The Project Gutenberg eBook of Elinan häät

This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org . If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

Title : Elinan häät

Author : Maila Talvio

Release date : October 6, 2024 [eBook #74530]

Language : Finnish

Original publication : Porvoo: WSOY

Credits : Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELINAN HÄÄT ***
ELINAN HÄÄT

Seuranäytelmä

Kirj.

MAILA TALVIO

Porvoossa, Werner Södersröm Osakeyhtiö, 1912.

HENKILÖT:

VENNERI, Suontaustan isäntä.
VIHTORI, hänen poikansa, sulhanen.
HERMANNI, Suontaustan setämies.
SERAFIIA NYMAN, suutarinleski.
ELINA, hänen tyttärensä, morsian.
ILONA, Elinan ystävätär.
RINKIN-ANTTI, maankiertäjä.
KOKKI-VAPPU.
URKURI.
PIIKKI-LIISA, apu-ihminen.
Tyttöjä ja poikia.

Tapahtuu Serafiia Nymanin asunnolla.

VENNERI, kuiva miehenkääkkä arkivaatteissa.

VIHTORI, pulska, voimakas nuorukainen, joka keskellä puhettaan pistää lauluksi ja keskellä kävelyään tanssiksi, yllä musta puku rinnassa myrtinoksa ja valkea vahakukkanen.

HERMANNI, lihavahko, tyhmän näköinen vanhapoika.

SERAFIIA NYMAN, hintelä, kalpea nainen, yllä hiukan vanhanaikainen musta puku, päässä musta silkki.

ELINA, kaunis vaalea nuori tyttö morsiuspuvussa.

RINKIN-ANTTI, laiha keski-ikäinen mies, hiukset leikkaamattomat, hajamielinen, kasvoilla valoisa hymy. Yllä siistit, liian suuret vaatteet.

KOKKI-VAPPU, pyylevä, mahtaileva nainen, mustassa puvussa, vyöllä suuri, kahisevaksi tärkätty valkea esiliina.

URKURI, keikarimainen nuori mies, kihara otsalla, nenäkakkulat.

PIIKKI-LIISA, keski-ikäinen, kielevä ihminen uudessa maalaisessa pumpulipuvussa.

Tytöt ja pojat kansallispuvuissa.

I NÄYTÖS

Puutarha, penkkejä. Kuuma kesäpäivä. Käki kukkuu.

VAPPU oikealla, näyttämön takana.

Hyvät ihmiset, mitäs se tietää, kun käki kukkuu tähän aikaan?

PIIKKI-LIISA niinikään näyttämön takana.

Mitäs se muuta tietää kuin maailmanloppua! Elinan onnettomuutta se kukkuu.

Käki kukkuu yhä. Lakkaa, kun Hermanni ja Venneri — vasemmalta — tulevat näyttämölle. Hermanni tuntee heti sieramiinsa miellyttävän ruuanhajun häätalosta.

VENNERI

Eihän täällä mitään häävalmistuksia näy.

HERMANNI

Etkös tunne paistinkäryä. Et sinä kanssa sitten mitään tunne. — Ja tuolla menee kokki että liepeet liehuu.

VENNERI

Se Vihtori ei uskalla sitä tehdä.

HERMANNI

Uskalla!

VENNERI

Se tietää ettei Suontaustassa suvaita vaimoväkeä.

HERMANNI

Ja se välittää.

VENNERI

Kyllä niille tie näytetään. On sitä ennenkin osattu. Mutta se ei ole uskaltanut sitä tehdä. Sanoin minä sille sellaiset sanat.

HERMANNI

Että testamenttaat Suontaustan pakanoille. Ja luulet sen tepsivän. Välittikös se silloin, kun läksi kansanopistoon ja niille maamieskursseille. Ja kun teki tämän viimeisen tepposen ja kiersi Rinkin-Antin kanssa maailmaa kuin paras mustalainen niin että tuskin kuulutussunnuntaiksi kotiin ehti. Kyllä tämä on sitä viimeistä villitystä.

VENNERI

Rinkin-Antti sen on villinnyt. Sen Rinkin-Antin minä vielä…

HERMANNI

Minkäs sille teet. Sitä suosii kaikki. Urkurikin sanoi lukusijoilla
Sillanpäässä, että taiteilija se on, virkaveli se on.

VENNERI

No, lähtekööt nyt virkaveljet yhdessä kiertämään ja hoilottamaan kaikki kolme. Ja tämä suutarintytär vielä neljänneksi!

HERMANNI nauraa hohottaen

Sitähän Vihtori jo uhkaili.

VENNERI

Uhkaili? Vai on se junkkari uhkaillut.

HERMANNI

Ja se täyttää mitä se uhkaa. Muistatkos kun lapsena telkesit sen kammariin, niin se huusi perässäsi, että ikkunasta minä menen. Ja meni kanssa. Ja nyt kun tuli vaatimaan taloa ja ilmoittamaan naimistaan ja sinä kielsit, niin nyrkin löi pöytään ja sanoi, että minä nain, vaikka sitten lähtisimme molemmat Rinkin-Antin kanssa kiertämään. Etkös sinä kuullut?

VENNERI

Oli muutakin kuulemista.

HERMANNI

Olihan sitä: että hän tahtoo talon haltuunsa ja sinä joudat uuninloukkoon ja talo on sellaisessa kunnossa, että harakatkin pelkää. Ja hän tekee ensi työkseen kokon pihamaalle ja polttaa kaikki sinun mädäntyneet säästösi, vanhat villat ja pellavat ja aumat ja… Ja uudenaikainen maanviljelys ja luujauhot ja meijerit ja niittokoneet tuodaan taloon.

VENNERI

Kyllä ne on tuomatta niin kauan kuin tämä pää on pystyssä. Minun aikanani ei tuoda luujauhoja eikä niittokoneita.

Vaitiolo. Kuuluu Piikki-Liisan hyräilyä ja naisten puhetta häätalosta.

HERMANNI

Mutta tuntuu se sentään vähän mukavalta, kun muilla jo on heinät ladossa ja me vaan tuolla tuherramme vikatteillamme.

VENNERI

Taitaa jo hyvinkin tehdä mielesi vaimoihmistä taloon.

HERMANNI

Niittokoneestahan minä puhun.

VENNERI

Yks ja sama vaimoihminen ja niittokone. Samaa särinää… Mutta minua ei niinkään vedetä nenästä. Tyhjin toimin ne pappilasta tulevat.

HERMANNI

Vihitään ne siellä.

VENNERI

Mutta minä olen käynyt rovastin puheilla.

HERMANNI

Jaa rovastin?

VENNERI

Ja kun ne nyt palaavat, niin minä otan sitä junkkaria niskasta kiinni ja kuljetan sen rantaniitylle. Ja se saa minun vanhalla vikatteellani panna poikki kaikki heinät. Minä näytän kuka tässä on isä ja isäntä.

HERMANNI itsekseen muristen

Minä olen vanhempi veli, minä.

(Kiiruhtavat pois vasemmalle.)

Kokki-Vappu ja Piikki-Liisa tulevat kantaen pöytää. Tuovat vähitellen laseja, limonaadikorin ym. ja järjestelevät niitä.

PIIKKI-LIISA

Nyymanskaa minun käy surku. Se on sentään kasvattanut tätä Elinaa kirjan valossa ja sanan ääressä. Ja ainoa se on sen lapsi.

KOKKI-VAPPU

Niin… Ja niin hyvä lapsi kun se on ollut. Iloa minulla siitä risttyttärestä aina on ollut.

PIIKKI-LIISA

Sentähdenhän te sille sen maailmattomat lahjat, mustat leninkikankaat ja uudet-testamentit ja kaikki…

KOKKI-VAPPU

Ja sentähdenhän minä näihin häihinkin tulin vielä laittamaan, vaikka kyllä minua niin tuppasi itkettämään, kun kruunua panin päähän, että.

PIIKKI-LIISA

Tietäähän sen… Mutta paljon se Nyymanska kuluttaa itseään näiden häiden takia. Olisi sitä menty vähemmilläkin laitoksilla.

KOKKI-VAPPU

Ska te vara, so ska te vara! sanoi aina ennen Mukkulan överstinna vainaa. Ja kyllä se niin on, että ska te vara, so ska te vara.

(Poistuu hetkeksi.)

PIIKKI-LIISA on hyräillyt jotakin hengellistä laulua.

Siunaa ja varjele! Mikäs se siellä pensaassa?

KOKKI-VAPPU palaten

Kun oli paisti palaa. Ne on ne tällaisten pienten paikkojen uunit niin arvaamattomia.

PIIKKI-LIISA

Niin, te kun olette tottunut niin suuriin. — Mutta minkähänmoinen rähinä se siellä Suontaustassa tänä iltana oikein nouseekaan! Kyllä se ne ajaa menemään. Ajoi se sen Ulla-vainajankin monta kertaa hankeen, kun humalapäissään oli. Ei sen puolesta, että kyllä siinä emännässäkin oli syytä.

KOKKI-VAPPU

Se se nyt vasta hiprakka oli. Ihan niinkuin heität suoloja tuliselle hellalle. Kyllä Venneri ikänsä sen muistaa. Ei hän ikinä naisväkeen lepy.

PIIKKI-LIISA

On se sentään komentoa talossa, jossa on pelkkiä miehiä! Kerran minä tein sinne asiaa, kun ajattelin että näemmehän millaista siellä on. Porsaat oli tuotu tupaan ja kanat pasteeraili lattialla. Ja Hermanni leipoa töhri pöydän kulmalla. Enkä minä usko, että siinä sitten Ulla-vainajan ajan oli käytetty vettä ja riepua…

Nauravat

KOKKI-VAPPU

Minä tässä toissakesänä hyppäsin sen Hermannin lehmää pakoon niin että olin henkeni heittää…

PIIKKI-LIISA

Niinhän ne niiden lehmät navetassa pelkäävät hametta kuin hullut ja metsässä tulevat päälle.

KOKKI-VAPPU

Mitähän nekin veljet sillä maallisella omaisuuden tekevät.

PIIKKI-LIISA

Sanoo muuta. Seinänraoissa säilytetään. Hiiret syövät…

KOKKI-VAPPU

Mutta aijai, paljonkohan kello jo onkaan? Pitää lähteä laittamaan ruokapöytiä.

(Poistuvat.)

Hermanni ilmestyy pensaista tähyilemään.

HERMANNI

On ne, on ne, ne vaimoihmiset. Laittavat pöydän kuin trekoolin vain. Mutta kyllä tuossa kukkaro kuluu. (Hänen tekee mieli leivoksia, mutta hän epäilee ottaako.) Nämä on meidän Vihtorin häät. Ja minä olen kutsuttu kanssa. (Ottaa, hotkaisee ja ottaa toisenkin kerran.)

KOKKI-VAPPU tulee. Lyö kätensä yhteen kuin kissaa pelotellakseen.

Mikäs mies täällä on!

HERMANNI

Heinässähän minä…

KOKKI-VAPPU

Nyymanskan puutarhassa! Vai se Suontaustan setämies… Tehkää vain hyvin ja ottakaa. (Silmäilee Hermannin likaisia käsiä.) Tai ehkä minä saan luvan tarjota, jos ne Suontaustan miehet huolivat mitään naisen kädestä.

HERMANNI

Mitäs sillä on väliä. Ruoka kuin ruoka. Meillä ei olekaan tullut laitetuksi keittoruokaa, kun romahti se muuri alas.

KOKKI-VAPPU

Vai romahti muuri.

HERMANNI

Romahti.

KOKKI-VAPPU

Tänään?

HERMANNI

Taitaa olla toista viikkoa.

KOKKI-VAPPU

Vai toista viikkoa. Eikä vielä ole korjattu.

HERMANNI

Ei ole tullut haetuksi muurimestaria. Heinänteon aika. Vaikka tiellä se siinä on, ettei tahdo liikkumaan päästä…

KOKKI-VAPPU

Vai ei tahdo päästä. Kun on muuri levällään lattialla. Mutta sen minä sanon, että häpeä se on koko pitäjälle se sellainen talo.

HERMANNI

Vai häpeä.

KOKKI-VAPPU

Ottaisitte rouvasväkeä taloon.

HERMANNI

Jaa, laittaisivatko ne sen muurin?

KOKKI-VAPPU

Pitäisivätpä teitä itseänne vähän komennossa, senkin jallikat ja suttupytyt…

HERMANNI

Ja suttupytyt. Ei sitä talonpojan aina tarvitse olla niinkuin herrasväissä ollaan.

Kokki-Vappu käy ylenkatseellisesti kiinni hänen nappeihinsa.

KOKKI-VAPPU

Mikäs tämä on?

HERMANNI

Nappi. Kun itse neuloin.

KOKKI-VAPPU

Ja tämä!

HERMANNI

Kun ei sattunut olemaan samaa maata… Niin siihen ei ollut…

KOKKI-VAPPU

Siinä se on ison talon setämies! Kuin mikäkin kaupungin hotellin rotta!

HERMANNI

Vai rotta. Vai rotta…

KOKKI-VAPPU

Leikillähän minä. Ottakaa nyt siitä namusia. — Mutta ihan totta: olisitte saaneet siunata Elinaa, että Vihtorin huoli.

HERMANNI äkkiä

Huusholliska sanoo vaan sille suutari-vainajan tyttärelle, ettei ole hyvä yrittää meille. Meidän isäntä on varannut korennon oven eteen ja joka ikkunan pielessä on patukka. Ja viinaa on tuotu. Ja kun meidän isäntä juo, niin ei se pelkää rovastia eikä vallesmannia eikä kupernyöriä…

KOKKI-VAPPU

Sen minä sanon, että jos te senkin korpit siellä variksenpesässä satutatte kätenne minun risttyttäreeni, niin minä tulen ja opetan teidät kaikki niin että muistatte. Mukkulassa oli kymmenen piikaa, eikä överstinna saanut niitä pysymään kurissa, mutta minä sain.

HERMANNI

Ei minua saa lyödä.

KOKKI-VAPPU

Mikä on ettei saisi?

HERMANNI

Minulla on rahaa. Vaikkei sanota missä.

KOKKI-VAPPU

Rotanpesissä. Tuvanseinäin raoissa.

HERMANNI

Eipäs.

KOKKI-VAPPU

Saunan kynnyksen alla?

HERMANNI

Eipäs!

KOKKI-VAPPU

Tallinparvella vanhassa sukanterässä?

HERMANNI pelästyneenä

Kukas sen on sanonut?

KOKKI-VAPPU

Aijaijai, vai siellä! Minä menen ja haen ne kätköt… (Nauraa.) No, en minä nyt tällä hetkellä lennä. Malttakaahan nyt, jos toisin jotakin syömistä.

HERMANNI

Sitä paistia sieltä. Tunnen kärystä…

KOKKI-VAPPU

Vai kärystä… Nyymanska tulee, Nyymanska tulee!

Nyymanska tulee. Vappu työntää Hermannin näyttämön taakse.

KOKKI-VAPPU

Vai jo sitä nyt tullaan.

NYYMANSKA

Terveisiä. Kauniit toimitukset ne olivat. Kööri oli ja urkuri itse johti. Ja kauniisti rovasti puhui ja varoitti, Mutta kauheaa se on, kun sanovat vanhan Suontaustan varanneen revollin ja viinaa.

KOKKI-VAPPU

Revollin…

NYYMANSKA

Ja Vihtori vaan on niin itsepintainen, että kivenkovaan lupaa lähteä sinne Elinan kanssa. Ja Elinakin on menossa…

KOKKI-VAPPU

No, jo nyt jotakin!

NYYMANSKA

En minä ymmärrä kuinka Elina voi olla niin levollinen. Itki se silloin,
kun rovasti tuli siihen paikkaan, että tahdotkos sinä Vihtori Severus
Vennerinpoika Suontausta ottaa tämän Elina Maria Kallentyttären nyt
Varjelkoon! Kissakos se siellä linnustaa…?

KOKKI-VAPPU

Kissa kai. Mutta Serafiia on huoleti: ei Suontaustan Venneri ota käteensä revollia.

NYYMANSKA

Kukas sen tietää humalapäissä… Tottahan tämä limunaati nyt piisaa?

KOKKI-VAPPU

Kyllä morsiuspari saa skoolata vaikka aamuun asti.

NYYMANSKA

Entä hyytyyköhän silee, kun on näin kuuma?

KOKKI-VAPPU

Kyllä hyytyy ja kyllä piisaa. Serafiia panee vaan luottamuksensa minuun.

(Lähtevät taloon.)

HERMANNI pistää päänsä esiin pensaista.

Tuokohan se minulle sitä paistia. Muhkia se on huusholliska. Kuin ruustinna.

Hääkansa saapuu kohinalla taloon. Viulu soi.

1. TYTTÖ

Ajjai kun on kuuma!

ILONA

Ajatteles, kun urkuri astui minun hameeni liepeelle!

1. TYTTÖ juosten näyttämölle.

Se tietää häitä.

ILONA

Ettäkö urkuri ja minä…?

1. TYTTÖ

No, sitä, sitä…

Nauravat, järjestävät hiuksiaan.

ILONA

Minua niin pelottaa.

1. TYTTÖ

Mikä?

ILONA

Puhe tietysti.

1. TYTTÖ

Mitäs sinä.

ILONA.

Kun urkurikin on kuulemassa.

1. TYTTÖ

Hänellä on tänään niin kaunis kaulaliina.

Nauravat.

ILONA

Mennään kaivolle, minä kuolen janoon.

Juoksevat vasemmalle.

VIHTORI tulee häätalosta päin laulaen.

Maantie pitkä ja sannoitettu ja marmori maantien alla, tali ali tali ali tali alla la lei ja marmori maantien alla. Enkä mä lemmi joka tyttöä taivaankannen alla, tali ali jne.

Taiteilija, Antti!

Heilani kotiin kävi suora tie ja sannalla sannoitettu, tali ali tali ali tali alla la lei.

Antti tulee. Laulavat yhdessä.

ja sannalla sannoitettu.

Olikos näinkin nuorelle tytölle heili jo vannotettu, tali ali jne.

Linna se on minun kotini
ja keisari isäntäni,
tali ali jne.

Sorjan tytön povelle
sinne jäi minun ikäväni,
tali ali jne.

Miksen mä istunut kotona
ja poltellut rettinkiä,
tali ali jne.

Nyt minä istun Vaasan linnassa
ja helistelen kettinkiä,
tali ali jne.

Mut vaikka ma olen vain vangittu poika,
ei tarvitse irvistellä,
tali ali jne.

Ei sitä tiedä kenen mamman poika saapi rautoja helistellä, tali ali jne.

VIHTORI

Sano poika kulta, mitäs nyt keksitään.

RINKIN-ANTTI

Olet kai selittänyt ukolle kaikki juurta jaksain?

VIHTORI

Näyttänyt toteen, että Suontaustan nykyinen hallitus on synti ja häpeä.

RINKIN-ANTTI

Puhunut kauniisti, oikein sydämeen käyvästi?

VIHTORI

No niin että jo itseänikin itketti. Kissa itki lattialla.

RINKIN-ANTTI

Jos koettaisit uhata, ruveta oikein kovaksi?

VIHTORI

Koetettu, koetettu, veli kulta. Olin hävytön, löin nyrkkiä pöytään, toruin, haukuin, huusin kuin kasakka.

RINKIN-ANTTI

Eikä vain auta?

VIHTORI

Ei. — Mutta tänä iltana täytyy Suontaustan ovien avautua.

RINKIN-ANTTI

Täytyy tietenkin.

VIHTORI

Tänään tai ei koskaan.

RINKIN-ANTTI

No, vaikka meidän pitäisi piirittää talo.

VIHTORI

Niittokoneilla!… Keksipäs nyt keino, sinä hyvä pääkoppa!

RINKIN-ANTTI kuiskaa.

Katsopas tuonne pensaisiin.

VIHTORI

Hermanni setä! Parahiksi. Nyt minä tiedän keinot ja konstit!

RINKIN-ANTTI

Joko keksit? Hurraa!

VIHTORI

No Hermanni setä, mitäs te siellä?

HERMANNI

Heinässähän minä.

VIHTORI

Jos te hetkeksi heittäisitte heinänteon ja menisitte viemään sanaa
Suontaustan isännälle.

HERMANNI

Jaa sanaa.

VIHTORI

Niin. Sanokaa, sanokaa… että hän tänä iltana saa nähdä ihmeitä.

HERMANNI

Jaa mitä ihmeitä?

VIHTORI

Yhden noidan ja noita-akan.

HERMANNI

Mistäs ne tulisivat?

VIHTORI

Tallinparvelta.

HERMANNI

Mitäs ne sieltä?

VIHTORI

Ne asuvat siellä.

HERMANNI

Tallinparvella?

VIHTORI

Vartioivat aarretta.

HERMANNI

Eipäs

VIHTORI

Juupas. Tänä iltana ne varsiluudalla ratsastavat sisään Suontaustan tuvanikkunasta.

HERMANNI

Mitäs sinä nyt…?

VIHTORI

Ne asettuvat muuriromolle keskelle lattiaa ja rehkivät siinä.

HERMANNI

Mitäs kauheita sinä nyt?

VIHTORI

Menkää te ja sanokaa tämä isännälle. Niin, niin, se on tärkeää että isäntä saa sen tietää.

Hermanni lähtee. Vihtori ja Rinkin-Antti purskahtavat
suureen nauruun.

RINKIN-ANTTI

Kyllä sinä nyt pelotit ne pahanpäiväisesti.

VIHTORI

Saat uskoa, että hetken perästä on isä-ukkokin täällä pensaissa.

RINKIN-ANTTI

Ja silloin hän saa kuulla. Päätät lähteä minun kanssani maailmalle.

VIHTORI

Niin pitkälle kuin tietä riittää.

RINKIN-ANTTI

Oikein vakituiseksi maankiertäjäksi…

VIHTORI

Otan vaikka posetiivin selkääni.

RINKIN-ANTTI

Mainiota! Juuri niin: posetiivi selkään! Jollei nyt tämä keino tepsi, niin ei mikään.

VIHTORI

Totta se nyt vaan uskoo juoneemme?

RINKIN-ANTTI

Pannaan molemmat parastamme. Saat nähdä, että sinä vielä tänä iltana olet Suontaustan isäntä.

VIHTORI

Uskotaan ja luotetaan. Mutta nyt täytyy toimia viisaasti. Koetetaanpas tänä päivänä olla villeinä kuin mustalaiset.

RINKIN-ANTTI

Kuin mustalaiset! (Laulavat.)

Älä sure pappa ja älä sure mamma mun köyhää naimistani, tali ali jne.

Tavara ei kelpaa taivaaseen, minun rakkaat vanhempani, tali ali jne.

Laulun aikana on kööri tullut näyttämölle. Vihtori menee häätaloon.

URKURI köörille

Asetutaan tänne, asetutaan tänne. Pysytään koossa. Kun neiti Jalokorpi on pitänyt puheensa, huudetaan eläköön. Kolme kertaa. Hyvin tahdissa.

Kokki-Vappu tulee touhuten kaatamaan limonaatia laseihin.
Rinkin-Antti nostaa hänelle kohteliaasti lakkia.

Vappu ei ole huomaavinaan.

RINKIN-ANTTI

Katsokaas, kun tuo aurinkokin paistaa niin hyvien kuin pahojenkin ylitse. Terveeks, huusholliska. (Vappu ei huomaa.) Noo, tuohon tassuun. — Saankos luvan tarjota pastilleriä. Eikös ole yhtään yskä?

KOKKI-VAPPU

On. Ja jotkut saisivat ymmärtää yskän…

RINKIN-ANTTI

Kuulkaas huusholliska, oli kerran akka — ukko, ukko minun piti sanoa — ukko, joka ei olisi suonut kevään tulevan. »Pysykääkin siellä maassa!» sanoi hän kukkasille.

KOKKI-VAPPU

Oletkos hiljaa!

RINKIN-ANTTI

»Oletkos hiljaa!» sanoi hän leivosille.

KOKKI-VAPPU

Pois siitä silmiltäni.

RINKIN-ANTTI

»Pois siitä silmiltäni!» huusi hän auringolle.

Kaikki nauravat, Vappukin.

RINKIN-ANTTI

Sellainen se ukko oli.

URKURI

Kun neiti Jalokorpi on puhunut, huudetaan eläköön. Mutta neiti
Jalokorpi ei ole saapuvilla. Ja joku toinenkin puuttuu…

Vihtori, Elina ja Nyymanska tulevat. Hetken perästä
tytötkin kaivolta.

VIHTORI

Eläköön Elina, minun morsiameni. Eläkööt Vihtori ja Elina! Sanotaan ettei sulhasella ole mitään tekemistä omissa häissään, mutta kyllä Suontaustan Vihtorilla vain on. Ei tosin muuta kuin ylistää omaa morsiantaan, mutta siinäpä hänelle riittääkin työtä. (Laulaa.)

Kaikki ne riiaa rikasta, vaan reisaavaist ei kukaan, tali ali jne.

Tässä on tyttö joka uskaltaa mennä reissupojan mukaan, tali ali jne.

NYYMANSKA itkemäisillään

Aijai kuinka ylenannettu tuo Vihtori on tänään.

VIHTORI laulaa

Jos elin hyvin taikka huonosti, niin itse ma asiani vastaan! Älkää te anoppimuori-kulta keittäkö hiirenviinaa. Sillä hiirenviina on ilkein myrkky taivaankannen alla.

ANTTI ja VIHTORI

Tali ali tali ali jne.

VIHTORI

Ei meitä surulla ruokita,
Se on ilo joka elättelee.

Ilo, ilo, ilo! Ollaan kaikki iloisia. Jokainen kohdastaan ja kaikki yhteisesti!

ELINA

Ollaan hiljaa…

VIHTORI

Helkkarissa. Se ei ole minun syyni että minua tänään niin laulattaa ja tanssittaa…

ELINA

Ollaan hiljaa, Vihtori…

Kööri, urkurin johdolla, laulaa »Sua tervehdin». Ilona on hermostuneena vetänyt paperilipun taskustaan ja lukee osaksi ulkoa, osaksi paperista.

ILONA

Arvoisat läsnäolijat! On hetkiä ihmiselämässä, kun emme voi tulkita mitä sydän tuntee. Sellaisia hetkiä ovat nämä häät, jolloin rakas ystävättäremme Elina Nyman viettää häitä Vihtori Suontaustan kanssa. Elämä ei aina ole tanssia ruusujen ja kukkasten päällä. Mutta sumut eivät koskaan hallitse kovin kauan ja aurinko voittaa aina. Sentähden minä toverien puolesta pyydän saada toivottaa nuorelle parille onnea ja sydämellistä rauhaa. Ja että he menestyisivät ja kauan eläisivät maan päällä. Toverit, kohottakaamme kolminkertainen eläköönhuuto nuorelle parille.

Urkuri johtaa köörin huutamaan eläköötä.

VIHTORI

Nyt ne kaupat on tukossa ja lukossa, kun on hurrattu päälle. Se on sentään helkkarin oikeassa se Anundilan Kalkke, kun se sanoo, että se hurraaminen tämmöisissä toimituksissa aina on paras.

NYYMANSKA

Tehkää hyvin ja ottakaa lasia. Tehkää hyvin.

Yleinen kilisteleminen.

RINKIN-ANTTI

Onneksi olkoon, onneksi olkoon. Häät ne on kuin juhannus. Kukkia, lintuja, perhosia, mettiisiä…

VIHTORI kuiskaten

Jokohan tuonne pensaisiin on ilmaantunut niitä ulkomaan lintuja?

RINKIN-ANTTI

Kyllä minä sanon kun ilmaantuvat.

1. POIKA

Kyllä se heinänteko tänä vuonna meni kuin yhdessä suhauksessa.

2. POIKA

Vastahan Suontaustassa on alettu.

ÄÄNIÄ JOUKOSTA

Suontaustassa! Tietäähän sen Suontaustan.

URKURI

Tässä pitäjässähän minä ensi kerran näin sen sellaisenkin vehkeen, jota sanotaan aumaksi.

ILONA

Eikö ole sattunut näkymään edes rautatien ikkunaan?

URKURI

Jahka nyt joskus rautatielinja vedetään Suontaustan peltojen poikki, niin sitten ehkä näkyy…

Nauraa.

RINKIN-ANTTI laulaa.

Kulkijan elämä on tuulta ja tyyntä ja myötä- ja vastamaata. Odotella tuulella tyventä ei kulkija-poika saata.

Kulkijapoika se matkalla kohtasi kukkivan orvokin kukan. Katsella saa, muttei omistaa oo kulkijapojalla lupaa.

VIHTORI

Ei niin surullista, Antti. Täällä pitää olla iloa ja riemua.

URKURI kohottaa limonaatilasia tyttöjen parvea kohti.

Iloa ja riemua!

RINKIN-ANTTI kuiskaten

Nyt lensi kaksi ulkomaanlintua pensaisiin.

URKURI

Mutta kuinkas niiden henkivakuutusten nyt käy? Oletteko, pojat, tuumineet?

1. POIKA

On tuumittu, että täällä meidän kylässä ollaan niin terveitä.

URKURI

Jaa ei se siihen kuulu. Ja kun tämä uusi yhtiökin antaa niin erinomaiset edut.

ILONA

Otetaankos siihen naisia?

URKURI

Kuinkas muuten: Neiti Jalokorpi ei vielä ole tainnut saada prospekteja.
(Vetää taskustaan esiin papereita.)

RINKIN-ANTTI

Parasta on että kanttori vakuuttaa näiden meidän kylän tyttöjen henget.
Ne on kalliita henkiä järjestään.

ILONA

Antin henki se on kallis!

VIHTORI

Olkaas hiljaa nyt muut. Nyt sulhanen puhuu. Niinkuin te kaikki tiedätte, on tuossa naapurissa se Suontaustan talo, jossa vallitsee niin jalo komento, ettei siinä enää ole korjaamisen sijaa. Siellä tavataan seitsemän vuoden vanhaa ruista ja neljän vanhaa silavaa ja emäntä-vainajan loukuttamia pellavia ja emäntä läksi tästä maailmasta toistakymmentä vuotta sitten. Ja tapahtui siellä kerran sellainenkin ihme, että kun aumaa purettiin, niin se oli sisältä yhtä silppua ja hiiriä tuli kuin turkin hihasta. Mutta mitäs niistä maallisista. Minun mieleni teki tässä vielä aivan vasta ruveta aumojen ja hiirien ja rottien isännäksi ja minä sanoin isäukolleni kovat sanat. Mutta isä kyllä ymmärsi, ettei minusta ole pitkähäntien valtiaaksi ja tänä iltana ovat reekelilukot Suontaustassa visusti kiinni. Vaan:

Mikäs mull' on hätänä!
Kun heilani on kuin mä itte…

Ystäväni Rinkin-Antin elämä on opettanut minulle, millä lailla ihmisen on kaikkein paras olla: sillä lailla että hän on vapaa kuin taivaan lintu…

NYYMANSKA

Mitäs Vihtori nyt puhuu. Elina, kuuletkos sinä.

ELINA onnettomana

Äiti, eikös jo päästä päivälliselle…?

VIHTORI

Älkää nyt, älkää nyt. Kuulkaa nyt loppuun. Minä olen päättänyt ruveta posetiiviäijäksi.

Naurua ja huudahduksia.

URKURI

Saakos onnenlehtiä kanssa?

VIHTORI

Tietysti.

1. POIKA

Koskas sinä tämän keksit?

VIHTORI

Silloin jo kun tuon Rinkin-Antin kanssa kiertelimme. Sitä ei usko kukaan ihminen kuinka hauskaa elämää se on.

RINKIN-ANTTI

Ei huolta huomisesta päivästä, ei pelkoa että koi syö ja ruoste raiskaa ja varkaat kaivavat…

NYYMANSKA

Saisittekin jo lakata puhumasta jumalattomianne.

URKURI

Niissä pojissa on taiteilijaverta. Se on temperamenttia!

VIHTORI

Ihminen on niinkuin kukkanen kedolla. Ei hänen pidä tehdä työtä eikä kehrätä. Jos minä olisin joutunut Suontaustaan, olisin ensi työkseni saanut ruveta korjaamaan muuria.

1. TYTTÖ

Vieläkös se muuri on siinä tuvan lattialla?

VIHTORI

On ja pysyy.

Naurua.

RINKIN-ANTTI

Ei kukaan usko miten mukavaa se on. Talvellakin, kun pakkasesta pääsee taloon ja emäntä käskee pöytään ja menee kiehauttamaan kahvia ja saa kuivattaa jalkineet ja pääsee saunaan…

2. POIKA

Mutta miten kävisi jos kaikki kiertäisivät eikä kenelläkään olisi tupaa eikä saunaa?

ÄÄNIÄ JOUKOSTA

Niin…

VIHTORI

Sitten tapaisivat maankiertäjät salolla ja tekisivät yhteiset tulet ja lämmittelisivät siinä…

ILONA

Mutta missäs sitten nukuttaisiin? Ei olisi uuninpankkoa.

RINKIN-ANTTI

Vaikkapa maakuopissa. Havumajoissa…

VIHTORI

Olkaa hiljaa nyt. Minä olen tänään sulhanen ja saan puhua niin paljon kuin tahdon.

ILONA

Hiljaapa sulhanen ja morsian aina ovat häissään.

VIHTORI

Niillä ei ole mitään sanomista. Mutta minulla on. Minä ostan posetiivin ja kannan sitä koreasti selässäni. Elina astuu perässä ja kantaa lintuhäkkiä ja onnenlehtiä…

URKURI

Kiertotähti ilmoittaa…

VIHTORI

Niin, kiertotähti ilmoittaa asiat meidän kauttamme. Kaikki saatte tietää.

KOKKI-VAPPU tulee arvokkaana, niiaa.

Päivällinen olisi sitten valmis. Vassokuu.

NYYMANSKA

Tehkää hyvin ja käykää päivälliselle. Tehkää hyvin.

RINKIN-ANTTI

Se on sitten mukavaa kun saa toverit.

NYYMANSKA

Tehkää hyvin ja käykää päivälliselle.

Sulhanen ja morsian lähtevät edellä, muut perässä.

RINKIN-ANTTI

Ja sellaiset kuin Vihtori ja Elina!

KOKKI-VAPPU tiuskaten

Jätä sinä ihmisten risttyttäret rauhaan!

RINKIN-ANTTI ottaen taskustaan pienen pussin.

Pepparmynttiä, vassokuu!

Naurahtavat molemmat, menevät häätaloon. Hetken perästä tulee morsian itkien näyttämölle. Sitten sulhanen.

VIHTORI koettaen olla vakavana.

Elina, älä itke, älä. Olethan sinä aina ennenkin luottanut minuun.

ELINA

Mutta et sinä koskaan ole näin hulluja puhunut, posetiivi… onnenlehtiä. Jatka sinä Rinkin-Antin kanssa. Minä jään tänne äidin luo.

VIHTORI

Etkös sinä ymmärrä, että sinulle tulee paremmat päivät kuin keisarin tyttärelle? Asut taivaanalustan suuressa salissa ja sinun vuoteenasi ovat metsän sammaleet.

ELINA

Kuinka sinä voit laskea tällaista leikkiä?

VIHTORI

Tämä ei ole leikkiä. Minä olen perin sydämistynyt siitä talon asiasta. En enää huolisi Suontaustasta, vaikka isä tuossa tarjoaisi sitä minulle. En huolisi.

ELINA

Huolisit!

VIHTORI

En! Hullu rupeisi otsansa hiessä siinä raatamaan. Sellaisessa variksenpesässä. Näet kuinka huolettomia päiviä Rinkin-Antti viettää.

ELINA karkaa ylös.

Minä en jaksa sinua kuunnella!

VIHTORI

Kuulepas! Minulla on rahaa senverran että saamme posetiivin, linnun ja onnenlehdet… Tai tahdotkos sitten että lähdetään matkaan, »muille maille vierahille»… Minä olen valmis.

ELINA

En, en, en! Minä jään tänne äidin luo. Sinä saat lähteä.

(Juoksee pois.)

Vihtori menee laulaen perässä.

VENNERI astuu Hermannin kanssa esiin pensaista.

Kuulitkos sinä mitä se sanoi: ettei huolisi talosta vaikka tarjottaisiin. Siinä se on penikka. Älköön uskokokaan, että tässä tarjotaan. Kyllä pakanat ottavat jahka aika minusta heittää. Lähdetään pois heinään! Tällainen poutapäivä.

HERMANNI

Ei minun tarvitse sinua totella.

VENNERI

Vai ei.

HERMANNI

Vanhempi veli minä olen kuin sinä. Talo kuuluu kaiken oikeuden ja kohtuuden nimessä minulle, vaikka sinä aina olet minua komentanut.

VENNERI

Oletkos sinä hullu!

HERMANNI

Rahaa minulla on itselläni. Etten vain vaadi isännyyttä.

VENNERI

Lähde pois nyt heinään.

HERMANNI

Enkä lähde. Oletkos antanut minulle ruokaakaan?

VENNERI

Oletteko te kaikki tulleet hulluiksi?

HERMANNI

Oletkos minulle maksanut palkkaa, vaikka aamusta iltaan teen sinun työtäsi…

VENNERI

Mutta hyvä veli, tiedäthän sinä, ettei talossa ole mitään sisääntuloja…

HERMANNI

Mutta minä tahdon että on. Että niitetään niinkuin muissakin ihmisissä ja että on ompelukone ja polkupyörä.

VENNERI

Ompelukone ja polkupyörä!!! Kukas niitä polkee?

HERMANNI

Polkee kuka polkee.

VENNERI

Tämä suutarin tytär… vai sinäkö niitä poljet?

HERMANNI

Ykskaikki. Lähde itse heinään. Minä odotan ruokaa.

VENNERI

Täälläkös sinä sitten aiot syödä? Suutarinlesken herkkuja?

HERMANNI

Ja entä jos!

VENNERI

Sinä aiot mennä naimisiin. Otat suutarinlesken. Ja sitten tuodaan taloon niittokoneet ja ompelukoneet… Ja minun ainoa poikani uhkaa lähettää kimppuuni noidat ja varsiluudat… Te olette kaikki tulleet hulluiksi. Ja minä tulen kanssa hulluksi, jos vielä katselen tätä maailmanlopun menoa…

(Pakenee kauhuissaan.)

HERMANNI

Suutarinlesken! Kyllä kai sekin mielellään ottaisi. Mutta ei se tule huusholliskaa likellekään…

KOKKI-VAPPU tulee tuoden ruoka-annosta.

Tässä tätä nyt olisi.

HERMANNI

Minä jo… että taisi huusholliska unohtaa…

KOKKI-VAPPU

Enhän minä. Mutta piti olla passaamassa. Ne on niin nälkäisiä tällaisissa talonpoikaisissa paikoissa… Ei, ei, ei, enhän minä Suontaustaa tarkoita. Eri asiahan se on!

HERMANNI

Mitäs nämä herkut nyt ovat?

KOKKI-VAPPU

Tämä on makaruunilaatikkoa. Eikös isäntä koskaan ole syönyt?

HERMANNI

Isäntä! Niin, se onkin niin, että minä oikeudella ja kohtuudella olen
Suontaustan isäntä. Minä olen vanhempi veli.

KOKKI-VAPPU

Aijai, ei pitäisi antaa nuoremman veljen komentaa. Onkos siellä
Suontaustassa koreita huvilanpaikkoja?

HERMANNI

Patapaistiakos tämä on, kun on niin mureata?

KOKKI-VAPPU

Jaa, onkos se hyvää?

HERMANNI

Ei minun käsissäni tällaista syntyisi.

KOKKI-VAPPU

Pitää ottaa emäntä.

HERMANNI

Niin… mutta kun ne lehmätkin pelkää ja… nämä napitkin…

KOKKI-VAPPU

Neulotaan napit. Minulla sattuu olemaan taskussa vehkeet.

HERMANNI

Vai on ne aina huusholliskalla taskussa vehkeet.

KOKKI-VAPPU ommellen

Pitää olla. Noin. Kyllä sentään täytyy olla talossa järjestys ja miehillä ruoka pöydässä, kun työstä tulevat, ja napinneuloja…

Hetken äänettömyys.

HERMANNI

Minulla on rahoja enemmän kuin Vennerillä.

KOKKI-VAPPU

Ottakaa te isännyys, kun olette vanhempi veli. Vaikka nuoremman näköinen te olette. Ei teitä uskoisi vanhemmaksi.

HERMANNI

Jaa nuoremman näköinen! — Ei taida se huusholliskakaan olla vallan… tyhjäkätinen…

KOKKI-VAPPU

Taitaahan sitä joku markka olla kokoontunut sinne pankkiin.

HERMANNI

Aijai… Pankkiin. Ei niitä pankkeja tiedä. Pitää ottaa sieltä pois.

KOKKI-VAPPU

Isäntä on huoleti vain.

HERMANNI

Isäntä!… Paljonkos siellä on?

KOKKI-VAPPU

Aijai sitä isäntää. Enhän minä ole pruukannut vieraille… Mutta ei taida isäntä niin vieras ollakaan!

HERMANNI

Onkos sata markkaa?

Kokki-Vappu nauraa.

HERMANNI

Taitaa olla enemmän? Kaksi, kolme, viisisataa?

KOKKI-VAPPU nauraen

Isäntä tekee pilkkaa!

HERMANNI

Jaa ettei niin paljon? Johan minä…

KOKKI-VAPPU

No saa sitä panna vähän lisää!

HERMANNI

Lisää. Aijai, onkos se huusholliska niin rikas tyttö!

KOKKI-VAPPU

No on se nyt tuhannen markan tyttö.

HERMANNI

Tuhannen markan tyttö!

KOKKI-VAPPU

Muttei saa puhua muille.

HERMANNI

Ei puhuta, ei puhuta.

KOKKI-VAPPU

Missäs ne isännän rahat sitten ovat? No, sanoo nyt!

HERMANNI kuiskaten

Tallinparvella.

KOKKI-VAPPU

Aijaijai, onkohan niistä mitään jäljellä!

HERMANNI

Kyllä ne siellä säilyy. Mutta pankista pitää ottaa pois.

KOKKI-VAPPU

Ja tallinparvelta myöskin. Aijai, taisivat huutaa.

(Juoksee pois ketteränä kuin nuori tyttö.)

HERMANNI

Tuhat markkaa. Ja sellaista ruokaa. Ja minä olen vanhempi veli, vaikka nuoremman näköinen…

(Katoaa pensaisiin.)

Vihtori ja Elina tulevat.

VIHTORI

Kuule, tahdotko mieluummin, että lähdemme kauemma. Mitäs sanot
Amerikasta?

ELINA

En minä tiedä…

VIHTORI

Rahaa saadaan aina sen verran ja terveet kädet elättävät.

ELINA

No, mieluummin sitten Amerikkaan kuin onnenlehtiä myymään maantielle.

VIHTORI

No niin, Amerikkaan sitten.

Vennerin ääni kuuluu kuin suuri huokaus pensaista: »Amerikkaan!»

ELINA

Mikäs se oli?

VIHTORI

Kummittelee!

Laulaa.

Eikä ne Atlantin aallot kasva ruusuja punaisia, vaikka ne tuutii Amerikan rantaan poikia tuhansia.

Kun Atlantin merellä seilattiin, kävi ankara pohjatuuli. Neekeritytöt ne Amerikan rannalla heilaksensa mun luuli.

Laulun aikana ovat vieraat hajaantuneet lehtoon.

RINKIN-ANTTI

Tällaisella aterialla elää vaikka viikon. Mutta söikös tämä nuori pari mitään? Tässä maankiertäjänammatissa pitää ottaa vastaan hyvä ateria, kun se tarjotaan.

ILONA kirkaisee

Voi voi, täällä on mies pensaissa.

VIHTORI ilostuneena

Tuokaa se tänne!

1. POIKA

Se on isäntämies!

VIHTORI

No, sitä parempi!

Venneri vedetään näyttämölle.

VENNERI

Heinässähän minä…

URKURI

Tuntevatko herrat toisensa?

VIHTORI kumartaen isälleen

Kyllä me joskus olemme olleet tutut, mutta tuttavuus sanottiin irti…

VENNERI

Älä siinä irvistele…

VIHTORI

En millään muotoa. Oli kovin hyvä että tulitte, isä, niin saamme sanoa hyvästi. Me lähdemme tästä, Elina ja minä, oikopäätä Atlantin taakse…

VENNERI

Mene sinä hunsvotti vain Atlantin taa ja jätä kotitalosi hiirien ja rottien asua.

VIHTORI

Mutta isä, mitäs te nyt? Hyvinhän te sen hoidatte. Eihän minusta olisi ollut talonpitäjäksi.

VENNERI

Sinä se vasta työntekijä olet, kun vain tahdot.

VIHTORI

Minä olen niin mieltynyt tämän Rinkin-Antin ammattiin. Se on hyvä ammatti.

RINKIN-ANTTI

Sen minä voin todistaa. Ei ammatti siitä parane. Ja Vihtori on siihen vallan sopiva. Hän makaa selällään kankaalla kuin allakantekijä ja tarkastaa taivaanlakea juuri yhtä somasti kuin minä itse.

VENNERI

Lähtekää te lurjukset vain kiertämään. Ja naikaa ja ostakaa luujauhoja ja niittokoneita. Ja menkää Amerikkaan. Mutta ei yhtään penniä teille lohkea Suontaustasta. Se menee pakanoille…

HERMANNI astuu esiin

Suontausta on minun. Minä olen vanhin veli, vaikka olen nuoremman näköinen. Ja tämä on minun morsiameni, tämä huusholliska.

KOKKI-VAPPU

Niin. Sitä se käki kukkui. Ensi sunnuntaina meidät kuulutetaan.

VIHTORI

No hei ja hurraa, Hermanni setä. Se oli oikein tehty.

HERMANNI

Mutta minä vien nyt Suontaustan.

VENNERI

Suontausta on Vihtorin. Muille sitä ei anneta. Vihtori muuttaa sinne tänä iltana. Ja tämä suutarintytär tämä kanssa. Vihtori, ethän sinä mene Amerikkaan? Minä muutan porstuanperään. Sinä saat puuhata miten tahdot…

VIHTORI

Ei, ei isä. Antakaa talo vaan Hermannille. Kokki-Vapusta tulee topakka emäntä. Kyllä se ruuasta ja piioista pitää huolen.

VENNERI

Ei. Tuo tuossa (osoittaen Elinaa) on vallan mukavan näköinen. Sinä saat niittokoneen ja osta vain luujauhojakin lystikses — vaikkei ne kannata.

VIHTORI purskahtaa kauan pidätettyyn nauruun.

Se on sentään maailman paras mies tuo Suontaustan Venneri. Elina, tanssitetaanpas sitä… Rinkin-Antti, tehdäänpäs piiri…

Pyöräyttävät Venneriä.

HERMANNI

Mutta minä en annakaan perään. Minä tahdon kanssa kerran käskeä.

VIHTORI

Setä, rakentakaa te koivikkoon huoneet ja eläkää siinä Vapun kanssa kuin kukko ja kana…

KOKKI-VAPPU

Jaa, se passaa. Minä tahdon villan järven rannalle. Minä en tahdo
Suontaustaan. Elina saa sen pitää. Se on risttyttären.

HERMANNI

Mutta siitä pitääkin tulla kuin linna. Katsokaa, napit neuloi… Ja tuhat markkaa…

KOKKI-VAPPU

Tyst, tyst…!

HERMANNI

Ei mitään, ei mitään!

PIIKKI-LIISA tulee juosten, lyö kädet yhteen.

Tuo Kokki-Vappuko sen Hermannin nyt veikin.

KOKKI-VAPPU leveänä

Minä.

Naurua.

ELINA Vennerille

Onko tämä nyt totta? Se on niin onnellista, ettei sitä uskalla uskoa.

VENNERI

Tulkaa vain tänä iltana. Vaikka paikalla.

NYYMANSKA

Kyllä häät täällä juodaan loppuun. Ja vasta nythän ne häiltä tuntuvat.
Ja tanssitaankin…

URKURI

Ja lauletaan.

VIHTORI

Ja hurrataan.

VENNERI

Se muuri siellä vielä on korjaamatta, kun ei tuo Hermanni…

HERMANNI

Vai Hermanni. Mutta minä en enää välitä sinun torastasi. Huvila elikkä villa rakennetaan ja ompelukone pitää olla ja polkupyörä…

VIHTORI

Tämän kaiken minä tiesin, Elina. Siksi annoin sinun vähän itkeäkin.
Unohdetaan pois.

ELINA

Mitäs niistä.

RINKIN-ANTTI

Vai ei se Rinkin-Antti sitten saanutkaan tovereita.

ELINA

Mutta Rinkin-Antilla on aina koti Suontaustassa.

VIHTORI

Koti ja kortteeripaikka.

RINKIN-ANTTI

Elämä on niinkuin silkkiä vaan!

KOKKI-VAPPU

Ja kun tahdot lähteä liikkeelle, niin kukaties joskus lainaan pyöräni…

RINKIN-ANTTI

Aijai jaijai — minulle! Näin sitä sitten mennään. Kuperkeikka. Ylämaa.
Alamaa. Sellaistahan se on elämäkin.

VIHTORI

Hui hai! Eläköön elämä, sen ylämaat, alamaat, kuperkeikat, mutkat ja väärät. Ja otetaan sitten vanha purpuri. Sormusta itsesi, pelimanni-Jaska! Isä ja Nyymanska tanssivat yhdessä… Kaikki muut löytävät omansa. Viulu soimaan!

Purpurin loppupuolella laskeutuu esirippu.