Title : Runoja lapsille 4
Luettaviksi kotona ja koulussa
Editor : Abraham Pietikäinen
Release date : December 20, 2024 [eBook #74944]
Language : Finnish
Original publication : Sortavala: Toimittajan kustantama
Credits : Tapio Riikonen
language: Finnish
Luettaviksi kotona ja koulussa
Kokoillut
Sortavalassa, Toimittajan kustantama, 1884.
1. Lasten virsi.
2. Rukous.
3. Matkustajain virsi.
4. Ylpeyttä vastaan.
5. Vielä on sijaa. (Suom.) O. Vuorinen
6. Hautausvirsi. (Suom.) A. Oksanen
7. Turvatkaamme Jumalaan. ¤. Lönnrot
8. Lapsen haudalla.
9. Aallon kehtolaulu. Isa Asp
10. Luoja tietää, sinä et. O. Vuorinen
11. Ehtootähti. K.A. Saxbäck
12. Paimenen pyhä. —alli—
13. Gutenbergin keksintö. Tuokko
14. Henrit Gabriel Porthan. K. Ruusi
15. Pohjolan valkeneminen, Suonio
16. Maamme. Runeberg
17. Väsyneen valitus. Runeberg — E. Salmelainen
18. Suomenkieli, Suonio
19. Omat on virret oppimani.
20. Isänmaani. Erkko
21. Savolaisen laulu. A. Oksanen
22. Punkaharju. Olli Kymäläinen
23. Imatralla. A. Rahkonen
24. Kevät. I.F. Granlund
25. Mipä paimenten olla.
26. Toisin ennen, toisin eilen.
27. Tuo kerta rajalle rauha.
28. Varpunen. Abrahami Poppius
99. Joki. A. Rahkonen
30. Iltatähti. (Suom.) D.I.H.
1. Lasten virsi.
1. Oi Jumala, kuin lasten äänet kuulet,
Ja avullas sen heikon tykö tulet,
Nyt puoleeni, oi Isä, katsahda,
Ja heikkoa sun lastas armahda!
2. Sä käsilläs mun valkeuteen kannoit,
Ja ruumiini ja sielun mulle annoit,
Ja itselles mun lapseks omistit,
Kun kasteessa mun sielun' puhdistit.
3. Suo, että siis mä elän tahtos jälleen,
Ja valppahasti lihan himot vältän;
En teitäni voi itse ohjata,
Siis minua, oi Isä, johdata!
4. Suo käskyjäs mun aina opetella,
Ja ilolla sun mieltäs noudatella;
Suo, totuudessas että kasvaisin,
Ja sinulle jo nuorna kelpaisin!
5. Suo, että aina rakkaat vanhempani
Ois siivoon elämään mun johtajani,
Ja että mä myös heitä rakastan,
Ja osoitan ain' heille kunnian!
6. Vaan ilkeät, kuin siivon häväisevät,
Ja pahuuteen myös muita viettelevät,
Suo, että ne, oi Herra, välttäisin,
Ja käskyissäs pysyä pyytäisin!
7. Jo mä pian päivät lapsuuden täytän,
Suo, että ne sun kunniakses käytän,
Sun tuntemisessasi täsmäisin,
Ja alati niin sulle kelpaisin!
8. Oi Jumala, sun haltuus tieni annan,
Ja käskyjäs mä mielessäni kannan;
Kun juoksuni sen jälkeen ojennan,
Niin luonasi sen vihdoin lopetan.
2.* Rukous.
1. Herran luoksi kohotkaatte
Hiljaa hartaat rukoukset!
Taivahille kaikukaatte
Vienot lauluhuokaukset!
2, Rukouksein kannan sulle,
Laupias kun olet aina,
Henkesi sä anna mulle
Voimaks, ettei pahuus paina.
3.* Matkustajain virsi.
1. Tääll' olet outo matkamies,
Maan päällä yhtenään sun ties
Käy kaukaisehen maahan;
Jos olkoon kuinka kotonaan,
Tääll' ihminen on vieras vaan
Ja aina matkallahan.
2. Kaikkena elinkautenas
Et luopua saa sauvastas,
Levolle asettauta;
Ain' astumassa olet sa
Koht' ijäisyyden ovea,
Se ovi ompi hauta.
3. Jos paikass' yhdess' istunet
Tai maailmaa pitkin kulkenet
Levotta retkilläsi,
Yks ompi aina matkan pää,
Jos kuinkin kierrät, ei se jää,
Se ain' on edessäsi.
4. Mut vaikka missä kulkisit,
Tiekumppalina enkelit
On sulla matkallasi;
Jos turvanas on Jumala,
Mikäpäs sitten pelkona,
Kun hän on seurassasi.
5. Niin tuimaa mert' ei tielläsi,
Jonk' kuohuin läp' et pääsisi,
Jos hän vaan kättä antaa;
Korpeenkin sulle synkkähän,
Jos käskynsä vaan lausuu hän,
Voi kaarneet ruokas kantaa!
6. Kas maiden, merienkin taa
Hän muuttolinnun johdattaa
Sen oikeahan määrään.
Lienetkö sinä halvempi
Kuin lintu, sunko saattaisi
Hän antaa mennä väärääni
7. Jos kuljet kuinka kauvasti,
Hän aina kulkee kanssasi
Ja ompi turvanasi;
Hän neuvoo neuvon puutteessa
Ja auttaa avun tarpeessa,
On kaikki kaikissasi.
8. Mua syntistä ja heittoa,
Jumala, aina johdata
Matkallan' maailmassa;
Valitsemahan auta tie.
Jok' aina mua oikein vie
Kotiini taivahassa!
4.* Ylpeyttä vastaan.
1. Ihminen, miks kerskaelet,
Tomu, tuhka olet vaan!
Syntisenä vaeltelet,
Synniss' synnyit maailmaan;
Herran armoa et kysy,
Joka yksin ijät' pysyy.
2. Ruumistasi koristelet,
Hempeästi hyväilet,
Katoovaista kaunistelet,
Lahoovaista laittelet;
Maksaakos niin suurta vaivaa?
Madothan sen kaiken kaivaa!
3. Parempi jos sielus möisi
Saada armon pukimen,
Synnin saastasi' että oisi
Puhdas, kirkas, valkoinen.
Ikuisekshan se on luotu;
Pyri iloon, jok' on suotu!
4. Mut se huoli sulta puuttuu,
Ruumistasi hoidat vaan;
Palvelija herraks muuttuu,
Lihan nostat kunniaan;
Valta tulis sielullesi,
Sä sen annat ruumiillesi.
5. Sielusi on Kristukselle
Kovat tuskat tuottanut;
Autuuden hän syntiselle
Verellään on ostanut;
Se sun aina tulee muistaa.
Turhuus mielestäsi poistaa!
6. Ylpeydell' ilkeällä
Kauvan kiusaat Herraa sä;
Katso Jesusta, kuin hällä
Nöyr' ol' aina mielensä!
Opi samaan nöyryytehen,
Se on alku autuutehen.
5.* Vielä on sijaa.
1. Viel' on sijaa! Karitsan luota nuo
Harppujen soinnut kutsun sulle tuo:
Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!
2. Aurinko nyt jo vaipuu vuorten taa;
Varjotkin kasvaa, yö se kiiruhtaa:
Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!
3. Hääsalihin nyt juhlaan matkataan;
Käy sisällen, ol' ylkäs vieras vaan:
Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!
4. Kohta on täys jo taivas suuren suur!
Kiiruhda joutuin, paikkas saat nyt juur!
Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!
5. Joutuos nyt, kun auki armojen
Viel' ovi on; miks viivyt, sielunen?
Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!
6. Käy edes vaan nyt juhlapaikalles!
Lempensä juomaa tarjoo Jesukses;
Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!
7. Taivahan riemu sulle tarjotaan;
Enkelit kutsuu ruunun-noudantaan.
Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!
8. Kutsuvi myös oi! lempi Jumalan;
Tie jätä poies synnin, maailman;
Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!
9. Illalla kenties ovi suljetaan,
Kuuletpa: "sijaa et saa ollenkaan!"
Sijaa ei saa! oi tää on kauheaa!
6. Hautausvirsi.
1. Mä kuljen kohti kuolemaa,
Jos kunne tien' lie käätty,
Jos kuin se olkoon vaikeaa,
Mun matkan' hautaan päättyy,
En sitä välttää voi;
Jos täällä riemu soi,
Tai mua murhe rasittaa,
Mä kuljen kohti kuolemaa.
2. Mä kuljen kohti taivasta,
Jos Jesusta en heitä;
Mun sielun' silloin elon saa,
Kun ruumiin' multa peittää.
Mä itse päättää saan:
Jos kautta kuolon vaan
Mä seuraan Jesus Kristusta,
Niin kuljen kohti taivasta.
7. Turvatkaamme Jumalaan.
1. Oi Jumal' iankaikkinen!
Sinulle nöyrän kiitoksen
Sanomme hartahasti.
Kun vaivoissa ja vaaroissa
Ain' autat armiaasti.
2. Sä seurakuntas suojelet,
Sun valittusi varjelet
Vihollisia vastaan.
Pois hävität ne ynseät,
Nimeäs jotka lastaa.
3. Sen hengen julman, viekkahan,
Jok' ompi valmis ainian
Sun sanaas sortamahan,
Sä neuvoineen ja juonineen
Lyöt alas, sullot maahan.
4. Sanasi aina Jumala
Sä ylläpidät voimalla,
Ken taitaisi sen estää?
Taivas ja maa on hukkuva,
Mutt' sana Herran kestää.
5. Siis turvatkaamme Jumalaan,
Hän meit' ei heitä milloinkaan,
Vaan avun aina tuottaa
Hän kaikillen, kuin turvaten
Hänehen yksin luottaa.
6. Jos ylkä morsiamensa,
Hylkäisi äiti lapsensa,
Juur' oman kantamansa,
Niin Jumala ei unhota
Kuitenkaan omiansa.
7. Oi, Herra, meitä suojele,
Hengelläs hoida, holhoile,
Vahvista voimiamme,
Ett' ominas Sun lapsinas
Alati vaellamme!
8. Opeta meitä uskossa,
Toivossa, rakkaudessa
Niin elämähän täällä,
Ett' iäisen me elon sen
Periä saamme siellä!
8.* Lapsen haudalla.
1. Ah autuasta!
Näin hän pääsi varhain,
Kuin kevätkukka kukoistaissaan parhain!
Hän rauhaan vaipui,
Ennenkuin haipui
Pois eksyksiin ja synnin puoleen taipui.
2. Ennenkuin maailman vaivoist' oli tiennyt
Jo lyhyt matkans päättyi;
Jesus vie nyt
Hänt' iloon taivaan,
Ijäiseen aivan,
Sylihin Herran alta vaaran, vaivan.
3. Siell' on nyt tallella hän luona Kerran:
Suo, Jesu«, että mekin saamme kerran
Myös sinne tulla
Ja hänen kuulla
Veisaavan voiton virttä sulosuulla!
4, Siis laatkoon kyyneleemme vuotamasta,
Näin itkeä ei sovi kuolemasta,
Kuoleman kautta Jumala auttaa;
Ovena taivaan hurskaillen on hauta.
5. Suo, Jesus, meidänkin, kosk' aik' on kuolla,
Kuin lapset pienet luonas olla tuolla,
Ja lasten kanssa
Myös ainiansa
Ylistää Herraa laupeudestansa!
9.* Aallon kehtolaulu.
1. Nuku, nuku aaltonen,
Nuku jo!
Tuolla laulaa humisten
Kuusisto! —
Kehtolaulusi se on —
Nuku aalto rauhaton,
Nuku jo!
2. Miksi tahdot katsella,
Kuinka jo
Loukannut on luontoa
Turmio?
Kuinka kukat surkastuu,
Kuinka tuuless' paljastuu
Lehdikko?
3. Nuku aalto vahtopää!
Nuku jo!
Kerran sinun herättää
Aurinko;
Senpä sulle, rauhaton!
Hellä silloin suotu on
Suutelo.
4. Herätessäis heloittaa
Kukat jo,
Suloisesti tuoksuaa
Tuomisto.
Liverrykset lintusten
Silloin soi kuin Väinösen
Kantelo!
5. Sydän! nuku sinäkin.
Nuku jo! —
Uni sull' on suloisin
Nautinto.
Toivo aikaa armaampaa;
Nuku, kunnes lopun saa
Taistelo!
10. Luoja tietää, sinä et.
1. Nosta silmäs, ihminen,
Lue tähdet taivaan!
Mittaa koko avaruus
Tarkallensa aivan!
Sano, miksei luonnon lait
Vanhene ja hajoo,
Korkeuden kappaleet
Syvyytehen vajoo?
Ihminen, sä vaikenet,
Luoja tietää, sinä et.
2. Mistä tuuli matkustaa,
Mihin pilvi kulkee?
Kuka taivaan akkunat
Aukaisee ja sulkee?
Montako on lehteä
Puissa, pensastoissa?
Monellako linnulla
Pesänsä on noissa?
Ihminen, sä vaikenet,
Luoja tietää, sinä et.
3. Montakohan pisaraa
Meressä on vettä?
Montakohan maassa on
Hietajyväkettä?
Ota pienin elämä,
Suurimpaan se vertaa,
Onko toinen suurempi
Toista monta kertaa?
Ihminen, sä vaikenet,
Luoja tietää, sinä et.
4. Sano, mont' on päällä maan
Ollut asukasta?
Mont' on tällä hetkellä,
Monta tulee vasta?
Voiko järkes tunkea
Kuolon salaisuuteen,
Kuinka tomu kirkastuu,
Virkoo eloon uuteen?
Ihminen, sä »vaikenet,
Luoja tietää, sinä et.
11. Ehtootähti.
1. Kun iltasella katselen
Tuhansia tähtiä.
Min' ihmetellen aattelen
Ijäisen sääntöjä.
2. Minulle tähdet mieluisat,
Vaan aina armahin
On ehtootähti riemuisa,
Se kaunis, kirkkahin.
3. Se sama tähti vuorostaan
Taas aamutähtenä
Käy aamun koita ennustaan,
Ain' yhtä helevä.
4. Sit' ihaelless usehin
Sumeesti sydän lyö;
Niin nousee toivon tähtikin,
Kun yltää kuolon yö.
5. Ijäistä uutta eloa
Taas toivo odottaa,
Kun aamutähti ihana
Sen aamun aloittaa.
12. Paimenen pyhä.
1. Kaukaa kuuluu kumahellen
Ääni kirkon kellojen,
Tuota tarkkaa säikähdellen
Mäellä paimen tyttönen.
2. Tuota tarkkaa — — Kyyneleitä
Vierii vienoposkilleen — —
Silloin sana tuulten teitä
Syöksee immen sydämeen:
3. "Älä itke, paimen pieno!
Herra kuulee tässäkin!"
Silloin vaipuu tyttö vieno
Maahan, Herran jalkoihin —
4. Pyhävirttä huminoipi
Sitte maa ja taivaskin —
Mäeltä mäelle sana soipi:
"Herra kuulee tässäkin!"
13. Gutenbergin keksintö.
1. Sanasta Herran syntyi valkeus,
Jost' aika se sai ensimäisen aamun,
Jok' antoi taivahalle, maalle haamun,
Syvyyden päältä poisti pimeyden.
Maan suonihin loi hengen elävyyden.
2. Näin, Gutenberg, sun jalo keksintös
Levitti sanan kaikkiin maiden ääriin,
Totuuden tuotti ihmis-oppiin vääriin,
Viritti maailmalle valon uuden,
Toi ihmisille hengen vapauden.
14. Henrik Gabriel Porthan.
1. Ken sulle Suomen kansanen
Toi tuen, turvan, vapauden?
Ken toivon tuotti tuoksumaan
Povehen Suomen surevaan?
2. Hän Henrik Gabriel Porthan
Sun johti itses tuntemaan!
Hän silmäs saattoi näkemään,
Hän onnes tähden koittamaan!
3. Ken syömmes saattoi sykkimään
Edestä kielen, isänmaan?
Ken armon näille antamaan,
Ken omakses ne tuntemaan?
4. Hän Henrik Gabriel Porthan
Kohotti maasi kunniaan!
Hän syömmes saattoi sykkimään
Edestä kielen, isänmaan!
Hän Henrik Gabriel Porthan
Lahjoitti sulle Suomenmaan!
15.* Pohjolan valkeneminen.
1. Pohjolan pitk' oli yö!
Kauvan ol' synkkä. Suomeni, kulkus.
Pimeydessä riemuton polkus,
Vaikea vaiva ja raskas työ.
Pitk' oli Pohjolan yö!
2. Vaan ei yö valoton!
Tähtyet tuikki välkähytellen;
Otavanais, Sua teill' opastellen.
Loisteli säihkyen sammumaton
Lempi Juslenion.
3. Vaan jopa Pohjolaan
Aurinko aamun riens' rusotellen;
Valkeni, loistollaan herätellen
Kalevan urhot kaikk' unestaan,
Nerosi, oi Porthan!
4. Pitk' oli Pohjolan yö!
Vaan pimeää kesäpäivä jo poistaa,
Sätehin sammumattomin loistaa.
Pohjolan, kun kesähetkens lyö,
Päivänä paistaa yö!
16.* Maamme.
1. Oi maamme. Suomi, synnyinmaa,
Soi sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
Ei reettä, rantaa rakkaampaa,
Kuin kotimaa tää pohjainen.
Maa kallis isien.
2. On maamme köyhä, siksi jää,
Jos kultaa kaipaa ken.
Sen kyllä vieras hylkäjää,
Mutt' meille kallein maa on tää,
Kanss' salojen ja saarien
Se meist' on kultainen.
3. Ovatpa meistä rakkahat
Kohinat koskien.
Ikuisten honkain huminat,
Täht'yömme, kesät kirkkahat,
Kaikk', kaikki, laulain, loistaen
Mi lumos' sydämen.
4. Täss' auroin, miekoin, miettehin
Isämme sotivat,
Kun päivä piili pilvihin
Tai loisti onnen paistehin,
Täss' Suomen kansan suurimmat
He vaivat kokivat.
5. Ken taistelut ne kaikki voi
Kertoilla kansan tään,
Kun sota laaksoissamme soi
Ja halla nälän tuskat toi?
Sen vert' ei mittaa yksikään,
Ei kärsimystäkään.
6. Täss' on se veri vuotanut
Edestä meidänkin,
Täss' ilonsa on nauttinut
Ja tässä huoltaan huokaillut
Se kansa, jolle muinoisin
Kuormamme pantihin.
7. Täss' olla meidän mieluist' on
Ja kaikki suotuisaa;
Vaikk' onni mikä tulkohon,
Meill' isänmaa on verraton.
Mit' oisi maassa armaampaa,
Mit' oisi kalliimpaa?
8. Ja tässä, täss' on tämä maa,
Sen näkee silmämme;
Me kättä voimme ojentaa
Ja vettä, rantaa osoittaa.
Ja sanoa: kas tuoss' on se.
Maa armas isäimme!
9. Jos loistoon meitä saatettais
Vaikk' kultapilvihin,
Miss' itkien ei huoattais,
Vaan tähtein riemun sielu sais,
Ois tähän kurjaan kotihin
Halumme kuitenkin.
10. Totuuden, runon kotimaa,
Maa tuhat-järvinen,
Elomme sulta suojan saa,
Sä toivojen ja muistoin maa,
Ain' ollos, onnen vaihdellen,
Sä vapaa riemuinen.
11. Sun kukoistukses kuorestaan
Kerrankin puhkeaa;
Viel' lempemme saa nousemaan
Sun toivos, riemus loistossaan,
Ja kerran laulus, synnyinmaa,
Korkeemman kaiun saa.
17. Väsyneen valitus.
1. Jo hetken oon nyt heilunut
Mä kirves käissäni,
Ja hongan oisin kaatanut,
Vaan vaipui voimani.
2. Oli ennen mulla kuntoa,
En silloin uupunut;
Vaan vehka-leivän syötyä,
On ruumis riutunut.
3. Jos kurja muunne muuttaisin
Jo tästä seudusta,
Niin leivän ehkä löytäisin
Ja palkan vaivasta.
4. Vaan vaikka siellä saisinki
Ma ruoan runsahan,
Niin vaikea on kuitenki
Mun saada matkahan.
5. Sill' oisko seudut, maisemat
Niin siellä herttaiset?
Ja oisko kummut, kukkulat
Kuin meillä metsäiset?
6. Ja tuoksuisiko tuomikko
Niin siellä laaksossa?
Ja laulu kullan soisiko
Noin mulle lehdossa?
7. Kuin lehti kuiva lentävi,
Min tuuli tempasi,
Niin raukka hänkin eksyvi,
Ken maansa hylkäsi.
8. Vaan ehkä Herra kuulevi
Jo köyhän kansansa,
Ja syksyn tullen siunavi
Sen vielä vuoronsa.
18. Suomenkieli.
1. Kosken kuohun kaltaisena,
Keveänä vaahtoisena
Nouskoon laulu ihana!
Soikoon aina saloissamme
Kieli kaunis kodissamme
Raikkahana puhtaana!
2. Kieli onkin meillä oiva.
Raikas, syvä, hellänsoiva —
Suomenkieli suloinen!
Jossa asuu Isäin henki,
Joss' on turva lapsienki
Vastaan myrskytuulien.
3. Sitä Äiti lauleskeli,
Kun hän meitä tuuditteli
Pienoisina kehdossa. —
Siitä huokuu hongistomme,
Sanelevat saaristomme,
Laulaa linnut lehdoissa.
4. Tämän meille rakkaan kielen,
Sanastomme kotilieden
Säilyttivät Isämme,
Vuosisatain kuluessa,
Ruotsin kielen vallitessa
Onnen ohjat Suomemme.
5. Suomen kieli, Suomen kansa
Säilyttänyt muistossansa
Ompi aarteet muinaiset;
Nykyajan ihmisille
Sankartyönsä näkyville
Asettaneet lukuiset.
6. Siispä on se meille kallis,
Siispä tunnoissamme tarvis
Suomenkieltä suosimaan,
Sille suomaan oikeutta,
Sille luomaan ihanuutta,
Sille kaikki uhraamaan?
7. Kosken kuohun kaltaisena,
Keveänä — kaunoisena
Soikoon kieli synnyinmaan!
Rientäköön se nopeasti
Pyrinnöilleen mahtavasti
Uutta alaa voittamaan!
19. Omat on virret oppimani.
1. Ei ole seppä sen parempi
Eikä tarkempi takoja,
Jos syntyi sysikeolla,
Kasvoi hiilikankahalla.
En ole opissa ollut,
Käynyt mailla mahtavien,
Samonnut Lapin saloja,
Souellut Viron vesiä;
Omat on virret oppimani,
Omat saamani sanaset,
Tiepuolista tempomani,
Risukoista riipomani,
Pajukoista poimimani,
Vesoista vetelemäni,
Kanarvoista katkomani,
Päästä heinän hieromani.
Kun olin piennä
Lassa karjan kaitsijana,
Metisillä mättähillä,
Kultaisilla kunnahilla,
Kirjavaisilla kivillä,
Paistavilla paateroilla;
Tuuli toi sata sanoa,
Tuhat ilma tuuvitteli,
Virret aaltona ajeli,
Laulut läikkyi lainehina.
Ne minä kerälle käärin,
Sykkyrälle syylättelin,
Panin aitan parven päähän,
Kukkarohon kultaisehen,
Rasiahan rautaisehen,
Vaskisehen vakkasehen.
20. Isänmaani.
1. Jos minne kuljen, mistä lähden,
Tää maani mulle kallis on,
Mut kallis on se vaan sentähden,
Sen kansa kun niin armas on.
Sen kansa taas on armas siksi,
Se maansa kun tek' kallihiksi
Verellään, kärsimyksillään.
2. Salomme vaikk' ois täynnä kultaa
Hopeita hyrskyis aaltomme;
Jos meill' ois loistoa ja valtaa,
Vaan konnan töit' ois muistomme,
Kansamme kulkis hylkyteitä,
Ah! silloin maamme varjo meitä
Kuin musta haamu vainoais.
3. Vaan nyt ei jylhäin syitten hallat
Meit' isäin haudoilt' eroita,
Ei taistelut, eik' ilkivallat
Maast' armaimmasta vieroita.
Niin korvet synkät, kallioiset,
Kuin laaksot, järvet tuhatmoiset
Kaikk' ovat kalliit, rakkahat.
4. Takaalla soitten, kallioissa
Sai äidit piilon lapsineen,
Kun urhot kaatui taisteloissa,
Tai voiton toivat armailleen.
Niin korpea kuin vainioita
Luut isäin peitti, veri noita
Kostutti kallis kaikkia.
5. Vakaana niinkuin vuoren seinä
Kansamme puolsi maatansa;
Ei huikennellut niinkuin heinä,
Säilytti pyhät tapansa.
Parjatkoon tyhmät, ett' tää kansa
Hyljätty, halp' on tavoiltansa.
Maan kalliin ostanut se on!
6. Muun riemun jos ken ryöstäis multa,
Maan armahan kun muistot jäis:
Ne rinnassani voiman tulta
Ja innon liekin virittäis.
Oi urhoin kehto, isänmaani!
Suojelkoon Herra armastani,
Siunatkoon hautaa urhojen!
21.* Savolaisen laulu.
1. Mun muistuu mielelleni nyt
Suloinen Savonmaa,
Sen kansa kaikki kärsinyt
Ja onnehensa tyytynyt,
Tää armas kallis maa!
2. Kuin korkeat sen kukkulat,
Kuin vaarat loistoiset!
Ja laaksot kuinka rauhaisat,
Ja lehdot kuinka vilppahat,
Kuin tummat siimehet!
3. Sen salot kuin siniset on,
Puut kuinka tuuheat,
Ja kuin humina hongikon
Syv' on ja jylhä, ponneton,
Ja tuulet lauhkeat!
4. Ja kussa tähdet tuikkavat
Kovalla talvella,
Ja kussa Pohjan valkeat
Suloisemmasti suihkavat
Kuin Savon taivaalla?
5. Tok' yhtä vielä muistelen,
Sen suihke armaampi,
Se silmä on Savottaren,
Johonka taivas loistehen
Ja sinens' yhdisti.
6. Me emme liioin kerskuko,
Sanomme kumminkin:
Muu Suomi ellös ilkkuko,
Jos meill' on hoikka kukkaro,
Jos köyhiks keksittiin.
7. Useinpa pelto kultainen
Se sulla kellerti,
Kun meidän vaivan, viljehen
Kumohon löi vihollinen
Ja poltti tuhkaksi.
8. Ja monta kertaa sattui niin,
Kun meitä vainot löit,
Kun vaimot, lapset kaadettiin
Ja miehet sortui sotihin,
Sä rauhan leipää söit.
9. Jos kielin voisi kertoa
Näkönsä vanhat puut,
Ja meidän vaarat virkkoa
Ja meidän laaksot lausua,
Sanella salmen suut;
10. Niin niistäpä useampi
Hyv' ois todistamaan:
"Täss' Savon joukko tappeli,
Ja joka kynsi kylmeni
Edestä Suomenmaan!"
11. Siis maat' en muuta tietää voi
Savoa kalliimpaa,
Ja mulle ei mikään niin soi
Kaikesta, minkä Luoja loi,
Kuin "armas Savon maa!"
22. Punkaharju.
1. Oli kerran miestä kolme,
Jotka sattuivat Savosta
Kulkemahan kuuluisahan,
Haluisehen Helsinkihin.
Tuunan salmehen tulivat,
Joss' on saari salmen suussa,
Virstan tolppa toistamana.
Yli salmen saatettihin
Sille puolen Punkaharjun.
2. Astuvat ylämäkehen,
Käänteleivät, katseleivat,
Istuvat, ajattelevat;
Kuuntelevat kukkumista,
Kesälinnun laulamista,
Kuinka siinä linnut lauloi.
Linnut lauloi, metsä soitti,
Antoi aurinko ilonsa,
Päivä paistoi pitkin nientä;
Siitä koko luonto liikkui,
Ilma silmissä iloitsi,
Ilahutti ihmiskunnan.
3. Kaikki näitä katsellessa,
Läikkyviä lähtehiä,
Järven, lahden lainehia,
Kerran vielä keskenänsä
Miehet mielestä hyvästä
Puhelevat puolestansa:
"Kun ois tässä kukkasia,
Lehtipuita lempehiä,
Oksakaan omenapuusta,
Oisipa osa hyveä
Paratiisin maan paria,
Aatamin asuntomaata!"
4. Tuosta kärryihin kävivät,
Rupesivat rattahille:
Ratas vieri tietä myöten,
Aatos Luojan töitä myöten.
Ajoit siltoa sinistä
Sekä harjua haluista.
Joss' on puista portti tehty
Katuvarret kaunistettu.
Tämä silta on silloin tehty,
Kun on kuu kokohon pantu,
Kun on aurinko alettu,
Laskettuna maan perustus.
Viel' ei vaivu vuoliaiset,
Eikä arkut alta murru!
23. Imatralla.
1. Hongat nuokkuu Imatralla,
Luonto näyttää huokaavan,
Pohjantähti taivahalla
On kuin silmä Jumalan;
Kun se loistaa,
Surut poistaa,
Viittaa: tuoss' on kallis maa,
Sykkimään mi syömet saa.
2. Vesi kiehuu, koski pauhaa,
Päilyilevät pisarat,
Aalto aalloss' etsii rauhaa,
Jylhät vuoret notkuvat.
Vuoksi jyskää,
Riehun, ryskää,
On kuin Jumalattaren
Kutsu taistoon vapauden.
3. Miksi makaat, Suomalainen?
Herää, nouse unestais!
Taivas aukee loistavainen,
Sua kutsuu Jumalais.
Hän jo sulle
Valitulle
Valmistanut ruunun on.
Nouse valon voittohon!
24.* Kevät.
1. Tou'on aika lähenee,
Kylmät hallat vähenee.
Päivä kirkkahasti
Paistaa ihanasti
Korkealta
Taivahalta,
Siintävältä, loistavalta.
Virta vilpas vieriää,
Järven laine kieriää
Hiljaksensa rantaan,
Pois katoopi santaan.
Koivut, haavat
Lehden saavat,
Tuomet, raidat kukoistavat.
Pensaat ja puut,
Niityt ja haat,
Laaksot ja muut
Ruohoiset maat
Kaunistuvat ihaniksi.
Saaret, mantereet,
Luodot, tantereet
Muuttui taas jo tuttaviksi.
Kaikkityyni tuo,
Kukkula ja suo,
Hauskuutensa tullessaan.
2. Pienet linnut visertää,
Pyyt ne puissa viheltää,
Teeret kukertavat.
Kumppaninsa saavat
Pikkuisetki
Lintusetki,
Itse pienet perhosetki.
Sorsa ruo'istohon ui,
Kyttä maahan kumartui.
Rastas laulaa puussa.
Äijä lahden suussa
Ruuhessansa
Verkostansa
Päästeleepi saalistansa.
Tuohen ja muun
Astian tuo
Ympäri puun
Lapset ja juo
Mahlajaansa naureskellen;
Sitte menemään
Leikittelemään
Luikaten ja lauleskellen;
Kiekot kieppumaan,
Pallot paukkumaan
Mailoillansa kukin lyö.
3. Paimentorvi paikoin soi.
Äijä laitumelta toi
Touko-pellollensa
Pari-hevosensa.
Lapset kanssa
Lampaissansa
Soittelevat huilujansa.
Nuori kansa tuomistoon
Maahan istui ruohostoon.
Naiset kukkasista
Kaikenmuotoisista
Väänsi vaulat,
Suuret paulat
Kaunistamaan päät ja kaulat.
Niin kevät tuo
Riemuja vaan,
Uudeksi luo
Luonnon ja maan
Hauskuudeksi sydämelle.
Laihot toukokuun,
Kasvut maan ja puun
Muistuttavat ihmiselle
Uutta elantoo,
Uutta olentoo,
Uutta eloo elämään.
25. Mipä paimenten olla?
Mipä meiän paimenien,
Kupa karjan kaitsijoien?
Ei ole paha paimenien,
Pah' ei karjan kaitsijoien;
Kiikumma joka kivellä,
Laulamma joka mäellä,
Joka suolla soittelemma,
Lyömmä leikkiä aholla,
Syömmä maalta mansikoita
Ja juomma joesta vettä.
Marjat kasvon kaunistavi,
Puolukat punertelevi,
Vesi ei voimoa vähennä,
Jokivesi ei varsinkana.
26. Toisin ennen, toisin eilen.
Toisin ennen, toisin eilen,
Toisinpa tätä nykyä;
Toisin ennen toimi käski,
Toisin ennen työ opetti.
Toimi käski tonkimahan,
Maa väkevä vääntämähän.
Ei kun nyt tätä nykyä,
Elon entisen lopulla,
Eip' on maaten maa pietty,
Istuen isosen pelto;
Ei saannot suuri pelto,
Maa ei sallinut savinen
Miestä verkaista vaolla,
Koriata kuokan päässä,
Piian pitkiä hameita,
Sukan vartta valkiata.
Nyt tämä nykyinen kansa,
Sekä kansa kasvavainen,
Maaten maitansa pitävät,
Penkin päässä peltojansa;
Syövät maansa makkaroina,
Itroina isonsa pellon.
27. Tuo kerta rajalle rauha.
1. Oi Ukko ylinen herra,
Taivahallinen Jumala,
Tuo kerta rajalle rauha,
Suomehen sulo sovinto,
Rauha raukoille rajoille,
Sana kaunis Karjalahan!
2. Kun toisit rajalle rauhan,
Suomehen hyvän sovinnon,
Viel' ois miestä mielehistä,
Sulhoa sulosanaista,
Kyntäjäksi, kylväjäksi,
Siemenen sirottajaksi;
Itku ei kuuluisi kujilla,
Valitus vajojen päissä,
Lehot ei nurmelle leveisi,
Pellolle petäjän taimet.
28. Varpunen.
1. "Varpunen, sä räivä,
Joka talvipäivä
Kätkyt seutuvilla kartanon.
Jos ois sulla mieltä,
Pahan ilman tieltä
Menisit, kuin pääsky mennyt on."
2. "Päällä kurkihirren
Pidät ääntä virren,
Kadehdittun' yli kaiken maan.
Eikä kukaan pidä
Sirkutustas sitä
Laulun arvoisana ollenkaan."
3. Varpunen se vastaan,
Tuuditellen lastaan,
Pilpatti ne syyt,
Miks ei täältä lennä,
Miks ei pois voi mennä,
Niinkuin kiurut ja kuin peltopyyt.
4. "Syy on isä vainaan,
Miks hän meni naimaan,
Harmajana, päistäröityin päin!
Elänyt ei kauan,
Jätti lapsilauman,
Minä pahnan pohjimmaiseks jäin!"
5. "Tuskin vielä lensin,
Kun jo kurjet ensin
Läksi matkatielle ajallaan,
Vaikk' ol' vilja vielä
Koskematta siellä
Haasioilla tai myös hajallaan."
6. "Minä kiljuin heille:
Eipä kiiru meille,
Ennen kuin nää kaikki syödyks saan
Mutta syönnin alla
Pakkanen ja halla
Jääksi jähmetytti järven, maan."
7. "Kun ois silloin tiennyt,
Kuinka nyt on vienyt
Talvi kaiken, minkä kasvoi maa,
Oisin lentänynnä,
Muiden kanssa ynnä,
Vaivallakin valtameren taa."
8. "Vaan kun päivä palaa,
Kultiansa valaa
Yli hangen, yli meren, maan,
Talvi herkiääpi,
Kevät kerkiääpi,
Silloin uuden mielen saan."
9. "Kosiin menen, palan,
Luvan saan, teen valan
Minun kaunokaiselleni.
Pian työtä lisää
Taivaallinen Isä
Mulle ja mun ainoiselleni."
10. "Ensin tehdään pesää,
Sitten pitkin kesää
Pesä pienoisilla täytetään.
Niist' on kyllin työtä
Niitä juottaa, syöttää,
Niitä pellollakin käytetään."
11. "Nyt mä pidän majaa
Pitkin katon rajaa,
Enkä niinkään ole turvatta.
Vasten Luojan mieltä
Räystähältä sieltä
Eipä varpuistakaan murhata."
29. Joki.
1. Kas, lähde virtaa vuoresta,
Luo silmäns taivahille,
Ja lemmenkukat partaalla
Suloa lausuu sille.
Se on niin kirkas, loistava,
Se kuvaelee taivasta.
2. Se puroks' sitte muuttuvi,
Mi kirkas ompi vielä,
Vaan kun se vesi juoksevi,
Se himmentyypi tiellä;
Se kukkasia suutelee
Ja riemuisena rientelee.
3. Vaan kun se rientää kauemmas
Se paisuu suuremmaksi,
Se tanssii, ollen riemukas,
Ja muuttuu raivosaksi,
Se aallot kiehuu, pauhaavi,
Niin että metsä kaikuvi.
4. Vaan kun on aikans ryskänuyt.
Niin hiljaiseksi jääpi;
Sen pinta on nyt tyyntynyt,
Se mereen häviääpi.
Näin joki syntyy, kuolevi,
Niin elämämme virtaavi.
30. Iltatähti.
1. Jo päiv' on mennyt maillehen.
Nyt silmäileppäs taivaallen
Ja katso kuinka tähdet paistaa!
Mit' on nuo tähdet, lapsi? Vastaa!
— Luojan silmät!
2. Niin! Kaunis vertaus se on,
Mut ilta-tähden verraton
Tuo valo onkin suoma toisen.
Mi sille antaa paisteen moisen?
— Luojan kauneus.
3. Näin oikein. Mutta tiedäthän,
Ett' ompi kiertotähti hän.
Sen kiertoa ken hallitseepi?
Mi voima sitä vallitseepi?
— Luojan tahto.
4. Mä tarkoitan: Mi voima sen
Saa lakkaamatta liikkeesen,
Se että kiertää haltijaansa
Ja aina pysyy radallansa?
— Luojan voima.
5. No niin! Vaan etkö huomaitse,
Ett' auringon on voima se.
Mi vetää sitä kieppumahan?
Miks sitä voimaa sanotahan?
— Luojan rakkaus.
6. Se vetovoimaks sanotaan.
Vaan mikäs siihen vaikuttaa,
Ett' iltatäht' ei kiinni kiidä,
Aurinko-palloon suoraan liidä?
— Luojan viisaus.
7. Karkoitus-voima. — Vaan jo tän
Sun tähtitietees älyän.
Se, ehk' ei ole hullumpi.
Vaan ken sen sulle opetti?
— Luojan sana.
8. Taas Luoja! Opin rahtuni
Kuin turh' on verrall' uskosi!
Sull' osas kallehint' on kultaa,
Sit' älä koskaan vaihda multaan!