The Project Gutenberg eBook of Umpisolmu, by Martti Wuori

ASARIAS PÖLLÄNEN, nuori talonisäntä.
KAISA, hänen vaimonsa.
HETA, Asariaksen äiti.
VILLE VILKKI, pientilallinen.
ANNI, hänen vaimonsa.
KUSTAAVA MANSIKKA, Annin äitipuoli.
TOBIAS SAXBÄCK, rovasti.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS

Pölläsen talon tupa; perällä ovi, oikeassa nurkassa iso paistinuuni ja oikeassa seinässä keskellä ikkuna; pitkin seinää lavitsa ja sen edessä pitkä ruokapöytä; vasemmassa seinässä, myöskin keskellä, ikkuna ja pitkin seinää lavitsa sekä peränurkassa astiakaappi. Uunin ja oven välissä on vesisaavi; vasemmanpuolisessa seinässä, ikkunan ja nurkkakaapin välissä, on naulakko, jossa riippuu takki, päitset, sirppi, nuoria y.m., ja orsilla on reenjalaksia, päreitä ja reikäleipiä. Oikeanpuolisella seinällä, ikkunan ja etualan välillä, on kello ja sen vieressä pieni avonainen hyllykaappi, jossa muutamia kirjoja, rasia, keritsimet y.m.

ASARIAS (istuu paitahihasillaan pöydän ääressä, ikkunan kohdalla, edessään iso raamattu, jota selailee ja silloin tällöin tutkii, ääneen tavaillen).

HETA (tulee ulkoa ja häärii töissään paistinuunin ääressä).
Kah, täällähän sinä, Asarias, olet!

HETA. Ja työsi ulkona kesken jätit? Katselin, että minne se meni, kun kirveen lehdespölkkyyn nakkasi eikä missään näy.

HETA. Enhän minä, poikaseni… Ihmettelen vaan, että mikä sinusta nyt on tullutkaan lukumies ja — kirjanoppinut.

ASARIAS. Mikäkö? (Selailee kiivaasti lehtiä edestakaisin.) Pitäisi se teidän jo tietää kysymättäkin.

HETA (arasti). Koetanhan minä arvailla, vaan… löytyyköhän se apu sieltäkään (viittaa raamattuun).

ASARIAS (suuttuen). Ka, mitä tuossa yhä vaan myöntelette, äiti?!
Sanoisitte edes jotakin vastaan.

ASARIAS (selaillen raamattua). Kuka tämän upm'solmun oikein lienee keksinytkään?

ASARIAS (sukkelaan). Ja te ja Kustaava Mansikka ja Anni ja Ville ja rovasti ja…

ASARIAS. Tehän te kaikki minut siihen mertaan ajoitte, kun en Annia saanut, ja rovasti siunasi lukkoon tämän liiton.

ASARIAS. Vai ei? Kun teidän kaikin mokomin piti talon asiat niin järjestää, ettei palvelijaa tarvittaisi, ja Kaisa siten emännäksi taloon joutui, niin eikös se ollut väkisin?

HETA. Kaisasta minä en voi mitään pahaa sanoa. Hän on hyvä miniä ja tekee työtä kuin mies, (Ikkunaan vilkaisten.) Näet sen, kuinka hän tuolla pellolla kyntääkin. Ei ollenkaan sinua huonommin.

ASARIAS (lyöden raamatun kiinni). Mutta Asarias Pölläsen vaimoksi hän ei passaa.

ASARIAS. On se. Ja varsinkin, kun sen huomaa vasta kun on tämmöisillä kahleilla ikipäiviksi toiseen ihmiseen kiinni sidottu.

ASARIAS. Kun ei kolmeen vuoteen ole yrittänytkään, niin taitavat jäädä tulematta.

HETA. Elä nyt! On niitä kummempiakin nähty — kahdenkymmenenkin vuoden perästä.

ASARIAS (naurahtaen). Tapahtuihan se ihme kyllä Saaralle vanhanakin, vaan ei taida meidän talossa semmoinen vieras käydä. Ja joutaa olla käymättäkin.

HETA. Tuossa tuo vilahti Kaisakin ikkunan taitse. Kun tulee, niin voihan puheeksi ottaa.

KAISA (tulee ja juo vesisaavin kipasta pitkän kulauksen). No, nyt se on, sarka, sitä myöten kynnetty.

ASARIAS. Tupakalle taisit sitten tupaan vaan pistäytyäkin? (Tarjoo
Kaisalle tupakkamassiaan.)

KAISA (lennättäen massin syrjään). On siinä ollut laiskan työtä yhdellekin. Metsästä olisi polttopuita ajettava, ja siinä on tehtävää sinullekin.

KAISA. Kun ei muut paremmat pauhaa. Olen odottanut jotakin viisasta sanaa isännältäkin, vaan eipä tuota kuulu.

KAISA. Koettaa nyt sitten, ehkä lähtee vihdoinkin! Menee muuten talo hunningolle, ellei työt tule kaikki tehdyiksi niinkuin pitäisi.

HETA. Voi sitä väliin talonisännällä olla muitakin huolia sydämellään — talon tulevaisuuden takia.

KAISA. Sekö se tupakammarin ikkunaraami näin kesäaikaan jo mielessä kummittelee?

ASARIAS (ivaten). Vai se? On se monenkin talven yli eteenpäin ajateltu, se laitos, jota minä meinaan.

ASARIAS. No, So! Kätkyt se olisi nikkaroitava tähän taloon, kätkyt, — vihdoinkin.

KAISA. Ja siihen pantava Asarias huutamaan, kun hänestä tulee lapsi uudelleen.

KAISA. Siltähän tuo näyttää, että hän kasvaa alaspäin kuin lehmän häntä ymmärrykseltäänkin.

ASARIAS. Jos on Kaikkivaltias jättänytkin minut osattomaksi monessa suhteessa, niin on hän sen sijaan sinusta liikoja tehnyt: akasta miehen, sillä naisen tehtäviin sinä et näy pystyvän.

KAISA. Niinpä kai sitten Kaikkivaltias on oikeammaksi nähnyt tehdä tässä talossa, jotta se paremmin pystyssä pysyisi kuin akkamaisen miehen varassa.

ASARIAS. On mulla toki vielä sen verran ymmärrystä, että näen, ettei talo iankaiken pystyssä pysy, ellei lapsia synny ja uutta väkeä lisää kasva.

KAISA. No, kyllä saat sitten olla rauhassa, että Jumala siitä kyllä huolen pitää, ettei tämäkään talo väettömäksi jää, ellei maailman loppu tule.

ASARIAS (yhtäkkiä Kaisalle, kiivastuen). Mutta minä tahdon saada lapsia, — minäkin tahdon olla isä ja iloita. Oikein hävettää muuten jo ihmistenkin silmissä.

KAISA. En rupea tuosta itkemään — enkä nauramaankaan, vaikka jo kovin naurattaakin.

ASARIAS. Taidatpa sitten saada kokonaankin talosta lähteä. Vai etkö sitäkään?

KAISA. Ja kovassa onkin. Minkä Jumala on yhteen liittänyt, sitä ei pidä ihmisten erottaman, niin sanoo sanassakin.

KAISA. Ei — uhallakaan. Semmoista rikosta en ole tehnyt enkä tule tekemään, että minut niin vaan pellolle ajettaisiin.

ASARIAS. No, jo minä sitten todenperään oonkin Asarias Pöllänen.
Hyvästi! (Sieppaa lakkinsa ja aikoo mennä ulos.)

ASARIAS. Enpäs mene. Ruskon valjastan ja rovastin luo ajan, jos tietää tahdot. Hän se meidän liittomme rakensi ja siunasi, hän se sen nyt purkakoonkin.

HETA. Siitähän minä olen jo monasti aikonut puhua, että pitäisi nyt sitten käydä tuolla pitäjän toisella kulmalla Mähösen muorin luona. Sillä kuuluu olevan siihen asiaan tepsivä taika.

KAISA. Siihen nyt ei ole kuin yksi taika: — luonto ja aika. Ja ellei niistä apua ole, niin ei ole mistään.

HETA. No, ei sitten — koska se on niin arka kohta. Asariaksen tähdennän kuitenkin olisi ollut suotava, että olisi jotakin tehty ja että talossa olisi ollut rauha, sopu ja ilo.

KAISA. Ja rauha ja sopu voi olla ilmankin, jos ei syyttä suotta riitaa etsi ja rauhaa riko.

HETA. Niin, niin. Enhän minä sinusta mitään pahaa sano, — uuttera ja työteliäs olet, niin ettei joka miehestäkään moista apua ole. Mutta ikävähän on, ettei… Mutta minnehän se Asarias oikein meni? Käynpähän katsomassa ja lähetän hänet luoksesi, niin saatte kahden kesken asioitanne selvitellä.

VILLE (tullen sisään ja kätellen Hetaa ja Kaisaa). Vielähän, näänmä, minua talossa tunnetaan!

KAISA (kuin vältellen). Sitä… (Puolikovaan Hetalle.) Tekös kahvin keitätte?

HETA. Kyllä. — (Villelle.) Mutta mitäs tietä Ville tuli, kun ei mitään kuultu?

VILLE (on istuutunut lasin alle ja panee tupakan). Veneellä tulin, selkiä soudellen.

VILLE. Kiitoksia kysymästä! Mikäs niiden… Hyvinhän ne… — Vaan täälläpä ei taida olla isäntä kotona?

HETA. Kotonahan se on. Minä lähden katsomaan, minne se meni. Muutenkin jo yritin taannoin…

KAISA. No, ei pikkustakaan. Ilosta vaan muori noin hätääntyi. Pannu oli tässä jo muutenkin hiilloksella. Eikäpä Villellä itsellään kiire lie?

VILLE. Eihän tässä toki jäniksen selässä olla, vaikka vähän oli asialla käytävä.

KAISA (nauraen). Niinhän sitä ennenkin sanottiin, kun täällä Villen kanssa yhdessä palveltiin.

VILLE. Niin. Mutta nyt se täällä Kaisa on jo kolmisen vuotta emäntänä hyörinyt.

VILLE. Joo. Niin, että kun ei hoppua pidetty, niin jouduttiin onnellisiin naimisiin kumpainenkin.

KAISA. Onhan se onni orvollakin, vaivaisellakin Jumala, — miten asian ottaa. — Tuossa!

ASARIAS. Terveeks'! Luulin äidin ilman aikojaan minua tänne juoksuttavan, mutta Villehän se on sittenkin.

ASARIAS. No, kah! Kun ei ole kertaakaan käynyt siitä saakka, kun naimisiin meni.

VILLE (ottaa). Kiitoksia! Kaisa se osaakin hyvän kahvin keittää, minä muistan sen.

KAISA (tarjoten Asariakselle). Juo seuraksi sinäkin! Me kyllä äidin kanssa sitten…

ASARIAS (ottaa, Kaisalle). Äiti siellä somisteleiksen. (Villelle.) Se on meidän kyntömies tämä Kaisa, niinkuin tiedät, sen tautta se on tuon siivoinenkin, jalat ja hameen helmat savessa.

KAISA. Sekös nyt suutaan soittaa. Ei malttanut, että minäkin olisin päässyt vierasta varten vähän somistelemaan.

VILLE. Turha se minun tähden on. Olenhan minä nuoren emännän kyllä ennen nähnyt sekä kirkkorustingissa että paratiisinkin puvussa, kun ennen täällä yhdessä saunassa kylvettiin, ammoin sitten työhynttyissä, kun yhdessä isännälle peltotöitä tehtiin.

KAISA. Ensimmäistä kertaahan tämä nuori isäntä meillä nyt talossa on, niin… (Asariakselle.) Tuossa on pannu hiiloksella, tarjoa sitten lisää. (Menee.)

ASARIAS. Hyvähän tuosta on perästäpäin puhua, vaan en minä ollut sen sorttinen mies.

ASARIAS. Se. Surettaa ja hävettää, Voivat ihmisetkin vielä luulla minusta, että minä akka olenkin enkä mies.

VILLE. Enpä mitään muuta kuin että olisi niitä lapsia sitten meillä teillekin antaa.

ASARIAS. No, on siinä viljan tuloa! Onpas teitä Jumala siunannut todenperään.

ASARIAS. Neljä kun on tullut lasta kolmessa vuodessa! Jo se käy yli minun ymmärrykseni. Miten se on ollut mahdollista!

VILLE. Niin, mutta niistä kuoli se yksi, jonka minä sanoin puoleksi, niin että nyt on elossa vain neljä.

VILLE. Mestari mikä mestari! Mitään suurempaa taitoa siihen nään mä, ei juuri tarvita.

ASARIAS. Kah! Kun saa niitä käsillään keikutella, noin ja noin ja noin — (tekee mukavia keikutusliikkeitä) eikä tiedä mihin niitä ottaa ja mihin panna.

VILLE. No, siitä lystistä minä antaisin mielelläni vähän teillekin.
Sillä todellakaan siinä ei tiedä, mihin niitä panna.

ASARIAS. Niin että neljäkö kätkyttä teillä heiluu yhtaikaa sinne ja tänne?

ASARIAS. Jotta vaan sitten sieltä ottaa sen, mikä milloinkin eniten miellyttää, vai?

VILLE. Eikä kun alimmassa. Näetsen, kun säilikössä on kaksi pientä, ja kaksi suurta laatikkoa, niin vanhin, joka on voimakkain, on siellä alimmassa pitkässä laatikossa.

ASARIAS. Vai tyttö! No, se on sitten sitä ylemmässä pitkässä laatikossa, vai?

ASARIAS (vilkkaasti). Vaan maltahan: kun seuraavalla kerralla tulee neloset, minnekäs ne sitten panette?!

ASARIAS. Elä taivasta soimaa! Onnen poika sinä olet, Ville. Kun semmoinen on sulla aikaansaava ja uuttera vaimo.

VILLE. Onhan se. Niin että vasta-alkajan pien'eläjän ei tarvitse muuta kuin ajatella sitä asiaa.

ASARIAS. Vai tyydy! Kateeksi minun sinua käy, kun olet tuon kaiken minulle kertonut.

ASARIAS. Kun vielä ajattelen, että sinä minulta sieppasit Annin, joka oli oikeastaan minulle vaimoksi luotu.

VILLE. Taisihan tuo olla vähän pahasti tehty. Ja sovittaahan minun se asia pitäisi.

ASARIAS. Huolii. Me olemme jo niin saaneet kylliksi toisistamme, että hän ottaa sinut ummessa silmin.

VILLE. Yhtä mittaa, entisiä aikoja. Vanha suola janottaa, se on tosi se sananparsi.

ASARIAS. Voi, voi, mikä herttainen ihminen se Anni on. Oikein pyrkii itkettämään.

VILLE. Niin hän sanoo, että mahtoi se silloin Asariakseen kovasti koskea, se juttu.

ASARIAS (kuin yhtäkkiä hoksaten). Mutta ne sinun lapsesi? Mitäs niiden kanssa tehdään!

VILLE. Siinä sitä on ihan tarpeeksi minulle. Kaisa on kyllä heidän kaikkien arvoinen.

ASARIAS (mietittyään). Ei. En minä suostu siihen kauppaan kuitenkaan.
Meillä pitää olla omat lapsemme Annin kanssa.

VILLE. No, no. Onhan se totta sekin. Jotakinhan teillekin pitää jäädä tekemistä.

VILLE. Milloin vaan. Lähde kanssani tänään meille, ja kun on asia puhuttu Annin kanssa, niin sitten rovastin luo.

ASARIAS. Enpä minä ole löytänyt, vaikka kuinka olen etsinyt. Tänäänkin vielä.

ASARIAS. Tiedän varmastikin. Kuka siitä semmoisesta huolisi enempää kuin hänkään kenestäkään.

VILLE. Kovassa. Kun kerran on siihen kiikkiin joutunut, niin ei siitä vähällä irti pääse.

ASARIAS. Niinpä tuo näkyy — pakana. Vaikka kuinka vähän passaisi akka miehelle, niin ei muuta kuin pidä hyvänäsi, kun kerran otit.

VILLE. Vaan ehkäpä se rovastilla kuitenkin selviää paremmin, kun hänelle kerrot ja sanot, ettei se passaa ollenkaan.

VILLE. Sittenpähän kuulet ja näet. Nyt olisi sitten vaan valmistauduttava matkalle.

ASARIAS. No, sen kyllä, jos ei muuta tarvita. Mutta tuleepas tästä
Kaisalle yllätys!

ASARIAS. Saapi nähdä, ettei se Asarias ole niinkään pölkkypää kuin miksi häntä ihmiset luulevat.

VILLE. Kyllä. Sanoin, etteihän sitä nuorta emäntää paljon puhutellakaan saa.

KAISA. Äidin kanssa jotakin suuhunpantavaa vieraalle hankittiin, niin siihenhän se aika meni.

ASARIAS. No, se oli hyvä. Minäkin tässä vielä sillä välin käyn omilla teilläni.

VILLE. Käy, käy, niin saadaan vähän kahdenkesken emännän kanssa muistella entisiä aikojamme.

VILLE. Mutta meillä ei ristitä muuten kuin parittain, aivan niinkuin vihitäänkin.

VILLE. Ihan totta. Toissa vuonna kaksi ja taas kaksi. Vaan kun ei Kaisa usko, niin on uhallakin lähdettävä katsomaan.

VILLE. Mitä Kaisa nyt vuorostaan leikkiä laskee? Meidän omia lapsiamme,
Annin ja minun.

VILLE. Ovat todenperään ja kummeiksi teitä pyydämme — entistä isäntäväkeämme ja Kaisaa.

VILLE. Asariaksen vien minä nyt kanssani ja te tulette vanhan emännän kanssa perässä.

VILLE. Jos minä sanon sinulle, Kaisa, mitä täällä miehesi kanssa äsken puhuttiin, niin kyllä sitten ymmärrät paikalla.

VILLE. Niin paljon, että tuskin olisin uskonut, ellen olisi omin korvin kuullut.

VILLE. Sen minä aavistin. Vai ovat ne teidän asianne semmoisiksi kääntyneet?

VILLE. Ja se, joka oli puhemiehenä Asariakselle, kun hän kävi minun omaa morsiantani kosimassa?

VILLE. Toistaiseksi. Väliaikaisesti, tietysti, vaan. Kyllä sinä omasi takaisin saat.

VILLE. Tietysti hänenkin täytyy siihen suostua väliaikaisesti, kunnes
Kapsäkki solmun laukaisee.

VILLE. Sinne. Onhan meillä siellä kaksoset ristittävät. Yksi tie ja kaksi asiaa.

VILLE. Näetsen! Etpäs antanut minulle rukkasia. Ja nyt kun olet minun eukkoni, niin on sinun oltava minulle kuuliainen kaikessa. Teet siis niinkuin olen sanonut?

VILLE. Mikä siveä ja nöyrä puoliso sinä oletkin, Kaisuseni! Me siis lähdemme, syötyämme, Asariaksen kanssa veneellä, ja te tulette hevosella perässä, Heta ja sinä.

VILLE. Kyllä naapuri Holopaisen muori sen ajan talosta huolen pitää. Siellähän meillä on Kustaava Mansikka, Heta Pölläsen vanha tuttu, lapsia hoitamassa, niin että heillekin samalla lystiä tulee.

VILLE. No, sen saamme nähdä sitten. Tiedäthän sinä, että ne mielellään ja kielellään ovat semmoisessa aina mukana.

VILLE. Juoni mikä juoni! Aivan itsestäänhän tuo läksi juoksemaan keksimättä.

VILLE. Nyt vasta huomenna. Kun näin hyviä vieraita saadaan, niin on käytävä kirkonkylästä viinit. Rovasti on meilläpäin saatavillaan, niin toimittaa samalla kasteenkin meillä, ettei tarvitse pikkasia kirkolle kulettaa.

KAISA. Vai niinpäin se asia on? No, sitten kyllä mekin ajoissa keritään sinne.

VILLE. Mutta yksi seikka on vielä vaarinotettava. Anopillesi et saa hiiskua juonesta mitään, ennenkuin hän itse saa nähdä ja kuulla.

VILLE. Entisiä aikoja muistellaan, kuinka hauskasti täällä yhdessä emännälle raadettiin.

KAISA (vasempaan ikkunaan vilkaisten). Tuossahan tuokin jo tulee. On, näänmä, käynyt pukeutumassa sekin.

HETA (taputtaa Asariasta olkapäälle). Älä huoli, poikaseni! Etkö sinä ymmärrä, että Kaisa vaan hyväilysanana sinua siksi sanoi.

VILLE. Ka, mikäs siin' on? Onnistua pitää. Ethän vaan ole puhunut äidillesi asiasta mitään?

ASARIAS. Mutta Anni itse, se se minua vielä eniten huolettaa, mitä hän sanoo.

VILLE. Sen sijaan kun minusta on tullut vanha rämä, jonka hän mielellään sinuun vaihtaa.

TOINEN NÄYTÖS

Vehmasmäen talon piha. Vasemmalla asuinrakennus, josta näkyy etualalla ikkuna ja portaikko. Ikkunan alla seinustalla kasvaa kukkia, ja niiden edessä on kiikkulauta. Oikealla puolella on vierekkäin kaksi aittaa. Perällä on alaspäin viettävä pelto, jonka keskitse polku kulkee järven rannalle. Sieltä häämöttävät sauna ja nuottakota.

Portaikon patsaiden väliin on vedetty nuorat, joissa riippuu lasten kapaloita ja riepuja kuivamassa.

On päivänpaisteinen kesäaamu. ANNI (kuuluu sisällä laulavan kehtolaulua). KUSTAAVA MANSIKKA (istuu portaikolla, sylissään lasta sylkytellen ja laulaen myöskin).

ANNI (jonka laulu kotvan kuluttua sisällä taukoaa, tulee portaikolle).
Eikös Maiju vielä ole nukkunut?

KUSTAAVA (antaessaan lapsen Annille, vastaa yhä samaan laulunnuottiin).
Vie se Kallen viereen. — Maiju Kallen viereen!

KUSTAAVA (lyhyesti). Ei häntä näy. (Alkaa ottaa lasten vaatteita alas nuorilta.)

KUSTAAVA (laulaen taas). Kauanhan se viipyy, — kauanhan Ville viipyy. (Hoksattuaan.) Kah! Hulluko minä olen?! Lauluun tahtoo jo mennä ihan joka-ikinen sana. (Käärii vaatteita kokoon ja tähystelee vähä-väliä perällepäin oikealle.) Mutta kukas se… keitäs ne nuo ovat, jotka tuolta ajoivat ja tallin kohdille seisattuivat? (Laskeutuu alas portailta ja tähystelee taas. Sitten hän juoksee ikkunan kohdalle ja huutaa.) Anni hoi, Tulehan tänne! Tule sukkelaan!

ANNI. Hevosella tulivat kahden. Kaipa sitten Ville veneessään tuo
Asariaksen mukanaan.

KUSTAAVA. Kaipa ne sentähden ovat viivästyneetkin, kun Villellä oli vielä kirkollekin asiaa.

KUSTAAVA (ilakoiden). Jo nyt saadaan ristiäiset, kun Heta Pöllänenkin tuli, jo nyt saadaan ristiäiset! (Menee perälle ja lyö kämmenensä yhteen.) Totta toisen kerran! Hetahan sieltä tulee. Eivät ottaneet oikein silmänikään uskoakseen.

(Taputtelevat sylitysten toisiaan ja pyörähtelevät pari kertaa ympäri, siten edeten pihalle.)

HETA. Vähemmälläkin, todenperään! Mutta yhtä kaunis sittenkin kuin ennenkin.

HETA. Kuulin sen jo, kuulin; No, on se! (Rustaavalle.) Eikä ole kertaakaan kirkolla tavattu, että olisi omin silmin sattunut näkemään.

KUSTAAVA. Johan nyt tästä kirkossa käymään pääsee, tämän matkan päästä!

KUSTAAVA. Niin — keitä, keitä! (Hetalle.) Ja me tässä sillä aikaa tarinoidaan — kiikkulaudalla istuessamme.

KUSTAAVA. On sekin, todenperään, hih-hih-hih-hih! — Mutta milloinkas te kotoa läksitte, kun näin varhain tänne kerkisitte?

HETA. Ennen auringonnousua, mitenkäs. Eihän sitä muuten olisi keritty näin varhain.

KUSTAAVA. Eihän. No oli se hyvä, että' näin varhain tulitte, niin ehditään vähän rupattaa, ennenkuin ne muut tulevat.

HETA. Niin, niin. No, vai niin! Vai tänne se Rustaava Mansikka sittenkin joutui Annin luo?

KUSTAAVA. Tänne jouduin, Heta kulta, tänne. Kun se Tahvo helluntain aikaan toissa vuonna kuoli, niin minnekäs minä? Tännehän minä.

KUSTAAVA. No, kah, toimeenhan niiden kanssa tulee. (Vilkaisee ikkunaan ja portaikolle.) Istutaan tuonne toiselle puolelle aitan kynnykselle!

KUSTAAVA. Niin, näetsen, silloinhan se on anoppi ja äitipuolikin oikein hyvä ihminen hänkin.

HETA. Niin, niin. Mutta on maar se hauskakin saada noita pikkasia hoitaa ja niitä titittää ja niiden kanssa leperrellä.

HETA. No, katsotaan sitten, kun heräävät. — Vai niin tahtoo sekaisin mennä? Niinpä tuo tahtoo mennä meilläkin.

HETA, No, senpä vuoksi juuri. Siitähän se huoli onkin, ettei ole vielä yhtään ainoata tullut.

HETA. No, siitähän se ikävintä on. Ja riita alituisesti, kun ei perillisiä saa.

HETA. No, kah! Mutta eri laillapa niitä Jumala jakaa: toiselle monta, toiselle ei yhtään.

KUSTAAVA. Ja kellä enemmän varojakin olisi niitä useampiakin pitää, sille tavallisesti ei yhtään anna, kun taas köyhälle ihan lykkäämistään lykkää.

HETA. Niin, eikös olekin kummallista? Ja kun siinä naimisiin olet joutunut saamattoman kanssa, niin et enää irtikään pääse; pidä hyvänäsi sitten vain!

KUSTAAVA. Vai ovat asiat jo silläkin kannalla, että Asarias Raisasta tahtoisi eroonkin päästä?

HETA. Näetsen, kun tännekin tultiin Raisan kanssa ihan Asariaksen tietämättä.

HETA. Niin. Hän kun läksi Villen kanssa päivällisen syötyä meille sanaakaan sanomatta, — rovastin puheille kai käkesi, kun kuuli Kapsäkin täälläpäin olevan ja teille tulevan, — niin me Kaisan kanssa päätettiin perässä tänne ennen heitä ehättää.

HETA. Kaisalta sain sitten vielä matkalla kuulla minkä mitäkin, niin että nyt sitä täällä ollaan Asariakselta ja Villeltä salassa.

HETA. Niin, niin, toistaiseksi. Niin että nyt on teidän pidettävä meidät piilossakin, kunnes… (Kaisa ilmestyy perälle.) Tuossapa se jo on Kaisakin!

KUSTAAVA. Siinähän se on! (Nousee ja menee Kaisaa vastaan.) Päivää!
Päivää! (Kättelyä.)

ANNI (tulee alas pihaan; kättelyä). Terveeks' nyt! No, oli se hauska, että tulit. (Kustaavalle.) Siellä on jo tuvassa kahvi valmis.

KAISA (Kustaavalle ja Hetalle). Menkää te nyt vain edeltä! Tullaanhan me kohta Annin kanssa perästä, jahka hiukan huokaisen.

HETA (menee Kustaavan kanssa). Lähdetään! Tulkoot sitten perästä! Niin saadaan vielä puhetta jatkaa.

ANNI. Istutaan me sitten ensin pikkuseksi aikaa tähän kiikkulaudalle!
Eikö niin?

KAISA. Istutaan! (Istuutuvat.) Sinun kanssasi, Anni, minun pitikin heti saada vähän puhua kahden kesken.

KAISA. Kuulehan ensin! Vein hevosen niin etäälle piiloon ja kärryt vedin katoksen alle, ettei Asarias tietäisi meidän olevan täällä.

KAISA. Niinpä niin. Mutta kuulehan sitten vielä! Se on Asarias tullut ihan pähkähulluksi.

KAISA. Siitä, näet, minulle on jo kauan kiukutellut, ettei meillä lapsia ole, ja nyt eroa riitelee. Rovastiin asti taas aikoo mennä.

ANNI (lyöden kätensä yhteen ja iloisesti nauraen). Kaikkea minä kuulen. No, jos ei muuta, niin antaa sen mennä. Kyllä maar hän rovastilta taaskin opetuksen saa.

KAISA. Kuulehan vielä! Villelle siitä puhui eilen, ja arvaas, mihin se
Ville kehoitti Asariasta ryhtymään?

KAISA. Vaihtokauppaan kehoitti kanssaan, niin että Asarias saisi sinut ja minä Villen.

ANNI. No, arvasinhan, arvasinhan minä. Hah-hah-hah-hah. (Nauraa katketakseen.) On se koko vekkuli.

KAISA (nauraa myöskin). Eikös olekin oikein kekseliäs se Ville? Ja Asarias hölmö otti asian ihan tosissaan: nielaisi kuin ahven koukun mahaansa.

KAISA. Näkeehän sen. Ja kun nyt näin sinut hänelle suoraan tyrkytetään, niin miks'ei mies parka olisi valmis ottamaan, kun minustakin on kyllikseen saanut.

ANNI. Ole vait'! Kuulehan nyt, Kaisa! Me, tietysti, suostumme tuohon vaihtokauppaan, eikö niin?

ANNI. Ja annamme Asariaksen todenperään mennä rovastiin asti, ammoin kuin rovasti iltapuoleen tulee tänne ristimään, niin se sopii mainiosti.

KAISA. Ihan niin. Ja sinun on nyt vain avosylin otettava Asarias vastaan ja annettava lupaus, kun hän tulee sinua omakseen vaatimaan. Se oli sillä lailla sovittu jo Villen kanssa.

ANNI. Kyllä, kyllä! Minä suostun kaikkeen. Ole ihan huoleti. Kyllä me
Villen kanssa asian selvitämme.

KAISA. Ja sillä aikaa minä olen sisällä piilossa, minä ja anoppi. Eikö niin?

ANNI. Niin, niin. — No, tuleepas tästä hauskaa! (Nauraa sydämensä pohjasta.)

ANNI. Tämmöisiä ristiäisiä en ollut unissanikaan aavistanut. (Nauraa yhä.) Mutta nyt on se kahvi juotava.

ANNI (vilkaisten perälle). Herra siunatkoon! Tuollahan ne jo tulevat,
Asarias ja Ville.

ANNI. Pellon pientaretta jo tänne astuvat. Joudu sisään — kamariin, pian, pian!

ANNI (alkaa keräillä lastenvaatteita ja hyräilee itsekseen jotakin laulua. Kun ASARIAS ja VILLE ilmestyvät perälle, vetää hän huivin silmilleen niin, että hänen kasvojaan näkyy vain puoleksi. Hän ei ole huomaavinaan tulevia, vaan menee puuhiinsa aitan puolelle pihaa.)

ASARIAS (tullen jäljessä ja pysähtyen perälle). Hoh-hoh! Kylläpäs tänne olikin nousua. (Katselee rakennuksia ja ympärilleen.)

ASARIAS (pysähtyy tuijottamaan Anniin, joka yhä on selin häneen, ja kysyy Villeltä). Kuka se on tuo?

VILLE. Tuoko? Se on meidän lasten piika, Liisa. (Annille.) Liisa, hoi!
Sano edes päivää vieraalle!

VILLE. Mitenkäs sitä muuten toimeen tultaisiin? Tuokin laiha kuippana saa tehdä työtä yöt päivät.

VILLE. Minä lähetän Liisan katsomaan. (Annille.) Kuule, Liisa! Menehän katsomaan, mitä emäntä tekee! Ja sano, että täällä on vieras, joka tahtoisi tervehtiä! (Kuiskaa samalla vielä Annille jotakin korvaan.)

ANNI (ääntään muuttaen). Kyllä, kyllä! (Juoksee portaikon kautta sisään.)

ASARIAS (katselee epäilevästi Annin jälkeen, mutta sanoo sitten itsekseen.) Ei se oo. (Villelle.) Missä ne sitten nukkuvat, ne lapset?

VILLE (osoittaen ikkunaa). Tuossa kamarissa. Näetsen, siinähän on ikkunavarjostinkin alaruutujen edessä. Toissa päivänä sattui vielä yksi lasikin särkymään, niin että on vain pyyhkeellä tukittu, kun ei ollut lasiakaan kotona.

ASARIAS (hartaasti katsoen ikkunaan). Vai siinä ne ovat, vai siinä! Ja Annikin? (Samassa vedetään verhon takaa pyyhe pois ikkunasta ja sisältä kuuluu):

ASARIAS. Kah, siellähän se on Anni. Päivää! Päivää, Anni! (Lähenee ikkunaa.)

ANNI (pistää kätensä ja kyynäspäätä myöten paljastetun käsivartensa ulos särkyneestä lasista, muuten ollenkaan näyttämättä itseään). Terve tuloa, Asarias!

ASARIAS (nousee polvilleen kiikkulaudalle ja tarttuu Annin käteen). Kiitoksia vain paljon! Ja terveisiä paljon. Voi, voi! Näinkö sitä vain pitääkin tervehtiä?

ASARIAS (silitellen molemmin käsin Annin käsivartta). Enkö minä saa,
Anni kulta, edes silmiäsikään nähdä?

ANNI (koettaa vetää kättään takaisin). Asarias päästää nyt! Kyllä minä tulen sitten milloin sopii.

ASARIAS (painaen poskeaan Annin käsivartta vastaan). Voi, voi! Näinkö vähän? Näinkö vähän? (Hellittää vihdoin Annin käden.)

ASARIAS (hyppää ylös kiikkulaudalle). Elkää vielä! Näyttäkää edes se säilikkö, se piironki!

VILLE (tarttuen takaa Asariaksen takinliepeeseen). Hulluko sinä olet, kun tuolla lailla kurkistelet! (Vetää Asariaksen alas maahan.) Herätät vielä lapsetkin.

KUSTAAVA (tulee portaikolle). Johan minä kuulin, että Asariaskin on tullut. (Laskeutuu alas pihaan.) No tervetuloa! (Kättelyä.)

VILLE. Sainhan minä tämän väkisin tulemaan. Ei tahtonut millään lailla ensin.

ASARIAS. Tahdoinhan minä. Mitä sinä, Ville, höpiset? Heti paikallahan minä läksin.

KUSTAAVA. No, tietystikin. Asarias on hyvä ja istuu. Minä tuon kahvin tänne. (Menee portaikolle.)

KUSTAAVA. Eihän sitä sisällä kuumassa tuvassa ja lasten hajussa. (Menee sisään.)

ASARIAS (joka on istuutunut kiikkulaudalle, oikoo käsivarsiaan). Eihän tuo pahaa tekisi, kun näin raukaisee.

VILLE. Ei, kun ei oikein yötäkään nukuttu. Tuossa on vaateaitta ja siinä vuode.

KUSTAAVA (on tullut portaikolle). Tässä, — tässä minä tuon. (Laskeutuu alas pihaan.)

KUSTAAVA. Istun, istun. (Tarjoo kahvia Asariakselle.) Ja vielä itsekin juon puolisen kuppia tarinan voiteeksi. (Istuutuu.)

VILLE. No, se on oikein. Minä juon sen tuvassa ja siellä höllitän nämä ostoksenikin Annille. (Juoksee tavaroineen portaikolle.)

ASARIAS (heristäen hänen jälkeensä). Elä vain kovin kauan Annia siellä pidätä, kuule!

KUSTAAVA. Niin. Voi, voi, tokisen! Oli tämä nyt oikein lystiä, että
Asarias tuli.

ASARIAS (iloisesti). No, kah! Lystiähän tämä oli minulle varsinkin, (hörppäisee kahvia) että sieltä pääsin.

KUSTAAVA. Niin, on se käry jo tännekin levinnyt, ettei siellä teillä ole asiat niinkuin olla pitäisi.

ASARIAS (synkästi). Niinhän tuota ollaan. (Vihaisesti.) Mutta se on sen Kaisan vika. Ja sen tautta minä siitä lähden eroon.

KUSTAAVA. Niin, niin. Mikäs siinä muu auttaa? Erota pitää, kun se kerran sen vika on.

ASARIAS. Muiden tietämättä tänne läksinkin, että sen asian paremmin selvitetyksi saisin.

KUSTAAVA. Parasta onkin, ettei hiisku kellekään mitään, ei sanaakaan, ennenkuin asia on selvä.

ASARIAS. Ville vain sen toistaiseksi tietää, ja hänen neuvostaan tänne oikeastaan tulinkin.

KUSTAAVA. No, ei se minunkaan suustani pitemmälle pääse, siitä Asarias saa olla huoleti.

ASARIAS (joka on lopettanut kahvinsa, panee kupin kiikkulaudalle). Kiitoksia! (Nyökäyttää päätään Kustaavalle ja pyyhkäisee samalla oikean korvansa ylitse.)

ASARIAS (katkerasti). Ei maita. Niin on äitelää koko elämä jo, ettei häntä välitä enää mistään.

KUSTAAVA. Ei nyt Asarias tuolla lailla saa surra. Kyllä se siitä muuttuu vielä.

ASARIAS. Olettepa te yhtä hyvä kuin ennenkin. Ymmärrätte ja säälitte minua.

KUSTAAVA (esiliinan kolkkaan silmiään pyyhkien). Mitenkäs? Ymmärränhän minä ja säälin.

ASARIAS (kääntyy poispäin ja pyyhkii silmiään hihan suulla). Toisen onnettomuutta. (Kääntyy sitten äkkiä ja polkaisee jalkaansa.) Mutta nyt siitä tulee loppu.

KUSTAAVA (hätkähtää). Niin, loppu tulee, tietysti! (Korjaa kahvivehkeet.) Minä sen näen selvästi. Asariaksen täytyy erota. Muutenhan sitä tulee ihan hulluksi.

KUSTAAVA. Tietysti, Asarias hyvä, tietysti. (Lähtee pelästyneenä viedä kyyhöttämään kahvivehkeitä pois.) Istuu nyt siinä ja rauhoittuu vähän! (Menee sisään.)

ASARIAS. Saattaahan tuon. (Istuutuu laudalle, miettii hetken ja katsahtaa sitten ylös ikkunaan. Ojentaa kätensä ja yrittää nykiä ikkunaan kipattua pyyhettä, mutta jättää sen paikalleen. Vihdoin hän kuiskaa hiljalleen ikkunaan päin.) Anni! Anni, hoi! (Istuutuu hajareisin kiikkulaudalle selin portaikkoon päin.)

ANNI (hiipii samalla portaikolle ja istuutuu, selin Asariakseen päin, portaikon penkille kuuntelemaan, silloin tällöin kumartuen kaidepuiden taakse piiloon).

ASARIAS. Sielläkö Anni on? (Ikkunasta vedetään pyyhe sisään, mutta ikkunavarjostin jätetään lasin eteen, niin ettei Asarias tiedä, että sisällä vastaa hänelle puolikovaa KAISA, koettaen matkia Annin ääntä.)

ASARIAS (väräjävällä äänellä). Anni hyvä! Minä olen niin kovin onneton.

ASARIAS. Vuotan, vuotan, vaikka vuoden. (Kaisa tukkii jälleen pyyhkeellä lasin.) Anni, Anni, hoi! Elähän vielä! Jokos se nyt sen tukki?! (Nousee ja astuu pari askelta pihaan, kääntyy ja huomaa Annin portaikolla.) Kah! Lisa, kuulehan! (ANNI nousee, mutta ei ole kuulevinaan. Asarias huutaa.) Liisa! Tulehan tänne, Liisa! (ANNI ei ota kuullakseen, vaan pujahtaa sisään.) Mokomakin kuuro! Kaikenlaisia lastenpiikoja ne ottavatkin.

VILLE (tulee samassa portaikolle, kantaen vasua, jossa on likaisia lastenvaatteita). Asarias, hoi!

VILLE (laskeutuu alas pihaan). Anni lähetti sinulle paljon terveisiä ja käski menemään rantaan näitä lastenriepuja pesemään.

VILLE. Minä, minä, tietysti. Mutta sentauttahan se nyt tahtoi ensin nähdä, pystytkö sinäkin tähän.

ASARIAS (uljaasti). Pystynkö? (Nostaa vasun olkapäälleen.) Kai minä pystyn siihen, mihin toinenkin mies.

VILLE. Niin pian kuin vain ehdit. (ASARIAS aivastaa, jolloin vasu putoaa maahan hänen olkapäältään ja rievut maahan.) Noh? Mikäs sinulle nyt tuli?

VILLE. Ihan kuin parhaissa apilaheinissä! (Kerää Asariaksen kanssa rievut uudelleen vasuun, jonka nostaa Asariaksen olkapäälle.) Noin!

ASARIAS. En minä tämäntapaista apilaheinän hajua ole vielä koskaan nenässäni tuntenut.

VILLE. Hyvästi! Hyvästi! (Viittaa kädellään portaikolle päin.) Saatte tulla jo! ('ANNI ja KAISA tulevat portaikolle.)

VILLE. Meni. Ja sen se teki rakkaus, joka on "suurin näistä kaikista", kun uskoo ja toivoo.

VILLE. Ja niin oli sokea ja kuuro, ettei huomannut Kaisan hänelle koko ajan ikkunasta puhuvan.

VILLE. Ammoin siksi kun rovasti tulee. Minä käyn hänet hakemassa pois, jahka on vähän aikaa siellä molskutellut.

KAISA. Ei, Ville. Nyt ei auta muu kuin pysyä tosissaan loppuun asti, kun tämän olen kuullut ja nähnyt.

VILLE (iskien silmää Kaisalle). Meni vähän rantaan. Mikä lie unhottunut veneeseen.

VILLE. Ai, todenperään. Minä kannan heti. (Menee perälle ja rakennuksen taitse vasemmalle.)

HETA. Kun nyt Kustaavakin on nähnyt, että se Asarias-raukka sinun tähtesi on ihan hulluksi tulemaisillaan…

KAISA. Jopa te nyt minulle uutisen kerroitte. Olenhan sen jo itsekin kauan tietänyt.

HETA. Niin, eihän siinä sitten auta muu kuin suostua, Kaisa hyvä, ihan kaikkeen, mitä se tahtoo.

KAISA (Hetalle). Mitä te nyt turhaan intätte! Suostunhan minä, suostun. Vieläpä vaadinkin eroa. Sillä kuka sitä semmoisen hullun kanssa yhdessä elämään rupeaa. Olenhan nyt itsekin nähnyt ja kuullut, kuinka hullu hän on. Niinpä sitten pitäkääkin poikanne kokonaan ja päästäkää minut hänestä irti ja eroon, niin ettei koskaan tässä maailmassa yhdyttäisi emmekä toistemme silmien eteenkään sattuisi.

HETA. Tietenkin, Eikä rovastillakaan voi olla mitään sitä vastaan.
Selvähän se on asia.

KAISA. Kuulitte, minkä kuulitte. Ei suinkaan minua niin vain pellolle ajeta maata kiertämään?

HETA (salavihjauksella). Eihän tuo syyttä tapahdu — omienkaan sanojesi mukaan.

KAISA. On kun on. Mutta mikä syy siinä lopulta toden sanoo, Asariaksenko vai minun, se saadaan vielä nähdä. Ja tänään vielä, jahka rovastin puheille päästään. Niin, vielä tänä päivänä.

KUSTAAVA. No, jos se siihen luottaa, niin kuka sen tietää kuinka sitten käykään.

HETA. Pitäisi asiaa tiedustella siltä Villeltä, niinkö se oikein meinaa. (VILLE tulee perältä kantaen puutaakkaa tupaan.) Ras, tuossahan se onkin.

KUSTAAVA. Mutta olisi se hyvä ollut sinulle saada se Kaisa pois ja toinen miniä sijaan.

KUSTAAVA. Tiedän minä sen kuitenkin, ettei se Raisa sinulle alunpitäen ollut mieluinen, eihän?

HETA. Siksipä se Asarias Annia nyt vielä onnettomuudessaan muistelee ja omakseen toivoo.

KUSTAAVA. No, kukapa sen tietää, ehkä se toivo vielä toteutuukin, kuka sen tietää.

VILLE (palaa kiireesti sisältä). Käykää pois sieltä sisään pian!
Asarias näkyy jo tulevan rannasta takaisin.

VILLE. Rauhoittaa? Vielä hän hurjemmaksi vain siitä kävisi. Minähän
häntä olen koettanut rauhoittaa. (Ajaa Hetan ja Rustaavan sisään.)
Menkää, menkää pian! Muuten meidät tässä vielä riitelemässä yllättää.
So!

VILLE (heidän jälkeensä). Minä kyllä kutsun kaikki sitten, jahka olen hänelle asian selvittänyt. Pysykääkin alallanne siellä siksi! (Itsekseen.) No, jo tästä koko soppa tuleekin, kun nuokin pääsivät kauhaa kiertämään! Ei tässä auta muu kuin toimittaa mies makuulle. (ASARIAS ilmestyy perälle, astuen hyvin väsyneesti.) Rah! Siinäkö sinä jo olet?

ASARIAS. Sano, että olen tällä kertaa niin väsynyt, etten jaksa.
(Heittäytyy rentonaan laudalle.)

VILLE (avaa aitan oven). Kah, että kerkiät nousta siksi kun rovasti saapuu ja pääset avioeroasi hänelle selittelemään.

ASARIAS. Eipäs, näät, lähtenyt perässäkään tulemaan, kun karkuun läksin.

ASARIAS (naurahtaen). No, olihan Kaisa välistä rattoisakin. Oikein naurattaakin, kun sen kanssa olleet kaikki lystit muistaa.

VILLE. Haastele, haastele, mutta haastele sitten rovastin kanssa! Ja unissakin saat haastella, jos tahdot! (Tuuppaa Asariaksen aittaan.) Mene jo! So!

VILLE (lukitsee oven). Kuka sinut tietää, kun tässä jo Kaisasta puhuit, niin peräytymään vielä lähdet.

VILLE. No, nuku sitten rauhassa! Kyllä minä sinut ajoissa herätän. Unta saat vielä nähdä Kaisastasi, mutta et muuta. (Sulkee jälleen oven lukkoon.) "Levätköön hän nyt vahvass' rauhass', mutt' me kuin olemm' tuonen kauhass'…" Meidän pitää olla ihan hiljaa. (On hetken vaiti, painaa sitten korvansa lukon kohdalle ja kuuntelee kotvan.) Jopa, todenperään, mies parka nukahti; alkaa jo kuorsata. (Juoksee pihan poikki portaikolle päin.) Tulkaa nyt! Nyt saatte tulla. (Viittaa kädellään.)

HETA (kapalolapsi sylissä ilmestyy portaikolle). Tullaan Ja tullaan uhallammekin. (Laskeutuu pihaan, lasta sylissään sylkytellen.) Missä se poikaparka on?

KUSTAAVA (tulee perässä portaikolle, toinen kapalolapsi sylissään). Tullaan. Ei tätä piilosilla oloa enää jaksa. (Laskeutuu myöskin pihaan, lasta sylissään sylkytellen.) Mutta missäs Asarias on?

(Portaikolle ilmestyvät myös ANNI ja KAISA, kummallakin sylissään yksi ensimmäisistä kaksosista.)

KAISA (laskeutuu samoin pihaan). Nähköön nyt meidät kaikki samalla ja kuulkoon…!

VILLE (kuiskaten). Tuolla makaa aitassa, — juuri nukkui. Mutta jos te nyt hänet herätätte, niin piru teidät kaikki perii, sillä hän tulee ihan raivohulluksi teidät tässä nähdessään.

(HETA, KUSTAAVA, ANNI ja KAISA hyssyttelevät ja tuudittelevat lapsia koko ajan.)

VILLE (samoin). Parasta on. Sillä nyt hän tuolla näkee unta, että piha on täynnä taivaan enkeleitä ja heillä kullakin lapsi sylissään, ja niiden enkelien joukossa on hänen oma Kaisansa. Niin että menkää sisään nyt!

HETA, KUSTAAVA, ANNI ja KAISA (astuvat, pihaa kiertäen, peräkkäin sisään, hyssytellen lapsia ja laulavat kuiskaten). Mennään, mennään, mennään! Mennään, mennään sisään!

VILLE (käy vielä tunnustelemassa aitan ovea, kuunnellen.) Nukkuu kuin porsas autuaitten unta. (Aikoo sitten mennä muiden jäljessä sisään, mutta pysähtyy äkkiä ja katsoo perälle.) Jopas tuolla rovastikin saapuu! No, nyt sitä saadaan juhla! (Juoksee ylös portaikolle.)

KOLMAS NÄYTÖS

Vehmasmäen talon tupakamari. Peräseinässä, keskellä, ovi. Oikealla ikkuna, jonka alaruutujen edessä ikkunavarjostin (joka myös voi olla ikkunan alapuolta peittämään naulattu vaate) ja toisessa rikkinäisessä lasissa tukkeena pyyhe. Ikkunan edessä pieni pöytä. Etualalla säilikkö eli piironki ja sen päällä peili, virsikirja y.m. Säilikön edessä kiikkutuoli ja pöydän kummallakin puolen sekä peränurkassa tuoleja. Vasemmassa seinässä ovi pieneen sivuhuoneeseen; peränurkassa rapattu uuni ja uunin ja sivuhuoneen oven välissä pesukaappi. Etualalla samalla puolella vierekkäin kaksi sänkyä, jotka ovat kokoon lykätyt ja joiden vaatteet ovat peitetyt molempien yli ulottuvalla valkoisella verholla tahi lakanalla.

ROVASTI (tulee palttoo päällä, pieni laukku kädessä). Jaaha, jaaha. Vai nyt sitä sitten on ristittävä taas?

(VILLE ja ANNI seuraavat. Ville auttaa palttoota
rovastin päältä Anni seisoskelee ujona ovensuussa.)

ROVASTI. Kiitoksia, emäntä! Hiljalleen. Siinähän se menee. Terveisiä käski kaikille sanomaan, mutta ei päässyt tällä kertaa tulemaan. Joukkoahan sitä on siellä meilläkin ja puuhaa paljon.

ROVASTI. Siellä ovatkin kaikki yhdeksän lasta nyt koolla, suuret ja pienet, niin että onhan siinä ahertelemista ja huolta.

ROVASTI. Kiitoksia vain, emäntä hyvä, mutta ei nyt. Syötyä sitten juon.
Kun on poltetta sydänalassa, niin täytyy jättää vähemmälle.

ANNI. Vai niin? No, kuinka vain sitten. Saadaanhan se vielä ruokakin.
(Kääntyy ja puikahtaa seuraavan keskustelun alussa huomaamatta ulos.)

VILLE. Mutta ehkäpä rovasti tahtoisi heittäytyä vähän pitkäkseen, kun on rattailla tänne rytyytellyt?

ROVASTI (nousten). Vaatisihan se vanhan ruumis vähän sitäkin.
(Ojentelee raajojaan.)

VILLE. On tässä pienessä sivukamarissa sänkysohva valmiina, jos että niinkuin haluttaisi… (Aukaisee vasemmalle vievää ovea.)

ROVASTI. Kiitoksia, kiitoksia! Siellä kai on sitten vähän vettäkin, kun on maantien pölyssä hiestynyt?

VILLE. Pitäisi sitä tässä pesulaitteessa olla. (Aukoo pesukaapin kantta ja ovea.) On. Anni on jo siihen veden ja pyyhkeenkin toimittanut kastetta varten.

VILLE. Oisivathan ne täältäpäin Heikki Rutanen eukkoineen ja
Torsalosta vaimoineen Asarias Pöllänen, entinen isäntäni.

ROVASTI (naurahtaen). Kuinka en häntä muistaisi, Asariasta? Monta kertaa olen sen naimajutulle perästäpäinkin nauranut.

ROVASTI (nauraen). Vai niin, vai niin! No, onkos hänen äitinsä täällä kanssa?

VILLE (kuin edellä). Kyllä. Ja täällä meillä asuu Anninkin äitipuoli,
Kustaava Mansikka, jonka rovasti ehkä myöskin siltä reissulta muistanee?

ROVASTI. No, kyllä. Hauskoja tuttavuuksia! Hauskoja tuttavuuksia! Hah-hah-hah-hah! (Vatsaansa pidellen.) Sitten taitaa olla parasta, että todellakin heittäydyn hiukan levolle ennenkuin puheisiin ruvetaan, vai mitä arvelee Ville?

(Menee vasemmalle ja sulkee oven. VILLE seisoo hetkisen oven kohdalla, kuin miettien, kääntyy sitten ja katsoo varjostimen takaa ikkunasta pihalle.)

HETA (aukaisee hiljakseen peräoven, josta kurkistaa sisään, niin että pää vain näkyy, ja kuiskaa). Ville!

HETA. Kuulehan! Sano sinä, joka kaikki tiedät, onko vaimolla naimaosuus miehensä omaisuuteen?

HETA. Herra hyvästi siunaa ja varjele! Sittenhän se vie kumoon koko talomme sen Asariaksen eron kautta.

VILLE. Eihän se Kaisa vie, — Asariashan se Kaisasta eron tahtoo.
Syynhän tiedätte.

HETA (kuin edellä). Ei saa tulla, ei saa tulla! Se on meidän estettävä mahdilla millä tahansa.

KAISA. Menehän katsomaan! Kuulin, kuin Asarias olisi jo aitan ovea ryskyttänyt, kun panit lukkoon.

VILLE (kuin hätääntyen). Tuliko se pannuksi? No, se oli vahingossa.
Täytyyhän se sieltä päästää. Nyt on aikakin jo. (Rientää ulos.)

HETA. Puhu hiljaa, rovasti nukkuu! Yrität sitten, todenperään, sinäkin hänen puheilleen?

KAISA (puhelu käy koko ajan puoleksi kuiskaten, vaikka kiivaasti).
Kah! Kun on pakotettu.

KAISA. Olen minä jo siksi vanha ja viisas, etten niin vain loukkuun mene. Eteeni katson minäkin.

KAISA. Huonostipa, näemmä, jo on muutenkin minun käynyt, ettei enää pahemmasta pelkoa.

KAISA. Olisipa ollut parempi ajoissa toista varoittaa, niin ei olisi hänenkään tähtensä nyt tarvinnut olla huolissaan.

HETA. Hss! (Varoittaa kädellään merkiksi, että puhuisi hiljaa.) Vielä ja mitä! On kuin äksy tamma.

KUSTAAVA (koko ajan myös puolikovaa). Kuulehan nyt, Kaisa! Annahan kun minäkin sinulle haastan!

KAISA. Turha on enää haastaa teidänkään, jos samaa haastatte kuin anoppi äsken.

KAISA. On se sitten omansorttista hulluutta, kun äsken tuossa pihalla — ei siitä ole kuin puoli tuntia aikaa — minua siihen kehoititte ja nyt jo siitä kiellätte.

(Puhelu alkaa vähitellen käydä yhä äänekkäämmäksi, ja kohtaus päättyy kovaan huutoon.)

KUSTAAVA (hiukan hiljempaa). Vai minä?!… Mitäs minulla sen asian kanssa on tekemistä?

HETA (samoin). Näkyipä olevan. Olisit ennemmin varoittanut kuin yllyttänyt, kun kerran siihen sekaannuit.

KUSTAAVA (kovempaa). Tuki jo suus'! Syrjäinen olen ja syrjässä olen pysynyt koko ajan.

KAISA (kuin edellä). Olkaa, Herran nimessä, hiljemmällä! (Osoittaa vasemmalle ovelle.)

KUSTAAVA. No, ei tuo nyt kovinkaan minua enää kummastuta, että Kaisa eroon pyrkii. Ja parasta on, että pyrkii heti!

KUSTAAVA (toisella jalallaan ruumistaan keikutellen; hiukan viivytellen vastaustaan). Eipä tuon raukan mahda kovinkaan lysti olla Heta Pölläsen miniänä.

HETA. Lystimpi ainakin kuin Annin pitää talossaan tuommoista vaivaishoitolaista kuin Kustaava Mansikka on.

ROVASTI (paitahihasillaan ja pannen liperiä kaulaansa, aukaisee oven vasemmalta). Minä tulen, minä tulen heti. (Vetäytyy takaisin.)

(HETA ja KUSTAAVA vaikenevat äkkiä ja töytäävät perälle. Samalla aukeaa peräovi, ja heitä vastaan tulevat VILLE ja ASARIAS huoneeseen. KUSTAAVA pujahtaa tungoksessa ulos, mutta HETA tulee takaisin sisälle.)

ASARIAS (unenpöpperössä, hieroen silmiään ja katsellen ympärilleen).
Mi… mi… mitä tämä on? Mi… mi… missä minä olen?

ASARIAS (hoksaten äkkiä Hetan ja Kaisan). Mitä hiivattia te täällä teette?

HETA (peräytyen pelästyksissään). Kah! Menenhän minä, menen! Herra siunaa ja varjele! (Pujahtaa ulos peräovesta, josta samalla näkyy KUSTAAVA eteisessä odottelemassa.)

ASARIAS (hoksaa äkkiä säilikön, tuijottaa ensin siihen ja sitten
Villeen). Tuoko se on?

(Loikkaa peräovesta ulos. KAISA ja ASARIAS jäävät samalla katsomaan toisiinsa )

ROVASTI (katellen ensin Kaisaa). Hyvää päivää! (Ja sitten Asariasta.)
Hyvää päivää! Asarias Pöllänenkö täällä semmoista ääntä pitää?

ROVASTI. Tämmöistäkö riitaa teidän, aviopuolisojen, välillä minun surukseni pitää nähdäkin? (Istuutuu kiikkutuoliin.)

ASARIAS. Ja siitä minun juuri piti saada valittaakin arvoisalle herra rovastille.

ROVASTI. No, sehän sitten sopiikin hyvin, että olette molemmat täällä samalla kertaa.

ASARIAS. Mutta minä pyytäisin saada puhutella arvoisaa herra rovastia yksin ilman tuota Kaisaa.

KAISA. Kyllä se olisi parempi, että rovasti antaisi minun ensin puhua yksin ilman tuota Asariasta.

ASARIAS (jälleen kiukkuisesti kähisten Kaisalle). Näetsen, kun taaskin siihen väliin tuppautuu!

ROVASTI (sormellaan heristäen). So, so! Eikös Asarias nyt malta hetkeäkään sisuaan pitää aisoissa?

ROVASTI. Enpä nyt ymmärrä teitä, lapsukaiseni. Minähän teidät siunasin onnelliseen avioliittoon. Rakkaudesta toisenne otitte ja lupasitte rakastaa toisianne myötä- ja vastoinkäymisessä. Mutta nyt jo, parin kolmen vuoden perästä, tämmöistä epäsopua välillänne näen.

ASARIAS. Niin meinaankin. Jonka sijaan rovasti minulle tämän kyntömiehen aviovaimoksi toimitti.

ROVASTI. Jo minä nyt jotakin kuulen. Mitäs Asarias sillä "kyntömiehellä" tarkoittaa?

ASARIAS (kuin hämillään, väistellen). Tuota kun… (Rykäisee monta kertaa.)

ROVASTI (hermostuen). Mikä salaisuus se nyt sitten on semmoinen? Asarias menee nyt sitte tuonne sivuhuoneeseen, niin puhuttelen Kaisaa ensin.

ROVASTI (nousten). Nyt minä käsken Pölläsen menemään tuonne toiseen huoneeseen.

KAISA (tuupaten Asariasta ovesta sivuhuoneeseen). Etkö siitä jo pääse? (ASARIAS, joka on kompastua kynnykseen, lentää huoneesta ulos ja mörähtelee sivuhuoneessa jotakin itsekseen Kaisasta, joka vetää oven kiinni.) Pysykin siellä!

ROVASTI (istuutuu jälleen). Vai niin! No, mistäs sitten ette iljenneet minulle taannoin yhdessä puhua?

KAISA (naurahtaen). Kah, ilkiäähän tuosta hyvinkin, vaikka muuten vain
Asariasta tahdoin saada häpeämään sen takia.

KAISA. Ei sen pahempi kuin että hän alati minulle siitä äittelee, ettei meillä ole perillisiä, jopa sentähden minut pellolle tahtoo ajaa ja avioerolla uhkaa.

ROVASTI (purskahtaa pitkään ja kovaan nauruun, vatsaansa pidellen). Vai ei muuta! Vai ei muuta?

(HETA ja KUSTAAVA kurkistelevat silloin tällöin
peräovesta mutta sulkevat sen taas.)

ASARIAS (kurkistaa myöskin sivuhuoneen ovesta). Se panee omiaan. Elkää uskoko sitä, rovasti! (Vetäytyy takaisin.)

ROVASTI (Asariakselle huutaen). Malta, malta! Kohta pääset. (Kaisalle.) No, jo minä nyt jotakin kuulen. Siis sama parantumaton pöpöröpää kuin ennenkin, tuo Asarias.

KAISA, Eikähän sitä rovastikaan miksikään syyksi voine katsoa semmoista jonkin joutavaa juonittelua?

ROVASTI. Sanohan minulle ensin, Kaisa, onko sinulla mitään syytä miestäsi vastaan päästäksesi hänestä eroon?

KAISA. Alkaahan tuota alituisesta riidasta, johon syrjäisetkin tulta lietsovat, jo kylliksensä saada.

ROVASTI. Eikö muuta? Etkö ole huomannut hänen kenenkään toisen vaimoihmisen kanssa yhteyttä pitävän?

ASARIAS (tulee sisään; Kaisaan vilkaisten). Mitähän kaikkea tuo suupaltti jo ehti rovastille haastaa?

ASARIAS (kumartaen). Kiitoksia! Nyt sen kerrankin puhtaaksi puhun. Mutta eikös sen tuonkin (Kaisaan katsahtaen) nyt pidä tuonne sivuhuoneeseen mennä?

KAISA. Ei mulla mitään pelättävää ole. Menenhän minä. (Menee sivuhuoneeseen.)

ROVASTI. No? Mitäs Asariaksella sitten on sanottavaa? Tiedän nyt jo, mikä on syy epäsopuunne ja että sen takia…

ROVASTI. Joka nyt sitten on pakottanut hänen aviomiehensä, joka on luvannut vaimoaan rakastaa myötä- ja vastoinkäymisessä, tahtomaan hänestä eroa, niinkö?

ROVASTI. Koska hän silmänsä on toiseen vaimo-ihmiseen luonut ja hänen sydämensä häntä himoitsee ja omaksensa tahtoo.

ASARIAS (kuin edellä). Myönnän vaikka mitä hänestä eroon päästäkseni, arvoisa herra rovasti.

ASARIAS. Sitä eroparakrahviahan minä sieltä olen etsinyt, mutta en ole löytänyt.

ROVASTI (kiivaasti). Ja sinut minä olen rippikoulusta päästänyt!
Laiskankouluun sinun jälleen pitäisi joutua.

ASARIAS (naurahtaen). Myöhähän tuota on nyt katua, kun se jo on tullut tehdyksi.

ROVASTI. Sinä kovakorvainen ja uppiniskainen ja haurelias mies! Minä luen sinulle sitten, mitä Pyhä Matheus siitä kertoo.

ASARIAS. Vai Mat-heeus se kertoo? Ja minä kun en löytänyt. (Panee kätensä ristiin ja kuuntelee hartaasti.)

ROVASTI. Näin hän sanoo. (Silmät kattoon luotuina.) "Sanoi hän heille: teidän sydämenne kovuuden tähden sallei Mooses eritä teitä teidän vaimoistanne: vaan ei alusta niin ollut." Kuuletkos?

ROVASTI. Niin pitäisi sinunkin osata. — Kuuletkos: teidän sydämenne kovuuden tähden!

ROVASTI. Paatunut se on, paatunut kiveksi, sinä… sinä… sinä, — en tiedä, mikä sinun oikea nimesi onkaan.

ASARIAS. Ne kai olivat turkkilaisia siihen aikaan, kun niillä oli monta vaimoa?

ROVASTI. Ole vait'! Se tarkoittaa, että avioero ennen Moosesta ei ollut sallittu.

ROVASTI (lyö kiivastuneena molemmat kätensä polviaan vasten). Sinä pilkkaaja! Pidätkö sinä jo suusi kiinni!

ROVASTI (jatkaa saarnaäänellä kiivaasti). "Mutta minä sanon teille: kuka ikänä hylkää vaimonsa muutoin kuin aviorikoksen tähden ja nai toisen, hän tekee aviorikoksen; ja joka sen hyljätyn ottaa, hän tekee aviorikoksen." Niin sanoo Sanassa. Kuulitko sen?

ASARIAS (allapäin). Kuulin. Mutta minkäs sille nyt mahtaa, kun elämä kerran semmoista on.

ASARIAS (seuraa häntä silmillään ja sanoo sitten harvakseen). Ei sille sitten mitään mahda.

ROVASTI (nauraa). No, se oli ainoa viisas sana, minkä sinä osasit sanoa. (Aukaisee sivuhuoneen oven.) Kaisa saa tulla!

ROVASTI. Niin, Kaisa. Kaisa saa nyt tämän asian selvittää lopullisesti. Tämän Asariaksen sydän on yhtä paatunut ja pää (tuivertaa Asariaksen tukkaa) yhtä sekaisin kuin ennenkin.

KAISA. Johan minä sen sanoin. Ja helppohan tuota on selvittää, kun minä suostun siitä eroamaan mielellänikin.

ASARIAS. Näetsen, mitenkäpäin se nyt sen asian vääntääkin, senkin käärme!

ROVASTI (Asariakselle). Asarias on vaiti nyt! (Kaisalle.) Eikä Kaisan tule olemaan ollenkaan vaikea saada eroa miehestään sen nojalla, mitä nyt olen kuullut ja nähnyt.

ROVASTI. Jopa miehesi saa ansaitun rangaistuksensakin, kun asia vihdoin ratkaistaan asianomaisessa paikassa.

KAISA. Minä pyytäisin kuitenkin, hyvä herra rovasti, ettei sille raukalle raippoja tuomittaisi.

ASARIAS (syrjään). On sillä Kaisalla toki hyvä sydän, kun näin minua säälii ja puolestani rukoilee. (Kääntyy poispäin ja pyyhkii silmiään.)

ROVASTI. Mutta sitä ennen meidän nyt on otettava selvä tämän miesparan rikostoverista. Ehkä Asarias nyt mainitsee hänet itsekin?

ROVASTI. Minulle on jo vaimosi antanut pienen viittauksen, niin että olen asian jäljillä.

ROVASTI. Totuus tässä onkin ilmi saatava. Näin ja kuulin tässä, äsken Asariaksen äidin ja Annin äitipuolen keskenään puhuvan. Ehkäpä ne ensin voivat jotakin tähän juttuun sanoa.

KAISA, Eihän ne kaukana liene. (Menee ja aukaiset peräoven.) Täällähän ne ovat. Tulkaa!

ROVASTI. Päivää, päivää! (Käy kättelemässä Hetaa ja Kustaavaa.) Vai olette jo kaikki kuulleet!

(HETA ja KUSTAAVA katselevät ensin toisiaan, kummanko olisi aloitettava, ja kuiskaavat sitten keskenään.)

HETA. En minä oikeastaan osaa mitään siihen sanoa, arvoisa herra rovasti. Minähän tulin tänne vain ristiäisin enkä tietänyt tuon Asariaksen tuumista vähääkään.

HETA (huitaisten kädellään Kaisalle ja Asariakselle). No, semmoistahan sitä kyllä kuulee jonkin joutavaa. Mutta täällähän se sitten alkoi selvitä, kun tämän Kustaavan kanssa…

KUSTAAVA. Syrjäinen olen ja syrjässä pysyn, sen sanon vieläkin.
(Vetäytyy peremmälle.)

HETA. Kehoittamaan rupesi ja siihen sai minutkin, se on tosinen tosi, arvoisa herra rovasti. Mutta nyt siitä kiellän, siitä erosta.

ASARIAS. Ei ole teillä mitään kieltämistä eikä siihen juttuun sekaantumista.

ASARIAS. Tuollako rääpäleellä, joka tuli paitasillaan taloomme ja pääsi siellä emännäksi minun armostani?

KAISA. Sinunpahan armostasi sieltä nyt sitten poiskin pääsen vähän paremmassa puvussa.

ASARIAS (kopeillen). Eikä käykään. Ei tule siitä mitään. Semmoista lakia ei voi olla.

ASARIAS. Kutsutaan vain! (Menee ja aukaisee peräoven.) Ville hoi!
Tulehan tänne! Tule!

VILLE (tuke). Tulenhan minä, kun tarvitaan. (Viittaa samalla Annille, että hänkin tulisi sisään.) Tule sinäkin! (ANNI seuraa ja jää oven suuhun.)

ROVASTI. Niin, Villeä täällä todellakin tarvitaan. Villehän kuuluu olevan aika lainoppinut.

ASARIAS. Kuule! Ihanko todenperään sillä Kaisalla on naimaosuutta puolet minun talostani?

VILLE. Mitä minä? Enhän minä lakia niin tarkkaan tunne. Olen vain kuullut puhuttavan. Ellei nyt juuri puoltakaan ole, niin kai se on kolmas osa.

ASARIAS (kotvasen mietittyään). Mutta jos se on sillä lailla, niin sittenhän minäkin siinä vaihtokaupassa saan kolmannen osan sinun talostasi.

ASARIAS. Enkä. Minähän olen sen avioeron varalle luvannut rakastaa
Annia myötä- ja vastoinkäymisessä.

ROVASTI. Se on siis se aviorikos, johon Asarias tämän avioliittoeronsa perustaa?

ROVASTI (Annille, joka hymyillen, mutta ujostellen on seisonut oven suussa). Mitäs Anni siihen itse sanoo?

ASARIAS. Kutsutaan nyt sitten Annikin esille. (Kääntyen ja huomaten
Annin). Liisa, käy kutsumassa emäntä tänne!

VILLE (Asariakselle). Ei tämä mikään Liisa ole, vaan Anni. (KAISA nauraa kouraansa. ROVASTI nauraa myös hiljaista naurua, niin että vatsa hyppii.)

HETA (kuiskaten Kustaavalle). Hyvä isä! Jokos se on ihan sekaisin päästään!

KUSTAAVA (kuiskaten Hetalle). Todenperään! Eihän se enää ihmisiäkään tunne.

ASARIAS (katsoen vuoroon Anniin ja Villeen). A… A… Annihan se onkin. Enkös minä…? Enpäs minä…! (Ojentaa kättä Annille.) No, hyvää päivää! Enpäs olisi tuntenut.

ASARIAS. Eihän sitä muuta voi, kun se tuo Ville koko päivän on minulle uskotellut, että tämä on heidän lapsenlikkansa Liisa.

ROVASTI. Mutta nyt minun täytyy sitten kysyä Annilta: Onko Asarias tuon lupauksen, josta hän taannoin mainitsi, Annille todellakin antanut?

ANNI. Ei, herra rovasti. Mitään semmoista ei ole meidän välillämme tapahtunut nytkään. Mutta kyllä minä kuulin kuistikon penkillä istuessani, että hän tämän ikkunan edessä tänne ylös puhui ja semmoisen lupauksen vannoi.

ASARIAS (katsellen ympärilleen ja silmäillen kaikkia huoneessa olevia).
Ke… ke… kellekäs minä sen sitten annoin? Tiedätkö sinä, Ville?

KAISA. Niin. Kyllä minä täällä ikkunan kautta kanssasi puhelin ja valasi kuulin.

ROVASTI. Ja kun nyt Asarias Jumalan edessä, niinkuin itse on sanonut, sen lupauksen vielä kerran on Kaisalle vannonut, on se pidettävä kuolemaan asti.

ANNI. Mitä Asarias nyt turhia puhuu? Onnellinenhan minä olen Villen kanssa. Ja onnellinenhan Asariaskin on Kaisan kanssa, eikö niin?

ASARIAS (Kaisalle). Voisihan tuota ehkä olla, jos… Eiköhän tuo nyt näin ollen raukea koko erohomma, häh?

KAISA. Olisi joutanut olla siihen lainkaan ryhtymättäkin, niin olisi vähemmällä löylyllä päässyt.

ASARIAS (joka on tarttunut Kaisan käteen). Villehän se taaskin kujeili ja semmoiseen vaihtokauppaan yllytti.

VILLE (joka on rovastin kanssa puhellut). Ei se ollut muuta, arvoisa herra rovasti, kuin että minä sillä lailla kutsuin Asariaksen vaimoineen ja äitineen ristiäisiin, kun tämä Asarias perillisten puutettaan minulle valitti. Ja vähän oli sääli Kaisaakin, entistä työtoveriani.

ROVASTI (Asariakselle ja Kaisalle). No! Tämä oli nyt sitten Jumalan opetus vain. Kuka sen tietää vielä, ehkäpä Hän kohta teitäkin perillisellä siunaa.

ASARIAS. Eipä tiedä, kun minä tuolla aitassa nukkuessani näin jo untakin, että Kaisa sylissään pientä poikaa keikutteli ja me sitä sitten kuin palloa toisillemme heittelimme. He-he-he-he!

VILLE (Asariakselle ja Kaisalle, jotka pitelevät vielä toisiaan kädestä). No, Kaisa? Mitäs sanot?

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK UMPISOLMU ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org . If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate .

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org .

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.