The Project Gutenberg eBook of Runoja lapsille 2

This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org . If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

Title : Runoja lapsille 2

Luettaviksi kotona ja koulussa

Editor : Abraham Pietikäinen

Release date : December 16, 2024 [eBook #74915]

Language : Finnish

Original publication : Sortavala: Toimittajan kustantama

Credits : Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOJA LAPSILLE 2 ***

language: Finnish

RUNOJA LAPSILLE 2

Luettaviksi kotona ja koulussa

Kokoillut

A. Pietikäinen

Sortavalassa, Toimittajan kustantama, 1884.

SISÄLLYS:

1. Aamu-huokaus.
2. Rukousvirsi.
3. Lasten iltarukous.
4. Muista Jesustasi.
5. Rukousvirsi.
6. Kellot kaikuu.
7. Kukkaistarha.
8. Kaipausvirsi.
9. Älä käy ohitseni!
10. Jumalan sanan arvo.
11. Hautauskellot.
12. Minun äitini.
13. Lasten nousu-aika.
14. Laula, laula veitoseni.
15. Lapsuus.
16. Äitini kuva.
17. Pääskyselle.
18. Laululle ruvetessa.
19. Lintuselle.
20. Kyyhkyn-pojat.
21. Uimalaulu.
22. Syksy.
23. Luistinretki.
24. Iltakellot.
25. Laskiaisna.
26. Riennä.
27. Pikku Wäinö.
28. Totuuden helmi.
29. Jukka.
30. Orpotytön laulu.
31. Paimenlaulu.
32. Satakiel.

1. Aamu-huokaus.

1. Kun aamutähti kirkkahasti loistaa.
Ja päivä armainen yön sumut poistaa,
Ma puolees käännyn, rakas Isäni,
Ja rukoilen: oi, kuule lastasi!

2. Ma olen rauhan unta jälleen maannut
Ja armaan valosi taas nähdä saanut,
Se ansiosi on, o Herrani!
Mun sydämeni Sua kiittävi.

3. Vaan päivän helteestä kun sydän uupuu,
Ja voimaa Sua seurata jo puuttuu.
Ma silloin teen, mit' en tahtoiskaan.
Ja vaivun syntiin synnist' yhä vaan.

4. Kyll' olen kurja, ansioita vailla,
Vaan käskystäsi tohdin lapsen lailla
Sun luokses tulla. Totuus, Elämä;
Sä sentään et voi mua hyljätä.

5. Oi, ole kanssani kun myrskysäällä
On sydän hukkumaisillansa täällä.
Sä mua tue, neuvo, ojenna
Ja tietä oikeata osoita!

6. Oi, että Sulle uhrata ma voisin
Mun elämäni kokonaan, niin oisin
Ma onnellinen aina täällä, tuolla
Elämän lyhykäisen tuolla puolla.

2." Rukousvirsi.

1. Oi Herra, Henkes valo suo,
Minuhun puhdas sydän luo.
Mua totuudessas vahvista,
Armollas kruunaa, kaunista!

2. Sinua, Jesus, haluan,
Sinulle oven' avajan,
Käy sydämeeni voimallas,
Se täytä rakkaudellas!

3. Sun nimes suurta kunniaa
Suo töilläs myös mun julistaa,
Mua päästä synnin vioista
Ja auta kiusauksista!

4. Sodassa seiso kanssani,
Vahvista uskon', toivoni;
Suo aina luja kärsimys
Ja poista mielen ynseys!

5. Mua auta teiltä turhuuden,
Ojenna tielle autuuden
Ja auta viimein taivaaseen
Ilohon ijankaikkiseen!

3. Lasten iltarukous.

1. O Luojani, suo tulla
Tän' yönä minulle
Sun enkelis taivaassa
Minua varjeleen.

2. Sä suojele ja siunaa
Isä ja äitini;
Rauhassa maata anna
Outoin ja tuttuini.

3. Ja missä sairas kurja
Ja köyhä itkevä,
Sä kyyneleensä kuivaa,
Oo heille ystävä.

4. Mä silmäni nyt sulen,
O Isä taivainen;
Suo noustuakin olen
Sun lapses armainen.

4. Muista Jesustasi.

1. Muista Jesustasi aina,
Sinä lapsi Jumalan!
Sydämees ja mielees paina
Rakkaus Vapahtajan;
Vaivan sekä rauhan alla,
Murheessa ja riemussa
Muista aina Jesusta!

2. Muista Jesusta ja siitä
Syttyköön myös sydämes
Aina rakastamaan sitä,
Mitä tahtoo Jesukses;
Usko, toivo, rakkauskin
Asukoon ain' sinussa,
Ettäs muistat Jesusta!

3. Muista Jesusta ja valvo,
Vaarat sua väijyvät;
Vihollisia on paljo,
Jotka sua kärkkyvät;
Ja kun tuska päälles tunkee,
Muista silloin Jesusta!
Hän voi auttaa sinua.

4. Muista Jesusta ja opi
Ristiänsä kantamaan;
Jos se pilkan, vainon tuopi
Sulle kovan, katkeran,
Älä silloin suutu, luovu
Seuraamasta Jesusta,
Luopuen pois uskosta!

5. Muista Jesusta, kun kerran
Kuolon näet edessäs:
Heitä huoles päälle Herran,
Joka kärsei edestäs
Ja sun osti omaksensa
Verellänsä vaivoista.
Muista aina Jesusta!

5.* Rukousvirsi.

1. Oi Jesus, käänny tykömme,
Suo henkes sydämihimme,
Meit' auta armos voimalla.
Elämän tielle johdata!

2. Suo Henkes meitä valaista,
Suut kunniakses avata,
Sydämiämme hallita
Ja sanaas meille neuvoa!

3. Siks että saamme taivaassa
Kanss' enkelies iloita,
Sun kasvojasi katsellen
Ja "pyhä, pyhä!" veisaten.

4. Isälle kiitos, Pojalle
Ja Pyhälle myös Hengelle!
Kolm'-yhtehisen Jumalan
Ylistys soikoon ainian!

6. Kellot kaikuu.

1. Kellot kaikuu,
Kellot temppelin;
Nyt on Herran pyhäpäivä,
Päivä parahin. —

2. Kuule ääntä
Kirkon kellojen!
Riennä hartain mielin, riennä
Herran huoneesen!

3. Sinne astuu
Vanhus harmaapää.
Sieltä etsii nuorukainen
Hengen elämää.

4. Isä, äiti,
Lapset muassaan,
Kaikki Herran pyhää sanaa
Rientää kuulemaan.

5. Synnin orja
Siellä huokailee;
Kiitosvirttään armoitettu
Sielu veisailee.

6. Jokaiselle
Armo taritaan,
Jokaiselle rauhan sana
Siellä lausutaan.

7. Kätke siemen
Pohjaan sydämmen!
Siellä itäköhön jyvä
Kallis, kultainen!

8. Kellot kaikuu,
Kellot temppelin;
Nyt on Herran pyhäpäivä,
Päivä parahin.

7. Kukkaistarha.

1. On Ellillä kukkaistarha.
Sitä hoitaa hän riemuissaan;
Siellä kasvavat orvokit, liljat
Ja ruusuiset loistossaan.

2. Metsän kirkkaasta lähteestä vettä
Elli kantavi kukilleen,
Ja paistamaan aurinko kultaa
Hän anovi armailleen.

3. Kun kukkaset raittiina tuoksuu,
On Ellinen iloinen,
Vaan haudalle kuollehen kukan
Hän tylvävi kyynelen.

4. On Ellikin pienoinen taimi,
Mi kasvaa ja kukoistaa,
Mut kukkaistarhassa, jonka
Maan lapsoset muodostaa.

5. Tuota tarhaa, ken sitä hoitaa?
Isä ylhäinen, armoisa,
Ja tarkasti pienimmän tarpeen
Hän tuntevi taintensa.

6. Elon kirkkaasta lähteestä vettä
Hän kantavi kukilleen,
Ikivaloisan auringon paistaa
Hän antavi armailleen.

7. Se aurinko rakkaus ompi,
Mi lämpöä uhkuilee.
Oi, sitähän horjuva, hento
Ihmistaimonen tarvitsee.

8. Tuon tietävi hoitaja hellä,
Ken sitten sen tuntisikaan!
Oi omanhan kuvansa nähdä
Hän tahtoisi kukissaan.

9. Siks' elämän lähteestä vettä
Hän kantavi kukilleen,
Siks' kuolleenkin elvykettä
Luo lempensä armailleen.

8.* Kaipausvirsi.

1. Sun haltuus, rakas Isäni,
Mä aina annan itseni,
Mun sielun', ruumiin', tavaran',
Ne ota, Herra, vastahan!

2. Kaikk' annoin sulle haltuusi,
Sen tiedät, rakas Herrani;
Siis omas ota huomahas;
En pelkää sinun suojassas.

3. Sinuhun tyytyy sydämen',
Saa sinuss' ilon suloisen;
Mun hädässän' ja tuskassan'
Sä olet ainoo auttajan'.

4. Sen uskon, rakas Isäni,
Vaan tue heikkouttani;
Tääll' auta lastas vaivassa,
Ett' ilon perin taivaassa!

9.* Älä käy ohitseni!

1. Kuule rukouksen', Jesus,
Ohits' älä käy;
Muillekin kun armos lainaat,
Luoksen' ennättäy!
Jesus, Jesus, ohits' älä käy!
Ja kun virvoitat sä muita,
Luoksen' ennättäy!

2. Armo-istuimesi luona
Mulle rauha tuo;
Jos mä murtuneena vaivun,
Vahva usko suo'
Jesus, Jesus j.n.e.

3. Turvaten sun ansioosi
Armos anelen,
Parantele terveheksi
Haavat sydämen'!
Jesus, Jesus j.n.e.

4. Sinä ilon, elon lähde
Kaikkein kallihin;
Sinuttapa maa ja taivas
Turha oisikin.
Jesus, Jesus j.n.e.

10. Jumalan sanan arvo.

1. Meill' ompi aarre arvoisin.
Sen rinnalla on kulta
Ja kivet kallihimmatkin
Ei muu kuin tuhka, multa.
Se kallis lahja taivahan,
Se paras aartehemme
On pyhä sana Jumalan,
Jonk' antoi omaksemme.

2. Kun ruoste, koi ja aika syö
Muun kaiken kokonansa,
Kun usein raukee ihmistyö
Jo kohta alkaissansa,
Kun maa ja taivas hukkuupi
Ja olemasta lakkaa,
Niin sana Herran kuitenki
On pysyvä ja vakaa.

3. Ei vanhene se milloinkaan.
Ei vuodet sitä paina;
Se kulkee yhtä kulkuaan
Polvesta polveen aina;
Ei siinä nähdä muutosta,
Ei ajan vaikutusta,
Se saanut ompi alkunsa
Itsensä Luojan suusta.

4. Ja kuitenkin niin unhottaa
Tään sanan moni täällä,
Vaikk' ei sen vertaa viisautta
Maan löydy kaiken päällä;
Ei tuskassa, ei vaivassa
Tääll' ole turvaa muusta.
Kuin yksin siitä sanasta,
Kuin lähtee Herran suusta.

5. Jos pääset siihen satamaan,
Kun maailman myrsky pauhaa
Ja turvaa muust' ei olekaan,
Sä siinä löydät rauhan;
Saat tuntea sen olevan
Sun turvas tukevimman,
Pelastuksesi ainoan
Ja suojas suloisimman.

6. Kuin vesilintu lahdella
Käy alle veden pinnan.
Ja huuhdottuaan sulkansa
Taas nostaa puhtaan rinnan,
Niin puhdistuupi sieluki
Sanassa kirkkahassa;
Siin' on se, niinkuin liikkuisi
Olossaan oikeassa.

7. Siis kiitetty, o laupeas,
Sun nimes olkoon aivan,
Kun olet meille sanallas
Tien osoittanut taivaan!
Ken nyt on köyhä, rikas ken,
Sun sanas saatuamme?
Se nyt on oma jokaisen,
Tää kallis tavaramme!

11. Hautauskellot

1. Kappeli ol' kalliolla.
Katsoi laakson tyynehen,
Vuoren alla vainiolla
Paimen lauloi, riemuten.

2. Surkealta kellot kaikui,
Ruumisvirret vaikeaan;
Riemulaulunsa lakastui
Paimenelta kuullessaan.

3. Siellä hautahan ne saapi
Riemulapset laaksosen.
Paimen! paimen! sieltä kerran
Kellot soimat sullenkin!

12. Minun äitini.

1. Nyt umpeen vaipui se kirkas silmä,
Se sydän lempeä nyt on kylmä!
Jo äidin peittivät nurmen alle,
Jost' ei se vastaa valittajalle!

2. Ma täällä käyn hänen haudallansa
Yhäti mummoni vanhan kanssa,
Ja äidin muistelen armautta,
Sen suloisuutta, sen rakkautta!

3. Ah maksaa ken voi, mink' äit' on tehnyt,
Ja kaiken huolen, min meist' on nähnyt?
Jok' unohtaa oman äidin voisi,
Maan päällä petturi ilkein oisi!
Oi äitin' armas, äiti kulta!

13. Lasten nousu-aika.

1. Kukko ensikertaa kiekahtaa!
Silloin kesä-aamu virkoaa.
Tuuli lepsahtaapi lentämään,
Nytkii lehdet herähtelemään,
Juoksee pitkin veden kalvoa,
Kuiskaa: "Jo on aika valvoa!"
Päivä luomensa myös aukaisee,
Silmin kirkkahin jo katselee,
Kukko ensikertaa kiekahtaa.
Mut te, pienet lapset, tuutukaa,
Tuutukaatte vielä huoleti,
Siks kun kukko teille kiekkuvi.

2. Kukko toista kertaa kiekahtaa,
Silloin metsän linnut virkoaa.
Tikka rummutellen honkaa lyö,
Ilmoittaapi: "Nyt jo alkaa työ."
Sirkat pyristävät sulkiaan,
Alkaa päivän aamuveisullaan,
Sitten lentää askareillehen,
Kukin ruoannouto-teillehen.
Kukko toista kertaa kiekahtaa,
Mut te, pienet lapset, tuutukaa,
Tuutu'aatte vielä huoleti,
Siks kun kukko teille kiekkuvi.

3. Kukko kiekkuu kerran kolmannen,
Silloin nousu-aika ihmisten.
Äiti valpas lähtee lypsämään,
Isä ahkera se kyntämään,
Nuotanvetoon veikko soutavi,
Sisko pyykkirantaan rientävi.
Kukko kiekkuu kerran kolmannen.
Viel' on lasten luona unonen,
Tuutukaatte, pienet, huoleti,
Siks kun kukko teille kiekkuvi.

4. Kukko kiekkuu kerran neljännen.
Työstä väki palaa eineellen.
Pöydällä on piimää valkeaa,
Lämpöisleipää, äidin leipomaa.
Perunat ne höyryy vadissaan.
Kullan karvaa voita rinnallaan.
Kukko kiekkuu kerran neljännen.
Nyt jo kiiru myös on pienoisten,
Ett'ei äidin herkut loppuisi.
Nouskaa, kukko teille kiekahti!

14. Vaula, laula veitoseni.

Laula, laula veitoseni,
Kuku, kuku kultaseni;
Anna aikasi ilohon,
Ääni laske laulamahan!
Ota kaunis kantelesi,
Soitto kultainen kuleta,
Kielet soppehen sovita,
Käännä sormet soittamahan,
Jotta kuuluisi kujilla,
Kajahtaisi kankahilla
Sekä soitto, jotta laulu,
Jotta antoinen ilosi
Kuuluisi kyliä myöten,
Kajahtaisi kaikin paikoin
Savossa soria soitto,
Ilo kaunis Karjalassa!

15. Lapsuus.

1. Oi, ikä lapsen ihana,
Kultainen elon kukka,
Kuin olet täynnä riemua,
Rauhaa ja rakkautta!
Mutta voi!
Ei tiedä, oi!
Elonsa määrän päätä.

2. Ei tunne lapsi laulava
Ikänsä iltapuolta,
Tulevaisuuden tarpeita,
Vanhuuden vaivaa, huolta,
Vaan rauhassa
Ja riemussa
Päivänsä päätteleepi.

3. On lapsen ikä ihana,
Vaan lapsuudessa saapi
Myös moni syntiin halua,
Mi sielun saastuttaapi.
Siis karta vain
Pahuutta ain'!
Miel' olkoon puhtahana!

16. Äitini kuva.

1. Vuos' ihmis-elämässä
On vaan kuin unelma;
Vaan usein päivä tuntuu,
Kuin oisi vuosia.

2. Vaikk' ompi vuosi mennyt,
Kun meiltä muutit pois,
Kuitenkin usein tuntuu,
Kuin eilen ollut ois.

3. Kun lapsuuttani muistan,
Se on kuin uni vain;
Vaan hetki, milloin kuolit,
Ei lähde muistostain.

4. Tuo pyhä oli hetki,
Mut karvas, katkera;
Niin silloin mietin, miksi
En saanut seurata.

5. Tuo hetki oli kyllä
Kuin vuoden pituinen;
Vaan kuitenkin mä soisin
Sen olleen ikuisen.

6. En koskaan sua, koskaan
Unohtavani sois;
Oi, jospa sua luoksein
Taas kutsua nyt vois.

7. Vaan vaikk'et enään tänne
Sä voi nyt tullakaan,
Mun sydämmessäin aina
Muistossa pysyt vaan.

8. Sä neuvot mua vielä,
Kuin neuvoit ennenkin.
Oi, neuvojasi aina
Totella tahtoisin.

9. Niin että viimein voisin
Hyödyttää maatani
Ja että kuvas oisi
Rinnassani ijäti.

17.* Pääskyselle.

1. Oi pääsky, lintu pienoinen,
Sä riemurinta kaunoinen!
Jo taasen riensit Pohjolaan,
Jo taasen löysit meidän maan.

2. Oi, tuttu mulle vanhastaan!
Sun ääntäs taas ma kuulla saan,
Noh, terve, terve tultuas,
Sä ystäväni armias!

3. Sä kaunokieli, kultasuu!
Oi, kuinka laulus luonnistuu,
Kun lennät ilmass' liehuten
Ja riemuvirttä veisaten.

4. Min vuoksi, pääsky, Pohjolaan
Sä riennät? Oi! sä riennät vaan
Sen kauneutta katsomaan,
Sen ihanuutt' imehtimään!

5. Sen saaret, salmet, laaksolot,
Sen kuusikot, sen koivikot,
Sen kukkaset koreudessaan,
Et löynne, pääsky vertojaan!

6. Sen taivas ehtookullassaan,
Sen aamurusko loistossaan,
Ne toi sun, pääsky, Pohjolaan,
Ne sai sun tänne lentämään.

7. Sun Pohjolassa herttainen,
On rakastella rauhainen;
Sun tääll' on lysti ollakses
Ja armas aikaellakses.

18.* Laululle ruvetessa.

1. Monihan täällä laulamahan itseänsä mielii,
Vaikka heillä ompi siihen taipumaton kieli.
Eipä taida aivan tuhma tähän työhön taipuu.
Heillä varsin laulaminen puolitiehen vaipuu.

2. Minä olen tottumaton tähän työhön vielä.
Mutta voinhan oppia, kun oon jo vähän tiellä.
Nämä on nyt joutavia pikku virren päitä,
Jos vaan huolit kuunnella, niin laulan sulle näitä.

19.* Lintuselle.

1. Sanoppa, laululintu,
Selitä, sirkkunen,
Mitenkä niin sinulla
Yhä rinta riemuinen!
Varahin aamusilla
Iloisen äänesi
Mä kuulen, iltasilla
Suloisen soittosi.

2. Pesäsi kyll' on pieni
Ja tyhjä aittasi,
Vaan yhtä kaikki ompi
Iloinen mielesi.
Sä huolta huomisesta
Et tiedä ensinkään,
Jos pienintä palaista
Ei eineheksikään.

3. On monta, joill' on aitat
Eloa täynnänsä,
Käsissä maat ja vallat
Ja ruunut päässänsä;
Mutt' aamuhetkin heiltä
Ilo on kaukana,
Sinä kun uuden päivän
Alotat laululla.

4. On paljoa parempi
Tok' onni ihmisen,
Ja kuitenkin osaansa
On tyytymätön hän!
Hän saattaisi sinulta
Jos hengen ottoa,
Ja kuitenki sä kiität —
Hän moittii onnea.

5. Ah! miksipä hän aina
On niin nurehtiva,
Kun kaikki ansiotta
On saanut Luojalta!
Ja miksi toisinansa
Hän viel' isostelee,
Kun aina tyytymättä
Yhä vajaelee!

6. Ah, laula, laula, lintu
Ylistä onneas!
En huokauksillani
Seota lauluas.
Tee vastakin pesäsi
Liki pinoani
Ja tyytymähän opeta
Mua myös osahani.

20. Kyyhkyn-pojat.

1. Kuusi suojass' oksillansa
Kyyhkylinnun pesää,
Jossa emo poikiansa
Hoiti kaiken kesää,
Hoiti niinkuin äiti aivan,
Näki yöt ja päivät vaivan.

2. Kasvoi pojat, viel' ei lennä —
Kuherrusta kuultiin:
"Pakohon täst' ei nyt mennä",
Pesässä niin luultiin,
Vaikka usein pesän luoksi
Kalle Villen kanssa juoksi.

3. "Häkkilinnut siivot noista
Kyyhkysistä saisi,
Olispa hauskaa kaikenmoista,
Kun nuo kasvattaisi."
Vaan ei poikain päähän lennä,
Mit' ois häkkiin itse mennä.

4. Poiss' on emo. Pienet puusta
Häkkiin työnnetähän;
Nähdäkään ne ei saa kuusta —
Kylään riennetähän.
Siellä kauhistuvat uutta —
Rautahäkin vankeutta.

5. Ville, Kalle ylpeästi
Voitto-riemuissansa
Äidilleen nyt kiireisesti
Näytti saalistansa:
"Onhan saalis kumma saatu,
Äiti, huomaapas sen laatu!"

6. Murentui nyt äidin mieli,
Kasvot synkistyivät,
Nuhteihin sai hellä kieli,
Silmät kyyneltyivät:
"Ah, jos vaan ei voima Herran
Sois teit' orjuutehen kerran!

7. Joutuin linnut paikkahansa
Viekää! Rukoilkaatte,
Että vapauden kansa
Aina olla saatte,
Eikä häkkilinnun lailla
Orja, vapautta vailla."

21. Uimalaulu.

1. Pojat, päästä lakki
Nakataan nyt pois.
Sitte yltä takki,
Kuka ensin vois!
Liivit, alusvaattehetkin
Kaikki riisutaan,
Jotta ihan paradiisin
Puvuss' ollahan!

2. Voi kuin tyyn' on lahti!
Joutuin vetehen!
Viskautaan Ahti
Ukon etehen!
Tyttöin uimarannassahan
Lienee Vellamo;
Nyt on pojat valmihina
Airoilemaan jo!

3. Olkaa, pikku veikot
Matalalla vaan,
Viel' olette heikot
Vettä vellomaan!
Kas niin! teidän vesisillä
Kelpaa ollakin!
Juosta, vettä räpyttäen,
Sep' on hupaisin!

4. Uimme, pulskaroimme.
Käsin väkevin!
Kilvatakin voimme,
Ken on etevin.
Mutt' ei, pojat, liian kauas
Sentään mennä saa,
Pettävää on veden kalvo,
Sekin muistakaa!

5. Väliin sukellamme
Sorsan mahtihin;
Väliin loiskahdamme
Lohen laillakin;
Veestä ruumis virkeyttä,
Jaloutta juo,
Niinkuin tuores lummenkukka,
Upukkainen tuo.

6. Raitistunut kyllä
Ruumihimme on,
Vaan nyt kellä yllä
Vaatteet ensin on?
Nyt on kiire, nyt on hätä,
Tuiki tulinen!
Vlimeks jäävä saapi nimen:
"Matti Myöhänen!"

22.* Syksy.

1. Synkkä syksy Suomessamme
Olennon on ottanut.
Suvi, sulo ystävämme,
Kauas ompi kadonnut.

2. Myrskyt kylmät, myrkylliset
Rajut rankkasatehet,
Päivät pienet pilvelliset,
Yöt on pitkät pimeät.

3. Syksyn surma surkeasti
Ruusuin rinnat raateli,
Tuima talvi tukalasti
Kukan kauniin kaateli.

4. Pois jo pyrkii pääskysetki
Kylmän kovan käsistä,
Etelähän edemmäksi
Poies Pohjan pesistä.

5. Vasta puolen vuoden päästä
Kevät kaunis koittaapi,
Silloin järvet sulaa jäästä,
Toiset toimet tuleepi.

23.* Luistinretki.

1. Yöllä lampi kannen sai;
Mikäs meitä estää
Luistamasta? totta kai
Tuo jo alla kestää;
Joutukaa nyt veikkoset,
Ottakaapa luistimet!

2. Voi, kuin kirkas onkin jää!
Kelpaa tuolla koittaa,
Parahin ken ennättää,
Kenpä toisen voittaa.
Jää on vahva kylläkin,
Luistimet siis jalkoihin!

3. Lähdetään nyt liitämään
Kirkasta jään pintaa,
Kaikki kilvan kiitämään
Aivan yhtä rintaa;
Kun nää pojat ponnistaa,
Kyllä tuuli halkeaa!

4. Nytpä kaikki sinkoilee
Jäällä huiskin haiskin.
Rannikolla kuhnailee
Vielä yksin laiskin;
Hälle toiset irvistää:
"Älä tule; särkyy pää"!

5. Jo on aika rientänyt,
Mennyt leikin hetki,
Päätetäänpäs veikot nyt
Tämä luistinretki. .
Jokahinen joutukaan
Tositöitä toimimaan.

24.* Iltakellot.

1. Taas soivat iltakellot,
Jo päättyi päivätyö;
Taivaall' on ruskoverhot,
Jo tyyntyi armas yö.
Se huolet poistaa meistä,
Unehen vaipuneista,
Kun Herra valvoopi,
Ain yölläki.

2. Kuu loistaa, tähtösetkin ',
Taivahan kannella;
Näin ilmoittavat netkin:
Jumal' on valveilla!
Nimessä Herran työsi
Saat päättää, maata yösi,
Kun Herra suojaapi
Sun yölläki.

25. Laskiaisna.

1. Pojat, joutuin kelkat, sukset
Temmaiskaa!
Hei, nyt kelpo heilahdukset
Ottaa saa!
Ylös jyrkänteelle tuonne!
Vaaroissapa pojan luonne
Kestäväksi karkaistaan!

2. Tyttösille täss' on oiva
Kelkkatie;
Liian jyrkkä, liian loiva
Ei se lie.
Kelkka suoraan pysytelkää!
Ellös, pikku Elli, pelkää,
Vaaraa täss' ei laisinkaan!

3. Vallan hauskaa! Laskiainen
Tullut on!
Sehän vast' ois laskiainen
Kunnoton,
Jos ei silloin laskettaisi
Kelkassa ja toivottaisi
"Pellavia pitkiä!"

4. Alas hepo näkymätön
Kiidättää,
Ylös joukko väsymätön
Kiipeää!
Talven tuuli ahkerille
Luopi ruusut poskusille,
Velton kasvot vaalistaa.

5. Ylvästellen läksi Kalle —
Katsos kuin
Kupertui hän törmän alle
Päin ja suin!
Hyvää päivää, vanha tuttu.
Ompas jauhossa nyt nuttu,
Myllystäkös tulet, mies?

6. Kallen otsaan pikku sarvi
Ylenee;
Vähät siitä! Lapsiparvi
Liehuilee
Ennellään, mut kohta lähtään
Kotihin kun tähti nähdään,
Niinhän äiti käski, niin!

26. Riennä.

1. Katso vähän, ihminenki,
Kuinka kaikki rientävi!
Eteenpäin, kas! kaikki, henki
Joss' on, yhä pyrkivi.

2. Lähtehestä alkaa joki
Vaivaloisen kulkunsa;
Viimein merehen hän toki
Pääsee, löytäin lepoa.

3. Puukin alkaa siemenestä;
Siitä nestettä hän syö,
Siks' kuin kasvun kuolo estää,
Salama sen maahan lyö!

4. Ihminen, sä myöskin riennä,
Älä ole velttona!
Esteet poies luotas työnnä,
Hyödyttää vaan koita sa.

5. Kaikki muu, min Herra luonut
Kuolee, kuihtuu kokonaan,
Mutta sulle sielun suonut
On hän kuolemattoman.

6. Aina koeta isänmaata
Voimais mukaan hyödyttää;
Vaikk' et suurta toimeen saata,
Ei sun työsi turhiin jää!

7. Taivaan Herra palkitseepi
Pienintäkin tekoa;
Vaikka unhoituksiin jääpi
Täällä, ei Hän unohda.

27. Pikku Väinö.

1. Kesän juhlaselle kaunihille
Pikku Väinö tuli maailmaan,
Ilon enkelinä vanhemmille
Jäi hän majahan»me asumaan.

2. Kasvoi, kukoisti hän kukan lailla,
Lauleli kuin ilman lintunen;
Lauleli kuin olis ollut mailla
Laulamassa enkel' iloinen.

3. "Hyvä äiti, isä, laula, soita!"
Tuo ol' ainiainen pyyntönsä;
Kohta, säveleen kun kuuli, poika
Siihen liitti pienen äänensä.

4. Näin hän laulain eli vuotta kaksi.
Kuuta kuusi, iloks' omilleen,
Vaan tuo Luojan lahja, toivon lapsi
Sitte riensi iki-kodilleen.

5. Talvella, kun kirkas toivon tähti
Akkunasta pilkki sisälle,
Pikku Väinö täältä poies lähti
Kaihon jätti äidill', isälle.

6. Talven juhlaselle kallihillen
Pikku Väinö riensi taivaaseen,
Siellä enkelinä iloitellen
Ylistystä laulaa Luojalleen.

7. Isä, äiti, tuota huolissamme
Sulta, pikku Väinö, pyydämme:
Puhu sinä meidän puolestamme,
Että luokses kerran pääsemme!

28. Totuuden helmi.

1. Enkeli pilvien reunalta
Katseli maailmaa pitkin.
Hän näki surua, turhuutta
Ja silloin enkeli itki.
Pimeys maailmaa vallitsi
Ja ihmisen sydämet hallitsi
Sentähden enkeli itki.

2. Ja kyynel silmästä vierisi,
Sen tuulonen mereen heitti.
Siell' muuttui kirkkaaksi helmeksi —
Vaan mustat aallot sen peitti.
Ja kaikki näkivät kiiltoaan,
Vaan kukaan ei tuntenut kotiaan,
Kun mustat aallot sen peitti.

3. Aavalla merellä souteli
Venhossaan lapsonen pieno.
Hän löysi helmen mi loisteli
Kuin kyynel, kirkas ja vieno.
Hän saattoi sen varjojen maailmaan,
Ja pimeys katosi loistostaan.
Oi helmi, kirkas ja vieno!

4. Oi tähti, kirkkain ja kaunihin,
Mi surun laaksossa loistaa,
Oi kyynel suloisen enkelin,
Mi varjot päältämme poistaa!
Sä pyhä Totuus meit' valaise
Ja valheen vallasta varjele!
Sä yksin varjot voit poistaa.

29. Jukka.

1. Hyvät lapset kaiken kesää
Räystään alla pääskyn pesää
Säilyttelivät;
Heist' ol' ihanata kuulla,
Kuinka pääskyt sulosuulla
Visertelivät.

2. Piipittipä poikasetki
Pesässä, kun tuhon hetki
Onnen kumoon kaas;
Paha poika oli Jukka,
Lika-naama, pörrötukka,
Hän se saapui taas.

3. "Pääskysiä hyväilette!
Milloin raukat mieltynette!"
Huus hän pilkaten.
"Minä niiltä siivet ratkon,
Silmät puhkon, nokan katkon,
Niin mä hyväilen."

4. Hyvät lapset kyllä koitti
Vastustaa — ne Jukka voitti,
Jukka julmistui;
Seipään kätehensä saikin,
Pesää tyrkkäs voimin kaikin,
Pojat musertui.

5. Hädissänsä pääskyt tirskui,
Mutta pesän savet pirskui
Jukan silmihin.
Siitä silmät sipakaksi,
Viimein uppo sokeaksi
Jukka joutuikin.

6. Seipähästä mierosauvan
Teetti: koditonna kauan
Hän on kulkenut;
Nyt, kun viettää pitkää yötään,
nuoruutensa hurjaa työtään,
On hän katunut,

30.* Orpotytön laulu.

1. Tääll' päivät verkkaan vierevi
Ja kauan kestää yö,
Kun murhe mieltä murtavi
Ja suru syöntä syö.

2. Mä olen orvoks äidistäni
Nyt jäänyt maailmaan,
Siks ompi ilo mielestäin
Jo mennyt ainiaan.

3. On itku iltalauluni
Ja aamuvirteni.
Ah, jospa kohta koittaisi
Jo viime hetkeni.

31. Paimenlaulu.

Oi, jos oisit sydämmeni:
Raitis kuni uusi oras,
Puhdas kuni kehdon lapsi,
Kirkas kuni lähteen silmä —
Niin, jos oisit sydämmeni.

32.* Satakiel.

Satakiel', Satakiel', kuinka suloinen miel'
Oli lauluusi kuullessain!
Satakiel', Satakiel',
Jospa laulaisit viel',
Niin ois riemua rinnassain.
Kun sa lauloit, riemahti maailma:
Kas nyt meillä kevät lie!
Satakiel', Satakiel',
Jospa laulaisit viel',
Niin ois riemua rinnassain.