantilainen niin kauas katsoi vaan, ja parta hopeainen hänen tutisi puhuessaan, ja vavahti karhea ääni: »Ah, milloin tullut on se hetki, kun vanhan pääni saan laskea lepohon? Te merelle lähtekäätte nää jättäen kotoiset maat, niin turhiksi kerran näätte kaikk' unelmat nuorekkaat. Yö pimeä yllä, ja alla vedet valtavat vaahdossaan, eikä tähteä taivahalla, joka johtaisi satamaan. Minä muistelen honkatupaa salon helmassa sinisen, elon rauhan ja suojan se lupaa, jos vielä löytäis sen! Mut ei, niin turha ja pieni on elämä sielläkin, meren tuulet vie minun tieni yhä uusiin tyrskyihin. Ah, rauhaa ja voimia antaa se tunne ainoastaan: meri ääretön meitä kantaa kuin äiti lapsiaan. Me lapset keinumme yksin vain tähdestä tähtehen yhä iäisin ihmetyksin ja iäti kaivaten.» PROMETHEUS Poikani, veljeni, minä hylkään isäinne suvun, sillä he uhraavat Zeulle kultaiset istuimet allaan! Kevätmyrsky viuhuu, ja auringon purjeet palavat kasteisten aamujen yli. Kenestä aika jättää ja kenelle kohtalo nukkuu, hän on tomua ylitse paisuvan mullan. Nuoret, syttyvät, alttiit ja hehkuvat sydämet: minä kastan ja poltan teidät ikuisessa virrassa auringon hengellä! Niinkuin on itkunne, niin on ilokin omanne! Kalliimpi on se kuin heidän. Syntyen uudesti hetkestä hetkeen sillä on äärettömyyden lupaus. Kotkat liitävät avaruuden kylmässä sinessä, siivissä välke kuin ylpeä nauru, ja mittaavat matkaa huipulta huipulle kuilujen yli. Varjossa, yksin, varmalla oksalla istuvat huuhkajat vaanien samein, unisin silmin läheistä saalista. Kellä on valta, hän hallita tahtoo ja käyttää herruutta mielensä mukaan. Katselin kauan vuorilta vuosien kiertoa — vanhojen pyökkien alla on paljon kuolleita lehtiä! Leveät lehvät ja lahonneet oksat kaartavat korkean, kuoleman kostean, tappavan siimeen nuorten latvojen yli. Älköön teidän vihanne sammuko tai rakkautenne ruostuko! Nuoret tammet tunkevat juurensa syvälle maahan ja nostavat voittavan elämän voimasta latvansa päivää ja sadetta kohti. Tyytymystä en teille ma anna, raukean kaihon mieltä en myöskään. Täysi ja syvä tunteenne olkoon! Tyynenä päilyy vierelläni hiljainen, nukkuva vuorijärvi unessa nähden sieluunsa satavan sinisen taivaan ja valkeita pilviä —. Kaukana vyöryvät nousten ja laskien vapaat, väkevät aallot aavan, välkkyvän valtameren matkaten äärettömyyttä kohti. Siellä on paikkanne! Ikuisen matkan annan minä teille! Te olette itse matka tuskasta tuskaan puhtaampaan, riemusta riemuun kirkkaampaan! Siellä on silmiinne nouseva kerta auringonnousun ja auringonlaskun toisella puolen, ylitse elon ja kuoleman harhan himmeä saari, unenne kaltainen, vapaa ja korkea, henkenne asunto kuolematon. Kaikki minä annan valituilleni, riemun ja tuskan, sateen ja auringonpaisteen. Kutsun ja valitsen teidät kulkemaan kohti uutta ja ennentuntematonta. Turhaan en tultani taivaasta tuonut lapsille pimeän maan. Turhaan en huutanut ihmisen nimeä ylitse kukkivan maan. ISÄNMAALLE Pois ulapoille, pois! Sa olet vapaa, niin kerskaa perintösi tuhlaajat, ei enää Sua sorron miekka tapaa, kun itses suurempihin uskallat! Mut Sielu, joka epätoivon yöstä vain yksinään voi voiton lunastaa, ei kaikkein pienten huudoista ja työstä Sua tunne, ei, Sua kallist' Uinujaa! Sun havahduttaa vain se, ken voi vuottaa vain tietäjä, ken heimon sielun luo, ken siihen, mitä hiljaa kylvi, luottaa, ja mitä vuosisatain kasvu tuo. Sa olit neito aamun punertuvan, jok' arastellen syömen unelmaa vait hämärässä pyhäpuhtaan tuvan sai toisen lasta lepoon liekuttaa, tai impi illan — koivuin suhinalle ja vetten apeutehen auenneen —! Niin avaa unesi jo maailmalle ja astu kansakuntain perheeseen! Niin uskollisna tunteellesi hohdat Sa yli intohimon itsekkään ja lailla itse luonnon rauhan johdat meit' yhä Iäisemmän ikävään. Sa olet tulisielu nuorukaisen, jok' on kuin talvi tyyni, hiljainen — nyt katkeruuden mustan, uhmaavaisen luot kirkkaaks alttiuden onnehen ja vihdoin tunnet kesken murheen, harmin Sa neros kirpoavan kahleistaan! Oi Yksinäinen! Rauhasi on varmin, mut aikas astua on toimintaan! Nyt kantain koko ihmiskunnan surun Sa suureks oman kohtalosi luot ja keskeen ilon ilkkuvaisen turun elämän tuskan, ihanuuden tuot. Oi Synnyinmaa! Sai vaivaas Golgatalla yösynkkä vuosituhat todistaa, mut valtain herjaavaisen piinan alla Sa kannoit iäisyyden unelmaa. On aika tullut pääsinpäivääs nousta, katoovain toivojemme Messias, Sa jännitä jo valkeuden jousta, suus hengellä Sa tapa pilkkaajas! Suo kuuma sydänveri kaipuullemme ja teon voima voimastasi myös, suo osa ihmisyyden omaksemme ja ikuisuutta varten vaadi työs! MELANKOLIA ENSI LUMI Ensi lumet! Kuinka luo ne kylmän hohteen yli maan! Kuinka suuri kuolinhuone suven toivon sulkeekaan! Kaikk' on uutta. Samaa untaan sydän yksin unelmoi, unho kaikkeen valaa luntaan, murhe vain ei mennä voi. Syttyy suuret, heljät valot tummain metsäin äärihin, puhteen pitoon mökit, talot vaipuvat kuin ennenkin. Valot vain ei myöhään, varhain syty sieluun kulkijan, ken käy eespäin, kautta harhain, halki aavan maailman. Kuule, ääni ensi tiukuin kaikuu illan hämärään! Reki nopsaan ohi liukuin jättää miehen miettimään: kaukaa tieni tulla taitaa, kauemmas se vielä vie, kosk' en tunne pellon aitaa, kosk' on outo kotiin tie. UOLEVIN LAULU ELINALLE Lumet yössä lankee. Ihmisäänt' ei mitään. Läntehen ja itään hiljaisuus niin ankee. Katsoo kaukaa varmaan silmät samettiset, suuret, surulliset Elinani armaan. Samoin nyyhkytyksin siunattu on tiemme, sielunsairaat, yksin usein, usein liemme. Tupa sentään parhain sulle kodin tavoin myöhään sekä varhain etähäll' on avoin. Tuska siell' ei paina, kohtalo ei vainoo — kaunein, pyhin, ainoo olet aina, aina.... Aamun suuri rusko, yötä ikuisempi — itse elon usko, toivo sekä lempi! ASEPOIKA Olet haltijatar linnan, ma asepoika vain, vain miekan ja hehkuvan rinnan ma isiltä lahjaks sain. Niin tummat on kulmies kaarteet, niin tummat ja korkeat, helyt, kullat ja maailman aarteet sa kaikki omistat. Kun nouset Sefirin selkään ja auttaa vierellä saan, ma usein kättäsi pelkään, jos viittaasi koskenkaan. Ja yötkin umpeen yhä ma sinust' uneksin, kuin Jumalan Äiti pyhä sa nouset haaveihin. Pian tulla voi trubaduuri kera harpun linnahan, tuo lempensä liian suuri hänet teiltä maailman. Olen katsonut illoin tulta hänen tummissa silmissään, kun saaden suosion sulta hän koskee kieliään. Niin pitkä on vuosi, mi vaipuu, ja niin lyhyt kuitenkin, yhä jää poven polttavin kaipuu mun unteni kätköihin. Mut ehkä kalliimpi kerta ma sinulle sentään lien, kun poissa, ah, vuodatan verta ma retkellä ristin tien. Kunis kunniall' isien miekkaa käsivarteni käyttää voi, kunis astun ma aavikon hiekkaa ja taistelun myrsky soi, sinis pääni on kruunua vailla ja mun rintani rauhaton, sinis pyhän kaupungin lailla kuvas liian kaukana on. CONSOLATIO Ikuinen uni, kangastus ikuisen kevään tuo, sen ensimmäinen kimallus jo hanget loistoon luo! Kuink' ilmeen armaan, kotoisen nyt tumma metsä saa ja kylmän huurteen häipyen puunlatvat punertaa! Mut pirstat nuoren uskon vain, ah, iäks rauenneen nyt syttyy, palaa pilkahtain taas sielun kuvaimeen. Povea kuinka kuuntelen, ei synny sävelet, maan ikikurjuus sointujen vei saatot keväiset. Ah sinä, jota rakastan enempi elämää, kuin valkeutta taivahan sa taidat ylistää? Jo löytänyt maan tyynen liet, sen saaren kaukaisen, mist' elon häipyy erhetiet ja ilkku ikuinen. Ikuinen hellyys sydämen, jot' epätoivo syö, jo tykkien, jo tyyntyen sun veres kuumat lyö! Ma syvän lähtees unhotin, ah, vertaust' on vain sen kierrost' yö ja päiväkin, kaikk' kuvat unelmain. Ikuinen talvi milloinkaan ei kajoo siemenees — kuin keväällä käy ainiaan yöst' aamu kullansees, Hyvyyden voimaan, valohon tuo oman kamppailus Ikuinen Saavuttamaton, Ikuinen Valkeus! KEVÄTYÖ LUODOLLA Yö kuvaamaton, hiljainen, maan kuulas kevätyö, vain laineet lyijynraskahat nyt kallioihin lyö ja metsän tummaan huminahan pauhaa. Ei häily haavanlehtikään, hääpuku helee puun, on luonto kaikki vaipunut yön kumman kuunteluun. Mun sydämeni vain ei löydä rauhaa. Tuoll' läikyntään miss' ulappain yön rusko raukenee ja turviss' siniauteren maan silmää suutelee, tien kaihollensa nuori sydän avaa. Ah, kerran purjein paisuvin pois lähdin maailmaan ma taistoon kaikki kumppanit ja voittoon kutsumaan vain laulain riemun virttä vapahtavaa. Kas, tuonne kuinka viittookaan mua vilkkuvalo pois kuin mieli saattaa satamaan mun purtein sillä ois ja tuoda poika tuhlaajana kotiin. Ah, turhaan, katse äitisen, yl' öisten vetten käyt, sun valvattis on vaatineet jo kaukorantain näyt, on voima mennyt meren suuriin sotiin. Oi armahani, ainoain, sun luokses halaan taas, voi sielun terveeks tehdä vain sun kirkas keväänmaas ja ikävöintis onnensaari tyyni! Sun kasvojasi milloinkaan ma enkö nähdä saa ja nuorta olentoas sun ma enkö puristaa saa lujaan, lämpimähän syleilyyni? Vain laulu aaltoin korvissain soi alakuloinen, mut mieleni mun murheestaan kuin tähti hopeinen nyt lentää siivin kaipuun polttavimman. Pois luokse vuotees valkoisen ma tulla tahtoisin, sun hengitystäs kuunnella vain syömin sykkivin ja tuta unes voiman ihanimman. Niin lepoos toisin, toivoisin, ma kauniin peittehen, kuin meren aarteist' autuaan, kuin meren ikuisen, kuin tarut kevääs tarhojen ja puistoin! Ma meille aaltoin helmasta maan uuden kohotan, miss' unikot ja liljat kasvaa mullast' unelman ja siemenestä aavistusten, muistoin. ALAKULOINEN RAKKAUDENLAULU Jos voimat, armas, vaipuu ja nukut multa pois, on unelmaini kaipuu, ne että multas ois! Kuin äidin helmass' suo ne sun tyynnä levähtää, ja ikävöintis huone yön unhohämyyn jää. Vaikk' kuolee kukat puiston, sun lepoon laulatan kuin suven suuren muiston, sen kaikkein kauneimman. Kun siintää haudallemme taas kevään heleys, niin helkkyin ylitsemme soi toivon liverrys. Lie, armas, suotu siellä, mi täällä kiellettiin, ah, polttavalla miellä sun suljen suudelmiin! Maan nurmen raskas uudin on meidät kätkenyt, ja povellain sua tuudin kuin unelmaani nyt. Kun voimat, armas, vaipuu ja nukahdamme pois, maan multaan mun ois kaipuu, sun aurinkohon ois! Niin tullen nuoren kevään sa mulle sätees suot ja muistoon himmenevään elämän kauniin luot. Taas vuokot avaa luomen ja tummat orvokit, näät jasmiinit ja tuomen, nuo vaikka hylkäsit! Niin hellyytein kuin ennen tuo sulle rauhas tuon ja aikain, Suvun mennen ma sinun kauttas luon. Ah, Tuskan neito tumma, se maahan juurru ei, ja Unen valta kumma mult' auringon jo vei. Mut voimansa ken hukkaan vain tuhlaa Hyvyyteen, sen kaiho puhkee kukkaan, ah, iki-kauniiseen. SYYSLAULU On aamun auer ja loiste lauha yli pellon paljaana vartovan kuin kirkas, kiihkoton sielunrauha, elouhri tuskan suurimman! Maan kasvot autuutta äidin kantaa, jok' on saanut elämän lahjan antaa polttavan ihanan. Mut arkana auringonvalossa putoo sade syksyn multahan routaiseen, se itkusta kostean harson kutoo yli tunteeni kaipuusta uupuneen. Saa kuolla sen juuri ja kuihtua lehti, kevät siunattu ennenkuin saapua ehti terveine tuulineen. Ah, turhaan sun tuntehes päivään halaa kun suvi on suurin ja polttavin, pian laskeva aurinko lännessä palaa ja sammuu iltojen usvihin —! Taas syksyn tummalla purppuralla ja kullalla käärityn nurmen alla maata tahtoisin. KAIPAUS. (Runebergin mukaan.) En oksaa, missä lehti ois, ma metsäss' enää nää, on suvi aikaa mennyt pois ja tullut talvisää. On ympärilläin talvi vain ja povessani mun, ja talvi ois mun tullessain maailman loppuhun. Jos seestyis ilmat, seutukin ja lehto vihertäis, poveeni kylmyys kuitenkin yht' autiona jäis. Oi riemu, kevät katsehein, en sua nähdä saa, oi aurinko mun sydämein, et voi sa sarastaa. Sun elos oli elämäin, mun tunteheni sun, vain kaipaamahan yksin jäin, kun läksit luota mun. Mun paras on, kun muistellen ma istun lieden luo, eik' avuks illan askarten valoa hiillos suo. LUMI VIILEÄ VERHOO MAATA... Lumi viileä verhoo maata, kukat nukkui kuolemaan. Et, armahin, tietää saata, miten ikävä polttaakaan! Miten tunne tunnetta halaa, sydän sydäntä unelmoi, miten unet se kullalla valaa, jok' ei sanoja saada voi! Kesät kaikki aarteina vaipuu mun unteni kammioon. Ah, ainut, polttava kaipuu, ma sairas sinusta oon. AURINGON PURJEET HELIANTHUS Oi Helianthus, taivaan kukka jumalainen, taas avaat terälehtes yli maailman! On kevään kevät. Hanki kylmää huokuvainen juo huulin ahnain mesijuomas hehkuvan. Oi Helianthus, taivaan kukka jumalainen! Sun kukkasyömes hehkuu niinkuin sula kulta, sen teräsuonet elon ydinmahlaa joi, sun veres punainen lyö säkenöiden tulta, ja hanget laulaa, pienet kidekellot soi. Sun kukkasyömes hehkuu niinkuin sula kulta. Oi kevään suuri tuliruusu ihanainen, kuink' olet ensi rakkauden kaltainen! Sun valos vuotaa niinkuin vaahto polttavainen, kun riemun viini kuohuu yli reunojen. Oi kevään suuri tuliruusu ihanainen! Sun ensi paistehes on päihdyttävän kuumaa, kuin onni, joka saapui uneksijan luo, sun tuoksus hunajainen heleästi huumaa, se kesän villein kenttäin tervehdyksen tuo. Sun ensi paistehes on päihdyttävän kuumaa. Sun henkäykses avaa sini-ilmain rannat, maa täysin keuhkoin kirkkauttas hengittää. Pois purjein punaisin sa talven usvat kannat päin taivaan rantaa auteressa kylpevää. Sun henkäykses avaa sini-ilmain rannat. ILTASIUNAUS Yö verhoo sinisin harsoin kevättalven taivaan ja lumisen maan. Yks ainoa suuri tähti luo kultaloistettaan. Jo rukoukseen suljin ma rakastettuni kaukaisen niin sanomattoman hiljaa ja hellästi hyväillen. Kuin lapsi äitinsä helmaan nuku, syömeni, uutena Jumalaas! Ken saattoi itsensä antaa, se Hänet löysi taas. KEVÄTTALVI Mua kimaltavan vuoren kukkulalle tie halki maaliskuisen metsän toi, miss' aamu hankeen oksaholvin alle niin syvän siintäväisen varjon loi. Kuin merivesi vehryt, suolainen maan sammalpälvet siellä täällä loisti, ja kirkas linnunlaulu helmeillen se läheltä ja kaukaa metsän riemun toisti. Mun kasvojani raikas tuuli kohtaa! Ja tuolta, missä puoleks peittyen taa tuoreen havumetsän talo hohtaa, nyt kiirii kukonlaulu myöhäinen. Ja kaupungissa, jota aaltoillen kuin huntu verhoo kellahtava sauhu, jo kasvaa häly, kohu kuumeinen, ja tasangolla paisuu aamun raikas pauhu. Ah tuolla, missä usvan siniharmaan taa häipyy metsänharja kaukaisin, myös katsoo silmät samettiset armaan nyt aamun kimaltaviin ilmoihin! Ah sinfonia suuri, sininen! Pois yli vuorten, taakse taivaanrantain sa hänen korvahansa humisten soi sydämeni onnen, kaipuun äänet kantain! HELLUNTAILAULU Nuku armahin, aamussa helluntain, jo vaahterapuistossa peipot laulaa. Kun heräät, poiss' olen, matkallain, vedet kaukana vihreitä vaaroja kaulaa. Nuku, armahin, aamussa helluntain elon huumaava autuus unessa nähden! Olen kulkeva siunaus huulillain sun suuren ja ihanan hellyytes tähden. Sinä teit minut köyhän armaakses, minut saatoit nuoruudenuntesi linnaan missä ensimmäiset haavehes hämyn verhossa tuoksuvat tuorehinnaan. Suru tumman, tiheän köynnöksen yli kaipuun punaisten ruusujen kutoo, kukat hiljaiset sydämes hellyyden yli linnan muurien valkeina putoo. Päin kirkasta päivää ma onnemme vien, yön himmeä huuru jo haihtuu ja raukee, maa kasteessa kiiltää ja vartehen tien lumivalkeat mättäät vuokkoja aukee! Kevätraikkahan kimpun kuin mieleni mun viel' lähteä tahtoisin luoksesi tuomaan, ah, vuokoilla peittäisin vuoteesi sun sinut siunaten lempeän Jumalan huomaan. TANSSIAISUNELMA Taas viulut kutsuen karkelohon yötummaa tahtia toistaa. Sävel valssin niin outo ja hehkuva on kuin etelän henkäys tuntematon, ja lamput riutuen loistaa. Minut voimaton huumaus valloittaa, en kättä voi tanssihin antaa —! Yön mustille siiville sieluni saa. Pois kauas vuorten ja metsien taa mua keinuvat aallot kantaa. Jo äänet ja askelet ympäri mun unen laulavan helmahan hukkuu! Yli karkelon kuuntelen ääntäsi sun. Yli yön, yli maailman unhotetun minun sieluni luoksesi nukkuu. JUHANNUSLAULU Ma halki armaani kaupungin kuljen, ja onnesta paisuen rintani lyö Sun eilisen kuvas ma poveeni suljen — sen salaa on sieluuni polttanut yö. Sadepurjeet kosteat taivaalla liitää, ja puistojen nurmet kastetta juo, tuoll' alla siltakaarien kiitää vaahdonkeltainen kosken vuo. Tänä aamuna äänes niin kaukana helää, ja kaipaus kantaa kuin vuosien taa, mun sieluni ensi aamua elää ja etsii sun sieluas kuuntelevaa! Olo täällä on, armas, niin lämmin ja hyvä, älä anna mun lähteä luotasi pois — povi riemua kuohuu, kuin korkea, syvä suihkulähde mun sieluni ois! Jo tuuli pilviä pakoon ajaa, maa välkkyy loisteessa auringon, ja ympäri pienoista puistomajaa läpikuultavan vihreä siimes on. Utuhattara pehmeä tuollako hohtaa —? se taivaalta valahtanut lie! Hatun, hameen valkean katseeni kohtaa. Kultaisna hehkuu puiston tie. SÉRÉNADE EXOTIOUE Kuin alta aaltojen, korallikalliosta meriheinä kuultaa kostea, pehmoinen, niin välkkyvät hiuksesi hartioitasi vasten. Imi kultahohdetta himmeää auringosta väri helteenhehkuva, kiiltävä, tumma sen ja suolaista tuoksua hyökyjen voimakasten. Sun silmäs on suljettu järvi korallisaaren, jota valtameren pauhina rannaton ylt'ympäri painaa kuoleman syleilyllä. Mut keskellä hauraan, valkean kalliokaaren vesi vihreä päilyy ja kuvaimessa on hymy polttava taivaan, pilvet palmujen yllä. Sun poskipääs niin lämpimän ruskeina hohtaa, kuin kaksi hietakinosta pehmeää meren mittaamattoman rannalla aukealla. Jalan jälkeä ainuttakaan siellä ei kohtaa, vain ulapan tuuli ylläsi hengittää ja koskettaa sua lauhalla suudelmalla. PURJEHTIJAT Auringon himmeä kehrä aaltoihin heijastui — halkoen keltaista usvaa purjeeni ääneti ui. Harmaanvihreinä, vaahdoten lyö hyrskyt kalliorantaa, keinuen, verkkaan ne purteni mun valkamas äärehen kantaa. Korkeat marmoriportaat ylhäältä linnasta tuo murattipengertä pitkin laakean laiturin luo. Valkoisen hunnun jo hulmuvan nään, tukkasi kultaisna hohtaa, helmas on tummia ruusuja täys, jalka kuin tanssihin johtaa. Orvokintuoksuiset kasvos hienot, kalpeat on — ulappa purttamme vartoo paahteinen, tuntematon. Käännänkö keulan ma aavoja päin, tuulta jo purjeemme halaa! Katso, kuin liekkejä lainehet juo, punainen aurinko palaa! *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AURINGON PURJEET *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.