language: Finnish

RUNO-KIRJA

Jumalalle kunniaxi!

Wasasa, Prändätty Georg Wilhelm Londicerildä. 1786.

Imprimatur:

in fidem Protocolli
NICLAS HJELT
S.V. Facult. Theol. Not.

Runo-Kirja sisällänsä pitää:

I. K. Salomonin Korkia Weisu.
II. K. Dawidin 96:dennen ja 100:s Psalmit.
III. Hjobin Kirjan 3:mas ja 7:mäs Luku.
IV. Runot, Luu-karsinan, Kirkko-maan ja haudan ylitse.
V. Kaxi Kiwi-pijrrosta, ja
VI. Dawidin 133 Psalmi, weisattawaxi wirrexi laadittu.

Runot taitaan weisatta tawallisella Runo-nuotilla, nijnkuin Suomen maasa, erinomattain Pohjan-maalla, Carjalasa ja Sawon maasa wanhasta, ja wieläkin tuttu ja totuttu on; ne taitaan myös wijsi-kielisellä kanteleella somahasti soitettaa.

Minä kijtän Sinua pakanain seasa, ja weisaan Sinun Nimelles: … Iloitkaat pakanat Hänen kansansa kanssa… Kijttäkät Herraa kaikki pakanat, ja kaikki kansa ylistäkään Handä.

… Puhukaat keskenännä psalmeilla, ja kijtos-wirsillä, ja hengellisillä lauluilla, weisaten ja soittain Herralle teidän sydämmesännä. Kijtäin aina Jumalata ja Isää, jokaitsen edestä, meidän Herran Jesuxen Christuxen Nimeen.

Kuninkahan kuluisimman
Sangen suuren Salomonin
Weisu weisuista walittu,
Wirsi warsinni warawa,
Sangen korkia, komia:
Sulhas-Wirfi Salomonin,
Ratki Raamatun sanoilla
Pyhän-Kirjan puheilla,
Suomen-kielen somahilla
Sanan-parsilla sanottu,
Ratki Runohin rakettu,
Somahasti solmeheltu

Christfrid Gananderilta Thuomaan Pojalda,
Philos. Maqist. ja Kappalaiselta Frantsilan Kappelilla,
Sijkajoen Pitäjäsä, Pohjan-maalla.
Wuonna 1783.

Lukialle.

Suomen Kansan, ja erinomattain minun Maan-miesteni, Pohjalaisten, luonnollinen ja ikänänsä kuin kansa syntynyt taipumus on Runoixi kaikki, paremman muiston tähden käsittää: Se nähdän heidän joka päiwäisistä Sananlaskuistansa, Arwotuxista, weisuista, jotka enimmitten lankewat Runon tawalla.

Runot, niinkuin ne weisataan, owat myös ne wanhimmat, omituiset tämän maan laulut. Ja että, nijsä aina säistetään ja ylös kerrotaan, samat sanat, waikka wähä toisin, kuin edellisesä radisa; nijn ne pikemmin muistetaan, ja nijnkuin ittestänsä juoxewat; ja edellinen nijnkuin, odottaa sitä seuraawaista meininkiä, niinkuin selityxexeen, joka myös antaa ihmeteltäwän painon ja otollisuuden, koko laululle.

Täsä weisun-laadusa owat Suomalaiset likinnä Hebräalaisia, ja muita Itäsenmaan kansoja Asiasa; joilla ei ole yhtään rijmiä, eli yhen kaltaista sanain päätöstä lopulla (joka wirsi lai, on wasta Paawein Munkkeilta sisälle tuotu; sillä Ruotsalaistengin wanhoista Saduista nähdään, ettei heidängään Runo-niekkansa, huolineet rijmeistä, waan weisaisit woitto wirtensä, Kuningasten Teot ic. muutoin korkeilla sanoilla; jotka Runo-niekat sijhen aikaan pidettiin suuresa kunniasa, ja Kuningasten seurasa)

K. Dawidin Psalmit, Hjobi, Salomo, ja monet muut Pyhän Raamatun paikat, erinommattain wirret, owat sijtä laadusta kuin meidän Suomalaiset Runommekin; ilman rijmiä, ja että edellinen aina jälkimmäisesä säistetään, niinkuin Bibliasta kyllä hawaitaan. Nämät pyhät kirjat owat myös Israelin seurakunnalta weisatut sekä äänellä että soitto-aseilla, kandeleilla - -, ic.

Nämät Täsä olewaiset kappaleet, olen minä, siis, siinä ajatuxesa Runohin pannu, että mekin taitaisimma weisata nijn korkeita ja pyhiä asioita, ja ne paremmin ja keweimmin muistaa. Nämät owat tosin Itäsen maan wertauxijn ja muihin korkeihin salauxijn niin kiedotut, että ne meidän aikuisilda ihmisiltä, ei kuka ties oikein käsitetä; sillä nijsä puhutaan yrttitarhoista, granaatiomenoista, Elephanteista, wuorista ic. Morsiamesta, Yljästä ic. Jotka kaikki ei lihallisella, waan hengellisellä mielellä pitää käsitettämään. Jumala siihen Pyhän Hengensä andakoon! Minä en ole tietäxeni yhtään toista, wäärää uutta meininkiä eli ymmärrystä sisälle tunkenut; waan ainoastans Sowittanut Raamatun sanat soweljoihijn Runohin.

Frantzilasta s. 14. p. Loka kuusa 1783.

Christfrid Ganander , philos. Magister.

K. Salomonin Korkia Weisu.

I. Luku.

v. 1. Salomonin Sulhas wirsi
Korkia ja sangen kaunis
Weisu warsinni walittu.
v. 2. Hänpä suuta sulhaseni
Armahani antakohon
Minun mielisuosiolla.
Suulla Hänen suloisella;
Sillä sinun sulhaseni,
Rakkaudesi rapea,
Ombi suuresti suloinen
Makeampi se minusta
Kuin joku wijna wikewä.
v. 3. Sinun hywingin hywäjen
Woimallisten woitehitten
Hajun tähden hajuisimman.
Sinun Nimesi suloinen
On kuin öljy öljypuusta
Wuodatettu wiljawasti
Sempä tähdengin Sinua
Pikku pijkatset pijangin
Rakkahinda rakastawat.
v. 4. Wedä wäkewin minua,
Nijn me juoxemma jälissäs
Perässäsi paimenemme:
Kuningas se kelwoxeni
Wiepi minun Morsianna
Kaunisehen kammioonsa:
Sinusta me sulhaisemme
Ihandellen iloitsemme
Kaikin ratki riemuitsemma,
Mepä muistamme Sinungin
Rehellistä rakkauttas
Totta todella paremmin
Wielä enää kuin kukaana
Wijna juomia jaloja;
Kaikki hurskahat hywästi
Sun ratki rakastawat.
v. 5. Älköön kukaan kummaelko
Että minä olen musta;
Mutta tietäkäät todella
Tyttäret Te taitawimmat
Jerusalemin salosta,
Ettän olen otollinen
Sangen kaunis ja korea;
Nijnkuin Kedarin kodissa
Majat mustat ja matalat,
mutta myöskin ninkuin nääette
Nijnkuin suuren Salomonin
Waate kirjawa walaistu.
v. 6. Älkäät sitä ällämöistyk,
Sitä katsokok katalat,
Että minä mustununna
Olen aiwan ahwettunut:
Aurinko mun ahwetutti,
Päiwä on mun polttanunna:
Oman Äitini, äkeät
Lapset wielä wihastuwat
Minun päälleni pahasti:
Jotka panit paimenexi
Minun asetit alati
Wijnamäen wartiaxi;
Waan en minä wakaisesti
Warjellu ja wartioinnu
Minun wijna mäkiäni.
v. 7. Sano sinä suloiseni,
Sinä sieluni sokuri
Jota sieluni suruinen
Aina ratki rakastaapi,
Kusas käynet laituimella?
Kusas laidunta kuletat?
Kusas Lounalla lepäjät?
Puolipäiwästä pitänet!
Jotten joutuis juoxemahan
Minun pidäis poikkeemahan
Muolle muitten laumain luoxe
Kumppaneisi kulkemoille.
v. 8. Ylkä wastaa:
Ylkä wastaawi wakanen;
Kuule sinä kultaiseni,
Warsin waimoista walittu.
Ihanaisin ihmisistä.
Kaunehin sä kaunehista,
Joss ett sinä sinuansi
Tunne tällä tanterella,
Ettes exyis Erämaahan
Korwen synkiän sisähän
Juoxe lammasten jäljille,
Mene lauman laitumelle.
Kaitse wohlias wagasti
Tuolla paimenten tykönä
Liki heidän huoneitansa.
v. 9. Minä werraxi wetänen
Sinun minun siukkuseni,
Ylön rakas ystäwäni,
Kaunihimpihin kaluini,
Hopehini hohtawihin,
Sinä kaunis kaiketikkin
Nijnkuin ratsu ratsas miehen
Olet korska ja korea
Nijnkuin waunut warustetut
Kuuluisimman Kuninkahan.
v. 10. Sinun poskesi punaiset
Sasu pääsi ne suloiset
Owat ihan ihanaiset
Wahwain pankkujes wälissä,
Sinun kaulasi korea
Kulta käädyissä kenosa.
v. 11. Mepä teetämme sinulle
Pangut kullaiset koreat
Nastaisilla näppärillä
Hijluwasta hopeasta.
v. 12. Morsian wastaa:
Koska kuuluisa Kuningas
Istui pöytänsä tykönä
Hajun haiskahti hywästi
Minun nuoren Narduxesta
Kelwoxesta kukkaisesta
Walituista woitehista.
v. 13. Minun Yrkö ystäwäni
Ompi minun Mirrhamini
Kukka-kimppuni korea
Joka rippuu Rinnoillani.
v. 14. Minun yxi Ystäwäni
On kuin Cyprin, Syxyn tulles
Wijna-marjan makeimman
Ruusun-karwanen rypälö
Onni lähtehen lähellä
Wiljawissa wijnamäjis.
v. 15 Molemmat keskensa. —
Katso! minun kultaiseni,
Minun aiwan armahani
Sinä olet otollinen,
Minun iloni, ihana:
Katso! totta tosiahan
Sinä oot ihan ihana;
Sinun silmäsi suloiset
Owat juuri otolliset
Kaunihit kuin kyhkyläisen
Silmät suotuisan suloiset,
v. 16. Katso! minun kaunoseni,
ylimmäinen Ystäwäni,
Ohoh! kuins olet ihana
Sinä oot sangen suloinen;
Meidän wuoteemme wähäinen
Wielä myöskin wihoittaapi
Wiherjöitseewi wälehen.
v. 17. Meidän huoneemme helewän
Kaaret owat kedri-puusta
Wuolet hongasta hywästä
Warsin owatkin wakaiset.

Cap. 2. Toinen Luku.

v. 1. Minä olen otollinen
Kaunis kukkainen kedolla
Tasasella tanterella,
Kukka kukista korein
Pulska laxosa punerran.
v. 2. Ylkä weisaa
Nijnkuin Ruusu ruskottawa
Oiwa orjan-tappuroisa,
Nijn on aiwan armahani
Toisten Tytärten seassa.
v. 3. Morsian wastaa
Nijnkuin pulska puu-omenan
Tuolla seisoowi seassa
Muitten puitten Mehtolassa,
Nijn on ylin Ystäwäni
Pulska poikajen seassa:
Minäpä istun ilolla
Hänen waka warjosansa
Jotan ainahin anonen,
Hänen owat hedelmänsä
Minun suussani makeat,
Sangen syödessä suloiset.
v. 4. Hän mun wiepi wijnohinsa
Kulettaapi kellarijnsa;
Hänen lippunsa lewiä
Rakkaus on ratki suuri
Minun päälläni peräti.
v. 5. Wirwottakaat weikkoseni
Wijna leileillä wälehen
Wäkewillä wahwistakaat
Kukkaisilla kryydimaasta
Omenilla, oirehista
Näistä ratki rakkauden,
Sillä minä olen sairas
Rakkaudesta rawittu.
v. 6. Hänen wasen wakinainen
Käsiwartensa wakainen
Aina on mun pääni alla,
Oikiansa oijentaapi
Ulos kätensä kewiän
Halataxensa halulla
Syleilläxensä sylihin.
v. 7. Ylkä.
Minä wannotan, wakuutan
Teitä imbit ihanaiset
Teitä Tyttäret todella
Juuri Jerusaalemista,
Kautta kaunisten kedolla
Metsä wohten wohkawaisten
Naaras-peurajen nimehen
Ettei Tee häntä herätä,
Eli waiwoa warahin,
Nosta ylös Ystäwääni
Ainoata armastani,
Sixi kuin mun Siukkuseni
Torehesta tointunewi
Horroxista huomaitseepi,
Itse tahtowi todella
Ylös nosta näppärästi.
v. 8. Morsian.
Tämä ombi, ja, todella
Minun kulta Kumppalini
Ääni Ystäwän äkeä,
Katso! Tuossa hän tulowi:
Juuri hypäten hywästi
Wuorilla ja waaramailla
Kunnahilla, kukkuloilla.
v. 9. Minun yxi Ystäwäni
On kuin nopsa nuori peura
Wilkas nijnkuin metsä-wuohi:
Katso! jo hän seisoo sillon
Meidän seinän seinuxella
Tuosta owemma takana;
Kattoppas jo kahteloopi
Akkunasta armahamme
Tänne silmäilee sisälle,
Kurkistelee kainosesti
Häkin harwimman läpitse.
v. 10. Waka wastaa Ystäwäni
Minun Suotusan sanoowi
Lausuu lakea minulle;
Nouse ylös Ystäwäni
Ainoani armahani
Ihanaiseni ihana,
Tule tänne tuttawani.
v. 11. Sillä, katso: jo kulunut
Pitkä talwi pojjes mennyt
Talwi kuut on kulkenehet,
Talwi ompi taempana,
Sadet seisahti samea
Lakannut on läikkymästä
Wesi pilwistä wälehen
Siwu mennehet satehet
Murheelliset mustat päiwät.
v. 12. Owat kukkaiset kedolla
Pulskat ulos puhjennehet
Kewät kaunis kaiketikkin
On jo tullut tuttawasti,
Ääni kuuluwi korea (äkeä)
Toukomettisen metissä
Kukertawan kyhkyläisen
Meidän maassamme, mäillä.
v. 13. Wijkunat on wirkistynyt,
Pulskasti jo puhkeawat
Puut jo kaikki panettawat
Wijna puukkin werisänsä
Kaunihisti kukoistawat
Hywän andawat hajunsa:
Nouse nyt jo nopiasti
Minun arka armahani,
Minun oma omenani
Ihanaiseni ilolla
Tule ulos tanhualle (tanterelle)
v. 14. Kyhkyläiseni korea
Minun kaunis kyhkyiseni
Wuoren rotkoja raosa
Kirkas, kiwi rauniosa,
Näytä mulle nähtäwästi
Sinun kaswos kaunihimmat
Anna minun alitusti
Kuulla äänesi korean
Sillä sinun suotuisani
Äänes sangen on suloinen
Ja sun kaswos kaunihimmat
Sinun naamasi näköisä
Ihan ompi ihanainen.
v. 15. Meille ottakaat mäjillä
Ketut kiinni kawalimmat,
Ketut wiekkahat wähäiset,
Jotka joukoin turmelewat
Wijnamäet wiljaisimmat;
Sillä meidän suloisimmat
Wijnamäkemme wäleät
Kukoistuwat kaunihisti
Owat oiwa Röhkäleillä.
v. 16. Minun yxi Ystäwäni
Ombi minun, minä hänen.
Joka kaitsee kaunihisti
Käypi keskellä ketoa
Läpi kukkaisten koreitten.
v. 17. Sixi, aiwan siihen asti
Jotta päiwä jähtyneepi
Warjot pojjes wajonneewat:
Sinä parahin palaja.
Ole nopsa ja nopea
Nijnkuin wilkas metsä-wuohi.
Minun ylin Ystäwäni
Ole nopsa niinkuin peura
Niinkuin paras nuori peura
Erämaasa erinänsä
Wilkas wuorilla mäneewi.

Kolmas Luku,

v. 1. Morsian.
Minä hajin haluisesti
Yxin yöllä ylkeäni
Etseinpä ehon perästä
Warsin minun wuoteesani
Sängysäni saawuttelin.
Jota sieluni jalosti
Sangen ratki rakastaapi:
Minä hajn hakemalla
Etsein händä hartahasti (haluisesti)
Waan en löytänyt läheltä
Händä hywöä hawainnut.
v. 2. Nyt män nousen nopeasti
Kaikki kaupungin käwelen
Wielä yli ympärijnsä
Kuljen katuilla, kujilla.
Haen juuri harttahasti
Jota sieluni suahti
Jotan rakastan jalosti:
Händä hajin haluisesti
Etsein aiwan awaralta
Mutten minä löytänynnä
Händä huomannut Hywöä.
v. 3. Wartioilta wakaisilta,
Jotka käywät kaupungisa
Yli kylän ympärinsä,
Jotka kohtaisit kaduilla
Minun tielläni tapaisit:
Kysyin kohta kijruhusti:
Olettako ollenkaana
Juuri nähnehet nykyisin
Ystäwätani yreltä
Jota sieluni suloista
Kyllä kowin rakastaawi?
v. 4. Koska heistä erkaunsin
Wähä kuljin kauwwemmaxi
Sijrrin silmäni siwulle;
Minä tapasin todella
Löysin minua likinnä
Jota sieluni janowi
Rakkahasti rakastaapi;
Minä tartuin tarmakasti
Kijnni hänehen kiwasti,
Ripun hänesä hywästi
Kijnni pidän kijndiästi,
Engä myös päästäne eneä;
Ja en tahdo tahallani
Händä laskea hywöä,
Aiwan sixi sijhen asti
Ettän saattanen sisälle
Hänen wienen huonesehen
Minun äitini äkeän,
Kammiohon kaunisehen
Tuonne äitini tupahan.
v. 5. Minä wannotan wisusti
Teitä tyttäret todella
Jerusalemin jaloimman,
Kautta kaikkein kaunehimpain
Wilkkahimpain metsä-wohten
Tahi nuorten naaras peurain
Jotka kulkewat kedolla
Mettis marsiwat mäillä;
Ettet Tee nyt ensinkänä
Herrättäisi horroxista
Uheasta unestansa
Minun ainoo armastani,
Eli häntä häätämällä
Walwomahan waiwaisitte (maatisia)
Ennen kuin hän ehdollansa
Itek tahtowi todella.
v. 6. Kuka tämä kuumottawa?
Ken se korwesta tulowi?
Kuka lähtee lawialda,
Niinkuin sawu se sakea
Nouse ylös ylömmäxi?
Suitsutus se sangen karwas
Mirrhamista mukomasta
Pyhä sawu se parahin
Kaikenlaiset kallihimmat
Apothekarin awarat
Yrtit ylön ylistetyt.
v. 7. Katso! kuinka Kuninkahan
Suuren Wiisahan Salomon
Sängyn seisowat siwulla
Ympärillä yhexehen
Kuusi kymmendä urosta
Wäkewätä woimallista
Israelin ihanoista
Wäkewistä walituista.
v. 8. Kaikin pitäwät käestä
Miekat wahwat wälkkywäiset
Ja owat soweljaat sotaan;
Jokaitsella järkiähän
Owat warsin oiwa miekat
Wyölle wyötetyt wagasti
Pelwon tähden puoli yöllä.
v. 9. Kuningas se kuuluisampi
Sangen suuri Salomoni
Teetti makaus-majansa
Uni-huoku-huonehensa
Lepokammion lujimman
Libanonin lujimmista
Puista pulskista peräti.
v. 10. Johon pani patsahixi
Hohtawata hopiota
Jota silais selkiällä
Kallihilla kullallansa,
Itek teetti istuimensa
Punaisesta purpurasta,
Anto laattian latoa
Soweliasti sowitella
Permantonsa parahimman;
Tähden tytärten todella
Julki Jerusaalemisa.
v. 11. Nyt Te Zionin siwiät
Tulkaat tyttäreet tosingin
Katsomahan Kuningasta
Salomota sijstisänsä
Sijnä kruunus kallihisa
Jolla äsken hänen äitins
Ombi hänen kruunannunna
Hänen häitten-päiwänänsä,
Hänen sydämmens suloisna
Ilo-päiwänä parasna.

Neljäs Luku.

v. 1. Ylkä.
Katso! minun kaunoiseni
Minun aino armahani
Sinä olet siukkuseni
Aiwan ihan ihanainen;
Katso! totta tosiahan
Sinä olet oiwa lailla
Iholtasi ihanainen,
Sinun silmäsi suloiset
Niinkuin kaunijn kyhkyläisen
Sinun suortujes wälillä
Pulskimpajen palmikoides:
Sinun hiuxes hieno lännät
Wuohi laumangin weroiset,
Jotk on kerityt kesällä
Gileadin kukkulalla
Warsin wuorella walitut.
v. 2. Sinun hjetrat hampahasi
Owat niinkuin oiwa laumat
Kerittyiden willain kanssa
Jotk' on pesty puhtahaxi,
Jotka kaikki kaunihia
Kaxosia kantawatkin,
Eikä myöskään yxikänä
Heistä ole hedelmätöin.
v. 3. Sinun huules hunajaiset
Pulskat ja tuli-punaiset
Nijnkuin rihma ruusun karwa;
Sinun sanasi suloiset
Siewä suusi se simainen
Pulska puheesi peräti:
Sinun poskes punertawat
Sasu pääsi ne suloiset
Niinkuin oiwakin omena;
Pajja wälis palmikoiden.
v. 4. Sinun kaulasi korea
On kuin torni Daawidingin
Warustettu wahwimmalla
Ratki muurilla rakettu:
Jossa tuhannen tosingin
Rippuu kilpee kijltäwätä
Kaikkinaiset kallihimmat
Wäkewitten woimallisten
Sota-aseet sangaritten.
v. 5. Sinun kaxi kaunihinta
Rippuwata rintahasi
Owat niinkuin kaxi nuorta
Metsä wohlaa metsistösä
Jotka käywät kaikellaisten
Korjain kukkaisten seassa
Lakealla laitumella.
v. 6. Sixi että soipeemmaxi
Päiwä palawa tulowi
Wähä jähtyy wilpeemmäxi,
Warjo kanssa katoawi:
Minä mennen Mirrhamien
Tuonne wuorelle wähäisen
Aloeta apu lailla
Pyhän sawun suitsutusta
Kokoamaan kukkulalle.
v. 7. Sinä olet sisareni
Kokonansakin korea
Aiwan ihan ihanainen,
Minun ainoo armahani
Eikä sinus ensinkänä
Ole ryppyä rumoa
Wähintäkään wirhettänä
v. 8. Tule pojjes tuttawani
Kulje kanssani korea
Minus rakas Morsiani
Liukkahalda Libanolda
Tule kanssani kotihin
Libanonista likemmä,
Sijrry sisälle tupahan
Astu tänne alemmaxi
Awarimman Amananan
Korkialda kukkulalda
Sijrry pojjes Seneriltä
Huolen kanssa Hermonista
Waaralda waaralliselta
Jalopeurojen pesästä
Luowu luolasta pahasta
Leopardein pahimmalda
Wuorelda warottawalda.
* * *
Sama 8 Warsy, wähä toisin,
— — —
Tule minun tuttawani
Tule kanssani kotia
Morsiameni masea
Libanonista lujasta
Kulje kanssani katala
Huiskuwasta hongistosta
Lähde ulos Libanosta
Libanonin ljukkahalda
Korkialda kunnahalda;
Mene sisälle suloinen
Astu tänne Amanangin
Kukkulalda korkialda
Siirry pojjes Seneristä
Hyljää Hermonin ypälet
Joudu pojjes joutusasti
Jalopeurojen pesästä
Luolikosta Libanonin
Leopardejen parista
Wuorelda waaralliselta.
v. 9. Sinä olet ottanunna
Sydämmeni Sisareni
Rakas minun Morsiani:
Sinä olet ottanunna
Sydämmeni siwaltanut
Morsiameni minulda
Yhdellä sun silmälläsi
Kaunihilla käädylläsi
Jongas kannat kaulasasi.
v. 10. Katsoppa kuinga ihana
Sun on suuri Rakkaudes,
Sisareni suloiseni
Morsiameni mehewä
Mansikkani, mesimarjan,
Sinun ratki rakkaudes
Se on totta suloisembi
Makeampi se minusta
Kuin joku wijna wikewä;
Sinun woitees woittaa kaikki
Yrtit, hajulla hywällä
Lawialda lemullansa.
v. 11. Sinun huules hunajaiset,
Minun rakas Morsiani,
Warsin owat kuin walowa
Sima leiwällä suloinen
Mesi leipä lämpymällä:
Mesi ja maito makea
Alla kielesi asuwi,
Sinun waattesi walaistun
Haju ompi oiwallinen
Niinkuin lemu Libanonin
Hywin haisewi kukista.
v. 12. Minun suotu sisareni
Ratki rakas morsiani
Sinä olet suljettuni
Aiwan kaunis kryydimaani,
Lähde lukittu lujasti
Kanssa kaiwo kijnni-pantu.
v. 13. Istutuxesi ihanat
Owat aiwan omenaiset
Yrtti-tarhoissa ylimmät
Oiwa granaati-omenat
Kanssa kallihin hedelmän
Cyprin kukkaiset koreat
Ynnä Narduxen näköisät.
v. 14. Nardus safframin seassa,
Kalmus kansa kaneelingin,
Kaikkinaisen kallihimman
Pyhän sawun puiden kanssa,
Mirrhamia mehullista
Aloeta angarinda
Kaikkein parasten puhasten
ylimmäisten yrttein kanssa.
v. 15 Nijnkuin kaiwo kryydimaasa
Weden eläwän wireä
Lähde luonnokas wikeä
Joka juoxee joutusasti
Libanonista lujasti.
v. 16. Tule tuli pohjaisesta
Ljehuttele louna tuli
Yrti-tarhani ylitse
Kule läpi kryydimaani,
Että sen yrtit ylinnä
Woitehista wuotaisiwat!
Minun ylin Ystäwäni
Kryydimaahans kulkekohon
Hämpä syököhön suloinen
Kaunihia kallihita
Hedelmitänsä hywiä!

Wijdes Luku.

v. 1. Minä tulin, tuttawani
Minun suotu sisareni,
Rakas minun morsiani,
Ylös yrtti-tarhahani;
Josa olen ottanunna
Kaikki minun mirrhamini
Yrtit ylös leikannunna,
Minä olen syönyt siellä
Mesi leipäni makean
Hywän kansa hunajani:
Minä olen maidon kansa
Juonut wijnani wikeän:
"Syökäät teekin suloiseni
Ahah! syökäät armahani
Ystäwäni yldäkyllä
Juokahat ja juopukahat."
v. 2. Minä makaan makiasti
Waikka ompi walwehella
Suosiolla sydämmeni:
Äsken kuulin äänen tuossa
Ystäwäni ylimmäisen
Joka kolkuttaa kowasti;
Näillä sanoilla sanowi:
"Awaa minun armahani
Owes ehtoisa eteeni,
Sisareni suloiseni,
Kyhkyläiseni korea,
Ihanaiseni ilonen;
Sillä pääni pisaroissa
Täynnäns kastehen korean
Hjuxet kaikki huuteissa
Palmikkoni pisaroissa
Tukka yöllä tuhraunut."
v. 3. Mutta minä olen minun
Hameheni pojjes pannut
Ryysyt kaikki rijsununna,
Pidäiskös mun taas pukeman
Panna päälleni hamehen?
Minä wirralla wirutin
Pesin jalkani jalosti,
Pidäiskös mun pikaisesti
Jälle jalkani likaaman
Sokaiseman, saastuttaman?
v. 4. Mutta minun Ystäwäni
Pisti kätensä keweän
Seinän läwestä sisälle
Tuolta uxen ulkopuolta
Josta peljästyin perätin
Sijtä wapisit wagasti
Sisällyxeni, sisuni.
v. 5. Silloin nousin nopiasti
Awaamahan armahallen
Ystäwälleni yreltä:
Minun käteni katalan
Tjukkuit totta tippumalla
Mainittua mirrhamita
Jotta mirrhami jalosti
Waloi warsin sormistani
Hypeistäni hywästi
Lukun salwangin lomihin.
v. 6. Koskan oweni awaisin
Ystäwälleni hywälle,
Mennyt oli matkahansa
Ylimmäinen ystäwäni
Wälehen pois waeldanut
Ohitse minun oweni:
"Minun sieluni suruinen
Läxi ulos uxestansa
Häntä hakemaan halulla
Niinkuin sanonna sulonen
Itek käskenna kiwasti
Minä hain hakemalla
Etsein händä ennakalla
Waan en häntä hawainunna
Enkä löytänyt likeltä,
Minä huudingin hywästi
Waan en saanut wastausta
Engä kuullut kultaistani."
v. 7. Olin waaras wartioista
Jotka käywwät kaupungisa
Yöllä ympäri katuja
Ne mun löysit, mua löiwät,
Häjyt haawoitit minungin:
Wielä wartiat walitut
Muurin päällä ne mukomat
Pois päälijnani siwalsit
Otit hywän hytyrini.
v. 8. Minä wannotan waasti
Teitä tyttäret todella
Jerusalemin jaloimmat
Joss te löydätte josain
Minun tuttuni tapaatte
Yljän minun ystäwäni
Ilmoittakaat ittelehen
Että minä olen sairas
Rakkaudesta rawittu.
v. 9. Millinen, mingä näköinen
On sun ylin ystäwäsi
Muiden suhtehen suloisin
Sano sinä suotta meille
Itte kaikkein ihanaisin
Waka waimojen seassa?
Minkä kaltainen menoissa
On sun ylin ystäwäsi
Muiden suhtehen suloisin
Ettäs olet oiwa lailla
Meitä nijn juuri monasti
Waroittanut, wannottanut?
v. 10. Minun yxi ystäwäni
Ombi walkonen walaistu
Punanen ja punertawa
Kaunistettu kallihisti
Koko kymmenen tuhannen
Siistin kaikkein seassa.
v. 11. Hänen päänsä on parahin
Ja kuin kaikkijn kallijn kulta
Hänen hiuxensa hajalla
Owat kaunihit kaharat,
Mustat ninkuin karneh korwes:
v. 12. Hänen silmänsä suloiset
Owat näppärät, nopeat
Niinkuin silmät mettisellä
Kyhkyisellä kaunihilla,
Wesi ojan wierikolla,
Ne on rieskalla waletut
Pestyt maidolla parahin
Owat täynnäns täydelliset.
v. 13. Hänen poskensa punaset
Owat niinkuin oiwallinen
Kaunistettu kryydimaakin,
Niinkuin yrttein ylimmäisten
Kaunijt kukkaiset kedolla:
Hänen huulens hunajaiset
Owat nijnkuin nuoret ruusut
Jotka wuotawat, waloowat
Pisaroista pikkuisista
Mirrhamin sen mainittawan.
v. 14. Hänen kätensä koreat
Sormet owatkin soreat
Niinkuin kullaiset koreat
Siewät sormuxet somahat
Tuikki täynnäns Turkkoosia:
Hänen ihonsa ihana,
Ombi nijnkuin pulska puhdas
Elefantin sen eläimen —
Luu luja ja sileä
Jok' on kanssa kaunistettu
Silitetty Safijrilla.
v. 15. Hänen jalkansa jaloimmat
Owat nijnkuin oiwalliset
Marmor patsahat parahat
Perustetut jalkain päälle
Koko kullaisten kohotut.
Hänen hahmonsa näköisä
Ombi nijnkuin Libanooni
Cederi warsin walittu.
v. 16. Hänen suunsa on sulonen
Ja hän itse ihanainen
Koko rungolta korea:
Senkaltainen se suloinen
On mun ylin ystäwäni,
Minun ratki rakkahani
Sepä ombi sen kaltainen,
Tyttäret Tee tjetäkähät
Julki Jerusalemista.

Kuudes Luku.

v. l. Mihingä on sulda mennyt
Ystäwäsi ylimmäinen
Kuhun kulki kumppalisi,
Sinä kaunis ja korea
Warsin waimoista walittu
Paras pijkajen seassa;
Kuhun käänty kumpalisi
Mihin yöty Ystäwäsi;
Mekin halulla haemma
Ynnä kansas kumppalias?
v. 2. Ystäwäni ylistetty
Kulkenut on kryydimaahan
Yrtisaroille yreltä,
Siellä kaitsee kryydimaasa
Lakeata laumaansa
Hakoo ruusuja halulla
Kahteloowi kukkaisia.
v. 3. Ystäwani ylkäseni
Hän on minun, minä hänen
Joka kaitsee kaunihisti
Käweleepi kukkaisisa.
v. 4. Minun kaunis kultaiseni.
Sinä olet siukkuseni,
Ihan iholta ihana
Nijnkuin Tirtza tyttäristä,
Koko kaunis katsannolta
Niinkuin jalo Jerusaalem
Julkinen ja juuri jalo
Nijnkuin suuri sotajoukko.
v. 5. Keännä silmänsi suloiset
Sijrrä syrjälle (siwulle) minusta
Sillä silmäs sytyttäwät
Minun sinuhun suloisin
Hjuxes suortuet soreat
Oiwat aiwan otolliset
Nijnkuin nuori wuohilauma
Jotka kerityt kewäillä
Gileadin kunnahalla (kuckulalla)
Wuoren wälkkywät wälillä.
v. 6. Sinun hietrat hampahasi
Owat kaunihit koreat
Ninkuin liemen lammas lauman
Jotka pesosta pirahdit,
Nousit ylös nurmikolle,
Kaikki kaxoset tekewät
Eikoo yhtäkään emöä
Heistä joskus hedelmätöin.
v. 7. Sinun kaswos kaunihimmat
Pienet poskesi punaiset
Owat granaati omenat
Pulskat juuri punertawat
Lohwot lohkohin lohastut
Sinun pantu palmikkoides
Weätty suortujes wälihin.
v. 8. Tott' on joukko Trotingeita
Kuusi kymmendä koosa
Warsin waimoja walisa,
Neitoisia nuorempia
Ehkä epälukuisia.
v. 9. Waan on yxi walittuni
Kyhkyläiseni korea,
Minun tuttuni todella;
Täydelliseni tosinni,
Jok' on äitinsä äpyli
Ratki rakkahin emänsä
Synnyttäjänsä suloisin:
Koska tyttäreet kylisä
Hänen näjit näppärimmän,
Nijn he yhdes ylistiwät
Hänen aiwan autuaxi.
Tuota Troningit samasti
Kehut kerskaten jalosti
Waimot warsinni ylistit.
v. 10. Kuka tämä kuumottawi
Nähden näkyywi näöldä
Niinkuin kaunis kirkkahalda
Aamurusko aamun tulless?
Nijnkuin kuu se kuumottawa,
Warsin walittu walosa
Armas auringo awara,
Nijnkuin loistawa likeltä
Sangen suuri sotajoukko!
v. 11. Minä menin mieluisesti
Astuin alas arohoni
Yrtti-tarhaani yritin
Kahtomahan kaswaneita
Wersonuita wesojani,
Ojan neunalle rupeisin
Kurkistellen kahtomahan
Josko kukas kukoistuisit
Wijna-puunikin walitut
Omenani oiwalllset
Wiherjöitsisit wälehen
Hywän hedelmän tekisit.
v. 12. Mutt' en tietänyt todella
Että sieluni samassa
Wetäysi werkallehen
Kansan tygö kaunihimman
Jotan ratki rakastelin
Sijhen miellyn melkiästi.
v. 13. Ohoh! Palaja parahin
Rauhallinen rakkahani,
Sulaimithini suloinen
Woi! palaja, ah! palaja!
Näköäsi nähdäxemme.
Mitäs näitte näpeäs'
Suloisessa Sulamitis'
Paitsi tantia todella
Sota-joukkojen seassa?

Seitsemäs Luku.

Ylkä 10:nteen wärsyyn saakka

v. 1. Sinä ihana, iloni.
Sinä tytär Sangaringin,
Kuing' oil käyntisi korea
Askeleesi angarimmat:
Sinun laajat lantehesi
Ei ne lensu lengotellen
Sinun käywwesäs korea;
Sinun sääresi soreat
Ne on tasan tasallansa
Tehdyt taitawan kädellä.
v. 2. Sinun napasi samatti
Ylön aiwan ymmyrjäinen
Niinkuin malja melkiäinen
Jost' ei juoma koskaan puutu.
Sinun wahtasi walittu
Niinkuin Nisutkin läjässä,
Jonga yli ympärijnsä
Ruusut, kukkaiset kasoowat.
v. 3. Sinun Rintas rippuwaiset
Kaxi kaunista niseä
Owat molemmat minusta
Niinkuin kaxi kaxoistakin
Metsä-wuohta mehtolassa.
v. 4. Sinun kaulasi korea
(Sinun kaulas' kaswanunna)
Se on suora ja sorea
( Se on suoraxi sorea)
Niinkuin torni, jok' on tehty
Luista lujista ladottu
Elefantin etuisista
Sinun silmäsi suloiset (siweät)
Kaxi kaunista kanoa.
Sinun nenäsi näköisä
Niinkuin torni Libanonin.
v. 5. Sinun pääsi on peräti
Kaunis karmelin weronen
Sinun hienot pääsi hiuxet
Soreissa suortuissa
Poimuisihin palmikoittu
Niinkuin purpura parahin
Jota kantawi Kuningas.
v. 6. Kuinga kaiketi ihana
Sangen suloinen oletkin
Minun aino armahani
Hekumassasi hunaja
Mesi leipäni makea.
v. 7. Sin' oot waka warreltasi
Niinkuin' pisin palmupuista
Sinun rintasi reheät
Rippuwat kuin rypälehet
Wiljawasta wijna-puusta.
v. 8. Minä sanoin suosiolla:
Minun täytywi todella
Ylös astua yröldä
Palmu-puuhun poimimahan
Oiwa oxihin ruweta.
Anna minun armahani
Olla rintas rikkahana
Nijnkuin wijna-puun punaiset
Marja-rypäleet makeat:
Sinun siistit (siewät) sieramesi
Hywän hajun heittäköhöt
Nijnkuin omenat näköisät.
v. 9. Sinun suusi se suloinen
Kurkku lakesi lakea
Maistukohon makealta
Nijnkuin wiina se wikewä
Joka juodahan jalosti
Huokiasti ja hewillä
Ystäwältäni yleten
Joka saatta saneljaxi
Puheljaaxi pulskimmasti.
v. 10. Morsian.
Ystäwäni ylön hywä
Sinä minun, minä Sinun;
Hämpä himoitsee minua
Halataxensa halaawi (halulla).
v. 11. Tule tuttu towerini,
Ylimmäinen Ystäwäni,
Tästä käykämme kedolle;
Maan kylisä kylillä
Wijpykämme wijnamäes
(werkkaisesti).
v. 12. Nostaxemme notkelmasta
Wijna-mäkehen warahin,
Nähdäxemme nähtäwästi
Joss jo wilja wijna-puumme
Kukoistuwat kaunihisti
Joss jo rypäleet rupeewat
Pulskasti puhkeemahan
Joss ne oiwa omenamme
Owat puihin puhjennehet.
Siellä annan armahani
Suuta sullen sulloiseni
Rakkauteni rapean.
v. 13. Jopa kukkaiset kedolla
Heidän andawat hajunsa,
Meidän uxen ulko-puolla
Owat owein edessä
Kaikellaiset kaunihimmat
Hywät hajusta hedelmät:
Ylkä puhuu
Ystäwäni ylön rakas
Minä olen oiwa-lailla
Pannut tallelle takani
Sekä uudet että wanhat.
Aina uusi hempehempi
Ehkä entinen parempi.

Kahdexas Luku.

Morsian 4. wärsyyn asti.

v. 1. Josko ulkona uhean
Sinun löytäisin suloisen
Minun weljeni wakaisen
Minun äitini äkean
Pojan pojista parahan,
Joka itte imenynnä
Olet nuoria nisiä
Äitin elänyt ewäillä,
Sulle suuta suikkajaisin
Jottei kuitenna kukana
Pilkistellen pilkkajaisi
Sijtä soimaisi minua.
v. 2. Minä weisinni wälehen
Sinun saattaisin suolonen
Minun äitini majahan
Huonesehensa hywähän
Josas minua jalosti
Opettaisit oiwa-lailla:
Minä annan Antimixi
Kelwoxesti kryydättyä
Walittua wijnoani,
Wijnaa warsin wikeätä
Makiata maultansa
Omenoista oiwallista
Kranaateista kallihinta.
v. 3. Wasen kätensä wakainen
Pääni aluisna alati,
Kansa oikian kätensä
Hämpä halajaa minua
Syämmestä syleileepi.
v. 4. Ylkä puhuu
Minä wannotan wagasti
Teitä tyttäret todella
Jerusalemin salosta,
Ettettä Tee herätä
Minun ainoo armastani
Eli millänä melulla
Händä waiwoa wakasta;
Aiwan sixi siihen asti,
Kuin hän itek hywäxyypi
v. 5. Kattoppa kuka tulowi
Korwen synkiän sisältä
Kauko maalta kaukaselta
Joka nojaawi nojosa
Päälle ystäwän parahan?
Sinun herätän hywästi
Puuni alla awarimman
Alla oxan omenaisen,
Josa äitisi äkeä
Sinun ombi synnyttänyt;
Josa sinun sijittännä
On sun sijwo synnyttäjäs
Helmoisansa holhonunna,
Maannut kansasi katalan.
v. 6. Morsian rukoillee:
"Muista Ylkä morsiantas
Paina nijnkuin sinettiä
Mua sinun sydämmeesi
Käsiwartehes wakahan
Sidoppas niinkuin sinetti;
Sillä totta todellakin,
Rakkaus on ratki tuima
Warsin wankka ja wäkewä
Niinkuin kuolema kowingin.
Kijwaus on kiintiämpi
Hehkuwata helwettiä:
Hänen hijlens hehkuwaiset
Hohtawat kuin Herran tuli
Liedes liekki liekitsewä.
v. 7. Ettei wedetkään wetelät
Waikka paljon pauhatkohot
Taida ratki rakkautta
Sammuttoa saatawilta:
Ejpä wirratkaan wikewät
Sitä uuwuta, upota.
Jospa joku jalo miesi
Andais kaikki appamalla
Kaikki taloinsa tawaran
Rakkaudesta rutosti,
Ei se maxaisi mitäna."
v. 8. Niistä jotka heikot owat ja
tarwihtewat wielä wahwistusta
ja ylöswalistusta.
* * *
Mutta meidän sisaremme,
Siukkusemme se suloinen,
Wiel' on warsinni wähäinen,
Eikä hänelle hewillä,
Kohta kaswa kaunihia
Nisuxia niukioita:
Mitä meidängin sanoman,
Pitä tekemän tosingin
Sisarellemme siweesti
Sinä päiwänä parasna
Koska häntä kysellähän
Jona puhutaan hänestä.
v. 9. Joss hän ongin jo jalosti
Muuri wahwa ja warustus
Nijn me ratki rakennamme
Teemme juuri taitawasti
Linnan lujimman ladomme
Hopiasta hohtawasta,
Sen päälle pian panemme.
Joss hän wielä ombi owi
Nijn me sengin silitämme
Warustamme wahwistamme
Cedri laudoilla lujilla.
v. 10. Minä olen nijnkuin muuri,
Minun rintani rapeat
Owat toki nijnkuin tornit:
Jonga tähden täysinäisen
Löysin rauhan lempiämmän
Hywän Herrani edesä
Säylyin silmisä suloisen.
v. 11. Salomolla Saarnajalla
Wijsahalla wijnamäki
Ombi jalo oiwallinen
Sen hän antoi angaroille
Wuokran alje wartioille
Wijnamäkensä walitun;
Josta antais jokahainen
Hedelmistänsä hywistä
Wuokras aina joka wuosi
Yxi tuhatta tulosta
Penninkitä pellostansa
Hopiassa hohtawassa.
v. 12. Wijna-mäkeni wäleä
Omaisuudeni omani
On mun aina mielesäni
Eroitettu edesäni:
Sinulle suuri Salomo
Tulee tuhannen todella,
Mutta hedelmäin hywäen
Wakasille wartioillen
Kaxi sataa kaikkiansa.
v. 13. Sinä suuresti suloinen
Joka alati asutkin
Yhellehen yrttitarhas,
Anna minun armiasti
Kuulla äänes kultaiseni;
Pääldä kulkoot kumppanimme.
v. 14. Mutta palaja, pakene
Yxinäinen ystäwäni
Ole wirkku metsä-wuohi
Eli nijnkuin nuori peura,
Yrtti wuorilla waella.
Sixi säylytä sinusi
Jotta jähtyy päiwä kuuma
Warjot wajoowat wähäxi;
Nijn män tulen tuttawani
Sinun korjaan kotihini
Johdattellen joutusasti
Minun Linnaani lujahan.

Kuning. Dawidin 96 Psalmi.

Runoihin pantu weisattaa.

v. 1. Uusi weisu weisatkahat
Herralle aiwan hywälle:
Weisaa Herralle hywälle
Kaikki maa ja kansakunta,
v. 2. Weisatkahat wikkelästi
Herralle sangen hywälle
Händä kilwoin kijttäkähät
Kiitä kaunista Nimeä:
Julistakaat julkisesti,
Päiwä päiwäldä hywingin
Hänen hywää autuuttansa,
v. 3. Luetelkaat lawialda
Pahain pakanain seasa
Hänen kulta kunniaansa;
Kaikkein kansaen seasa
Hänen ihme ihmeitänsä.
v. 4. Sillä Herra ombi suuri
Sangen suuri kijttettäwä;
Ihmeellinen itsesänsä
Julki Jumalain seasa.
v. 5. Kaikki kansain Jumalat
Owat julmat Jumalixi
Ei muut kuin epäjumalat;
Mutta Herra Hengen Luoja,
Ombi Taiwasten tekiä.
v. 6. Kunnia ja kaunistuskin
Owat hänen edesänsä:
Wäkewyys ja suuri woima,
Koreus ja kauneuskin
Hänen pyhäsä pihasa.
v. 7. Kansain suuret sukukunnat
Tuokaat Herralle todella:
Tuokaat Herralle hywälle
Kunnia ia kaikki woima.
v. 8. Tuokaat Herralle hywälle
Kaunis kunnia Nimensä:
Tuokaat lahjat laulamalla,
Ja tulkaat hänen tygönsä
Edes esihuonesijnsa.
v. 9. Kumartakaat kunnialla
Herraa hywää holhojata
Kallihisa kaunistuxes
Peljätkään händä hywästi
Kaikki mailma matala.
v. 10. Sanokaat ja saarnatkahat
Pahoillengin pakanoillen:
Herra hywä on Kuningas,
Jok' on juurikin jalosti
Maan pijrimme matalan
Woimallansa wahwistanut
Ettei lijku, ei lutise.
Tuomitseekin totudeesa
Kaikki kanssat oikeulla.
v. 11. Riemuitkahan riemuisesti
Ratki Taiwahat tasaiset
Iloitkahan maa ja mander
Meri pauhatkaan parahin
Ja ne kaikki kuin on sijnä
Alla aaltojen asuwat.
v. 12. Kedot kaunihit kukista
Ohoh! olkahan iloiset
Kansa kaikkein kuin on hänes:
Te puut pulskat ja pisimmät
Metsän kaikki kaunistuxet
Ihastukahat ilolla.
v. 13. Hywän herramme edesä;
Sillä totta hän tulewi,
Tuomitsemahan tulewi
Maata tätä mailmata.
Herra hän se duomitsewi
Maan pijringin pisimmän
Wagasa wanhurskaudes,
Ja kaikki kansat katalat
Hänen hurskaudesansa
Totuudesaan totisesa.

K. Dawidin 100. Psalmi.

v. 1. Kijtos-psalmi aiwan kaunis.
Riemutkaat riemullisesti
Herralle sangen hywälle
Kaikki maa ja maailmakin.
v. 2. Palwelkaat Herraa hywöä
Ihandellen ja ilolla:
Tulkaat tänne ennakalla
Hänen kaswoinsa etehen
Ratki riemulla hywällä.
v. 3. Tietkäät että Herra tosin
Ombi julkinen Jumala
Hämbä Herra meidän teki
En me itse meitäm tehnyt,
Kansaxensa kaunihixi
Laituimensa lambaixi.
v. 4. Mengät hänen Herran tygö
Porttihinsa, pihahansa
Kijtoxella kaunihilla
Edes esihuoneisijnsa
Wetäykäät weisullanne:
Kijttäkäät Händä hywöä
Ylistäkäät yhteisesti
Hänen hywää Nimeänsä.
v. 5. Sillä Herra ongin hywä,
Hänen hywä laupeudens
Pysyy aina puuttumata
Ijan ijankaikkisesti;
Totta hänen totuudensa
Seisoo monelle sugulle
Sukukunnasta sukuhun!

Hjobin kirjan 3:mas Luku.

Runoxi.

v. 1. Taudin alla angarimman
Kipeimmän kiwun alla
Suuttu Jobi sillä lailla
Jotta kirois kiiwahasti
Pahoin päiwänsä peräti
Sadatteli syntymänsä.
v. 2. Sttten awais Jobi suunsa
Näillä sanoilla saneli:
v. 3. Ohoh! olkohon ijäti
Kadotettu kaiketikkin
Pahin päiwistä peräti,
Jona synnyin syntis parka:
Yö se ylöngin pimiä,
Jona sanottiin saloa:
Mies on siewä sijinnynnä.
v. 4. Sepä päiwä pimiänä
Aina olkohon alati,
Älköön kysykö Jumala
Ylimmäinen ylähäldä
Päiwän semmosen perähän:
Älköön kirkkaus korea
Hänen päällens paista koskaan.
v. 5. Pimeys ja kuollon warjo
Hänen peittäköön peräti
Pilwi päällä pyöryköhön
Sumu syngeä sakea
Päiwän mustan muuttakohon
Jotta keändyis kauhiaxi
Hirwittäisi hirmuisesti.
v. 6. Pimeys sen peittäköhön
Kätköönsä keäriköhön
Ilman olkohon ilota,
Joka wuosi waipukohon
Pojjes jääköhön jälille
Muista päiwista peräti
Ettei kuuluis kuuna päänä
Näkyis ilmoissa ikänä.
v. 7. Katso! yö se yxinäinen
Aina olkohon alati,
Eikä yhtänä iloa
Sille päiwäll' päätyköhön.
v. 8. Kaikki ne kuin kiroawat
Sakeasti sadattawat,
Sitä päiwöä pahoa
Kirotkohot kelpo lailla;
Kaikki noidat noitukohon
Lewiathanin lumojat
Sitä paiwöä pahinda.
v. 9. Tähdet Taiwahan talossa
Hämärästä häiketköhöt
Koittaessa kowan päiwän,
Älkööt waljetko walohon
odottakoot otawata oiwa lailla
Jottei tuntuis tuima päiwä
Jok' ei tulwo tuona päänä,
Älköön nähkö nurja päiwä
Aamuruskon angarimman
Silmä-ripsiä suloisen.
v. 10. Kosk' ei kohtuni owea
Sijnä samas sulkenunna,
Kosk' ei kätkeny kamala
Oiwa onnettomuuttani
Silmiltäni surkeutta
Pimeyteen paiskanunna.
v. 11. Mixen kuollu kohdastansa
Äitini-kohdussa kowassa?
Mixen lapsi läkähtynyt
Syntymässä surkeassa
Äitin kohdust' kontatessa.
v. 12. Mixis owat ottanehet
Minun helmahan hywähän
Kapaloihin käärinehet?
Mixi minä imenynnä
Olen njukiat nisätkin?
v. 13. Nyt män maasa makajaisin
Aiwan olsin alallansa,
Lewossani lepäjäisin
Ratki rauhas, maan raossa.
v. 14. Kanssa suurten Kuningasten
Neuwoitten nukkuneitten
Alla nurmen nukkusingin;
Jotka kuitengin katalat
Rahallansa rakentiwat
Huoneija hohtawia,
Jotk on kylmillä kylissä.
v. 15. Tahi suurten sangaritten
Pää-miestengin parasten
Olsin kansa kätkettynä,
Joill' on kulda kukkarosa
Täynnä huoneet hopiata.
v. 16. Eli että kätkettynä
Kanssa kesken syndyneitten
Jotten ollenkaan olisi;
Niinkuin nuoret pienet lapset
Jotk' ei koskaan kuumottawan
Nähneet walon walkiasta.
v. 17. Siellä haudas haisewassa,
Sijnä täytywi todella
Julman jumalattomangin
Wäkiwallasta wäsyä,
Luiskehestansa lakata:
Sijnä lepaäwät lewossa
Owat nekin nukuxissa
Jotka paljo-waiwaa näit.
v. 18. Siinä on wangeilla wapaus
Ratki rauha muiden kanssa
Eipä kuule kummingana
Ääntä waatian wihasta.
v. 19. Sijnä owat sijwollansa (siiwoxehen)
Sekä pienet, että suuret
Palweljatkin pahaaltansa
Isännistään irrallansa
Vaimoistansa wapahana.
v. 20. Mixi walo waiwaisille
Annettu on arwollansa,
Mixi elämä esinnä
Murheellisille mitattu
Sydämmille suruisille?
v. 21. Jotka kuiteng' kuolemata
Odottawat oiwa lailla;
Mutt' et tule toisinansa
Waikka kaiwaisit katalat
Ennemmin kuin ennakalla
Miehet luowat mieluisimmat
Aarni-haudan ahnehesti.
v. 22. Illoin, aamun iloitsewat
Jotka ratki riemuitsewat
Että haudan ennättäisit?
v. 23. Sille miehelle mureessa
Jok' et tiedä tiestä lijon
Jong' on polku peitettynä
Itse julki Jumalalda.
v. 24. Tätä woiwotan, walitan,
Sillä minun leipän' luonna
Minä huiki huokaelen
Minun parkuni pahimman
Nijnkuin weden wuodattanen.
v. 25. Jotta joutu joutusasti
Jotan pelkäisin pahoingin
Sepä tuli tuimimmasti
Minun päälleni pakotti;
Jotan karton kaunihisti
Tuopa tapahtui minulle.
v. 26. Enkös ollut onnellinen?
Enkös rauhassa rawittu?
Eikös ollut oiwallinen
Lepo lässäni likellä?
Ja nyt tuli tuiskun kanssa
Lewottomuus lennon kanssa
(lawialda)(lentämättä)
Suru semmonen samea.

Hjobin kirjan 7:mäs Luku

Runoissa weisattawa, Ihmisen Elämän surkeudesta.

v. l. Wissihin on wiheljäinen
Surkuteltawa surulla
Ittekungin ihmis raukan
Täällä elo ja Elämä.
Eikös ihmisen elämän
Aina pidä apu lailla
Olla sodassa sohien
Maamme päällä mailmassa
Hänen päiwänsä parahat
Owat nijnkuin orjan päiwät?
v. 2. Ninkuin palwelja pahanen
Warjon luoxe wetäywi
Orja kansa odottaapi
Kurja kasakka halulla
Työnsä loppua lujasti.
v. 3. Nijn olen minä minullen
Saattanut juuri suruiset
Monet päiwät kyllä mustat
Yötä monta murheellista.
v. 4. Koskan läxingin lewätä
Panin walju wuotehelle
Nijn män sanoingin samalla:
Koskan nossen nukkumasta?
Lueskelen lailla sitten
Odottelen oiwa lailla
Koska ehto ennättäwi
Ilta tulis pitkän päiwän;
Kaiken päiwän käwellyxet
On mun ratki rawinnehet
Warsinni wäsyttänehet
Päästyäni illan päälle
Pilkkosehen pimiähän
Pilkan alta piilohoni.
v. 5. Sillä lihani lakea
Ombi paljas puetettu
Madoilla ja maan tomulla.
Aiwan olen ahwettunut
Tullut hyljyxi hywillen.
v. 6. Minun päiwani parahat
Owat lendäneet lujasti
Pojjes juossehet pikemmin
Nopeemmasti notkunehet
Kuin se syöstäwä sileä
Sukkulainen sangen nopsa,
Kulunehet kijruhusti
Ilman wähin wijwytystä.
v. 7. Muista julkinen Jumala
Että minun elämäni
On kuin tuli tuoxuwainen
Eikä silmäni sekaiset
Enää palaja periltä
Nähden hywää näkemähän.
v. 8. Ne kuin minun nyt näkewät
Ei pidä edespäin eneä
Nähdä minua misänä.
Sinun silmäs katsokohon
Mua miestä murheellista,
Sitten hukun huoletoinna
Kuolen sangen kernahasti.
v. 9. Pilwi raukeewi piangin
Pojjes meneewi peräti
Nijn myös menewi imeinen
Alas hautahan hewillä
Tuonne tuonelan tupahan
Eikä nouse nopiasti.
v. 10. Ei se palaja periltä
Tule jälle talohonsa
Tule huoneseens hopulla;
Et sen tunneta tupoa
Jok' on aiwan autiana.
v. 11. Sentään sanani sanonen,
Suuni awajan surussa
Minä puhun puhtahasti
Minun hengeni mukoman
Ahtaudes angarimmas
Juuri juttelen jalosti
Minun sielun' murehessa.
v. 12. En hän minä meri lienek
Engä wahwa walas-kala
Ettäs nijn mun kowin kätket
Sangen salpajat jalosti?
v. 13. Minä aina ajattelin:
Kyllä wuoteeni wagasti
Lewon lainaawi minulle
Lohduttanewi lujasti;
Koskan kehtohon kumarran
Saatan saada hywän lewon;
Näitä itte ittexeni
Minä pulskasti puhelen.
v. 14. Muttas peljätät peräti
Minun unilla, unessa,
Kaikki kauhistat minua
Nukkuessani näwyillä.
v. 15. Että sieluni suruinen
Soisi hänens hirtetyxi
Kaikki luuni kuolluexi.
v. 16. Jopa kauhitun katala
Engä pyydä sillen eleä:
Lakkaa jo luoja minusta
Sillä turhat tosiahan
Owat päiwäni parahat.
v. 17. Mik' on ihminen itikka
Ettäs hänen suurna pidät?
Suljet juuri sydämmeesi
Pidät suuren surun meistä?
v. 18. Sinä etsit eineheltä
Joka aamu armahtelet
Jota päiwä paimendelet
Ihmis parkoa parahin
Koettelet kyllä aina
Händä kiusajat hywästi.
v. 19. Mixes jo minusta luowu
Mixes päästäne minua;
Ettän edes ennättäisin
Niellä sylkeni sisälle.
v. 20. "Minä olen onnetoinen
Synnilläni suututtanu
Sinun ilmoinen isäni
Sinun wartian wakaisen,
Ja mitäs minä tekisin
Waka wartia imeisten?
Mixis tejit mun Sinulles
Laadit loukkauxexesi?
Itselleni ilkiäxi
Kuormaxi sangen kowaxi?
v. 21. Mixes anna andehexi
Pahat mun pahat-tekoni?
Wäänna pois mun wääryyttäni;
Sillä nyt mun pian pitäwi
Maasa mullasa makaaman;
Ja joss minua moloxut
Etsit aamulla esinnä
Niin en enää olekkana
Engä luonnan löydy täällä."

Pane tähän tygö Numra 278 Suoma- laisesta Wirsi-kirjasta, nimittäin: Etkös ole ihmis parka aiwan arka jolla on melkein Runo-nuotti. Se löytään ensin ruottixi, Lusidorin eli Lasse den olyckeligan weisuis, ja on Suomexi käätty P. Cajanuxelta.

Kirjoitus Luu-karsinan yli.

Tuonelan on tämä Tupa
Kalman kamala kamari:
Täsä Tuoni temmattunsa
Kuolemalta kouristetut
Tyynni kätki ja kokosi:
— — —
Katso tänne kammiohon
Katto Luitten-karsinahan:
Luut näet Epä-lukuiset,
Jäsenistä jäänöxiä,
Päitä paljongin koosa;
Mutt' ett tiedä ensinkänä
Kuk' on ollut kunniasa?
Kut' on käynyt kerjäläisnä?
Kaikki Tuoni kaatoi tänne
Lykkäis yhtehen lysyhyn
Sekä pienet, että suuret.
Mene Matkahas, waella,
Ihmis raukka raadollinen,
Muista aina mielesäsi,
Että kerran kuoltuasi
Tuonen tuletkin tupahan;
Koskas mullaxi murenet,
Maaxi mustaxi mätanet,
Koska madot matelewat
Roukkioisin ruumisansi.
— — —
Me, me, kuin täsä makaamme
Me olimma myös muinan nijn
Terwehet ja toimelliset
Taitawat ja työn-tekewät
Ynsiät ja ylpiätkin
Samoin juuri kuin sinäkin,
Mutta, katso, kammioomme,
Jo, muuttu meidän menomme,
Kaikin mullasa makaamme.
— — —
Wielä toki wirkoawan
Tämän toiwomme tomumme
Wihdoin wielä wijmmeiseldä
Herran tulles Tuomiolle!

Ajatuxet Kirkko-maalla eli hautaus-sialla.

Kurja kuljin kahdakkäsin
Kirkon ia kodon wälijä;
Usein katsoin kartanota
Kirkon pitköä pihoa;
Sinne seisahdin saloa,
Haudan tygö haisewaisen,
Itkemähän ittexeni:
Itkin ihmisen ikeä,
Itkin ihmis parkasia
Itkin itte ltsiäni;
Itkin synnin saastaisuutta,
Syytä suurta kuolemahan.
Katsoin hautahan katala
Hajin hahmoa imeisen;
Luut löysin ja jäsenet,
Madot mullasa mateli.
Toukat järsit jäsentä,
Suonen päitä pureskelit;
Kaikki luontoni lakea
Kaikki wereni wetelä
Suoniss' säikähti minussa:
Ajattelin arwollansa,
Sanoin suuresa surusta:
"Woi, woi meitä waiwaisia
Ilkeitä ihmisiä,
Madon ruokia rumia!"
Ah, ah! että astuisimma
Aikanansa ajatuxill
Haudan syngiän sisälle,
Nijn me hullut huomaitsimme,
Kuinga turhat, turhat kaikki
Kaikki on meidän menomme.
— — —
Katsoin wieläkin kedolleS
Kirkon-maalla marsiella;
Näjin luita lakialla
Tällä täynänsä kedolla,
Pääkallot kuiwat peräti,
Taka-raiwot rowiossa
Kyllä luutoinda lihoa:
Sanoin silloin ittelleni;
Tulleeko he Tuonelasta
Enää ikänä elohon?
— — —
Herra, Herra, Hengen Luoja
Sinä tiedät sen todella,
Sinä annat hengen heihin,
Että he jällens eläwät,
Kaikkiwalda kaswattelet
Lihan luitten peittehexi:
— — —
Waikka Luuni wiskotahan.
Waikka liha lakastuupi
Ruumis Raukkani lahoopi:
Kyllä Herra Hengellänsä
Puhaltaapi mullan päälle
Luut laittaa ja jäsenet
Tilallensa toimittaapi
Sowittaapi siallensa
Pujettaapi pulskimmasti;
Katoowa katoomattomuuden
Kerran päällensä pukewi.
— — —
Tästä jällen toindumielen.
Pääsin pelwosta peräti.
Sanoin mielellä hywällä,
Lausuin täs' lakeudella:
Herätkäät ja kerskatkaat
Jotka maan alla makaatte
Sillä sinun kastees ombi
Wiherjäisen kedon kaste
Sinun kuollees kuolluista
Nousee jällens' jäsenilleens
Sinun kuollees kuopistansa
Eläwät kuin enen elit.
— — —
Ohoh! ilmoinen isäni!
Mikä kuuluwi krapina.
Mikä luisket luista näistä
Mikä hirmuinen hyminä
Luitten näitten lijkkuessa
Yhden kerran ylösnostess:
Koska Herra astun alas
Tulee tänne Taiwahasta
Suurell' huudolla hywällä.

Silloin on täsä siasa
Suuri julkinen jyminä;
Lijkunnosta nijn lujasta!
Silloin tomu tomajaapi
Maalla melsket ja meteli.

Kuolleet ensin Christuxesa
Tuulihin nyt temmatahan;
Sitten seuraawat jälistä
Monta tuhatta todella
Sekä suurta sekä pientä;
Monta herää maan tomusta
Kunniahan kaunisehen;
Mutta monta nousee silloin
Häpiähän hämmästyjen.
Woi, woi, woi mikä wapistus
Edestulless' Tuomiolle!
— — —
Täsä maasa mullan alla
Monta ombi onnetointa,
Monta mullasa makaawi
Ohoh! teitä onnettomat!
— — —
Mutta monta makaawi
Täsä kätkösä kumosa,
Odottajen onnellista
Wijmmei päiwän wirkoomista
Ohoh nijtä onnesansa!
Osasansa onnelliset,
Aiwan juuri autuita!

1.

Yhden haudan yli.

Tästä haudasta hawaitset
Ymmärrätkin ystäwäni,
Joka maalla matkustelet
Mones' waarassa waellat;
Että Ehtij Ehto kerran
Wijmein kauwan wijwyttyä,
Jona pannahan paraskin
Ulja Uroksen uhea
Maan allek ja maan powehen;
Siell' olt madot Sisaresi,

Kutsut kummat äitixesi,
Mainittet mätänemisen
Isäxesi ilkiäxi:
Se on loppu, sekä sulla,
Että mulla mailmasa.
Ohoh! ja mitäs odotat?

Mitäs toiwot toukan-ruoka?
Menet hautahan hädällä
Siellä mullasa makaat.
Siell' on sijtten wijsaudes,
Siell' on toimesi totinen,
Siell' on paras prameudes;

Siell' on kaunis koreudes:
Siell' on rijstas, rikkaudes:
Ohoh! raukka raadollinen,
Kuljet kohden kuolemata,
Haudas on sun haminasi
Siellä on sun satamasi
Yödyt sinne yösiahan.

2.

Haudan päälle.

Astu alas hautahamme
Wieras hywä waeldawa;
Kattoppa tänne katala.
— — —
Miehet me muinen olimma,
Waimot warsingin wakaiset;
Mutta nyt on multa meidän
Mustuttanut, murendanut;
Sitä me sullen sanomme
Muistutamme mullastamme,
"Ettäs nijn pyydät eleä,
Että multasi mädännyt
Kerran kijldäs kirkkahasti
Tuolla taiwasten taloisa;
Ettes haudasta häpiä
Herran kohden katsellella."
Elä Herrasa hywäsä,
Nijn se Herra herättääpi
Wijmmein sinun wirwottaapi
Iloon ijankaikkisehen!!

Kiween-pijrroxet, haudan päälle.

1.

Matkamies.

Joss. Sinä. Kysyt.
Tämän. Paikan. Ohitse. Mennes.
Mikä. On. Tämä. Rakennus.
Kuka.
Asuu. Täsä. Huoneesa?
Ja. Mitä. Tämä. Kiwi-Roukkio.
Täsä. Merkitsee.
Nijn. Tiedä. Se. Että.
Näitten. Salpain. Takana.
Tähän. Kammiohon.
On. Tallelle. Pantu.
Sinun. Kaldaisias.
Ihmisiä.
Raadollisia. Ja. Syntisiä.
Niinkuin. Sinäkin.
Heidän. Ruuniinsa. Lepäjäwät.
Täsä. Paikasa.
Heille.
On. Tämä. Kammio. Suotu.
Asunsiaxi.
Sillä.
He. Olit. Myös. Ittet. Ennen. Tätä.
Eläwän. Jumalan. asunsiat.
Ja. Pyhät. Majat.
Kunnioita.
Heidän. Jäännöxiänsä.
Näitä. Rippeitä.
Ne. On. Kallihit.
Kuin. On.
Roukkio. Luita. ja. Piwon-Täysi.
Tomua.
Sillä. Tiedä. Se.
että. ne. tästä. kätköstä. edestulewat.
Purkisna. Puhdasna. Kirkasna.
ja. seisowat. täydeliisnä. Ihmisnä.
Ylös.
Päiwäin. Lopulla.
— — —
Mene. Matkahas.
Ja. Elä. Nijn.
Ettäs. Kumpanixi. Tulet.
Yhteen. Iloiseen. Seuraan.
Ylhä. Päin.
Koska. Se. Hetki. Tulee.
Jota.
He. Odottawat.

2:nen Kiwi-piirros Luu-karsinan yli Kirkko-Kartanolla.

Sinä. Kuolewa. Ihmisen. Sikiä.
Kattahda. Joskus.
Tännekkin. Luu-Karsinahan.
Älä. Näitä. Ylön. Katto.
Jotka. Täsä. Joukottaisin.
Makaawat.
Sinä. Olet. Itte. Samasta.
Sugusta.
Kerran. Tuletkin.
Samahan. Lukuhun.
Älä. Ylpeile.
Waan. Ole. Nöyrä.
Sydämmesäs.
Madot. Owat. Riisunehet. Lihan.
Näistä. Luista.
Älä. Ole Ylön. Wiisas.
Täsä. Wiisas. Makaa. Kuka. Ties.
HuLLun. Kyljesä. Ja. Wieres.
Älä. Rikastua. Pyydä.
Näin. Köyhäxi. Sinä. Tulet.
Älä. Himojas. Noudata.
Älä. Elä. Lihalles. Mielixi.
Ei. Liha. Eikä. Weri. Tule.
Jumalan. Waldakundaan.
Älä. Ylönkatso.
Näitä. Paljaita. Päitä.
Ja. Tätä. Multaa.
Täällä. On. Kuka. Ties.
Sinun. Iso. Isäsi. Ukko. Waarisi.
Ne. Jotka. Elit. Mailmasa.
Monta. Sataa. Wuotta.
Ennen. Sinua.
Muista. Myös. Se.
Että. Tästi. Koosa. Makaa,
Jumalan. Werellä. Lunastetut.
Kalliit. Ruumiit.
Joita. Se. Sielu. Asui. Joka. Elää.
Ja. Wihdoin. Yhdistetyxi.
Tulee. Oman.
Ruumiinsa. Kansa.
Sinä. Päiwänä.
jona. Jesus. Ihmisten. Lunastaja.
On. Seisowa.
Maan. Päällä.

Kuningas Dawidin se 133 Psalmi, eli N:o 101.

Ruotsalaises Wirsi Kirjasa: Si, huru godt och ljufligt är ic. Suomexi käätty.

[Tämän Wirren on Skräätäri ja Arrendatori, Mestar Jöran Koplijn:
Kronobyysä w. 1783. kokoonpannut, ja minulle lähettänyt. Sen wirren
nuotti on: Nyt kaikki Christityt iloitkaat ic.

Tämä Jöran Koplijni, on myös, niinkuin tarkka Suomen kielen ystäwä
lähettänyt minulle Suomalaisia Sananlaskuja joita minä olen ottanut
ylös minun kokouxeni.

C. Ganander.
Philos. Magisteri.]

Wirren tawalla weisattawaxi.

v. 1. Kats kuinga hywä ja sulonen on,
Ett weljet taidos sopij,
Rakkauden siteill sidotut:
Jost kaikkein onni (kaikil hywyyt) paisu;
Kuin ihana haju balsamist,
Käy ulos Aaronin hjuxist,
Hänen waatteinz päälle waluu.
v. 2. Kuin kastett suuren hedelmän Tuo,
kosk' se Hermonist juoxee;
Nijn wiel Sionist tiedän
myös Jumal rakkauden löytää,
Jost siunaus, ilo, elämä,
Joka myös sielun tydyttää,
Ijäisest mainittawaxi.